Vuoden kestänyt suhteemme on ollut repaleinen. Rakastuimme, mutta minä pelkäsin kovasti sitoutua. Mies piti minusta kynsin ja hampain kiinni, kunnes lopulta olin samaa mieltä hänen kanssaan. Tajusin vihdoin, että tätä miestä rakastan, vaikka kovin erilaisia olimmekin. Silloinpa sitten mies muuttui. Nyt hän on välinpitämätön ja minä pidän hänestä kiinni. Laitan tekstiviestejä ja soitan, mutta hän ei vastaa. Kysyttäessä ei kuitenkaan ole varma mitä haluaa.
Minun tunteeni ovat nyt niin vahvoja, etten haluaisi luovuttaa. Mutta mikä on liikaa? Milloin on vain luovutettava? En pysty nukkumaan enkä syömään. Vastakaikua tulee satunnaisesti.
Minun tunteeni ovat nyt niin vahvoja, etten haluaisi luovuttaa. Mutta mikä on liikaa? Milloin on vain luovutettava? En pysty nukkumaan enkä syömään. Vastakaikua tulee satunnaisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai niin, aika jännää että teillä ihan konkreettisesti tapahtui tuollainen tunteensiirto. Eli nyt sinä tunnet samaa kuin miehesi aikaisemmin. Olisi kiinnostavaa tietää että minkä ikäisiä olette (ei pakko vastata, jos tuntuu siltä). Torjuuko mies sinua ihan kokonaan? Mitä on sanonut? Lupaileeko jotain vai haluaako että loppu on? Vai ei sano mitään? Minä olen myös sellaisessa tilanteessa, että olen tullut torjutuksi. Uskon että kaksi tarvitaan aina näihinkin hommiin. Itse aion rakastaa lopun ikääni, koska RAKASTAN. En rakastaisi, jos loppuisi tuosta vain. Jos tämä mies ei tule, niin sitten tulee toinen. Rakastan häntäkin ja pysyn uskollisena sille, joka tulee ja jää luokseni.
Mieti itse mitä haluat tehdä. Kerron vinkiksi vain oman kokemukseni. Itse olen ollut yhteydessä mieheen, koska hän torjui minut tosin erittäin ristiriitaisin tavoin. Meni aika pitkään siinä sahatessa. NYT on minulla tullut henkinen vapautuminen, ei tee enää mieli olla yhteydessä, tehköön mitä haluaa. Minä elän elämääni ja varmasti ennen pitkää tulee kukalleni pölyttämään mis joka jää. Tavallaan annan nyt tälle ex:älleni täyden vastuun omista valinnoistaan. Jos ei halua olla kanssani, niin ei sitten. Minä en enää juokse kenenkään perässä todistamassa rakkauttani. Oli hänellä syy mikä tahansa kummaan käyttäytymiseensä, niin minä menen nyt omassa elämässäni ja katson mitä tuleman pitää.
Samaa suosittelen sinulle. Olkaamme ihania kukinoja jonka luokse mehiläinen löytää aikanaan. Silloin ei ole oikea kaveri kysymyksessä, jos on noin kyvytön kohtaamaan tunteitaan ja kipeitä haavojaan, jotka avautuvat aina rakastuessa. Rakastuminen on pelottava asia! Mutta oman kertomuksesi pohjalta on kiinnostavaa nähdä, että muuttuuko tämän minun exäni käyttäytyminen nyt, kun minussa tapahtui muutos. Saattaa tosin olla, että ei. Mutta sama se. Minä menen elämässäni kohti rakkautta. Samaa sinulle! kyllä se mies sieltä tulle, JOS on sulle oikea. Jos väen vänkää odotat luoksesi ja jos vielä tulisikin, niin joutuisit vain toteamaan, että ei ollutkaan ...
Aikaa voi mennä pitkäänkin, kuukausia. Mutta eheytetään itseämme ja annetaan kukintomme hohkaa! Ei tarvitse huolehtia kuka tulee, koska juuri se oikea tulee ja jää. Perässä ei tarvitse kinua.
Olemme vajaa kolmekymppisiä molemmat. Mies rakasti minua ihan pakahtuakseen, minä taas pyrin pois. Ja nyt on siis toisinpäin. Eilen tuli tosin sellainen viesti, että pysy poissa. Hän on sanonut niin aiemminkin, muttei ole oikeasti tarkoittanut. Nyt minun on otettava se tosissaan. sattuu vain niin s....sti.
Sanonta taitaa mennä jotenkin niin, että jos rakastat, päästä rakastettusi vapaaksi. Jos hän palaaa luoksesi, kyseessä on oikea rakkaus.
Tiedän oikein hyvin, mistä puhut. Exäni on ihan samanlainen: kun minä elän elämääni, enkä uhraa hänelle ajatuksiani tai aikaani, hän hätääntyy ja ryhtyy todistelemaan rakkauttaan. Valitettavasti hän tuntee vuosien myötä minut niin hyvin, että tietää mikä kolahtaa. Ja sitten kun sydämeni on taas valloitettu, hän vetäytyy itseensä, ei soita, ei ota yhteyttä, ei mitään. Ja minä jään kotiin itkemään ja keräilemään sydämeni sirpaleita. Kun olen koossa taas, sama toistuu... Ja toistuu.
Mutta ei enää. Eilen itkin viimeisen kerran. En voi enää tavata kyseistä henkilöä edes ystävänä, koska hän ei näemmä kestä sitä, että elän elämääni ilman häntä. Ja minä taas en ole vielä tarpeeksi vahva vastustaakseni tämän casanovan hurmausyrityksiä.
Se on sairasta, että nauttii siitä kuinka saa toisen polvilleen. Tällainen mies haluaa naisen sellaisena kuin tämä on parhaimmillaan; vahvana, itsenäisenä, elinvoimaisena. Ja kun tämä nainen muuttuu rakkaudessaan herkäksi ja heikoksi, miestä ei kiinnosta enää.
Parasta etsiä sellainen mies, joka osaa arvostaa näitä molempia puolia. Tai jäädä ikuisesti tuohon oravanpyörään ja tulla vanhaksi, väsyneeksi ja katkeraksi.
olen törmännyt kyseiseen luonnetyyppiin..joka ei osaa sitoutua, eikä myös irrottaa tai ei anna toisen aloittaa omaa elämää, vaikka itse eläisi täysillä omaansa..... juuri kun toinen pääsee erosta jaloilleen ja alkaa elämään elämäänsä, niin silloin tämä ex alkaa vuodattamaan tunteitaan ja ikäväänsä viestein ja puheluin.pommittaa niin kauan , että saa varmuuden, että toinen kuuluu taas hänelle ja ettei ole jotain toista viemässä hänen ex:äänsä..
On tarve kontrolloida toisen elämää loputomiin, vaikka mitään muuta sitoutumista ei olis tarkoitus suunitellakaan.
patologista valehtelua ja takin kääntämistä...
sitten kun on taas saanut toisen uskomaan ns. rakkaudentunnustukset, niin yhteydenpito taas viilenee..tällaisen ihmisen kanssa on hyvin vaikea aloittaa turvallista ihmissuhdetta. onko kyse sitten narsistisesta vai psykopaatti- luonnehäiriöstä, mutta puhumisen ja manipuloinnin taidot on todella huikeat...
jos haluaa itsensä repiä haavoille sisäisesti, niin, tällaisessa suhteessa saa niitä haavoja..
ei kannata lähteä rikkomaan itseään tällaisissa ihmissuhteissa.eikä todellakaan langeta lurituksiin, silloin kun juuri on päässyt itsensä ja elämänsä kanssa tasapainoon.
Olen kokenut aivan saman, ja elän sitä tilannetta edelleenkin. Nyt on kuitenkin suhteen murrosvaihe, eli tulemme tien päähän, missä on pakko valita, kääntyäkö oikealle vai vasempaan. Tilanne on yhtä helvettiä, mutta lohduttavaa on, että vastaavaa kokeneita löytyy muitakin.