Auttakaa nyt ihmistä hädässä. Paria vuotta vailla 40 vuotiaana on nähty ja koettu monenmoisia ihmis- suhteissa, mutta nyt ihan uusi tilanne.
Aloitan alusta
Olen nainen ja eronnut puoli vuotta sitten. Minulla on miespuolinen muutaman vuoden nuorempi työkaveri, jonka kanssa on tultu aina hyvin toimeen. Ollaan samantyylisiä ihmisiä ja ronski huumori lentää. Ollaan tunnettu pari vuotta, ja hän pitkässä suhteessa eli varattu.
Nyt kesän aikana tapahtui semmoista, että 1 ilta lähdettiin extempore ulos, ja meillä oli niin hauskaa, että ilta päättyi sänkyyn. Koin morkkista asiasta ja se unohtui.
Muutaman viikon päästä päätimme alkaa kokeilemaan yhdessä yhteistä harrastukseen liittyvää projektia. (Musiikki ja bänditoiminta, muusikkoja molemmat)
Otettiin olutta ja treenattiin. Meillä oli valtavan hyvä kemia ja ihastuttiin toisiimme. Tunnettiin toisemme sielunkumppaneiksi, ja tästä alkoi sitten suhde.
Teimme yhdessä musiikkia, ja homma meni myös platoniseksi. Mietittiin jopa jos mies jättäisi pitkäaikaisen tyttöystävänsä minun takiani. Itse en sitä kuitenkaan halunnut, eikä mieskään loppujen lopuksi, joten asiat jatkuivat kutkuttavan intohimoisina, vähän surullisena, ja huonon omantunnon varjossa. Vetovoima mejän välillä oli jäätävä yhteisen intohimon musiikkiin ja toistemme takia.
Noin kuukauden juttu jatkui.
Saatiin ensimmäinen esiintyminen, johon satsattu hirveästi. Keikan jälkeen tunteet räiskyi ja paukkui, ja euforiassa taas.
Sitten. Miehen tyttöystävä heitti miehen ulos. Tämä ei johtunut meidän toiminnasta.
Mies tietenki soitti minulle, ja lupasin hänet asuntooni kun omaa ei enää ollut.
Minä tietenkin kuvittelin, että annan hänen surra rauhassa, ja sitten voimme ihan avoimesti jatkaa mihin jäimme ja luvan kanssa.
Mies alkoi ryyppään ja rellestämään. Löysi jostaki 18-vuotiaan (itse yli 30) ja alkoi sitten hänen kanssaan liikkumaan. Minulle lähinnä vihoittelee tai on etäinen, eikä ole hirveän kiinnostunut musiikkihommia yms vaikka se hänelle tärkeintä maailmassa.
Haluaa kuulema vain kevyttä hauskan pitoa, eikä mitään tunne asioita.
Min tietenkin petyin kovasti, enkä ihan ymmärrä tilannetta. Tunnen myös vihaa.
Ongelma on nyt se, että olemme samassa työpaikassa, ja joudumme näkemään väkisin toisiamme.
Toinen ja tärkein. En ole eläissäni ollut näin onnellinen kun tehdessäni hänen kanssaan musiikkia. Haluan ehdottomasti jatkaa sitä. Pelkään vain, että taas kun yhdessä touhutaan, meidän välit lämpenee, kipinät lentää, ja sitten saan taas kokea kipua, kun toisen kans hengaa. Mitä tässä pitäis tehdä.
Meidän on pakko olla yhdessä olla.
Aloitan alusta
Olen nainen ja eronnut puoli vuotta sitten. Minulla on miespuolinen muutaman vuoden nuorempi työkaveri, jonka kanssa on tultu aina hyvin toimeen. Ollaan samantyylisiä ihmisiä ja ronski huumori lentää. Ollaan tunnettu pari vuotta, ja hän pitkässä suhteessa eli varattu.
Nyt kesän aikana tapahtui semmoista, että 1 ilta lähdettiin extempore ulos, ja meillä oli niin hauskaa, että ilta päättyi sänkyyn. Koin morkkista asiasta ja se unohtui.
Muutaman viikon päästä päätimme alkaa kokeilemaan yhdessä yhteistä harrastukseen liittyvää projektia. (Musiikki ja bänditoiminta, muusikkoja molemmat)
Otettiin olutta ja treenattiin. Meillä oli valtavan hyvä kemia ja ihastuttiin toisiimme. Tunnettiin toisemme sielunkumppaneiksi, ja tästä alkoi sitten suhde.
Teimme yhdessä musiikkia, ja homma meni myös platoniseksi. Mietittiin jopa jos mies jättäisi pitkäaikaisen tyttöystävänsä minun takiani. Itse en sitä kuitenkaan halunnut, eikä mieskään loppujen lopuksi, joten asiat jatkuivat kutkuttavan intohimoisina, vähän surullisena, ja huonon omantunnon varjossa. Vetovoima mejän välillä oli jäätävä yhteisen intohimon musiikkiin ja toistemme takia.
Noin kuukauden juttu jatkui.
Saatiin ensimmäinen esiintyminen, johon satsattu hirveästi. Keikan jälkeen tunteet räiskyi ja paukkui, ja euforiassa taas.
Sitten. Miehen tyttöystävä heitti miehen ulos. Tämä ei johtunut meidän toiminnasta.
Mies tietenki soitti minulle, ja lupasin hänet asuntooni kun omaa ei enää ollut.
Minä tietenkin kuvittelin, että annan hänen surra rauhassa, ja sitten voimme ihan avoimesti jatkaa mihin jäimme ja luvan kanssa.
Mies alkoi ryyppään ja rellestämään. Löysi jostaki 18-vuotiaan (itse yli 30) ja alkoi sitten hänen kanssaan liikkumaan. Minulle lähinnä vihoittelee tai on etäinen, eikä ole hirveän kiinnostunut musiikkihommia yms vaikka se hänelle tärkeintä maailmassa.
Haluaa kuulema vain kevyttä hauskan pitoa, eikä mitään tunne asioita.
Min tietenkin petyin kovasti, enkä ihan ymmärrä tilannetta. Tunnen myös vihaa.
Ongelma on nyt se, että olemme samassa työpaikassa, ja joudumme näkemään väkisin toisiamme.
Toinen ja tärkein. En ole eläissäni ollut näin onnellinen kun tehdessäni hänen kanssaan musiikkia. Haluan ehdottomasti jatkaa sitä. Pelkään vain, että taas kun yhdessä touhutaan, meidän välit lämpenee, kipinät lentää, ja sitten saan taas kokea kipua, kun toisen kans hengaa. Mitä tässä pitäis tehdä.
Meidän on pakko olla yhdessä olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että se mies jäi kiinni pettämisestä ja sen takia sen nainen heitti sen pihalle. Sillä jätkällä voi olla monta jalkavaimoa samanaikaisesti ja mies yrittää pitää suhteet salassa niiltä naisilta. Tältä se sivullisen silmin näyttää.
Ei jäänyt kiinni. Suhde oli ongelmainen muutenki. Nyt on vaan se ongelma että mulla vituttaa tuo sen uus hoito ja miten minä kestän sen, koska ehdottomasti haluan tätä meidän musiikkihommaa jatkaa, ja jotenkin vaikea ymmärtää sen kaiken meidän välisen jälkeen, että nyt on jonkun pikkutytön luona. Sanoi kyllä ettei halua tietenkään seurustella nytten kenenkään kanssa, mutta, olisihan voinut jatkaa minun kanssa tuota fyysistä ja psyykkistä. En tiedä. En haluaisi vihata, koska eroonkasn ei toisistamme päästä.
-ap-