Olen 31 mies. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kaksi vuotta. Sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja terapia on käyty jo vuosia sitten. Ahdistus ja tunteiden käsittelyyn liittyvät ongelmat ovat jääneet. Osaan toimia niiden kanssa, mutta ne tekevät elämästä toisinaan vaikeaa. Olen introvertti, viihdyn kotona ja minulle on töiden lomassa ok nähdä kerran viikossa tai joka toinen viikko. Olemme molemmat töissäkäyviä. Minulla on harrastuksia, joiden avulla lataan akkujank ja rentoudun.
Naiselleni ei ole harrastuksia ja hän on hyvin seurallinen. Ekstrovertti, vaikka nauttiikin kotona oleilusta. Hänellä on aina paljon puhuttavaa ja sanottavaa. Olen kyse hiljainen ja kuuntelen sen minkä jaksan, sen jälkeen vähän vähemmällä, etten ylivirity. Tässä pieni pohjustus sees. kaksi ihmistä, joiden tarpeet ovat varsin erilaiset. Oma elämäni on täysi, hänen varsin tyhjä töiden ulkopuolella.
En ymmärrä miksi hän tyytyy minuun. En tule koskaan pystymään täyttämään hänen tarpeitaan täysin. Minusta ei ole juuri venymään, vaikka hän ilmaisisi, et haluaisi nähdä enemmän. Nainen on hyväksynyt, että tässä mennään aikalailla minun jaksamiseni mukaan. Täysin aikalailla. Eikö hän ole siitä vihainen. Mutta tässä kohtaa ymmärrykseni loppuu. Miten hän voi olla onnellinen kanssani? Jonossa on sata miestä, jotka eivät ole nii ongelmallisia kuin minä. Ja he jaksaisivat nähdä useammin. Jaksaisivat kuunnella hänen intohimonkohteistaan, joita minun on välillä vaikea kuunnella koska väsyn nopeasti ja hän puhuu paljon.
En ymmärrä mitä hän saa minulta. Miten hän voi olla onnellinen tällaisen epäsuhdan kanssa? En ymmärrä. Hän rakastaa minua, ei kuulemma edes ajattele tällaisia asioita. Ja samalla hän on yksinäinen. Hän on valmis olemaan sitä tähteni. Enkä ymmärrä sitä, sillä itse, ongelmieni ja niiden aiheuttamien paniikkikohtausten piiskaamina en kykenisi samaan. Miksi hän rakastaa minua?Mitä järkeä hänen on rakastaa minua?
Naiselleni ei ole harrastuksia ja hän on hyvin seurallinen. Ekstrovertti, vaikka nauttiikin kotona oleilusta. Hänellä on aina paljon puhuttavaa ja sanottavaa. Olen kyse hiljainen ja kuuntelen sen minkä jaksan, sen jälkeen vähän vähemmällä, etten ylivirity. Tässä pieni pohjustus sees. kaksi ihmistä, joiden tarpeet ovat varsin erilaiset. Oma elämäni on täysi, hänen varsin tyhjä töiden ulkopuolella.
En ymmärrä miksi hän tyytyy minuun. En tule koskaan pystymään täyttämään hänen tarpeitaan täysin. Minusta ei ole juuri venymään, vaikka hän ilmaisisi, et haluaisi nähdä enemmän. Nainen on hyväksynyt, että tässä mennään aikalailla minun jaksamiseni mukaan. Täysin aikalailla. Eikö hän ole siitä vihainen. Mutta tässä kohtaa ymmärrykseni loppuu. Miten hän voi olla onnellinen kanssani? Jonossa on sata miestä, jotka eivät ole nii ongelmallisia kuin minä. Ja he jaksaisivat nähdä useammin. Jaksaisivat kuunnella hänen intohimonkohteistaan, joita minun on välillä vaikea kuunnella koska väsyn nopeasti ja hän puhuu paljon.
En ymmärrä mitä hän saa minulta. Miten hän voi olla onnellinen tällaisen epäsuhdan kanssa? En ymmärrä. Hän rakastaa minua, ei kuulemma edes ajattele tällaisia asioita. Ja samalla hän on yksinäinen. Hän on valmis olemaan sitä tähteni. Enkä ymmärrä sitä, sillä itse, ongelmieni ja niiden aiheuttamien paniikkikohtausten piiskaamina en kykenisi samaan. Miksi hän rakastaa minua?Mitä järkeä hänen on rakastaa minua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan sinussa on jotain sellaista, mikä häntä kiinnostaa niin paljon.
Rakkautta ei voi aina selittää järkisyillä.
Tietty ihminen on vain sydämessä.
Rakkaus vain on.
Mitä järkeä hänen on rakastaa minua, joka en voi koskaan antaa hänelle huomiota tavalla jota muut voisivat... olen looginen ihminen. Hän ei kuulemma tyydy minuun ja hänen on hyvä olla. Osa minusta ei ymmärrä sitä. Eikö olisi parempi vain erota, antaa hänen etsiä joku joka jaksaa ja ei ole kipeä ja tarvitse omaa tilaa niin paljon kuin minä.
AP
Rakkauden asiat eivät ole järjellä selitettävissä. Rakkaus on henkimaailman juttuja. Kuulostaa siltä että olette toistenne vastakohdat. Joskus se voi olla toimiva yhdistelmä että niin on. Kirjoitit että hän ei tyydy sinuun vaikka on silti sinun kanssasi yhdessä vapaasta tahdostaan. Se kuulostaa ristiriitaiselta. Jos olet asiakaspalvelutyössä niin on täysin luontevaa että ei jaksa olla sosiaalinen töiden ulkopuolella.
Monet ihmiset tarvitsevat omaa tilaa, ei se ole kummallista.
Älä tee päätöstä kumppanisi puolesta. Jos hän sanoo, että hänen on hyvä olla, niin olkaa rauhassa onnellisia yhdessä.
Kiitos paljon vastauksistanne. Ehkäpä ajan kanssa opin hyväksymään, että rakastaa voi vaikka olen epätäydellinen ja olemme hyvin vastakohtaisia tarpeineemme, kuten yllä joku kirjoittikin. Osa minusta tulee varmaan silti olemaan aina ihmeissään, että onko rakkaus todella niin suurta, että toinen kykenee luopumaan useiden tarpeidensa täyttymisestä. Minusta siihen ei olisi kenenkään tähden. Mutta minä olenkin meistä se ahdiatunut introvertti ja "eritysherkkä" suomalainen metsämies, joka ei voi tukehtumatta jaksaa olla sosiaalisempi kuin jo on.
AP
Voisi olla raskasta, jos kaksi hölöttäjää olisi yhdessä.
Jos hän saa rauhaa siitä, että on kanssasi.
Mukava ajatus.