Eli onko mies itsenäisesti tuumannut, että haluaisi lapsen? Vai oletteko joutuneet "lämmittelemään" asiaa kohtaan?
Pian nelikymppinen nainen, mies tuon maagisen rajan täyttänyt, yhdessä ollaan oltu 16 vuotta. Mutta kertaakaan mies ei ole oma aloitteisesti asiasta puhunut, vaikka minun tietää lapsia kokoajan halunneen. Kyllä tuo suoustuisi. Mutta epäilen, että pelkää. Kerran sanoi, että ok, mutta silmiin ei sanoessaan pystynyt katsomaan.
Pian nelikymppinen nainen, mies tuon maagisen rajan täyttänyt, yhdessä ollaan oltu 16 vuotta. Mutta kertaakaan mies ei ole oma aloitteisesti asiasta puhunut, vaikka minun tietää lapsia kokoajan halunneen. Kyllä tuo suoustuisi. Mutta epäilen, että pelkää. Kerran sanoi, että ok, mutta silmiin ei sanoessaan pystynyt katsomaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäinen lapsi oli keskustelujen tulos. Mies olisi halunnut rakentaa elämän "valmiiksi" ennen lapsia. Kun sitten tulin raskaaksi oli mies nopeasti onnensa kukkuloilla. Nyt on kolmas tulossa, ja mies on sanonut, että onneksi ei odoteltu hänen valmiuttaan, koska hän ei tiennyt mistä jäisi paitsi. Elämämme ei olisi vieläkään sellainen, jota hän nuorena tavoitteli, mutta miehellä on elämänarvot muuttuneet. Enää hän ei kaipaakaan hienoja autoja ja muita menestyksen merkkejä niin kuin nuorempana..
rupesi puhumaan lapsenteosta ennemmin kuin olin itse edes ajatellut asiaa. Ikää hänellä oli silloin 31. Minä en itse ensin ihan innostunut, saatuani hetken ajatella asiaa, niin tuntuihan se ihan luonnolliselta jatkolta meidän parisuhteelle. Nyt ensimmäistä 2 vuoden jälkeen odotellaan, ja mies on intoa piukassa. Tuli jopa innoissaan ensimmäisille äitiysvaateostoksille mukaan ja kaiveli rekkejä sillä välin, kun minä sovittelin!!! Ennen sitä ei olisi saanut vaateostoksille kirveelläkään...
Eiköhän kuitenkin se useimmille miehille ole yksilöllistä milloin valmis isäksi tai edes ajattelee koko asiaa. Ja isyyteen, kuten äitiyteen kasvaa raskauden myötä. Ja pelottaahan ajatus raskaudesta ja lapsesta useimpia naisiakin, eipä miehet siinä suhteessa poikkea meistä...
Viimeistään sitten ovat myytyjä, kun nyytti on kainalossa =)
Meillä on ollut alusta lähtien itsestäänselvyys, että jossain vaiheessa hankitaan lapsia (jos se vain onnistuu), kunhan ensin ollaan oltu yhdessä jonkin aikaa ja opittu tuntemaan toisemme paremmin. Vauva putkahti maailmaan, kun yhteisiä vuosia oli takana 3,5.
Pidämme molemmat lapsista ja arvomaailmassamme perhe ja koti ovat ykkössijoilla. Lapsien hankinta ja kasvatus on meillä yhteinen asia.
Heippa sinulle!
Meillä 8 vuotta yhteistä taipaletta takana ja vasta nyt tunsin itse olevani valmis äitiyteen (ikää 31 v.) Mies oli se, joka enemmän halusi lasta ja minä taas halusin olla vielä "vapaa". Muutamia vuosia kertonut toiveestaan varovaisesti minulle; en pahemmin asiaa kuitenkaan miettinyt tahollani...pelkäsin.
Mutta kummasti se mieli muuttuu, nyt olen raskaana ja täysillä mukana ja erittäin onnellinen tulevasta. Pelko paikalle asettautumisesta on kadonnut ja odotan tulevaa innolla, saas nähdä.
Ehkä hän ei halua painostaa sinua puhumalla lapsista tai ei osaa pukea sanoiksi asiaa.
Meillä mies meni onnesta sekaisin, kun kuuli tulevansa isäksi :)...niin minäkin.
Kiitos vastauksista! Jotenkin noin ajattelin asian menevänkin. Kaikillahan se on yksilöllistä ja riippuu tietenkin myös miten pari toimii yhteen.
Kiitos teille ja mukavaa kesää!