Siis onko naisella ja miehelle omat velvollisuutensa kotitöiden hoidossa? Onko siis molemmilla omat hommansa vai onko nainen velvollinen niin tiskaamaan kuin pesemään pyykkiäkin? Oletetaan että molemmat ovat päivät töissä, koulussa yms eli kumpikaan ei "makoile" kotona.
Kuka tekee kotityöt?
memmi
191972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Siis onko naisella ja miehelle omat velvollisuutensa kotitöiden hoidossa?"
Mielestäni yhteiselämä pitää pyrkiä järjestämään niin, että molemmilla on mahdollisimman mukavaa. Olen mies ja pidän ruoanlaitosta ja leipomisesta ja pyykkiäkin pesen, kun taas avokkeeni on hyvin järjestelmällinen ja pitää huolen paperiasioista, pyykkien viikkaamisesta, tip-top-siisteydestä ja usein myös kaupassa käynnistä, jota minä inhoan.
Tällainen jako sopii meille hyvin, ja vaikka minä ajallisesti teen enemmän kotihommia kuin vaimokkeeni, niin toisaalta koen leipomisen ja ruoanlaiton toisinaan myös palkitsevaksi ja rentouttavaksi puuhasteluksi.
Pääasia että hommat tulee hoidetuksi ja kumpikin kokee olevansa tasapuolisessa asemassa.
Meillä kotitöitä ei ole erikseen jaettu, ne vain ovat loksahtaneet kohdalleen. Minä kokkaan kun kerran siitä tykkään (tosin viikolla ei juuri meillä ruokaa laiteta), mies auttaa aina kun annan :) Yleensä myös imuroin ja siivoan kylppärin (sotku häiritsee minua ensin). Mies sen sijaan pyykkää, pesee ikkunat, tuulettaa matot, vie roskat. Suursiivoukset teen aina yksin (sitä ikkunanpesua lukuunottamatta), mutta palkinnoksi mies yleensä vie syömään tjtn. Sähkötyöt teen minä (mies ei niistä mitään ymmärrä), samoin muut remonttihommat raskaimpia lukuunottamatta.
Meillä lähtökohtaisesti hommat tekee se, joka paremmin osaa. Jos molemmat osaavat, molemmat tekevät. Käytännössä minä siivoan keittiön, makkarin, vessan ja kylppärin. Mieheni taas olohuoneen ja eteisen. Jos mies on valmis ennen minua, hän auttaa minua imuroimalla myös esim. keittiön ja makkarin. Ruokaa laitamme sen mukaan, mitä ruokaa tekee mieli ja kumpi kyseistä ruokaa paremmin osaa tehdä. Käytännössä jakaantuu aikas tasapuollisesti. Pyykit pistää se, joka ehtii samoin myös tiskit. Lemmikkieläinkin (maakilpikonna) hoidetaan sen mukaan, kumpi ensin ehtii. Mies käy huomattavasti useammin kaupassa ja vie roskat. Kaiken teknisen (kuten sähkövempaimet ja polkupyörät) hoidan ensisijaisesti minä. Eli kaiken kaikkiaan mielestäni aika tasapuolinen jako. Toisinaan tosin mies tekee enemmän, koska hänellä on lyhyemmät työpäivät. Yleisesti ottaen lähtökohtana on kuitenkin se, että molemmat pyrkivät helpottamaan toisen elämää.
Mielestäni tämä on asia, josta jokaisen pariskunnan olisi keskusteltava ja jokainen pari luo omat sääntönsä ja käytäntönsä. Mielestäni ei ole tiettyjä kotitöitä jotka kuulisivat automaattisesti naiselle (ja vastaavasti ei myöskään ole miehisiä hommia). Kotitöiden ei kuitenkaan tulisi kaatua vain yhden niskaan.
Näin meillä hoidetaan hommat. Kyseessä kaksi about viimeisen vuoden opiskelijaa, tällä hetkellä kesätöissä. Tämä jako ei ole mikään ehdoton, vaan tarpeen mukaan joustetaan.
Minun kotityöt:
- Pyykinpesu
- Silittäminen
- Sisustaminen
- Ruokaostosten suunnittelu ja ruokaostosten teko
- Ruoanlaitto
- Siivoaminen (pölyjen pyyhkiminen, moppaaminen)
- Ikkunanpesu
- Talouteen liittyvät asiat (laskut yms.)
Mieheni kotityöt:
- Tiskikoneen täyttö ja tyhjennys
- Autohommat ja -rempat
- Pienemmät kodin remontit (vuokrakämpässä ei näitä kovin paljon ole)
- Ruokaostoksilla käynti
- Ruoanlaitto
- Siivoaminen (imurointi, mattojen tamppaus)
- Ruohonleikkuu
- Talouteen liittyvät asiat (laskut yms.)
Eli osa hommista tehdään yhdessä (siivoaminen) tai suunnilleen vuorotellen (ruoanlaitto). Talous hoidetaan yhdessä vaikka onkin erilliset tilit.
Että näin meillä.
ihannesuhteita. Meillä minä (vaimo) teen kaiken auton korjaamista ja pesua lukkunottamatta. Siis aivan kaiken. Käymme kumpikin töissä.
Miten kivasti ihmiset ajattelee ja tekee. Eli töitä tehdään sen mukaan miten:
- helpottaa toista
- kumpi osaa
- miten ehditään
Vautsi, nykymiehet on kyllä aika fiksua porukkaa.
Nostan hattua sinulle, joka jaksat tehdä kaikki kotityöt yksin. Minä en jaksaisi. Samalla on kyllä pakko myöntää, että minä olen saanut melkoisen ihannemiehen. Mieheni oli ehtinyt asua yksin omassa asunnossa vajaa kolme vuotta ennen kun tapasimme, hän oli siis jo tottunut kotitöihin.
Lisäksi olemme molemmat saaneet kotoa hyvät mallit: sekä minun isä että appiukkoni kun siivoavat, laittavat ruokaa, tiskaavat ja pesevät tarpeen tullen myös pyykkiä ilman meidän äitien nalkuttamista tai vastaavaa. Eli myös meidän vanhemmilla on ihannesuhteet, jos sellaiset mitataan kotitöiden jaossa :)
Pakko vielä kommentoida: minunkin isäni on aina tehnyt ruokaa, siivonnut, jopa leipoo joskus. Pyykkiä ei kyllä pese. Veljeni on saanut saman mallin kotoaan ja toimii siis myös noin. Mieheni äiti on ollut kotona muutamaa hassua työelämässä viettämäänsä vuotta lukuunottamatta ja tehnyt aina kaiken kotona. Mies ei eikä edes kolme siskoaan osaa kukaan tehdä edes ruokaa, omien jälkien siivoamisesta puhumattakaan.
Ajattelin aikoinaan, että kyllähän tuo mies tuossa oppii rinnallani. Vaan ei ole oppinut =( Niin kauan kuin hoidin vain meidän kahden kodin, en jaksanut nalkuttaa, mutta lasten myötä on alkanut ottaa päähän aika lailla... No itsepä olen ristini valinnut, mutta ottaisin mielelläni vähän apua vastaan kyllä. Meillä nimittäin esim. lämmitetään puilla, arvatkaa kuka hakkaa ja raahaa ne puutkin... Kerran menin lakkoon, mutta lapset valitti kolmen päivän kylmän jälkeen niin äänekkäästi, että oli pakko hakea ne puut...
On siinä miehessä sitten toki hyviäkin puolia, mutta tää alkaa rassata suhdetta jo aika lailla...
Mäkin teen kaiken ruuasta alkaen. Mies ei tee kun huutamisen jälkeen, mieltäosoittaen, ja mahdollisemman huonosti. Ja mulla on jo pinna palanut kauan aikaa sitten. Lähtölaskenta alkanu, ellei satu todellista ihmettä.
joka kesti kymmenen vuotta oli äidin eli minun työsarkaa alusta loppuun. Mies ei osallistunut edes pyytämällä mihinkään kotitöihin tai lasten hoitoon. Olimme saman ikäisiä. Seuraava pitkä suhde ja aviossa: mies hoiti siivoamisen, tiskit ja pyykinpesun. Minulle jäi lastenhoito, ruuanvalmistus (toinen ei osannut kuin ranskalaiset uunissa makkaran kanssa lämmittää), pihatyöt ja auton huolto. Lasten harrastuksiin mies osallistui enevässä määrin, kun tuli ikää lapsille. Vaipanvaihtokaan ei ollut kauhistus.
Järkevä itsekullekin sopiva työnjako on paras vaihtoehto.
Olen kotirouva eli kaytannossa teen kaiken kotiin liittyvat tyot. Pyykit, siivoamisen, ateriat aamiaisesta illalliseen, astianpesukoneen taytot ja tyhjennykset, ikkunoiden pesut, kaupassa kaynnit, sesonki koristelut, barbecue ym. tapahtumien suunnittelu ruokineen, puutarhaan mieheni ei saa koskea, paitsi nurmikon ajaa, sadettajan laittaa paalle ja kasvimaalle kantaa taimia tai lannotteita. Remonttityot han tekee talossa vaikka pienemmat haluaisin itse tehda, tyokalut haviavatkin kasistani nopeasti pois ja mieheni ne tekee nekin. Talouspuolen hoitaa mieheni.
meillä siihen kumpi oikeastaan ehtii. Mies kyllä tiskaa kun emme omista astianpesukonetta,on tietty minunkin vuoro välillä, ruokahuollon hoidamme kumpi vaan jaksaa. Viikolla ei paljon tule laitettua ruokaa kun ollaan eriaikoihin kotona. Pyykkäys on kumpi kerkiää. Kauppareissu tehdään yhdessä. Ja yhdessä siivotaan, minä imuroin ja mies tulee mopin kanssa perässä. Ikkunat kuuluu miehelle
minä teen mieluummin itse kotihommat (pyykinpesu, siivous, tiskaus....ym), kun et motkottaisin siitä että joku juttu on tehty huonosti. Toimii meillä näin. Mies tekeekin tosi pitkiä työpäiviä 10-14 tuntia. Joten minulle jää töiden jälkeen aikaa tehdä kotityöt ja teen ne kyllä ihan mielelläni.
Omasta puolestani voin tuohon asiaan sanoa että itse pidän koti-töiden tekemisestä paljon kuten -->Tykkään siivota, tehdä ruokaa & leipoa, pestä pyykit sekä sisä että ulkotyöt minulla sujuu mukisematta. Erosin hiljattain nykyisestä seurustelu kumppanista ja päivisin kun hän oli töissä niin tein kotitöitä mie. Kotityöt mielestäni kuuluvat molemmille.
Mielestäni kotihommat on naisen juttu.
Mieheni kuitenkin haluaa osallistua niihin, mistä minulle tulee morkkis.
Tunnen itseni huonoksi kumppaniksi, jos mieheni ehtii vaikka imuroimaan ennen minua.
Jos kotihommista tulee riitaa, eikö olisi järkevintä lopettaa riitely ja palkata vaikka siivooja.
Mitä sitä elämäänsä tuhlaamaan ikuiseen riitelyyn, kun asian voi hoitaa muullakin tavalla?
Jää enemmän aikaa harrastuksille, yhdessäoloon jne.
Mies on talon kuningas...joten hänen ei tarvitse siivota.
Nainen on talon kuningatar...joten hänen ei tarvitse siivota.
Palvelijat"palkattu siivooja" hoitavat siivouksen!
Kirjoituksestasi huomaa, että olet "vanhempi nainen", ei millään pahalla :) (Ei meillä ikäeroa ole kuin vajaa kymmenen vuotta, mutta siinä aikana ajat ovat muuttuneet).
Koti on mielestäni yhtälailla molempien koti, ja molempien vastuu. Mieheni mielestä kotihommat kuuluvat molemmille. Hänen mielestään se on hänenkin tehtävä ylläpitää kotia, ja minäkin olen tätä mieltä. Toki tehtävien jaossa voi ja saa käyttää tervettä maalaisjärkeä, meillä ei olla koskaan riidelty kotitöistä. Ei ole ollut tarvetta, eikä minulla ole ollut tarvetta nalkuttaa tai mököttää asiasta.
Ilmeisesti mieheni ja minä edustamme "uutta sukupolvea", aikaa, jolloin miehetkin tekee mielellään kotitöitä. En usko, että mieheni edes antaisi minun tehdä kaikkea, joskus jos hänellä on kiireitä eikä ehdi auttamaan viikkosiivouksessa hän pahoittelee asiaa. Taitaa jopa potea huonoa omatuntoa asiasta, tosin turhaan. Kiireet on kiireet, ei niille mitään voi.
Mutta jos tuo teidän malli sopii sinulle, onnea matkaan. Älä kuitenkaan suotta pode morkkista sen takia, että miehesi oma-aloitteisesti imuroi. Ehkä hänellä on morkkis siitä, ettei auta sinua tarpeeksi, kuten sanot.
Korjaus edelliseen.
Mieheni tekisi mielellään kotitöitä, mutta en anna hänen tehdä.
Haluan palvoa häntä ja antaa hänen tehdä sellaisia asioita joista hän pitää.
Sitäpaitsi kun on viikkosiivuouksen aika, heitän hänet ja lapset pihalle moneksi tunniksi, jotta saa siivota rauhassa ja kuunnella radiota täysillä.
Hyvä ettei teilä riidellä kotitöissä, mutta liian usein monissa perheissä siihen tuhlataan turhaa aikaa ja energiaa.
Mielestäni helpompi tehdä itse.
Korjaus edelliseen.
Mieheni tekisi mielellään kotitöitä, mutta en anna hänen tehdä.
Haluan palvoa häntä ja antaa hänen tehdä sellaisia asioita joista hän pitää.
Sitäpaitsi kun on viikkosiivuouksen aika, heitän hänet ja lapset pihalle moneksi tunniksi, jotta saa siivota rauhassa ja kuunnella radiota täysillä.
Hyvä ettei teilä riidellä kotitöissä, mutta liian usein monissa perheissä siihen tuhlataan turhaa aikaa ja energiaa.
Mielestäni helpompi tehdä itse.
Ok, miltähän miehestäsi mahtaa tuntua? Hän haluaisi auttaa sinua kotitöiden teossa, muttet anna hänen. Onkohan hänellä huono omatunto siitä, että rakas vaimo raataa vielä kotonakin pitkän työpäivän jälkeen? Noh, jos se ei sinua haittaa niin mikäs siinä :) Itse en todellakaan halua enkä aio ottaa koko vastuu yhteisestä kodista niskoilleni. Eikä mieheni edes antaisi minun tehdä sitä.
On kyllä totta, että usein on helpompi tehdä itse kuin nalkuttaa tai riidellä. Ennen tiskikoneen ostoa tiskasimme noin joka toinen kerta vuorotellen. Joskus mieheni kuitenkin jämähti tenttikirjan eteen tai sohvalle kun tiskipöytä oli täynnä likaisia astioita, silloin tein hommat itse enkä alkanut nalkuttaa siitä. Järjenkäyttö sallittu tässäkin, ja kompromissejä on osattava tehdä.
Jokainen tyylillään, ja jos tuo sinun mallisi sopii teille, mikäpä siinä. Meillä kotityöt jaetaan, ja se sopii meille.