Leikkipaikaksi valitaa pehmeä sentin-pari syvyinen kurainen pehneä lätäkko. Ryhmässä hyvän kokoinen on 4-6 lasta, me oltiin noin 10vuotiaita.
Sitten yksi tavallinen puukko jota ei heitetä mutta pudotetaan niin että puutapin päätyyn alle pitää mahtua kaksi sormea kun pudonnut maahan. Kun kaikki sovitut pudotukset tehty vuorotellen, katsotaan lopputulos kenellä on eniten vääriä pudotuksia (3-5 virhettä sekin etukäteen ryhmä päättää) niin ettei puukko jäänyt pystyyn eikä kaksi sormea mahtunut puutapin alle. Hävinneen täytyi nostaa kuravellistä tikku seraavasti. Kaikki muut löivät poikittain puutapin päällä yhden kerran pienen tulitikun kokoiseen tikkuun (me käytimmi tulitikkua josta sytytys osa leikattiin ensin pois,. Kaikilla oli tiedossa ennen leikkiä mitä tikkua käytetään). Hävinneen siis piti etuhampailla noukkia kuravedestä tuo tikku sen jälkeen kun muut oli sitä puutapilla napauttaneet (paikka oli vain se mihin puukkoa pudoteltiin, paikkaa ei saanut vaihtaa edes 30cm:n päähän. Joskus tikku oli jo aika syvällä, silti jokainen sen noukki ja sai aina hurraahuutoja, kunniaa, mainetta, kättelyjä ja kilttejä taputuksia. Sillä leikillä oli vahvistava vaikutus ja sitä leikittiin ajoittain keväällä ja syksyllä. Sillä leikillä oli niin voimakas vaikutus pudotuksien aikana että jokainen kovasti jännitti.
Pudotus menetelmiä oli terä kahden sormen välissä oman nenän päällä terä nenään päin, selkä sai hivenen taipua mutta ei työntää puukolle vauhtia (virheellinen pudotus oli uusittava, siitä joukkueen muut päättivät ja ohjeistivat). Seuraava pudotus avokämmenellä terä sormenpäissä, kaarretaan puolikierrosta kättä jolloin puukko putoaa maahan (vaarallinen kaarros voi osua toiseen tai itseen, kukaan ei tiettävästi siinä loukannut). Sama sormet suorana ja kämmen auki rystypuolelta terä sormenpään puolelle, käännetään kämmen ja käsi kyynerpäästä alkaen suorana alas päin (ei vauhtia, pudotus). Seraava sormet rystyyn nyrkkiin, puukon terä pikkusormen puolelle ja pudotus ei saa antaa vauhtia. Pukko ei saisi olla terävä (kärki terävuus riittää) muuten tulee herkemmin haavoja. Siis aina pudotus vaikka yksi niistä on vaikeampi pudottaa kun kättä kiertää. Vauhtia ei siksi saanut antaa koska puukko olisi helpommin jäänyt pystyyn mashan ja noin muutenki vauhdikkaat pudotukset olisi olleet vaarallisia jos puukko lentäisi pudotuksen aikana vaikka sivuille lähelle tai kauaksi.
Kerroin joskus aikuisena tuosta leikeistä äitille joka melkein säikähtä että olisi otettu puukko pois jos olisivat lasten vanhemmat tienneet.
Sitten yksi tavallinen puukko jota ei heitetä mutta pudotetaan niin että puutapin päätyyn alle pitää mahtua kaksi sormea kun pudonnut maahan. Kun kaikki sovitut pudotukset tehty vuorotellen, katsotaan lopputulos kenellä on eniten vääriä pudotuksia (3-5 virhettä sekin etukäteen ryhmä päättää) niin ettei puukko jäänyt pystyyn eikä kaksi sormea mahtunut puutapin alle. Hävinneen täytyi nostaa kuravellistä tikku seraavasti. Kaikki muut löivät poikittain puutapin päällä yhden kerran pienen tulitikun kokoiseen tikkuun (me käytimmi tulitikkua josta sytytys osa leikattiin ensin pois,. Kaikilla oli tiedossa ennen leikkiä mitä tikkua käytetään). Hävinneen siis piti etuhampailla noukkia kuravedestä tuo tikku sen jälkeen kun muut oli sitä puutapilla napauttaneet (paikka oli vain se mihin puukkoa pudoteltiin, paikkaa ei saanut vaihtaa edes 30cm:n päähän. Joskus tikku oli jo aika syvällä, silti jokainen sen noukki ja sai aina hurraahuutoja, kunniaa, mainetta, kättelyjä ja kilttejä taputuksia. Sillä leikillä oli vahvistava vaikutus ja sitä leikittiin ajoittain keväällä ja syksyllä. Sillä leikillä oli niin voimakas vaikutus pudotuksien aikana että jokainen kovasti jännitti.
Pudotus menetelmiä oli terä kahden sormen välissä oman nenän päällä terä nenään päin, selkä sai hivenen taipua mutta ei työntää puukolle vauhtia (virheellinen pudotus oli uusittava, siitä joukkueen muut päättivät ja ohjeistivat). Seuraava pudotus avokämmenellä terä sormenpäissä, kaarretaan puolikierrosta kättä jolloin puukko putoaa maahan (vaarallinen kaarros voi osua toiseen tai itseen, kukaan ei tiettävästi siinä loukannut). Sama sormet suorana ja kämmen auki rystypuolelta terä sormenpään puolelle, käännetään kämmen ja käsi kyynerpäästä alkaen suorana alas päin (ei vauhtia, pudotus). Seraava sormet rystyyn nyrkkiin, puukon terä pikkusormen puolelle ja pudotus ei saa antaa vauhtia. Pukko ei saisi olla terävä (kärki terävuus riittää) muuten tulee herkemmin haavoja. Siis aina pudotus vaikka yksi niistä on vaikeampi pudottaa kun kättä kiertää. Vauhtia ei siksi saanut antaa koska puukko olisi helpommin jäänyt pystyyn mashan ja noin muutenki vauhdikkaat pudotukset olisi olleet vaarallisia jos puukko lentäisi pudotuksen aikana vaikka sivuille lähelle tai kauaksi.
Kerroin joskus aikuisena tuosta leikeistä äitille joka melkein säikähtä että olisi otettu puukko pois jos olisivat lasten vanhemmat tienneet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
zzz
Hyvä leikki ja ehdottomasti käyttöön.
Pitäähän lasten oppia puukkoa käyttämään.
Laita kuntaan tuo ehdotus ja voisivat aloittaa jo päiväkodissa, koska kuuluu Saamelaisalueen perinteisiin tapoihin ja meillä on Inarin kunnassa vaikka, kuinka paljon saamelaisia ja ei ole SaKä:n rekisterissä.
Minulla ei tuon ikäisiä lapsia enää joten läpi menee ehdotus heittämällä, koska puukolla leikkiminen on yhteiskuntaa edistävää niin kuin ilman kypärää ajelu…