Kyseessä ei ollut parisuhde, vaan alkuaskelilla oleva tapailu, joka olisi mahdollisesti johtanut seurusteluun. Noh, menin sitten pilaamaan jutun sillä tavalla että.....
...kun hän joskus mainitsi, että ei voisi tehdä aborttia, niin mä sitten olen sitä mieltä, että jos nainen päättää yksinoikeudella synnyttää lapsen, joka ei ole harkittu, enkä mä sellaista halua, niin meitsi lähtee kyllä siinä vaiheessa kävelemään. Olen 23 ja hän 19.
Oma asenne asiaan on se, että abortti on ratkaisu, vaikka raskas sellainen. Mielestäni on parempi tehdä abortti, kun saattaa lapsi tähän julmaan maailmaan ja antaa hänelle huonot lähtökohdat (me kumpikin köyhiä opiskelijoita opintolainoineen). Enkä itse olisi valmis ottamaan vastuuta toisen elämästä.
Tietenkin hän sitten haukkui minut julmaksi ja kylmäksi. Hyvä, että otimme asian puheeksi nyt, eikä parin kuukauden päästä seurustelun jälkeen.
Omasta mielestäni olen se, joka kantaa vastuun ja minulla on realistinen näkemys asioihin. Haluan saada lapsia vasta 30 ikävuoden jälkeen, jolloin talouteni ja perheeni on turvattu.
Hän ei minua ymmärtänyt, ymmärtääkö joku muu?
...kun hän joskus mainitsi, että ei voisi tehdä aborttia, niin mä sitten olen sitä mieltä, että jos nainen päättää yksinoikeudella synnyttää lapsen, joka ei ole harkittu, enkä mä sellaista halua, niin meitsi lähtee kyllä siinä vaiheessa kävelemään. Olen 23 ja hän 19.
Oma asenne asiaan on se, että abortti on ratkaisu, vaikka raskas sellainen. Mielestäni on parempi tehdä abortti, kun saattaa lapsi tähän julmaan maailmaan ja antaa hänelle huonot lähtökohdat (me kumpikin köyhiä opiskelijoita opintolainoineen). Enkä itse olisi valmis ottamaan vastuuta toisen elämästä.
Tietenkin hän sitten haukkui minut julmaksi ja kylmäksi. Hyvä, että otimme asian puheeksi nyt, eikä parin kuukauden päästä seurustelun jälkeen.
Omasta mielestäni olen se, joka kantaa vastuun ja minulla on realistinen näkemys asioihin. Haluan saada lapsia vasta 30 ikävuoden jälkeen, jolloin talouteni ja perheeni on turvattu.
Hän ei minua ymmärtänyt, ymmärtääkö joku muu?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuossa on kolme vaihtoehtoa- joko 1.tyttö on ehdoton abortinvastustaja, tai 2.hänellä on romanttinen idea siitä, kuinka hän saa miehen omakseen hankkiutumalla "vahingossa" raskaaksi, tai sitten 3.tuo oli testi.
Joskus, jos tyttö on vasta rakastunut, hän haluaa leikkiä ajatuksella yhteisestä perheestä.
Hän tavallaan kokeilee mielessään uutta miestään "isän rooliin", vaikka hänellä ei olisi pienintäkään aietta oikeasti hommaan ryhtyä.
Hän olettaa, että koska hän kokeilee miestä mielessään "isukin" rooliin, ja se on merkki rakkaudesta, niin myös mies kokeilee häntä äidin rooliin, mikäli on yhtä rakastunut.
Jos tämä mies sitten möläyttää tämän herkän mielikuvaharjoitteluvaiheen aikana, että hän lähtee lätkimään mikäli tyttö tulee raskaaksi, se on tytölle sama kuin löisi avokämmenellä lärviin.
Muista, että pariutumisen vaistonvaraisena tarkoituksena on kuitenkin lisääntyminen, ja nainen katsoo ja arvioi (myös tiedostamattaan joskus) miestä sen perusteella, että onko hänestä isäksi.
Jos kyse oli testistä, voit saada hänet lepytettyä sanomalla, että tulevaisuudessa lapsi on ok.
todennäköisesti muija ei kuitenkaan siihen ryhdy.
Jos kyse on toisaalta siitä, että hän on aktiivinen abortin vastustaja, niin sittenhän teillä tosiaan on elämänkatsomuksellinen ero, ja se siitä.
Minä ymmärrän sinua, olen kanssasi samaa mieltä asiasta. Minun ja nykyisen mieheni seurustelun alkuvaiheilla kondomi hajosi (raskauden vaaraa ei kuitenkaan ollut, söin e-pillereitä) ja se johti keskusteluun siitä, mitä teemme jos se pahin sattuu, eli ehkäisy pettää. Ilmoitin suoraan, etten vielä ole valmis lapselle ja että raskauden sattuessa tekisin abortin. Mieheni oli kanssani samaa mieltä asiasta, olimme silloin 19 ja 23, eli saman ikäisiä kuin te nyt.
Minä olin silloin vasta aloittanut opiskelut, enkä olisi ollut valmis "heittämään elämäni hukkaan" lapsen takia. En ollut valmis kantamaan vanhemman vastuuta, enkä sitä halunnut. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen vieläkin sitä mieltä, ettei lasten aika ole vielä. Tosin jos vahinko sattuisi nyt voisin ehkä harkitakin lapsen synnyttämistä, mutta vain ehkä.
Mielestäni on erittäin hyvää, että huomasit jo nyt että sinulla ja tuolla tytöllä on eri maailmankuva ja eri arvot, voit siis lopettaa seurustelun jo tähän. Sillä tämä on mielestäni sellainen asia, josta tulisi olla samaa mieltä tai muuten parisuhde ei tule onnistumaan. Et sinä minun mielestä ole kylmä eikä julma, olet realistinen mies joka kantaa vastuunsa ja tietää mitä tahtoo. Olisit varmasti tarpeen tullen valmis tukemaan naistasi abortissa.
Ainoa asia, josta en ole samaa mieltä kanssasi on lapsen saamisajankohdsta. Itse haluan ekan lapsen ennen 30-vuoden ikää, se tosin tarkoittaa, että mies saattaa olla yli kolmenkympin :)
Naisen kannalta on parempi, että erositte nyt. Vahingon sattuessa hänen olisi täytynyt kestää se, että sinä painostat häntä tekemään murhan ja mahdollisesti menettämään mielenterveytensä. Seksi voi johtaa lapsen syntymiseen, vaikka ehkäisyä käytettäisiinkin. Pidä se mielessä ja housut jalassa.
erittäin hyvin. Olen kanssasi aika samoilla linjoilla, vaikka itse olenkin nainen ja kahden lapsen äiti, joka sai esikoisensa nuorena.
Kiitoksia vastauksista, sekä puolellani olemisesta että minua vastaan. Toki ehkäisy tuli jo puheeksi ja pillerit oli jo hankinnassa, mutta aina se riski olisi olemassa, ja meitsihän olisi kerran kuukaudessa aina kuset housussa, että miten tässä käy...vaikka se riski onkin aika pieni.
Tottahan toki tukisin naista aborttia tehtäessä, todellakin. Mielestäni abortti on VAIHTOEHTO.
Tein ehkä virheen siinä, että sanoin asian liian suoraan, ja ehkä hieman julmalla tavalla. Mutta se siitä....
Mielestäni on vain hyvää, että sanoit mielipiteesi suoraan. Sillä tämä on asia, josta ei vaikuta eikä kannata valehdella tai kierrellä. Voihan se toki olla niin, miten ensimmäinen vastaaja veikkaili, eli tyttösi elää alkusuhteen huumaa ja kuvittelee sinusta lapsensa isää. Mikäli vahinko sattuu mieli saattaa muuttua, tai sitten ei.
Abortti ei ole ehkäisykeino, mutta vahingon sattuessa se on vaihtoehto. Aivan kuten sanoit. Elämme 2000-lukua, eikä naisen ole pakko synnyttää ei-toivottua lasta. Parempi vaan, jos ei synnytä. Lapsi ansaistsee kansi aikuista, jotka rakastavat häntä ja jotka haluavat vanhemmiksi.
Tämä on minun mielipide.
mä en nyt ymmärrä..ettehän vain molemmat ajattele että abortti on yksi ehkäisykeino???
Kyllä se vain on niin että ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, eli jos vahinko sattuu, naista (ja lasta) ei jätetä yksin vaan kannetaan vastuu yhdessä, oli ratkaisu mikä hyvänsä (lapsi vai abortti).
Tiedän yhden tapauksen jossa nainen tuli raskaaksi ja jätkä lähti kävelemään. Ei kuulemma ollut valmis isäksi. Todella itsekästä! Entä lapsi?
No, te ootte vielä nuoria ja mielipiteet ja asenteet muuttuu.
Eli siis ymmärrän varsin hyvin tyttöystävääsi. Itse en tekisi aborttia, vaikka lapsi olisi tullut jo 15 kesäisenä, koska yksinkertaisesti vastustan aborttia, murhana. Tietty ymmärrän abortin esim. raiskauden uhriksi joutumisen takia tai erittäin mahdottoman tilanteen takia (lapsi erittäin sairas, naisen henki vaarassa jne.). No tästä en aio kiistellä kenenkään "abortti on ehkäsykeino"-ihmisen kanssa. Mutta nämä seuraavat kysymykset eivät ole tarkoitettu ns. hyökkäykseksi, mutta toivottavasti nämä saavat sinut miettimään miksi naisesi niin kylmästi sinut haukkui.
Itse en ikikoommin seurustelisi tai oikeastaan rakastelisi henkilön kanssa joka ajattelisi samanlailla kuin sinä. Jos nainen ei haluaisi tehdä aborttia lähtisit pois -Onko se sinusta kypsää sekä vastuunkantamista? Naisenko harteille se silloin jäisi? ns. naisen murheeksi? Et voi, etkä saa pakottaa ketään tekemään aborttia. "lähden jos et tee aborttia, huolehdit yksin sitten kaikesta, vaikka yhdessä lapsi saatettiin alkuun"-meiningillä.
Silloin kun lapsi on jo siitetty, ei se ole enää yksinoikeudella päätetty synnyttää. Mutta yksinoikeudella sinäkö sen sitten abortoisit jos nainen ei sitä halua? On vastuuntunnotonta ylipäätänsä sekstailla jos lapsen syntymä on maailmanloppu. Seksillä on kuitenkin aina se varjopuoli että siitä saattaa tulla lapsi.
Abortti on huomattavasti helpompaa miehelle kuin naiselle (siis yleisesti ottaen, poikkeuksia on). Mies vaan senkus patistaa naisen aborttiin ja helpottuu kun se ikävä solupallero on poissa, mutta naiselle se ei välttämättä ole noin helppoa. Naiselle se voi tuoda pahan masennuksen, itsesyyttelyn ja surun tunteet vaikka lapsi ei olisikaan ollut haluttu.
Jos naisesi on jo nyt sitä mieltä ettei aborttia tekisi ja sinä olet sitä mieltä että naisen on pakko tehdä abortti -tai ainakaan sää et lasta huolehdi pätkääkään- niin on oikein hyvä ratkaisu että erositte. Ette kuulu toisillenne, eikä teidän aika ole ainakaan sekstailla piiiitkäään aikaan ennenkuin olisit valmis hyväksymään vahinkolapsen.
Tämä siis on vain mun mielipide, mutta toivottavasti tämä saa sut miettimään mahdollisesti niitä asioita mitä naisesi mielessä pyöri. Ja tarkoitukseni ei ole saada herneitä nenään kenellekään, joka ajattelee erilailla.
Minäkään en ymmärrä, mitä vastuuntuntoa siinä on, että kantaa vastuun vain silloin, kun ratkaisu on itseä miellyttävä. Eiköhän todellista vastuuntuntoa ole se, että kantaa vastuun KAIKISSA TILANTEISSA!
Siis enhän minä sitä tarkoittanut, että abortti olisi ehkäisykeino, en todellakaan! Toivottavasti nainen ei joudu elämänsä aikana sellaiseen. Mutta kun pilleritkin ovat vain 99% varmoja, niin jos nyt sen 1% todennäköisyydellä se raskaus pamahtaa, ja jälkiehkäisy on jo myöhäistä, ja lapsi tulisi ei-toivottuna, niin abortti on mielestäni oikeutettu.
Lähtisin kävelemään jo ihan sen takia, että minulla ei olisi sananvaltaa asiaan - nainenhan sen päätöksen todellisuudessa tekee.
No onneksi kaikki naiset eivät ole sellaisia kuin hän, eli on olemassa jotka ymmärtäisivät minua.
Kun näitä YH-äitejä katsoo (vertaa vaikka deitti net tai suomi24 treffit), niin melkein käy sääliksi kun he etsivät miestä itselleen. Siis puhutaan 20 vuotiaista naisista, ei ikänaisista. Jotenkin minä saan sellaisen kuvan, että lapsi on synnytetty "abortti on murha" - asenteella, tajuamatta oikeasti sitä vastuuta, mikä lapsen mukana tulee. Herrajumala, sehän sitoo sinut 20 vuodeksi. Haluaako kukaan luopua nuoruudesta? Ei sitä lasta tuupata omille vanhemmille muuten kun joskus viikonlopuksi.
Tämä asia on mietyttänyt minua aina, ehkä sain jonkinlaisen trauman nuorena, kun eka tyttöystäväni yritti sitoa minut itseensä hankkimalla raskaaksi vahingossa.
BTW, onko muuten laillisesti mahdollista välttyä elatusmaksuilta, jos nainen ei anna tavata yhteistä lasta?
En väitä että näkemyksesi on täysin väärä. Haluan vain tuoda esille, ettei aborttikaan ole aina helppo ratkaisu. Tein abortin yli kymmenen vuotta sitten 18-vuotiaana. Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja silloinen poikaystäväni (kuten sinäkin) uhkasi lähteä ja lupasi tukea minua ainoastaan, mikäli aborttiin päädyn. Hän perusteli näkemystään hyvin samoilla argumenteilla kuin sinä. Tämän abortin jälkeen olin yli kaksi vuotta vakavasti masentunut ja edelleen harvoin kuluu viikkoa niin etten katuisi ratkaisuani. Nyt kahden lapsen äitinä uskon, että olisin kyllä selvinnyt lapsen kanssa. Miten sitten kävi silloisen parisuhteen? Vaikka poikaystäväni kuinka yritti tukea minua, hän ei siihen kyennyt. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt (yrityksistään huolimatta) asettumaan asemaani. Näin ollen päädyimme lopulta sangen myrskyisään eroon.
LAINAUS: "Tämä asia on mietyttänyt minua aina, ehkä sain jonkinlaisen trauman nuorena, kun eka tyttöystäväni yritti sitoa minut itseensä hankkimalla raskaaksi vahingossa."
Huh huh, Olet siis jo yhden naisen pamauttanut paksuksi? Luuletko tosiaan että jos nainen VAHINGOSSA tulee raskaaksi, se yrittää väkisin sitoa sillä sua? (syö pillereitä/käytätte korsua ym.) Eiköhän hän halua että otat vastuun siitä minkä sait aikaankin, eikä todellakaan sitoa ketään väkisin lapsella.
LAINAUS: "Lähtisin kävelemään jo ihan sen takia, että minulla ei olisi sananvaltaa asiaan - nainenhan sen päätöksen todellisuudessa tekee"
Sinunko se sitten pitäisi tehdä? Kovin itsekästä ajattelua. Eiköhän se ole niin, että jos nainen tulee kaikesta ehkäisystä huolimatta raskaaksi, se on naisen oma asia tekeekö aborttia vai ei. Naista se asia koskettaa paljon enemmän kuin miestä, naisen ruumistahan se on. Sulla on silloin sanavaltaa kun sulla on vielä housut jalassa!
Eiköhän kannattaisi sun jo pitää ne housut jaloissa ja uskoa kerrasta että NAINEN VOI TULLA RASKAAKSI AINA KUN SEKSTAILETTE!! Ja sää vielä pidät itseäsi vastuuntuntoisena! Huh huh
Noh, mielipidettä tästä asiasta on varmaan yhtä monta, kun on ihmisiäkin. Huomaa kuitenkin, että kaikit tämän keskustelun osallistujat eivät ole minua vastaan.
Sanon rehellisesti, että kun raskaana oleva naisystäväni miettii "abortti vai lapsi" niin ykkösprioriteettini on välttyä lapsen syntymältä (...ja elatusmaksuista), kestääkö se suhde vai ei, on toissijainen asia.
Sinäkin olet näköjään nainen, eli vähän huonosti valittu otsikko, mutten keksi parempaa :) Tässä siis "toisen" naisen mielipide asiasta:
Niin, onhan se kieltämättä vähän omituista, että aloittaja kokee ex-tyttöystävän vahinkoraskauden yritykseksi sitoa hänet suhteeseen. Mutta ehkä hän todella koki tilanteen näin? Sillä mikäli kyseessä olisi todellakin ollut vahinko, miksi nainen ei ottanut vastuunsa?
Omasta mielestäni mikäli nainen syö e-pillereitä, miehen pitäisi pystyä luottamaan siihen, ettei nainen tahdo lasta tai raskaaksi, ja vahingon sattuessa tekisi abortin. Sillä siihen aloittajakin on todennäköisesti luottanut: kerta ehkäisyä käytetään, lasta ei vielä haluta. Varmasti ollut shokki kun tyttöystävä onkin ilmoittanut haluavansa pitää kyseistä vahinkolasta.
En sano, etteikö koskaan tästä "säännöstä" voitaisiin poiketa, mutta mielestäni se tulisi tehdä yhteisymmärryksessä. Sillä ehkäisynkäyttö on yhteisymmärryksestä tehty sopimus siitä, ettei lapsia vielä haluta. Jos sopimusta tahdotaan rikkoa siihen vaaditaan mielestäni molempien suostumus. Vaikka nainen viime kädessä kantaa ja synnyttää lapsen, miehelläkin pitäisi olla sananvaltaa.
Näin minä ainakin ajattelen asiaa. Tämä on mielestäni sellainen asia, joista jokaisen parin tulisi keskustella suhteen alussa. Näin me teimme, ja on molemmille selvää, että niin kauan käytetään ehkäisyä kunnes haluamme lapsen. Ja jos vahinko sattuu teemme abortin, näin me olemme päättäneet. Toki mikäli vahinko sattuu, siitä voi keskustella, mutten missään nimessä lähtisi päättämään asiasta yksin, kuulematta ja pohtimatta myös miehen mielipidettä.
Mutta näistä asioista onneksi saa olla eri mieltä :)
Onhan se varma, että siinä kun on nuoria miehiäkin, jotka pilaavat elämänsä haihattelulla, niin kyllä löytyy tyttöjä, jotka ovat sen verran innostuneet koti-leikeistä , että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi.
Näitä tulee nuorten miesten varoa tarkasti.
Sehän on ikivanha temppu.
En jaksa nyt käydä ruotimaan, mitkä kaikki psykologiset seikat ja minkälainen kehitys kaari siihen johtaa, mutta kun allle kaks kymppisistä tytöistä puhutaan niin kyllä löytyy myös näitä paksuksi hankkiutujia.
Elämä pelottaa, ja haluavat jonkun syyn jäädä ulkopuolelle normaalikuvioista. Mikäpä muu konsti siihen löytyykään, kuin heittää koulut helvettiin ja ruveta pyhäksi äiti-madonnaksi. Tähän liittyy yleensä myös varmaan hallusinaatiot ikuisesta rakkaudesta jotain prinssiä kohtaan.
Ja pahoittelen, jos joku kypsän valinnan tehnyt teini-äiti lukee tämän, ja suuttuu. En tarkoita tietenkään sinua, enkä muitakaan viisaita nuoria lapsenhankkijoita.
että kannat vastuusi ja kerrot mielipiteesi. Sen sijaan en osaa arvioida osasitko kertoa asiallisesti, ettet hyökkäävästi tai tylysti. No, sen tiedätte te kaksi. Ehkä tyttöystäväsi vain pahoitti mielensä jotenkin.
Mutta mutta, tällä hetkellä olet sitä mieltä että haluat lapsia vasta 30 -> ;) Suosittelen, ettet tee siitä elämäsi keppihevosta, jota tarjoat jokaiselle lupaavalle naisystävän alulle. Nimittäin, jostain syystä elämä saattaa kohdella toisin kuin suunnittelet, eikä se ole maailmanloppu. Liiallinen järkeilykään ei ole hyväksi, vaikka tilannekohtaisesti järkeä käyttäisikin :)