Vaihdoin joku aika istumatyöhön, mutta eipä se paljon auta näin tuki- ja liikuntaelin sairasta ihmistä. Istuminenkin ( vaikka seison välillä ) on myrkkyä selälle, niskat kipuilee kun kai jännitän sen verran. Koen stressiä tämän työn psyykkistä vaatimuksista aivan julmetusti.
Mietinkin voiko mennä ojasta allikkoon jos vaihdan taas liikuvampaan työhön, on tämä vaikeeta!
Mietinkin voiko mennä ojasta allikkoon jos vaihdan taas liikuvampaan työhön, on tämä vaikeeta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan riippuu siitä minkälaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja on, mkä työ sopii. Jos asiasta olet enemmänkin ollut terveydenhuollon kanssa tekemisissä, niin eikö kukaan lääkäri ole ehdottanut sinulle kuntoutusta? Ja siis sillä tavoin että selviää siinä mikä työ olisi sinulle sopivin, siis ammatillinen kuntoutus.
Itsellä on kaikkea kremppaa, arjessa kun on toistoliikettä paljon työssä, ja erityisesti jalat ja kädet on kovilla. Mutta oma työni on ihan hyvä polvilleni ja selälleni, kun on monipuolista liikettä. Välillä on rannekavavaivoja ja tenniskyynärpäätä, jokin lonkkajuttu kiusaa sekin, mutta tosiaan muutoin työni koen sopivan hyvin, koska selkäni pysyy ok, ja polvet jotka on vuosien varrella kokeneet kovia iskujuttuja ovat kivuttomat.
Joka työssä on ne juttunsa joista kärsitään. Liekö työergonomia sinulle sopiva, ettet tarvitse jännittää niskaasi? Eli se työtuoli, ja etäisyydet esim näyttöön, näytön säätö oikein ja semmoiset, että voit tehdä niska rentona.
Kyllä työergonomia tarkastettu, tiedän itsekin ettei ole siinä se ongelma. Vaan jännitän ja stressaan työtäni niin kovasti, vaikka välillä yritän venytellä/taukojumpata ja muistuttaa itseäni rentoutumaan - ei vaan auta!
Stressaan jokaista seuraavaa puhelua, vatsa krampissa!
Ehkä minulle kuitenkin sopisi hieman liikkuvampi työ paremmin, ehkä ei hoitajan työ enää mutta jotsin muuta!
Kuntoutukset käyty läpi, kevan kautta aloitettu kuntoutus myös. Se loppui kyllä äkkiä kun se nainen oli ihan pöllöö! Käski mennä vaan kyselemään työpaikoista töitä, ei auttanut tai ohjannut mitenkään! Puhui kyllä kuin ruunebergi mutta siihen se jäikin!
vaatiihan se rohkeutta mennä töitä kysymään firmoista. Niin se on aina,
Harva virkailja kädestä pitäen taluttaa firman ovelle töitä kyselemään.
Sekään ei välttämättä auta jos jäät sinne rappujen juurelle seisoksimaan uskaltamatta sen pidemmälle.
Yleensä ammatillisen kuntoutuksen ihminen kattoo niitä paikkoja valmiiksi mistä itte valittet!
Sen takia ne palkataankin, vaikee on yksin lähteä joka oven taakse kolkuttamaan!
Ja vielä jos on jotain vaivoja.
Vikana myös se, että usein nämä päätökset pitää tehdä äkkiä - ihan liian äkkiä, varsinkin jos tuntuu että oma pää sekaisin. Se pää menee vielä enemmän sekaisin, kun vaaditaan äkkinäisiä loppu elämää koskevia päätöksiä!
Mutta työpaikat vaativat tietty tekijänsä, ei siinä voi jäädä odottelemaan yksittäistä ihmistä - joka ei edes tiedä lähtiskö länteen vai itään, vai tekiskö yhtään mitään …