Päässäni pyörii kymmeniä kysymyksiä, ja tunnen itseni valtavan murheelliseksi. Ei sillä tavalla että itkettäisi, jotenkin vain olen joutunut apatian valtaan. Olisin ollu valmis rakastumaan suhun, ilman näitä viimeaikaisia tapahtumia. Nyt en tiedä, olen mennyt lukkoon enkä tunnu saavan solmuja auki.
Viihdyn todella hyvin sun seurassa, me osataan pitää hauskaa ja me osataan olla vakavia. Yhdessä me täydennetään toisiamme. Minä eroamassa oleva, joka palaisi miehensä luokse jos osaisi rakastaa tätä. Sinä rakastat ex-tyttöäsi, mutta et halua häntä elämääsi. Yhdessä meillä on hyvä, ilman sitoutumista ja vaatimuksia. Hyvä pari ollaan, pakko myöntää.
Mutta mutta, jokaisella meillä on myös pimeä puolensa... Sulla se on ilkeäksi heittäytyminen humalassa :( Et toki onneksi ole mitenkään agressiisvinen tai väkivaltainen, vain todella ilkeä. Sanoit, ettei syy ole mussa. Silti mietin, miksi joku haluaa ilkeillä syyttömälle...
Tämä on asia, jota olen kokenut miehiltä ennenkin. Ja se saa oloni todella kurjaksi. Tiedän ettet tee sitä tahallasi, mutta yhtäkaikki se satuttaa. Siksi en osaa enää suhtautua suhun kuin ennen. En tiedä, haluanko tapailla enää. Toisaalta tiedän, etten pysty olemaan susta erossakaan... Jatkamme kai näin, mutta niin surulliselta tuntuu, kun tiedän että tulen olemaan etäinen...
Viihdyn todella hyvin sun seurassa, me osataan pitää hauskaa ja me osataan olla vakavia. Yhdessä me täydennetään toisiamme. Minä eroamassa oleva, joka palaisi miehensä luokse jos osaisi rakastaa tätä. Sinä rakastat ex-tyttöäsi, mutta et halua häntä elämääsi. Yhdessä meillä on hyvä, ilman sitoutumista ja vaatimuksia. Hyvä pari ollaan, pakko myöntää.
Mutta mutta, jokaisella meillä on myös pimeä puolensa... Sulla se on ilkeäksi heittäytyminen humalassa :( Et toki onneksi ole mitenkään agressiisvinen tai väkivaltainen, vain todella ilkeä. Sanoit, ettei syy ole mussa. Silti mietin, miksi joku haluaa ilkeillä syyttömälle...
Tämä on asia, jota olen kokenut miehiltä ennenkin. Ja se saa oloni todella kurjaksi. Tiedän ettet tee sitä tahallasi, mutta yhtäkaikki se satuttaa. Siksi en osaa enää suhtautua suhun kuin ennen. En tiedä, haluanko tapailla enää. Toisaalta tiedän, etten pysty olemaan susta erossakaan... Jatkamme kai näin, mutta niin surulliselta tuntuu, kun tiedän että tulen olemaan etäinen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
"mietin, miksi joku haluaa ilkeillä syyttömälle"
Vastasithan itse kysymykseesi. Reilummassa humalassa sitä saattaa mukavinkin ihminen käyttäytyä kuin mikäkin torvi. Tietysti jos humalassa on tapana heittäytyä kusipääksi niin raittiudenkin luulisi olevan vaihtoehto noin muita ihmisiä ajatellen.
...ja se tässä onkin surullista kun muuten niin ihana ihminen muuttuu kusipääksi humalassa. Onneksi hän tiedostaa itse ongelmansa, ja yrittää tosissaan tehdä asialle jotain...