Ei tämä ihan kiusaamista ole, mutta hyvä juttu silti.
Korttipakka
Tämä ei ole niinkään vanha tarina. Kerran eräässä firmassa tapahtui näin. Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat sen pyytämättä esiin.
Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi: "Sinä siellä, kortit pois." Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin ja saatettiin toimitusjohtajan huoneeseen.
Toimitusjohtaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Työntekijä vastasi: "Herra toimitusjohtaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen työntekijä aloitti kertomuksensa.
Katsokaas, herra toimitusjohtaja:
Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä firma on tärkein asia elämässäni.
Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää: suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.
Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.
Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät ammattiani, mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.
Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka saivat potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän tehtävääni vaadittiin mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.
Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä minulla on töitä kotona.
Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot.
Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.
Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen jallupullon tyhjentämiseen.
Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain jurppii.
Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.
Sotilas on auditoija.
Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.
Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.
Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä neljännesvuosisadassa.
Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.
Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.
Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.
Tämä tarina on tosi.
Korttipakka
Tämä ei ole niinkään vanha tarina. Kerran eräässä firmassa tapahtui näin. Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat sen pyytämättä esiin.
Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi: "Sinä siellä, kortit pois." Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin ja saatettiin toimitusjohtajan huoneeseen.
Toimitusjohtaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Työntekijä vastasi: "Herra toimitusjohtaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen työntekijä aloitti kertomuksensa.
Katsokaas, herra toimitusjohtaja:
Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä firma on tärkein asia elämässäni.
Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää: suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.
Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.
Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät ammattiani, mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.
Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka saivat potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän tehtävääni vaadittiin mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.
Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä minulla on töitä kotona.
Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot.
Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.
Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen jallupullon tyhjentämiseen.
Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain jurppii.
Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.
Sotilas on auditoija.
Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.
Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.
Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä neljännesvuosisadassa.
Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.
Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.
Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.
Tämä tarina on tosi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on suunnitteilla.
Käykää lukemassa foorumista, Yleiset asiat...
http://tyopaikkakiusatut.net/
Kertokaa ideanne tapaamisesta ja ilmoittautukaa mukaan!
vanha juttu Tapio Rautavaaran sotilaan raamattu
Finlandia-hymni tuo esiin positiivisuutta, joka voidaan yleistää koskemaan muutakin kuin isänmaallisuutta. Siinähän sorretussa asemassa oleva kokonaisuus nousee uuteen aamuun, uuteen aikaan. Siinä kuvattu henki on käsinkosketeltavaa. Teos on onnistunut siinäkin mielessä, että se puhuttelee ihmisen alitajuntaa. Näin se onnistuu herättämään tunteita, esimerkiksi liikutusta.
Hymnissä kuvataan sorron alta vapautumisen taitekohta. Tilannetta, jossa
uuden ajan aurinko alkaa jo paistaa. (Turha kuvitella tässä olevan takana
mitään sosialistista kytkentää.) Sorron alle ei tule taipua!