Kyllähän niitä naisia olisi ollut tarjolla aivan riittävästi sille että olisin kyennyt muodostamaan parisuhteen heistä edes yhden kanssa. Se mitä olen vierestä katsonut niin yleissääntö on että jos suhteen alullepanija on ollut nainen, niin suhde ei ole toiminut pitkässä juoksussa. Sanotaan että se joka ottaa vastuun ja lähestyy toista, niin hän on enemmän sata lasissa suhteen toimimisen eteen kuin se passiivinen osapuoli. Mistäs nämä sukupuoliroolit vs. aktiivinen/passiivinen osapuoli kertovat 🤔?
Onnistuvatko eli säilyvätkö ne suhteet helpommin jos mies on aloitteen tekijä? Tätä ajatusta tukee geneettinen puoli koska senhän näkee luonto-ohjelmia katsomalla että vastakkaisen sukupuolen kosiskelu lankeaa koiraille. Ehkäpä tämä nykyinen trendi eli perinteisten sukupuoliroolien rikkominen voi sekoittaa pakkaa. Voi tämä olla yleismaailmallinen ilmiö muutenkin eli ihan sama kumpi tekee aloitteen, niin silti nykyään yhä suurempi ja suurempi osa parisuhteista vettyy. Ihmiset ovat eksyneitä eivätkä tiedä mitä haluavat.
Nyt maalaisjärki käteen, tulevaisuus näyttää dystooppiselta uhkakuvineen. Tämä ruokkii sitä että usko tulevaan horjuu ihmisillä ja epävarmuus leimaa ja myös ohjaa käyttäytymistämme. Parisuhteeseen panostaminen sisältää siis liikaa riskejä, niin on helppoa nostaa vain kädet ilmaan ja jättäytyä pois niiden ulkopuolelle. Itselleni ainakin sopisi maaseutumainen elämä enemmän kuin urbaanissa koneistossa hyöriminen. Jokin vähemmän kehittynyt yhteiskunta mikä ei olisi kuitenkaan kehitysmaan tasoa voisi olla sopiva. Kaikki liittyy kaikkeen kuten tuolla jossain toisessa aloituksessa sanottiin. Tämä on ollut minulle itsestäänselvää jo kauan, en vain jaksa selittää miten mikäkin asia liittyy mihinkin. Pidän siitä että ihmiset joutuvat itse miettimään ja pohtimaan asioita omilla aivoillaan koska minäkin teen niin. Tuliko suollettua liian vähän tekstiä? Miten olisi yksi massiivinen mammuttikappale 🤭?
Onnistuvatko eli säilyvätkö ne suhteet helpommin jos mies on aloitteen tekijä? Tätä ajatusta tukee geneettinen puoli koska senhän näkee luonto-ohjelmia katsomalla että vastakkaisen sukupuolen kosiskelu lankeaa koiraille. Ehkäpä tämä nykyinen trendi eli perinteisten sukupuoliroolien rikkominen voi sekoittaa pakkaa. Voi tämä olla yleismaailmallinen ilmiö muutenkin eli ihan sama kumpi tekee aloitteen, niin silti nykyään yhä suurempi ja suurempi osa parisuhteista vettyy. Ihmiset ovat eksyneitä eivätkä tiedä mitä haluavat.
Nyt maalaisjärki käteen, tulevaisuus näyttää dystooppiselta uhkakuvineen. Tämä ruokkii sitä että usko tulevaan horjuu ihmisillä ja epävarmuus leimaa ja myös ohjaa käyttäytymistämme. Parisuhteeseen panostaminen sisältää siis liikaa riskejä, niin on helppoa nostaa vain kädet ilmaan ja jättäytyä pois niiden ulkopuolelle. Itselleni ainakin sopisi maaseutumainen elämä enemmän kuin urbaanissa koneistossa hyöriminen. Jokin vähemmän kehittynyt yhteiskunta mikä ei olisi kuitenkaan kehitysmaan tasoa voisi olla sopiva. Kaikki liittyy kaikkeen kuten tuolla jossain toisessa aloituksessa sanottiin. Tämä on ollut minulle itsestäänselvää jo kauan, en vain jaksa selittää miten mikäkin asia liittyy mihinkin. Pidän siitä että ihmiset joutuvat itse miettimään ja pohtimaan asioita omilla aivoillaan koska minäkin teen niin. Tuliko suollettua liian vähän tekstiä? Miten olisi yksi massiivinen mammuttikappale 🤭?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No massiivista mammuttikappaletta ootellessa.
Kaikki liittyy kaikkeen juu, ja silti mikään ei mihinkään.
Ei jaksa selailla täällä, joten...
Terkuin minikoon mammutti
Olen nainen ja tässä omaa kokemusta. Yksikään niistä suhteista joihin olen aloitteen tehnyt esim. pyytämällä miestä ulos kun on jonkin aikaa hämmennetty ei ole kestänyt ja minua on pidetty itsestäänselvyytenä sekä kohdeltu huonosti suhteen ajan. Nämä miehet ovat vain opettaneet miten nainen pärjää paremmin yksin. Ja niitähän kertoja on riittänyt melkoisesti.
Ne harvat kerrat kun mies (jopa me kaikkein ujoimmat) on tehnyt lopulta aloitteen niin se on ollut aivan erilaista, mies on ollut aivan taivaallinen, turvallinen ja todella halunnut tutustua minuun. Nämä suhteet päättyivät hyvässä yhteisymmärryksessä vain sen takia että unelmat olivat erilaisia ja edellyttivät muuttoa eri paikkoihin. Olen jäänyt kaipaamaan sitä arjen helppoutta, luottamusta, turvallisuutta ja molemminpuolista rakkautta sekä upeaa makuuhuone elämää mitä näissä suhteissa oli.
En tee enää aloitteita vaan olen ennemmin yksin. En myöskään katsele soutamista ja huopaamista loputtomiin sillä olen oppinut että miehen puolelta se on tarkoittanut vain sitä että pelleilee kustannuksellani.
Sitä tässä mietin 🦧 että sillä on varmasti suuri merkitys mikä on se ajava voima kun niitä aloitteita tehdään. Ihan varmaan osa päätyy suhteeseen vain sen ilmeisimmän asian takia mutta kysymys kuuluu kestääkö sellainen vai ei. Kemiaa täytyy olla. Tietenkin se tarkoittaa sitä että silloin tuntee fyysistä vetovoimaa toiseen. Minulle se tarkoittaa muutakin eli sitä että on se tunne että olisi tuntenut toisen jo kauan aikaa vaikka olisi juuri tavannut hänet ensi kertaa elämässään. Miten olisi laastarisuhde 😄? Se olisi oikeastaan jopa itsetuhoista käyttäytymistä. Vähän niinkuin juopoilla: Kun kerta se krapula tuntuu niin kauhealta niin on vähän niinkuin pakko ottaa loiventavia ja ennen kuin huomaakaan niin taas sitä mennään. Eli kun ei kestä niitä eron tuomia luonnollisia negatiivisia tuntemuksia, niin sitten ne blokataan ottamalla tilalle korvike, hätävara. Ihmiset voivat aina valehdella mutta silti uudelta kumppaniltaan kannattaa kysyä onko hän eronnut aiemmasta suhteestaan ja kuinka paljon siitä on kulunut aikaa. Voi hän puhua tottakin. Sitten pystyy itse ajattelemaan että ei kai tässä ole joutunut laastariksi toiselle 🩹. - Ap.