Kulissielämää

Minusta tuo on enemmän kuin normaalia. Jokainen ihminen tarvitsee riittävän eristävän muurin itsensä ja ulkomaailman välille.

Jos joku jakaa itsestään paljon ulos, on se vain sitä miltä hän haluaa näyttää ulospäin. Ihmisen sisin on ja todellisuus jää aina arvoitukseksi.

Eli..."Sosiaalipsykologian yliopistonlehtorin mukaan jokainen elää kulissielämää tavalla tai toisella. Se ei välttämättä ole huono asia."
En juuri perusta tieteeseen ja vielä vähemmän psykologian väitteisiin.
Kulissi elämä, käsitteenä, tässäkin on hyvin väljästi avattu.
Mielestäni se kuva, status, joka ulkopuolelle annetaan, ei ole yhtä kuin elämä. Ei myöskään oletus, josta muut muka havaitsisivat itsen, ole elämä. Tai kuvaus siitä. On yksityisempiä ihmisiä, jotka valitsevat tarkemmin, kenelle avaavat mitäkin.
Ja on kyse valinnoista, jotka eivät ole samoja, välttämättä kaikilla elämän osa alueilla, tai näyttäydy niin eri ihmisten kanssa.
Samaten status on niin vaikea tulkinnainen asia, viestittäminen kenellä on rahaa, tai kuka kuuluu mihinkin sosiaaliseen luokkaan, ettei näillä voi todellisuudessa viestittää mitään ilman, että tulisi vääriä tulkintoja. Eikä niillä ole tekemistä myöskään elämän, saati kulissi elämän kanssa. Otetaan esimerkki. Joku ostaa kirpputorilta ja kierrättää ideologisten syistä, toinen vähävaraisuuden ja ideologisten syiden takia.
Ei se ole kulissi elämää, ettei kerro syitään tai avaa niitä jokaiselle.
Ne ovat vain osa normaalia harkintaa, sekä valintaa.
Kuka edes voi olla se, joka määrittelee, elääkö joku kulissi elämää? Ehkä ihminen itse, mutta ei sitä oikeasti pysty määritellä, mitä se edes on, ja kuten juttukin kertoo, on normaalia, mutta toisaalta toteaa, ettei se välttämättä ole huono asia.
Todellisuudessa mittaavat syitä kokea häpeää, jos et kuulu "muka normaaliin" ympärilläsi olevaan oletettuun luokkaan, ja tasoon, johon oletat muiden jotenkin kuuluvan. Nyt sille on annettu uusi termi, kulissielämä. Jota, ei edes periaatteessa voi olla. On vain tiedon jakoa, kenelle haluat mitäkin jakaa. On myös siinä mielessä järjetöntä olettaa että sitä voitaisiin näin hahmottaa, sillä toisille ihmisille ulkoiset statukset eivät merkitse juurikaan, kun taas toisille enemmän. Joten valinnoista on pääteltävissä hyvin vähän.

Niin ja tuohon vielä noista suhteista, että kun puhutaan, että olisi kulissi liittoja, jotka ilmenisivät niin, että ongelmista ei puhuta ulkopuolisille, tai suhteen laadusta tai tapahtumista, niin olisi hyvä kysyä, että onko se onnellinen liittokin kulissi liitto, jos ei muisteta tai haluta joka puolella toitottaa kuinka hyvin menee ja miten hyvin parisuhde voi?

"Ihmisille on itse asiassa hyvin keskeistä tai jopa välttämätöntä esittää eri rooleja, sopeutua tilanteisiin ja muiden odotuksiin saadaksemme huomiota ja hyväksyntää. On vaikea päätellä, mikä on se todellinen minuus mitä ihminen peittää."

Helevata.. no mä olen sit varmaankin vielä apina-asteella, kun ei kiinnosta kenenkään huomio tai hyväksyntä.
Mulle on se ja sama.
Toki mulka voi olla defenssi päällä ja vaan angstaan jatkuvasti muiden ihmisten takia, mutta hitokseltaan ei huvita sopeutua tai saada huomiota.
Tiedän olevani epäsosiaalinen inrovertti ja laumasieluisuutta pakeneva yksinäinen susi.. mut hei.. mä viihdyn tälläisenä ja olen onnellinen.

Luulen että Suomessa on aika paljonkin tuon timon tyyppisiä ihan hyvin toimeen tulevia ihmisiä ilman esittämisen tarvetta, itsekin taidan olla sellainen kun en yleensä hanki asioita kuin tarpeeseen enkä koe koskaan olleeni liian varaton hankkimaan jotain mitä olen tarpeelliseksi katsonut.

-harmiseikirj-

Se miten tuossa jutussa käytetään sanaa kulissielämä on varsin outo. Mikä on edes kulissi? Itselleni kulissi jonkun asian tietoista esittämistä ulkopuolisille syystä tai toisesta. Olen itse elänyt vuoden kulissiliittoa pitkän suhteen päälle, koska piti vain odottaa, että nuorin on riittävän vanha kestämään vuoroasumisen vaurioitta ja koska, jos erosta olisi kerrottu kenellekään muille kuin yhdelle valitulle ystävälle, olisi joku möläyttänyt jossain kohtaa lapsille. Aikuisellekin vuosi kulissia on raskas, ei sitä kuormaa halua kaataa lapsen harteille. Siis painava syy, lapsen paras.

Muuten ajattelen, että se, etten tuo kaikkia henkilökohtaisia asioita ilmi joka paikassa ei ole kulissia vaan sosiaalista käytöstä. Vaikka nyt karkea esimerkki, vaikka parisuhteen seksielämästä ja sen yksityiskohdista (jos sellainen olisi) ei yleensä puhuta työpaikan lounastauolla tai edes suurimman osan ystävien tai perheen kanssa. Samoin on paljon erilaisia asioita, jotka ei sovi keskusteltavaksi joka paikkaan sovinnaisuus-, käytös- ja sopivuus- ja lojaalisuussyistä. Myös vaikka varallisuudesta puhuminen on näitä asioita, jotka ei sovi joka paikkaan.

Kulissia olisi jos tietoisesti esittää jotain mitä ei ole. Jos impotentistä kärsivä esittää vaikka isokaluista aktiivista häntäheikkiä häpeä takia. Jos varaton systemaattisesti esittää varakasta (velalla). Jos työtön käy päivisin jossain vain antaakseen naapureille kuvan työssäkäynnistä. Homo esittää julkisesti heteroa, koska pelkää ettei tule hyväksytyksi.

En ymmärrä miksi sen sijaan vaikka impotentin pitäisi jokaiselle vastaantulijalle teroittaa ettei pysty seksiin. Se on intiimiyksityisasia, jolla ei pitäisi olla mitään merkitystä suurimmalle osalle ihmisistä. Se, että pitää jotain asioita yksityisenä ei ole kulissia sellaisenaan. Samoin työttömyydestä tai homoudesta ei ole tarvetta kertoa kovin monessakaan tilanteessa ellei joku suoraan kysy. Ihmisellä saa olla asioita, jotka on yksityisiä tai jotka kerrotaan vain läheisille. Vain hölmö kailottaa kaikki yksityiset asiat ilman mitään rajaa kaikille vastaantulijoille.

En koe sitäkään, että haluaa elää askeettisesti, vaikka olisi varaa elää yltäkylläisyydessä kulissiksi. Se on arvovalinta ja kulissiksi se muuttuu vasta kun tietoisesti antaa väärää kuvaa itsestään. Ei omaisuus tai palkka, ole asia, jota usein halutaan kertoa kenelle tahansa. Mitä sekään kenellekään sivulliselle kuuluu.

Haastatellun miehen motiivia elää yliaskeettisesti mietin. Ymmärrän ympäristönäkökulman, mutta hän ei sitä ainakaan paljon korosta. Luxus ja kurjuus välissä on paljon eri kerroksia. Itsekin ajoin vanhalla autolla kunnes se ei mennyt enää katsastuksesta ruosteen takia läpi (ei enää ollut korjattavissa). Syy ei ollut ettei olisi varaa, vaan koska en arvosta yhtään hienoja autoja. Auto on ihan sama kunhan autoa se kulkee. Kun vaihdoin autoa, vaihdoin sen ihan uuteen. Isoin ongelma oli uskaltaa osaa vajaalla auto-osaamisella auto.

Sitten taas itse näen, että kun täällä eletään vain rajallisen ajan miksi ei nauttisi siitä mitä on ja mihin on varaa ilman lainaa. Vaikka yhteinen reissu lasten kanssa on rahansa arvoinen, samoin lasten harrastukset ja lasten kanssa eläessä kohtuullinen elintaso ja hyvä ravinto. Ehtivät kyllä kokea niukkuutta kun muuttavat omilleen. On myös paljon asioita mihin kannattaa rahansa laittaa, vaikka esim. taidenäyttelyt, hieroja, harrastukset, teatteri, keikat jne (mikä kenellekin on tärkeää). Hyvä elämä tulee siitä, että tekee asioita, joista pitää ja jotka antaa jotain. Hyvä elämä tulee läheisten kanssa läsnäolosta. Hyvä elämä tulee haaveista ja tavoitteista, matkasta niitä kohti. Hyvä elämä tulee siitä, ettei koko ajan tarvitse venyttää kaikkea äärimmilleen, ellei saa kiksinsä juuri rajoille venyttämisestä.

Hmm, en elä kulissia missään. Olen elänyt vuosia ennen, en enää.

Toki mulla on kiva rooli IRL, enkä lauo mitä mieli joskus tekisi, koska se loukkaisi jotakuta ja aiheuttaisi riitaa ehkä. Siksi pidän turpani kiinni, mutten esitä kun on kyse minusta. Saavat kukin rehellisen minäni, jos kestävät nähdä sen.