Jossain kohtaa oli jo niin, etten olisi enää jaksanut mitään. Silti oli pakko hoitaa ja huolehtia asioista. Ei niistä kiitosta saanut. Sitten tapahtui vielä jotain, mitä en osannut kuvitellakaan. Alkuvuodesta. En jaksaisi enempää. Joka päivä jatkuu sama helvetti. Traumat välillä niin pinnalla, että on vaan pakko olla ja ottaa ne hirveät tuskan tuntemukset vastaan. En olisi ikinä uskonut, että tällaista tulen kokemaan.
Viime vuodet sai vanhenemaan
Anonyymi-ap
8171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen vähän huono tässä, mutta kun kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin: 🫂 🫶
Kiitos sinulle.
Ei, sitä moni voikaan etukäteen, edes kuvitella...Mutta, kummat voimat voi löytää, ja uutta oppia näkemään...Vaikeinta on luopua jostain itsestään...Tsemppiä, sillä näistä ei paljon puhuta...oikein missään, ja kyetä kohtaamaan vielä vähemmissä määrissään...
Sepä se, kun itsessään on ne asiat kohdattava. Tuntuu että on välillä ihan riekaleina. Uskon kuitenkin että on välttämätöntä pysähtyä näin, jatkoa ajatellen.
Ja kiitos tsempeistä!
Kaikella kun on tarkoitus, jopa niillä koettelemuksilla. Joskus joudut sellaisen ihmisen kanssa törmäyskurssille jossa sinun on tarkoitus antaa opetus hänelle, ei se aina kivaa ole mutta joskus on riippuen minkälainen ihminen kyseessä. Voittajana noustaan aina
En taas usko kyllä, kuin näihin opetusmatkoihin itselle...Ihan sivusta vaan...Voihan tuotakin kokeilla.., mutta voi mennä harvemmilla tuloksilla...
En myöskään usko. - ap