Tapasin vaihto-opiskelijana nuoria yli 20 maasta. Silmiinpistävää oli, että muualla maailmassa asuminen kotona yli 2-kymppisenä on täysin luonnollista ja enemmän sääntö kuin poikkeus, kun taas Suomessa kotona asuvia nuoria katsotaan kieroon.
Miksiköhän Suomessa itsenäistymistä arvostetaan niin paljon? Eikö olisi hienoa, jos meilläkin eläisi vahva perhekulttuuri? Ja onko itsenäisyys lopulta itsenäisyyttä vain yksinäisyyttä?
Miksiköhän Suomessa itsenäistymistä arvostetaan niin paljon? Eikö olisi hienoa, jos meilläkin eläisi vahva perhekulttuuri? Ja onko itsenäisyys lopulta itsenäisyyttä vain yksinäisyyttä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä, samoin kun mieheni muutimme itseksemme (lähinnä opiskelujen takia) 17 vuotiaina. Nyt 30 kintaalla meillä on oma talo, perhe, hyvät työpaikat (ihan duunareita siis ollaan) ja sitämukaan tietysti vastuu tästä kaikesta. Kyllä se itsenäisyys oli tosi kasvattavaa. Muistan kotona inhonneeni sitä kun aina piti tehdä jotain (olen maalta) eikä koskaan voinut päättää itse mistään (vaikka toki päätinkin vaikka mistä) ja kun muutti omilleen sai/piti ottaa vastuu kodista, koulunkäynnistä, kavereista, päihteiden käytöstä jne... Kyllähän niitä mokia sattui, mutta opin nauttimaan nopeasti siitä että sain tehdä kaiken itse (toki apua pyysin kotoa ja sitä sain) ja suhde vanhempiin on nykyisin loistava (silloin oli perinteistä murkkukiukuttelua) äitini jopa asuu ihan meidän lähellä nykyisin.
Mieheni muutti myös nuorena (en hänen kokemuksistaan sen enempää kirjoitele) ja hyvin vastuullinen ja ihana isä ja mies.
Olemme siis olleet yhdessä 10 vuotta ja olemme hyvin onnellisia =)
Miehen pikkuveli asuu edelleen kotona (ikää 21) ja elämän on aikalailla mullin mallin, ei ota vastuusta mistään (juo holtittomasti, joutuu tappeluihin, rahankäyttö on älytöntä, olemattomia ihmissuhteita, ei tee mitään kotitöitä jne)
Poikkeuksia toki löytyy mutta summarum omalla kokemuksella voin sanoa että nuorena itsenäistynyt osaa/oppii ja haluaa ottaa vastuuta itsestään ja muista. Se "kipeä" kasvu otetaan nuorena ja sen jälkeen sitä on valmis sitten työelämän ja perhelämän vaatimuksille (ja tietysti sille kaikelle hyvälle mitä vastaan tulee)
monessa maassa perhe on tärkeä ja todella tiivis. ehkä he haluavat, että perhe pysyy "yhtenäisenä" mahdollisimman pitkään..? suomessa ei ole tätä samanlaista "perhekulttuuria" ja suomalaisethan ovat (tai yrittävät olla) kauhean itsenäisiä, joten ehkä siinä selittyy, miksi nuoret muuttavat ajoissa pois kotoa.
itse muutin 17-vuotiaana pois kotoa opiskelun takia, mutta kyllä siinä iässä tuntuikin, että haluaisi jo olla omillaan.
oikeessa olet, näin asia vaan menee lähes poikkeuksetta kaikkien nuorena muuttaneiden suhteen. osataan ja halutaan ottaa vastuuta, kyetään itsenäisiin päätöksiin, ei jäädä roikkumaan vanhempiin jne..
toki muualla maailmassa yhteisökeskeisissä kulttuureissa malli on päinvastainen, mutta siellä arvostetaan vanhaa perinnettä eikä ajatella että muu tyyli olisi edes hyvästä.
esittää jotain menestyvää supersankaria ja siihen liittyy se, että asutaan omassa kämpässä. Se on kovan jätkän/likan merkki. Nuorenahan sitä kuvitellaan olevan kypsiä aikuisia, muutetaan omaan kämppään, leikitään perhettä jne. Kun ikää alkaa tulemaan, rupeaa tiedostamaan, että itseasiassa tässä ollaankin vielä ihan lapsen kengissä. Muuttaminen omaan kämppään pitäisi tapahtua oikeana hetkenä ja sanoisin keskimäärin henkisen kehittymisen puitteissa, se olisi sopivaa siinä pyöreästi 25 vuoden kieppeillä. Tämä on tietenkin kovin yksilökohtaista.
Se on totta, että Suomessa on kiire itsenäistyä, mutta täällä myös nykyään kaikkien pitää opiskella mahdollisimman pitkälle ja jos et lähde lukion tai ammattiopiston jälkeen opiskelemaan olet "huono ihminen". Samalla tavalla, jos asut kauan kotona olet "huono ihminen" etkä ole osannut vaikka hankkia töitä tai hoitaa raha-asioita muuten niin että voisit muuttaa pois. Siis tämä on se käsitys yleensä, johon itse ainakin olen törmännyt.
Toisaalta, jos ajattelen vaikka miehiä Espanjassa (erään tapauksen tuntien). Eli mies oli asunut kotonaan aina ja siellähän sitä vaalitaan kunnolla perhettä. Isä hankkii ruoan pöytään ja katon pään päälle, kun äiti hoitaa kotia. No siellä äiti hoitaa kodista kaiken ja kun mies sitten löysi itselleen naisen ja oli tämän kanssa monia vuosia ja alettiin puhua avioliitosta, niin mies alkoi yhtäkkiä vaatia, että nainen jäisi kotia hoitamaan eikä saisi käydä töissä. Eihän tuollaiseen suomalainen nainen suostu. Eli on muualla maailmassa myös muutenkin erilaisia käsityksiä elämästä.
Kai se kun voi näyttää olevansa itsenäinen vaan kuuluu nykyajan maailmankuvaan Suomessa.
Meillä on kaikki lapset muuttaneet pois vanhempien luota ja silti näemme toisiamme joka viikko, siis sisaruksia, vanhempia, tätiä sekä myös isovanhempia. Minusta perhekulttuurin voi säilyttää näinkin, jokaisellahan on oma kulttuurinsa ja toimintatapansa.
"Kai se kun voi näyttää olevansa itsenäinen vaan kuuluu nykyajan maailmankuvaan Suomessa."
Minulla ei sinänsä ole mitään nopeaa poismuuttoa vastaan, mutta ihmetyttää kuitenkin se asenne, että pari kymppinen kotona asuva mies on saamaton äidissään kiinni oleva nahjus.
Erityisesti naiset näyttävät arvostavan omaa kattoa ja lattiaa, vaikka ne maksettaisiin tuilla. Mitä vikaa on miehessä, joka asuu vielä vaikka 24-vuotiaana kotona?
Itse olen muuttanut pois kotoa heti kun pääsin, mutta näin jälkeenpäin hieman huvittaa silloinen asenne.
Olen samaa mieltä kuin sinä siinä että ihmetyttää se minkä takia parikymppinen kotona asuva mies on äidin helmassa kiinni oleva nahjus. Mutta sitä kai yritin tuolla lauseella esittää; se vaan on jostain syystä tämän hetken juttu.
Kotona ei viihdytä syystä tai toisesta. Eräs ystäväni kauan selitti kuinka ei viihdy kotona, lopulta haki asuntoa ja kun sellaista hänelle tarjottiin hän sanoi ettei haluakaan muuttaa vielä pois, kun ei uskalla. Se oli enemmänkin uhkailua siis kotia kohti, kuin todellista halua pois.
Naiset ovat niin tottuneet siihen, että jos vaikka baarissa tapaa miehen ja kysyy "mennäänkö teille?" ni mies on "tottakai", eikä vastaa "no, kun mä asun vielä äitin luona.."
En yksinkertaisesti osaa vastata miksi näin on asiat! Tämä on hämmentävää.. =)
Siinä on joku ajan asenne "kaikki tänne heti".
Todella hämmentävää kyllä miksi näin on.. Luulen, että sitä syytä voisi etsiä ja miettiä vaikka kuinka kauan ja siltikään emme osaisi sanoa siihen syytä. Miksi tänään tykätään limestä ja ensi vuonna ruskeasta?
Siis vanhempien kotona ei voi rauhassa harrastaa seksiä. Eikä viettää sosiaalista elämää: Harva vanhempi tykkää, kun nuoren aikuisen ystävät rampaavat edestakaisin. Olohuoneessa on vähän tyhmä keskustella mistään vanhempien läsnäollessa ja oma huone saattaa olla pieni koppi. Sisaret tekevät tilanteesta vielä karmeamman.
On ahdistavaa ilmoitella vanhemmilleen jokaista menoaan ja arvioita siitä koska tulee takaisin.
Mikäli nuori mies asuu pitkään vanhempiensa luona hänet hemmoitellaan pilalle. Kuulin juuri äidistä, joka valmistaa yhä aterian 25-vuotiaalle pojalleen päivittäin, koska poika ei tykkää syödä samaa ruokaa kahta päivää peräkkäin. Leivätkin voidellaan valmiiksi! Tällaisia tapauksia on riittävästi enkä voi muuta kommentoida kuin aaarrrrggghhh....
Miten ihmeessä "kaikki tänne heti"-asenne aiheuttaisi aikaista itsenäistymistä ja kotoa muuttoa? Itsenäistyminen vaatii paljon- se ei ole sitä, että "saadaan" oma kämppä ja sitten voidaan tehdä ja syödä mitä huvittaa.. Tällä asenteella kotoa muuttavat eivät pärjää, kun yhtäkkiä pitäisikin maksaa laskut ja ottaa vastuuta, vaan tod.näk. palaavat häntä koipien välissä äidin luo. Helpompaa ja turvallisempaahan se on, kun joku huolehtii. Enkä ole sitä paitsi koskaan Suomessakaan törmännyt tapauksiin, että 17- vuotiasta olisi pakotettu tai edes kannustettu muuttamaan omilleen vanhempien toimesta. Itse olen muuttanut aikaisin, ja niin on moni tuttavapiirissänikin, mutta vain koska HALUSIMME ja tiesimme olevamme tarpeeksi vastuullisia pärjätäksemme. Ja ainakin omalla kohdallani se oli ehdottoman tarpeellista- aikuiseksi tunnen itseni tämän kaiken ansiosta nyt, 23-vuotiaana, prosessi oli siis pitkä ja vaiheittainen. Tuskin olisin tähän päässyt jos en olisi kokeillut jo silloin ja huomannut siipien kantavan.
Ja kumpi sitten onkaan normaalia, Suomen vai Etelä-Euroopan malli?
Itse olen 21-vuotias nuori nainen ja asun kotona, enkä valita. Tiedän, että voin muuttaa milloin haluan, mutta miksi sen tekisin jos se ei tunnu kannattavalta. Talossa on tilaa ja opiskelijalle se on taloudellisesti kannattavaa. En kuitenkaan lukeudu niihin uusavuttomiin "vässyköihin", jotka ovat niin piloille hemmoteltu etteivät osaa vettä keittää. Tiedän pärjääväni omillani heti kun sen aika koittaa. Jos kotoa pitää muuttaa jo esim.16-vuotiaana, kannattaa miettiä missä on vika jos ei kotona viihdy. Tietysti jotkut ihmiset kypsyvät aiemmin, ymmärrän sen täysin, mutta tiedän myös tapauksia joissa nuori luulee olevansa kypsä, mutta elämä meneekin väärään suuntaan vapauden takia. Minulla ja vanhemmillani on ainakin sen verran hyvät välit, ettei minun tarvitse juosta heitä karkuun vapauden kaipuun takia. Asukaa siis nuoret aivan vapaasti kotonanne jos haluatte, varsinkin jos vanhemmillanne ei ole mitään sitä vastaan. Itse ihmettelen myös, miksi yhteiskunnassamme arvostetaan nuorena itsenäistymistä. Eikö se ole jo huomattu mitä tuleman pitää, kun nuoret saavat liian varhaisessa vaiheessa päättää omista tekemisistään.
Näin äkkiä mieleeni tulee, eroja kulttuurissa;
- Suomessa ei samanlailla enää nykyään periydy ammatti kuten joskus aiemmin isältä pojalle (jotain tekemistä sen kanssa, että tasa-arvomme on pitkälle kehittynyt ja valinnan mahdollisuuksia on paljon). Lapset eivät siis opiskele vanhempiensa työpaikoilla ja saattavat haluta ammatin, johon ei ole mahdollista kouluttautua omalla kotipaikkakunnalla.
- Suomessa on hyvinvointi valtion malli, joka turvaa kaikille mahdollisuuden asua ja opiskella missä tahtoo. Toisin kuin monissa maissa meillä opiskelu ei maksa juuri mitään, vuokriin jne. kustannuksiin, jotka ovat yleensäkin täällä edullisempia, saa tukea yhteiskunnalta.
- Nykyajan nuoriso haluaa kaiken ja heti. Kulutukseen suuntautunut elämäntapa on vallalla. Nuoret saavat tietoa ympäröivästä maailmasta eritavoin kuin aiemmin ja muissa maissa, joten uskovat tietävänsä mitä elämä on. Ja se on mahtavaa bilettämistä omassa kämpässä.
- Suomessa äidit työskentelevät. Isät työskentelevät. Lapsi on tottunut tulemaan toimeen omillaan jo paljon aikaisemmin, kuin kulttureissa joissa äidin työssäkäynti ei ole niin yleistä.
- Suomalaisten vanhempien tulotaso on suhteellisen hyvä, joten vanhemmilla on varaa avustaa lasta myös asumiskustannuksissa. Monissa kulttuureissa vanhemmat elättävät ruokkimalla kotonaan jälkikasvunsa.
- Suomalaiset nuoret haluavat seurustella ja tutustua toisiinsa ennen avioitumistaan. Monissa kulttuureissa naiset lähtevät kotoaan vasta mennessään naimisiin.
"Eksyin" sivustolle ja luin viestiketjun. Kiitos sinulle, Henna, erittäin paljon näkökulmistasi! Teen koulutehtävää aiheeseen liittyen ja sain viestistäsi erittäin paljon hyviä ideoita:)
Vanhemmillakin on oikeus omaan elämään. Toki sitä toivoo, että lastaan voisi nähdä usein, mutta kyllä täysi-ikäisen kuuluu itsenäistyä ja nousta omille siivilleen. Äidit ja isätkin kaipaavat omaa aikaa ja omaa rauhaa.