Otsikossa onkin jo oikeastaan kaikki. Eli miksi olet sinkku? Ei ole oikeaa löytynyt? Vai jo toinen kierros alkamassa? Sitoutumiskammo? Elämäntilanteesta johtuvat syyt?
Laittaisitteko vastaukseenne iän ja sukupuolen, kiitos:)
En ole mitään yleistävää näkemystä hakemassa, kysyn vain koska minua kiinnostaa miten ihmiset näkevät ja selittävät pariutumattomuutensa.
Oma syy vai jonkun muun moka? Huono onni?
Laittaisitteko vastaukseenne iän ja sukupuolen, kiitos:)
En ole mitään yleistävää näkemystä hakemassa, kysyn vain koska minua kiinnostaa miten ihmiset näkevät ja selittävät pariutumattomuutensa.
Oma syy vai jonkun muun moka? Huono onni?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Omasta tahdosta. Näin saa olla ja mennä ilman, että toinen siitä kärsii. Aah mikä vapaus ;)
Toki välillä tulee hetkiä jolloin kaipaa kumppania, mut sekin menee.. Jospa joskus sit..
Elämän tilanne ei sitä rajoita. On työ, asunto, kaverit, harrastukset jne..
Joskus on ollut kausia jolloin kumppania tuli etsittyä/kateltua, mut pienen sutinan jälkeen on ollut mukavampi olla omassa rauhassa tai sit
ns. tavis on näillä markkinoilla ulkona kuin lumiukko.
Joten odotellaan parempia aikoja....
Mies, 28v
Olen saamaton nahjus joka tyrii kaikki eteeni tarjoutuvat tilaisuudet joko ihastumalla liian pian tai olemalla vain liian tavis että kukaan kiinnostuisi minusta. Kaiken lisäksi olen ujo enkä osaa tuppautua kiinnostavien naisten seuraan.
En minä tiedä. Kun tulisi joku ja kertoisi. Ujo ja kiltti mies joka näyttää helvetin enkeliltä (täyskalju parta) ei kiinnosta ujoja ja kilttejä tyttöjä eikä ne uskalla lähestyä. Baarissa mua iskee jotkut hevimimmit eikä ne kiltit naapurintytöt joita itse en osaa lähestyä, ainakaan baarissa. Hmm.. omaa tekstiänikin lukiessani huomaan olevani myös ennakkoluuloinen ihminen.
Kaiken lisäksi nytkin nyhjään kotona, hemmetti lähdenpäs tästä kaupungille.
Edelliselle: mullakin on joskus ollut tilapäisessä mielenhäiriössä tunne että en mä ketään tarvitse. Johan sitä on näinkin pitkälle pärjätty ilmankin. Mutta aina se autuas tunne hiipii syrjään...
...ei huvita. Olen muutaman kerran seurustellut pidempään, irtosuhteita en ole koskaan harrastanut. Minä en vain ole koskaan edes ajatellut meneväni naimisiin tai hankkivani lapsia. Seurustelukaan ei oikeastaan kiinnosta, olen tälläinen yksinäinen susi siinä suhteessa.
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka haluavat perheen ja tekevät lapsia ja osalla lapsia ei edes ole vanhempia, ei se maailma kaadu jos minä jätän lapset tekemättä.
Eiu ole mitään järkeä alkaa väkisin seurustelemaan jos ei ole kiinnostusta. Minulla on paljon mies- ja naiskavereita, se riittää mulle. Minä menen ja tulen kuin itse haluan ja olen täysin riippumaton. En ole sitoutumiskammoinen tai vastuuntunnoton.
Ikä ja sukupuoli ? - 32, miäs.
Sitoutumiskammo ? - Noup.
Toinen kierros alkamassa ? - Se ensimmäinen puuttuu.
Elämäntilanteesta johtuvat syyt ? - Yksinasuva ja ujo kaupunkilaispoikamies. Vienti on vähäistä, kun tuo baareissa pörrääminenkin on vähäistä.
Huonoa onnea ? Sekä että. Pari mahdollisuutta on taannoin ollut, mutta tämmöinen puusilmä ei osaa tulkita edes sitä, milloin on vastakkaisen sukupuolen ihastuksen kohteena :(
kait lähinnä siksi, että laitoin nuoruuden rakkauden kävelemään,kun en enää yhteistä tulevaisuutta nähnyt. Kihlasormus lensi nurkkaan ja en kyllä päätöstä ole katunut.
Sen jälkeiset kokemukset miehistä ovat saaneet sitoutumiskynnyksen korkealle. Ja taas toisaalta, elämäntilanteeni (ulkomailla opiskeluja jne) ei vakiseurustelua mahdollista...
Silti sitä oikeaa odotellen,
N25
Varmaan monen asian summa, mutta lähinnä kai siksi, etten jaksa enää juosta baareissa tai pelata mitään kissa-ja-hiiri-leikkejä. Muualla (netin ulkopuolella siis) noihin vapaisiin ja seuraa etsiviin miehiin on vähän hankalampi saada kontaktia, etenkin kun ei itsekään viitsi alkaa ahdistella ketään keskellä katua - tässä maassahan saa niin helposti hullun leiman otsaansa ;) Lisäksi kun en kaipaa sitä tavallista omakotitalo, lapset koira -elämää, niin "perinteiset miehet" eivät kiinnosta/kiinnostu. Sitoutumiskammoa en pode ja aikaisempiakin suhteita on pari takana, mutta toisaalta arvostan parisuhteessakin omaa aikaa & vapautta aika paljon, joten täytyisi löytää toinen samanlainen, suht itsenäinen tapaus, jotta jutusta voisi tullakin jotain. Hmm, kun ynnätään kaikki yhteen, niin arvosanaksi taitaa tulla "oma moka" ;)
N30
Nainen 26, vakavasti seurustellut, mutta suhde kariutui.
Nyt sinkkuna vuoden, pientä säätöä koko ajan järjestellyt, mutta mitään isompaa ei tunnu syntyvän.
Ehkäpä mulla on jonkinlainen sitoutumiskammo. Avioliitto ei ole liiemmin kiinnostanut, ja vauvakuume jäänyt jonnekin menneisyyteen. Tässä yksin ollessa alkaa jo nauttimaan itsekseen elämisestä.
Olen kyllästynyt nettitreffeihin, ja baareissa (n 2krt/kk) käyn vain jammailemassa kun en osaa iskeä miehiä, ja taidan suhtautua epäluuloisesti minusta kiinnostuneille. Huomaan pienen kyynistymisen itsessäni.
28-vuotias mies.
Sinkku omasta tahdosta, ei vain kiinnosta parisuhdeoravanpyörä...
minussa ei ole "sitä jotain".
Olen 33 v. mies. Olen sinkku, koska:
- en kunnolla toipunut kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta avoliiton päättymisestä, vaan sairastuin krooniseen masennukseen (jonka juuret tosin ovat jo lapsuudessa),
- pelkään tulevani jätetyksi uudelleen ja olen siksi liian hidas ja varovainen silloinkin kun edes uskallan yrittää muodostaa uutta suhdetta,
- pienemmistäkin pettymyksistä toipuminen kestää minulla kuukausia,
- pidän itseäni tylsänä, tyylittömänä ja epäseksikkäänä, joten en tohdi tyrkyttää itseäni,
- kuvittelen, että kiinnostuksen osoittaminen naista kohtaan tulkitaan seksuaaliseksi ahdisteluksi,
- en osaa tulkita naisten antamia viestejä oikein: joko luulen liikoja tai sitten en tunnista todellista kiinnostusta.
Tiedän kyllä, että syy vastentahtoiseen sinkkuuteeni omassa päässäni, mutta enpä ole osannut sitä korjatakaan.
Kolmekymppinen karvaisemman sukupuolen edustaja.
Kun ei osaa niin ei osaa. Ujo tapaus yhdistettynä kiireiseen elämäntapaan ja höystettynä karummalla ulkonäöllä ja sitruunan syöneen ilmeellä. Eikä ymmärrä pariutumisen riikinkukkomaisia käyttäytymissääntöjä. Huomion kiinnittämiseen tarvitaan halolla kaljuun pamautus.
En minäkään ymmärrä niitä lukemattomia kirjoittamattomia sääntöjä mitkä liittyy naisen iskemiseen ja naisen kanssa seurusteluun. On hemmetin helppoa elää yksikseen, mutta naisen kanssa elettäessä pitäisi tietää ja muistaa tuhat ja yksi erilaista kirjoittamatonta sääntöä ja erilaisia "Pitää" ja "täytyy" juttuja.
Kun on yrittänyt tehdä tuttavuutta naisten kanssa, sitä on tässä vuosien mitaan nolannut ja munannut itsensä tuhansia kertoja.
ja niistä jäi yhteensä kolme lasta, jotka eivät asu tällä hetkellä luonani. Aikani olen miessuhteissa huseerannut ja nyt nautin rauhasta, yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Koira tuossa pötköttää lattialla ja sen kanssa lenkkeilen monta kertaa päivässä. Mutta että mies tähän. Ei kiitos. Ystäviä on muutama harva, se riittää. Jos mieli muuttuu, niin muuttukoon, mutta uutta suhdetta en hakemalla hae.
Syyt eroihin: ensimmäinen ero tuli vieraasta naisesta ja toinen oli miehen alkoholiongelma, joka veti koko perheen matalaksi.
Sinkkuna nyt olen ollut virallisesti pari vuotta. Yhdenyön juttuja en harrasta. Ne on kakaroiden juttuja, kun opetellan elämään.
Mä olen sinkku, koska edelliset suhteet ovat aikaansaaneet ( isä muut miehet) sen, että minulla on tietty kuva miehistä. Se kuva ei ole kovinkaan mairitteleva. Moni sanoo, ettei kaikki miehet ole sellaisia, mutta en usko kykyyni tunnistaa oikeita.
"Oikea" on "löytynyt" monta kertaa... Mutta luulinkin vain...
Parasta on, että yhden suhteen seurauksena sain lapsen. Mutta jälkeenpäin olen miettinyt, ettei siihenkään olisi tarvittu parin vuoden seurustelua.
Noh, menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta onneksi tulevaisuuteen pystyy vaikuttamaan. Ja onneksi ihminen on oppivainen ; )
Omasta tahdosta, jo neljättä vuotta. Rakastan elämääni juuri tällaisena, paljon omaa aikaa ja rauhaa, frendejä, opiskelua, viihdettä..
Perimmäinen syy on oma saamattomuuteni. En siis ole sitä ensimmäistä kierrosta vielä edes aloittanut... 26 vuotias. Ja miespuolinen olen siis... Muutaman kerran on ollut jotain "kipinää" muutaman naisen kanssa (luulisin), mutta se on aina kaatunut omaan saamattomuuteeni. En vain ole ollut tarpeeksi rohkea tai löytänyt oikeita sanoja. En siis todellakaan syytä naisten "nirsoutta" omasta sinkkuudestani, vaan kyllä se on kokonaan mun ongelma... en tosin tiedä miksi mä olen näin saamaton.
Kaipa mä vaan sitten odotan että jostain taivaasta putoaisi se oikea mun syliini... tai jotain. No siinäpä oli muutama syy, huonoja mutta kuitenkin.
Mun tarina on melko samanlainen kuin korkin, 26 vuotta ikää ja vain joskus ollut jotain "kipinää" muttei sen kummempaa. Peruskoulu- ja lukioaikoihin mua kohti osoitettiin kiinnostusta, mutta aina hämmennyin ja menin ihan lukkoon enkä osannut antaa sellaista kuvaa itsestäni kuin olisin halunnut. Viimeiset 5-6 vuotta on mennyt baareissa ihmetellessä, kun on niin paljon kivannäköisiä naisia liikkeellä, mutta miksei kukaan anna edes pientä vihjettä, että kannattaisi tulla juttelemaan...? Sitten ei tiedä ketä lähtisi virittelemään, kun monilla naisilla tuntuu olevan hauskaa ihan kavereidensa kanssa.
"en tosin tiedä miksi mä olen näin saamaton"
Älä turhaan ruoski itseäsi, vaikka saamattomana kuulutkin miesten vähemmistöön. Ota huomioon se tosiasia, että naisista vähintään 90 prosenttia on saamattomia. Nämä naiset odottavat, vaikka maailmanloppuun saakka miehen aloitetta ja jollei sitä tule, niin aina löytyy muutama mies, joka tekee aloitteen. Naiset voivat siis olla saamattomia ja passiivisia aivan rauhassa, eikä se vaikuta millään tavalla heidän mahdollisuuksiinsa aloittaa seurustelu. Miehillä juttu meneekin päinvastoin; mitä saamattomampi ja ujompi olet, sitä todennäköisemmin jäät yksin.
Näiden miesten pelastus ovat sitten ne vajaa kolmekymppiset sinkkunaiset, jotka alkavat mennä paniikkiin, kun unelmien prinssiä ei ole vieläkään löytynyt ja kohta aletaan olla liian vanhoja synnyttämään. Tässä vaiheessa naisiin tuleekin kummasti toimeliaisuutta, he suorastaan hyökkäävät jokaisen vapaan miehen luokse ja tyrkyttävät itseään halvasti ja näyttelevät olevansa oikeasti kiinnostuneita kyseisestä miehestä. Näidenkin naisten tarina päättyy onnellisesti: mennään naimisiin, hankitaan 2,5 lasta ja kuollaan "normaaleina" (lue: "naisena, jolla on jälkeläisiä").
Olen estoinen ja ollut masentunut viime vuodet. Kiinnostuneita on kuitenkin ollut, mutta sellaisia joista en ole itse välittänyt. Ne joihin olen ollut ihastunut ovat olleet jo varattuja.
Sama täällä. Masennus on vaivannut ajoittain jo vuosia ja koskaan en ole sinkkuun ihastunut :( Elämäni miehen tapasin 2v sitten, vähän aikaa tapailtiin, muutin pois ja juttu kusi. Sitten tämä mies vuoden päästä löysi uuden naisen ja on nyt seurustellut sen kans vuoden ja ne on lähes koko ajan asunu yhessä. Hajottaa ajatellakin niiden nukkuvan ja naivan keskenään. :(
Muita en vain halua. EN HALUA!
Pakko todeta et tähänkään vuoteen mennessä kukaan (mies) ei ole ollut kiinnostunut seurustelusta kanssani. Seksistä tietenkin hyvin monet baareissa, mutta..Onneksi en ole irtareilla pilannut (vähäisetkään) rahkeeni.
EOS miksi tämä asia tökkii, olen aina vain sinkku. Ajattelis että enhän mä nyt mitenkään ruma tms. ole mutta kai tämä ikisinkkuuskin jotain kertoo, siitäkin. Ehkä olen sittenkin ruma jotenkin. Tosin luulen todennäköisemmäksi syyksi sen etten tapaile ihmisiä joiden kautta tapaisi miehiä, on kavereita mutta ei niitä tapaillessa tapaa uusia ihmisiä.En kyllä ole koskaan ollut poikien suosikki, ovat jopa ilkeitä arkikontakteissa, varmaan poistaakseen pienimmätkin luulot itsensä suhteen.
Olen ehkä riittävän OK tilapäiseen pelleilyyn mutten enempään..?! Oikeasti mua satuttaa vain joidenkin ihmisten piikittely, että olen epäonnistunut koska olen liian ruma enkä saa ketään.
Miehen kuuluu tehdä aloitteet ja niitä ei ole tullut, en tiedä auttaisiko tyrkkytyyli.
Pysyäkseni pirteänä en ajattele itseäni negatiivisesti joka päivä, hyväksyn itseni jne. mutta jos olisin muuta kuin ruma, olisi kyllä poikaystävä, ilman muuta.
Meikäläisen elämää rajoittaa pääasiassa ulkonäkö, jossa on vikana mm. nämä
- pullonpohjarillit
- vaaleus
- harvenevat hiukset
- apeannäköinen naama (vaikka en olisikaan ko. mielentilassa)
- kukkakeppivartalo (190/69)
Näistä lähtökohdista on vaikea yrittää mitään, koska naiset tahtovat kääntää katseensa seinälle tai ovat seurassani hyvin vaivautuneita.
Kaikista parasta on kuunnella ihmettelyjä vanhoilta sukulaisnaisilta, jota kehuvat komeaksi jne.
Kavereitakaan ei enää ole, koska ovat pariutuneet ja hylkivät. Mielenkiintoista kuinka ensimmäisen ja ainoan tyttöystävänsä kanssa naimisiin menneet ovat parisuhdeasiantuntijoita. Itsetunnosta ei enää voi puhua, se meni kouluaikoina.
Että tältä pohjalta.
Hmm... Minulla on takana pari pitempiaikaista parisuhdetta ja lukuisia lyhempi aikaisia.
Sinkkuuteni johtuu Elämäntilanteesa...Olen kasvanut niin Itsenäiseksi ja Itsekeskeiseksi(työni puolestakin).Vapauden tarpeeni on niin suurta, että suhteessa oleminen jotenkin "tukahduttaa" minut. Eikä tämä tunnu pahalta...Nautin tästä!! Ja kun on myös miespuolisiakin Ystäviä =)
Toki Minulla on se Miesihanne,ja vuosien kuluessa maku muuttunut täysin. Se onkin toinen juttu....
Otsikossa kaikki
Eli miksi olet sinkku?
-en tiedä. Omasta tahdostani kai. Tälläinen kujien yksinäinen kulkija luonne.
Ei ole oikeaa löytynyt?
-no ei ole. Ei ole kyllä tullut oikeastaan aktiivisesti etsittyäkään.
Sitoutumiskammo?
-voi olla, tai emmä tiedä. Kun ei ole mitään, ei voi menettää mitään.
Elämäntilanteesta johtuvat syyt?
-no ei. Terveys ok ja vakituinen työ.
Oma syy vai jonkun muun moka? Huono onni?
-kyllä tämä taitaa olla ihan itse aiheutettua.
Ikä ja sukupuoli
-30 vuotta, mies.
Kukaan ei ole rakastunut minuun; minä en ole rakastunut keneenkään. En olisi sinkku jos olisin rakastunut jonkun kanssa molemminpuolisesti.
Deitti-ilmoitukseni on vuodessa nähnyt Suomi24:ssä 1000 ihmistä/naista. 24 naista on vastannut minulle.
Yhden naisen treffasin. Hän ei kyllä ollut se kiinnostavin, mutta hän kutsui luokseen ja ei ole hirmu kaukaa. Kiinnostavin on Espanjassa. Ja satuin löytämään hänen kuvansa netistä, ja hän on hiukan pulleahko. No annetaan se anteeksi hänelle, mutta ei sitä että hän on mukana jossain partion nuoriso-osajaoston johtokunnassa tms...
Tähän yhteen naiseen jonka treffasin en rakastunut, eikä hän minuun.
Suomessa on noin 350000 16-30-vuotiasta sinkkunaista.
Jos Suomi24:n deitti-ilmoitukseni katsoisivat he kaikki, saisin noin 8400 vastausta. Jos heistä treffaisin 350 niin varmasti rakastuisin johonkuhun ja hän minuun (ja varmaan noin kävisi monenkin kanssa, siis jos en lopettaisi treffailua rakastuttuani). Siis ei välttämättä ekalla kerralla rakkauden molemminpuolistumista tapahtuisi, mutta ekalla tapaamisella tulis niin paljon kiinnostusta&ihastusta, että tulis toinen tapaaminen, ja sielläkään ei homma kusis, joten tulis kolmas, ja tulis neljäs, ja vähitellen rakkauttakin kehittys.
Eli syy miksi olen sinkku on ettei kaikki Suomen 16-30v sinkkunaiset ole nähneet deitti-ilmoitustani. Toisaalta jos olisi, ja silti pysyisin sinkkuna, syynä olisi se että
1) ne naiset joiden kanssa rakkaus olisi mahdollista jättäisivät vastaamatta deitti-ilmoitukseeni, eli se olisi vääränlainen.
2) ne naiset joiden kanssa rakkaus olisi mahdollista ja jotka vastaisivat minulle, vastaisivat väärällä lailla eli en osaisi kiinnostua heistä, eli ehkä vika olisi molemminpuolinen.
Syy sinkkuuteeni on siis se ettei kaikki Suomen sinkkunaiset etsi rakkautta Suomi24 treffeiltä. Tai jos etsivät niin käyttävät vääriä hakukriteereitä. Tai jos käyttävät oikeita niin eivät jostain syystä klikkaa minun ilmoitusta. Tai jos klikkaavat eivät paneudu siihen sen verran että siitä voisi kiinnostuakin. Tai jos kiinnostuvat niin eivät ole tarpeeksi rohkeita&aloitteellisia tehdäkseen vastausta minulle.
Mutta eikös Jasmin Mäntyläkin ole sinkku vaikka kaikki suomalaiset tietää hänet ja hän on miesten mieleenkin isoine rintoineen. Ja silloin kun hän ei ole ollut sinkku niin eikö hänelle ole kuitenkin melko köyhästi käynyt.
Mutta tässä kuitenkin tällainen panos tähän huomiotalouteen. Ja tietenkin, jos pidät viestistä, ja kiinnostut millainen ihminen on viestin takana, niin mailia vaan [email protected]. Tämän viestin näkee arviolta 1000 ihmistä, joista 250 on 16-30v sinkkunaisia. Joista arviolta yksi laittaa mailia minulle. Arvioisin etten pidä tuosta mailista enkä koskaan ota häneen yhteyttä. Mutta on promillen mahdollisuus että tämä viesti johtaa sinkuttomuuteeni, ja siksipä tämän tänne pistin...
"All my friends tell me
About the loves they've had
Can't they see what they're doing to me?
It makes me feel so bad
'Cause I'm so alone
And brokenhearted
It ain't like my life is ended
But more like it never started"
http://www.princelyrics.co.uk/album.asp?album=29#stillw aiting
ps: baarit, harrastukset, muut deittipalstat, ja muut keinot lahdata sinkuttomuutensa jätin tästä viestistä pois, samoin kuin ulkopolitiikan, ringeten mm-kisojen pistepörssitilastot, majoneesin valmistusohjeen, ja mielipiteeni kevään muotivirtauksista, koska tämän viestin rajasin käsittelemään vain tämän viestin käsittelemiä asioita.
Mä olen sinkku koulukiusauksen takia. 25 vuotta ikää jo mutta en ole pystynyt seurustelemaan. Syy siihen johtuu koulukiusauksesta koska ulkonäköäni mollattiin jatkuvasti peruskoulussa. En ole lihava enkä erityisen rumakaan mutta aikaisemmin ei hyväksytty silmälaseja ja siksi sain siitä osani! Eli kiitos vain kusipäille jotka pilasivat kaiken! Jotkut kyllä tietävät miten toisen elämän saa pilattua, toivottavasti kärsivät itse saman kuin olen kokenut.
Miksi olen sinkku?
Olen ujo, etenkin miesten seurassa. Minulla on lievä kuulovamma, ja siihen liityvä ulkonäkövamma; pelkään sen säikäyttävän miehiä, vaikka sitä ei edes välttämättä huomaa. En käy baareissa ym. ja käytän harvoin alkoholia. Liikun "pienissä piireissä", jossa vähän miehiä. Työskentelen naisvaltaisella alalla. En ole erikoisen sosiaalinen, viihdyn hyvin myös yksikseni.
Tässä muutama "seli, seli".
niin tyhmiä kysymyksiä ettei mitään rajaa.Miks olet sinkku:no totta vitussa siksi että kukaan joka musta ois lämmenny ei oo kolahtanu,tuskin se sen kummallisempaa on kenellä muullakaan.Tietenkin osa ihmisistä hengailee jonkun kanssa ihan vaan hengailun/taloudellisten etujen/seksin yms. vuoksi mut mua moinen ei nappaa eikä se edes toimis mun kohdalla:veri vetää sen verran pahasti baanalle joka vkl et sitä kutkaa ei kesytä kuin todellinen 'kolahtaminen'.Ikä 26v ja 'mies'.
Olen 40 v. yrittäjämies. Isäni kuoli kun olin 21 v., minun täytyi otaa ainoana lapsena pienen perheyrityksen ohjat käsiin ja siitä lähtien elämä onkin ollut lähes pelkkää työntekoa, nyt vasta viimme vuosina olen pikkuisen pystynyt hellittämään työtahtia.
Ei siis ole ollut aikaa jahdata naisia, vähän kun jää vapaa-aikaa, senkin käyttää mieluummin johonkin liikuntaharrastukseen työn vastapainoksi, sen sijaan että lähtisi jonnekkin baariin notkumaan.
On mulla kyllä muutama suhteen alku ollut tässä takavuosina, mutta aluksi ne jäi koska ei ollut aikaa naisen kanssa seurusteluun.
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! On mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita vaikka aihe ei välttämättä olekaan niin iloinen.
Olen ollut sinkkuna nyt reilun 2 vuotta. Vajaa 9 vuotta kestänyt suhde päättyi "erilleen kasvamiseen" ilman isompaa dramatiikkaa. Sen jälkeen olen tapaillut muutamia miehiä mutta asiat vain eivät loksahda kohdalleen. En tiedä onko oma syy vai huono onni, eteen osuu aina mies jolla paljastuukin alkoholiongelma tai jokin haluttomuus tai vaikeus sitoutua yms. Synkkänä hetkenä olen ajatellut että yli kolmekymppisissä miehissä ei enää ole vapaana kunnolliseen parisuhteeseen kykeneviä vaikka täytyyhän heitäkin olla. No parempi yksin kuin kehnon kaverin kanssa. Onneksi on tuo koirakaveri, niin on lenkkiseuraa.
Kiitos vielä kaikille ja hyvää kesää!
Hylätty, petetty ja yksin jätetty- juuri eronnut "narsku" miehestä, luotttamus ihmisiin mennyttä ja yksinäinen tulevaisuus edessä... Toivottavasti ei sentään loppuelämää yksin.
No toista kiekkaa vedetään. Eronnut siis aikapäiviä sitten. Ensin tuli nuoltua haavat ja välteltyä kaikkia naisia, kunnes huomaskin jo täysin armotta pudonneen treffikarusellista ulos. Kalju vaikka koko klani ja vkl isyys ei just paranna tschäänssejä sano naiset mitä ikinä tahansa. Mutta sinkkuuteenkin oppii ja tottuu valitettavasti. Ei tässä enää jaksa kauheesti repiä enää minkään eteen. Duunit hoitaa ja lampsii kotia. Menny mikä menny ja telakalla tää paatti for ever.
No kun se "nuoruuden" rakkaus oli ja meni, ajattelin että uuden löytäminen sujuisi mutkattomammin vaan tässä sitä jo kolmatta kesää yksin aloitellaan. En tapaa kiinnostavia miehiä, en baareissa, en deittipalstoilla, no töissä kyllä, mutta pitäisi päästä täältä toimistorutiineista vähän "vapaampimuotoiseen tapaamiseen", että voisi jotain tsänssejä katsella.
Välillä vituttaa, välillä taas tajuan ettei onnellisuus ole kiinni muualta kuin omien korvien välistä.
Minulla on niin ristiriitaiset toiveet, ettei sellaista miestä joka ne täyttää ole olemassakaan.
Oon surkee puhumaan ja muutenki sosiaaliset taidot surkeita :( katon ihaillen ihmisii jotka keksii koko ajan jotain puhumista. Itellä pitää pinnistellä että keksii jotain järkevää......