rauhallinen perusluonne ja sen mukainen elämäntapa. aamulla kello herättää ja se ärsyttää suuresti. pakko nousta ja lähteä töihin. työ on oma maailma jossa oma erillinen elämä omien paineiden kanssa. kotiin palatessa suurta väsymyksen tunnetta ja välipalan jälkeen hetkeksi lepäämään josta havahtuu viiden uutisiin. pikkuhiljaa heräilyä iltaan ja kahvihetken jälkeen alkaa askareet joita kotosalla tulee puuhailtua, mitä ikinä sitä siinä jaksaa ja kerkeää muutaman tunnin aikana touhuta. lopulta se sohva kutsuu ja hetken telkkaria katseltua huomaa kymmenen uutisten alkavan ja se kertoo nukkumaanmeno ajan tulleen. joskus viikonlopun tultua ravintolaan yksin notkumaan ja kipeänä sunnuntaina makaillen.. ei kovin jännittävää elämää vai mitä? kuitenkin se on minun elämää päivästä toiseen ympäri vuoden. haluaako joku jakaa kaiken tämän kanssani? voiko elämä tyhjempää olla? rakkaudessa siipeensä saanut ja luottamuksen kadottanut jouluisen puhelinviestin jälkeen, jossa kerrottiin koska tavarat haetaan pois. sanotaan: hommaa elämä, ja sen voin sanoa olevan hankalaa puuhaa.. no, loppujen lopuksi kuitenkin tykkään elämästäni, vaikkei se ole kovin jännittävää, välillä tietysti sitä kaipaa vaihtelua ja jotakuta rinnalle. no jos olisin sporttinen akateemikko en kirjoittelisi täällä mutta hiukan katkeroituneena sinkkuuteen ja yksinäisyyden pelkoon tuli tämä vuodatus tehtyä.
tyhjää elämää?
kukkakeppi m-37
101421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Podet mitääntekemättömyyden syndromaa. Suosittu lääke siihen on kossu. Jos vierastat lääkitystä, jätä syndroma hoitamatta.
kenenkään elämä ei ole hirveän loisteliasta. Töitä/koulua, harrastuksia, kotitöitä, kavereiden kanssa oleilua - sitä se on kaikilla. Mitä kuvittelet sen muilla olevan?
Ihmiset usein luulevat, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tässä asiassa se vihreys tarkoittaisi sitä, että muiden elämä olisi jotenkin jännittävämpää tai hohdokkaampaa kuin oma. Ei ole.
Ei se seurustelu sitä muuksi muuta. No ehkä sen verran, että jonkin aikaa menee siinä rakastumisen huumassa ja hetken kaikki näkyy ihanan vaaleanpunaisena ja hetken kaikki tuntuu erilaiselta. Mutta arki se tulee siinäkin vastaan ja sitten kaikki on taas kuten ennenkin. Niin se vain on.
Itsensä kannattaa kuitenkin pitää virkeänä. Vähän maustaa sitä arkipäiväistä möllöttämistä, kokeilla uusia asioita ja tehdä asioita, joista pitää. Ei elämäänsä kannata viettää tyytymättönä tai odottaa sitä, että joku tulee ja pelastaa tylsyydeltä. Ei se niin tapahdu, jokaisen on itse kehitettävä itseään ja elämäänsä.
Kirjoitit tosi hyvin. Ei se elämä niin kummoista ole. Haaveita tosin saa olla ja niitä kohti pitää pyrkiä. Kerran vain täällä eletään ja jos se menee ihmetellessä niin voipi olla köyhä vanhuus. Joskus vaan on vaikeeta edes löytää sitä mitä haluaisi. Kait tän elämän täyttää niin noi arkipäivän työkiireet ettei edes kerkee miettimään ja pysähtymään oman elämänsä vierelle.
nautitaan kuitenkin jokaisesta terveestä päivästä :)
miks kaikki odottaa,että se "joku" tois tullessaan jotain,tylsyyteen,arkeen,elämään.
Ittehän sitä pitää ettii asioita,mistä tulee hyvä mieli,eikä vaan elää toisen kautta.
Tuskin kukaan edes suostuu pidemmällä tähtäyksellä kenenkään viihdyttäjäks,koomikoks tai hauskuttajaks,en usko.
Jos todella voit havahtua kotona klo viiden uutisiin niin sinulla jos kenellä on omaa elämää. Itselläni on pitkä työmatka enkä koskaan ole kotona ennen kuutta. Sinulla siis on aikaa, joten käytä sitä vaikka lenkillä luonnossa, punttisalilla, kirjastossa, kielikurssilla, uimahallissa tai minkä tahansa harrastuksen parissa - vaikka sukelluskurssin. Siellä niitä ihmisiä tapaa ja voisi löytää sen kadoksissa olevan elämänkin. Ei kukaan sinun elämästäsi voi tehdä sen jännittävämpää kuin sinä itse.
Akateemikot yms. "älyköt" työskentelevät usein yliopistolla. He yrittävät surkean pienten määrärahojen turvin tehdä tiedettä.
Jos ei akateemikon työ tuota tuloksia (eli nykyään tällä tarkoitetaan lähinnä rahaksi muutettavissa olevia keksintöjä), tuntee hän tehneensä paljon hyödytöntä työtä. Jos taas tulee tuloksia, ovat muut akateemikot kateellisia ja puukottavat selkään minkä ehtivät. Ja vaikka menestyisitkin ja saisit kaikki mahdolliset kunniamerkit, niin mitä se hyödyttää? Olet viettänyt koko elämäsi jossain kirjastoissa ja lukusaleissa, ja kaikki mitä saat palkaksesi on jokin "kunnia". Ehkä pääset jopa tietosanakirjaan valokuvan kera! Sekös se sitten lämmittää, kun makaat lopulta vaipoissa vanhainkodin kroonikko-osastolla ja odotat kuolemaa...
Tuli tuloksia tai ei, paineet ovat kovat. Niitä voi sitten purkaa urheilulla. Voi pelata squashia ja takoa palloa seinään niin perkeleesti. Tai sitten voi harrastaa purjehtimista ja seilata edestakaisin ulapalla, vailla määränpäätä.
Teki mitä tahansa, niin kaikki tuntuu loppujen lopuksi tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Maailma on paha. Eikä edes Jeesus pelasta.
Mutta se on kyllä kivaa, että voi valittaa näistä asioista muille! Valitetaan yhdessä, niin tämä tylsä elämä sujuu nopeasti valittaessa. Maailma on myös siitä hyvä paikka, että valituksen aiheet eivät koskaan lopu.
Vai olisiko sittenkin mahdollista vääntää omaa asennetta jotenkin elämänmyönteisemmäksi? Jossain Bhutanissa elää kuulemma jotain ihme munkkeja, jotka ovat onnellisia siitä huolimatta, että heidän elämänsä on totaalisen tylsää näin länsimaisesta näkökulmasta... Tietävätkö he jotain mitä me emme tiedä? Vai puuttuuko niiltä joku geeni? Vai teeskentelevätkö he onnellisuutta, ihan vain meille vittuillakseen?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä...
Asiaa =)
Katsomaan,kurkkimaan,löytämään:
-iloa
-piristystä
-sisältöä elämään
Tuskin ovesi taa tulee kukaan kysymään:
Lähdetkö mukaan,vien sinut minnevaan?
kiitos kommenteista.
toki tiedostan meidän kaikkien samassa veneessä liikkuvan ja toisesta elämän sisältöä hakeva kokee kovan pettymyksen kun näin ei käykkään..
mutta onhan se elo aina antoisampaa kun on joku jonka kanssa jakaa se tylsä arki. eipä tässä auta kuin jatkaa flirttailun opettelua ja sinkkuudesta nautiskelua.
Kuule, olisi voinut olla mun elämästä.Minullakin pyörii kaikki oman arjen -> oman navan ympärillä.Se menee niin tavoiksi, et vaikealta tuntuisi nyt jakaa ja joustaa arjessa.
Nyt olen vapaa mutta yksinäinen..
Jokainen päivä menee niin, et aamulla suihkuun.Pukeudun kuin kaavoihinsa kangistunut 24v. pitkän ajan single eli mitäpä väliä kunhan on puhdasta ja soveliasta.En meikkaa, tai jos, niin minimalistisesti.Sit parin tupakan jälkeen olenkin toimistolla avaamassa PC:tä.Sen ääressä menee useat tunnit, välillä tupakka, vieressä kahvi.Olen oikea nuivettunut toimistopirkko.
Lounasbreikki.Lakto-Vege-painotteinen ruokavalio innostaa aina vähän pohtimaan, et miten nyt tänään syödään.
Työtahtia saattaa katkaista jokunen pasianssi. Illalla kotiin, suihkuun, syömistä, radion kuuntelua ja surffailua.TV on mut usein kii.
Viikonloppuna sentään aika usein baariin tai muuten sosiaalisia virikkeitä, täytyy myöntää et alkoa kyl menee pe-la kohtuullisesti.
Maanantaina alkaa sama homma taas 5pv.Yhtenä arki-iltana tosin urheilen, kouluratsastusta.