Marika Riikonen on tehnyt kirjan yksin olemisesta. Tämä siis tarkoittaa vapaaehtoista ja vapauttavaa yksin olemista.
En ole lukenut kirjaa, mutta luin siitä lehtijutun. Se on sinkkuuden ylistystä ja parisuhdenormin asettamista oikeaan asemaan, eli samalle tasolle sinkkuuden kanssa. Jokainen voi vapaasti valita, kumpaa on.
Itsekin vietin juuri "ei mitään" -päivää. En ollut kuullut tällaisesta kirjailijan ideasta aiemmin, että hengaillaan vain itsekseen ilman mitään suunnitelmia. Sitä kuitenkin olen tehnyt silloin tällöin, koska se vapauttaa ajattelua ja auttaa löytämään itseni: ahaa! - tällainen olen. Sitä oppii seurustelemaan itsensä kanssa (jos ei siis jo ennestään osaa).
Otsikon kysymys on Riikosen, kun hän on tekemättä mitään koko päivänä. Vastaus on, ettei tietenkään tunnu!
En ole lukenut kirjaa, mutta luin siitä lehtijutun. Se on sinkkuuden ylistystä ja parisuhdenormin asettamista oikeaan asemaan, eli samalle tasolle sinkkuuden kanssa. Jokainen voi vapaasti valita, kumpaa on.
Itsekin vietin juuri "ei mitään" -päivää. En ollut kuullut tällaisesta kirjailijan ideasta aiemmin, että hengaillaan vain itsekseen ilman mitään suunnitelmia. Sitä kuitenkin olen tehnyt silloin tällöin, koska se vapauttaa ajattelua ja auttaa löytämään itseni: ahaa! - tällainen olen. Sitä oppii seurustelemaan itsensä kanssa (jos ei siis jo ennestään osaa).
Otsikon kysymys on Riikosen, kun hän on tekemättä mitään koko päivänä. Vastaus on, ettei tietenkään tunnu!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Googlasin, tuo siis:
https://yle.fi/a/74-20038811
Varmaan ihan lukemisen arvoinen kirja naissinkuille, ehkä miehillekin mutta luulen että naisilla tuota jutussa mainittua ihan turhaa häpeää sinkkuudesta esiintyy enemmän kuin miehillä. Itse ainakaan en ole koskaan asemaani hävennyt, miksi muka pitäisi? ja kyllä, tarvitsen ja tahdon paljon yksinoloa, ihmisten seura ei vain niin paljon kiinnosta että sitä jatkuvasti tarvitsisi.
-harmiseikirj-
Totta varmaankin, että naisilla parisuhteen normin tavoittelu on suurempi "velvollisuus" kuin miehille, joille sallitaan enemmän. En aio itse kirjaa lukea, vaikka avauksen teinkin. Olen mies enkä koe sinkkuushäpeää lainkaan.
Pidän paljon ihmisten seurasta, mutta se on minulle niin kuormittavaa, että pakko saada olla sen jälkeen yksin. Tämä pätee myös parisuhteisiini ja se voi olla joskus hankalaa, jos kumppani tulkitsee yksin olemisen tarpeen kielteisesti.