Eli en tee OiKEASTI mitään muuta kuin tuijotan somea ja telkkaria päivät pitkät ja syön. Päivät kuluu makuuasennossa. Käyn kerran viikossa kaupassa ja viikonloput olen vanhemmilla ja siellä sama homma. Olen yötä myös vanhemmilla viikonloput vaikka olen jo 30v mies. Olen ollut aikaisemmin aktiivisempi käynyt kuntosalilla ja yrittänyt työelämäänkin. Kavereita tällä hetkellä nolla ja eikä tyttöystävää tai vaimoa. Olen sairaseläkeellä skitsofrenian takia mutta olen alkanut epäillä että olenko kehitysvammainen tai jotai. En osaa solmia uusia ihmissuhteita, olen tosi kömpelö sosiaalisesti. Joskus amis aikoina oli vielä kavereita mutta nekin loppuivat ajat sitten ja olen erakoitunut täysin.
Onko tää kehityvammaa
Anonyymi-ap
17
440
Vastaukset
- Anonyymi
No et kyllä kirjoittamisesi perusteella vaikuta kehitysvammaiselta, kun osaat kuitenkin ihan sujuvasti ilmaista itseäsi ja tekstikin on selkeää.
Uskoisin, että johtuu ihan siitä kun kerroit, että sulla on kavereita nolla. Sitä vieraantuu ihmisistä, kun viettää paljon aikaa yksin ja omien ajatustensa kanssa. Ei sitä enää oikein osaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tiedä miten kuuluu toimia.
Joku aktiviteetti missä tapaisit ihmisiä, voisi tehdä sinulle ihan hyvää. Voi tuntua aluksi hankalalta, mutta siinä voisi olla ihan sopivaa sisältöä ja haastetta elämään.- Anonyymi
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#181296144
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Oot riippuvainen viihteestä ja ruoasta -helpoista tyydytyksen lähteistä-. Mulla kanssa samanlainen passiivinen some-telkkari-ruoka-vaihe. Alota vaikka pukemalla ulkovaatteet ja käymällä kävelemässä pikku lenkki. Tätä voi toistaa ensin päivittäin ja sitten useamman kerran päivässä. Aivot saa happea ja virkistyy ja muutakin tekemistä saattaa alkaa tulla mieleen.
Illalla ois meno yhteen kerhoon. Ei oikeastaan huvittaisi, mutta tuttava onneksi pyysi. Toinen tuttava pyysi pilkille. Sekään ei oikein huvittaisi. Puhelin kädessä ison osan päivää, mutta siihen ei halua vastata jos se soi. Siinä SOSIAALISTA mediaa. Saisin olla kiitollinen, että mua edes pyydetään mihinkään... Ei ole aina ollut itsestäänselvää minunkaan elämässä.
Voist vaihtaa myös osan somessa olemisesta vaikka pelien pelaamiseen. Vaikka sekin on ruutuaikaa, niin se on eritavalla aivoja aktivoivaa.
Nyt on vuoden pimein aika, vaikka kuu mollottaakin komiasti. Sekin pitää ottaa huomioon. Nyt on tällainen vaihe, mutta siitä voi nousta. Kävelyllä minä oon aina sen nousemisen alottanu... - Anonyymi
Minulla on samat setit. Menin vapaaehtoisesti kuitenkin työpajalle kuntouttavaan työtoimintaan. Se on tuonut rakennetta ainakin 2:lle päivälle viikossa. En tiedä jaksaisinko ottaa kolmatta päivää mutta tilanne on nyt parempi kuin vuonna 2022. Suosittelen kokeilemaan.
Se on ilmaista ja sossun kanssa voi sopia että tekee lyhyen sopimuksen. Muista myös käydä tutustumassa mahdollisimman moneen eri paikkaan ennen kuin päätät mihin haluat tehdä sopimuksen. Toinen juttu mitä olen miettinyt on Brintellix nimisen masennuslääkkeen aloittaminen kun nykyinen ei tunnu auttavan tarpeeksi. Ajattelin kysyä siitä lääkäriltä ensi kuussa. Ja niin kuin toinen postaaja jo ehti sanoa niin esim. juuri videopelit voisivat olla hyvä vaihtoehto SOME:n selaamiselle koska siinä joutuu ajattelemaan enenmmän. Esim. Steam -palvelusta saa joitakin ilmaisia pelejä. - Anonyymi
mä en mennyt edes kuntoutusvaiheessa minnekään koska jotenkin henkisesti menin ihan sekaisin jos olin muiden kanssa tekemisissä .Parasta oli siis mulle vain omissa oloissa köllöttely ja psykologin kanssa käydyt puheterapiat ja yritin mä käydä toki ryhmäterapiassa ja pelaamassa muiden sairaiden &kuntoutujien kanssa sählyä mut eihän siitä tullu yhtään mitään ja puhkesipa vielä sen seurauksesta paniikkihäiriö niin piti sittne lopettaa ne jutut kun ei toimineet mulle. En mä osaa heittäytyä mihinkään juttuun. Pikkulastenkin kanssa on tosi vaikeaa etten saa kontaktia oman veljeni lapsiin että joskus myö oon tuumannut että oonkohan mä joku tunnevammainen. Ei helvetti ja ne aurinkolasit piähän asetan usein kun pelkään ihmisten katsekontaktia tai pelkään sitä että ne tulkitsee mut tunnevammaiseksi kun en osaa eläytyä kovin hyvin.
Ja sitten menen ihan mykäksi välillä ihmisten ilmoilla. Kaupassa käyn(pakollinen) ja en nyt yksin asu vaan isän kanssa.
Hyvin vähän oon tehnyt elämäni aikana töitä mutta en ole niitä henkisesti sairaita jotka ei ole tehneet yhtään mitään. Isoserkkuni ei ole tehnyt koskaan yhtään mitään, mutta ymmärrän häntä kun hän on niin henkisesti down. Ei se tee mitään muuta kuin pelaa tietokonepelejä(usein väkivaltapelejä) aamusta yöhön ja käy ainoastaan vain kaupassa.
Sitten ei auta yhtään asia nämä ilkeät somekommentoijat jotka haukkuu meitä laiskoiksi tai muuta vastaavaa, mut uskon että he ei vain ymmärrä meitä koska heiltä puuttuu empatia tai tieto . Usein puuttuu myös tietoa ihmismielen sairauksista että kuinka monimutkainen ihminen voi olla kun sairaaksi tulee. Tätä ei ehkä tarpeeksi usein puhuta päämediassa&julkisuudessa.
Ihminen passivoituu ja voi olla tosi vihainen ja ei anna kenenkään kontrolloida itseään. Oon lukenut tästä paljonkin että moni kiusattu muuttuu tuollaiseksi persoonaksi että sulkeutuu kokonaan, passivoituu, ei tee yhtään mitään, on vihainen, katkera ja pitää kontrollin itsellään ja hakee ainoastaan vain pelkkää 100% turvaa. Usea heistä voi olla tosi mukava ihminen, mut moni luulee ahdasmielisesti että he on kauheita ihmisiä vaikka todellisuudessa voivat olla ihan enkeleitä. Mutta kun ei ole sitä empatiaa tai tietoa. on helppo sitten leimata ihminen pahantekijäksi.
Näin minä tänään 26.12.2023.
Oma arkeni on sitä kotona olemista, ja osallistun kotona kotihommiin kuten siivous, ruoanteko jne, talvisin lumityöt ja kävelylenkit kuuluu ohjelmaani. Mut ne kävelylenkit joista vitsaillut että koko elämäni on ollut vain pelkkää kävelyä eli olen tuon asian tuollai filosofisesti hieman huumoria käyttäen todennut että pelkkää kävelyä koko elämä eli sisältö puuttuu mikä johtuu siitä ettei kaikki ole kunnossa (henkisesti).- Anonyymi
Ja ai niin unohdin vastata kun kysyit että onko se kehitysvammaa niin en tiedä. Ei kai. Mut jos asia askarruttaa niin voihan siitä ottaa selvää.
Minä luulin itseäni pitkään (yli 30 vuotiaana ) että mulla on ehkä lievä älyllinen kehitysvamma mutta niin vain taisin olla väärässä mutta edelleen pieni epäilys kummittelee takaraivossa koska en mennyt kuitenkaan koskaan tutkimukseen jossa selviää onko älyllinen kehitysvamma vaiko ei koska ainoastaan eräs psykiatri sanoi "ei sulla ole kehitysvammaa" niin mä mietin että voiko hän muka tietää ihan siltä istumalta onko vaiko ei, sillä eikö se pitäisi todellisuudessa selvittää tutkimusten kautta. Kyllä mulle joku palikkatesti kerran tehtiin ja siinä tulokset oli epätasaisia ja vaihtelevia eli yksi osio meni hyvin ja eräs toinen osio meni välttävän huonosti. Ei todennut kai silloin psykologini mulla olevan älyllistä kehitysvammaa. Kai siis palikkatestin perusteella selviää se onko älyllinen kehitysvamma vaiko ei vai onko näin että osaako joku antaa vastauksen miten selviää oikeasti onko älyllinen kehitysvamma eli selviäisikö se oikeasti silloin jos menee johonkin aivokuvaukseen?
Oisin kiitollinen jos antaisitte vastauksen mieltäni askarruttavaan kysymykseen.
Mulla saattaa odottelusta aiheutua paha vakava uupumus. Pikkulapsena noin 10 vuotiaana kolautin pääni jäiseen alastulorinteeseen kun hyppäsin mäkihyppyä niin ei mua viety röngteniin mutta joskus oon pohtinut sitä että kun olen kuullut että joskus joillekin on selvinnyt vasta aikuisiällä, jopa elämän loppuvaiheilla, että melkein koko elämä hautaan asti ei ole tiennytkään että on ollut aivovamma tai älyllinen kehitysvamma. Olen kuullut tällaisiakin juttuja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ai niin unohdin vastata kun kysyit että onko se kehitysvammaa niin en tiedä. Ei kai. Mut jos asia askarruttaa niin voihan siitä ottaa selvää.
Minä luulin itseäni pitkään (yli 30 vuotiaana ) että mulla on ehkä lievä älyllinen kehitysvamma mutta niin vain taisin olla väärässä mutta edelleen pieni epäilys kummittelee takaraivossa koska en mennyt kuitenkaan koskaan tutkimukseen jossa selviää onko älyllinen kehitysvamma vaiko ei koska ainoastaan eräs psykiatri sanoi "ei sulla ole kehitysvammaa" niin mä mietin että voiko hän muka tietää ihan siltä istumalta onko vaiko ei, sillä eikö se pitäisi todellisuudessa selvittää tutkimusten kautta. Kyllä mulle joku palikkatesti kerran tehtiin ja siinä tulokset oli epätasaisia ja vaihtelevia eli yksi osio meni hyvin ja eräs toinen osio meni välttävän huonosti. Ei todennut kai silloin psykologini mulla olevan älyllistä kehitysvammaa. Kai siis palikkatestin perusteella selviää se onko älyllinen kehitysvamma vaiko ei vai onko näin että osaako joku antaa vastauksen miten selviää oikeasti onko älyllinen kehitysvamma eli selviäisikö se oikeasti silloin jos menee johonkin aivokuvaukseen?
Oisin kiitollinen jos antaisitte vastauksen mieltäni askarruttavaan kysymykseen.
Mulla saattaa odottelusta aiheutua paha vakava uupumus. Pikkulapsena noin 10 vuotiaana kolautin pääni jäiseen alastulorinteeseen kun hyppäsin mäkihyppyä niin ei mua viety röngteniin mutta joskus oon pohtinut sitä että kun olen kuullut että joskus joillekin on selvinnyt vasta aikuisiällä, jopa elämän loppuvaiheilla, että melkein koko elämä hautaan asti ei ole tiennytkään että on ollut aivovamma tai älyllinen kehitysvamma. Olen kuullut tällaisiakin juttuja.lisään kommenttiini sen, että en jankuttaisi tästä aiheesta vuosikausia mut pakko jankuttaa koska muut jankuttaa koko ajan, niin pakko jankuttaa takaisin ja idea on se näissä saman asioiden pyörittelyissä se, että ihmiset oppisi tietämään enemmän myös mielenterveysongelmista ettei ne ole mitään mustavalkoisia juttuja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ai niin unohdin vastata kun kysyit että onko se kehitysvammaa niin en tiedä. Ei kai. Mut jos asia askarruttaa niin voihan siitä ottaa selvää.
Minä luulin itseäni pitkään (yli 30 vuotiaana ) että mulla on ehkä lievä älyllinen kehitysvamma mutta niin vain taisin olla väärässä mutta edelleen pieni epäilys kummittelee takaraivossa koska en mennyt kuitenkaan koskaan tutkimukseen jossa selviää onko älyllinen kehitysvamma vaiko ei koska ainoastaan eräs psykiatri sanoi "ei sulla ole kehitysvammaa" niin mä mietin että voiko hän muka tietää ihan siltä istumalta onko vaiko ei, sillä eikö se pitäisi todellisuudessa selvittää tutkimusten kautta. Kyllä mulle joku palikkatesti kerran tehtiin ja siinä tulokset oli epätasaisia ja vaihtelevia eli yksi osio meni hyvin ja eräs toinen osio meni välttävän huonosti. Ei todennut kai silloin psykologini mulla olevan älyllistä kehitysvammaa. Kai siis palikkatestin perusteella selviää se onko älyllinen kehitysvamma vaiko ei vai onko näin että osaako joku antaa vastauksen miten selviää oikeasti onko älyllinen kehitysvamma eli selviäisikö se oikeasti silloin jos menee johonkin aivokuvaukseen?
Oisin kiitollinen jos antaisitte vastauksen mieltäni askarruttavaan kysymykseen.
Mulla saattaa odottelusta aiheutua paha vakava uupumus. Pikkulapsena noin 10 vuotiaana kolautin pääni jäiseen alastulorinteeseen kun hyppäsin mäkihyppyä niin ei mua viety röngteniin mutta joskus oon pohtinut sitä että kun olen kuullut että joskus joillekin on selvinnyt vasta aikuisiällä, jopa elämän loppuvaiheilla, että melkein koko elämä hautaan asti ei ole tiennytkään että on ollut aivovamma tai älyllinen kehitysvamma. Olen kuullut tällaisiakin juttuja.Jos epäilet itselläsi kehitysvammaa tai heikkolahjaisuutta, niin muistele miten pärjäsit koulussa lapsena ja nuorena, oliko oppiminen yleensä vaikeaa vai helppoa? Koitko itsesi jotenkin erilaiseksi suhteessa ikäisiisi esimerkiksi siinä, miten helposti omaksuit asioita ja miten pysyit muiden ikäistesi jutuissa mukana? Vaikuttiko saamasi päähän kohdistunut isku jotenkin siihen, miten koit pärjääväsi ikäistesi joukossa? Olitko päähän kohdistuneen iskun jälkeen tajuton, menetitkö muistisi tai koitko jotain hyvin selkeitä oireita sen jälkeen esim. sekavuutta? Jos on kyse pelkästä aivotärähdyksestä eli päähän kohdistuneesta iskusta joka ei aiheuta esimerkiksi tajunnanmenetystä eikä muistinmenetystä eikä pahaa sekavuutta, niin tuskin se on merkittävästi on vaikuttanut älylliseen kehitykseesi. Pelkkä älykkyystesti ei riitä kehitysvamman diagnosointiin, mutta yleensä kehitysvammainen ihminen suoriutuu kaikilla osa-alueilla keskitasoa selkeästi heikommin ja yleensä ottaen erittäin heikosti. Monet pelkästään masentuneet ihmiset voivat suoriutua noista testeistä keskitasoa selvästi heikommin oman psyykkisen tilansa johdosta, joten yksittäinen suoritus kognitiivisissa testeissä ei itsessään johda kehitysvammadiagnoosiin. Toisin sanoen heikko suorituskyky voi johtua lukuisista eri asioista, ja sinun tapauksessasi varmaan ympäristön virikkeiden puute voi itsessään aiheuttaa älyllistä taantumista. Kuntosaliharrastus ja yleensä liikunta tukevat kognitiivista suorituskykyä, kuten myös sosiaaliset suhteet ja yleensä kaikenlaiset harrastukset, joissa joutuu käyttämään päätään esimerkiksi musiikin harrastaminen, joukkuepelit, lukeminen jne. Aivot ovat plastinen elin ja niiden käyttäminen on yhtä tärkeää kuin lihasten käyttäminen, muuten aivot surkastuvat vähän kuten lihakset, jos makaat kaiket päivät sohvalla ihmettelemässä.
Lievä älyllinen kehitysvamma voi jäädä joskus "huomaamatta" silloin, jos ihminen pystyy kompensoimaan omia puutteitaan merkittävästi esimerkiksi sinnikkyydellä ja ahkeruudella ja hänellä on sosiaalista tukea, joka auttaa pärjäämään arjessa. Kehitysvamma ei kuitenkaan ole mikään sellainen objektiivinen sairausdiagnoosi, vaan siihen liittyy paljon myös kulttuurisia käytänteitä ja normatiivisia odotuksia ihmisen suorituskyvystä, eikä sitä itsessään voi millään lääketieteellisellä kokeella diagnosoida. Monet kehitykseen vaikuttavat häiriöt kuten vaikka Downin syndrooma aiheuttavat muun muassa älyllistä kehitysvammaa eli erittäin heikkoa älyllistä suorituskykyä, mutta se itsessään diagnoosina pohjautuu puhtaasti ihmisen suoriutumiselle, joka taas on aina kontekstisidonnaista ja riippuu monesta muustakin asiasta, kuin puhtaasti siitä miten suoriutuu älykkyystesteissä. Ennen vanhaan ehkä oli yhteisöjä, joissa lievästi kehitysvammaiset pärjäsivät hyvin tehden jotain yksinkertaisia suorittavia töitä ilman mitään diagnoosia. Nykyään tällaiset tarvitsevat diagnoosin, koska samanlaista tukiverkostoa ei monilla enää ole vaan tuki on enemmän byrokraattista ja sen saaminen edellyttää arviointeja ja diagnooseja. Toisin sanoen koetko, että sinulla on jokin tuen tarve, johon tarvitsisit kehitysvammadiagnoosia? Onko sinulla hahmottamisen haasteita, selviätkö yksin isossa kaupungissa kulkien julkisilla, pystytkö maksamaan itse laskuja ja hahmotatko ylipäätään raha-asioitasi, selviätkö kohtuudella tavallisessa koulussa ilman tukitoimia jne? Jos tällaisia merkittäviä haasteita ei ole ja lääkäri on sitä mieltä, että sinulla ei ole kehitysvammaa, niin tuskin sinulla sellaista on. Mutta kognitiivinen suorituskyky voi tosiaan heikentyä pelkästään elämäntapojen johdosta merkittävästi, kannattaa hankkia vaikka jotain älykkyyttä kehittäviä harrastuksia ja muita asioita, jotka pitävät mielen virkeänä ja tukevat muistia ja keskittymiskykyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos epäilet itselläsi kehitysvammaa tai heikkolahjaisuutta, niin muistele miten pärjäsit koulussa lapsena ja nuorena, oliko oppiminen yleensä vaikeaa vai helppoa? Koitko itsesi jotenkin erilaiseksi suhteessa ikäisiisi esimerkiksi siinä, miten helposti omaksuit asioita ja miten pysyit muiden ikäistesi jutuissa mukana? Vaikuttiko saamasi päähän kohdistunut isku jotenkin siihen, miten koit pärjääväsi ikäistesi joukossa? Olitko päähän kohdistuneen iskun jälkeen tajuton, menetitkö muistisi tai koitko jotain hyvin selkeitä oireita sen jälkeen esim. sekavuutta? Jos on kyse pelkästä aivotärähdyksestä eli päähän kohdistuneesta iskusta joka ei aiheuta esimerkiksi tajunnanmenetystä eikä muistinmenetystä eikä pahaa sekavuutta, niin tuskin se on merkittävästi on vaikuttanut älylliseen kehitykseesi. Pelkkä älykkyystesti ei riitä kehitysvamman diagnosointiin, mutta yleensä kehitysvammainen ihminen suoriutuu kaikilla osa-alueilla keskitasoa selkeästi heikommin ja yleensä ottaen erittäin heikosti. Monet pelkästään masentuneet ihmiset voivat suoriutua noista testeistä keskitasoa selvästi heikommin oman psyykkisen tilansa johdosta, joten yksittäinen suoritus kognitiivisissa testeissä ei itsessään johda kehitysvammadiagnoosiin. Toisin sanoen heikko suorituskyky voi johtua lukuisista eri asioista, ja sinun tapauksessasi varmaan ympäristön virikkeiden puute voi itsessään aiheuttaa älyllistä taantumista. Kuntosaliharrastus ja yleensä liikunta tukevat kognitiivista suorituskykyä, kuten myös sosiaaliset suhteet ja yleensä kaikenlaiset harrastukset, joissa joutuu käyttämään päätään esimerkiksi musiikin harrastaminen, joukkuepelit, lukeminen jne. Aivot ovat plastinen elin ja niiden käyttäminen on yhtä tärkeää kuin lihasten käyttäminen, muuten aivot surkastuvat vähän kuten lihakset, jos makaat kaiket päivät sohvalla ihmettelemässä.
Lievä älyllinen kehitysvamma voi jäädä joskus "huomaamatta" silloin, jos ihminen pystyy kompensoimaan omia puutteitaan merkittävästi esimerkiksi sinnikkyydellä ja ahkeruudella ja hänellä on sosiaalista tukea, joka auttaa pärjäämään arjessa. Kehitysvamma ei kuitenkaan ole mikään sellainen objektiivinen sairausdiagnoosi, vaan siihen liittyy paljon myös kulttuurisia käytänteitä ja normatiivisia odotuksia ihmisen suorituskyvystä, eikä sitä itsessään voi millään lääketieteellisellä kokeella diagnosoida. Monet kehitykseen vaikuttavat häiriöt kuten vaikka Downin syndrooma aiheuttavat muun muassa älyllistä kehitysvammaa eli erittäin heikkoa älyllistä suorituskykyä, mutta se itsessään diagnoosina pohjautuu puhtaasti ihmisen suoriutumiselle, joka taas on aina kontekstisidonnaista ja riippuu monesta muustakin asiasta, kuin puhtaasti siitä miten suoriutuu älykkyystesteissä. Ennen vanhaan ehkä oli yhteisöjä, joissa lievästi kehitysvammaiset pärjäsivät hyvin tehden jotain yksinkertaisia suorittavia töitä ilman mitään diagnoosia. Nykyään tällaiset tarvitsevat diagnoosin, koska samanlaista tukiverkostoa ei monilla enää ole vaan tuki on enemmän byrokraattista ja sen saaminen edellyttää arviointeja ja diagnooseja. Toisin sanoen koetko, että sinulla on jokin tuen tarve, johon tarvitsisit kehitysvammadiagnoosia? Onko sinulla hahmottamisen haasteita, selviätkö yksin isossa kaupungissa kulkien julkisilla, pystytkö maksamaan itse laskuja ja hahmotatko ylipäätään raha-asioitasi, selviätkö kohtuudella tavallisessa koulussa ilman tukitoimia jne? Jos tällaisia merkittäviä haasteita ei ole ja lääkäri on sitä mieltä, että sinulla ei ole kehitysvammaa, niin tuskin sinulla sellaista on. Mutta kognitiivinen suorituskyky voi tosiaan heikentyä pelkästään elämäntapojen johdosta merkittävästi, kannattaa hankkia vaikka jotain älykkyyttä kehittäviä harrastuksia ja muita asioita, jotka pitävät mielen virkeänä ja tukevat muistia ja keskittymiskykyä.Odotas mä valotan hieman tota kuviota ja pahoittelut että epäselvästi kerroin eli siis ihan syntymästä asti mulla on ollut sosiaalisia vaikeuksia ja 5 vuotiaana todettiin hahmotusongelma(äidilläni on myös hahmotusoingelma ja hänen edesmenneellä veljellä oli hahmotusongelma ja äidin veli syntyi pienipäisenä ja hänen poika syntyi liian pienipäisenä jolloin kirurgit joutui operoimaan sen päätä jottei lapsesta olisi tullut hullua tai älyllisesti kehitysvammaista) . Mun lähisuvussa ja minulla on erikoisenmuotoinen pääkallon muoto joka vasemmalta puolelta on epäsymmetrinen ja oudonnäköinen kun taas oikea puoleni kallosta on normaalimmannäköinen. Tiedän että ei kannattaisi ehkä jauhaa pääkallon muodosta vai kannattaako? Siis miten sen osaisin nyt kuvailla miltä se vasen puolisko näyttää? No otsani on korkeahko(hieman pyöreähkö) ja päälaki kohoaa aika korkealle, ja siis vasempi puoleni kallosta tipahtaa jyrkästi mutta pyöreästi takaraivoon siten että vasen korva ja takaraivo on noin samalla tasolla eli minusta mun kalloni vasen puoli on samanmuotoinen kuin downin syndrooman ihmisillä. Tosin kun olin pikkuvauva ja siitä vähän vanhempi niin ei tietääkseni neuvoloissa ne puuttuneet kalloni muotoon ja jos oikein muistan niin olin saanut hyviä pisteitä kun ne neuvolassa pisteytti vauvoja jos nyt edes oikein muistan, mut jotain semmosta mä sain tietää kun kysyin vanhemmiltani.
niin että mä pohdin tota oudonnäköistä kalloani sillä että kun lähisuvussani on pienikalloisuutta niin ehkä tuo outo kallon muoto vasen puoleni selittää sen?? Geeneistä moni asia riippuu (ei kaikki selity geeneillä tietenkään!). Mutta kun kerran mittasin pääni leveyssuunnassa niin pääni leveyssuunnassa on muistaakseni normaalia hieman isompi. En ole mitannut pääni pituutta otsalta päälaen keskelle ja siitä alas takaraivoon.
Tuo mäkihyppyjuttu tapahtui kun olin 10 vuotias niin oppilaat sanoi että olin ollut tosi sekava kun opettaja oli taluttanut mua koulun sisälle. En muista sitä tuliko mulle mitään oireita sen jälkeen mut terveyskeskuksesa ne operoi mun menää eli poltti nenääni kun verisuonia oli katkennut nenässäni muttei ne vieneet minua röngten-kuvaukseen jossa ne ois kuvanneet pääni. Se jäi siis kysymysmerkiksi.
aika ennen mäkihyppytapaturmaa on ollut semmone, että olin silloinkin yhtälailla älyllisesti vähän tööt tööt mutten kaikissa asioissa vaan joissakin asioissa olin oikeastaan superälykäs, jopa neronoloinen sillä ulkomuistista muistin ulkoa yli 150 jokamiesluokan kuljettajaa nimeltä ja myös valtaosan muistin autonvärin perustteella. Sitten joissakin jutuissa mun älykkyys tökki tosi pahasti. Siitähän ne kiusasi minua kun mua haukuttiin tyhmäksi ja vammaiseksi. Lisäksi eräs tyyppi sanoi minua pallopääksi eli varmaan erikoisenmallinen pääni aiheutti sen että hän haukkui(myöhemmin hän viisastui ja lopetti yläasteella mun kiusaamisen ja hän on nykyään nöyrä suomen kansalainen ja mukava)
Olin mäkihypyssä mun kouluni ylivoimaisesti paras, mut kerran sattui se kaatuminen.
Mulla todettiin 5 vuotiaana myös kömpelyyttä ja motoriikkaongelmia.
Koko ikäni olen ollut joissakin asioissa vähän avuton. Yritin kerran mennä vaihtaan sähkölamppua niin isäni kerkesi tulla väliin ja pelasti mun henkeni koska olisin saanut kuolettavan sähköiskun koska en osannut hahmottaa sitä että lamppu oli irti juuresta.
Armeijassa (jossa en voinut olla kuin 9 päivää ja tulin kotiin ja myöhemmin minut vapautettiin niin armeijasta kuin sivarista) en osannut sitä pinkkaa ja sängyn vilttiä taittaa oikein. Armeijassa samassa huoneessa oli ns gentleman joka auttoi minua. Kiitin häntä aina siitä.
Sivaripalveluspaikassa lapinjärvellä yövyin yhden yön ja ne lähetti minut helsingin juna-asemalle jossa olin ihan tööt tööt eli missasin ainakin 5-6 junaa jolloin onneksi mun kotona oli naapuri joka älysi sinne soittaa ja käski helsingin juna-aseman johtavat tahot kuuluttaa minut oikeaan junaan. Mä jotenkin vain sekoilin siellä ajatuksissani (vähän kuin mister bean konsanaan eli mä oonkin usein sanonut että olen vähän kuin mr bean eli joissaki asioissa nero mut joissaki umpityhmä/yksinkertainen ja en osaa aina selittää johtuukö mun joissaki älyllisissä kompuroinneissa se kompurointi ihan huolimattomuudesta etten jaksa keskittyä vai ihan vähäjärkisyydestä , en ole ihan satavarma), mut oisin mä kai ilman naapurin ukon soittoa mennyt lopulta kävellyt itse Helsingin juna-aseman poliisitaloon.
Ala-asteella matematiikassa olin heikko. Yläasteella matematiikka kehittyi sillä olin esim X-laskuissa nero mutta sanallisessa matematiikassa huono. Ammattikoulussa matematiikan arvosanani oli 3 kun 5 oli korkein arvosana. Ammattikoulussa keskiarvoni oli 3.8 kun 5.0 oli korkein arvosana. Olin ammattikoulussa luokkani paras oppilas todistuksen perusteella. Silti porukka haukkui mua siellä vammaiseksi että mulla kuulemma hidas sytytys jne.
Kerran äitini luona äiti selitti ainakin 10-15 kertaa samaa asiaa minulle enkä tajunnut sitä. Se hetki tuntui traumaattiselta ja ahdistavalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos epäilet itselläsi kehitysvammaa tai heikkolahjaisuutta, niin muistele miten pärjäsit koulussa lapsena ja nuorena, oliko oppiminen yleensä vaikeaa vai helppoa? Koitko itsesi jotenkin erilaiseksi suhteessa ikäisiisi esimerkiksi siinä, miten helposti omaksuit asioita ja miten pysyit muiden ikäistesi jutuissa mukana? Vaikuttiko saamasi päähän kohdistunut isku jotenkin siihen, miten koit pärjääväsi ikäistesi joukossa? Olitko päähän kohdistuneen iskun jälkeen tajuton, menetitkö muistisi tai koitko jotain hyvin selkeitä oireita sen jälkeen esim. sekavuutta? Jos on kyse pelkästä aivotärähdyksestä eli päähän kohdistuneesta iskusta joka ei aiheuta esimerkiksi tajunnanmenetystä eikä muistinmenetystä eikä pahaa sekavuutta, niin tuskin se on merkittävästi on vaikuttanut älylliseen kehitykseesi. Pelkkä älykkyystesti ei riitä kehitysvamman diagnosointiin, mutta yleensä kehitysvammainen ihminen suoriutuu kaikilla osa-alueilla keskitasoa selkeästi heikommin ja yleensä ottaen erittäin heikosti. Monet pelkästään masentuneet ihmiset voivat suoriutua noista testeistä keskitasoa selvästi heikommin oman psyykkisen tilansa johdosta, joten yksittäinen suoritus kognitiivisissa testeissä ei itsessään johda kehitysvammadiagnoosiin. Toisin sanoen heikko suorituskyky voi johtua lukuisista eri asioista, ja sinun tapauksessasi varmaan ympäristön virikkeiden puute voi itsessään aiheuttaa älyllistä taantumista. Kuntosaliharrastus ja yleensä liikunta tukevat kognitiivista suorituskykyä, kuten myös sosiaaliset suhteet ja yleensä kaikenlaiset harrastukset, joissa joutuu käyttämään päätään esimerkiksi musiikin harrastaminen, joukkuepelit, lukeminen jne. Aivot ovat plastinen elin ja niiden käyttäminen on yhtä tärkeää kuin lihasten käyttäminen, muuten aivot surkastuvat vähän kuten lihakset, jos makaat kaiket päivät sohvalla ihmettelemässä.
Lievä älyllinen kehitysvamma voi jäädä joskus "huomaamatta" silloin, jos ihminen pystyy kompensoimaan omia puutteitaan merkittävästi esimerkiksi sinnikkyydellä ja ahkeruudella ja hänellä on sosiaalista tukea, joka auttaa pärjäämään arjessa. Kehitysvamma ei kuitenkaan ole mikään sellainen objektiivinen sairausdiagnoosi, vaan siihen liittyy paljon myös kulttuurisia käytänteitä ja normatiivisia odotuksia ihmisen suorituskyvystä, eikä sitä itsessään voi millään lääketieteellisellä kokeella diagnosoida. Monet kehitykseen vaikuttavat häiriöt kuten vaikka Downin syndrooma aiheuttavat muun muassa älyllistä kehitysvammaa eli erittäin heikkoa älyllistä suorituskykyä, mutta se itsessään diagnoosina pohjautuu puhtaasti ihmisen suoriutumiselle, joka taas on aina kontekstisidonnaista ja riippuu monesta muustakin asiasta, kuin puhtaasti siitä miten suoriutuu älykkyystesteissä. Ennen vanhaan ehkä oli yhteisöjä, joissa lievästi kehitysvammaiset pärjäsivät hyvin tehden jotain yksinkertaisia suorittavia töitä ilman mitään diagnoosia. Nykyään tällaiset tarvitsevat diagnoosin, koska samanlaista tukiverkostoa ei monilla enää ole vaan tuki on enemmän byrokraattista ja sen saaminen edellyttää arviointeja ja diagnooseja. Toisin sanoen koetko, että sinulla on jokin tuen tarve, johon tarvitsisit kehitysvammadiagnoosia? Onko sinulla hahmottamisen haasteita, selviätkö yksin isossa kaupungissa kulkien julkisilla, pystytkö maksamaan itse laskuja ja hahmotatko ylipäätään raha-asioitasi, selviätkö kohtuudella tavallisessa koulussa ilman tukitoimia jne? Jos tällaisia merkittäviä haasteita ei ole ja lääkäri on sitä mieltä, että sinulla ei ole kehitysvammaa, niin tuskin sinulla sellaista on. Mutta kognitiivinen suorituskyky voi tosiaan heikentyä pelkästään elämäntapojen johdosta merkittävästi, kannattaa hankkia vaikka jotain älykkyyttä kehittäviä harrastuksia ja muita asioita, jotka pitävät mielen virkeänä ja tukevat muistia ja keskittymiskykyä.Ala-asteella en osannut käsitellä rahaa kun olin 3 luokalla. Tai olin epävarma, en mä muista, ehkä en osannut vielä 9 vuotiaana ostaa kaupasta mitääm. En muista. Ja lenkkikenkien solmimista en osannut tai olin epävarma, jotain siinä kakkosluokalla bielä käytin tarralenkkareita.
On mulla ajokortti. Inssikokeessa ekalla kerralla hermoilin ihan simona ja auto sammui liikenneympyrässä(oon ihan älyttömän kova hermoilija) . Teoriakoe meni heikosti mut läpäisin sen juuri ja juuri.
Isäni on joskus melkein vihainen minulle jos oon joskus niin yksinkertainen että isän mielestä se asia pitäisi tajuta. Myöhemmin on pyytänyt anteeksi hermostumistaan.
Nämä siis älykkyyteen viittaavat haasteet ja myös vahvuudet älyssäni on olleet siis ihan koko 41-vuotisen elämäni aikakaudelta poimittuja. Mäkihyppytapaturman jälkeen en tiedä menikö älyni huonompaan suuntaan. En usko. Mutta aloin pohtia tota mäkihyppytapaturmaa yhtenä päivänä kun mulla voi iskeä aivoihin tosi vakava uupumustila mikä voi tulla joko siitä jos joudun odottelemaan jotakin ja se voi laueta ihan jopa 2 minuutin odottelun aikana tai se paha uupumus voi tulla vaikka esim 1-2 tunnin työstä tai kaupungilla asioinnista eli sosiaalisista tilanteista. Yksi psykiatri sanoi minulle näin vastaanotollaan "kyllä sulla on aspergerin syndrooma" . En tiedä onko mulla se, mut noin psykiatri eräs sanoi enkä varma onko mulle tehtykään mitään tutkimuksia josta voi tietää onko asperger. Ei kai mulle ole tehty semmosia. Epäilen että se on minulla kuten epäilen myös olevani erityisherkkä.
Oulaisten taukokankaalla (kun olin kuntoutusvaiheessa kun ne kartoitti minua onko minusta vielä työelämään vaiko ei) ne sanoi minua lapsenmieliseksi ja totesivat älykkyyteni olevan todella erikoinen sillä helpot asiat voi tuottaa vaikeuksia, myös vaikean monimutkaiset asiat voi tuottaa vaikeuksia, mutta jotkut asiat on minulle helpompitajuisia.
Kerran täälllä sosiaalisessa mediassa eräs henkilö kehui älyäni ja sanoi että voisin päästä virkamieheksi jopa tältä istumalta. En tiedä sanoiko hän sen ironialla. Saattoi toki tarkoittaa että mennä ensin kouluun ja sitten virkamieheksi. Hän kun totesi niin että älyni loistaa. Oon pannut kai sen merkille että olen vahvimmillani välillä älykkyydessä jossa on kyse esim loogisuudesta tai vaikkapa laajojen asioiden hahmottamisesta. En ole tosin satavarma koska en ole tällaisten asioiden enkä oman itseni asiantuntija kun nää asiat tietää parhaiten ammattilaiset, en minä. Mut ehkä noin on tuo vahvin osa-alueeni älykkyydessä.
Kerran mokasin äänestyspaikalla jonka jälkeen en ole äänestänyt vaaleissa. Mä laitoin sen äänestyslapun väärin päin pöydälle enkä tiputtanut sitä aukkoon. Kyllä ne tuijotti mua oudonnäköisenä. Se tuntui ihan hirveän traumaattiselta.
Olen tehnyt mm kaksi älykkyystestiä. Mensan testistä sain tosi hyvän tuloksen eli 128 mutta eräs toinen älykkyystesti antoi tuloksen 74.
Ehkä tuokin kertoo sen että älyni heittelee. Muutenkin mun luonnepuoli ja vähän kaikki minussa on tosi vaihtelevaa. Epävarmaa niinku.
Sosiaalisuus minussa = melko nollaluokkaa. No käyn kauppareissuilla(pakolliset). En tapaile ihmisiä mut on mulla 6 hyvää nettikaveria. Isän kanssa asun. Teininä oli mulla sosiaaliset vaiheeni (mut silloin teininäkin oli mulla myös välillä tai aika usein sosiaalisia ongelmia kun muistan semmosen jutun kun mun tyttöystävä pyysi mua joulukadun avajaisiin niin mä valehtelin sille että kurkku on kipeä mut mulle tuli valehtelusta paha mieli ja mun piti kertoa sille totuus eli mä en uskaltanut mennä sinne paikkaan koska tiesin että siellä paljon ihmisiä ja ehkä jotkut alkaa kiusata mua)mut pian sen jälkeen mä erkaannuin yhteiskunnasta ja ihan sama kuvio kävi isoserkulleni (joka mua 7 vuotta nuorempi) eli hänellä todettu hahmotusongelmia ja kömpelyyttä josta häntä kouluissa kiusattiin niin hän erkaantui myös suomiyhteiksunnasta, ei ole tehnyt päivääkään duunia(minä oon tehnyt vähän) ja hän vain pelaa tietokonepeleja aamusta yöhön koko ajan eikä tee mitään paitsi käy kaupassa. Monesti kiusatut (ei kaikki mut osa kiusatuista) reagoi kiusaamisen siten että niistä tulee turvallisuushakuisia, kontrollimielisiä (eli haluaa kontrollin ylläpitää elämässään), heikkohermoisia, masentuneita, ulkopuolisuudesta kärsiviä, tai jopa vihaisia ,katkeria ja jotkut sortuu rikollisuuteen eli heistä voi tulla esim pahimmassa tapauksessa väkivaltaisia.
Kun kysyit että osaanko maksaa laskut niin vastaus on se, että osaan. Mut toisaalta mulla on vaikeuksia joidenkin laitteiden kanssa. Tosin kun olen pannut paperille ylös toimintavaiheet niin osaan sitten muistaa ne toimintavaiheet esim pyykkikone.
Kerran olin panemassa henkselihousuja ylleni niin en osannut vaan isän piti tulla apuun. Ton mä nyt muistan yhtäkkiä. Oli tommonen muutama vuosi sitten.
On kai niitä ollut monenlaisia tässä 41 vuoden aikana ja vaikia muistaa edes puoliakaan. On kai niitä ollut paljonkin. Hahmotusongelmia. Osaan tehdä ruokaa, mut kelalla kun joskus asioin niin tuotti vaikeuksia ymmärtää - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Odotas mä valotan hieman tota kuviota ja pahoittelut että epäselvästi kerroin eli siis ihan syntymästä asti mulla on ollut sosiaalisia vaikeuksia ja 5 vuotiaana todettiin hahmotusongelma(äidilläni on myös hahmotusoingelma ja hänen edesmenneellä veljellä oli hahmotusongelma ja äidin veli syntyi pienipäisenä ja hänen poika syntyi liian pienipäisenä jolloin kirurgit joutui operoimaan sen päätä jottei lapsesta olisi tullut hullua tai älyllisesti kehitysvammaista) . Mun lähisuvussa ja minulla on erikoisenmuotoinen pääkallon muoto joka vasemmalta puolelta on epäsymmetrinen ja oudonnäköinen kun taas oikea puoleni kallosta on normaalimmannäköinen. Tiedän että ei kannattaisi ehkä jauhaa pääkallon muodosta vai kannattaako? Siis miten sen osaisin nyt kuvailla miltä se vasen puolisko näyttää? No otsani on korkeahko(hieman pyöreähkö) ja päälaki kohoaa aika korkealle, ja siis vasempi puoleni kallosta tipahtaa jyrkästi mutta pyöreästi takaraivoon siten että vasen korva ja takaraivo on noin samalla tasolla eli minusta mun kalloni vasen puoli on samanmuotoinen kuin downin syndrooman ihmisillä. Tosin kun olin pikkuvauva ja siitä vähän vanhempi niin ei tietääkseni neuvoloissa ne puuttuneet kalloni muotoon ja jos oikein muistan niin olin saanut hyviä pisteitä kun ne neuvolassa pisteytti vauvoja jos nyt edes oikein muistan, mut jotain semmosta mä sain tietää kun kysyin vanhemmiltani.
niin että mä pohdin tota oudonnäköistä kalloani sillä että kun lähisuvussani on pienikalloisuutta niin ehkä tuo outo kallon muoto vasen puoleni selittää sen?? Geeneistä moni asia riippuu (ei kaikki selity geeneillä tietenkään!). Mutta kun kerran mittasin pääni leveyssuunnassa niin pääni leveyssuunnassa on muistaakseni normaalia hieman isompi. En ole mitannut pääni pituutta otsalta päälaen keskelle ja siitä alas takaraivoon.
Tuo mäkihyppyjuttu tapahtui kun olin 10 vuotias niin oppilaat sanoi että olin ollut tosi sekava kun opettaja oli taluttanut mua koulun sisälle. En muista sitä tuliko mulle mitään oireita sen jälkeen mut terveyskeskuksesa ne operoi mun menää eli poltti nenääni kun verisuonia oli katkennut nenässäni muttei ne vieneet minua röngten-kuvaukseen jossa ne ois kuvanneet pääni. Se jäi siis kysymysmerkiksi.
aika ennen mäkihyppytapaturmaa on ollut semmone, että olin silloinkin yhtälailla älyllisesti vähän tööt tööt mutten kaikissa asioissa vaan joissakin asioissa olin oikeastaan superälykäs, jopa neronoloinen sillä ulkomuistista muistin ulkoa yli 150 jokamiesluokan kuljettajaa nimeltä ja myös valtaosan muistin autonvärin perustteella. Sitten joissakin jutuissa mun älykkyys tökki tosi pahasti. Siitähän ne kiusasi minua kun mua haukuttiin tyhmäksi ja vammaiseksi. Lisäksi eräs tyyppi sanoi minua pallopääksi eli varmaan erikoisenmallinen pääni aiheutti sen että hän haukkui(myöhemmin hän viisastui ja lopetti yläasteella mun kiusaamisen ja hän on nykyään nöyrä suomen kansalainen ja mukava)
Olin mäkihypyssä mun kouluni ylivoimaisesti paras, mut kerran sattui se kaatuminen.
Mulla todettiin 5 vuotiaana myös kömpelyyttä ja motoriikkaongelmia.
Koko ikäni olen ollut joissakin asioissa vähän avuton. Yritin kerran mennä vaihtaan sähkölamppua niin isäni kerkesi tulla väliin ja pelasti mun henkeni koska olisin saanut kuolettavan sähköiskun koska en osannut hahmottaa sitä että lamppu oli irti juuresta.
Armeijassa (jossa en voinut olla kuin 9 päivää ja tulin kotiin ja myöhemmin minut vapautettiin niin armeijasta kuin sivarista) en osannut sitä pinkkaa ja sängyn vilttiä taittaa oikein. Armeijassa samassa huoneessa oli ns gentleman joka auttoi minua. Kiitin häntä aina siitä.
Sivaripalveluspaikassa lapinjärvellä yövyin yhden yön ja ne lähetti minut helsingin juna-asemalle jossa olin ihan tööt tööt eli missasin ainakin 5-6 junaa jolloin onneksi mun kotona oli naapuri joka älysi sinne soittaa ja käski helsingin juna-aseman johtavat tahot kuuluttaa minut oikeaan junaan. Mä jotenkin vain sekoilin siellä ajatuksissani (vähän kuin mister bean konsanaan eli mä oonkin usein sanonut että olen vähän kuin mr bean eli joissaki asioissa nero mut joissaki umpityhmä/yksinkertainen ja en osaa aina selittää johtuukö mun joissaki älyllisissä kompuroinneissa se kompurointi ihan huolimattomuudesta etten jaksa keskittyä vai ihan vähäjärkisyydestä , en ole ihan satavarma), mut oisin mä kai ilman naapurin ukon soittoa mennyt lopulta kävellyt itse Helsingin juna-aseman poliisitaloon.
Ala-asteella matematiikassa olin heikko. Yläasteella matematiikka kehittyi sillä olin esim X-laskuissa nero mutta sanallisessa matematiikassa huono. Ammattikoulussa matematiikan arvosanani oli 3 kun 5 oli korkein arvosana. Ammattikoulussa keskiarvoni oli 3.8 kun 5.0 oli korkein arvosana. Olin ammattikoulussa luokkani paras oppilas todistuksen perusteella. Silti porukka haukkui mua siellä vammaiseksi että mulla kuulemma hidas sytytys jne.
Kerran äitini luona äiti selitti ainakin 10-15 kertaa samaa asiaa minulle enkä tajunnut sitä. Se hetki tuntui traumaattiselta ja ahdistavalta.Olet selvästi Asperger. Ei kahta sanaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet selvästi Asperger. Ei kahta sanaa.
Asperger minä ok, mutta siis kerron vielä yhden jutun joka voisi myös kuvata aspergeriuttani on se, kun veljeni lapset on minun lähettyvillä niin en pysty puhumaan niill ekovin häävisti ja myös aikuisten ihmisten seurassa joskus koen että olen tunnevammainen kun tuntuu etten osaa olla läsnä tai että tunteeni eivät näkyisi ehkä minusta ulospäin eli koen tällaisia ongelmia että ihmiset ehkä huomaa minussa sen että tunteet ei tule esille ja ajatukset alkaa jumittua siinä sitte ja silloin usein en katso silmiin ihmisiä, oli ne sitten pikkulapsia tai aikuisia mut ehkä pikkulasten kohdalla se korostuu enemmän kun lapset on semmosia että ne mielellään tulee ihmisten lähelle tutkimaan ihmistä. Tulee semmonen kiusaantunut olo että ihan kuin ei olisi mulla tunteita ollenkaan. Se on kamalaa, mut parasta on ettei mieti liikaa sitä sillä voi iskeä paniikkikohtaus minulle. Minulla on paniikkihäiriöön lääkkeet. Lääkäri kehoitti ettei kannata käyttää kovin paljoa rauhoittavia. Mulle hän määräsi myös rauhoittavia pillereitä joita oon käyttänyt satunnaisesti. Ei ole onneksi tarvinnut paniikkilääkkeitäkään käyttää kovin usein. Yksi keino tai apuväline on aurinkolasit eli paan ne silmilleni jos koen että ihmiset alkaa pian tuijottamaan minua jos ne pian huomaa ettei tunteeni välity hyvin. Työreissulla 3 viikkoa sitten tuli sellainen tilanne juuri ja sen takia aloin kartella sinne paikkaan menoa mut oon päässyt siitä yli ja yritän järkeillä siten että en jää tuijottamaan tai en katso siihen ihmiseen päin mut toki kannattaisi toki tervehtiä häntä . Kyllä mä yleensä tervehdin kaikkia mun kylälläni olevia asukkaita kun autolla tulevat vastaan. oon pannut merkille että osa tervehtii minua ja osa ei. Ehkä osa ei ymmärrä minua /eivät pidä minusta. Ehkä ne pitää mua pahana tyyppinä. Mulla oli joskus 5-10 vuotta sitten ongelmia sosiaalisessa mediassa kun suutuin trolleille jotka kiusasi minua niin siis suutuin heille ja sanoin hankalasti heille. Sain siihen apuvälineet psykologilta ja kyllä mä pääsin sen kriisivaiheen yli. Silloin oli tosi vaikeaa. Mulla ei ole rikosrekisteriä eli en ole joutunut poliisien kanssa koskaan tekemisiin.
Musiikista semmonen tiedote että mulla on 1558 musaostosta mut 4 kuukautta sitten lopetin musaostokset ja enää vain satunnaisesti aion ostaa. Koin että nyt on jo liikaa musaostoksia. Kuuntelen musaa laidasta laitaan. Viimeksi taisin kuunnella jotain romanialaista folk-rokkia. Yleensä kai parasta ois mun kuunnella musaa jossa on positiiviset sanat kun oon helpostiahdistuva ja stressaantuva ihmistyyppi. Mut toisaalta on sanottu niinkin että se musa josta tykkää (oli sitten positiiviset tai melankoliset sanat) niin sitä kannattaa kuunnella. Oon vitsaillut joskus että kun kuuntelin paljon 2000 luvull aCMX;n musaa niin se vei mut eläkkeelle. Huumoria ei kannata unohtaa. Tein omasta mielestäni havainnon CMX yhtyeen lyriikoista joka on tämä seuraava; moni pitää cmx;n sanoja melankolisina ja ahdistavina ja synkkinä mutta löydän ainakin osasta niistä myös paljon toivoa&rakkautta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet selvästi Asperger. Ei kahta sanaa.
Vielä jäi askarruttamaan hahmotusongelma eli siis kysymys kuuluu nyt näin;
Onko hahmotusongelma eri asia kuin älyllinen kehitysvamma? siksi kysyn koska mulla todettiin 5-vuotiaana hahmotusongelma. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä jäi askarruttamaan hahmotusongelma eli siis kysymys kuuluu nyt näin;
Onko hahmotusongelma eri asia kuin älyllinen kehitysvamma? siksi kysyn koska mulla todettiin 5-vuotiaana hahmotusongelma.Älyllä ei taida paljon olla hahmotuksen kanssa yhteistä.
Hahmotusongelmathan on kai enemmän kiinni ihan muista syistä kuin älyllisestä kehityksestä.
Itselläni on hyvä hahmotustaito, mutta älyä taas ei ole liikaa suotu. Voi se mennä näinkin päin.
- Anonyymi
Kerrot paljon siitä, mikä on ollut mielestäsi vialla, ongelmallista. Kerrot lähes kaiken myös jo menneessä muodossa.
Onko elämässäsi nyt jotkut asiat paremmin ?
Miksi pyörittelet päässäsi asioita, jotka eivät ole/ole olleet hyvin ?
Keskity siihen, mikä on hyvin, vähemmälläkin pärjää.
Varmasti olet joissain asioissa hyvä, ehkä jopa todella hyvä.
Kenties aliarvioit itseäsi turhan paljon. Luota ja usko itseesi.
Meillä on taidot ja voimat, tiedot ja älyt, jotka meillä sattuu olemaan, olkaamme niihin tyytyväisiä.
Olet pärjännyt jo yli 40 vuotta, niin tulet kyllä pärjäämään jatkossakin. Kaikkea hyvää sinulle toivoen!- Anonyymi
tarkoititko viestisi minulle vai avauspostaajalle vai meille molemmille? Noh kiitos kannustuksesta. Oon miettinyt joskus että voisin ehkä yrittää edunvalvojan itselleni hommata, mutta ei sitäkään noin vain voi saada sillä siihen pitää tietääkseni tehdä kartoitus-tutkimus josko myönnetään edunvalvoja tai ei ja oon kuullut yhden hieman negatiivisen asian edunvalvojista että ne saattaa ehkä hieman liikaa määrätä sitten mm pankkitilejä että voiko enää itse käyttääkään sitä paljoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
tarkoititko viestisi minulle vai avauspostaajalle vai meille molemmille? Noh kiitos kannustuksesta. Oon miettinyt joskus että voisin ehkä yrittää edunvalvojan itselleni hommata, mutta ei sitäkään noin vain voi saada sillä siihen pitää tietääkseni tehdä kartoitus-tutkimus josko myönnetään edunvalvoja tai ei ja oon kuullut yhden hieman negatiivisen asian edunvalvojista että ne saattaa ehkä hieman liikaa määrätä sitten mm pankkitilejä että voiko enää itse käyttääkään sitä paljoa.
Edunvalvonnassa se edunvalvoja hoitaa asiakkaan rahaliikenteen, laskut, ym. tarvittavat.
Yleensä asiakas saa tietyn rahasumman käyttöönsä omista rahoistaan, kerran tai kahdesti kuukaudessa, riippuen toki edunvalvontasopimuksesta.
Ihmiset, joilla edunvalvoja on, eivät yleensä ole kovin rikkaita, vaan usein sairaita, pienellä toimeentulolla yrittävät elellä, usein eläkkeellä.
Jos raha-asioiden hoidossa itsellä on vaikeuksia, silloin on mahdollista hakea edunvalvojaa.
Pankkitilejä eivät edunvalvojat mitenkään liikaa määräile, jos nyt ymmärsin, mitä tarkoitit.
Yleensä on yksi tili käytössä, jota edunvalvoja hoitaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801995Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211400Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu581307hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121273Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61272En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191