Kaverille. Jos vielä haluat jutella.
Mukavaa sunnuntaita
Anonyymi-ap
75887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
en tiedä kuka on kaverisi.
Yksi mies on kaverini.
Mistä se tietää olevansa sun kaveri vai ihan itsekö nimitit sen kaveriksesi?
Tietää se vain sen jos me vielä ollaan kavereita.
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18055251W
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Hyvää yötä kaverilleni sinne jonnekin.
Hyvää uutta viikkoa, jutellaan vaan. Mietin et voihan se elämäni näyttää hyvältä enkä väitäkään et se huonoa olisi. Siinä hetkessä kun sen sanoit en siitä vaan tykännyt koska en mä ole halunnut lopettaa juttelua et pääsisin viettämään hyvää elämää. Olen myös pahoillani jos oon tulkinnut sanomisiasi jotenkin huonossa valossa, ei se ole tarkoitus ollut mut suutuit sinäkin turhaan kun en mä yhtään pahalla ole mitää sanonut. Joten sovinto? 🙂
Käy minulle tuo sovinto. Kivaa iltaa ja alkavaa viikkoa. :)
No hyvä, kun "riitakin" oli ihan turha ja tyhmä
Ei siinä mitään järkeä oikein ollut.
Mitä kuuluu tiistaihin?
Hyvää kuuluu tänne. Oli jotenkin energinen olo niin treenailin tuossa. Entä sinne?
Ihan hyvää mullekin. Mitä treenasit? Mulla tänään huili treenistä.
Tuota pärcettä ja jalkoja. Olen sen verran kriittinen itseäni kohtaan että haluaisin olla hoikempi. :D
Olenkohan pinnallinen ihastuja kun se aikaisempi kohde mikä olikaan ei enää kiinnostakaan vaan yksi toinen tutumpi alkoi kiinnostaa tässä kun hän on aika hyvässä kunnossa. Edelleen siis pidän miehestäni mutta kun pitää olla nyt väkisin joku kohde mielessä niin se yhtäkkiä vaihtui.
Minkälaisia liikkeitä teet?
Jotain kyykkyjä yleensä. Paljon sellaista jalkoihin kohdistuvaa ja usein myös sykettä nostavaa liikettä.
Kuulostaa hyvältä
En kyllä oikein tiedä mitä tuo sitten on. Tietyissä määrin kai ihan normaaliakin tuollainen. Jollain tapaa varmaan ihastut mielikuviin.
Älä liian hoikkaa tavoittele
Miten yleensä itse treenaat ja millaisilla painoilla?
Niin ihastunkin. Ei sille oikein voi mitään. Hitsi kun tuo mies olisi minustakin varmasti kiinnostunut mutta hänessä on paljon sellaista mitkä olisi riski. Minun hölmö mieli silti kuolaa perään.
En koskaan liian hoikka ole ollutkaan. Muotoja on aina ollut.
Mmhm. Aina on riskinsä jos tavallaan "täydellistä" tavoittelee, koska on varmaa että sellaisella riittää ihailijoita.
Onhan se tavallaan sitäkin. Enemmän olen huolissani olisiko siitä suhteeseen ja parista muusta asiasta hänessä. Mutta sekin kun hän on todella hyvässä kunnossa että moni muukin huomaa asian.
Mutta saan minäkin paljon ihailua. Joten eikös se ole sitten molemminpuoleinen murhe. Nykyinen mies ei saa paljoa mutta välitän hänestä enkä lähtisi pettämään vaikka ihastunkin helposti ja pidän tämmöisistä täydellisistä tavallaan mielen tasolla.
Koko kroppaa treenaan. Levytangolla ja käsipainoilla enimmäkseen. Oon nyt myös yrittänyt et polkisin kuntopyörää noin 3 kertaa viikkoon.
Onhan se vähän niinkin. Ehkä ei sitten kannata sen enempää analysoida asiaa, saahan sitä nähdä komeita miehiä ja ajatella mutta oot onnelinen nyt eikä sulla varmaan ole mitenkään ahdistunut olo miehesi kanssa?
Onhan tuo hyvä että koko kroppa on mukana treenissä.
Ei ahdista mutta välillä ärsyttää jotkut pienet asiat. Nekin on sovittavissa jos toinen yhtään uskoisi minua. Miten teillä?
En tavottele sellaista et olisin mikään yli 100 kiloinen valtavan kokoinen, enemmän sellainen sopivan lihaksikas ja vahva mutta et sellainen tietynlainen keskivartalon hoikkuus säilyy.
No toki toisessa joskus joku ärsyttää mut ei mitään vakavaa. Suhteen kannalta kuitenkin on aika tärkeää et molemmat voi olla omana itsenään, en ehkä näe et toimii jos täytyy tosi paljon muuttua toisen muottiin.
Kuulostaa hyvälle tuo ettei nyt ihan liikaa kuitenkaan.
Niin tietysti kiva että on oma itsensä ja pystyy olemaan mutta tietyt asiat kuten yhteinen hyvä ja molempien ajattelu suhteessa on tärkeää.
Mietin vain mitähän siitä tulisi jos me kohdattaisiin. Tuntuu että on vain niin helppoa kertoa vaikeitakin asioita molemminpuolin.
Niin siis toki noin. Täytyy kuunnella toista ehdottomasti.
Niin se olisi tärkeää minullekin.
Niin munkin mielestä on helppoa kertoa. Toki molemmat ollaan kans vähän sellasia mielensäpahoittajia joskus :D
Miten sitten koet oletko itse sellainen et kuuntelet sitä miestä?
Itse otan irl nuo mielensäpahoittamiset todella kevyesti lopulta ja aika helpolla pystyn sopimaan ja joustamaan. Täällä ehkä vaikuttaa tosi dramaattiselle kun on silleen että lähtee pois. :D
Yritän kovasti kuunnella. Huomioin paljon. Välillä taas tuntuu ajatuksenjuoksu menevän nopeasti ja vaikea keskittyä silloin kun on vain se oma asia mielessä täysillä. Miten sinulla sitten?
Kyllä mä haluan kuunnella ja yrittää olla paras mahdollinen hänelle. Jos on samankaltainen ihminen ni se on aika helppoa ja sellainen onni on käynyt et ajatellaan hänen kaa melko samoin.
Tuo on kyllä kiva jos löytynyt.
Minä jotenkin ajattelen että normielämässä meidän kohdatessa minä olisin jotenkin "lapsen" tasolla verrattuna sinuun. Ei minulla silleen kokemustakaan paljoa ole asioista.
Eiks se ois toisinpäin? Sulla on varmasti paljon enemmän kokemusta
En minä paljoa yrityksistä tai muusta sellaisesta ymmärrä. Ei ole mitään omakotitaloa. Enkä oikein musikaalinenkaan niin paljoa muuta kuin laula joskus. Enkä välttämättä treenaamisestakaan niin paljoa ymmärrä.
Ymmärrät sitten jostain muusta paljon enemmän ku mä.
En oikein tiedä mistä sitten.
No ihan varmast tiedät. Koita keksii joku juttu :D
En tiedä onko mitään sellaista. :D
Saattaisi olla sellainen olo että olisin ikään kuin tosi jotenkin lapsenomainen jos joskus kohdattaisiin. En tiedä häpeisinkö sitä asiaa.
En haluisi et koet niin enkä itse ajatteli niin.
Se saattaisi tulla vain eteen. Toki kun sinulla on ymmärrystä asiaa kohtaan niin ehkä se murtaisi sen ajatuksen.
Se oli tuon aiemmankin kaivatun kohdilla. Ehkä se ajatus "hän on paljon parempi ja fiksumpi" johti siihen että pelkäsin häntä ja sitä kohtaamista. Aloin välttelemään kun ajattelin etten ollutkaan yhtä fiksu kuin hän.
Ehkä se häpeän tunne oli syy ja siinä että jotenkin olisin pettymys kun en ollutkaan hyvä.
Tuli muuten mieleen silloin aikanaan kun puhuttiin yöllä ja sitten valvoit sen takia että pystyitkö itse sitten aloittamaan työt myöhemmin että tavallaan pystyit ne itse päättämään ne ajat?
Vastailen näihin enemmän huomenna. Täytyy nyt käydä nukkumaan, hyvät yötm
Toihan on nyt hyvä kun tiedät mistä se tunne johtuu. Eli ihan hölmöstä mielikuvasta vaan siitä et toinen ois muka jotenkin sua parempi. Ensinnäkin fiksuus ja se et tietää jostain asioista ei ole sama asia. Fiksuus ja älykkyys on ihan toinen asia, sitä miten ymmärtää asioita. Kouluja käymätön ihminen voi olla erittäin fiksu ja tajuta asioita kun taas korkeasti koulutettu voi olla kirjaviisas mutta arjessa hölmö. Minusta ainakin oot fiksu, osoittaahan se jo tuo miten analysoit asioita.
No vähän joo. Joskus tulee silti valvottua liikaa.
Voihan se niinkin olla. Mutta uskoin hänen kohdallaan että kaikki oli kohdillaan kuten sinullakin joten se on vain niin että se "vähemmyyden" tunne tulee silti.
Onhan tuo omalla tavallaan ihan kivakin juttu.
Me juteltiin silloin tosi myöhään. Olin itsekin väsynyt silloin mutta kun juttua riitti niin ei malttanut lopettaa.
Uskon et se ois tuottavuudenkin kannalta tehokkainta kun työntekijä saisi jossain määrin itse määritellä sitä työaikaansa.
Mitäs jos ajattelen susta samoin?
On se hyvä kun pystyy vaikuttamaan.
En ole ainakaan tavannut ketään joka ajattelisi samalla tavalla. Ei minulla tule sitä oikein kaikkien kanssa muuten kuin miehien joita ei tavallaan tunne hyvin tai siinä kaivatun kohdalla se kun oli se ettei tuntenut ja siihen päälle kun ihastuin niin veti ihan lukkoon alkoi ahdistaa se näkeminen.
Mut eikös se oo aika normaaliakin et pelkää olevansa tavallaan pettymys sille toiselle. Aika moni ajattelee ihastuessa sen toisen ihan täydelliseksi.
Miten sitten itse voisit ajatella minusta niin?
En mä ajattele ketään täydelliseksi, ajattelen ettei sinussa oo mitään vikaa 🙂
No sittenhän et ajattele samalla tavalla kuin minä voisin ajatella sinusta eli "täydellisenä" etten itse olisi samalla viivalla ainakaan minkään kehittymisen kannalta. Ja kiva kuulla jos ajattelet noin minusta. Ei sinussakaan mitään vikaa ole.
Ei vaan ajattelen et oltais samalla viivalla.
Itse taas ajattelen että olisin ihan lapsenomainen sinuun verrattuna. Siihen kaivattuun ehkä enemmän ajattelin etten ollut tarpeeksi fiksu hänelle.
Hän oli oikeasti fiksu. Ei mikään tyhmä minkään suhteen. Oli vain sellainen olo etten ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Sitten se tunne kun ihastui ja ei oikein tuntenut toista yhtään sai jotenkin lukkoon.
On muuten helpompi ajatella tuota kun ei ole enää ihastunut. En tiedä ihastuisinko uudestaan jos näkisin jossain. En ehkä usko.
En halua jutella yhdenkään sellaisen kanssa jonka nimen tiedän. En voi hyvin, koska liikaa ns. esitystä yhä ja ei ole vakituista työpaikkaa. Muutosta haaveilen koska tämä talo muistuttaa rankoista vuosista ja se vahvistaa stressiä.