Olen pari vuotta sitten eronnut kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Meillä vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu. Minulla on siis varsin rajoitetusti vapaa-aikaa ja liikkumismahdollisuuksia, koska lapset ovat niin pieniä, eikä heitä voi jättää kahdestaan.
Haen suomi24:ssä vastaavassa elämäntilanteessa olevaa miestä eli eronnutta ja "lapsellista". Siellähän on vaikka kuinka paljon näitä sopivia ehdokkaita, jotka näyttävät myös hakevan jo lapset hankkinutta naista.
En vaan millään rohkene ottaa yhteyttä näihin etähuoltaja LIIKKUJA-hirmuihin. Kyseisten miesten harrastukset ovat pääsääntöisesti liikuntaa ja lajeja on lueteltu rivikaupalla sekä liikunta- että harrastuspuolella. Tietenkään nämä miehet eivät halua mitään sohvaperunaa, vaan "naista joka pitää itsestään huolta kaikilla eri tasoilla". Ehdinköhän tässä ihan rupsahtaa ennen kuin saan lapset vähän isommaksi?
Harmi, ettei nämä meidän tarpeet kohtaa ollenkaan. Enhän minä lähihuoltajana voi ajatella suhdetta mieheen, joka toivoo kumppanilta yhteisiä liikuntaharrastuksia ja vauhdikasta menoa. Pelkkä luettelon lukeminen alkaa hengästyttää. Kyseinen mies näyttää liikkuvan ja urheilevan ne kaksitoista päivää ja viettävän sen joka toinen viikonloppu laatuaikaa lastensa kanssa. No, ehkä se lapsiviikonloppu osuu juuri samalle kohtaa, kun minä vihdoinkin pääsen sinne salille tai harrastamaan niitä extremelajeja.
Haen suomi24:ssä vastaavassa elämäntilanteessa olevaa miestä eli eronnutta ja "lapsellista". Siellähän on vaikka kuinka paljon näitä sopivia ehdokkaita, jotka näyttävät myös hakevan jo lapset hankkinutta naista.
En vaan millään rohkene ottaa yhteyttä näihin etähuoltaja LIIKKUJA-hirmuihin. Kyseisten miesten harrastukset ovat pääsääntöisesti liikuntaa ja lajeja on lueteltu rivikaupalla sekä liikunta- että harrastuspuolella. Tietenkään nämä miehet eivät halua mitään sohvaperunaa, vaan "naista joka pitää itsestään huolta kaikilla eri tasoilla". Ehdinköhän tässä ihan rupsahtaa ennen kuin saan lapset vähän isommaksi?
Harmi, ettei nämä meidän tarpeet kohtaa ollenkaan. Enhän minä lähihuoltajana voi ajatella suhdetta mieheen, joka toivoo kumppanilta yhteisiä liikuntaharrastuksia ja vauhdikasta menoa. Pelkkä luettelon lukeminen alkaa hengästyttää. Kyseinen mies näyttää liikkuvan ja urheilevan ne kaksitoista päivää ja viettävän sen joka toinen viikonloppu laatuaikaa lastensa kanssa. No, ehkä se lapsiviikonloppu osuu juuri samalle kohtaa, kun minä vihdoinkin pääsen sinne salille tai harrastamaan niitä extremelajeja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nooh, ihmisillä on tapana liioitella liikuntaharrastuksiaan/harrastuksiaan. He luettelevat yleensä kaikki mitä ovat joskus harrastaneet, aikoneet harrastaa ja joista lajeista ovat joskus kuulleet. Eivät he halusta liioittele mutta kun nykyään on jonkinlainen olettama päällä, että pitää harrastaa kaikkea trendikästä.
Todellisuudessa harrastukset ja liikunta tahtovat jäädä monella tikanheittoon bubissa. On nimittäin kokemusta vastaavasta jokusen vuoden takaa. Etsin silloin luonnossa viihtyvää ja liikunnallista naista. Tapaamani vastaajat viihtyivät luonnossa kyllä, terassilla kaljaa ja liikkuivatkin vessan, pöydän ja tiskin kolmiossa.
On mielenkiintoista seurata miten ihmiset itseään kuvailee. Osa on juuri tuollaisia "toivorikkaita", joille luonnossa viihtyminen on sitten käytännössä terasilla oleilua. Osa (tästä tunnistan itseni) hyvin kriittisiä omien harrastusten suhteen, ettei mainitse, jollei todella harrasta. Ja mitä sitten on se urheilullisuus? Itse en sitä halunnut sitä käyttää, kun olen urheilullisempiakin päivä nähnyt, mutta ikätovereihin verrattuna lienen silti keskitason yläpuolella.
Onneksi en ole vielä törmännyt kehenkään törkeään satuseppoon.
Hei, ihan samaan ongelmaan olen törmännyt minäkin. Luettelot harrastuksista jne. suorastaan hengästyttävät ja saati toiveet että ne voitaisiin yhdessä jakaa... Täytyyhän tässä lapsen hoidon ja hänen kanssaa harrastamisen (vaikka isänsä kanssa viettääkin kohtalaisen paljon aikaa)lisäksi käydä duunissakin...
Mulla on myös stopannut heti alkuun muuten ihan kiinnostavan tyypin yhteydenoton jälkeen nuo hurjat määrät "elämän sisältöä":-(
...urheilu sun muut harrastukset ovat hengästyttävää luettavaa -täysin maanista touhua ja sitten vielä etsivät sekä fyysisesti että psyykkisesti tervettä kumppania ....
profiilin perusteella monella taitaa keittää ihan oikeasti päässä jos oikeasti elämään mahduttaa kaiken kuvatun
On paljon miehiä, joilla ei ole hajuakaan siitä, kuinka raskasta ja "mehut vievää" on pienten lasten hoitaminen. Yksinhuoltajana on vielä huolena kaikki muukin elämiseen liittyvä. vain se tietää, joka on asian kokenut.
Minä olen myös yh-äiti, lapseni ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Seurustelin vastaavassa tilanteessa kuin sinä (lapset pieniä) urheilevan miehen kanssa. Mies leuhki aina "ahkeruudellaan" eli sillä kuinka paljon liikkui pururadoilla ja kävi salilla. Minua hän mollasi "laiskuudestani". Kaikkea sitä nuorena kestääkin....aikansa. Siihen se rakkaus kumminkin rapisi, pakkohan se oli uskoa kuinka itsekäs omaan napaansa tuijottelija mies oli. Kaipa he kuvittelevat, että naisen kuuluukin olla jokin työrobotti ja viihdyttää heitä siinä sivussa juosta siellä pururadalla pari tuntia päivässä (ja jättää ilmeisesti lapset oman onnensa nojaan). Siinä elämän tilanteessahan jo kaupassa käynti kahden villin pojan kanssa yksin oli jo urheilusuoritus.
Joillakin ihmisillä on empatiakykyä, joiltakin se puuttuu täysin. Uskallan jopa väittää, että kyky ymmärtää yh:n arkea ei ole edes siitä kiinni, onko itsellä lapsia vai ei.
Ole tarkkana, aikaansa ei kannata tuhlata itserakkaisiin hölmöihin. Parempiakin on : )