Sinä rikoit minut, piti olla näkymätön, hajuton, mauton ja hiljaa.
Enkä tuntenut itseäni enää, enkä ehkä vieläkään.
Vuosia anelin, rukoilin ja pyysin, vannoit ja lupasit.. valehtelit.
Vieläkin päässä kaikuu ne hetket kun jätit yksin.
En koskaan ollut riittävä tai sinun arvoinen.
Rakastin sinua niin kauan ja niin paljon,
Annoin kaiken.
Kerroin kipeimmät asiat, luottaen ja uskoen.
Vannoit ettet olisi samanlainen, rikoit luottamuksen.
Hetken jaksoit esittää, etten vain lähtisi.
Hetken tunsin, että muuttuisit.
Kunnes taas palasit omaksi itseksesi.
Kuinka kylmä olitkaan kun et vastannut kysymyksiin.
Kuinka musertavaa oli, kun et myöntänyt olevasi aihe kyyneliin.
Sinä poljit minut alas ja siellä pohjalla oli paikkani.
Kun nousin ylös, otit siitä kunnian.
Kaipaan nauruasi kuitenkin.
Iltoja kun otitkin syliisi.
Halauksia kun elämä koetteli.
Rakastin sitä potentiaalia sinussa enemmän kuin sinua.
Sinäkin olit rikkinäinen, vailla korjausta.
Pikaliimaa se olisi tarvinnut, että olisin voinut jäädä.
Monta vuotta elettyä elämää, enkä kadu niistä yhtäkään.
Kiitos, että vihdoin päästit minut menemään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Enkä tuntenut itseäni enää, enkä ehkä vieläkään.
Vuosia anelin, rukoilin ja pyysin, vannoit ja lupasit.. valehtelit.
Vieläkin päässä kaikuu ne hetket kun jätit yksin.
En koskaan ollut riittävä tai sinun arvoinen.
Rakastin sinua niin kauan ja niin paljon,
Annoin kaiken.
Kerroin kipeimmät asiat, luottaen ja uskoen.
Vannoit ettet olisi samanlainen, rikoit luottamuksen.
Hetken jaksoit esittää, etten vain lähtisi.
Hetken tunsin, että muuttuisit.
Kunnes taas palasit omaksi itseksesi.
Kuinka kylmä olitkaan kun et vastannut kysymyksiin.
Kuinka musertavaa oli, kun et myöntänyt olevasi aihe kyyneliin.
Sinä poljit minut alas ja siellä pohjalla oli paikkani.
Kun nousin ylös, otit siitä kunnian.
Kaipaan nauruasi kuitenkin.
Iltoja kun otitkin syliisi.
Halauksia kun elämä koetteli.
Rakastin sitä potentiaalia sinussa enemmän kuin sinua.
Sinäkin olit rikkinäinen, vailla korjausta.
Pikaliimaa se olisi tarvinnut, että olisin voinut jäädä.
Monta vuotta elettyä elämää, enkä kadu niistä yhtäkään.
Kiitos, että vihdoin päästit minut menemään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tervetuloa psykoanalyysiini ihmisyydestä. Mitä jos väkivaltamyönteiset jännämiehet ovat jänniksiä koska hekin ovat ihmisinä rikki? Tuohon kun lätkäistään vielä kirsikkana kakun päälle naisen hoivavietti miestä kohtaan niin soppa on valmis, eli nainen on kuin onkin miehen "äiti" siinä parisuhteessa. Eli nainen on miehen kanssa yhdessä säälistä ja toisaalta siinä on mukana sellainen draaman kaari, mikä on joidenkin naisten mieleen. Kai ne on sitten ne naisten menkat kun mielialat heilahtelevat miten sattuu niin he voivat samaistua instabiileihin jännämiehiin joiden mieliala myöskin heilahtelee.