Onko kohtalotovereita, tai jopa selvinneitä?
Reilu vuosi sitten menin pienessä krapulassa paikalliseen pizzeriaan darrapizzalle. Kesken syömisen tuli jumalattoman paha olo, meinasin laatata siihen paikkaan. No pidin pääni ja söin silti loppuun. Loppu päivän oli kuvottava olo.
Seuraavan päivänä menin töihin normaalisti. Ei mitään hätää, olo ihan normaali. Menin sitten työpaikan ruokalaan syömään, ja jo kassajonossa alkoi huimaamaan. Käsiä kylmäsi ja kainalot hikoilivat. Keräsin itseni, maksoin ja menin pöytään istumaan. Kauhea kuvottava olo koko ajan. Yritin syödä mutta jo ensimmäinen pieni palanen tarttui kurkkuun ja tuntui että vatsa on ihan sekaisin.
Se oli sitten viimeinen kerta kun kävin työpaikalla syömässä. Vatsa oli pari kuukautta sekaisin tuon jälkeen. Välillä piti lähteä töistä pois kun tuli niin jumalattoman kuvottava olo. Ainoastaan kotona oli hyvä olla. Vessassa kävin monta kertaa päivässä, vatsa ruikulla. Sitten tilanne muuttui ja alkoi ummetus. Sitä on kestänyt tähän päivään asti. Ennen tuli "kunnon jööti" mutta nyt tulee vain ihan vähän tavaraa. Ja koskaan ei ole "tyhjentynyt" olo. Kävin lääkärissä, söin Nexiumia, kävin gastroskopiassa ym. eikä vikaa löydetty.
Nyt alkaa jo vituttamaan. Työt kärsii. Työmatkoille en lähde, koska silloin joutuu syömään työkavereiden kanssa. Ja sitä en halua. Tänäänkin koitin suggestoida itseäni ruokalaan. Maha on tyhjä, järki sanoo että syö nyt, mutta suu on ihan kuiva. Vaikka kuinka ruokalistalla olisi omaa lempparia, niin ruokahalua ei tule. Mä olen nyt reilun tunnin yrittänyt mennä syömään, mutta koko ajan keksin tekosyitä miksi nyt ei kannata mennä. Eniten pelottaa että jos menen yksin syömään, niin sitten vierelle änkeekin joku muu.
Tuntuisi että stressi pahentaa tilannetta todella nopeasti. Nyt on ollut töissä pitkään ihan persettä, ja kotipuolella pientä surua. Järki sanoo ettei ole mitään hätää, kaikki ok, mutta kroppa haluaa lähteä karkuun ja vältellä ahdistavia tilanteita.
Huomenna mennään lääkäriin. Se luultavasti ehdottaa jotain vatsatautia ym. mutta ajattelin suoraan sanoa sille olevani latvatapaus. Ja että jotain tarttee tehdä, sillä mun tekee koko ajan mieli lopettaa työt ja jäädä kotiin. Kavereitakin välttelen, sillä kaikki seura ahdistaa (paitsi vaimo ja lapset...)
Syöminen ahdistaa
12
6057
Vastaukset
- siltä
että sinulla on paniikkihäiriö. Apu löytyy läheltä, reippaasti vain lääkäriin. Paniikkihäiriö on melko yleinen ja siihen löytyy apu.
Tsemppiä!- kipa -62
Ihan selvää paniikki häiriötä...Muistathan kertoa lääkärille kaikki, ja jos se ei kuuntele, niin laita se kuunteleen.
- -Friikki-
Epäilen että lääkäri sanoopi että vika on korvien välissä ja nimimerkillä Sosialisten tilanteiden pelkona, taikka sitten jokin alkava syömishäiriö.
- Kokenut
Sairastuin vaikeaan masennukseen ja yksi ekoista ja näkyvimmistä oireista oli juuri syömisen vaikeus. Laihduin kahdeksan kiloa alle kahdessa kuukaudessa.
Paniikkihäiriön oireet ovat ihan erilaiset, sekin on plakkarissa.....- Paastoaja
En tiedä onko tämä masennuksen esiaste. Ruoan kanssa ei muuten ole ongelmaa. Kotona tulee kyllä kiskottua ilman mitään ongelmia hirveitä kasoja safkaa. Probleema napsahtaakin heti kun tiedän joutuvani syömään seurassa. Jos joku työmatka osuu kohdalle, niin vatsaa vääntää jo aamusta. Tähän mennessä olen aina kehitellyt jonkun tekosyyn etten mene muiden kanssa syömään. Istun sitten yksin neukkarissa ja syön jotain eväitä yms. Tuntuu vain vähän hankalalta tämmöinen :( Muuten juttu lentää toisten kanssa, eikä vieraiden kanssa juttelukaan eri kielillä töissä ole mikään suunnaton ongelma.
- tärisijä
Paastoaja kirjoitti:
En tiedä onko tämä masennuksen esiaste. Ruoan kanssa ei muuten ole ongelmaa. Kotona tulee kyllä kiskottua ilman mitään ongelmia hirveitä kasoja safkaa. Probleema napsahtaakin heti kun tiedän joutuvani syömään seurassa. Jos joku työmatka osuu kohdalle, niin vatsaa vääntää jo aamusta. Tähän mennessä olen aina kehitellyt jonkun tekosyyn etten mene muiden kanssa syömään. Istun sitten yksin neukkarissa ja syön jotain eväitä yms. Tuntuu vain vähän hankalalta tämmöinen :( Muuten juttu lentää toisten kanssa, eikä vieraiden kanssa juttelukaan eri kielillä töissä ole mikään suunnaton ongelma.
Vaivasi kuulostaisi jonkinlaiselta yhteisruokailuihin liittyvältä sosiaaliselta fobialta. Et todellakaan ole ainokainen, joka kärsii ruokailuihin liittyvistä peloista, vaikkei se taida paljoa lohduttaa.
Minulla puolestani kädet tärisee niin, että ruokalapulle olisi käyttöä. Myös kahvittelu on toisinaan noloa, kun alkaa käsi täriseen niin, että kahvi pysy kupissa. Välttelenkin sujuvasti yhteisruokailuja ja kahvitteluja. Jos saisi kädet vakaaksi, niin elämänlaatukin paranisi huomattavasti. - ...tutulta!
tärisijä kirjoitti:
Vaivasi kuulostaisi jonkinlaiselta yhteisruokailuihin liittyvältä sosiaaliselta fobialta. Et todellakaan ole ainokainen, joka kärsii ruokailuihin liittyvistä peloista, vaikkei se taida paljoa lohduttaa.
Minulla puolestani kädet tärisee niin, että ruokalapulle olisi käyttöä. Myös kahvittelu on toisinaan noloa, kun alkaa käsi täriseen niin, että kahvi pysy kupissa. Välttelenkin sujuvasti yhteisruokailuja ja kahvitteluja. Jos saisi kädet vakaaksi, niin elämänlaatukin paranisi huomattavasti.Joo, tosiaankin kuulostaa ruokailutilanteisiin liittyvältä sosiaaliselta fobialta. Mun fobia samaa asiaa kohtaan ehti kestää yli kymmenen vuotta, kunnes se viimein hävisi. Tähän auttoi se, että yksinkertaisesti pakotin itseni menemään niihin epämiellyttäviin tilanteisiin. Yritin myös ajatella, että syömisen pitäisi olla nautinto ja tankkaussessio, eikä siinä oikeasti olla minkään raadin edessä.
Ja niin siinä vain kävi, että nykyään juhlaillalliset ym. vieraiden tai tuttujen kanssa eivät aiheuta mitään ongelmia. Jos oma pelkosi ei häviä, kehotan lämpimästi menemään psykiatrille. Täysin turha ja elämää haittaava juttu tuo pelko. - Paastoaja
tärisijä kirjoitti:
Vaivasi kuulostaisi jonkinlaiselta yhteisruokailuihin liittyvältä sosiaaliselta fobialta. Et todellakaan ole ainokainen, joka kärsii ruokailuihin liittyvistä peloista, vaikkei se taida paljoa lohduttaa.
Minulla puolestani kädet tärisee niin, että ruokalapulle olisi käyttöä. Myös kahvittelu on toisinaan noloa, kun alkaa käsi täriseen niin, että kahvi pysy kupissa. Välttelenkin sujuvasti yhteisruokailuja ja kahvitteluja. Jos saisi kädet vakaaksi, niin elämänlaatukin paranisi huomattavasti.En mä jää tähän kärvistelemään. Varasin tänään ajan viralliselle kallonkutistajalle, saa hän pistää meikän takaisin raiteilleen. Kävin ensin yleislääkärillä, ja hän ehdotti lääkkeitä. Ajattelin kuitenkin etten minä niitä ala napsimaan. Helposti sitä sitten jää "koukkuun" niihin ja mulle ainakin olisi helvetin noloa jos joku saisi tietää että tuo kaveripa napsiikin psyykelääkkeitä...Eli kokeillaan ensin hissukseen terapiaa, ja katsellaan sen jälkeen sitten niitä kemiallisia vaihtoehtoja.
Mutta Tärisijä on ehdottoman väärässä siinä, ettei tieto toisten neurooseista lohduta. Mun mielestä se on ihan päin vastoin. Kaikissa ahdistuksissa ym. vaivoissa auttaa varmasti kun tietää ettei ole yksin. Miniatyyrimallina voisi heittää tilanteen missä olet jossain luennolla. Vatsa kurisee ja nolottaa. Mutta heti helpottaa jos huomaat että vierustoverilla on samoja ongelmia. Sehän tarkoittaa sitä ettei ainakaan sille toiselle tarvi hävetä. Eihän esim. lihavankaan häpeä itseään toisien lihavien seurassa ;) (ei nyt ole tarkoitus dissata ylipainoisia, herra paratkoon kun itsekin on siihen taipumusta :) - nelli
Paastoaja kirjoitti:
En mä jää tähän kärvistelemään. Varasin tänään ajan viralliselle kallonkutistajalle, saa hän pistää meikän takaisin raiteilleen. Kävin ensin yleislääkärillä, ja hän ehdotti lääkkeitä. Ajattelin kuitenkin etten minä niitä ala napsimaan. Helposti sitä sitten jää "koukkuun" niihin ja mulle ainakin olisi helvetin noloa jos joku saisi tietää että tuo kaveripa napsiikin psyykelääkkeitä...Eli kokeillaan ensin hissukseen terapiaa, ja katsellaan sen jälkeen sitten niitä kemiallisia vaihtoehtoja.
Mutta Tärisijä on ehdottoman väärässä siinä, ettei tieto toisten neurooseista lohduta. Mun mielestä se on ihan päin vastoin. Kaikissa ahdistuksissa ym. vaivoissa auttaa varmasti kun tietää ettei ole yksin. Miniatyyrimallina voisi heittää tilanteen missä olet jossain luennolla. Vatsa kurisee ja nolottaa. Mutta heti helpottaa jos huomaat että vierustoverilla on samoja ongelmia. Sehän tarkoittaa sitä ettei ainakaan sille toiselle tarvi hävetä. Eihän esim. lihavankaan häpeä itseään toisien lihavien seurassa ;) (ei nyt ole tarkoitus dissata ylipainoisia, herra paratkoon kun itsekin on siihen taipumusta :)Mulla oli samanlaisia oireita reilu vuosi sitte, jatku useemman vuoden, mut sit alko käydä jokapäiväseks ja vaikutti elämää.. Just tollanen ruokalanjonossa oleminen pyörrytti, sillee se oikeestaa alko, sit alko tulemaa paniikkikohtauksia keskel tunti koulussa ja joka paikassa jopa kotona. Menin omalääkärin vastaanotolle ja diagnosoin sen itse paniikkikohtaukseski, sain Xanor nimisiä lääkkeitä. Ne ei hirveesti tuntunu auttavan, söin niitä muistaakseni puolisen vuotta, mut ne aiheutti riippuvuutta, bentsodiatpaameja kun ovat.. Menin lääkärille ja sanoin, et pitäsköhän vaihtaa lääkettä, ku bentsoja ei suositella kovin kauaa syömääkää.. Sain Cipralex nimistä lääkettä, niitä oon syöny nyt vuoden ja kyllä on elämästä tullu ihanaa!! Ei yhtää paniikkikohtausta sen jälkeen! Mutta välillä huomaa pientä ahdistusta jos on vähentäny lääkemäärää, sit taas vähän lisää jos siltä tuntuu.. Oon syöny 5-20mg joka aamu. Mut tää ei oo sellanen lääke jonka vaikutus näkyis heti, vaan pidemmän ajan kuluessa vasta.
Ite en käyny missää "kallonkutistajilla", eikä sellasta ehdotettukaa, en tuntenu tarvetta, koska asiat oli ihan hyvin, kelailin sitte itte päässäni, ja puhuin kavereille..
Mun kohalla lääkehoito todella autto!
Ja muutenkin uskon kyllä lääkkeisii, koska kyseessä voi olla joku aivoissa oleva aineiden epätasapaino, mitä lääkkeet korjaa.. Opiskelen sairaanhoitajaksi, nyt oli just psykiatrian harjottelu, ja kyllä tuntu, että ymmärtää potilaita paljon paremmin, ku on omia kokemuksia..
Joilleki kavereille oon kertonu, eipä ne mitenkää kummemmin oo suhtautunu, koska ei päällepäin oo koskaa mitää näkyny.. Vuoden aikana musta on tullu vaan paljo avoimempi, ilosempi ja sosiaalisempi:)
Toivottavasti sinäkin pääset ohi noista vaivoista! - catyuska
häiriön oireet ei ole jotain tiettyjä, vaan niitä voi olla paljon erilaisia, ja jonkun poistuneen tilalle voi tulla joku uusi.Fakta.
Itselläni voimakkain oire on huippaava tunne päässä, kuumuus ja kiihtynyt pulssi. Muutaman kerran on tapahtunut syödessä julkisella paikalla että ei vaan voi niellä, mahassa velloo ja oksettaa, suuta kuivaa ja kylmät väreet juoksee pitkin kehoa.
Itselläni paras lääke oli vaan menä ravintolaan, tilata annos ja lukea syödessä lehteä. Auttaa!
- typy 15w
Mua alkaa ahdistaa ku tiedän et mun pitäs syödä. Mun isä kuoli vuonna 2001 ja sen jälkeen syömiseni on hidastunut todella paljon ja tuntuu kuin ruoka juuttuisi kurkkuun kiinni myös limaa on alkanut tulla tämän jälkeen. Voisiko joku ystävällisesti kertoa mistä nyt on kyse?
Ja sinä kohtalontoveri mailaa mulle osoitteeseen [email protected] niin puhutaa kokemuksista! - Lämminhenkisyys
Luin jostain että ennen sosiaaliseen fobiaan sanottiin auttavan sen, että ajattelee kaikkien muiden tilaisuudessa olevien olevan alastomia. En tiedä autaako nykyään kun alastomuus ei ole enää mikään tabu tai naurettavuus edes juhlapöydässä. Päätarkoitus lienee ollut se että tulee humoristiseksi, rentoutuu ja rupeaa naurattamaan toisten turhantärkeys mutta pitää nauraa vain ajatuksissaan. Nuorena olin hirveä punastelemaan, jo se että vastaantuleva katsoi minua jalkakäytävällä sai poskeni lehahtaan tulipunaiseksi. Sitten luin jostain että jos toivoo oikein kovasti punastuvansa, ei punastu ja se tepsi niin hyvin etten sen jälkeen punastunut koskaan enkä missään enkä voinut edes olla punastuvani koska en punastunut. Kaino neitonen katosi kaukuvasta eivätkä tietyt ihmiset voineet huvittua rektiostani. Tämä sosiaalinen fobia on kyllä peri suomalainen ilmiö. Olessani ulkomailla töissä, se katosi kuin taikaiskusta. Yhä vielä Suomessa kasvatuskultuuri on tietyllä tavalla syrjivää ja pahanilkistä kun taas useissa muissa maissa se on lämminhenkistä ja hyväksyvää vaikka käytöstavat ovat usein paljon säännönmukaisempia kuin meillä ja se kai antaakin tietyn lepotilan kaikille. Ihmiset tuntevat olevansa turvassa hyviäntahtoisten ihmisten joukossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista987673- 1055532
- 2664738
- 494693
- 693425
- 502778
- 582457
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222418Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292382- 412254