Mitä sinulle edustavat maskuliininen ja feminiininen energia? Onko sinussa vahvempana feminiininen vai maskuliininen energia? Koetko näiden energioiden olevan itsessäsi tasapainossa? Miten energiat näkyvät elämässäsi/parisuhteissasi?
Puhutaan energioista
Anonyymi-ap
153
1129
Vastaukset
- Anonyymi
Ensiksi pitäisi määritellä miten nuo ilmenevät. Eivätköhän nuo suht tasapainossa minussa ole.
- Anonyymi
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
🔞 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
- Anonyymi
Maskuliinisuus edustaa minulle rajojen vetämistä (hyvässä ja pahassa), yksilöllisyyttä, analyyttisyyttä ja julkiseen elämään suuntautuvaa asennetta elämään ja muihin ihmisiin. Siihen kuuluu myös oikeudenmukaisuus, hyvien asioiden puolustaminen ja voimakkuus.
Feminiinisyys edustaa minulle rajojen ylittämistä (hyvässä ja pahassa), yhteisöllisyyttä, intuitiota ja hoivaan sekä yksityiselämään keskittyvää elämänasennetta. Siihen kuuluu myös anteeksi antaminen, moraalirelativismi ja antautuminen/luottaminen siihen, että asiat onnistuvat.
Koen että energiat ovat minussa tasapainossa. Koen että noin 70 % energiastani on maskuliinista ja 30 % feminiinistä. Näin on hyvä olla. ☺️ Olen valtavan onnellinen, ja vaikka elämässäni on haasteita, olen tyytyväinen.
En voi kertoa, miten tämä näkyy parisuhteessani ilman, että puhuisin liian yksityisiä asioita toisesta osapuolesta. Mutta hänen maskuliinisuus-feminiinisyys-rationsa sopii sillä tavalla yhteen omani kanssa, että rakastamme toisiamme ja pystymme oppimaan toisiltamme valtavasti, ja ainakin minulle se tuottaa suurta onnea. 😍
🦄Mä oon tosi iloinen sun puolesta että sä oot noin onnellinen ja tyytyväinen.😀.. Se on kiva kuulla.😊
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä oon tosi iloinen sun puolesta että sä oot noin onnellinen ja tyytyväinen.😀.. Se on kiva kuulla.😊
Kiitos.
Sanotaanko vaikka niin, että onnellisuuteni on vaatinut paljon rajojen vetämistä. Olen aina jotenkin vaistonnut sen, että minun on kuunneltava sydäntäni ja puolustettava sen ääntä kaikkea sitä kakofoniaa vastaan, joka ulkoa päin yrittää määritellä, millainen minun tulisi olla tai mitä elämässäni tehdä.
On kestänyt myös jonkin aikaa havaita, millaisissa ihmissuhteissa olen onnellinen. Näiden ihmisten täytyy tietysti olla sillä tavalla arvomaailmaltaan samanlaisia, että hieman normaalimuotista poikkeavat elämänvalinnat ja onnellisuus ovat tärkeämpiä kuin mukautuminen ympäristön odotuksiin. Sellaisissa suhteissa en loukkaa ketään vaan ihmissuhde tuottaa onnea kaikille.
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Kiitos.
Sanotaanko vaikka niin, että onnellisuuteni on vaatinut paljon rajojen vetämistä. Olen aina jotenkin vaistonnut sen, että minun on kuunneltava sydäntäni ja puolustettava sen ääntä kaikkea sitä kakofoniaa vastaan, joka ulkoa päin yrittää määritellä, millainen minun tulisi olla tai mitä elämässäni tehdä.
On kestänyt myös jonkin aikaa havaita, millaisissa ihmissuhteissa olen onnellinen. Näiden ihmisten täytyy tietysti olla sillä tavalla arvomaailmaltaan samanlaisia, että hieman normaalimuotista poikkeavat elämänvalinnat ja onnellisuus ovat tärkeämpiä kuin mukautuminen ympäristön odotuksiin. Sellaisissa suhteissa en loukkaa ketään vaan ihmissuhde tuottaa onnea kaikille.
🦄Juu siinä on kyllä paljon oppimista itsessä ja elämässä tai itellä ainakin oli että kuinka juuri mun itseni pitää elää ja käyttäytyä ja kuinka kohdella itseäni ja muita että voin itse olla onnellinen ja tyytyväinen ja voin silloin sitä onnellisuutta ja hyvää oloa myös ympärilleni jakaa ja levittää.
Aikaisemmin joskus kun oli itse oman itsensä ja elämänsä kanssa aivan hukassa niin en mä silloin niin todella osannut kaivata parisuhdetta vaikka toista ihmistä kaipaskin. Mutta nyt kun on täysin sinut itsensä kanssa ja onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä niin nyt sitä parisuhdetta ja kumppania todellakin kovasti kaipaa koska tahtoisi kumppanin jakamaan sen kaiken kanssaan niin onnen, rakkauden ja hyvät kuin huonotkin hetket elämässä toisiaan tukien ja toisistaan välittäen.🙂.- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Juu siinä on kyllä paljon oppimista itsessä ja elämässä tai itellä ainakin oli että kuinka juuri mun itseni pitää elää ja käyttäytyä ja kuinka kohdella itseäni ja muita että voin itse olla onnellinen ja tyytyväinen ja voin silloin sitä onnellisuutta ja hyvää oloa myös ympärilleni jakaa ja levittää.
Aikaisemmin joskus kun oli itse oman itsensä ja elämänsä kanssa aivan hukassa niin en mä silloin niin todella osannut kaivata parisuhdetta vaikka toista ihmistä kaipaskin. Mutta nyt kun on täysin sinut itsensä kanssa ja onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä niin nyt sitä parisuhdetta ja kumppania todellakin kovasti kaipaa koska tahtoisi kumppanin jakamaan sen kaiken kanssaan niin onnen, rakkauden ja hyvät kuin huonotkin hetket elämässä toisiaan tukien ja toisistaan välittäen.🙂.Niin, ja toisen onnellisuutta on mahdotonta tarkkailla tai pyrkiä vaikuttamaan siihen, jos oma onnellisuus on aivan hukassa.
🦄 - Anonyymi
”Siihen kuuluu myös oikeudenmukaisuus, hyvien asioiden puolustaminen ja voimakkuus.” Ny sanon kyllä suoraan, että vohoi mitä skaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, ja toisen onnellisuutta on mahdotonta tarkkailla tai pyrkiä vaikuttamaan siihen, jos oma onnellisuus on aivan hukassa.
🦄Niinpä esim huutamalla netissä suoraa huutoa tuuleen, että sua ei haluu kekään
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Siihen kuuluu myös oikeudenmukaisuus, hyvien asioiden puolustaminen ja voimakkuus.” Ny sanon kyllä suoraan, että vohoi mitä skaa
Saat vapaasti sanoa niin. Kerroin vain oman näkemykseni, ja siitä saa olla eri mieltä. ☺️
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saat vapaasti sanoa niin. Kerroin vain oman näkemykseni, ja siitä saa olla eri mieltä. ☺️
🦄Niin se on sananvastuu sullakin
Anonyymi kirjoitti:
Niin, ja toisen onnellisuutta on mahdotonta tarkkailla tai pyrkiä vaikuttamaan siihen, jos oma onnellisuus on aivan hukassa.
🦄Juu niinhän se on että jos et itse oo onnellinen niin vaikea se on toistakaan onnelliseksi tehdä.😊.
Ai miten hienosti avattu asiaa omasta näkökulmastasi 😊 Kuulostaa siltä, että olet löytänyt oman energiatasapainosi (tai ehkä se on ollut aina tasapainossa).
Ymmärrän, ettet halua mennä liian yksityisiin asioihin oman parisuhteesi kohdalla, mutta miten koet maskuliinisen ja feminiinisen energian merkityksen parisuhteessa yleisellä tasolla? Jos esim molemmissa on vahvana maskuliininen energia, tuleeko herkemmin yhteentörmäyksiä? Onko liian samanlainen energiaprofiili uhka parisuhteelle?
Tein siis tämän aloituksen, mutta vain anonyyminä tällä kertaa.- Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Ai miten hienosti avattu asiaa omasta näkökulmastasi 😊 Kuulostaa siltä, että olet löytänyt oman energiatasapainosi (tai ehkä se on ollut aina tasapainossa).
Ymmärrän, ettet halua mennä liian yksityisiin asioihin oman parisuhteesi kohdalla, mutta miten koet maskuliinisen ja feminiinisen energian merkityksen parisuhteessa yleisellä tasolla? Jos esim molemmissa on vahvana maskuliininen energia, tuleeko herkemmin yhteentörmäyksiä? Onko liian samanlainen energiaprofiili uhka parisuhteelle?
Tein siis tämän aloituksen, mutta vain anonyyminä tällä kertaa.Kiitos sanoistasi. ☺️
En suoraan sanoen osaa sanoa, tulisiko samanlaisella energiaprofiililla yhteentörmäyksiä parisuhteessa. 🤔 Ihmisissä on kuitenkin aina muitakin eroja ja yhtäläisyyksiä kuin pelkkä maskuliinisuus/feminiinisyys.
Minulle on tärkeää, että miehen maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat tasapainossa hänelle itselleen. Minua ei haittaa, missä suhteessa ne ovat toisiinsa. Valtavan maskuliiniset miehet eivät kuitenkaan kiinnostu minusta enkä minä heistä.
Ehkä voisin varovasti väittää, että kahden ihmisen täytyy suhtautua samalla tavalla maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen ja sisäisen tasapainon olisi oltava samalla tasolla.
🦄 - Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Ai miten hienosti avattu asiaa omasta näkökulmastasi 😊 Kuulostaa siltä, että olet löytänyt oman energiatasapainosi (tai ehkä se on ollut aina tasapainossa).
Ymmärrän, ettet halua mennä liian yksityisiin asioihin oman parisuhteesi kohdalla, mutta miten koet maskuliinisen ja feminiinisen energian merkityksen parisuhteessa yleisellä tasolla? Jos esim molemmissa on vahvana maskuliininen energia, tuleeko herkemmin yhteentörmäyksiä? Onko liian samanlainen energiaprofiili uhka parisuhteelle?
Tein siis tämän aloituksen, mutta vain anonyyminä tällä kertaa.Et ole vielä kommentoinut vastaustani. Pyysit minulta erillistä tarkennusta ensimmäiseen kommenttiini. Pahoittelut jos olen vastannut asian vierestä. Se on ollut tahatonta.
Olisi silti kohteliasta kommentoida tekstiä, joka on sinun pyynnöstäsi sinulle tuotettu. 🙂
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Et ole vielä kommentoinut vastaustani. Pyysit minulta erillistä tarkennusta ensimmäiseen kommenttiini. Pahoittelut jos olen vastannut asian vierestä. Se on ollut tahatonta.
Olisi silti kohteliasta kommentoida tekstiä, joka on sinun pyynnöstäsi sinulle tuotettu. 🙂
🦄Pyrin aina vastaamaan kaikkiin saamiini kommentteihin mahdollisimman pian, mutta valitettavasti joskus vastaaminen venyy. Joskus kommentit myös hukkuvat ilmoitusten tulvaan (yhtenä iltana oli esim 60 ilmoitusta), joten jokin kommentti saattaa mennä myös tahattomasti ohi. Ilkeyksissäni en jätä kenellekään vastaamatta.
Mielestäni et vastannut ohi aiheen, vaan juuri tuota hain, että miten tasapaino suhteessa muodostuu feminiinisen ja maskuliinisen energian näkökulmasta. Kuulostaa loogiselta, että tasapainoon vaikuttaa enemmän osapuolten tapa suhtautua feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen ja muut ominaisuudet (kuten esim temperamentti) eikä niinkään se, että yksinkertaistetusti toisen täytyy olla feminiininen ja toisen maskuliininen. Kaksi feminiinistä energiaa huokuvaa yksilöä voivat siis muodostaa täysin tasapainoisen parisuhteen, kun molemmat ovat tasapainossa sekä oman että toisen energioiden kanssa.- Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Pyrin aina vastaamaan kaikkiin saamiini kommentteihin mahdollisimman pian, mutta valitettavasti joskus vastaaminen venyy. Joskus kommentit myös hukkuvat ilmoitusten tulvaan (yhtenä iltana oli esim 60 ilmoitusta), joten jokin kommentti saattaa mennä myös tahattomasti ohi. Ilkeyksissäni en jätä kenellekään vastaamatta.
Mielestäni et vastannut ohi aiheen, vaan juuri tuota hain, että miten tasapaino suhteessa muodostuu feminiinisen ja maskuliinisen energian näkökulmasta. Kuulostaa loogiselta, että tasapainoon vaikuttaa enemmän osapuolten tapa suhtautua feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen ja muut ominaisuudet (kuten esim temperamentti) eikä niinkään se, että yksinkertaistetusti toisen täytyy olla feminiininen ja toisen maskuliininen. Kaksi feminiinistä energiaa huokuvaa yksilöä voivat siis muodostaa täysin tasapainoisen parisuhteen, kun molemmat ovat tasapainossa sekä oman että toisen energioiden kanssa.Kiitos. Niin, minusta jokaisen henkilökohtainen energiatasapaino on tärkeämpi kuin parisuhteessa olemassa oleva yhteinen energiatasapaino.
Mutta parisuhde avaa näkökulmia, joita ei saavuta yksin. Annan esimerkin tunne- vs. järkipohjaisesta asioiden käsittelystä. Ehkä tunteet voi jollain kliseisellä tavalla rinnastaa feminiinisyyteen ja ajattelun maskuliinisuuteen: mieheni, joka on enemmän tunneihminen kuin minä, pystyy vaivatta "tulkkaamaan" minulle muiden ihmisten valintoja ja ajatusmalleja, joita minä itse en vähemmän tunteellisena olisi koskaan voinut itse ymmärtää. Samalla pystyn ottamaan paremmin etukäteen huomioon tällaisia muiden tunnepohjaisia päätöksiä, joita en itse prosessoi lainkaan tunteiden kautta. Maailmani on avartunut!
Ei haittaa, että vastaus viipyi. 🙂 Minä kyllä huomautan, myös jatkossa, jos olen vähällä jäädä ilman vastausta. 👆🤭
🦄 - Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Pyrin aina vastaamaan kaikkiin saamiini kommentteihin mahdollisimman pian, mutta valitettavasti joskus vastaaminen venyy. Joskus kommentit myös hukkuvat ilmoitusten tulvaan (yhtenä iltana oli esim 60 ilmoitusta), joten jokin kommentti saattaa mennä myös tahattomasti ohi. Ilkeyksissäni en jätä kenellekään vastaamatta.
Mielestäni et vastannut ohi aiheen, vaan juuri tuota hain, että miten tasapaino suhteessa muodostuu feminiinisen ja maskuliinisen energian näkökulmasta. Kuulostaa loogiselta, että tasapainoon vaikuttaa enemmän osapuolten tapa suhtautua feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen ja muut ominaisuudet (kuten esim temperamentti) eikä niinkään se, että yksinkertaistetusti toisen täytyy olla feminiininen ja toisen maskuliininen. Kaksi feminiinistä energiaa huokuvaa yksilöä voivat siis muodostaa täysin tasapainoisen parisuhteen, kun molemmat ovat tasapainossa sekä oman että toisen energioiden kanssa.Tuolla alempana on puhetta MBTI-tyypeistä. Olen melko varma, että mieheni on ISFJ. Hänen huolehtivainen energiansa on kuin jatkuva lämmin huopa ympärilläni. 😍 Myös arvomaailmamme ja moraalikäsityksemme ovat hyvin samanlaiset, vaikka minä olen enemmän T-funktioinen. ☺️
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Niin, minusta jokaisen henkilökohtainen energiatasapaino on tärkeämpi kuin parisuhteessa olemassa oleva yhteinen energiatasapaino.
Mutta parisuhde avaa näkökulmia, joita ei saavuta yksin. Annan esimerkin tunne- vs. järkipohjaisesta asioiden käsittelystä. Ehkä tunteet voi jollain kliseisellä tavalla rinnastaa feminiinisyyteen ja ajattelun maskuliinisuuteen: mieheni, joka on enemmän tunneihminen kuin minä, pystyy vaivatta "tulkkaamaan" minulle muiden ihmisten valintoja ja ajatusmalleja, joita minä itse en vähemmän tunteellisena olisi koskaan voinut itse ymmärtää. Samalla pystyn ottamaan paremmin etukäteen huomioon tällaisia muiden tunnepohjaisia päätöksiä, joita en itse prosessoi lainkaan tunteiden kautta. Maailmani on avartunut!
Ei haittaa, että vastaus viipyi. 🙂 Minä kyllä huomautan, myös jatkossa, jos olen vähällä jäädä ilman vastausta. 👆🤭
🦄Parisuhteessa on tosiaan parhaimmillaan mahdollisuus avartaa omia ajattelutapojaan toisen vahvuuksien avulla. Sehän on ideaalitilanne, jos energiat, luonteet ja arvot täydentävät toisiaan niin, että molemmat saavat olla omia itsejään, mutta samalla on myös mahdollisuus kasvaa niin yksilönä kuin yhdessä.
Tuota kaipaisin myös omaan elämääni, sillä vaikka minulla on paljon läheisiä ihmisiä elämässäni, niin parisuhteen antama energia uupuu. Koen sen ehkä jonkinlaisena maskuliinisen energian vajeena elämässäni enkä yksin pysty tätä vajetta täyttämään.
Huomauttele ihmeessä, jos meinaa jäädä vastaus uupumaan 😁 Vastaan kyllä aina heti ehdin, vaikka joskus vastaukset saattavatkin kestää.
Olen itseni kanssa tasapainossa, vaikka tietysti elämään välillä kuuluu tasapainoa väliaikaisesti keikuttavaa surua, iloa, kiukkua, riemua, ikävää, tunteisiin pakahtumista jne. Koska olen itse tasapainossa, pitää myös feminiinisen ja maakuliinisen puolen olla tasapainossa keskenään.
Minullakin on maskuliinista energiaa, ei niin paljon kuin sinulla, mutta silti kuitenkin merkittävä määrä. Silti myös feminiininen puoli on vahva. En osaa prosentteja arvioida.Koetko, että energiat elävät ja aaltoilevat elämänmuutosten ja tunteiden mukana? Välillä on feminiininen energia vahvempana, toisinaan maskuliininen tilanteesta riippuen?
- Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Koetko, että energiat elävät ja aaltoilevat elämänmuutosten ja tunteiden mukana? Välillä on feminiininen energia vahvempana, toisinaan maskuliininen tilanteesta riippuen?
En näe ehkä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muuttuvan elämäntilanteen mukana mitenkään erityisesti. Muut asiat muuttuu enemmän. Stressittömässä tilanteessa olen luova hörhö ENFP, tosin kaksi vikaa on lähellä keskialuetta eli tunnepuolen ja spontaanin lisäksi minussa on jonkun kokoinen annos myös asiaihmistä ja järjestelmällistäkin. Stressissä tai kriisissä muutun INTJ-tyypiksi (stereotyyppi insinööri). Mitä isompi tunnestressi sitä sitä enemmän menen järjestelmällisellä autotunella ja käännyn sisäänpäin.
Oikeastaan yritän olla oma itseni myös kun tutustun uusiin ihmisiin. Se joko kelpaa tai sitten el. Siis en muutu feminiimiseksi miestilanteen mukaan. 😂
Minussa on paljon huolehtivaa ja organisoivaa lämmintä mammaa. Joskus kun valmensin teinejä, monta kertaa joku vahingossa sanoi minua äidiksi (vaikka olin vain n.10v vanhempi urheilijoita). Ja työelämässä olen ollut monelle hieman nuoremmalle se stemppari, jaksamisesta ja kohtuudesta huolehtiva vahva tuki (mammaominaisuuksia) samalla kun ovat sanoittaneet itse kokevansa minut inspiroivana mentorina. Sitten taas jossain tilanteissa kun raja tulee vastaan, teen päätökset aika miehiseen tyyliin myös silloin kun päätös ei ole helppo, kiva eikä tunne hyvältä (mutta joka on vaan pakko tehdä). Olen aina tullut töissä miesten kanssa hyvin toimeen, jotenkin aivoni ajattelee monessa asiassa kuten mies, vaikka olen tunneihminen.
Tämä on asia, jota ei ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi. Anonyymi kirjoitti:
En näe ehkä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muuttuvan elämäntilanteen mukana mitenkään erityisesti. Muut asiat muuttuu enemmän. Stressittömässä tilanteessa olen luova hörhö ENFP, tosin kaksi vikaa on lähellä keskialuetta eli tunnepuolen ja spontaanin lisäksi minussa on jonkun kokoinen annos myös asiaihmistä ja järjestelmällistäkin. Stressissä tai kriisissä muutun INTJ-tyypiksi (stereotyyppi insinööri). Mitä isompi tunnestressi sitä sitä enemmän menen järjestelmällisellä autotunella ja käännyn sisäänpäin.
Oikeastaan yritän olla oma itseni myös kun tutustun uusiin ihmisiin. Se joko kelpaa tai sitten el. Siis en muutu feminiimiseksi miestilanteen mukaan. 😂
Minussa on paljon huolehtivaa ja organisoivaa lämmintä mammaa. Joskus kun valmensin teinejä, monta kertaa joku vahingossa sanoi minua äidiksi (vaikka olin vain n.10v vanhempi urheilijoita). Ja työelämässä olen ollut monelle hieman nuoremmalle se stemppari, jaksamisesta ja kohtuudesta huolehtiva vahva tuki (mammaominaisuuksia) samalla kun ovat sanoittaneet itse kokevansa minut inspiroivana mentorina. Sitten taas jossain tilanteissa kun raja tulee vastaan, teen päätökset aika miehiseen tyyliin myös silloin kun päätös ei ole helppo, kiva eikä tunne hyvältä (mutta joka on vaan pakko tehdä). Olen aina tullut töissä miesten kanssa hyvin toimeen, jotenkin aivoni ajattelee monessa asiassa kuten mies, vaikka olen tunneihminen.
Tämä on asia, jota ei ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi.Hups. Taas tippui kirjautuminen pois sillä aikaa kun kirjoitti.
Anonyymi kirjoitti:
En näe ehkä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muuttuvan elämäntilanteen mukana mitenkään erityisesti. Muut asiat muuttuu enemmän. Stressittömässä tilanteessa olen luova hörhö ENFP, tosin kaksi vikaa on lähellä keskialuetta eli tunnepuolen ja spontaanin lisäksi minussa on jonkun kokoinen annos myös asiaihmistä ja järjestelmällistäkin. Stressissä tai kriisissä muutun INTJ-tyypiksi (stereotyyppi insinööri). Mitä isompi tunnestressi sitä sitä enemmän menen järjestelmällisellä autotunella ja käännyn sisäänpäin.
Oikeastaan yritän olla oma itseni myös kun tutustun uusiin ihmisiin. Se joko kelpaa tai sitten el. Siis en muutu feminiimiseksi miestilanteen mukaan. 😂
Minussa on paljon huolehtivaa ja organisoivaa lämmintä mammaa. Joskus kun valmensin teinejä, monta kertaa joku vahingossa sanoi minua äidiksi (vaikka olin vain n.10v vanhempi urheilijoita). Ja työelämässä olen ollut monelle hieman nuoremmalle se stemppari, jaksamisesta ja kohtuudesta huolehtiva vahva tuki (mammaominaisuuksia) samalla kun ovat sanoittaneet itse kokevansa minut inspiroivana mentorina. Sitten taas jossain tilanteissa kun raja tulee vastaan, teen päätökset aika miehiseen tyyliin myös silloin kun päätös ei ole helppo, kiva eikä tunne hyvältä (mutta joka on vaan pakko tehdä). Olen aina tullut töissä miesten kanssa hyvin toimeen, jotenkin aivoni ajattelee monessa asiassa kuten mies, vaikka olen tunneihminen.
Tämä on asia, jota ei ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi.Mielenkiintoista tuo, miten vahvasti sinussa aktivoituu stressissä tai kriisissä INTJ-puoli. Tulee mieleen, että sinulla on ilmeisesti erinomainen kyvykkyys valjastaa käyttöön ne kyvyt ja voimavarat, jotka kulloisessakin tilanteessa ovat tarpeen. Se taito auttaa varmasti selviämään tiukoistakin paikoista, vaikka se ehkä hetkellisesti tarkoittaisi sitä, että toimii ns selviytymismoodissa. Onkohan se myös jonkinlaista itsesuojeluvaiston aktivoitumista? Mieli keskittyy järjen ja logiikan avulla selviämään haatavasta tilanteesta tai tunteesta, ratkaisemaan ongelman tms. ja vasta sitten, kun alkaa helpottamaan, antaa tunnepuolelle enemmän tilaa?
Yritän myös aina olla oma itseni, mutta aloin miettimään tuota, että miten vahvasti feminiiset ja maskuliiniset energiat näyttäytyvät eri tilanteissa. Koen joidenkin esim joidenkin miesten aktivoivan enemmän feminiinistä puoltani, mutten oikein osaa selittää millä tavalla. En ole miettinyt asiaa esim siltä kantilta, että onko myös joillain naisilla samankaltaista vaikutusta, sillä en tarkoita nyt mitään eroottista vetovoimaa (vaikka sekin tilanteeseen toki saattaa liittyä) vaan toisen ihmisen olemuksen vaikutusta omiin energiatasoihin.Aletheias kirjoitti:
Mielenkiintoista tuo, miten vahvasti sinussa aktivoituu stressissä tai kriisissä INTJ-puoli. Tulee mieleen, että sinulla on ilmeisesti erinomainen kyvykkyys valjastaa käyttöön ne kyvyt ja voimavarat, jotka kulloisessakin tilanteessa ovat tarpeen. Se taito auttaa varmasti selviämään tiukoistakin paikoista, vaikka se ehkä hetkellisesti tarkoittaisi sitä, että toimii ns selviytymismoodissa. Onkohan se myös jonkinlaista itsesuojeluvaiston aktivoitumista? Mieli keskittyy järjen ja logiikan avulla selviämään haatavasta tilanteesta tai tunteesta, ratkaisemaan ongelman tms. ja vasta sitten, kun alkaa helpottamaan, antaa tunnepuolelle enemmän tilaa?
Yritän myös aina olla oma itseni, mutta aloin miettimään tuota, että miten vahvasti feminiiset ja maskuliiniset energiat näyttäytyvät eri tilanteissa. Koen joidenkin esim joidenkin miesten aktivoivan enemmän feminiinistä puoltani, mutten oikein osaa selittää millä tavalla. En ole miettinyt asiaa esim siltä kantilta, että onko myös joillain naisilla samankaltaista vaikutusta, sillä en tarkoita nyt mitään eroottista vetovoimaa (vaikka sekin tilanteeseen toki saattaa liittyä) vaan toisen ihmisen olemuksen vaikutusta omiin energiatasoihin.Ekan kappaleen analyysi osuu kohtuullisen hyvin kohdilleen. Selviän haastavista tilanteista yleensä helpommin tai vähemmällä kuin siinä samassa suossa kulkevat kanssaihmiset. Kääntöpuoli on, että helposti ajaudun rooliin, jossa päädyn kannattelemaan muita, vaikka olen myös samaan aikaan myös herkkä tunneihminen.
Olen paljon miettinyt onko vahvuus heikkous vai vahvuus vai molempia? Oikeastaan haluaisin parisuhteen, jossa voin olla samaan aikaan sekä heikko että vahva. Ja samaa toivon sille toisellekin.Citrinella kirjoitti:
Ekan kappaleen analyysi osuu kohtuullisen hyvin kohdilleen. Selviän haastavista tilanteista yleensä helpommin tai vähemmällä kuin siinä samassa suossa kulkevat kanssaihmiset. Kääntöpuoli on, että helposti ajaudun rooliin, jossa päädyn kannattelemaan muita, vaikka olen myös samaan aikaan myös herkkä tunneihminen.
Olen paljon miettinyt onko vahvuus heikkous vai vahvuus vai molempia? Oikeastaan haluaisin parisuhteen, jossa voin olla samaan aikaan sekä heikko että vahva. Ja samaa toivon sille toisellekin.Tuo riski siinä kieltämättä piilee, että sinä jäät herkästi kannattelijan roolin, koska sinulla on siihen vaadittavat ominaisuudet. Se voi pahimmillaan olla hyvinkin raskas rooli, koska siinä jää tyypillisesti ilman tukea, jota itsekin välillä tarvitsisi.
Vahvuus on mielestäni molempia, sekä heikkous että vahvuus. Vahva ihminen selviää monesta ja löytää keinot luovia eteenpäin, mutta vaarana on, että jää yksin kannattelemaan sekä omia että muiden taakkoja. Kukaan ei ole niin vahva tässä maailmassa, että jaksaisi olla läpi elämän koko ajan vahva ilman muiden tukea. Vahvuutta on mielestäni pystyä tunnustamaan se, että kaipaa apua ja tukea. Kuten sanoit, olla vahva ja heikko samaan aikaan. Terveessä parisuhteessa sellainen on mahdollista. Molemmilla on niin turvallista olla, että pystyy olemaan myös heikko silloin, kun sellainen hetki tulee.Aletheias kirjoitti:
Tuo riski siinä kieltämättä piilee, että sinä jäät herkästi kannattelijan roolin, koska sinulla on siihen vaadittavat ominaisuudet. Se voi pahimmillaan olla hyvinkin raskas rooli, koska siinä jää tyypillisesti ilman tukea, jota itsekin välillä tarvitsisi.
Vahvuus on mielestäni molempia, sekä heikkous että vahvuus. Vahva ihminen selviää monesta ja löytää keinot luovia eteenpäin, mutta vaarana on, että jää yksin kannattelemaan sekä omia että muiden taakkoja. Kukaan ei ole niin vahva tässä maailmassa, että jaksaisi olla läpi elämän koko ajan vahva ilman muiden tukea. Vahvuutta on mielestäni pystyä tunnustamaan se, että kaipaa apua ja tukea. Kuten sanoit, olla vahva ja heikko samaan aikaan. Terveessä parisuhteessa sellainen on mahdollista. Molemmilla on niin turvallista olla, että pystyy olemaan myös heikko silloin, kun sellainen hetki tulee.Osut vastauksessasi ihan täydellisesti nappiinsa. Niinhän se on!
Citrinella kirjoitti:
Hups. Taas tippui kirjautuminen pois sillä aikaa kun kirjoitti.
INTJ-tyypit eivät muuten ole insinööriluonteita, se insinööriluonne on ISTJ (engineer), jolla tuo N (intuitio) puuttuu. Muuten INTJ:llä on yhteistä ENFP:n kanssa tuo introvertti tunnefunktio Fi, joka vain on heikompi kuin ENFP:llä (taso 2 vs taso 3). Sanotaan myös että ENFP on kaikista ekstroverteista luonteista introvertein. INTJ:llä ja ENFP:llä on myös intuitio dominoiva funktio (taso 1), mutta se suuntautuu eri tavalla, INTJ:llä on introvertti intuitio ja ENFP:llä ekstrovertti intuitio.
Tässä myös mielenkiintoinen artikkeli intuitiosta:
https://www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/intuitio-mielen-supertietokone
Tässä on jonkinlainen kuvaesitys kognitiivisista funktioista:
https://aminoapps.com/c/myers-briggs/page/item/glossary-cognitive-functions/Wx7x_a8HVIR2QBRd0wzvjV6EEbG7dXeBj3m36-intj kirjoitti:
INTJ-tyypit eivät muuten ole insinööriluonteita, se insinööriluonne on ISTJ (engineer), jolla tuo N (intuitio) puuttuu. Muuten INTJ:llä on yhteistä ENFP:n kanssa tuo introvertti tunnefunktio Fi, joka vain on heikompi kuin ENFP:llä (taso 2 vs taso 3). Sanotaan myös että ENFP on kaikista ekstroverteista luonteista introvertein. INTJ:llä ja ENFP:llä on myös intuitio dominoiva funktio (taso 1), mutta se suuntautuu eri tavalla, INTJ:llä on introvertti intuitio ja ENFP:llä ekstrovertti intuitio.
Tässä myös mielenkiintoinen artikkeli intuitiosta:
https://www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/intuitio-mielen-supertietokone
Tässä on jonkinlainen kuvaesitys kognitiivisista funktioista:
https://aminoapps.com/c/myers-briggs/page/item/glossary-cognitive-functions/Wx7x_a8HVIR2QBRd0wzvjV6EEbG7dXeBj3Taidat olla oikeassa tuosta. Ehkä sekoitan insinöörin ja entiset fyysikkotyökaverit (ja myös aika iso osa entisistä koodarityökavereista R&D puolella on myös selviä INTJ-tyyppejä).
INTJ tyypeillä minulla monesti sujuu, mutta vain jos T ei ole ääriasennossa. En itsekään ole ääri F. Ääri äffätkin voi olla aika rasittavia puolisoina, varsinkin jos on taipumusta samaan aikaan mielen epävakauteen. Kavereina ääri-F on yleensä ihana tyyppi.
Eiköhän tuonkin osaa kertoa joku muu paremmin, kuin minä itse.
E-Lukka kirjoitti:
Älä murjota 🙂
Ei tulis mieleenkään. Mutta täällä on asiantuntijat aina paikalla, joten itsearviot voi jättää heidän kontolleen. Tietää paremmin kun itse mikä on mitäkin ja mitenkin. Miksi siis rasittaisin jo valmiiksi uupuneita aivojani, kun voin nojata asiantuntijoiden näkemyksiin. 🙂
Huitale kirjoitti:
Ei tulis mieleenkään. Mutta täällä on asiantuntijat aina paikalla, joten itsearviot voi jättää heidän kontolleen. Tietää paremmin kun itse mikä on mitäkin ja mitenkin. Miksi siis rasittaisin jo valmiiksi uupuneita aivojani, kun voin nojata asiantuntijoiden näkemyksiin. 🙂
Tottahan tämäkin 🙂 ja vaivatonta
Aletheias kirjoitti:
Mielelläni kuulisin ihan sinun omia ajatuksiasi asiasta 😊 Olen siis aloittaja..
En taida jaksaa, pahoitteluni. Mua vaivaa joku avautumisen ahdistavuus. Tuntuu työläälle avata itseään ymmärrettävästi ja liian mutkikas asia selvittää lyhyesti. 🙂
Huitale kirjoitti:
En taida jaksaa, pahoitteluni. Mua vaivaa joku avautumisen ahdistavuus. Tuntuu työläälle avata itseään ymmärrettävästi ja liian mutkikas asia selvittää lyhyesti. 🙂
Ei ole tarvetta pahoitella 😊 Ei sitä aina kaikkea jaksa eikä ole tarviskaan. Avaudut sitten joskus tai olet avautumatta ❤️
Aletheias kirjoitti:
Ei ole tarvetta pahoitella 😊 Ei sitä aina kaikkea jaksa eikä ole tarviskaan. Avaudut sitten joskus tai olet avautumatta ❤️
Jeps. ☺️
Ite koen maskuliinin puoleni dominoivammaksi, mutta monesti valitsen tuoda esiin ja näytille femiinimmän puoleni, sillä siihen puoleeni ihmiset jotenkin tykästyy. Ja kanssakäyminen on helpompaa. Mutta kun en tiedostaen valitse toista sitä femiiniä puoltani, olen aika jöröjukka.Huitale kirjoitti:
Jeps. ☺️
Ite koen maskuliinin puoleni dominoivammaksi, mutta monesti valitsen tuoda esiin ja näytille femiinimmän puoleni, sillä siihen puoleeni ihmiset jotenkin tykästyy. Ja kanssakäyminen on helpompaa. Mutta kun en tiedostaen valitse toista sitä femiiniä puoltani, olen aika jöröjukka.Se femiini puoleni on enemmän opeteltu ja toimii diplomaattisemmin, kun se varsinainen maskuliinisempi egoni.
Mulla on usein ole, että vedän roolia femiininä, mutta sillä pärjään paremmin sosiaalisissa tilanteissa.Huitale kirjoitti:
Se femiini puoleni on enemmän opeteltu ja toimii diplomaattisemmin, kun se varsinainen maskuliinisempi egoni.
Mulla on usein ole, että vedän roolia femiininä, mutta sillä pärjään paremmin sosiaalisissa tilanteissa.*tunne..
Huitale kirjoitti:
*tunne..
Se femiini minä on pitänyt opiskella, kun naisena kerta elän ja saan osakseni aika vittumaista käytöstä ilman sitä femiiniä minää. Mutta se on ollu vaikeeta ja se on tosiaan jonkunlainen rooli ihmisiä varten. En mä kotona ole niin femi. Voin olla minä vaan.
Huitale kirjoitti:
Se femiini minä on pitänyt opiskella, kun naisena kerta elän ja saan osakseni aika vittumaista käytöstä ilman sitä femiiniä minää. Mutta se on ollu vaikeeta ja se on tosiaan jonkunlainen rooli ihmisiä varten. En mä kotona ole niin femi. Voin olla minä vaan.
Kokemuksesi siitä, että naisena joudut jopa teeskentelemällä korostamaan feminiinistä energiaa, kuvastaa mielestäni hyvin selkeästi sitä, miten vahvasti yhteiskunnassamme elää oletus siitä, mikä on "oikeanlaista" feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta. Naiselle hyväksytään vain tietty määrä maskuliinisuutta, tai muuten se koetaan naiselle liian kovaksi, aggressiiviseksi tai itsekkääksi. Tähänhän naiset törmäävät esim työelämässä. Jos nainen pyytää palkankorotusta, hänet nähdään herkästi ahneena, itsekkäänä tms kun taas miehen katsotaan vain ymmärtävän arvonsa. Toki miehet törmäävät samaan ilmiöön käänteisesti, miehen osoittama feminiinisyys nähdään myös usein epätoivottavana.
On todella kurjaa, jos joutuu olemaan jotain muuta kuin on. Onneksi jotain merkkejä näkyy siitä, että ihmisellä on koko ajan enemmän tilaa olla omanlaisensa ilman rajoittavia muotteja, joihin kaikkien pitäisi mahtua. Maailmaan kyllä mahtuu ihan loputtomasti feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta eikä sukupuolella pitäisi olla mitään merkitystä sen suhteen, millaisen energiakombon kokee omakseen. Kyllä ihmisen pitäisi saada olla oma itsensä koko ajan eikä vain kotona ollessaan.Aletheias kirjoitti:
Kokemuksesi siitä, että naisena joudut jopa teeskentelemällä korostamaan feminiinistä energiaa, kuvastaa mielestäni hyvin selkeästi sitä, miten vahvasti yhteiskunnassamme elää oletus siitä, mikä on "oikeanlaista" feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta. Naiselle hyväksytään vain tietty määrä maskuliinisuutta, tai muuten se koetaan naiselle liian kovaksi, aggressiiviseksi tai itsekkääksi. Tähänhän naiset törmäävät esim työelämässä. Jos nainen pyytää palkankorotusta, hänet nähdään herkästi ahneena, itsekkäänä tms kun taas miehen katsotaan vain ymmärtävän arvonsa. Toki miehet törmäävät samaan ilmiöön käänteisesti, miehen osoittama feminiinisyys nähdään myös usein epätoivottavana.
On todella kurjaa, jos joutuu olemaan jotain muuta kuin on. Onneksi jotain merkkejä näkyy siitä, että ihmisellä on koko ajan enemmän tilaa olla omanlaisensa ilman rajoittavia muotteja, joihin kaikkien pitäisi mahtua. Maailmaan kyllä mahtuu ihan loputtomasti feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta eikä sukupuolella pitäisi olla mitään merkitystä sen suhteen, millaisen energiakombon kokee omakseen. Kyllä ihmisen pitäisi saada olla oma itsensä koko ajan eikä vain kotona ollessaan.Joo, olen opetellut tyttömäisyyttä, naisellisuutta matkimalla ja lopulta löytämällä sen omasta lempeydestäni, joka mielletään naisellisuudeksi. Vaikka isäni on yhtä lempeä maskuliini mies, niin naiselliseksihan tuo piirre mielletään.
Sen kautta oon oppinut toimimaan niin, että minuun suhtaudutaan paremmin. Naiset tykkää lapsista, eläimistä, kukkasista ja tanssimisesta stereotyyppinen ajattelu. Niin muuten miehetkin, he vaan ei korosta niitä puoliaan tai ihmiset ei tartu niihin paitsi naisissa.
Muutan jopa äänensävyäni jotta olen naisellisempi. Siksi olen sanonutkin miten raskasta on ollut oppia naiseksi. Olisi ollu mulle helpompaa syntyä mieheksi. Vähemmän tällästä tyhmää muitutusta ja pakkopullaa opettelua.Huitale kirjoitti:
Joo, olen opetellut tyttömäisyyttä, naisellisuutta matkimalla ja lopulta löytämällä sen omasta lempeydestäni, joka mielletään naisellisuudeksi. Vaikka isäni on yhtä lempeä maskuliini mies, niin naiselliseksihan tuo piirre mielletään.
Sen kautta oon oppinut toimimaan niin, että minuun suhtaudutaan paremmin. Naiset tykkää lapsista, eläimistä, kukkasista ja tanssimisesta stereotyyppinen ajattelu. Niin muuten miehetkin, he vaan ei korosta niitä puoliaan tai ihmiset ei tartu niihin paitsi naisissa.
Muutan jopa äänensävyäni jotta olen naisellisempi. Siksi olen sanonutkin miten raskasta on ollut oppia naiseksi. Olisi ollu mulle helpompaa syntyä mieheksi. Vähemmän tällästä tyhmää muitutusta ja pakkopullaa opettelua.Muilutusta..
Huitale kirjoitti:
Muilutusta..
Tuo että mussa halutaan nähdä nainen ja naisellisuus sukupuoleni vuoksi on ollut mulle henkistä väkivaltaa. Koska mä toivoisin, että mussa nähdään vaan mut, ihminen jota Jasuksi kutsutaan, eikä jotain pakko naisellista paskaa. Jota joudun esittämään sitten ollakseni ok.
Huitale kirjoitti:
Tuo että mussa halutaan nähdä nainen ja naisellisuus sukupuoleni vuoksi on ollut mulle henkistä väkivaltaa. Koska mä toivoisin, että mussa nähdään vaan mut, ihminen jota Jasuksi kutsutaan, eikä jotain pakko naisellista paskaa. Jota joudun esittämään sitten ollakseni ok.
Ja tuo on se transsukupuolisten kokema tuska mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmisten odotukset. Ja hylkiminen jos et ole odotusten mukainen. Siksi moni kasvattaa sen psrran ja toiset taas laseroi sen pois. Näyttääkseen sisimpänsä kanssa hyväksytylle ulospäinkin.
Huitale kirjoitti:
Ja tuo on se transsukupuolisten kokema tuska mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmisten odotukset. Ja hylkiminen jos et ole odotusten mukainen. Siksi moni kasvattaa sen psrran ja toiset taas laseroi sen pois. Näyttääkseen sisimpänsä kanssa hyväksytylle ulospäinkin.
Väsyn ihmisiin kun en voi olla omaitseni ja siksi onkin helpompaa olla erakko. Käydä töissä muttei sosialisoida muuten.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ja tuo on se transsukupuolisten kokema tuska mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmisten odotukset. Ja hylkiminen jos et ole odotusten mukainen. Siksi moni kasvattaa sen psrran ja toiset taas laseroi sen pois. Näyttääkseen sisimpänsä kanssa hyväksytylle ulospäinkin.
Minä haluan näyttää naiselta (joskus jopa naiselliselta naiselta) ulos päin, vaikka koenkin, että minussa on enemmän maskuliinista kuin feminiinistä energiaa.
Mielestäni on puhtaasti huvittavaa, että ihmiset liittävät tietyt asiat niin tiukasti tiettyihin sukupuoliin. Niin kauan kuin se ei estä minua tekemästä asioita, joita haluan tehdä, koen että se on enemmän muiden ongelma kuin minun. 🤭
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Minä haluan näyttää naiselta (joskus jopa naiselliselta naiselta) ulos päin, vaikka koenkin, että minussa on enemmän maskuliinista kuin feminiinistä energiaa.
Mielestäni on puhtaasti huvittavaa, että ihmiset liittävät tietyt asiat niin tiukasti tiettyihin sukupuoliin. Niin kauan kuin se ei estä minua tekemästä asioita, joita haluan tehdä, koen että se on enemmän muiden ongelma kuin minun. 🤭
🦄Juu, se on hyvä noin.
Huitale kirjoitti:
Joo, olen opetellut tyttömäisyyttä, naisellisuutta matkimalla ja lopulta löytämällä sen omasta lempeydestäni, joka mielletään naisellisuudeksi. Vaikka isäni on yhtä lempeä maskuliini mies, niin naiselliseksihan tuo piirre mielletään.
Sen kautta oon oppinut toimimaan niin, että minuun suhtaudutaan paremmin. Naiset tykkää lapsista, eläimistä, kukkasista ja tanssimisesta stereotyyppinen ajattelu. Niin muuten miehetkin, he vaan ei korosta niitä puoliaan tai ihmiset ei tartu niihin paitsi naisissa.
Muutan jopa äänensävyäni jotta olen naisellisempi. Siksi olen sanonutkin miten raskasta on ollut oppia naiseksi. Olisi ollu mulle helpompaa syntyä mieheksi. Vähemmän tällästä tyhmää muitutusta ja pakkopullaa opettelua.Vähän otti sydämestä, kun mietin, miten raskasta tuon on täytynyt sinulle olla, kun olet joutunut niin paljon muokkaamaan käyttäytymistäsi ja olemistasi. On niin väärin, että ihmiseltä edellytetään jotain sellaista, mitä kenelläkään ei olisi oikeutta toisilta edellyttää.
Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Mies voi olla lempeä, hellä ja hoivaava ja nainen määrätietoinen, kunnianhimoinen ja tiukka. Kumpikaan ei ole sen takia yhtään enempää tai vähempää mies tai nainen (tai miksikä itsensä sitten tunteekaan).
Kiitos, kun kerrot kokemuksestasi. Se on todella silmiä avaavaa, sillä Itse olen tässä asiassa päässyt aina helpolla. Olen aika mutkaton naiseudessani enkä ole kokenut koskaan tarvetta muokata tai tukahduttaa jotain osaa itsessäni. Näin ollen käsitykseni tästä asiasta on ainakin osittain ollut liian yksisilmäinen.Aletheias kirjoitti:
Vähän otti sydämestä, kun mietin, miten raskasta tuon on täytynyt sinulle olla, kun olet joutunut niin paljon muokkaamaan käyttäytymistäsi ja olemistasi. On niin väärin, että ihmiseltä edellytetään jotain sellaista, mitä kenelläkään ei olisi oikeutta toisilta edellyttää.
Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Mies voi olla lempeä, hellä ja hoivaava ja nainen määrätietoinen, kunnianhimoinen ja tiukka. Kumpikaan ei ole sen takia yhtään enempää tai vähempää mies tai nainen (tai miksikä itsensä sitten tunteekaan).
Kiitos, kun kerrot kokemuksestasi. Se on todella silmiä avaavaa, sillä Itse olen tässä asiassa päässyt aina helpolla. Olen aika mutkaton naiseudessani enkä ole kokenut koskaan tarvetta muokata tai tukahduttaa jotain osaa itsessäni. Näin ollen käsitykseni tästä asiasta on ainakin osittain ollut liian yksisilmäinen.Onhan se tehnyt olon monesti vaikeaksi ja ulkopuoliseksi. Kun ei ihan luonnostaan asetu tyttömuottiin ja omaksu tyttöjuttuja, niin menee aika tarkkailuun miten ne tytöt nyt sitten on ja toimii. Minusta tmä ongelma muuttui ongelmaksi vasta, kun vartaloni alkoi naisellistua. Silloin myös monen asenne minuun ihmisenä ja sukupuolena muuttui. Ja siihen asti olin elänyt itse sukupuolineutraalia elämää huoletonna.
Mutta yleinen suhtautuminen löikin muotit ympärilleni siinä kohtaa, kun aloin näyttämäänkin naiselle kehoni kehittyessä tikkuperunasta muodokkaammaksi ja rintavarustus alkoi erottua selvästi.
Ehkä siksi kövin läpi myös sukupuolikipuiluakin ja tuolloin 12 iästä ylöspäin enben sukupuolineutraali minä alkoi kokea naiskehon epämukavaksi ja rinnat asiaksi josta oli vain riesaa. Minua työnnettiin jatkuvasti tiukkaan tyttömuottiin koulussa, kun vapaa-ajallakin, kotona vähemmän. Siellä olin minä Jasu, enkä sukupuoli. Joskin äitini hössötti naisasioista toisinaan. Kuten vaatteista ja seksiin liittyvistä puolista. Isäkin muistutteli poikien asenteista jos tyttö on helppo saalis.
Oli se sellasta henkisesti uuvuttavaa aikaa.Huitale kirjoitti:
Onhan se tehnyt olon monesti vaikeaksi ja ulkopuoliseksi. Kun ei ihan luonnostaan asetu tyttömuottiin ja omaksu tyttöjuttuja, niin menee aika tarkkailuun miten ne tytöt nyt sitten on ja toimii. Minusta tmä ongelma muuttui ongelmaksi vasta, kun vartaloni alkoi naisellistua. Silloin myös monen asenne minuun ihmisenä ja sukupuolena muuttui. Ja siihen asti olin elänyt itse sukupuolineutraalia elämää huoletonna.
Mutta yleinen suhtautuminen löikin muotit ympärilleni siinä kohtaa, kun aloin näyttämäänkin naiselle kehoni kehittyessä tikkuperunasta muodokkaammaksi ja rintavarustus alkoi erottua selvästi.
Ehkä siksi kövin läpi myös sukupuolikipuiluakin ja tuolloin 12 iästä ylöspäin enben sukupuolineutraali minä alkoi kokea naiskehon epämukavaksi ja rinnat asiaksi josta oli vain riesaa. Minua työnnettiin jatkuvasti tiukkaan tyttömuottiin koulussa, kun vapaa-ajallakin, kotona vähemmän. Siellä olin minä Jasu, enkä sukupuoli. Joskin äitini hössötti naisasioista toisinaan. Kuten vaatteista ja seksiin liittyvistä puolista. Isäkin muistutteli poikien asenteista jos tyttö on helppo saalis.
Oli se sellasta henkisesti uuvuttavaa aikaa.Ja pahin pettymys oli pojat, jotka muutti asenteensa minuun tyystin kun aloin kehittyä naisellisemmaksi.
He kiinnitti huomionsa kehooni ja yks kaks jäin itsenäni sen jalkoihin ja yhteiset kivat ajat olikin ohi hetkessä. Olin nainen ja ojekti, en enää Jasu ja kaveri. Kyllä vitutti.Huitale kirjoitti:
Ja pahin pettymys oli pojat, jotka muutti asenteensa minuun tyystin kun aloin kehittyä naisellisemmaksi.
He kiinnitti huomionsa kehooni ja yks kaks jäin itsenäni sen jalkoihin ja yhteiset kivat ajat olikin ohi hetkessä. Olin nainen ja ojekti, en enää Jasu ja kaveri. Kyllä vitutti.Tavallaan ymmärsin sen, että naiskeho on kaunis, kun itsrkin ihastelin liikkatunnin suihkussa kauniita luokkalaisiani tyttöjä. Mutten kuitenkaan itse osannutkaan asettua siihen muottiin, tyttönä ja ihastelun kohteena. Se oli ahdistavaa.
En halunnut olla itse mikään objekti. Vaikka käsitinkin miten asia menee, mitä kaunis keho meissä aiheuttaa sen nähdessämme. Itse halusin olla kuten ennenkin, minä vaan suht näkymätön kehona mutta näkyvä ihmisenä ja kaverina.Huitale kirjoitti:
Tavallaan ymmärsin sen, että naiskeho on kaunis, kun itsrkin ihastelin liikkatunnin suihkussa kauniita luokkalaisiani tyttöjä. Mutten kuitenkaan itse osannutkaan asettua siihen muottiin, tyttönä ja ihastelun kohteena. Se oli ahdistavaa.
En halunnut olla itse mikään objekti. Vaikka käsitinkin miten asia menee, mitä kaunis keho meissä aiheuttaa sen nähdessämme. Itse halusin olla kuten ennenkin, minä vaan suht näkymätön kehona mutta näkyvä ihmisenä ja kaverina.En vieläkään tunne minkäänlaista kateutta tai mustankipeyttä, kun jotain toista naista ihaillaan ja minua ei. Siis kehoa. Mun ei käy mielessäkään mikään kateus, koska en anna mitään arvoa kehoni kehumiselle.
Huitale kirjoitti:
En vieläkään tunne minkäänlaista kateutta tai mustankipeyttä, kun jotain toista naista ihaillaan ja minua ei. Siis kehoa. Mun ei käy mielessäkään mikään kateus, koska en anna mitään arvoa kehoni kehumiselle.
Nytkin kun oon laihtunut ja möhömahani on kohta historiaa, housut tippuu nilkkoihin ilman henkseleitä, niin mielummin kuulen kehun onnistuneesta kevennyksestä terveyden kun ulkonäön takia, koska se on oma motivaationi syy. Eikä ulkonäkö.
Huitale kirjoitti:
Nytkin kun oon laihtunut ja möhömahani on kohta historiaa, housut tippuu nilkkoihin ilman henkseleitä, niin mielummin kuulen kehun onnistuneesta kevennyksestä terveyden kun ulkonäön takia, koska se on oma motivaationi syy. Eikä ulkonäkö.
Toki olen ollut kuvaesimerkkinä ettei elopainosta aina voi päätellä läskisyyden määrää ja ulkonäköä. 85 kg on jollain alatoopia, toisella ei vaikka on nainen. Haluan muuttaa ihmisten käsityksiä elopainosta johtopäätösten vetämiseen. Versus ulkonäkö.
Huitale kirjoitti:
Toki olen ollut kuvaesimerkkinä ettei elopainosta aina voi päätellä läskisyyden määrää ja ulkonäköä. 85 kg on jollain alatoopia, toisella ei vaikka on nainen. Haluan muuttaa ihmisten käsityksiä elopainosta johtopäätösten vetämiseen. Versus ulkonäkö.
Tiukassa istuu kuitenkin ihmisten oletus, kun nainen laittaa itsestään kuvan kun kuvan, se kaipaa kehuja. Mikä on vain heidän oma näkemys ja asenne naisia kohtaan.
Minulle kehut kehostani on sarjaa työnnä ahteriisi ne ja keskity asiaan jota esitän kuvani asiayhteydessä. 😄- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ja pahin pettymys oli pojat, jotka muutti asenteensa minuun tyystin kun aloin kehittyä naisellisemmaksi.
He kiinnitti huomionsa kehooni ja yks kaks jäin itsenäni sen jalkoihin ja yhteiset kivat ajat olikin ohi hetkessä. Olin nainen ja ojekti, en enää Jasu ja kaveri. Kyllä vitutti.On hyvä säilyttää terve etäisyys huonosti käyttäytyviin ihmisiin.
Tärkeintä on, ettei koskaan anna huonosti käyttäytyvien ihmisten viedä huomiota olennaiselta: siltä, että ihanat ihmiset pitävät meitä kauniina sekä sisimpämme että ulkoisen olemuksemme vuoksi ja pitävät itsestäänselvänä, että olemme oman elämämme subjekti. Tärkeintä on, ettemme itse unohda tällaisten ihanien ihmisten olemassaoloa esimerkiksi niinä hetkinä, kun he eivät ole läsnä.
🦄 Huitale kirjoitti:
Tiukassa istuu kuitenkin ihmisten oletus, kun nainen laittaa itsestään kuvan kun kuvan, se kaipaa kehuja. Mikä on vain heidän oma näkemys ja asenne naisia kohtaan.
Minulle kehut kehostani on sarjaa työnnä ahteriisi ne ja keskity asiaan jota esitän kuvani asiayhteydessä. 😄Olet kyllä melkoisen tunnepolun joutunut kulkemaan naiseuden ja sukupuolisuuden suhteen. Useimmat meistä kokevat toki kaikenlaisia tuntemuksia ja epävarmuuksia kehoonsa, sukupuoleensa ja seksuaalisuuteensa liittyen eritoten nuorena, mutta tyypillisesti näistä tunteista selviää huomattavasti vähemmillä kipuiluilla.
On todella ikävää, että olet joutunut kasvaessasi kokemaan tuollaista ulkopuolisuuden tunnetta. Se on totta, että teini-iän kynnyksellä sukupuoleen liittyvät asiat alkavat painottumaan enemmän, kun keho alkaa muuttumaan vauhdilla ja se muuttaa herkästi myös ystävyyssuhteita kute kohdallasi kävi. Fyysiset erot tyttöjen ja poikien välillä alkavat korostua ja jos kehon muutokset tai ne roolit ja odotukset, joita tyttöihin ja poikiin liitetään, eivät tunnu ihan omalta, niin sitä joutuu koko ajan soutamaan vastatuuleen. Se on takuulla raskasta, kun parhaimmillaankin sitä on vähintäänkin hämmentynyt kaikista muutoksista ja hormonipyörteistä.
Kunpa jokainen nuori saisi rauhan kasvaa omanlaisenaan. Epävarmuus, vaihtelevat mielialat, tunnemyrskyt jne ovat ihan tavallisia, mutta jos kaiken päälle laitetaan vielä kasa odotuksia yhteiskunnan taholta ja kokee jatkuvasti olevansa vääränlainen eikä kuuluvansa mihinkään, niin en ihmettele, miksi esim transnuorten kohdalla mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä.- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Väsyn ihmisiin kun en voi olla omaitseni ja siksi onkin helpompaa olla erakko. Käydä töissä muttei sosialisoida muuten.
Tästäkin tuli jasun Minäminä - ketju. 20/100 , ja lisää tulee kohta....
Anonyymi kirjoitti:
Tästäkin tuli jasun Minäminä - ketju. 20/100 , ja lisää tulee kohta....
Vedä reva päähäs. Tuntuu olevan elämä sulla vaikeampaa, kun muilla täällä jatkuvan valituksen perusteella.
Anonyymi kirjoitti:
Tästäkin tuli jasun Minäminä - ketju. 20/100 , ja lisää tulee kohta....
Tässä ketjussa saa jokainen avautua itsestään juuri niin paljon, kuin haluaa. Viestin määrää ei ole rajoitettu ja aloittajana luen jokaisen viestin mielenkiinnolla.
Sinäkin voisit kertoa oman näkemyksesi asiasta, jos sinulla sellainen on, eikä keskittyä piikittelemään muita.
Feminiininen on sellaista pehmyyttä, hellyyttä ja kepeyttä, siroa ja kaunista. Kuitenkin se tuo sitkeyttä ja sisua, periksiantamattomuutta ja kykyä sietää kipua.
Maskuliinisuus taas tuo oikeudenmukaisuuden, suoruuden, reiluuden ja voimat. Se nauttii kun räntää sataa naamaan ja hymyilee kun on sapen maku suussa.
Mä luulen, että se menee tarpeen mukaan....fiftysixty, niinkuin Masa sanoi...
Nykyisin ne on hyvin balanssissa...hakemista oli ja egoistisuus joskus polki feminiinisyyttä pois.<---toksinen maskuliinisuus.
No kummallekin on aikansa. En mä osaa kuvailla..joku muu viereltä vois kuvata miten se minussa näkyy.? Ehkä siitä näkyy jotain tännekin?Hienosti tunnistettu, että olet yrittänyt hiljentää feminiinisyyttä itsestäsi. Moni mies tuntuu kokevan sen jonkinlaisena uhkana mieheydelle, jos osoittaa myös feminiinisempää puolta itsestään.
Sen perusteella, mikä kuva sinusta on muodostunut, niin sanoisin, että uskallat näyttää myös sitä feminiinistä puolta itsestäsi välittämättä mitä muut ovat asiasta mieltä.Aletheias kirjoitti:
Hienosti tunnistettu, että olet yrittänyt hiljentää feminiinisyyttä itsestäsi. Moni mies tuntuu kokevan sen jonkinlaisena uhkana mieheydelle, jos osoittaa myös feminiinisempää puolta itsestään.
Sen perusteella, mikä kuva sinusta on muodostunut, niin sanoisin, että uskallat näyttää myös sitä feminiinistä puolta itsestäsi välittämättä mitä muut ovat asiasta mieltä.No se tavallaan hankas vastaan ja aikanaan oli parempi kun hyväksyi osaksi itseään.
Joo, ei hirveitä enää haittaa...Ja en mä edes enää mieti sitä. Uus normaali. 😊Disseisback kirjoitti:
No se tavallaan hankas vastaan ja aikanaan oli parempi kun hyväksyi osaksi itseään.
Joo, ei hirveitä enää haittaa...Ja en mä edes enää mieti sitä. Uus normaali. 😊Se on vallan valloittavaa, kun et mieti muiden mielipiteitä. Ihan oikea meininki 🤗
Aletheias kirjoitti:
Se on vallan valloittavaa, kun et mieti muiden mielipiteitä. Ihan oikea meininki 🤗
No muitten mirlipiteiden perusteellahan sitä lapsena ja nuorrna usrin menee, mutta aikuisena moni asis alkaa kuplia läpi siksnaan. 😊
Mulle tulee näkäjään nukkumatti ihan just. 🥱
Hyviä öitä. 😴- Anonyymi
Oikeudenmukaisuus , suoruus ja reiluus kuuluu mun mielestä luonteeseen, ei energioihin tai sukupuolisuuteen.
Entäs romanttisuus? Onko miehen kukkapuska&kynttiläromanttisuus feminiinistä ja maskuiininen romanttisuus sitä, että mies paiskaa kaatamansa hirven ruhon pöydälle naisen eteen sanoen tossa on sulle ugh? Anonyymi kirjoitti:
Oikeudenmukaisuus , suoruus ja reiluus kuuluu mun mielestä luonteeseen, ei energioihin tai sukupuolisuuteen.
Entäs romanttisuus? Onko miehen kukkapuska&kynttiläromanttisuus feminiinistä ja maskuiininen romanttisuus sitä, että mies paiskaa kaatamansa hirven ruhon pöydälle naisen eteen sanoen tossa on sulle ugh?Minusta ne on isällisiä ja kumpuaa maskuliinisuudesta. Mutta jokainen toki saa kuvitella mitä lystää..
Kyllä minusta lahjat on maskuliinisuutta aina, feminiinisyys on sitä, että osaa ottaa ne vastaan ja nauttia siitä vilpittömästi.
- Anonyymi
Citrinewlla laitan jonkin jutun copu-pastean, kun tehnyt tuollaistakin että miten muodostaa palstan nimistä, yhdistä noita:
eräs juttu yhdfistelee noitsa palstan nimiä, syntyy hauskojakin sitten
dis-se
val-ta-kun-ta
xe-na
je-ro
mik-ko-ju-han
ran-dom-by-pass-er
norp-pa
mus-ta-su-si
yo-ga-mi-es
prin-ses-sa-si
vii-na-mies
cit-ri-nel-la
pu-jot-te-li-ja
lay-man
sei-lan
e-luk-ka
pals-ta-ka-ve-ri
pik-ku-pir-pa-na ¨Mitenkähän noita pitäisi pystyä erottelemaan? Musta tuntuu siltä ettei tässä omassa käyttämässäni käyttöjärjestelmässä ole edes tarvetta lokeroida noita mitenkään erikseen. Integroitu multiboot käytössä ihan luonnostaan...🙂
Tuokin on erinomainen huomio. Onko energioita tarpeen edes erotella mitenkään? Onhan se aika leimaavaa, että tietyt ominaisuudet mielletään feminiinisiksi ja toiset maskuliinisiksi. Se osaltaan ylläpitää stereotypioita sen suhteen, millainen naisen tai miehen tulisi olla, vaikka energioista puhuttaessa ei suoraan viitatakaan sukupuoleen vaan enemmänkin tasapainoon tiettyjen elementtien suhteen.
- Anonyymi
Kun olisi edes jotain energiaa.
- Anonyymi
Taidat tarvita ulkopuolista apua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taidat tarvita ulkopuolista apua.
Auta sää ny ittees vaan…-sivusta
Minulle nuo energiat edustavat toisiaan täydentäviä vastakkain asettelua. Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa.
Jokaisessa yksilössä on täydellinen kombinaatio feminiinistä ja maskuliinista energiaa. Jokaisella on oma kombinaationsa. Yksilöllisesti, sukupuoleen tai ikään katsomatta.
Ei ole yhtään asiaa ihmisessä, jota ei voitaisi tarkastella joko feminiinisestä tai maskuliinisesta näkökulmasta. On kovin yksioikoista laskea vain toisen varaan. Toki on yksilöllisiä kombinaatioita, joissa energia painottuu ääripäähän. Mutta pyrkimys tulisi silti tasapainottaa energiat harmoniaan.
Itse olen toisaalta painottunut hyvinkin maskuliiniseen energiaan, mikä näkyy persoonassani joskus kovin ikävälläkin tavalla. Se saattaakin minua tilanteisiin joissa jopa tietoisesti joudun ruokkimaan feminiinistä energiaa sisälläni ollakseni tasapainossa.
Itse en lähde määrittelemään mitä kumpikaan energioista kirjaimellisesti on, sillä minulle energiat ovat tunteena sisälläni. Kuitenkin pyrin harmoniaan ja tasapainoon.
Minulla on harvinainen kyky. Tai luulisin ainakin sitä harvinaiseksi. Ja se on kyky löytää tasapaino itsestäni. Minulle on sanottu että aurani voi tuntea. Luon omalla energiallani harmoniaa lähiympäristööni. Kuulemma. Mikä tuntuu oudolta.
Mutta ihan suurin erityiskykyni on ärsyttää ihmisiä. Se tapahtuu luonnostaan. Olen se, joka saa ihmiset huomaamaan itsestään sen mikä ärsyttää eniten.
Toisin sanoen olen piikki kaikkien persiissä. Sen minun energiani tuottaa. Ja mä oikeasti viis veisaan siitä.
Sillä ihmisiä ärsyttää eniten toisissa ihmisissä heidän omat puutteensa. Ja heikkoutensa. Tai tarpeensa.
Ahkeraa ärsyttää laiska, älykästä tyhmyys ja viisasta typeryys. Jos kaipaa hiljaisuutta, meteli ärsyttää. Kun taas kaipaa tekemistä - tylsyys ärsyttää. Jing ja jang. Kaikelle on puolensa.
Ärsyyntyminen on merkki siitä, ettei asia ole mallillaan. Ja kun ei voi toista ihmistä muuttaa, onkin ärsyyntyminen jostakin asiasta merkki siitä, että on aika kehittyä ja muuttaa omaa suhtautumistapaansa siihen mikä ärsyttää. Vain siten oikeasti pääsee kehittymään ihmisenä.
Mutta palatakseni harmoniaan.. kun ihminen on tasapainossa energioittensa kanssa, hän säteilee. Harvoin, liian harvoin sellaisen ihmisen tapaa.
Ei ole hyvää ilman pahaa. Ei voi olla elämää ilman kuolemaa. Kuoleman jälkeisyyksiin en ota kantaa, mutta energia ei katoa. Se muuttaa vain muotoaan.Olen aivan samaa mieltä siitä, että jokaisella meistä on oma uniikki kombinaatiomme feminiinistä ja maskuliinista energiaa, sukupuolesta huolimatta. Tasapainossa se on silloin, kun ihmisellä on hyvä olla itsessään, olipa sitten painottunut feminiiniseen tai maskuliiniseen energiaan.
Sen perusteella, mitä olen palstan kautta sinusta oppinut, niin pystyn kyllä näkemään tuon, että sinussa on vahvaa maskuliinista energiaa ja miten se saattaa joissain ihmisissä aiheuttaa ärsyyntymistäkin. Tietynlainen suoruus ja teeskentelemättömyys saattavat osua erityisesti epävarman ihmisen heikkoon kohtaan, ja jollei tällainen ihminen kykene käsittelemään tunnettaan, voi se purkautua negatiivisesti sinua kohtaan. Sinusta huokuu sellaista seesteisyyttä, mitä harvassa on etkä pyytele anteeksi itseäsi tai valintojasi (kuten ei pidäkään) ja se saattaa laukaista joissain ihmisissä epävarmuuksia omista valinnoistaan tms mikä näyttäytyy sinulle ärsyyntymisenä. Antaa heidän ärsyyntyä 😊- Anonyymi
Energia itse asiassa katoaa vähitellen, tästä universumin tutkijoilla on jo tieteellisiä havaintoja
Aletheias kirjoitti:
Olen aivan samaa mieltä siitä, että jokaisella meistä on oma uniikki kombinaatiomme feminiinistä ja maskuliinista energiaa, sukupuolesta huolimatta. Tasapainossa se on silloin, kun ihmisellä on hyvä olla itsessään, olipa sitten painottunut feminiiniseen tai maskuliiniseen energiaan.
Sen perusteella, mitä olen palstan kautta sinusta oppinut, niin pystyn kyllä näkemään tuon, että sinussa on vahvaa maskuliinista energiaa ja miten se saattaa joissain ihmisissä aiheuttaa ärsyyntymistäkin. Tietynlainen suoruus ja teeskentelemättömyys saattavat osua erityisesti epävarman ihmisen heikkoon kohtaan, ja jollei tällainen ihminen kykene käsittelemään tunnettaan, voi se purkautua negatiivisesti sinua kohtaan. Sinusta huokuu sellaista seesteisyyttä, mitä harvassa on etkä pyytele anteeksi itseäsi tai valintojasi (kuten ei pidäkään) ja se saattaa laukaista joissain ihmisissä epävarmuuksia omista valinnoistaan tms mikä näyttäytyy sinulle ärsyyntymisenä. Antaa heidän ärsyyntyä 😊Noin juuri. Antaa niiden ärsyyntyä. Se on jokaisen oma ja henkilökohtainen viesti siitä, ettei oma elämä ole ihan täysin ehkä omilla sijoillaan.
Ärsyyntyminen on viesti. Että itse joutuu muuttamaan itseään, jos ei halua olla ärsyyntynyt.
Minulla oli työkaveri, jota en vain voinut sietää.. ärsyynnyin kaikesta mitä hän sanoi tai teki. Kärsin siitä ärsyyntymisestä ihan hitosti, kunnes tajusin, että vika oli minussa itsessäni ja suhtautumisessani.
Lopulta muutin tapaani suhtautua häneen ja ärsyyntyminen loppui. Vika siis oli minussa.
Minä arvostan suuresti aitoutta ja rehellisyyttä. Tuo työkaverini oli feikkaava valehtelija, jolla oli tapana mielistellä ja kopioida muiden tekemisiä sekä sanomisia.
Opin ymmärtämään, että hän oli vain sen kaltainen itsessään ja omalla kehitysasteellaan ihmisenä. Se, etten sietänyt hänen epäaitouttaan oli puhtaasti minun ongelmani.
Niin meillä on omanlaiset energiat kaikilla. Olen jopa ihastunut ihmisiin energioiden perusteella. Sekä miehiin, että naisiin. Tulee sellainen wau-efekti..
Me ei olla paljon jubailtu, mutta sinun energiat tuntuvat myös hyviltä. Tunnut aidolta. Noin palstan välityksellä. Ja se on paljon se.Anonyymi kirjoitti:
Energia itse asiassa katoaa vähitellen, tästä universumin tutkijoilla on jo tieteellisiä havaintoja
Uskon tuon. Ihan selvältä tuo vaikuttaa.
Vanhanaikaista on sanoa, että energia olisi ikuista. Kaikki hiipuu ja vähenee tuntuu loogisemmalta.Pikku-pirpana kirjoitti:
Noin juuri. Antaa niiden ärsyyntyä. Se on jokaisen oma ja henkilökohtainen viesti siitä, ettei oma elämä ole ihan täysin ehkä omilla sijoillaan.
Ärsyyntyminen on viesti. Että itse joutuu muuttamaan itseään, jos ei halua olla ärsyyntynyt.
Minulla oli työkaveri, jota en vain voinut sietää.. ärsyynnyin kaikesta mitä hän sanoi tai teki. Kärsin siitä ärsyyntymisestä ihan hitosti, kunnes tajusin, että vika oli minussa itsessäni ja suhtautumisessani.
Lopulta muutin tapaani suhtautua häneen ja ärsyyntyminen loppui. Vika siis oli minussa.
Minä arvostan suuresti aitoutta ja rehellisyyttä. Tuo työkaverini oli feikkaava valehtelija, jolla oli tapana mielistellä ja kopioida muiden tekemisiä sekä sanomisia.
Opin ymmärtämään, että hän oli vain sen kaltainen itsessään ja omalla kehitysasteellaan ihmisenä. Se, etten sietänyt hänen epäaitouttaan oli puhtaasti minun ongelmani.
Niin meillä on omanlaiset energiat kaikilla. Olen jopa ihastunut ihmisiin energioiden perusteella. Sekä miehiin, että naisiin. Tulee sellainen wau-efekti..
Me ei olla paljon jubailtu, mutta sinun energiat tuntuvat myös hyviltä. Tunnut aidolta. Noin palstan välityksellä. Ja se on paljon se.Siinä on kyllä vinha perä, että ärsyyntyminen kumpuaa jostain omasta sisäisestä tunteesta, kokemuksesta, asenteesta tms. Itse ärsyyynnyn herkästi esim hidastelusta. Tiedän, että se johtuu minusta, koska olen temperamentilani nopeatempoinen. Kävelen nopeasti, teen päätökset nopeasti (paitsi ihmissuhteissa heh), haluan asioiden hoituvan sutjakkaasti. Se on vain minulle luontaista. Kysehän ei yleensä edes ole muiden hidastelusta vaan siitä, että heidän temponsa on vain erilainen kuin minulla eli ongelma on täysin minun päässäni. En koskaan osoita ärsyyntymistäni muille (mitä nyt auton ratissa itsekseni joskus jupisen). Vika on minussa ja minun tulisi opetella elämään kaikenlaisten rytmien keskellä ärsyyntymättä. Olen siinä jo edistynyt, mutta matkaa on vielä hieman 😄
Kiitos kauniista sanoista ❤️ Ei tosiaan paljoa olla juteltu, mutta olen lukenut kirjoituksiasi paljon ja niiden välityksellä sinusta on muodostunut hyvin teeskentelemätön ja välitön mielikuva. Ja tapasi elää juuri itsellesi sopivalla tavalla on inspiroivaa.Aletheias kirjoitti:
Siinä on kyllä vinha perä, että ärsyyntyminen kumpuaa jostain omasta sisäisestä tunteesta, kokemuksesta, asenteesta tms. Itse ärsyyynnyn herkästi esim hidastelusta. Tiedän, että se johtuu minusta, koska olen temperamentilani nopeatempoinen. Kävelen nopeasti, teen päätökset nopeasti (paitsi ihmissuhteissa heh), haluan asioiden hoituvan sutjakkaasti. Se on vain minulle luontaista. Kysehän ei yleensä edes ole muiden hidastelusta vaan siitä, että heidän temponsa on vain erilainen kuin minulla eli ongelma on täysin minun päässäni. En koskaan osoita ärsyyntymistäni muille (mitä nyt auton ratissa itsekseni joskus jupisen). Vika on minussa ja minun tulisi opetella elämään kaikenlaisten rytmien keskellä ärsyyntymättä. Olen siinä jo edistynyt, mutta matkaa on vielä hieman 😄
Kiitos kauniista sanoista ❤️ Ei tosiaan paljoa olla juteltu, mutta olen lukenut kirjoituksiasi paljon ja niiden välityksellä sinusta on muodostunut hyvin teeskentelemätön ja välitön mielikuva. Ja tapasi elää juuri itsellesi sopivalla tavalla on inspiroivaa.Voi hitsi. Kiitos.
Mä nyt vähä häkellyin.
Tosiaan minä olen palstalla ihan oma itseni. Toki jätän kertomatta asioita, jotka eivät mielestäni palstalle kuulu, mutta muutoin olen kyllä aito oma itseni.
Tuossa ärsyyntymisessä taitaa olla kyse pitkälti vastavoimista.
Sinä olet nopea ja ärsyynnyt hidastelusta.. minä olen aito ja ärsyynnyn feikkaamisesta.
Hmm.. tästähän saisi vaikka hyvän alotuksen omaan keskusteluun.. tai no ainakin ajattelemisen aihetta.Pikku-pirpana kirjoitti:
Voi hitsi. Kiitos.
Mä nyt vähä häkellyin.
Tosiaan minä olen palstalla ihan oma itseni. Toki jätän kertomatta asioita, jotka eivät mielestäni palstalle kuulu, mutta muutoin olen kyllä aito oma itseni.
Tuossa ärsyyntymisessä taitaa olla kyse pitkälti vastavoimista.
Sinä olet nopea ja ärsyynnyt hidastelusta.. minä olen aito ja ärsyynnyn feikkaamisesta.
Hmm.. tästähän saisi vaikka hyvän alotuksen omaan keskusteluun.. tai no ainakin ajattelemisen aihetta.Palstalla näkyy jokaisesta vain se osa, jonka haluamme muille jakaa. Joistain asioista avaudun avoimemmin kuin toisista, mutta kun avaudun, teen sen myös aina omana itsenäni. Kaikkea tänne ei kannata jakaa, vaikka miten ollaankin nimimerkin takana.
Hyvä termi tuo vastavoima tässä yhteydessä! Tiedostan, että nopeatempoisuus on osa temperamenttiani ja tulen varmaan aina jollain tasolla ärsyyntymään hidastelusta, mutta voin opetella parempia tapoja suhtautua siihen niin, että ärsyyntymisen tasoni jäisi mahdollisimman vähäiseksi.
Tuosta vastavoimista/ärsyyntymisestä saisi tosiaan oivan aloituksen 😊 Siinä saisi varmaan moni ajattelemisen aihetta, ärsyyntyminen kun on kovin tavallista.Aletheias kirjoitti:
Palstalla näkyy jokaisesta vain se osa, jonka haluamme muille jakaa. Joistain asioista avaudun avoimemmin kuin toisista, mutta kun avaudun, teen sen myös aina omana itsenäni. Kaikkea tänne ei kannata jakaa, vaikka miten ollaankin nimimerkin takana.
Hyvä termi tuo vastavoima tässä yhteydessä! Tiedostan, että nopeatempoisuus on osa temperamenttiani ja tulen varmaan aina jollain tasolla ärsyyntymään hidastelusta, mutta voin opetella parempia tapoja suhtautua siihen niin, että ärsyyntymisen tasoni jäisi mahdollisimman vähäiseksi.
Tuosta vastavoimista/ärsyyntymisestä saisi tosiaan oivan aloituksen 😊 Siinä saisi varmaan moni ajattelemisen aihetta, ärsyyntyminen kun on kovin tavallista.Kyllä minä ainakin olen saanut sinusta roolittoman kuvan. Tekstisi perusteella vaikutat välittömältä ja aidolta immeiseltä.
Mä en koe roolin vetämisessä palstalla oikein järkeväksi. Tai elämässä muutoinkaan.
Ja aika paha mun on tehdä tuosta ärsyyntymisestä avausta, kun mä ihan oikeasti ärsyynnyn aika harvoin. Oikeastaan jos koskaan. Kiukustun kyllä nopeasti ja se on pikkuisen eri asia, vai olisiko sittenkään?
Mulla vaan hyppää nanosekunnissa yli sen ärsyyntymisvaiheen ja vaan tulistun..?
Mulla aikasta tulinen temperamentti ja kuohahtelen aika pienistä. Joskus turhan pienistä.Aletheias kirjoitti:
Palstalla näkyy jokaisesta vain se osa, jonka haluamme muille jakaa. Joistain asioista avaudun avoimemmin kuin toisista, mutta kun avaudun, teen sen myös aina omana itsenäni. Kaikkea tänne ei kannata jakaa, vaikka miten ollaankin nimimerkin takana.
Hyvä termi tuo vastavoima tässä yhteydessä! Tiedostan, että nopeatempoisuus on osa temperamenttiani ja tulen varmaan aina jollain tasolla ärsyyntymään hidastelusta, mutta voin opetella parempia tapoja suhtautua siihen niin, että ärsyyntymisen tasoni jäisi mahdollisimman vähäiseksi.
Tuosta vastavoimista/ärsyyntymisestä saisi tosiaan oivan aloituksen 😊 Siinä saisi varmaan moni ajattelemisen aihetta, ärsyyntyminen kun on kovin tavallista.Kyllä minä ainakin olen saanut sinusta roolittoman kuvan. Tekstisi perusteella vaikutat välittömältä ja aidolta immeiseltä.
Mä en koe roolin vetämisessä palstalla oikein järkeväksi. Tai elämässä muutoinkaan.
Ja aika paha mun on tehdä tuosta ärsyyntymisestä avausta, kun mä ihan oikeasti ärsyynnyn aika harvoin. Oikeastaan jos koskaan. Kiukustun kyllä nopeasti ja se on pikkuisen eri asia, vai olisiko sittenkään?
Mulla vaan hyppää nanosekunnissa yli sen ärsyyntymisvaiheen ja vaan tulistun..?
Mulla aikasta tulinen temperamentti ja kuohahtelen aika pienistä. Joskus turhan pienistä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä minä ainakin olen saanut sinusta roolittoman kuvan. Tekstisi perusteella vaikutat välittömältä ja aidolta immeiseltä.
Mä en koe roolin vetämisessä palstalla oikein järkeväksi. Tai elämässä muutoinkaan.
Ja aika paha mun on tehdä tuosta ärsyyntymisestä avausta, kun mä ihan oikeasti ärsyynnyn aika harvoin. Oikeastaan jos koskaan. Kiukustun kyllä nopeasti ja se on pikkuisen eri asia, vai olisiko sittenkään?
Mulla vaan hyppää nanosekunnissa yli sen ärsyyntymisvaiheen ja vaan tulistun..?
Mulla aikasta tulinen temperamentti ja kuohahtelen aika pienistä. Joskus turhan pienistä.Roolien vetäminen on pidemmän päälle raskasta enkä myöskään näe sellaisesta olevan mitään hyötyä. Joku ehkä repii iloa siitä, jos trollailee tai leikittelee eri hahmoilla, mutta itse en jaksaisi moista.
Minullakin on melko tulinen temperamentti, vaikka kukaan ei sitä minusta ikinä uskokaan 😄 Minua on kuvailtu eri yhteyksissä eniten sanoilla ystävällinen, lempeä, auttavainen, aurinkoinen jne. Olen siis hieman ristiriitainen siinä mielessä, että olen toisaalta usein se, joka rauhoittelee muita, inhoan kaikenlaisia konfliktitilanteita ja olen hyvin sovitteleva luonteeltani, mutta esim perheeni tietää, miten hyvin osaan myös kiukustua ja osaan antaa tulla aika napakastikin, jos tilanne sitä vaatii.
Ehkä teemmekin aloituksen palstalaisten temperamenteista 😁Aletheias kirjoitti:
Roolien vetäminen on pidemmän päälle raskasta enkä myöskään näe sellaisesta olevan mitään hyötyä. Joku ehkä repii iloa siitä, jos trollailee tai leikittelee eri hahmoilla, mutta itse en jaksaisi moista.
Minullakin on melko tulinen temperamentti, vaikka kukaan ei sitä minusta ikinä uskokaan 😄 Minua on kuvailtu eri yhteyksissä eniten sanoilla ystävällinen, lempeä, auttavainen, aurinkoinen jne. Olen siis hieman ristiriitainen siinä mielessä, että olen toisaalta usein se, joka rauhoittelee muita, inhoan kaikenlaisia konfliktitilanteita ja olen hyvin sovitteleva luonteeltani, mutta esim perheeni tietää, miten hyvin osaan myös kiukustua ja osaan antaa tulla aika napakastikin, jos tilanne sitä vaatii.
Ehkä teemmekin aloituksen palstalaisten temperamenteista 😁Kirjoitin sulle viestin, mut kämmäsin sen.
No pääpiirteittäin..
Koen olevani aika samankaltainen kuin sinä.. ja ominkin sinut tässä tämän enempää miettimättä kauan kadoksissa olleeksi kaksoissiskoksi.
Menen tunne edellä ja luotan intuitioon. Susta saan hyvät vibat. Olet avoin ja rehellinen .. ainakin mun tunteen mukaan. Aito ja alkuperäinen sinä itse. Taidan tykätä.
Mutta, mutta...
Nyt sulle pitää keksiä lemppari. Toi sun nimimerkkisi on kiva, mut ei kelpaa kutsumanimeksi. Mitä toi sun nimi tarkoittaa?Pikku-pirpana kirjoitti:
Kirjoitin sulle viestin, mut kämmäsin sen.
No pääpiirteittäin..
Koen olevani aika samankaltainen kuin sinä.. ja ominkin sinut tässä tämän enempää miettimättä kauan kadoksissa olleeksi kaksoissiskoksi.
Menen tunne edellä ja luotan intuitioon. Susta saan hyvät vibat. Olet avoin ja rehellinen .. ainakin mun tunteen mukaan. Aito ja alkuperäinen sinä itse. Taidan tykätä.
Mutta, mutta...
Nyt sulle pitää keksiä lemppari. Toi sun nimimerkkisi on kiva, mut ei kelpaa kutsumanimeksi. Mitä toi sun nimi tarkoittaa?Oi mahtavaa, siskoja ei ole koskaan liikaa! 🥰 Tässähän vallan häkeltyy, ihania sanoja. Kiitos!
Rande antoi minulle hetki sitten lempparin Allu 😁 Hieman protestoin ensin sitä vastaan, mutta koska Rande on jääräpäinen ja taistelunsa täytyy valita, niin annoin sen kerran periksi. Disse näköjään otti käyttöön Alin 😄 Siinä muutama ehdotus.
Itse nikki viittaa kreikkalaiseen totuuden ja vilpittömyyden jumalattareen Aletheiaan.Aletheias kirjoitti:
Oi mahtavaa, siskoja ei ole koskaan liikaa! 🥰 Tässähän vallan häkeltyy, ihania sanoja. Kiitos!
Rande antoi minulle hetki sitten lempparin Allu 😁 Hieman protestoin ensin sitä vastaan, mutta koska Rande on jääräpäinen ja taistelunsa täytyy valita, niin annoin sen kerran periksi. Disse näköjään otti käyttöön Alin 😄 Siinä muutama ehdotus.
Itse nikki viittaa kreikkalaiseen totuuden ja vilpittömyyden jumalattareen Aletheiaan.Ja jos me ollaan sisaruksia, niin Rande on sun veli. Hän on mun kauan kadoksissa ollut kaksoisveli..
Kuukkeloin tuon sun nikkisi, totuuden ja vilpittömyyden jumalatar sieltä tuli ..
Itse koen rehellisyyden ja totuudessa elämisen tärkeänä. En sano, etten valehtele koskaan, sillä se olisi vale. Mutta vältän viimeiseen asti valehtelua. Saatan toki antaa ihmisten ymmärtää väärin tai jopa hieman harhaanjohtaa heitä. Kertomalla osatotuuksia.
Olen opetellut myös sanomaan, jos en jotakin halua kertoa. Se on helpompaa kuin valehteleminen. Eli pidän oikeutenani vaieta jos toinen vaihtoehto olisi valehteleminen.
Minulla on sellainen tunne, että sinulla saattaa olla saman suuntainen katsomus.. ainakin nikkisi perusteella.
Mutta hei, olen iloinen palstatuttavuudesta joka näin sai alkunsa. Kiitos.Aletheias kirjoitti:
Oi mahtavaa, siskoja ei ole koskaan liikaa! 🥰 Tässähän vallan häkeltyy, ihania sanoja. Kiitos!
Rande antoi minulle hetki sitten lempparin Allu 😁 Hieman protestoin ensin sitä vastaan, mutta koska Rande on jääräpäinen ja taistelunsa täytyy valita, niin annoin sen kerran periksi. Disse näköjään otti käyttöön Alin 😄 Siinä muutama ehdotus.
Itse nikki viittaa kreikkalaiseen totuuden ja vilpittömyyden jumalattareen Aletheiaan.Ja, Randesta sen verran.. laita sille kova kovaa vasten. Se on jääräpää ja jästipää, mutta antaa kyllä lopulta periksi. ALLU!?! Ei sovi sit millään.
Aletheias kirjoitti:
Oi mahtavaa, siskoja ei ole koskaan liikaa! 🥰 Tässähän vallan häkeltyy, ihania sanoja. Kiitos!
Rande antoi minulle hetki sitten lempparin Allu 😁 Hieman protestoin ensin sitä vastaan, mutta koska Rande on jääräpäinen ja taistelunsa täytyy valita, niin annoin sen kerran periksi. Disse näköjään otti käyttöön Alin 😄 Siinä muutama ehdotus.
Itse nikki viittaa kreikkalaiseen totuuden ja vilpittömyyden jumalattareen Aletheiaan.Oisko Alette parempi?
Helppo ja naisellinen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Ja jos me ollaan sisaruksia, niin Rande on sun veli. Hän on mun kauan kadoksissa ollut kaksoisveli..
Kuukkeloin tuon sun nikkisi, totuuden ja vilpittömyyden jumalatar sieltä tuli ..
Itse koen rehellisyyden ja totuudessa elämisen tärkeänä. En sano, etten valehtele koskaan, sillä se olisi vale. Mutta vältän viimeiseen asti valehtelua. Saatan toki antaa ihmisten ymmärtää väärin tai jopa hieman harhaanjohtaa heitä. Kertomalla osatotuuksia.
Olen opetellut myös sanomaan, jos en jotakin halua kertoa. Se on helpompaa kuin valehteleminen. Eli pidän oikeutenani vaieta jos toinen vaihtoehto olisi valehteleminen.
Minulla on sellainen tunne, että sinulla saattaa olla saman suuntainen katsomus.. ainakin nikkisi perusteella.
Mutta hei, olen iloinen palstatuttavuudesta joka näin sai alkunsa. Kiitos.Rande sopisi oikein hyvin veljeksi, niin pääsisin sillä varjolla kissavahdiksi 🤗 😻 Ja Randelle en takuulla anna periksi tietyissä asioissa. Meillä on esim. pitkäaikainen kiista käynnissä autoni avaimista, jotka hän kuvittelee minulta vievänsä painin avulla, mutta emme ole vielä päässeet ottamaan mittaa toisistamme 😄 En muista, mistä koko kiista sai alkunsa, mutta selvää on, että Rande ei suosiolla luovuta, kuten en minäkään.
Minulla on hyvin samankaltainen suhtautuminen totuuteen kuin sinulla. En koskaan valehtele tarkoituksella, mutta elämää on mahdotonta elää niin, että pamauttaisi kaikissa tilanteissa koko totuuden suodattamatta. Jätän asioita sanomatta esim tilanteissa, joissa täysi totuus saattaisi tarpeettomasti loukata jotakuta. Koen, että totuutta on tärkeä kunnioittaa, mutta on tilanteita, joissa on parempi olla hiljaa. Minulle uskoudutaan paljon, minkä lisäksi aavistan asioita intuition avulla ja joskus olen ollut tilanteissa, kun olen todella joutunut kamppailemaan sen kanssa, mikä on moraalisesti oikein, kertoako vai olla hiljaa.
Tuo on hyvä taktiikka sanoa suoraan, ettei halua kertoa jotain. Käytän sitä myös tietyissä tilanteissa ja useimmiten ihmiset kunnioittavat sitä eivätkä ala tivaamaan lisää.
Alette kelpaa kyllä! 🤗 Minulle on annettu oikeassakin elämässä lähemmäs 20 lempparia vuosien varrella, joten olen tottunut siihen, että ihmiset kutsuvat minua useilla eri lemppareilla 😊
Ja kiitos itsellesi palstatuttavuudesta! 🥰Pikku-pirpana kirjoitti:
Oisko Alette parempi?
Helppo ja naisellinen.Näin ilmoituksista, että vastasit tähän ketjuun, mutta nyt näyttää viesti kadonneen.
Näin viestisi alun, niin olen juuri se anonyymi kissatyyppi. Rekkauduin joskus keväällä, ajattelin kokeilla onko keskustelu helpompaa, kun saa ilmoitukset viesteistä ja onhan se hiukan, vaikka edelleen hukkailen viestejä aina välillä 😁Aletheias kirjoitti:
Näin ilmoituksista, että vastasit tähän ketjuun, mutta nyt näyttää viesti kadonneen.
Näin viestisi alun, niin olen juuri se anonyymi kissatyyppi. Rekkauduin joskus keväällä, ajattelin kokeilla onko keskustelu helpompaa, kun saa ilmoitukset viesteistä ja onhan se hiukan, vaikka edelleen hukkailen viestejä aina välillä 😁Juu.. tajusin tuosta kissavahti- jutustasi kuka olet. Pulttiviputin. Vai?
No ei siinä viestissä nitään sen kummoisempaa ollut. Mode tai joku palstalainen laittoi poistoon. Syy .. tuntematon.
Kiva kun olet rekkautuneena. Saa paremmin jubailtua. Anoja vastaan mulla ei ole mitään, mut niiden kanssa on joskus vaikeaa saada keskustelua aikaiseksi.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu.. tajusin tuosta kissavahti- jutustasi kuka olet. Pulttiviputin. Vai?
No ei siinä viestissä nitään sen kummoisempaa ollut. Mode tai joku palstalainen laittoi poistoon. Syy .. tuntematon.
Kiva kun olet rekkautuneena. Saa paremmin jubailtua. Anoja vastaan mulla ei ole mitään, mut niiden kanssa on joskus vaikeaa saada keskustelua aikaiseksi.Pulttiviputtimen ylpeä omistajahan minä 😄 On muuten oiva työkalu!
Rekkautuneena pysyy hieman paremmin kärryillä ja löytää viestiketjut paremmin. Itse palstailen oikeastaan pelkästään kännykän kautta, niin viestiketjujen selailu on joskus aika työlästä ja ilmoitukset auttaa siinä, ettei mene ihan sekaisin.
Anojen kanssa on kyllä joskus haastavampaa jutella, kun ei voi aina olla varma, kuka vastaa mihinkin. Saattaa olla, että keskustelee kolmen eri ihmisen kanssa samassa ketjussa, jolloin kommentit saattavat jäädä aika irrallisiksi.Aletheias kirjoitti:
Pulttiviputtimen ylpeä omistajahan minä 😄 On muuten oiva työkalu!
Rekkautuneena pysyy hieman paremmin kärryillä ja löytää viestiketjut paremmin. Itse palstailen oikeastaan pelkästään kännykän kautta, niin viestiketjujen selailu on joskus aika työlästä ja ilmoitukset auttaa siinä, ettei mene ihan sekaisin.
Anojen kanssa on kyllä joskus haastavampaa jutella, kun ei voi aina olla varma, kuka vastaa mihinkin. Saattaa olla, että keskustelee kolmen eri ihmisen kanssa samassa ketjussa, jolloin kommentit saattavat jäädä aika irrallisiksi.Juurikin noin. Muumit on kivoja siinä missä rekkautuneetkin, mutta pitkäjänteinen keskustelu ei oikein onnistu.
Juu, olenhan minä sitten ihan kartalla kuka sinä olit muumina.. =D
- Anonyymi
Ei taida tarvita jos ei halua.
Nakuta. - Anonyymi
energioita joo haukotus, montako kymmentä kananmunaa ihmisen pitää syödä päivässä jotta saa tarvittavan energiantarpeen?
ehkä 200 kananmunaa kovaksi keitettynä saattaa riittä yhdelle henkilölle jos muuta ei syö lainkaan.- Anonyymi
Kolmisenkymmentä kananmunaa riittää, jos on tarkoitus tulla toimeen reilulla 2000 kilokalorilla / vrk.
On epäeettistä syödä vain kananmunia. Kanat eivät ole olemassa pelkästään sen vuoksi, että niiden munien syöjät pysyisivät hengissä. 😡
🦄
- Anonyymi
No just nyt en jaxa v*ttu miettiä
- Anonyymi
Aina ei jaksa miettiä niin, varsinkin itselläni... käynnistä edes joku houkutteleva ohjelmointiympäristö, niin sitten jumiuukin sellaiseen parantamaan aina vain koodia, ikiunen jumitus, jossain vaiheessa jätettävä sitten kun on riittävän hyvä.
- Anonyymi
Jos haluaa kokeilla ohjelmointia niin tuon aika hyvän saa ilmaiseksi Microsoftilta Visual Studio 2010 evaluation-version, tuo voi tehdä jotain perusprojekteja jo valmiinakin, mutta joo jotain c-kielen projektia ei ehkä kannata aluksi valita, VisualBASIC varmaankin.
- Anonyymi
Ei c mitenkään erityisen vaikeaa ole. C käy oikein hyvin myös ohjelmoinnin aloittamiseen.
- Anonyymi
voi näyttää hassulle tuollainen että: avautuu ikkuna ja ruutu oikein: mitähän ihmettä pitäisi nyt kirjoittaakin eli määrätä tietokonetta tekemään, eli c-koodin ruutu.
Juurikaan noin ei kannata. vasan helpompisa - Anonyymi
En osaa noita itsessäni erotella, mutta olen tasapainossa itseni kanssa, joten eiköhän nuo hyvin ole. Nykyään mä olen jo ihan hyvi tasapainossa myös tollasten keinotekosten feminiin/maskuliini erottelujen kanssa ja pysty pukemaan päälleni vaikka vaalean punaista tai kukkamekon, jos tarve vaatii (tosin en vieläkään kykene noiden yhdistelmään 😉).
Sehän kuulostaa oikein hyvältä 😊 Eikä energioita tosiaan ole pakko pohtia nimenomaan feminiinisen ja maskuliinisen energian kautta, jos ne tuntuvat keinotekoisilla käsitteiltä.
Ehkä jonkun verran voi taittua feminiiniseen suuntaan, koska mun kasvon-ja ruumiinpiirteet ovat aika sirot enkä ole kauhean agressiivinen, yleensä melko rauhallinen ja lempeäkäytöksinen. Toki osaan mää suuttuakin, mutta en ole pitkävihainen.
Mielenkiintoista, että otit esiin myös fyysiset piirteet. Itse olen ajatellut energioita ennen kaikkea ominaisuuksina, tapana ilmaista itseään, suhtautua maailmaan.. Mutta kyllähän kaikki tuo heijastuu myös ihmisen fyysisestä olemuksesta.
- Anonyymi
Kaikki energiat ovat vähissä ja sitä myöten elämänhalukin!
Ikävä kuulla. Voisit ehkä lähteä hakemaan energiaa pienin askelin, tehdä sellaisia asioita, jotka lisäävät hyvinvointiasi, mitä se sitten ikinä onkaan.
Itse olen päättänyt täyttää elämäni asioilla, joista nautin. Toki on sellaisia asioita, jotka on vain pakko hoitaa, mutta olen esim. pyrkinyt näkemään ystäviäni enemmän. Tällä viikolla olen käynyt ystävien kanssa pelaamassa tennistä, käynyt jumpassa, hyvinvointipäivässä, sienimetsällä.. Aivan ihania hetkiä kaikki!
- Anonyymi
Tuossa on mukavasti energiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=P1reByroNPM Feminiininen energia minussa on joustavaa, hoitavaa, huolehtivaa, vastaanottavaista, parantavaa ja tunnerikasta energiaa. En ole ollut niin äidillinen, että olisin edes halunnut jäädä kotiin hoitamaan lapsia, mutta heistä huolehtivuuteni on ollut aina leijonaemon kaltaista. - Se huolehtivuus kattaa kyllä jollakin tavalla muutkin läheiseni kuin lapseni.
Tunteista: Minä herkistyn todella helposti elokuvissa, hautajaisissa, jos minulle kerrotaan jonkun ihmisen epäonnesta, kuten vakavasta sairastumisesta. Joskus olen itkenyt orgasminkin jälkeen, mutta se on ehkä eri juttu 🤔 Sen sijaan minä en koskaan aikuisena ole itkenyt riidellessäni tai neuvotteluissa tms. - Minä hymyilen paljon ja minua on helppo naurattaa.
Minä uskon, että minussa on paljon feminiinistä energiaa.
Toisaalta olen vahva luonne. Pidän vastuun ottamisesta, järjestelmällisyydestä, asiantuntijana ja kouluttajana toimimisesta, kovasta työnteosta, kun sillä saadaan tulosta näkyviin ja maalaisjärjen käyttämisestä. - Silloin kun tämä puoleni on esillä, "unohdan" aktiivisesti tunteet, jopa peitän naisellisuuteni ja haluan olla äijänä miesten joukossa unohtamatta silti joustavuutta ja kompromissejä.
Minä uskon, että minussa on paljon myös maskuliinista energiaa.
Parisuhteessa poljen valitettavan helposti jalkoihini miehen, jolla on paljon feminiinistä energiaa, mutta toisaalta en helposti ihastu miehiin, joilla on selvästi enemmän maskuliinista energiaa.
Taitaa olla niin, että kaikessa kultainen keskitie ja hyvä tasapaino olisivat minulle se sopivin vaihtoehto. 🙂Tunnistan sinussa tuon leijonaemon sen perusteella, mitä olen kirjoituksiasi lukenut 😊 Näen sen sellaisena vahvana ja hoivaavana äitiytenä, joka huokuu tavastasi puhua lapsistasi. Arvostettava piirre ihmisessä!
On mielenkiintoista, miten näet itsessäsi sekä feminiinisen että maskuliinisen energian vahvana eivätkä ne sodi keskenään. Se vastaa juuri sitä mielikuvaa, joka minulle on sinusta muodostunut. Upeaa, että tunnistat itsessäsi myös tuon, että parisuhteessa saatat herkästi jyrätä miehen, jolla on paljon feminiinistä energiaa. Tunnistan tuon myös itsessäni, mutta viehätyn herkemmin miehistä, joilla on kohtuullisen vahva maskuliininen energia. Ehkä minun pitäisi muuttaa mieltymyksiäni, nykyinen tapa ei selvästikään toimi 😄Aletheias kirjoitti:
Tunnistan sinussa tuon leijonaemon sen perusteella, mitä olen kirjoituksiasi lukenut 😊 Näen sen sellaisena vahvana ja hoivaavana äitiytenä, joka huokuu tavastasi puhua lapsistasi. Arvostettava piirre ihmisessä!
On mielenkiintoista, miten näet itsessäsi sekä feminiinisen että maskuliinisen energian vahvana eivätkä ne sodi keskenään. Se vastaa juuri sitä mielikuvaa, joka minulle on sinusta muodostunut. Upeaa, että tunnistat itsessäsi myös tuon, että parisuhteessa saatat herkästi jyrätä miehen, jolla on paljon feminiinistä energiaa. Tunnistan tuon myös itsessäni, mutta viehätyn herkemmin miehistä, joilla on kohtuullisen vahva maskuliininen energia. Ehkä minun pitäisi muuttaa mieltymyksiäni, nykyinen tapa ei selvästikään toimi 😄Näkyyköhän tämä teille molemmille, jos vastaan Alille?
Te kumpikin olette sitä ikäryhmää, kuin mäkin...noin suurinpiirtein. 😊
Ja mä itse miehenä olen huomannut tässä samassa sakissa miehillä kovan taistelun juuri maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Ja syytän siitä toksista maskuliinisuutta. Joksisessa ih.isessä on kumpiakin piirteitä, mutta toksinen maskuliinisuus pyrkii alistamaan feminiinisyyden, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei se oikea maskuliinisuuskaan saa oikeaa paikkaa. Se on feikkiä. Maskaamista.
Ali ehkä ihastuu siihen maskaamiseen ja Xena taas omalla olemisellaan kuorii sen feikin palasiksi , eikä jää kuin rauniot. 😁
Btw. Mä pidän teitä molempia feminiinisvoittoisins naisina. Voimskkaina ja leppoisina muumimammatyyppeinä. 😄
Mutta toksisen maskuliinisuuden feikit pöllähtää teidän voimaan kuin untuvatyyny tuulettimeen. 🤣Disseisback kirjoitti:
Näkyyköhän tämä teille molemmille, jos vastaan Alille?
Te kumpikin olette sitä ikäryhmää, kuin mäkin...noin suurinpiirtein. 😊
Ja mä itse miehenä olen huomannut tässä samassa sakissa miehillä kovan taistelun juuri maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Ja syytän siitä toksista maskuliinisuutta. Joksisessa ih.isessä on kumpiakin piirteitä, mutta toksinen maskuliinisuus pyrkii alistamaan feminiinisyyden, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei se oikea maskuliinisuuskaan saa oikeaa paikkaa. Se on feikkiä. Maskaamista.
Ali ehkä ihastuu siihen maskaamiseen ja Xena taas omalla olemisellaan kuorii sen feikin palasiksi , eikä jää kuin rauniot. 😁
Btw. Mä pidän teitä molempia feminiinisvoittoisins naisina. Voimskkaina ja leppoisina muumimammatyyppeinä. 😄
Mutta toksisen maskuliinisuuden feikit pöllähtää teidän voimaan kuin untuvatyyny tuulettimeen. 🤣Minun palstapersoonani sopii hyvin olla muumimammatyyppinen. - Siihen olen ehkä tähdännytkin. 😉
Xena-183 kirjoitti:
Minun palstapersoonani sopii hyvin olla muumimammatyyppinen. - Siihen olen ehkä tähdännytkin. 😉
Tiedän. Oot kuin Elle Kettunen..😁
Mut sinkkutapaus. 😁
Mut kaiken pehmeyden ja lempeyden sisällä on määrätietoinrn tehto, halu. Mikä ei kaikille ole enää niin kiva. 😁
Sama se liittyy tuohon Aliinkin... ehkä joku kokemuslisä vaikuttaa. 😁
Kumpikin tavallaan olette puhtainta sellaista erilaisuutta, mitä mä oon tavallaan karttanut jotenkin ja sama idea kuin Alilla....pitäis ehkä kokeilla muuta. 😁
Mutta tiedätkös... siinä äkkiä sokeutuu...🤔
Mieltää jonkun vasemmalle, niin se onkin oikeastaan enempi vasemmalle ja ehkä johonkin vinoon...
Politiikassa tää näkyy nykyään... oletetaan hitosti...ja mustavalkoisesti...ihmisen päähän kai sovi kuin neljä suuntaa...maksimissaan. 😁Disseisback kirjoitti:
Tiedän. Oot kuin Elle Kettunen..😁
Mut sinkkutapaus. 😁
Mut kaiken pehmeyden ja lempeyden sisällä on määrätietoinrn tehto, halu. Mikä ei kaikille ole enää niin kiva. 😁
Sama se liittyy tuohon Aliinkin... ehkä joku kokemuslisä vaikuttaa. 😁
Kumpikin tavallaan olette puhtainta sellaista erilaisuutta, mitä mä oon tavallaan karttanut jotenkin ja sama idea kuin Alilla....pitäis ehkä kokeilla muuta. 😁
Mutta tiedätkös... siinä äkkiä sokeutuu...🤔
Mieltää jonkun vasemmalle, niin se onkin oikeastaan enempi vasemmalle ja ehkä johonkin vinoon...
Politiikassa tää näkyy nykyään... oletetaan hitosti...ja mustavalkoisesti...ihmisen päähän kai sovi kuin neljä suuntaa...maksimissaan. 😁No minua nyt ei politiikka oikeastaan kiinnosta. Mutta olen toki aina luontaisesti asettumassa heikomman puolelle. Joskus minun täytyy oikein varoa, koska kaikki eivät halua apua eivätkä millään tavoin ilmaista olleensa se heikompi osapuoli. 🙂
Xena-183 kirjoitti:
No minua nyt ei politiikka oikeastaan kiinnosta. Mutta olen toki aina luontaisesti asettumassa heikomman puolelle. Joskus minun täytyy oikein varoa, koska kaikki eivät halua apua eivätkä millään tavoin ilmaista olleensa se heikompi osapuoli. 🙂
No minuakaan ei kiinnostelis tippaakaan politiikka, vaan vastaan se tulee aina...🙄
Sitren aletaan arpoa mihin suuntaa kuulut ja ääh...🤪
Joskus täällä nostin sellaista juttua, että kiusatun pitäis nostaa päätä..että turhaa keskittyä siihen kiusaajaan...ja hitonmoisen p.skamyrskyn sain...
Vaan yhä olen samaa mieltä...kiusattu kärsii kiusattavuudesta koko elämän, vaikka yksi kiusattu eliminoitais...aina tulee lisää vastaan ja erilaista kiusaamista.
Pysytkö kärryillä? 😄- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No minuakaan ei kiinnostelis tippaakaan politiikka, vaan vastaan se tulee aina...🙄
Sitren aletaan arpoa mihin suuntaa kuulut ja ääh...🤪
Joskus täällä nostin sellaista juttua, että kiusatun pitäis nostaa päätä..että turhaa keskittyä siihen kiusaajaan...ja hitonmoisen p.skamyrskyn sain...
Vaan yhä olen samaa mieltä...kiusattu kärsii kiusattavuudesta koko elämän, vaikka yksi kiusattu eliminoitais...aina tulee lisää vastaan ja erilaista kiusaamista.
Pysytkö kärryillä? 😄Ehkä, mut täytyy mennä. 🙂 Palataan 🙋♀️
X Disseisback kirjoitti:
Näkyyköhän tämä teille molemmille, jos vastaan Alille?
Te kumpikin olette sitä ikäryhmää, kuin mäkin...noin suurinpiirtein. 😊
Ja mä itse miehenä olen huomannut tässä samassa sakissa miehillä kovan taistelun juuri maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Ja syytän siitä toksista maskuliinisuutta. Joksisessa ih.isessä on kumpiakin piirteitä, mutta toksinen maskuliinisuus pyrkii alistamaan feminiinisyyden, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei se oikea maskuliinisuuskaan saa oikeaa paikkaa. Se on feikkiä. Maskaamista.
Ali ehkä ihastuu siihen maskaamiseen ja Xena taas omalla olemisellaan kuorii sen feikin palasiksi , eikä jää kuin rauniot. 😁
Btw. Mä pidän teitä molempia feminiinisvoittoisins naisina. Voimskkaina ja leppoisina muumimammatyyppeinä. 😄
Mutta toksisen maskuliinisuuden feikit pöllähtää teidän voimaan kuin untuvatyyny tuulettimeen. 🤣Muumimammana on hyvä olla 😄
Olet oikeassa siitä, että monille meidän ikäluokan miehille (ja vanhemmille) on tyypillistä pyrkiä tukahduttamaan feminiininen puolensa tyystin. Se johtuu oletettavasti kaikista niistä odotuksista ja paineista sen suhteen, millainen "kunnon" miehen tulee olla. Se sisältää virheellisen ajatuksen siitä, että feminiinisen puolensa tunnustaminen olisi jonkinlainen uhka mieheydelle. Se on todellakin toksinen ajattelutapa. Onneksi sukupolvi sukupolvelta tämä vaikuttaa muuttuvan parempaan suuntaan, mutta aika tiukassa tietyt ajattelumallit tuntuvat olevan ja niiden muuttuminen yhteiskunnallisella tasolla vie aikaa.
En halua ainakaan tunnistaa, että ihastuisin miehissä nimenomaan feikkiin maskuliinisuuteen 😄 Minua kun nimenomaan viehättää sellainen pehmeä maskuliinisuus, mikä antaa tilaa myös feminiiniselle puolelle. Luotettava, suoraselkäinen mies, jossa on tietynlaista luonteen voimaa, mutta myös lempeyttä ja lämpöä. Esimerkiksi yksi vetoava piirre miehessä on lämmin suhtautuminen eläimiin ja lapsiin. Näen, että miehessä on oltava riittävästi vastusta, jotta syntyy oikeanlaista jännitettä, mitä parisuhteessa tarvitaan ja riittävän vahva maskuliinisuus luo juuri tuota jännitettä.Disseisback kirjoitti:
No minuakaan ei kiinnostelis tippaakaan politiikka, vaan vastaan se tulee aina...🙄
Sitren aletaan arpoa mihin suuntaa kuulut ja ääh...🤪
Joskus täällä nostin sellaista juttua, että kiusatun pitäis nostaa päätä..että turhaa keskittyä siihen kiusaajaan...ja hitonmoisen p.skamyrskyn sain...
Vaan yhä olen samaa mieltä...kiusattu kärsii kiusattavuudesta koko elämän, vaikka yksi kiusattu eliminoitais...aina tulee lisää vastaan ja erilaista kiusaamista.
Pysytkö kärryillä? 😄No niin! Kotona taas 👍
Eli.. Tarkoitatko, että kiusaajan pitää nousta vaikka yksin kiusaajiaan vastaan tai että esimerkiksi koulukiusaamistapauksessa kiusaajan pitää vaihtaa koulua eikä kiusatun?
Vai viittaatko siihen, että joillakin ihmisillä, yksilöillä, on suuri vaara tai taipumus tai mikä hyvänsä.. joutua kiusatuksi yhä uudelleen ja uusien kiusaajien toimesta? Esimerkiksi sanotaan, että henkilöllä on taipumus ajautua parisuhteeseen, missä häntä kohdellaan kaltoin. - Mikä tuo sinun näkökulmasi oli, mille et saanut yleistä tai ainakaan laajaa hyväksyntää? 🤔Xena-183 kirjoitti:
No niin! Kotona taas 👍
Eli.. Tarkoitatko, että kiusaajan pitää nousta vaikka yksin kiusaajiaan vastaan tai että esimerkiksi koulukiusaamistapauksessa kiusaajan pitää vaihtaa koulua eikä kiusatun?
Vai viittaatko siihen, että joillakin ihmisillä, yksilöillä, on suuri vaara tai taipumus tai mikä hyvänsä.. joutua kiusatuksi yhä uudelleen ja uusien kiusaajien toimesta? Esimerkiksi sanotaan, että henkilöllä on taipumus ajautua parisuhteeseen, missä häntä kohdellaan kaltoin. - Mikä tuo sinun näkökulmasi oli, mille et saanut yleistä tai ainakaan laajaa hyväksyntää? 🤔Niin, että juurikin tuo joidenkin ihmisten alttiuteen joutua kiusatuksi pitäis puuttua jotenkin. Ja selittää syyt kiusaamiseen.
Toki kiusaaminen pitää yhä tuomita, eikä hyväksyä.
Mutta jotenkin itsestä tuntuu, että ne, keitä on kiusattu pienenä, kantavat sitä taakkaa lopun ikäänsä. Kiusaustapauksissa huomio kiinnittyy usein kiusaajaan ja uhri jää usein omien mietteiden kanssa yksin.Disseisback kirjoitti:
Niin, että juurikin tuo joidenkin ihmisten alttiuteen joutua kiusatuksi pitäis puuttua jotenkin. Ja selittää syyt kiusaamiseen.
Toki kiusaaminen pitää yhä tuomita, eikä hyväksyä.
Mutta jotenkin itsestä tuntuu, että ne, keitä on kiusattu pienenä, kantavat sitä taakkaa lopun ikäänsä. Kiusaustapauksissa huomio kiinnittyy usein kiusaajaan ja uhri jää usein omien mietteiden kanssa yksin.Ymmärrän pointin ja olen osittain jopa samaa mieltä. Kiusattua tulisi mahdollisuuksien mukaan tukea niin, että hälvennetään sitä kiusatuksi tulemisen karmaa.
Aina ei vain ole mitään selvää syytä, mikä edesauttaisi tuota kiusatuksi tulemista tai siis johtaisi kiusatuksi tulemiseen. Silloin juurikin ympäristön vaihdos voi olla hyväksi, vaikka tuntuukin isolta ja surulliselta muutokselta.
- Anonyymi
Tämä liittyy varmasti Jiniin ja Jangiin...kaksi toisiaan täydentävää voimaa maailmankaikkeudessa 🤔. Jin edustaa mm feminiinisyys, pimeys, kosteus sekä passiivisuus ja Jang maskuliinisuus, valo, kuivuus sekä aktiivisuus.
Koska olen kovasti aktiivisuuteen taipuvainen, pidin itseäni kovinkin maskuliinisena. Aina siihen asti kunnes tein jonkun huuhaa testin; siinä todettiin että olen aivan liian feminiininen. No höpöhöpö.
- Sheena- Anonyymi
Tuohon voi vaikuttaa se, että noiden feminiinisen ja maskuliinisen energiat ovat melko yllättäviäkin, kun niihin tutustuu. Se mikä määrittellään feminiiniseksi ja mikä maskuliiniseksi ei aina ole kauhean loogista.
Kuten tuossa joku jo sanoi, niin tosiaan feminiiniseksi tai maskuliiniseksi luokiteltavat ominaisuudet eivät aina ole ihan itsestäänselviä. Ja hiomaan, että monella on myös oma näkemys siitä, mitkä ominaisuudet mieltää feminiinisiksi, mitkä maskuliinisiksi. Ei tässä mitään oikeita vastauksia haettukaan, vaan ihmisten omia näkemyksiä asiasta 😊
- Anonyymi
Koen että ne ovat vahvasti tasapainossa. Ulkoiselta olemukseltani olen kieltämättä feminiininen. Viimeaikouna ja nyt ulkomaalaisten kulttuurien muuttessa suomea, olen miettinyt miten paljon miehet ehkä arvioivat ajatuksiani köykäisiksi (<- hieno sana:), silloin kun esiinnyn työni puolesta ja astun ikään kuin miesten osaamisalueille. Parisuhteessa tuollaiset kulmat ja törmäykset tulevat hiotuksi yleensä nopeasti, Alentuva käyttäytyminen paljastaa helposti ihmisten ajatukset, mutta mite paljon miehet jättävät sanomatta, kuten joskus myös naiset...
- Anonyymi
Minussa on molempia. Tyttökaveritki sanoo mua jätkäksi. Vaikka olen senuelli nainen🤭💩
- Anonyymi
tuo omsa juttuni muodostaa aika hassuja himiä paslstan nimistä
Hausdkoja tavallaan, ei loukkaavia
Konnatypy., - Anonyymi
Aika lailla balanssissa on nykyisin. Olen alistuva jos se hyödyttää itseäni ja hallitseva, mitä tulee jälkikasvun suojelemiseen.
- Anonyymi
Citrinellas, niin edi tuollaixet kai ole loukkaavia jos joku tietokone tekee nimistä uusia ja niistä voi tulla hassuja.
Teeman. Tiedän olevani keskimääräistä feminiinisempi mies. Mutta en tykkää luokitella tai lokeroida itseäni. Minä olen vain minä ja kelpaan itselleni tällaisena. Sillä ei ole mitään väliä miten kelpaan muille.
Parisuhdetta en halua. Viihdyn paremmin itsekseni. En halua viettää aikaa muiden ihmisten kanssa, vaan olla erakko. Poikkeuksena läheiset ihmiset, mutta heidänkin seurassa vain hetkittäin. Pääasiassa yksin.Ei itseään tarvitsekaan lokeroida. Jokainen kokee omalla tavallaan ja siinä, missä toinen kokee tarvetta pohtia näitä asioita itsessään ja suhteissaan, ovat ne toiselle merkityksettömiä. Kumpikin aivan yhtä oikea tapa lähestyä asiaa 😊
Jos viihtyy yksin eikä kaipuuta parisuhteeseen ole, niin miksipä sitä suhdetta pitäisi edes yrittää hankkia. Itsekin osaan kyllä olla yksin, mutta kaipuu parisuhteeseen on silti olemassa, joten itse toivon löytäväni parisuhteen jossain vaiheessa. Ilman painetta tai paniikkia 🤗Aletheias kirjoitti:
Ei itseään tarvitsekaan lokeroida. Jokainen kokee omalla tavallaan ja siinä, missä toinen kokee tarvetta pohtia näitä asioita itsessään ja suhteissaan, ovat ne toiselle merkityksettömiä. Kumpikin aivan yhtä oikea tapa lähestyä asiaa 😊
Jos viihtyy yksin eikä kaipuuta parisuhteeseen ole, niin miksipä sitä suhdetta pitäisi edes yrittää hankkia. Itsekin osaan kyllä olla yksin, mutta kaipuu parisuhteeseen on silti olemassa, joten itse toivon löytäväni parisuhteen jossain vaiheessa. Ilman painetta tai paniikkia 🤗Taidan olla poikkeava yksilö joka suhteessa. Mutta kiitos sanoistasi 🤗
Palstakamu kirjoitti:
Taidan olla poikkeava yksilö joka suhteessa. Mutta kiitos sanoistasi 🤗
Poikkeava on hyvä, ei heti huku massaan 😊
- Anonyymi
Kuten moni on jo todennut, niin riippuu miten nuo määrittelee. Jos mennään sellasen perinteisen määritelmän mukaan, niin kyllä mä sellaisen feminiinisen energian mutkaton ja suoraviivainen, monesti intuition mukaan eläjän olen ja mun elämässäni se on vienyt hyviin päätöksiin. En useinkaan harrasta sellasta maskuliinista kovalla työllä vaikka läpi harmaan kiven ja perce edellä puuhun meininkiä, vaan suit ja sait ja sukkelaan ja nopeilla päätöksillä voittoon. Kuten sanottu, niin mulle se sopii ja on tuonut hyvän lopputuloksen.
Hienoa, että olet löytänyt oman tapasi toimia. Mielenkiintoista, että liität mutkattoman ja suoran toiminnan eritoten feminiinisyyteen. Enemmän nimittäin törmää siihen, että feminiininen energia mielletään monitahoisemmaksi ja rönsyilevämmäksi. Kiehtovaa lukea erilaisia tapoja nähdä näitä!
- Anonyymi
Vitiksiä eli vitamiineja kannattaa popsia.
- Anonyymi
Noissa energiajutuissa pitäisi ensin miettiä paljonko alkunasluksi kawikki maqmsaksaa niitä rakentaa, aivan materiaalien liikuttamisten kustannukset jne...
- Anonyymi
jalaton mieskin alkaa kantamaan jotain tuulimyllyn siipiä paikoilleen...
- Anonyymi
Joo tiedän tuollainen tarkoittaa että aivot taritsevat lepoa, kuin pizzaqkin tarvitsee aikaa, jos tulee hassuja uniakin mistä sattuukin.
Panman? - Anonyymi
No Olkiluoto on vähän on-off tyyppinen tapaus. Ei mitään luottoa. Päällä. Poissa. Päällä. Poissa. Never know. Lamput sammuu ja syttyy.
- Anonyymi
EnegroMan... hmm niin voisi tulla hassun hauska pelikin: pienistä kirjoittajien kuvista hahmoja johonkin space invaqders tyyppiseen peliiiin
https://www.youtube.com/watch?v=MU4psw3ccUI - Anonyymi
tuollaisessa pelissä siis ei 2-värinen vaan olisi jotain pieniä hahmoja pelaamassa ja ampumassa toisiaaqn, voisi olla huvittava.... jaahah et tä tositypy lentää tuolla yritän osua siihen, mutta ei paljon pisteitä tullut.
- Anonyymi
Jotain tuollaisia juttuja jos tekee niin aina on ehdottoman tärkeää huomioida ensin että mikään ei ole ketään loukkaavaa sinänsä.
Oikeasti hyvä esimerkki tuo tekemäni nimittäjä-juttu, ei loukkaavaa vain hupia. - Anonyymi
No, vielä nyt palaan tähän alkuperäiseen aiheeseen...Näen ehkä hieman eritavalla, mikä on maskuliinista, ja mikä feminiinistä. Vahva tunne elämä ja rakastaminen tekoineen ovat mielestäni enemmän maskuliinista kuin feminiinistä. Se on jollainlailla puhtaampaa, autenttisempaa maskuliinisessa energiassaan, kuin feminiinisessä, sekä läsnäolevampaa, ja kokonaisvaltaisempaa. Vaisto, intuitio, ovat taas feminiinisempää, ja tähän sekoittuvat yleensä muutkin vivahteet tunteissa, sekä myös enemmän ennakointia mahdollisten uhkien varalta. On myös vähemmän läsnäolevaa, enemmän kysyvää, ja vähemmän vakaata, sillä on pohjimmiltaan esille kutsuvaa, sallivaa, kuin vakauttavaa. Koen, että molemmat ovat hyvinkin vahvoina omassa käytössä, mutta tilanteista riippuen toki, viihdyn paremmin vakaammassa, mielestäni maskuliinisemmassa energiassa. Jos tarjoan toiselle tukea, autan, kuuntelen, olen häntä varten, niin koen tekeväni, sen 90 prosenttisesti maskuliinisella vakaalla energialla, ja 10 prosenttia on sallivaa, kutsuvaa, ja herkkää kuuntelua, joka mielestäni feminiinisempää. Jos lähtisin tähän feminiiniseen energiaani enemmän, saattaisi käydä niin päin, että minä olisinkin pyytämässä jotain, enkä tarjoamassa jotain...Itsekseni voin sukeltaa minne haluan ja kuinka syvälle ikinä siihen mystiseen syväluotaavaan feminiiniseen energiaan, mutta muiden kanssa on turvallisempaa pysyä enemmän maskuliinisen energian puolella, joitain tilanteita lukuun ottamatta. Juu, ja maskuliininen energia on mielestäni lyhyen matkan laji, jonkin toteutukseen, tässä ja nyt, kun taas jos siinä väsyy ja tarvitsee lisäenergiaa, niin niitä tankataan pitkän matkan lajista, mysteeristä jota voisi kutsua feminiiniseksi energiaksi. Missä tahansa luovassa toiminnassa tuntuu, että nämä kaksi tanssivat mukavasti yhteen. Toteutus on maskuliinista energiaa, vaikka se, mistä sitä ammennetaan, tulee suoraan feminiinisestä energiasta. Tai, no näin sen koen henkilökohtaisesti menevän. Tätähän voisi analysoida vaikka kuinka tarkasti ja pitkään, mutta tässä nyt jotakin...
Hienoa pohdintaa! Tuo oli uusi näkökulma, että koet turvallisemmaksi pysytellä enemmän maskuliinisessa energiassa. Se on ilmeisesti sinulle mukavuusaluetta ha sinulle luontaisin tapa toimia tietyissä tilanteissa.
Olen näitä kommentteja lukiessani ja asiaa pohdiskeltuani tullut samaan lopputulokseen, että feminiininen ja maskuliininen energia tanssivat mukavasti yhteen tilanteessa kuin tilanteessa, mutta vain silloin kun ihminen itse on sinut energioidensa kanssa. Jos yrittää kieltää esim feminiinistä puoltaan, niin silloin mukaan tulee toksisuutta, joka rikko energioiden tasapainoa.
- Anonyymi
voixin yrittää neuvoa että miten saa itselle hslusmisswn unis, muytyts niin, ei vaadi mitään asineitsakssn, eli: on saatsavs sivot, kuin höperöön tilssn js diyyrn väsymys on psarassd lääke
- Anonyymi
niin en tiedä olisiko joku hassveilijs hslunnut että näin nähnestä unta mutta kun ei ollut vsaltssw mitään kysyä, niin tuo uniL
syvänmeren sukellusta, haaveilija mukana, sitten kun olimme jotain 45, haaveilijalle tuli ongelmaa hengittää ja takaisin pinnalle... - Anonyymi
Kerron jos näen jonkin hasuskan unen jossa olisi vaikka Citrinellakin esiintymäåssä..
sellaista se rasvinto on, 2 hernettä nenään normimiehelle vuodessas on noermi eravinto. - Anonyymi
olisi vsrmaankin hyvä uni joddsw olisdi jotsin, citrinellas jotsain js kaikkia palstan mini-hahmoja tekemässä asioita, jotain
- Anonyymi
Näyttää siltä, että soomi24n tulee kohta ”huoltoajoja” -Oi voi se in rikki nyt
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1452020
- 1161582
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia951387- 921318
- 1691292
- 2071131
- 481076
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2051066- 981047
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht239892