Onko kellekkaan kaynyt niin etta on kesken au pair-jakson alkanut tuntua silta ettei tama ihan ollutkaan se minun juttu? Nyt en tarkoita niita, jotka ovat tyonsa keskeyttaneet kamalan perheen vuoksi.
Itsella on ihan unelma tyo perheen suhteen ja niin pois pain, mutta jotenkin vaan tuntuu etten kuitenkaan ole oikeassa paikassa. Varsinkin kun eteen on tullut parempia (toisenlaista tyota)tyopaikkailmoituksia joihin tekisi mieli hakea. Lahdin au pairiksi enimmakseen siksi etta halusin ulkomaille toihin ja koska olen vain lukion kaynyt ajattelin etta se on ainut mahdollisuus.Mutta olen luvannut olla vuoden, joten tuskin voin vaan lopettaa ja sanoa etta loysin parempaa tyota.
Vai onko joku niin tehnyt?
Itsella on ihan unelma tyo perheen suhteen ja niin pois pain, mutta jotenkin vaan tuntuu etten kuitenkaan ole oikeassa paikassa. Varsinkin kun eteen on tullut parempia (toisenlaista tyota)tyopaikkailmoituksia joihin tekisi mieli hakea. Lahdin au pairiksi enimmakseen siksi etta halusin ulkomaille toihin ja koska olen vain lukion kaynyt ajattelin etta se on ainut mahdollisuus.Mutta olen luvannut olla vuoden, joten tuskin voin vaan lopettaa ja sanoa etta loysin parempaa tyota.
Vai onko joku niin tehnyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
en keske jättäny mut myös tuntuu et tää ei oo mun juttu.Perhe on kyllä iha ok, välillä ongelmia lasten kans mut ei tää vaa taia olla mulle tarkotettu työ. onneksi enää viikko jälellä ja sit kotii :) eli onneksi olin vaa kahen kuukauen pestillä joten sen ajan jaksoi.
Mut tosta lähtemis hommasta, nii voithan sä puhua sen perheen kans, selität et ei johu mitenkää niistä ja sanot vaikka et sulla on kauhee koti-ikävä ja sanot et voit olla nii kaua et ne löytää uuen au pairin...sillee perhe ei kuitenkaa jäis pulaa ja sä et joutuis olee loppuu asti.
kannata antaa heti periksi....ei se seuraavakaan työ välttämättä unelmapaikka ole :-)...ja eikö sitä sillai sanota että jos töissä on liian hauskaa niin silloin on väärässä paikassa....
Opettele kieltä, hoida hommas loppuun ja sitten elämässä eteenpäin.....
Moikka!Itse palasin juuri kotiin 9 kuukauden au pair pestin jälkeen.Perheeni oli unelma tapaus eika mulla koskaan ollut suuria vaikeuksia minkaan asian kanssa.Silti itsestani alkoi vahvemmin ja vahvemmin näiden kuukausien saatossa tuntua,ettei tämä ole mun juttuni.Olin kuitenkin loppuun asti ja ajattelin ettei tämä kuitenkaan ikuisuutta kestä ja kokemus kumminkin.Ehti sitä sitten jälkeenkin päin muihin hommiin:)
Vaikka opinkin ettei lastenhoito ole mun alaani todellakaan,en silti kadu päätöstäni au pair vuoden suhteen.Muistoja tuli läjäpäin ja tapasin aivan uskomattoman ihania ihmisiä...Tukipa suljettua yksi ammatti pois laskuista:)
Mieti kestätkö todella loppuun saakka vai onko tilanne niin paha että tahdot lahteä.Eio perhe varmastikaan sua siellä väkisin tahdo pitää!Osaan kuvitella millaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu...yritä vaan selvittää mikä nyt on todella parasta itellesi!!!Tsemppiä ja yritä nauttia elämästäsi vieraassa maassa!!!
Heissan!
Mulle kävi ihan samalla tavalla, kun olin au pairina. Perhe oli todella mukava, eikä mitään ongelmia niiden kanssa, mutta tuntu vaan ettei se ollu mun juttu. Ehkä suomalaiset tytöt on kuitenki aika itsenäisiä ni sitä jotenki kaipaa niitä omia juttuja ja päätösvaltaa omista asioista, niinku ihan sata prosenttisesti. Ja tuntu ette oikeen kehittyny mihinkään suuntaan, vaikka paljon opinkin. En ymmärrä miksi kaikki sanoo että sun täytyy kestää.... Miksi??? Jos susta tuntuu että se ei ole sun juttu, ei siinä ole mitään väärää, eikä se ole mitään luovuttamista. Etenkin jos sinulle on tarjottu töitä samasta maasta, mitkä voisi tuntua paremmilta, niin mikä ettei.
Hyvää jatkoa!!!
Ei ole pakko kestää....tossa iässä vaan tulee monasti annettua liian helposti periksi...Harmittaa useasti jälkeenpäin. No elämä opettaa :-).
joo ei kande perix antaa mut jos on järkevämpää duunii tarjossa, ni miks kituuttaa itteensä... Saa paljon enenmmän hyötyy ku menee vaik rätti kauppaan duuniin (tai mitä ikinä haluuki), au pair jutun sijasta, saa enemmän rahaa, kavereita ja oppii tuhat kertaa enemmän kieltä!
OON ESOANJASSA AU PAIRINA TALLA HETKELLA JA HALUAN LAHTEA KOTIIN! EHKA LAHENKIN. PERHE YMS KAIKKI OK MUT EI TAA OO MUN JUTTU! IHAN SAMA TUNNE KUIN SULLA! IHANAA KUULLA ET ON MUITAKIN:) TAA ON OIKEESTI IHAN KAMALAA.. MUT EI TARTTE HAVETA JOS HALUU LAHTEE SIT VAAN LAHTEE..
mullaki ihan unelma perhe ja kaikki hyvin ei mitaan valittamista, mutta ei vaan tunnu mun hommalta. koska perhe niin jees ja vaikka maki olin vuoden luvannut olla muutaman viikon mietittyani otin asian puheeksi viime viikolla ja tulimme yhdessa tuumin siihen tulokseen, etta ma lahden kun puoli vuotta tulee tayteen.
ei mitaan kaunan kantoa eika kukaan ole kenellekkaan vihainen. kaikista paras kun vaan nostaa kissan poydalle ja ottaa tuntemukset puheeksi.
Moikka!!
Taalla ihan samat tunteet kun teillakin =( Perhe on mukava, mutta.. takana on 3kk Walesissa ja kovasti odottelen jo pois paasya, olis paljon muita mielenkiintosempia suunnitelmia. Ainakin talla hetkella ne tuntuu paljon mielenkiintoisemmilta..mutta..
Talla hetkella mulla ei ole aikaa kirjoitella enempaa mutta olisi tosi kiva saada mailiosotteita ja vaihdella teidan kanssa kuulumisia!
Hei.
Tulin au pairiksi Ruotsiin viimevuoden elokuussa. Minulle sattui aivan kamala perhe ja marraskuussa onnistuin löytämään uuden perheen. Uusi perhe vaikutti kivalta ja uskoin viihtyväni Ruotsissa vaan toisin kävi. Perhe on kyllä ihan ok, mutta au pair työ ei kuitenkaan ole sitä mitä haluan. Enkä ylipäätänsäkään halua enää asua ulkomailla. Suurin ongelma on että lupasin uudelle perheelle työskenteleväni kokonaisen vuoden. Eli minulla on vielä 6 kuukautta töitä eikä minua kiinnosta työni yhtään.
Edellisessä perheessä lopettaminen oli helppo päätös ja isäntävanhemmille kertominen oli helppoa, vaikka he siitä suuttuivatkin. Uusille isäntävanhemmille en halua kertoa lopettavani vaan ajattelin sinnitellä loppuun asti.
Ruotsissa olen kuullut muutamia joissa au pair on yllättäen jättänyt työnsä kesken. Esim. yksi tyttö oli kuukauden aupairina kunnes löysi itselleen jotain muuta työtä Ruotsista. Tyttö kertoi ettei hän alunperinkään halunnut au pairiksi, mutta se oli hyvä tapa päästä Ruotsiin asumaan. Ja Ruotsissa ollessaan hänen oli helppo löytää itselleen muuta töitä ja oma asunto. Luulen että kaikissa tapauksissa joissa au pair on jättänyt työnsä kesken niin Isäntävanhemmat ovat suuttuneet.
niin, eli olen au pairina espanjassa. vaikka olen vain kesa au pairina, olo taalla on kamalaa. lupasin perheelle olevani elokuuhuun asti. siis toukokuussa tulin.. en halua jaada tanne pitemmaksi aikaa, joten pakkaan laukkuni 26.6. ja lennan kotiin suomeen. menin jarjeston kautta ja tyosopimuksesessa lukee, etta au pairilla on 15 paivan irtisanoutumisaika ja nain se siis onnistuu. kerroin perheelle asiasta ja kaytiin yhteystoimistossa ja he saivat uuden au pairin minun talalle. mulle maksetaan talta ajlta palkka ja mun ei tarvi maksaa perheelle mitaan lahdostani.
olen sita mielta, etta jos on kurjaa niin mita ihmetta sita kannattaa jaada karsimaan ja pilaamaan elamaansa. varsinkin teilla joilla on noin pitka aika kestettavana. au pair on tyontekija ja kaikilla tyontekijoilla on kaikissa paikoissa irtisanoutumis mahdollisuus. jo perhe siita suuttuu, ei se ole teidan vika. mun perhe otti asian aika hyvin. jokainen paattaa elamassaan mita haluaa tehda, ja kukaan ei ole velvoitettu kenellekkaan. kylla varmasti perheet saavat uuden au pairin. VIELA KERRAN: TEHKAA ASIALLE JOTAIN! ALKAA JAAKO KARSIMAAN!