Kiinnostaisi tietää kuinka usein riitelette puolisonne kanssa?
Tyttöystäväni ja minä riitelemme päivittäin. Olemme hieman yli parikymmpisiä. Muistaakseni näin on ollut koko suhteemme ajan (1,5v). Ei sentään joka päivä mitään huutoa, mutta aina vähintään jotain pientä kinaa jossain vaiheessa päivää. Saamme asiat kuitenkin jotenkuten aina sovittua ja sitten taas kaikki on hyvin.
Kultani kuitenkin ottaa ikivanhoja asioita esille ja saattaa suuttua minulle, jos vaikka vaan muistaa jonkun vanhan riidan ja mistä se lähti. Yhdessä juominenkin tuottaa hankaluuksia kun hänestä tulee aivan uskomattoman riidanhaluinen jo tupin tai parin jälkeen. Ymmärrätte varmaan että ongelma vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiimme.
Hän suuttuu todella helposti pikkuasioista. En halua ääneen syyttää häntä, eikä hän sitä myöntäisikään.
Hän kertoi itsetuntonsa olevan todella alhainen jos ennen kuin edes varsinaisesti seurustelimme. Silti hän vaikutti kovin määrätietoiselta ja itsevarmalta. Nyt ne asiat ovat kääntyneet lähinnä sellaisiksi, että hän suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi. Jos kieltäydyn seksistä (jota teen harvoin ja sitäkin vain silloin jos olen ärettömän väsynyt ja kello alkaa olla seuraavan vuorokauden puolella), hän loukkaantuu armottomasti. Johtuuko se itsetunnon vähyydestä? Entä mustasukkaisuus? Muuten seksielämämme on mahtavaa.
Silti olen kuulemma parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Niin olisi hänkin minulle jos ei olisi niin kiukkuinen koko ajan.
Olemmeko tuomittuja vai onko mahdollista että jonain päivänä emme riitele läheskään näin paljon?
Olisi kiva saada jotain neuvoja tilanteeseen. Tiedän että joskus pitää vain niellä ylpeytensä ja pyytää anteeksi vaikkei itse olisikaan syypää, mutta kun riidat alkaa joskus todella pienistä asioista, niin se on aika vaikeaa.
Tyttöystäväni ja minä riitelemme päivittäin. Olemme hieman yli parikymmpisiä. Muistaakseni näin on ollut koko suhteemme ajan (1,5v). Ei sentään joka päivä mitään huutoa, mutta aina vähintään jotain pientä kinaa jossain vaiheessa päivää. Saamme asiat kuitenkin jotenkuten aina sovittua ja sitten taas kaikki on hyvin.
Kultani kuitenkin ottaa ikivanhoja asioita esille ja saattaa suuttua minulle, jos vaikka vaan muistaa jonkun vanhan riidan ja mistä se lähti. Yhdessä juominenkin tuottaa hankaluuksia kun hänestä tulee aivan uskomattoman riidanhaluinen jo tupin tai parin jälkeen. Ymmärrätte varmaan että ongelma vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiimme.
Hän suuttuu todella helposti pikkuasioista. En halua ääneen syyttää häntä, eikä hän sitä myöntäisikään.
Hän kertoi itsetuntonsa olevan todella alhainen jos ennen kuin edes varsinaisesti seurustelimme. Silti hän vaikutti kovin määrätietoiselta ja itsevarmalta. Nyt ne asiat ovat kääntyneet lähinnä sellaisiksi, että hän suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi. Jos kieltäydyn seksistä (jota teen harvoin ja sitäkin vain silloin jos olen ärettömän väsynyt ja kello alkaa olla seuraavan vuorokauden puolella), hän loukkaantuu armottomasti. Johtuuko se itsetunnon vähyydestä? Entä mustasukkaisuus? Muuten seksielämämme on mahtavaa.
Silti olen kuulemma parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Niin olisi hänkin minulle jos ei olisi niin kiukkuinen koko ajan.
Olemmeko tuomittuja vai onko mahdollista että jonain päivänä emme riitele läheskään näin paljon?
Olisi kiva saada jotain neuvoja tilanteeseen. Tiedän että joskus pitää vain niellä ylpeytensä ja pyytää anteeksi vaikkei itse olisikaan syypää, mutta kun riidat alkaa joskus todella pienistä asioista, niin se on aika vaikeaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tiiäkkö,meillä on ihan samanlaista!!!
ei päivääkään ilman jonkunlaista riitaa,joskus tosi pahojakin taisteluita käydään.
me ollaan oltu myös n.1,5 vuotta yhessä ja kihloissa vuoden alusta asti...välillä tuntuu,ettei jaksa enää,mutta sitten toisaalta,en tiiä oisko yksin eläminen sen hohdokkaampaa.
en osaa oikeen neuvoa,ehkä itsekin tarvitsisin niitä viisaita ohjeita:)
Jos tyttöystäväsi kaivaa esille vanhoja riitoja, niin tuli vain mieleen siitä, että sovitteko oikein kunnolla niitä riitojanne? Ei ole kiva, jos toisen mielestä asiat on jo sovittu ja sitten toinen kuitenkin palaa niihin vanhoihin riitoihin uudestaan. Kannattaa siis jokaisen riidan jälkeen puhua asiat halki, poikki ja pinoon niin ettei niihin tarvitse enää palata uudestaan.. Tietysti se on helpommin sanottu kuin tehty.
Varmasti tyttösi kiukkuisuuden taustalla voi olla huono itsetunto. Kiukuttelu voi johtua siitä, että hän on epävarma itsestään ja kenties sinun tunteistasi häntä kohtaan. Pyytääkö hän sitten anteeksi sinulta vai onko hän sitä mieltä että hänellä oli täysi oikeus suuttua?
En oikein osaa neuvoa... Ehkä sinun kannattaisi ottaa asia puheeksi, että harmittaa kun riitoja on niin usein ja voisimmeko yrittää tehdä sille asialle jotain... Voi olla myös että tyttöystävälläsi on jotain huolia tai stressiä, jotka vetävät hermot kireäksi... tosin jos tuollaista käytöstä on jatkunut jo kauan niin ei ehkä sitten kyse ole sitä.
psykologin kanssa työpaikan koulutustilaisuudessa aiheesta riitaisa pari. Hän oli sitä mieltä, että jotkut riitelevät omasta tarpeestaan saada kasvaa ja purkaa tuntojaan. Hän myös heitti mielenkiintoisen kysymyksen: Mitä sitten, kun toinen osapuoli väsyy riitelemiseen? Sitten, kun toinen kasvaa ihmisenä ja toinen jää sille riitelyasteelle, mitäs sitten?
Omalta kohdalta voin sanoa, että ero tuli ainakin minulle, kun väsyin riitoihin.
Kuulosti aika pitkälle samalta kuin meillä. Tarvittas neuvoa viisaammalta. Kun itse ei tykkää riidellä eikä edes kinastella, mutta toinen tuntuu löytävän aihetta jostain turhista. Itsetunto-ongelmat on kai kyseessä. Tunteeni osoitan: pussaan, hellin, lääpin ja olen kiinni koko ajan.. samalla kun annan hänelle omaa tilaa ja tilaa myös itselleni, huomioin, rakastan sekä ihailen ja puhuN. Avokkini on kaunis kuin malli ja saa minut kovaksi kun katsonkaan häntä. Joten mistä itsetunto-ongelmat?
En ole riidanhaluinen ollenkaan, mutta päivittäiset kahnaukset ajavat patti-tilanteeseen. Uskon puhumisen voimaan, mutta mitä teet kun asiat mielummin painetaan villasella niitä enempää läpi käymättä (riidan aloittaja osapuolen toimesta). Onko se sopimista?
En tiedä liioittelenko, koska kyse on varmaan arkiriidoista ja aiheet ovat olleet sen mukaisia?!
Kyseessä on itsetunto-ongelma. Riidanhaluisuus humalassa, vanhojen riitojen muistelu, suuttuminen seksistä kieltäytyessä jne. Nämä kaikki johtuvat heikosta itsetunnosta. Myös jos mustasukkaisuutta esiintyy epäterveessä määrin.
Jos sinulla on vahvempi itsetunto, voit myös suhteellisen helposti osoittaa sen ja olla sitten apuna.
Älä aloita riitoja ja äläkä lähde riitoihin mukaan, on paras neuvo. Älä huuda tai korota ääntäsi, äläkä loukkaa. Älä varsinkaan uhkaile lähdöllä. Kysele välillä rauhallisesti, että miksi huudat ja mikä on oikeasti vikana. Kun riitely on hyödytöntä eli ei ota tulta alleen, riita myös sammuu.
Selvitä, että rakastat ja olet valmis tukemaan jne. mutta jos elämä menee yhdeksi riitelyksi, et tiedä kauanko jaksat. Yritä ohjata kumppania terapiaan, monille nimenomaan itsetunto-ongelmaisille on sieltä löytynyt apua tai ainakin tukea.
Riitelyhän on terveellistä harvakseltaan, mutta ei sitä kukaan jaksa joka päivä.
Joo sillon kun kaikki on hyvin eikä ole riita päällä niin kummatkin ovat sitä mieltä ettei enää ikinä riidellä. Ja välillä tuntuu että kultani oikein koittaa väkisin saada minut riitaan mukaan.
Sitten kun on itse ollut tarpeeksi kauan hiljaa vaikka toinen vaan jaksaa aukoa, niin kyllä siinä alkaa tulla pakottava tarve jyrähtää. Mutta onko avain sitten siinä että koittaa viimeiseen asti hahmottaa tilanteen typeryys ja vain pysyä tyynenä?
Tiedän kyllä että jos itse pysyy rauhallisena, niin sen pitäisi tepsiä, mutta kun tuntuu että tilanne ei ikinä parane. Kultani jaksaa aina jankuttaa siihen pisteeseen asti kunnes minäkin korotan ääntäni, huolimatta siitä kauanko siihen tarvitaan aikaa.
Asioita jää sopimatta juuri sen takia kun niistä syntyy välittömästi kina, vaikka yrittäisi "tällä kertaa ihan vain keskustella"...
mä oon se suuttuja osapuoli revin joka asiasta riitaa ja huomaan sen itsekkin, mutta en voi itselleni mitään, vaikeaa ku asiat menee aina pieleen, miehen kai pitäis pystyy lukeen mun ajatuksii ja tietää ja vaistota mun ajatuksii ja mitä mä tarviin ja miten mua kohdellaan!! tiedän olevani vaikea, todella!mutta...........aina joku tekee väärin ja virheitä mistä mä en pidä ni suutun, ja kun olen yksin itken, raivoon, huudan mielipuolisena et miks kukaan ei ymmärrä!!!.......mitään! tosi vaikeeta itseni kanssa pää särkee koko ajan väsyttää, huono olo en pysty paljoa syömään kun kaikki energia menee itsensä, toisten kanssa riitelyyn, oon täynnä negatiivista energiaa en kestä!!!mitä mä teen! meen koht johonki lataamoon ja tätä vauhtii must tulee mielisairas koska merkkejä on jo ilmassa!!tuntuu myös välillä et toiset ei ees haluu ymmätää mua, ja saa mul vaan lisää pään painetta ja särkyy!....oppis jo ihmiset läheisimmät käsittelemään mua!mihin purkaan pahaa oloani, etten ilkeilisi läheisille aina!??auttakaa.:(
Olen seurustellut avomieheni kanssa melkein vuoden, ja riitelyyn asti eripura on päätynyt melkein kerran, ja silloinkin onneksi huumori voitti.
Minusta kyse ei välttämättä ole niinkään itsetunto-ongelmista vaan suhteen sisäisestä valtataistelusta. Tai sitten kyseessä saattaa olla teidän toisiinne leimaamat roolit (ts. odotukset siitä, miten toinen ihminen käyttäytyy), joista on todella vaikea päästä eroon, mikäli jompi kumpi osapuoli ei muuta omaa käytöstään niin radikaalilla tavalla, että toiselle ei jää mitään mahdollisuutta leimata enää päälle vanhaa roolia. Kannattaisiko kokeilla sellaista, että mietit valmiiksi jonkin entisestä täysin poikkeavan käyttäytymismallin (esim. paikalta poistuminen, huumoriin turvautuminen, sylirauhoitus), jota jatkat kunnes tilanne laukeaa? Tällöin hänkään ei voi turvautua vanhoihin konsteihinsa huomion saamiseksi (koska huomion hakemiselta kuvaamasi käytös minusta vaikuttaa), vaan hänkin on pakotettu keksimään joku toinen käyttäytymismalli. Voisit ehkä myös joskus mainita hänelle, että hän olisi parasta, mitä sinulle on koskaan tapahtunut, ellei hän olisi niin kiukkuinen koko ajan, ja pyrkiä ottamaan selvää kiukun syistä.
Olen helppo suuttumaan, erityisesti avomiehelleni. Se on varmaan kaikista vaikeinta itselleni. Kun haluan lähteä esim. kauppaan hakemaan vaikka jätskiä, sen pitää tapahtua heti eikä 30s päästä. Muuten saan kauhean raivarin. Tuon tapaisista pikkujutuista saan älyttömiä raivareita. Väittäisin itsetuntoani vahvaksi, siltä se ainakin tuntuu. En vain pysty hillitsemään itseäni. Päätän usein rauhoittuvani, mutta se unohtuu seuraavan riidanaiheen tullessa. Meillä menee todella hyvin joka saralla, mutta riidanhaluni on ainoa ongelmamme. En sitten tiedä pitääkö miehen vain kestää se vai pitäisikö minun tehdä itselleni jotain. Mutta mitä? Itse en kestäisi samanlaista riitelijää rinnallani. Riitelemme monta kertaa päivässä todella pienistä jutuista. Mielestäni on ihmeellistä, että tiedän suuttuvani turhasta, mistä kukaan muu ei suuttuisi, mutta silti sillä hetkellä se suututtaa ihan älyttömän paljon. Kai se on kestettävä, tai voisin painua maanrakoon. Olen kyllä aina ollut samanlainen kaikille poikaystäville, on mennyt sitten hyvin tai huonosti. Mutta paras vinkki mitä voin sinulle antaa on ehdottomasti se, että kun huomaat avokkisi alkavan suuttua jostain, jätä aihe sikseen. Itse pyydän avokkiani aina jättämään aiheen koska se suututtaa (aihe tosiaan on niin turha että siitä ei ole pakko puhua), mutta hänen on pakko jatkaa, mikä suututtaa vain enemmän. Eli jätä kevyemmät asiat sikseen, ja anna avokkisi rauhoittua.
Eilinen meni hyvin, koska pidin kaiken aikaa mielessä, että jos minä otan rauhallisesti, ehkä hänkin ottaa. Välillä otti päähän niin v?sti mutta kun oli vain hiljaa ja mietti päässä vaihtoehtoja sen tiuskaisun rinnalle, niin kyllä se olokin helpotti.
Sitä ikään kuin järkikin säikähtää ja menee piiloon jos vähän meinaa kiehahtaa. Mutta se järki pitää houkutella heti takaisin:D No joo...koitetaas tänään uusiks jahka kultani tulee töistä...
...miten helposti aivan pienestä asiasta syttyy sotatila. tämän katon alla se voi olla vaikka viikoksi nurkkaan unohtunut likainen sukka. jostain vastaavasta täällä on ruvettu jopa läpsimään toisia. kuulostaa tosi lapselliselta ja onkin, mutta ei sitä siinä tilanteessa pysty ajattelemaan, on vaan niin raivona.
mua vtuttaa ainoastaa avokin saamattomuus, joka aiheuttaa riitaa joka toinen päivä. tuo jätskinhakuesimerkki on kuin omasta elämästä. ehdotan, että kipaistaan nopeasti kaupassa (joka on tuossa alakerrassa) - ovesta ollaan ulkona aikaisintaan puolen tunnin päästä.
tappelut taas syntyvät siitä, että avokki jättää tavaransa ihan joka paikkaan. se on se ainut asia mistä tapellaan, mutta aina niin jumalattoman äänekkäästi ja itkut kurkussa (miettikää, jostain lattialla olevasta sukasta!) kun samasta asiasta on riidelty 700 kertaa eikä jätkä silti muuta tapojaan, mistä se kertoo?
Joku viisas on sanonut, että suhteen tärkein koossa pitävä voima on molemminpuolinen kunnioitus. voiko olla, että me rakastetaan molemmat, mutta sitä kunnioitusta ei ole?
..kuulosti aikalailla samalta kuin meillä; paitsi että minä olen se kiukutteleva tyttöystävä...=) riitelemme lähinnä nimeenomaan kun kupia tulee otetuksi;silloin useimmiten minä aloitan riidat. tähän helpottaa yksinkertaisesti joko se että otan (tai otamme) vähemmän tai että olemme esim.alkuillan eri seurueissa.puhuit että naisesi haluaa aina saada tahtonsa läpi;ettei itsessäsi olisi hieman samaa "vikaa"?? meillä on ainakin näin,tosin mies myöntääkin olevansa itsepäinen..ja siihen päälle vielä joku ego-homma..että miehen on oltava mies ja päätettävä loppukädessä..
kuten tytölläsikin,minullakin on pitkä muisti. ainakin riitojen ja loukkausten suhteen.ei se itsestäänkään ole mukavaa muistaa jokaista tekemäänsä virhettä,saati sitten rakkaansa tekemiä virheitä tai pahoja sanoja..jos otan jonkun vanhan asian esille jossa mieheni on todella mokannut ja ollut epäoikeudenmukainen tietäen sen itsekin hän huokaa "voi kulta miksi sä muistat kaiken pahan?..onko mitään kivaa jäänyt mieleen." harvemmin kuitenkaan aloitan riitaa vanhan riidan takia,vaan olen pohtinut hänen käytöstään ääneen tms.
minullakin on alhainen itsetunto;se aiheuttaa mustasukkaisuutta ja eräänlaista seksiriippuvuutta.ehkä tyttösi näkee asiat kuten minä;tietää omat mielipiteensä HYVIN vankasti ja uskoo niissä itseensä mutta pitää omaa ulkonäköään paljon huonompana muihin verrattuna. itsekin raivostun miehelleni jos hän torjuu minut seksissä;tunnen olevani maailman epäonnistunein nainen,ruma ja täysin vastenmielinen.osoitan rakkautta ja kiintymystä mieheeni seksin avulla,samaa odotan häneltä. niin hullulta kuin se kuulostaakin hänen torjumisensa herättää ajatuksen että suhteessa on yhtäkkiä jotakin pielessä(tai minussa). säikähdän ja reagoin joka kerta samalla tavalla, ahdistun.pikkuhiljaa tähän on tullut jotain tolkkua;ehkä se mies nyt ei vaan jaksa joka päivä töiden jälkeen! (meillä kuitenkin harrastetaan seksiä useampana päivänä viikossa) huhhuh. koska seksi merkitsee meille eri asioita koetan käsittää sen hänenkin tavallaan.
huolimatta siitä että riitelemme viikottain (arki-iltana pitkän työpäivän jälkeen saattaa väsyneenä mököttää ja tokaista jotakin ilkeää ,mutta pian jo halitaan tai sitten siitä saadaan aikaiseksi jokin suurempi konflikti)emme aio luopua tästä mitä meillä on..joka riidan jälkeen asiat selvitetään ja aina silloin tällöin tulee luonnostaan sellaisia hetkiä kun puidaan kaikki mahdollinen läpi;tavallaan riidan ja sen sopimisen jälkeen ehkä päivän tai parin päästä kun omaan ja toisen reaktioon saa välimatkaa näkee uusia asioita.on tärkeää kertoa mikä tuntuu miltäkin,en usko että toisen voisi koskaan oppia tuntemaan täysin.juuri keskustelu kykymme lisää mahdollisuuttamme ymmärtää toisiamme ja pidentää suhteemme elinikää.
kysy tarkemmin hänen itsetunto-ongelmistaan ja oivallat paljonkin syitä hänen käytökseensä.ehkä jopa haluat olla hänelle entistäkin parempi ja hellempi mies,sinun tukesi on hänelle tärkeää vaikket voikaan häntä ongelmiltaan "pelastaa" eikä se sinun tehtäväsi olekaan...rakasta.
Me ridellään aviomiehen kanssa joka päivä. (yhdessä oltu 3v)
Ei mitään isoja riitoja. Yleensä riidät käsittelee kotitöitä (yllätys).
Ystävieni kuunnellessa olen huomannut rahan olevan suuri riidan aihe, mutta meillä ei onneksi tätä ongelmaa ole (ei kyllä ole rahaakaan :)
Joskus mulla itsellä on oikein tarve aloittaa riita. Kun pääsee oikein kunnolla riitelemään, niin kaikki on taas hyvin. miehellä on sama tapa.
isompia riitoja tulee ehkä kerran kuukaudessa tai jotain. Silloin mökötetään iltaan asti.
kuuntelemalla, keskustelemalla... tekemällä töitä suhteellisen lujasti. Pakeneminen hidastaa.