Lasten käytös kirkossa

Jos vain kiireiseltä työltäsi ehdit, sinun varmaan kannattaisi käydä arkiviikon ehtoopalveluksissa tai lauantai-illan vigiliassa - niissä on yleisesti ottaen aina vähemmän väkeä kuin jumalallisessa liturgiassa (eikä ainakaan omalla paikkakunnallani lapsiperheitä juuri kirkossa arkiviikolla näy).

Muistaakseni pyhä vanhus Paisios Athosvuorelainen (1924-1994) kerran vastasi tämänkaltaiseen kysymykseen. Hän sanoi jotain tämäntapaista: lapset ovat kirkossa kuin kotonaan, ja siksi he myös käyttäytyvät kuin omassa kodissaan (ja sitä myöten "häiritsevät" varttunutta väkeä). Meillä aikuisilla taas on taipumusta jäykkyyteen, vakavuuteen ja "turhaan juhlavuuteen" Pyhän Jumalan edessä. Vaikka kunnioitus ja palvonta ovat välttämättömiä (olemmehan me sentään tulleet yhteen Kaikkeuden Kuninkaan kasvojen eteen), emme kuitenkaan saisi unohtaa sitä iloa ja vapautta, johon Kristus meidät vapautti. Ottakaamme siis mallia lapsista - ja ohjatkaamme ja kasvattakaamme me kaikki yhdessä näitä Herran karitsoita lempeydellä ja kärsivällisyydellä, että he meidän kanssamme oppisivat tuntemaan jumalallisia salaisuuksia. Loppujen lopuksi me kaikki olemme täällä yhdessä ihmettelemässä Herran suuruutta, ja lapset ovat synnynnäisiä ihmettelijöitä.

Toisaalta lasten vallattomuus on hyödyksi meidän sieluillemme, koska se ohjaa meidät kilvoittelemaan sekä rukouksessa että Jumalan tuntemisessa ja kaikissa hyveissä. Kasvatettavista tulee näin meidän kasvattajiamme, ja tällä tavoin "kaikkein vähäisimmät" tuottavat sieluillemme suurimman hyödyn opettaen meitä tulemaan rakkaudessamme yhä enemmän Jumalan kaltaisiksi, jos vain nöyrrymme Herran ohjattaviksi.