Seurustelen miehen kanssa, jolla on pari ihan pientä lasta. Poika on vasta 4 kk ja tyttö 4-vuotias. Suunnittelemme yhteiselämän aloittamista, mutta mua huolettaa, miten rakennan suhteen lapsiin, miten paljon ex-vaimo on lopulta meidän elämässä mukana ja miten yleensä voimme aloitella uutta elämää, kun heti on pieniä (ei omia) lapsia kotona. Olen itse vielä nuori nainen (24) ja mies on (37). Onko kokemusta? Muuten meillä menee tosi hyvin ja suhde kukoistaa.
Miten onnistun miehen kanssa jolla on jo lapsia
toinen nainen
206782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lapsi kulta sinä 24-v nyt olet itse vauva. Ajattele nyt vähän missä sotkussa olet mukana. Aika vaikea tilanne kaikin puolin. Eikö sitä boyfrendiä löytynyt mistään muualta? voi, voi
Kateellinen toisten onnelle? :)
HERRANJUMALA, ITSE OLEN 18 vuotias nuori tyttö. Kun luen teidän 25-40 vuotiaiden NAISTEN kommentteja täällä, repeän naurusta! Miten lapsellisia te voittekaan olla!!
Sinäkin siinä, en tiedä ikääsi mutta veikkaisin olevasi 14 vuotias vaikka todellisuudessa taidat olla lähempänä 30! Katsokaa nyt peiliin!!
Malttia, rauhallista etenemistä. Exän suhteen riippuu millainen hän on (katkera / järkevä ja sovinnollinen) ja pystytkö itse suhtautumaan häneen EX:änä, etkä ole mustasukkainen.
Lasten suhteen olet heille isän naisystävä ja sinulla on nimi, miehen ex on lasten äiti ja kasvattaja. Jos hankitte miehen kanssa yhteisen asunnon, se on teidän molempien koti ja teidän olisi hyvä sopia jonkinlaisista "peli"(?)säännöistä ja käytöstavoista, ihmisten kunnioittamisesta ja huomioimisesta, sillä lapset eivät saa tulla kotiisi terrorisoimaan, toisaalta sinä et saa kieltää heiltä lapsuuteen liittyviä lieveilmiöitä. Lasten on joissain asioissa toteltava myös sinua, vaikka mies on kasvattaja. Voisit ikäsi puolesta olla jo itsekin nuori äiti, joten osannet suhtautua lasten ikäkriiseihin maltilla ja ymmärtäväisesti, olla purkamatta omaa epävarmuutta ja kiukkua heihin. Etkä missään tapauksessa ole mustasukkainen lapsille, sillä he vievät isältä paljon huomioita joka on pois "teidän" ajastanne.
Suhdetta lapsiin ei liiemmin "rakenneta", se rakentuu kun olet asiallinen, ystävällinen ja reilu.
Oletteko keskustelleet mahdollisista yhteisistä lapsistanne? Nimittäin ei ole tavatonta että sinä jossain välissä haluaisit sellaisia, mutta onko mies valmis? Hänellä on jo kaksi, ja ikää alkaa tulla.
Toisaalta elämässä ei mitään onnea saa, ellei uskalla ottaa riskejä. Jutelkaa asioista mahdollisimman paljon. Täydellistä käsikirjoitusta ja ohjenuoraa ei ole, mutta erittäni lupaava alku on jo paljon!
Onnea matkaan!
Olipa kiva lukea näin kannustava ja ystävällinen kirjoitus! hyvää kesää Sinulle!
siinä näkee kuinka asiallisia ihmiset voivatkaan olla =) oli siinä sulla erittäin kaunis ja asiallinen teksti!! kiitos!
varo ettei susta tule lastenpiikaa, aupairia, kokkia, rakastajatarta ja siivoojaa miehelle joka halusi eroon kuluneesta ja väsyneestä vaimosta ja tarvitsee nyt puuhanaisen huushollia hoitamaan, tekee varmaan äkkiä sullekin pari lasta ja sitoo sut siten itseensä ja kaikkiin lapsiinsa. Mulle kävi vähän silleen.
ole itsekään yh
4 kuukauden ikäinen vauva? Ei taida vanha suhde olla vielä kovin loppuunkäsitelty. Ei kuulosta hyvältä, varo vaan ettet ole liian sinisilmäinen.
Mä kiinnitin myös huomioni tuohon samaan asiaan:edellinen suhde ei voi mitenkään olla vielä puhuttu ja mietitty selväksi, hyvä kun ovat perheenä synnytyksestä edes selvinneet. Minäkin kehoittaisin suuntaamaan mielenkiintoni jonnekin muualle kuin perheelliseen mieheen, jonka edellinen elämä taitaakin olla vielä ihan nykypäivää. Turha pyytää odottelemaan,se on liikaa vaadittu. Voi alkaa miettimään asioita järjellä, kelata miksi edellinen suhde on tuossa vaiheessa, ja miettiä, onko mahdollista, että kohta on omakin elämä samassa jamassa jos nyt pitää turhaan liikaa kiirettä. Todennäköisyys ajautua samaan tilanteeseen on melkoinen, vaikkei sitä tietysti ole kovinkaan haluakas uskomaan "onnen huumassaan".
Miten niin "edellinen suhde ei voi mitenkään olla puhuttu...", ja vain vauvan iän perusteella? Ethän tiedä onko vauvan äidillä mahdollisesti ollut synnytyssairaalassa toinen mies tukena, vaikka lapsi olisikin oman miehen. Näinkin on käynyt. 15 vuotta sitten ystäväni lapsi sai alkunsa vaikka avioliitto oli eroa vaille valmis. Äiti otti synnytykseen mukaan uuden miesystävänsä, testit kuitenkin vahvistivat että lapsen isä oli tämän ystäväni aviomies (josta siis eropaperit jätetty raskauden aikana). Kukaan ulkopuolinen ei ole pätevä arvioimaan taustoja, syitä, seurauksia eikä ainakaan tuomitsemaan ihmisiä. Niin täydellistä ihmistä ei löydy edes papistosta!
Vieläkin ystäväni elää tuon uuden miehen kanssa, ovat naimisissa, yksi yhteinenkin lapsi, en epäile heidän onneaan. Ystäväni ex-mies tulee erinomaisesti toimeen tämän uuden miehen kanssa, mikä on kummasti helpottanut lapsen asemaa eron jälkeen. Ottaisivat monet mallia sen sijaan että exä ja nyxä aloittavat katkeran toistensa tukastavedon. Sen tiedän, että ystäväni ei itse erityisemmin välittäisi nähdä ex-miestään, mutta sivistyneesti pystyvät kommunikoimaan.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sen verran, että avoimin ja positiivisin mielin uuteen maailmaan!
Onko miehen ero selvä? Jos vain seurustelet naimisissa olevan miehen kanssa, kehottaisin unohtamaan koko jutun.
Jos mies on tosiaan eronnut, hänen suhtautumisensa ratkaisee niin sinun ja exän suhteen kuin sinun suhteesi lapsiinsa. Helppoa elämäsi ei tule olemaan. Lapset ovat toisaalta niin pieniä, että he varmaan sopeutuvat uusperhesysteemiin, jos exäkin on eroajatuksen hyväksynyt eikä ole katkera erosta. Jos lapsia koskevat asiat on sovittu ja paperille pistetty, se helpottaa myös sinun elämääsi.
Olen itse ollut eronneen miehen naisystävä saman ikäisenä kuin sinä nyt, enkä siihen leikkiin enää lähtisi, jos itselläni ei olisi lapsia. Se vaatii valtavaa sitoutumista hankalaan kuvioon. Ihana seurusteluaika on turhaa kuvitelmaa, koska lapset ja ex-vaimo on kuvioissa mukana. Esimerkiksi lomien sopimisessa on otettava huomioon paitsi omat ja puolison toiveet, ex:n lomat, lasten harrastukset etc. Sinänsä ihan luonnollista, jos ei stressaa helposti, mutta voi olla myös tosi kuluttavaa.
Onko mies ja exä jo aikaa sitten eronneet ?
Vai onko tapaus ihan tuore ?
Aikoinani rakastuin mieheen jolla oli kaksi kappaletta alle 10 vee lasta. Minä hyväksyin lapset, mutta miehen exä ei hyväksynyt minua. Heillä erosta oli kulunut noin puoli vuotta.
Ero heillä johtui naisen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
Ota huomioon että lapset tulevat aina olemaan läsnä teidän elämässänne/miehen elämässä. Ja kun tuo vauvakin on vasta pikkuvauva.
Me jouduttiin paljon ja usein hyppimään tämän exän pillin mukaan, aina hän teki tikusta asiaa; milloin hänellä oli pippaloita tai muita juttuja niin lapset aina meille, meiltä kun ei kysytty edes.
Ja pakkohan lapset oli hoitaa, minä en kyennyt sanomaan että ei, koska ne ei olleet minun lapsia enkä ole niin julma että lapset olisivat joutuneet kärsimään.
(exälle sattu "yllättäviä" menoja aina hänen hoitoviikollaan. lapset oli joka toinen viikko meillä ja joka toinen vko omassa kodissa).
Jouduttiin paljon luopumaan omista menoistamme. Emme pystyneet paljoakaan suunnittelemaan omia menojamme kun ei koskaan tiennyt mitä sille exälle tuli yht´äkkiä. Kyllä oli hampaiden kiristystä useampaan otteeseen.
Ja mietinkin jossain vaiheessa onko pakko jaksaa tällaista peetä..
Mieti oletko valmis toisten lasten äidiksi ? Itse olin myös silloin 24 vee.
Tietty riippuu paljon millainen tämä exä on.
No onneksi meillä aikaa on kulunut yli 10 vuotta, lapset jo aikuisiässä ja asuvat omillaan. Meillä on yhteinen kouluikäinen lapsi ja edelleen hyvät välit miehen lapsiin.
Ja onneksi ei ole tarvinnut exän kanssa olla tekemisissä vuosiin.
Meilä kyllä rakkaus kesti kaiken.
Ja aito rakkaus niin tekeekin.
Voi sinua raukkaa!
Tapauksesi kuulostaa samalta kuin ystävälleni tapahtui muutama vuosi sitten. Ikäero oli juuri tuo sama ja muija tais olla viel sairaalas synnyttämäs. No äijähän tekasi kaverin kans samalla muksun kun ex oli sairaalassa. No sitten meni muutama vuosi niin äijä löys taas uuden ja nuoremman.
Enpä usko, että tolla teidän suhteella on tulevaisuutta. Miestä kiinnostaa sinun nuoruutesi ja raikkautesi sekä se että et vielä nalkuta...mutta arki kohtaa joka suhteessa.
Elämä on raakaa!!!
Kiinnostavia puheenvuoroja.
Haluaisin niin uskoa tähän. Meidän suhde alkoi jo puoli vuotta ennen kuin vauva syntyi. Mies oli joka tapauksessa jo ahdistunut suhteessa (suhde oli vain pelkkää lasten- ja kodinhoitoa, ei kunnon keskusteluita ja seksikin kuulemma rutiininomaista), kun löysimme toisemme, eropäätös vahvistui. Emme haluneet aloittaa suhdetta raskausaikana, vaan odotimme vauvan syntymää ja sen jälkeen aloitimme suhteen. Mies on pistänyt eropaperit vetämään, joten hän on oikeasti jättämässä perhettä. Välit vaimoon ovat ok, vaikka vaimo on ollut kai aika masentunut tapahtuneesta. En usko, että hän tulee aiheuttamaan meille ongelmia, mutta tiedostan, että sekä hän että lapset tulevat olemaan osa elämäämme vastedeskin.
Haluan myös omia lapsia, ehkä pari kappaletta.
Jos haluat säilyttää positiivisen asenteesi ja uskon hyvään tulevaisuuteen, suosittelen sulkemaan tämän palstan. Täältä saa harvoin kannustavia kommentteja. Sen sijaan kaikenlaiset kateelliset, katkerat, perusnegatiiviset ym. pääsevät oikeuksiinsa kommentoidessaan jonkun onnellista elämää.
Usko itseesti, usko mieheesi, usko tulevaisuuteen. Mutta käytä järkeä, äläkä muserru pienistä vastoinkäymisistä. Isojakin saattaa olla tulossa. Pyrkikää ajattelemaan "me selviämme".
Onnellista kesää!
Vinkiksi: kyllä teidänkin suhde muuttuu aikaa myöten pelkäksi lasten- ja kodinhoidoksi, seksikin muuttaa muotoaan jossain vaiheessa.
Aina alussahan sitä on niin hempeetä ja katselee maailmaa ruusunpunaisin lasein.
Ei ole epäilystä etteikö teidän juttunne kestäsi, mutta on todettava että se arki tulee vastaan jossain vaiheessa.
Mainitsit että exä ollut aika masentunut tapahtuneesta ja ettet usko että hän tulee aiheuttamaan sen enempää ongelmia.
Itse uskoisin ihan muuta. Meillä ainakin exä osasi hyvin käyttää hyväkseen "tilanteita".
Muistanet että olet miehesi lasten äitipuoli, joten sinulla ei liene paljoo sananvaltaa kun miehesi ja exä sovittelevat esim. lasten hoitovuoroja. Oletan että miehesi kuitenkin välittää lapsistaan ja kantaa vastuun, toivottavasti.
Minä sinuna olisin katsonut asiaa aivan uudelta kantilta, vasta sitten kun miehesi avioero on kunnolla ohi. Onko miehesi valmis hyppäämään suhteesta suhteeseen ? Nythän hän elää aivan toisenlaisessa tilanteessa, eli arkea ilman lapsia.
Jatkoa ajatellen; et saa olla mustasukkainen lapsille etkä tälle exälle, koska exähän tulee vahvasti kuulumaan elämäänne, lasten kautta´.
Toivon teille kuitenkin aurinkoisia päiviä.
Asian vierestä, mutta kun luin viestisi tuli mieleen, että olet niin kovin nuori. Vielä se ei tunnu varmaan missään, eikä ehkä 10 vuoden päästäkään, mutta entä kun olet kukkeassa keski-iässä 54-vuotias ja miehesi on lähes 70-vuotias eläkeläinen, ehkä jo sairaalloinen, jota joudut hoitamaan hoidettuasi ensin hänen lapsensa. Itse en suosi liian suuria ikäeroja, niistä koituu loppupelissä yleensä ongelmia. - 5 vuotta on maksimi.
Niin, jokainen vanhenee ja kuolee joskus. Entä jos mies ja vaimo ovat saman ikäisiä, kolme alle 10-vuotiasta lasta, asuntovelkaa, autovelkaa, vaimo osa-aikaisessa työssä. Sitten mies sairastuu vakavasti ja kuolee, leski jää yksin pienten, kasvavassa iässä olevien lasten kanssa, korvia myöten velkoihin... "Olisko kannattanut miettiä ENNEN kuin teki niitä lapsia ja otti velkaa" ???
Miettikääs nyt ihan vähän ennen kuin kaadatte kuvitteelliset tulevaisuuden kummitukset tekstimuotoon...
>>Itse en suosi liian suuria ikäeroja, niistä koituu loppupelissä yleensä ongelmia. - 5 vuotta on maksimi.>>
Sinulleko niitä ongelmia on yleensä koitunut...muiden suullahan et voi puhua? Mistä ihmeestä nykäisit tuon huvittavan maksimin?! Et ainakaan mistään tutkimuslähteestä, veikkaan.
Kyllä ne parisuhdeongelmat yleensä aiheutuu ihan jostain muusta kuin ikäerosta. Tälläkin palstalla on voinut kuulla monista positiivisista kokemuksista pareilla, joilla ikäeroa 10 v. Minulla on exääni vaivainen 6 päivän ikäero, mutta niin vain ero tuli, 17 aviovuoden jälkeen. Nyt seurustelen 11 v nuoremman naisen kanssa, ja suhde tuntuu tasapainoisemmalta kuin entinen aviosuhde koskaan.
Siihen kun alkuperäinen on 54v, on vielä 30 vuotta, eli paljon ehtii tapahtua ja elää täyttä elämää ennen sitä. Eiköhän ole ihan turha spekuloida, onkohan kumppani silloin terve. Vai pitäisikö myös miettiä, voiko 3-kymppinen kumppani jäädä auton alle ja halvaantua vaikka ensi viikolla, jolloin joutuisi hoitamaan sitä loppuikänsä...