Kerrotko "rakkaallesi" rakastavasi häntä? ja jos niin kuinka usein?
Miehen kanssa oltu yhdessä yli neljä vuotta ja koskaan ei kuule "rakastan sua".Murua ja hania jne kyllä löytyy, mutta ei koskaan mitään oikeata syvällistä.Onko se niin pelottavaa ?
vai pitäisikö ymmärtää ettei hän rakasta.Itse olen sanonut,kirjoittanut,tekstannut ja jopa varmaan piirtänyt,mutta replyä ei tule.Olen jopa kysynyt suoraan ja vastaukseksi sain vain, että "mä en nyt jaksais aloittaa tätä"
Ja kuitenkin hän puhuu yhteisesti tehtävistä asioista tulevaisuudessa.Muuten hyvin hellä ja huomioonottava, pussa ja puristaa, mutta sanat uupuu.Onko rakkauden tunnustus jotenkin sitten liian loputonta vai mikä siinä on? Kihlasormusta saa varmaan odottaa, jos ei sanoja löydy....
ja ikääkin alkaa olla jo...minulla yli kolmekymmentä ja miehellä muutama vuosi enemmän.
Miehen kanssa oltu yhdessä yli neljä vuotta ja koskaan ei kuule "rakastan sua".Murua ja hania jne kyllä löytyy, mutta ei koskaan mitään oikeata syvällistä.Onko se niin pelottavaa ?
vai pitäisikö ymmärtää ettei hän rakasta.Itse olen sanonut,kirjoittanut,tekstannut ja jopa varmaan piirtänyt,mutta replyä ei tule.Olen jopa kysynyt suoraan ja vastaukseksi sain vain, että "mä en nyt jaksais aloittaa tätä"
Ja kuitenkin hän puhuu yhteisesti tehtävistä asioista tulevaisuudessa.Muuten hyvin hellä ja huomioonottava, pussa ja puristaa, mutta sanat uupuu.Onko rakkauden tunnustus jotenkin sitten liian loputonta vai mikä siinä on? Kihlasormusta saa varmaan odottaa, jos ei sanoja löydy....
ja ikääkin alkaa olla jo...minulla yli kolmekymmentä ja miehellä muutama vuosi enemmän.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jostain olin lukevani, että mitä enemmän mies on tossissaan, sitä harvemmin se sitä sanoo. Jos tuo pitää paikkaansa, niin sulla on ihan hyvin pullat uunissa.
Ymmärrän kuitenkin sinua, olisiha se kiva joskus kuulla rakkaudentunnustuksia!
Minä saan ainakin kuulla ne sanat lähes päivittäin ja sanon ne itse myös yhtä paljon sitä tarkoittaen takaisin. Etenkin rakastelun jälkeen, siinä toisiamme katsellessa ja kuiskatessa "rakastan sinua"... ei voi olla parempaa! Se taitaa riippua niin paljon miehestä, osaako tunteistaan puhua vai ei. Ihmiset on erilaisia.
Itse ainakin en halua kuulla, enkä sanoa, ja jopa päinvastoin "rakastan sinua" sanoista tulee jotenkin epämiellyttävä tunne. Kyllä sen muutenkin tietää, että rakastako toinen vai ei, tyhjiä sanoja ei tarvita siihen. Jos ei rakastaisi, niin ei oli sun kanssa, ja ne teot kertovat rakkaudesta, ei sanat.
Ymmärrän pointtisi, kuten sanoinkin, ihmiset ovat erilaisia.
Mutta tiedän myös tapauksen, jossa mies ei sanonut kyseisiä sanoja koska ei mielestään ollut valmis siihen, ei ollut näet varma rakastiko. Pariskunnan oltua yhdessä kolme vuotta se ne sitten paukaisi, mutta vuosien odottaminen ja epävarmuus oli kai rakentanut patojaan naisen sisään sen verran ettei se suhde sitten aikanaan päättyi. Että kyllä ihmiset on näköjään yhdessä muistakin syistä kuin rakkaudesta.
Ja onhan se niin, että ne sanat nyt on vain yksinkertaisesti kiva kuulla. Etenkin jos niitä ei ole koskaan kyseiseltä henkilöltä kuullut.
en siis halua joka päivä kuulla mitään "ylistyksiä". Ja sen puoleen olenkin löytänyt juuri hyvän miehen minulle. Tiedän, että hän rakastaa minua ilman jokapäiväistä vakuuttelua.
Tunteista puhuminen miehille on heikkouden merkki, eikä mies halua näyttää että on haavoittuvainen.
Mä olin kans aina pikkuinen, muru, kultainen, hunajainen yms... Luulin, että ne olisi merkinnyt jotain. Itellä menu 1½ vuotta, ennenkuin tohkenin tunnustaa rakkauteni. Mies tokas, että ihana kuulla. Kun olin asian ilmoittanut muutaman kerran myöhemmin, ja vastauksesi sain taas "ihana kuulla", aloin todella miettimään, että pitäiskös tässä luovuttaa. Kunnes mies ehti ensin. Sanoi, ettei ollut ikinä edes ajatellut seurustelua mun kanssa. Kyllä se oli isku vasten kasvoja. Todellinen hyväksi käyttö. No siitä suhteesta opin sen, että miehen sanaan en enää luota. Kaikki mikä menee toisesta korvasta sisään, pääsee toisesta korvasta ulos. Miehet muruttelee vain saadakseen kaadettua naisen sänkyyn.
No, sanoppa sille et haluaisit useammin kuulla rakastan sua lauseen, että se merkitsisi sulle todella paljon ja jos hän todella rakastaa sua niin sen lausuminen ei luulisi olevan niin vaikeaa... aika outo mies sulla. Uskaltaisiko sanoa "tyypillinen suomalainen mies" joka ei puhu eikä pussaa.
Kun pitää jatkuvasti kehua ja toistella, että sitä rakastetaan.
Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa rakastetuin ja kaunein..
Miksi pitäis väkisin panna toinen sanomaan semmoista mitä se ei halua?
Tuleeko siitä sitten onnelliseksi, jos laittaa toiselle sanat suuhun? Ei tule.
Vaikka kuinka rakastaa toista, ei sen sanominen kaikile ole niin helppoa, tai tarpeellista.
Tällaiset ihmiset mieluummin teoilla osoittavat tunteensa.
Mikä mielestäni onkin parempi vaihtoehto
Kyllä sä oot nyt tehny asioista turhan vaikeita.
"hellä ja huomioonottava, pussa ja puristaa," No, mitä vielä puuttuu? Vai haluaisitko, että miehesi hokee tasaisin väliajoin jonkun "i love youuun" ja ei sitten mitenkään osoittas rakkauttaan?
Tuossa käy pian niin, että kun tarpeeksi tivaat, niin mies kyllästyy jankutukseen ja sillä sipuli.
En yhtään ihmettele, vaikka jo sanoo sulle "mä en nyt jaksais aloittaa tätä"
Ja ootko tosissas, ettei kihloihin voi mennä ennenkuin on sanonut rakastavansa?
Eiköhän se, että NÄYTTÄÄ rakastavansa, ole tärkeämpää.
Onhan tietysti niitäkin, jotka tekee molemmat.
Mutta myös niitä, joilta saa odottaa sekä sanoja, että tekoja.
Mun poikaystävä kertoo usein tykkäävänsä musta. Ei olla vielä oltu niin kauaa yhdessä, että voisi puhua rakastamisesta. Muutenkin saan osakseni paljon hellyyttä ja välittämistä. Tunnen olevani pidetty. On ihanaa saada keskellä päivää suukko kullaltaan poskelle ja kuiskaus korvaan: mä tykkään susta.
Joka päivä ainakin kerran, ja useimmiten sängyssä. Myös muita hellittelynimiä viljelemme, mutta osa niistä on niin ylisöpöjä, etten kehtaa sanoa.
Olemme seurustelleet yli 3 ja puoli vuotta, ja olemme vieläkin kuin vastarakastuneet.
Kysymys oli miehille, mutta vastaanpa nyt kun eksäni sopii tuohon kuvaukseesi. Minulle hän kyllä sanoi rakastavansa, mutta toinen tyttöystävänsä ei 7 vuoden jälkeen saanut kiristämällä, lahjomalla tai kiduttamalla niitä sanoja hänestä irti. Uskon kyllä että ko. äijä siis rakasti minua, vaikka aina sanoikin kyseiset sanat kuin olisi potenut huonoa omaatuntoa. En nyt siis sano, että sinun miehesi pitäisi kahta tyttöystävää kerralla! Itse kyllä turhautuisin varsinkin jos saisin tuota "nyt en kyllä jaksa" -vastausta. Minulla on nyt poikaystävä, jota olen (välimatkan takia) konkreettisesti nähnyt vain kolmen viikonlopun verran. Kirjoittelemme ja soittelemme kuitenkin päivittäin ja nyt viime kerralla hän sanoi rakastavansa minua. En osannut vastata mitään vaikka itse tunnenkin samoin, tuntuu jotekin idioottimaiselta muka rakastaa niin nopeasti kun tässä ollaan kolmekymppisiä mekin ja molemmilla aika rankkoja kokemuksia takana. Silti tiesin heti, että tämä mies tarkoitti mitä sanoi ja todella tunsi sitä, ei sanonut painostuksesta eikä omantunnon takia, ei pelännyt leimatuvansa idiootiksi tai vastaavaa. Hän vain tajusi, että se näkyy jo muutenkin päällepäin niin miksi sitten ei sanoisi sitä.
Itse kommentoisin, että ei se hitto nyt niin vaikea ole vastata kyllä tai ei helppoon kysymykseen. Ja anteeksi vaan, mutta tällä/tuolla iällä pitäisi neljän vuoden jälkeen tietää rakastaako vai ei. Sillä taas sitten ei ole mitään tekemistä sen tulevaisuudensuunnittelun kanssa... Miehet nimittäin ovat joskus sen verran outoja, että voivat vain päätää elävänsä yhden kanssa samalla rakastaen toista, jonka kanssa homma ei välttämättä sujuisikaan. Eivät siis kaikki, joten älkää kivittäkö tämän kommentin takia!
Mutta kyllä, mielestäni on syytä olla huolissaan ja jos se rakkaus on SINULLE tärkeää, niin sitten ei auta kuin laittaa mies selkä seinää vasten.
..Se totta on tänään ja enemmän enemmän se tarkoittaa...
Vai kuinka se ikinä menikään.
Minä en suhteissani ole liiemmin viljellyt sitä. Itse asiassa olen jättänyt sen niihin tilanteisiin joissa koiranpentu katse ei enää auta. (Nii ja tästä jätetään pois ne tuhat kertaa päivässä joiden täytyy kuulua aivan normaaliin päivä rytmiin)
Itse siis oikeasti viljelen sitä. Muistan seurustelu ajoilta sen, että en sano niitä sanoja ennen kuin olen aivan varma tunteistani, mutta sitten kun ne karkaa ekan kerran huulilta niin olen kuullut että se pitää sanoa ainakin tuhat kertaa päivässä ja sen lisäksi silloin kun huomaa toisen olevan niiden sanojen tarpeessa.