Kertokaapa nyt, kun olette kokeilleet elämää erillään, oliko ratkaisu oikea ja moniko yritti palata takaisin entiseen?
Siirryittekö suoraan uuteen suhteeseen, vai olitteko aikanne yksin?
Siirryittekö suoraan uuteen suhteeseen, vai olitteko aikanne yksin?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Oli oikea ratkaisu. Olisi pitänyt tehdä jo vuosia aikaisemmin eikä jäädä ns. lasten takia kiduttamaan itseään. Pyrähdin heti uuteen suhteeseen joka ei tietenkään kestänyt kuin kuukausia. Sen jälkeen yksi parin vuoden suhde ja nyt aviossa. Ex kaipailisi varmaankin vieläkin takaisin mutta - kiitos ei.
Oli oikea ratkaisu. Olisi pitänyt tehdä jo vuosia aikaisemmin eikä jäädä ns. lasten takia kiduttamaan itseään. Pyrähdin heti uuteen suhteeseen joka ei tietenkään kestänyt kuin kuukausia. Sen jälkeen yksi parin vuoden suhde ja nyt aviossa. Ex kaipailisi varmaankin vieläkin takaisin mutta - kiitos ei.
tyytyväinen, että erosin. Erosta(erilleen muutosta) runsas vuosi aikaa. Aloin tapailla tiivimmin erästä n.3kk erilleen muuton jälkeen, mutta siitä suhteesta ei kylläkään koskaan pystynyt kehittymään mitään loppuelämän kestävää. Sitä Oikeaa tässä katselen ja välillä tulee epätoivoinenkin olo, mutta sittenkään en ex:ää huolisi takaisin. Enpä tiedä tulisikokaan enää. Ehkä sen verran, että voisi taas viedä puolet omaisuudestani taas, kun itsellä sillä on vain velkaa joka suuntaan.
En kaipaa, joskus tosin tietysti mietin, onko ratkaisu kaikkinensa mennyt ihan niinkuin voisi mennä. Kuitenkin ero oli meille paras ratkaisu, ei mies siinä suhteessamme olisi muuttunut kuitenkaan.
Nyt onnellisesti uuden kanssa, enkä hänen viereltään lähde!
En kadu, vaan suren. En olisi halunnut erota. Mutta minulla ei ollut asiaan mitään sanan valtaa eikä sanomista. Ei kysytty. Ei selitetty. 15 vuotta yhdessä oltiin, yhteisiä lapsiakin.
Että näin nämä miehet toimivat - uuteen suhteeseen vaan heti. Minä olen edelleen yksin nyt 10 vuoden jälkeen.
Miten niin miehet toimivat näin? Naisethan voivat lopettaa 25v kestäneen avioliiton ilman mitään syytä ja selitystä. Ensimmäinen yhteydenotto tulee lakimieheltä, vaikka olisi ollut tilaisuus keskustella joka päivä. Eron syy ei siis ollut uskottomuus, mustasukkaisuus, väkivalta, alkoholismi tms. Siis näin normaalit naiset toimivat?
yksin olen ja haluan ollakin toistaiseksi. On monta myrskyävää vuotta takanapäin, joten rauha on ihanaa.
vaikka nyt olenkin yksin. Erosta on aikaa 1,5 vuotta ja heti eron jälkeen elin puoli vuotta railakasta sinkkuaikaa ja sen jälkeen oli puolen vuoden "tuhoon tuomittu" suhde. Tämän suhteen jälkeen tunsin, että sinkkuilu riittää enkä ole harrastanut mitään yhden yön juttuja. Nyt tunnen, että olen valmis uuteen vakavaan parisuhteeseen, ja toivottavasti löydän sen oikean ihmisen. Siihen asti nautin muista elämän iloista... Ja toivon, että ex-mies on onnellinen uuden naisensa kanssa. Häntä en halua takaisin.
En oo viel eronu, mut aikeissa on, ukko uhkailee nyrkillä, en oo uskaltanu häipyä. ja ei oo ketää kikarissa ja jos tästä selviin nii IKINÄ en mee toisen kans samaa huushollii, seukata voin, kuha molemmat pitää omat tuvat, omat luvat. ja seki sit joskus, jos viel joku näyttää sellaselt, et sen viittii huolii itellee.
miehesi on hullu... väkivalta tai sillä uhkailu ei ole tervettä. parempi yksin kuin jatkuvasti uhattuna, henkisesti tai ruumiilliseseti. kyllä meillä jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään johon kuuluu toisista välittäminen oikeasti. uhkailu ei ole rakkautta vaikka niin väkivaltaiset ihmiset väittävät ja syyllistävät toista omista teoistaan. voimia sinulle...
Narsistisena luonteena hän ei voi ymmärtää, että kaikki asiat eivät ole hänen hallittavissa ja ero olisi hänestä eräänlainen tappio siinä kuviossa, jonka hän on rakentanut.
ja viel kerran en :-) päinvastoin välillä harmittaa ettei tullut lähettyä aikasemmin.
Erosta kohta puoli vuotta...exällä oli katottuna jo uusi nainen harrastuksensa parista..joutaa mennä. En kadu eroa. Yritin kyllä vielä kuukausi sitten ehdottaa, että josko olisi mahdollisuus pelastaa perhe ja aviolitto. Eipä tullut vastakaikua aatoksilleni. Se oli se viimeinen silaus, ja sen jälkeen selvisi koko kuvio eli tää uusi nainen, joka ei sitten ollutkaan uusi. Koko juttu aukaisi silmäni, ja oli hirveän helpottavaa, että saatoin kaikessa rauhassa jopa vihata exää, katsoa niin sanotusti alaspäin, halveksia. Tiedän, että nämä tunteet menevät ajan myötä ohi, mutta nyt minulla on niihin lupa. Olen myös tavannut kivan miehen, jonka kanssa viihdyn. Enkä vaihtaisi tätä uutta orastavaa tunnetta nyt mihinkään. Exä menköön ja eläköön uuden naisensa kanssa, ja olkoon onnellinen nyt sitten, kun minusta eroon pääsi.
PS. Lapsetkin voivat ihan hyvin.
Ei harmita pätkääkään olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaissemmin tämä ratkasu.Elen tällä hetkellä yksiksein enkä hevillä tähä ota ketää mihenpuolta.Nainen pärjää töitten suhteen mitä talossa tulee ilman miestäkin.Tekee hommat paljon sukkelampaa.Nautin täysillä tästä yksin olosta!!!!Ei tarvi passailla ketään.Ex:stä en tiedä mitä tekee eikä kiinnosta pätkäkään.Enkä mistään hinnasta ottas taskas.
Miehen jätin ja vaihdoin lennossa uuteen. 20 vuotta on mennyt tämän nykyisen kanssa.
Vaikka etsin uutta emäntää jo harkinta-ajan kuluessa, oli minulla tuota kallonkutistajienkin tärkeänä pitämää yksinäistä aikaa riittävästi.
En kadu tippaakaan eroani, vaikka täytyy antaa tunnustusta exälleni hänen tekemästään irtiotosta.
Ex tosin on riittävän sekopäinen tekemään mitä tahansa!
Ensiviikolla alkaa harkintavaihe.Mies petti sitten jätti.En voi siis katua, mutta olen aivan varma, että mieheni tulee katumaan ja katkerasti, kunhan huomaa, että elämä alkaa meneen päin v****a!Nyt jo luottotiedot menossa, vasta perustettu yritys, eikä saa enää tavaraa tukusta..
Maksakoon nyt kalliisti mulle aiheuttamansa kärsimyksen ja korkoineen päivineen.Hän on nyt valinnut tien, niin kulkekoon sitä pitkin sitten.Tarjosin apuani ja jopa anteeksiantoa, mutta se ei sopinut hänelle.
Minulla on suunta tästä pellen roolista ainoastaan ylöspäin!!
Erosta 2 kuukautta. Jäin yksin kahden pienen lapsen kanssa, mutta se kolmas ja vaikein lapsi lähti pois, että siinä mielessä elämä helpotti. Ei siis kaduta!
Kyllä tässä luulot karisee kun yksin kantaa vastuun, mutta eipä sitä aiemminkaan kukaan ollut jakamassa.
Olisihan se ihanaa joskus elää toisen aikuisen ihmisen kanssa, johon voisi myös heikkona hetkenä tukeutua.. Mutta nyt keskityn lapsiin ja itseeni.
Tärkeintä on nyt että me voimme hyvin.
Ei ole pahaa sanottavaa exästä, kaikki vain meni niin......
Surullista...
Mielenkiinnosta kysyn, onko eksällä pahaa sanottavaa sinusta?
Minua kyllä surettaa ja luultavasti kaduttaakin eromme. Minä lähdin suhteestamme kolme vuotta sitten mieheni pettämisten, silloisen liiallisen alkoholin käytön ja miehen kylmyyden takia. Rakkautta oli vielä paljon jäljellä, mutta luottamusta ei. Nyt näin jälkikäteen ajateltuna harmittelen sitä, etten lähtenyt enää pariterapiaan, jota mies ehdotti viimeisenä oljenkortena pelastaakseen avioliittomme. Minä olin liian loukkaantunut enää yrittämään, kun olin sitä ennen tehnyt kaikki mahdolliset eleet liittomme eteen. Tunteita ja rakkautta on edelleenkin exääni kohtaan kuten myös hänellä minua kohtaan ja kummatkin elämme sinkkuina. Yhteenpaluun yrittäminen on monesti mielessä nyt kun en tunne enää loukkaantumista. Aika näyttää...
Olen ollut asumuserossa 3kk, epävirallisesti. yritystä oli vielä yhteen palaamiseen, mutta jäi puheitten tasolle. Tänään pitäisi laittaa erohakemus vireille... Oudolta tuntuu ja surulliselta! Joskus kuitenkin on vain parempi erota, elämmehän vain kerran!
Tulee vain mietittyä usein, että mitä pitäisi tehdä,jotta voisi elää lopun elämää onnellisesti jonkun kanssa? Koskakohan ihmiset ymmärtäis, että pitäisi tehdä töitä avioliiton eteen?
ja nyt uudessa onnellisessa kypsässä liitossa.
mahdollista.Erosta 4v ja paraskaan päivä ei ole ollut parempi kuin huonoin ennen eroa.Tämmöstä tämä on.
Ihmetyttää eikö eronneita harmita edes perheen hajoaminen,uskoisin että suurin osa näistä tyytyväisistä ei välitä lapsistaan tuon taivaallista,vaan tärkeintä on oma hyvinvointi.
Ihmissuhteet ja mahdollisen eron voi hoitaa hyvin ja huonosti, samoin lapset ja lähes kaiken muunkin tässä maailmassa. On aivan liian mustavalkoista sanoa, että ihminen joka eroaa, ei välitä lapsistaan, tai että ihminen joka pysyy naimisissa, välittäisi lapsistaan enemmän... Entiseen voi aina haikailla ja miksei palatakin, muttei se välttämättä ole mahdollista kun ihmiset ja tilanteet muuttuvat.
Sanoit, ettei takaisin meneminen ole mahdollista, eli sitä, mikä oli olemassa ennen, ei ole enää? Eihän siihen sitten voi palata, eikä siinä lapsilla voi olla hyvä olla?
Lapsille olisi tietysti parasta jos äiti ja isä voisivat aina ja ikuisesti asua yhdessä, mutta aina näin ei valitettavasti ole. Ja jos vanhemmat ovat vain lasten takia yhdessä, ei kenelläkään ole lopulta hyvä olla. Lapset kyllä vaistoavat vanhempien ahdistuksen, puhumattakaan siitä, miten kärsivät vanhempien erimielisyyksistä ja riidoista.
noita juttuja aikuiset kertoo,kai keventääkseen omaa syyllisyyttä erosta,no poikkeuksiakin on.
Ja jossain tapauksissa ero voi olla lapselle myös parempi vaihtoehto,mutta varmaan aika harvoissa tapauksissa,ehkä n 5-10% erotapauksista
Asian pointti meni sinulta ilmeisesti täysin ohi. Lapset vaistoavat kyllä, jos vanhemmat eivät ole suhteeseensa tyytyväisiä, eivätkä näin ole sitä itsekään. Mihin ihmeeseen tuo mainitsemasi "5-10%" perustuu? Olet tuskin tutkinut suomalaisten perheiden lapsia tai heidän ajatuksiaan isän ja äidin erosta tai eroamattomuudesta?
Se, mitä sanoit, on juuri sellainen juttu, mitä jaksetaan jauhaa eli "noita juttuja aikuiset kertoo" ;) Kai keventääkseen omaa oloaan, kun elävät suhteessa, jossa ei juuri iloa ole. On onnellisia avioliittoja ja suhteita, joissa iloa riittää aina hautaan asti, mutta myös sellaisia, joissa ei kenelläkään todellakaan ole onnellinen olo.
Samoin, mulla yhtä alamäkeä eron jälkeen. Olisin ehkä voinut olla vähemmän ylpeä; itsekäs taisin olla. Olisin vaan ottanut takaisin, mutta ehkä vieläkään ei ole liian myöhäistä. Tosin liian monta vuotta on tuhlattu hölmöilyjen vuoksi !
Vaikeaa on ja tulee olemaan kauan mutta en kadu, en mene takasin vaikka ryömien kerjäis.
-Pitkälti meni vuosia kypsyä tuohon ratkaisuun,koska kristittynä tahtoi kestää ja kärsiä,antaa anteeksi loputtomiin.-Pitkän avioliiton viimeiset 15 vuotta minua hitaasti irroteltiin vapauteen,kunnes olin täysin varma ratkaisustani ja se toi syvän rauhan sisimpään.
-Eron surutyö oli silti käytävä läpi.Kyyneleitä riitti kahdeksi vuodeksi.-Sitten oli aika opetella omaa elämää ja kokea menetetty nuoruus uudelleen.Parantavia,hyviä ihmissuhteita ja viiden vuoden jälkeen uusi,ihana avioliitto.Nykyinen elämä on täydellistä ymmärtävän ja uskovan puolison rinnalla.-Vaikka olemme kuusikymppisiä,olen tässä avioliitossa saanut elää kaiken menetetyn monin verroin uudelleen.Jumala on RAKKAUS.
Mies halusi eron 7 kk sitten, yli 20 v. yhteiselämää takana. Asia tuli kuin pommi niskaan ! Surua ja tuskaa ollut tämä aika, molemmille. Takaisin en ole pyytänyt, mutta alusta alkaisin. Katsotaan, kuinka käy. Lapset lähes aikuiset, mutta ovat kärsineet kovasti, vaikka en ole haukkunut, enkä mollannut isäänsä. Päinvastoin. Ei rakastamaansa ihmistä voi vihata !
Kadun. Mies aloitti heti uuden suhteen, minä olin kolmisen vuotta yksin. Nyt olemme molemmat onnettomina uusissa suhteissa ja haikaillaan takaisin entiseen.
Ex-vaimo halusi eron 17 aviovuoden ja usean lapsen jälkeen, siitä on pian kaksi vuotta. Olin tyrmistynyt ja pettynyt, ja olisin halunnut yrittää vielä.
Nyt olen ollut vuoden päivät uudessa hyvässä suhteessa fiksun nuoremman naisen kanssa, enkä exää enää huolisi mistään hinnasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin!