Uudessa suhteessa tai uuden suhteen yritelmässä on aina epävarmuutta. Miksi se ahdistaa niin paljon? Jos kumpikin haluaa edetä ja kumpikin haluaa osoittaa toiselle, että on tosissaan yrittämässä, epävarmuus toki hyvin äkkiä hälvenee ja olo on parhaimmassa tapauksessa pelkkää euforiaa.
Mitä, jos toinen ei haluakaan edetä omista syystään, vaikka olisikin ehkä tietyllä tavalla kiinnostunut eikä halua lopettaakaan ja epävarmuudesta tulee krooninen tila (kuukausia)? Missä kohtaa on pakko panna homma katki, kun oma pää alkaa hajota? Miten kauan jaksatte pitää toivoa yllä vai lyöttekö hanskat tiskiin heti alussa? Miten se vaikuttaa asiaan, jos toinen vaikuttaa oikeanlaiselta ihmiseltä ja omat tunteetkin on alkaneet herätä?
Erikseen ilmoitan, että ketju on vapaa positiiviselle palautteelle kanssakirjoittajia, eksiä, nyxiä ja tulevia kohtaan.
Mitä, jos toinen ei haluakaan edetä omista syystään, vaikka olisikin ehkä tietyllä tavalla kiinnostunut eikä halua lopettaakaan ja epävarmuudesta tulee krooninen tila (kuukausia)? Missä kohtaa on pakko panna homma katki, kun oma pää alkaa hajota? Miten kauan jaksatte pitää toivoa yllä vai lyöttekö hanskat tiskiin heti alussa? Miten se vaikuttaa asiaan, jos toinen vaikuttaa oikeanlaiselta ihmiseltä ja omat tunteetkin on alkaneet herätä?
Erikseen ilmoitan, että ketju on vapaa positiiviselle palautteelle kanssakirjoittajia, eksiä, nyxiä ja tulevia kohtaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos se toinen tosiaan tuntuu todella oikealta niin kyllä mä ainakin aika kauan jaksan olla kärsivällinen ja odottaa että se toinen on myös valmis. Ohnan sillekin varmasti rajansa mutta en mä sitä etukäteen osais sanoo.🙂.
Vittu en jaksanut lukea otsikkoa pidemmälle. Seon jolo nyrkillä niskaan ja takaapäin.
Muita vaihtoehtoja en näe.
>simiti<
F U
Damn, mä oon nyt vähän tollaisessa tilanteessa. Mut mun mielestä liiallinen epävarmuus voi kertoa siitä että tyyppi ei ole oikea.
"Miten se vaikuttaa asiaan, jos toinen vaikuttaa oikeanlaiselta ihmiseltä ja omat tunteetkin on alkaneet herätä?"
-Mä olen niin pässinpää, että jos joku vaikuttaa oikeanlaiselta, pidän ovea rakosillaan varmaan aina ja avaan oven apposelleen, jos elämäntilanne joskus sen sallii. Joten en ehkä ole parhain kertomaan mitään järkevää, sillä tuohan ei välttämättä ole edes järkevää.
Sehän riippuu ihan tilanteesta. Tuosta saa sen käsityksen, että asiasta olisi jokin yhteisymmärrys, eli aiheesta on puhuttu. Ymmärsinkö oikein?
Jos on noin kuin ymmärsin, niin en mä sillon jää odottelemaan. Jos siis on puhuttu ja toinen ei halua edetä, niin se siitä. Eli siis minä lopetan se, vaikkei toinen kykenisi. En mä jää roikkumaan sellaseen epävarmuuteen, kun ei siinä minusta edes ole mitään epävarmaa. Kyllä mun tunteeni tollaseen kuitenkin selkeään torjuntaan siinä mielessä kuolevat, että nuolen haavani, enkä sitä tilannetta enää koskaan mihinkään rakenna.
Se, jos ei ole puhuttu ja en ole ihan varma toisen aatteista ja tilanne on jotenkin hankala, niin sellaista kestän sitten liiankin kauan.
Se riippuu tapauksesta, miten siedän epävarmuutta. Yleensä maltan kyllä katsella, jos toinen selkeästi vielä sanoo, että jännittää, on vaikeaa hypätä ja heittäytyä.
Mutta kyllä toisaalta tiedän, milloin siitä alkaa muodostua itselle löysässä hirressä heilumista. Siitäkin usein ilmoitan, että en jaksa sellaista fiilistä loputtomiin.
Jotenkin sen voi tehdä itselleen ja toiselle helpoksi ja selkeäksi, kun on itselleen ja toiselle rehellinen ja avoin. Ei tarvitse vain itse yksinään pähkiä mietteitään ja tunteitaan.
Olen kertonut omasta puolestani avoimesti. Hän tietää kyllä mikä kaaos ja ahdistus päässäni jyllää, ja omien sanojensa mukaan on pahoillaan tunteistani. Tiettyä ihan pientä vastaantulemista olen kokenut, mutta en vielä sellaista, joka vähentäisi ahdistuksen siedettävälle tasolle. Tiedän kyllä mikä olisi järkevää, tunne ja intuitio vaan ei aina kuuntele järkeä. Enkä itse tiedä mitä kuunnella. 😳😔
En hae tällä ratkaisua, sen ratkaisun teen ihan itse, mutta omaa näkökulmaani muiden ajatukset saattaa avata. Niin ainakin toivon. t. ap
No eipä sitä vierellä voi kuin ihmetellä, jos toisella päässä ravaa vaikka mitä ajatuksia ja hirvittää. Minusta hän on toiminut hyvin. On pahoillaan sun fiiliksistä, mutta ei hän kai mikään sateentekijä voi olla?
On kurjaa katsellakin pelokasta ja epävarmaa soutajaa/huopaajaa vierestä. Mä ainakin aistin kaikenlaista toisista ihmisistä ja empaattisena tekee välillä pahaa...mutta en mä voi kun olla läsnä jonkinaikaa, sitten mun pitää miettiä itseänikin jo. Jokaisella on omakin elämä elettävänä.
Hyvin kirjoitettu👍🏼
Kannattaa huomioida, että jos tuossa vaiheessa ahdistaa, aivan satavarmasti ahdistaa taukoamatta myös suhteen aikana, jos sellaiseen tuon kyseisen ihmisen kanssa joutuisit. 😁
🦄
Jos olen itse varma, niin voin ihan hyvin odottaa, että myös toinen on varma tunteistaan. Puhallan kyllä pelin poikki melko herkästi jos koen, että tilanne syö enemmän kuin antaa.. Annan myös toiselle tilaa selventää omia tunteitaan. kyllä se joka on aidosti kiinnostunut ottaa sitten yhteyttä. Eli niinkuin tuossa ylempänä huitale mainitsi. Oveni ovat myös avoimet sen asian suhteen.🤗
Pyh, yhden yön jutuissa on seksiä jossa ei ole epävarmuuksia. Vain nautintoja, hmm...vai onko se ihan niinkään?
Ihan sama, ei tarvitse itse miettiä jos puhelin pirisee:)
https://www.youtube.com/watch?v=eYA44L9IQac
AV
Epävarmuuteen auttaa puhuminen. Kiinnostavia ihmisiä ei joka päivä tule vastaan tässä elämässä.
No kuuluuhan se epävarmuuden tunne siihen alkuun, ei sitä oikein voi välttää paitsi jos ei ole tosissaan mukana.
Paha sanoa noihin muihin, en oikein lähde mukaan leikkiin ellei tunteet ole ensin heränneet. Tosin ei sekään yksin vielä mitään takaa.
Luin kirjan John Gray, Seurustelun Taito ja helpottui nuo seurustelupaineet, suosittelen.
Gray kuvittelee, että suhde voi onnistua vain, kun nainen on feminiininen ja mies maskuliininen. 😄
🦄
Noinhan se on
No ei ole noin. Älä usko kaikkea lukemaasi.
🦄
Voi olla, että olen varsinainen konkari kestämään epävarmoja suhteita ja tilaa. Toisaalta jos olen itse riittävän ihastunut, on toisen kestämätöntä olla kanssani sellaisessa suhteentilassa ja hän joutuu pakosti tekemään omat johtopäätöksensä 😀 Jotain tuollaista muistelen joskus sattuneen, voi voi 😅
"Mitä, jos toinen ei haluakaan edetä omista syystään, vaikka olisikin ehkä tietyllä tavalla kiinnostunut eikä halua lopettaakaan ja epävarmuudesta tulee krooninen tila (kuukausia)?"
En uskoisi, että toinen olisi kiinnostunut. Ihastuneena voi toivoa niin, mutta tuollainen "epävarmuus" (=vastentahtoisuus) ei ole tyypillistä aidosti toisesta kiinnostuneelle ihmiselle. Väittäisin jopa, ettei se ole mahdollista.
🦄
Elämässähän ei ole muuta varmaa kuin epävarma..
Jos itse haluaisin uutta suhdetta ja edetä siinä eikä toinen osoita samaa, "suhde" olisi siinä loppuun taputeltu.
- Sheena
Itse kokeilen keskustelua, jos epävarmuus suhteen laadusta iskisi. Ei ole kokemusta tällaisesta, mutta näin toimisin. Ja keskustelu on aina kahden henkilön vapaaehtoisesti käymää mielipiteiden vaihtamista. Kumpikaan ei voi vaatia, että nyt on keskusteltava. Viimeksi mainittu olisi painostamista.
Luonnollisesti jollei keskusteluun toinen ryhdy ilman järkevää syytä, voi tästäkin vetää sitten johtopäätöksiä sen suhteen, mitä toinen haluaa tai ei halua.
Aikuiset ihmiset puhuvat keskenään kaikesta eivätkä pelaa jotain lapsellisia pelejä.