Olin vuosia töissä parissakin eri hommassa (kaupan ja ravintolan alalla), jossa mittari täyttyi tappavan tasaiseen tahtiin: suurin osa työtovereista täysiä lortteja, jotka pääasiassa istuivat tupakalla tai kahvilla suunnittelemassa seuraavaa sairaslomaa (varmaan on kuumetta tai jotain). Kumma miten ne ketkä tekevät kaikista vähiten, kertovat niistä vähistä tekemisistään isoimpaan ääneen. Kaikki ylimääräiset hommat nakattiin sitten tietty aina meikäläisen niskaan, kun ei muista ollut tekijäksi. Palkka oli silti ihan perseestä, paljon yö- ja iltavuoroja. Lopulta olin tilanteessa, jossa ei enää ollut etenemismahdollisuuksiakaan, vaikka olin jo edennyt koulutetumpien työtovereiden ohi. Asiakaspalvelutehtävissä pääsi vielä nauttimaan täysmulkuista asiakkaista. Harvassa olivat fiksut asiakkaat. Fakta: saat vuorenvarmasti parempaa palvelua (ja halvemmat hinnat) asiakkaana, jos osaat käyttäytyä ja edes yrität olla ystävällinen asiakaspalvelijaa kohtaan. Näin se vaan menee, ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on napattu laskuun vähän mulkkulisää tai törkätty mulkkujen asiakkaiden hommat pinon alimmaiseksi.
Kaikki tämä kasautui siihen pisteeseen, että radikaaleja muutoksia elämään oli tehtävä. Onneksi olin sen verran kaukoviisas, että mitään kakaroita tai asuntolainoja ei ole tullut hommailtua. Kehityspalaverissa sanoin päällikölle, että tuskin olen enää kauaa täällä. Vuoden sisään sanoinkin sitten itseni irti ja lähdin opiskelemaan täysin toisenlaista alaa. Koulun ohella joutuu tosin vieläkin tekemään hieman asiakaspalvelu hommia, mutta sen kestää, kun tietää että se ei kestä kauaa.... ja sitten ei tarvitse kärvistellä missään asiakaspalvelussa liksakin pompsahtaa. Tarinan opetus: älä kahlitse itseäsi nuorena mihinkään paikkakuntaan tai työpaikkaan jollet ole TÄYSIN varma siitä, että se on oikea ala juuri sinulle. Ei sitä nuorena aina tiedä, en minäkään tiennyt. Mutta tiesin sen, että en ole varma, se pelasti. Monet sortuvat sellaiseen valmiiksi suunniteltuun elämään (tässä kohti käydään koulua, tässä ollaan töissä, tässä mennään kihloihin, tässä tehdään lapsia ja tässä ostetaan asunto) vaikkeivat edes tiedä mihin ovat ryhtymässä.
Jos huomaat, että homma ei pelaa, niin pakka on vaan pistettävä radikaalisti uusiksi, muutokset tuovat aina mahdollisuuksia, vaikka niiden muutosten tekeminen välillä onkin vaikeaa. Että tsemmpiä vaan niille muutamille ahkerille (niitäkin oli) työkavereille, jaksamista asiakkaiden, imbesillien pomojen ja niiden työnvälttelijöiden kanssa. Itse en jaksanut, enkä kyllä hetkeäkään ole lähtöä katunut...
Kaikki tämä kasautui siihen pisteeseen, että radikaaleja muutoksia elämään oli tehtävä. Onneksi olin sen verran kaukoviisas, että mitään kakaroita tai asuntolainoja ei ole tullut hommailtua. Kehityspalaverissa sanoin päällikölle, että tuskin olen enää kauaa täällä. Vuoden sisään sanoinkin sitten itseni irti ja lähdin opiskelemaan täysin toisenlaista alaa. Koulun ohella joutuu tosin vieläkin tekemään hieman asiakaspalvelu hommia, mutta sen kestää, kun tietää että se ei kestä kauaa.... ja sitten ei tarvitse kärvistellä missään asiakaspalvelussa liksakin pompsahtaa. Tarinan opetus: älä kahlitse itseäsi nuorena mihinkään paikkakuntaan tai työpaikkaan jollet ole TÄYSIN varma siitä, että se on oikea ala juuri sinulle. Ei sitä nuorena aina tiedä, en minäkään tiennyt. Mutta tiesin sen, että en ole varma, se pelasti. Monet sortuvat sellaiseen valmiiksi suunniteltuun elämään (tässä kohti käydään koulua, tässä ollaan töissä, tässä mennään kihloihin, tässä tehdään lapsia ja tässä ostetaan asunto) vaikkeivat edes tiedä mihin ovat ryhtymässä.
Jos huomaat, että homma ei pelaa, niin pakka on vaan pistettävä radikaalisti uusiksi, muutokset tuovat aina mahdollisuuksia, vaikka niiden muutosten tekeminen välillä onkin vaikeaa. Että tsemmpiä vaan niille muutamille ahkerille (niitäkin oli) työkavereille, jaksamista asiakkaiden, imbesillien pomojen ja niiden työnvälttelijöiden kanssa. Itse en jaksanut, enkä kyllä hetkeäkään ole lähtöä katunut...
Vastaukset 7
Vanhimmat
väärinymmärrysten välttämiseksi sen verran vielä, että mitä tahansa hommaa tekeekin, niin se täytyy tehdä niin hyvin kuin pystyy (excl. vittumaisten asiakkaiden "erikois"palvelu). Jos ei duuni kiinnosta, niin sillon täytyy ITSE vaihtaa sitä hommaa, eikä ruveta laiskottemaan ja venkuloimaan sairaslomilla tai tyytyä pelkästään marisemaan netissä siitä. Jos on niin laiska ja tyhmä ettei esim. koulu kiinnosta, niin se ei ole mikään syy olla tekemättä nykyisiä hommia ahkerasti. Kaikella on hintansa, myös paremmilla työpaikoilla. Minäkin maksan sitä hintaa muutaman vuoden, ei jää paljoa vapaa-aikaa, kun on koulussa ja töissä samaan aikaan...
Taidat olla se sama äijä, joka erotettiin asiakaspalvelusta Tampereen Fordilla, kun oli merkinnyt papereihin: Asiakas on mulkku. Älä muuten ihmettele, jos mulkku joskus kostaa sinulle kusipäisyytesi. Voi voi, hoitoalakin joutuu jo kärsimään asiakkaiden väkivaltaisuudesta ja asiakaspalveluala tulee hyvää vauhtia perässä. Se johtuu sinunlaisistasi psykopaateista. Kyllä asiakaspalveluun otettavista työntekijöistä pitäisi ensin vaatia psykiatrin lausunto.
se sälli. Homman jujuhan on se, että ei asiakkaille vittuilla päin naamaa tai muuta tuollaista ilmiselvää. Homma pelaa täysin annettujen rajojen puitteissa, asiakas ei voi tehdä muuta kuin valittaa, mutta kun homman hoitaa oikein, niin asia jää siihen. Eli enpä juuri pelkää mulkkujen kostoa... sinä taidat juuri olla niitä muuleja, jotka luulevat reuhaamisella olevan omaa asiaasi edistävä vaikutus. Väärin. Totuttele vaan jonottomaan ja maksamaan palveluistasi ekstraa jatkossakin. Fiksut saavat meikäläisen kaltaisilta psykopaateilta parempaa palvelua jatkossakin...
Hyvin kirjoitit!
Mutta on mulkkuja myös asiakaspalvelutyössä. Itse olen taatusti hyvä asiakas, mutta jos saan siitä huolimatta huonoa palvelua, niin tuon sen kyllä esille.
esim. monet näistä työhönsä kyllästyneistä ex-työtovereistani olivat joka päivä kuin olisivat juoneet Kodin Putkimiestä aamukahvin kanssa. Itse tarkoitin kuitenkin näitä tapauksia, jotka valittavat aina kaikesta, vaikka missään ei olisikaan ollut vikaa. Aiheellisiakin rekkuloita on, mutta todellakaan kaikki eivät ole niitä.
Esimerkkejä, itsekoettuja: vanhemmat ja lapsi kävelevät työpaikkaani kohti, työtoverini kävelee perässä. Lapsi sanoo vanhemmilleen juuri ennen ovea: isi, muista sitten valittaa kaikesta. Asenne kohdallaan, pienestä pitäen? Tällaisia perheitä on varmasti helppo miellyttää, vai mitä nimim. "Mulkku"?
Toinen tapaus: asiakas ei pääse huoneeseensa yöllä, hänelle tehdään toinen avain. Asiakas palaa raivoissaan takaisin kiljumaan, lupaa ottaa yhteyttä kaikkiin mahdollisiin instansseihin, ovui ei aukea vieläkään. Mennään asiakkaan oven luokse, asiakas näyttää, avain ei toimi. Kysytään asiakkaalta huoneen numero, joka on 235. Ja asiakas on tietenkin ropeltanut 135:n ovea. Anteeksipyyntö? Ei tod, murahtelua ja ovi kiinni. Ehkä vähemmän GT:tä seuraavalla kerralla?
En edes viitsi luetella niitä kertoja, jolloin umpijurrisia on heitetty pihalle ja mitä uhkauksia siitä on saanut kuulla...
Vinkiksi ensi pikkujouluja varten kaikille: lause "minä tunnen hotellin johtajan / omistajan" ei tee henkilökuntaan minkäänlaista vaikutusta...
Sanoit ottaneesi ylihintaa. Kenelle ne rahat päätyivät? Tuskin ainakaan verottaja niitä näki, jos oli kyse hotellialasta?Tuolle on ihan oma terminsäkin, varastaminen.
varastamista se ei ole, koska kyseessä on aina ollut tuote tai palvelu, jonka hinnoittelussa on aina pelivaraa ts. hintaa ei ole lyöty lukkoon. Usein tuotteelle on OVH, jota kukaan ei käytännössä siitä maksa, koska useimmat asiakkaat saavat automaattisesti jotain alennusta. Silti ei ole mitenkään kiellettyä tai laitonta ottaa kusipäisiltä asiakkailta tuota OVH hintaa suoraan. Itse sain tästä toiminnasta ainoastaan hyvän mielen, en muuta. Toisinpäin homma toimii niin, että hyviltä asiakkailta ei läheskään aina rokotettu joka pikkujutusta, vaikka hinnasto siihen olisi antanutkin edellytykset. Jos osasit lukea aiemmat viestini, niin sanoin jo siellä, että homma pitää hoitaa pykälien mukaan, ettei asiakkaalla ole mitään jupisemista tiukoissa tilanteissa. Eli kannattaa sinunkin miettiä millä asenteella marssit kaupan tai muun vastaavan palvelutiskille seuraavan kerran....