Testosteronibuusteri juoksuun

Kiitos vastauksesta. Näinhän se varmaan on.

Itsellä korkea hemoglobiini mutta ei juoksu kulje, pitis varmaan treenata.

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä korkea hemoglobiini mutta ei juoksu kulje, pitis varmaan treenata.

Minäkin jaksan hölkätä, vaikka en ole vuosiin treenannut juoksua. Ilmeisesti kävellen saa ihan hyvän peruskunnon.

Ei välttämättä nouse hemoglobiini raudan syönnillä. Joillain on korkea ferritiini (varastorauta) mutta matala hemoglobiini ja toisilla voi olla jopa päinvastoin: matala ferritiini ja korkea hemoglobiini.

EPO-hormonin tuotannon määrä vaikuttaa paljon enemmän hemoglobiiniin kuin syöty rauta, sillä sen EPO:n erityksen kasvu tehokkaasti käyttää varastorautaa uusien punasolujen muodostukseen (ferritiini laskee, hemoglobiini nousee). Ilman EPO-hormonin oikeaoppista eritystä mitään ei tapahdu – ja toisaalta EPO-hormonin määrän lisäys nostaa hemoglobiinia kaikissa muissa tapauksissa kuin lähes totaalisessa raudanpuutteessa (hyvin harvinainen tilanne).

Monilla erityisesti vanhemmilla testoukoilla on käynyt niin, että hematokriitti (ja hemoglobiini) nousee huomattavasti testohoidon seurauksena, sillä testosteroni lisää väistämättä EPO-hormonin eritystä (tämä on pääasiallinen syy miksi miehillä on naisia korkeampi hemoglobiini — ei siis johdu kuukautisista, vaikka niilläkin voi olla pienen pieni vaikutus). Testosteronin korvaushoidossa ei ole mitenkään poikkeuksellista, että hemoglobiini nousee esim. 15 pykälää, esim. 160 -> 175. Hematokriitti saattaa samalla nousta viitearvojen ylärajan yli — viitearvothan ovat laskettu pääasiassa naturaalien arvoista sillä testoukkoja on vain pieni osa väestöstä — ja osa lääkäreistä voi huolestua tästä.

Sitten alkaa verenluovutusrumba, jotta hematokriittiä saadaan alemmas. Hemoglobiini ja hematokriitti tietysti luovutuksen jälkeen tippuvat myös testoukoilla, mutta EPO-hormonin eritys kiihtyy entisestään, koska keho haluaa takaisin hormonien määrittämään punasolumäärään. Toistuvat verenluovutukset voivat testoukoilla johtaa "raudanpuutteeseen ilman anemiaa", jossa voi olla siis todella hyvä hemoglobiini samaan aikaan kuin kärsii raudanpuutteesta. Tietysti aivan totaalisessa raudanpuutteessa myös hemoglobiini voi olla alhainen, mutta tässä tulee hormonien etu näkyviin: hemoglobiini pomppaa nopeasti takaisin korkealle, kun rautaa lisätään ravintoon. Ei tarvitse rautainfuusioita sun muita, jos hormonit ovat kunnossa.

Valitettavasti Suomessa lääketiede suhtautuu nihkeästi alhaisen hemoglobiinin hoitoon hormoneilla. Syitä on varmasti useita, mutta suurin on varmasti pelko väärinkäytöstä, sillä monet huippu-urheilijat ovat käyttäneet massiivisia määriä hormoneja myös siinä tapauksessa, että minkäänlaista anemiaa ei ole. Paradoksaalisesti tämä on johtanut tilanteeseen, jossa hormonit ovat tavalliselle kansalle vaikeasti saatavissa, mutta erittäin helposti saatavissa huippu-urheilijoilla, joilla siis väärinkäyttöpotentiaali on ylivoimaisesti suurin.

Kovaan kondikseennnoillakin pääsee, jos testoa piikittöö.