Ei aikoinaan ollut TVtä, radiota, nettiä.

Jos et tiennyt,piti vaan lähteä fyysisesti liikkumaan,vaikka 1 km ois ollut matka 🤷🏼‍♂️

Mummonkin aikana oli jo radio, niin ei ole enää ketään kuka kertoisi, mitä tehdä kun on yksinäistä.

Paljon paremmin kuin nyt. Yhteiskunta sairas jo joka tasolla. Niin fyysisesti, kuin henkisesti. Tämähän näkyy jo kaikessa.

Nehän juoruilivat naapureitten asioista ja kertoilivat tarinoita illat pitkät, joista ei aina tiennyt, oliko ne totta vai ei tai edes pohjautuiko mihinkään. Näitä tarinankertojia ollut varmaan joka pirtissä.

Suunniteltu seuraavan päivän töitä ja hoidettu eläimiä, tehty töitä siihen asti, kunnes aurinko laski. Käyty "rimpsalla" jallittamassa tyttöjä naapuripitäjiä myöten. Hevosilla liikuttu paikasta toiseen.

Jos viitsit netistä katsoa muutakin kuin tätä saittia, niin löydät tietoa. Käy vaik museossa, saat elävämmän kuvan siihen aikaan, kun pääset eri aikakausien keskelle. Kirjasto tarjoaa myös sen verran kattavan valikoiman, että ei pitäisi jäädä enää mietintää tästä asiasta. Lue vaikkapa pala Suomen historiaa ja jos kiinnostusta löytyy enemmänkin, niin mikäpä estää tutustumasta muidenkin maiden ja kulttuureiden entisiin aikoihin.

Ei ennen oltu niin yksinäisiä...Ja onko hiljaisuus älylaitteiden poissaoloa? Toki moni asia oli ennen myös huonommin, ja elämä oli raskaampaa monesti juurikin fyysisesti ja terveys yleisesti heikompaa, jos kauemmaksi katsotaan, mutta luokka erot eivät olleet niin suuria, ja arvot olivat yhteisöllisempiä, erityisesti tämän päivän minä minä kulttuuriin verrattuna. Onneksi sai elää lapsuuden ja pitkälle nuoruuden ilman somea, ja kännyköitä. Tarvittaessa sai aina ihmiset kiinni, ja yhdessä olo, oli nimenomaan sitä, ei minkään somen kautta, ja kukaan räpläillyt puhelinta kädessä, kun oltiin porukalla. Jos ennen olisi joku toiminut niin, että ajatukset ja mielenkiinnot muualla tavatessa, niin kukaan olisi jaksanut sitä katsella. No, nyt ne jaksaa, kun itsestään selvää, että ihmiset tyydyttää osan niistä sosiaalisista tarpeistaan puhelin kädessä. Ja aina löytyy mielenkiintoisempi klikkaus, kuin se ihminen, jonka seurassa olet. Jos tätä yrittäisi verrata johonkin vastaavaan tekemiseen tai toimintaan, vaikka 90- luvulla, niin itsekkäänä itsetärkeilijänä ja pellenä olisi pidetty...Ja seura vaihtunut muutaman kerran ja olan kohautuksen jälkeen. Ja, en edelleenkään näe järkeä kuvata elämääni ja jakaa niitä somessa. Jos jotakin kiinnostaa se, ja on kiinnostunut siitä tietämään, niin eikun vaan puhelin kauniiseen käteen, ja soittaen tai nähden ne kuulumiset selviää, samoin käytännössä näkemällä ja yhdessä tekemällä. En jaksaisi sitä duunia, että pitäisi muille viestiä, ja elää sitten siinä yhteydessä, että sainko tykkäyksen ja onko joku kuitannut tapahtuman, ja muistinko kuitata muiden ihmisten tapahtumat heille...Varsinkaan, jos ei oikeasti juuri tekemisissä olla. Ja kaikille en halua edes niitä jakaa, vaikka hyvällä hengellä useinkin työnpuolesta, tai muuten tekemisissä olisinkin...Ja, pakko sanoa, että kun mennään vaikka syömään, niin jotenkin surullista, että siitä ruoasta tai annoksesta pitää ottaa ensin se kuva...Ketä varten? Ja ketä oikeasti kiinnostaa? Ja, miksi?

Polttivat kynttilöitä ja antoivat aivojensa valaistua kaikista kauniista, jonka Jumala antoi ihmisten lapsille. Digiparatiisi on tosi lyhyt hajatelma.

Nykyään on hyödyttönmän heikko mielistä aikuinen väki eikä itse osata mitään.