Naisilla on tapana nakuttaa asiaansa kuin jääräpäinen tikka puussa, kunnes jotain tapahtuu. Otin koiran mukaan, vajasta akkusahan ja kävelin autolle.
Maaseudulla on eräs kummallinen erityispiirre, jota kaikki rakastavat: kukaan ei oikeasti pidä toisistaan. Kaikki muut ovat hölmöjä, tolloja ja ääliöitä, paitsi ajattelija itse. Tämä tällainen on joukkovoimaa.
Metsätien päässä laskin koiran vapaaksi, otin sahan mukaan ja sytytin savukkeen. Kusin hankeen ja otin huikat. Koira juoksenteli pitkin matalaa lunta onnesta soikeana.
Kun tuntee metsät, ei järin kauas tarvitse harhailla. Aikaa säästyy, sillä tänään on Real Madridin peli. Vastustajalla ei ole väliä, sillä en veikkaa, lottoa tai pelaa pingistä. Koira haukkuu. Vihellän.
(hihitystä)
Maaseudulla on eräs kummallinen erityispiirre, jota kaikki rakastavat: kukaan ei oikeasti pidä toisistaan. Kaikki muut ovat hölmöjä, tolloja ja ääliöitä, paitsi ajattelija itse. Tämä tällainen on joukkovoimaa.
Metsätien päässä laskin koiran vapaaksi, otin sahan mukaan ja sytytin savukkeen. Kusin hankeen ja otin huikat. Koira juoksenteli pitkin matalaa lunta onnesta soikeana.
Kun tuntee metsät, ei järin kauas tarvitse harhailla. Aikaa säästyy, sillä tänään on Real Madridin peli. Vastustajalla ei ole väliä, sillä en veikkaa, lottoa tai pelaa pingistä. Koira haukkuu. Vihellän.
(hihitystä)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mjoo
En ole eläissäni ollut kuusivarkaissa, mutta nyt olen.
Ei tällainen hullumpaa ole. Pitää vain varoa ettei sahaa sormeen.
(hihitystä)
Joo. Eikä kaada kuusta päälleen, niin kuin tuo toinen tohelo. 😉
Mjoo
Poikkeuksellisesti haluan puhua itsestäni, sillä en yhtä tolloa maan päällä tunne.
Ongelman juuret ovat minussa. Minä itse olen syypää itseeni. Katsos kun en aina ole aivan kartalla siitä mitä tapahtuu. Eksyn arjen rutiineissa itseeni.
Killing game
Myrsky oli kaatanut puun. Katselin sitä voiden lähes pahoin. Se oli vanha ja upea puu, mutta kaikissa voimissaan oli kaatunut voimakkaamman tieltä. Jälki oli murskaavaa.
Ilman minkäänlaista realiteettien tajua lähdin oksimaan sitä. Oksin, sitten pätkin sitä latvasta tyveen. Olin jossain aivan toisaalla kuin siellä missä tässä tilanteessa tulisi olla, kun valtava, juurakon mukana maasta irti revennyt maamassa odotti viimeistä virhettäni.
Kun sahani upposi tähän oman typeryyteni ja realiteettien kulminaatiopisteeseen, ja meni läpi, niin tämä valtava juurakon mukana maasta irti revennyt maamassa palasi takaisin lähtöruutuunsa vieden mukanaan loput rungosta.
Se nousi pystyy. Tojotti siinä kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Jumalauta, nelimetrinen pylväs. Ja jälleen omalla paikallaan ja omassa asennossaan.
Sammutin sahan
(hihitystä)
Varmaan pysäyttävä hetki.
Komea katapultti olisi ollut, kun kuusennokka olisi tarttunut takin helmaan. Palstakin olisi nykyistä tylsempi.
Ehkä edes joku tuubivideo kannattaisi katsoa aiheesta ennen kuin noihin alkaa?
-keinovaginamies-
Mjoo
Täytyy myöntää, että palaan tuohon hetkeen usein.
Ensin edessäsi on puu, ja sen jälkeen sitä ei enää ole.
Saha käy tyhjäkäyntiä, korvissa kuuluu jokin biisi ja maisema on tuttu. Mutta kuvasta puuttuu jotain.
On pakko alkaa Tubettaa.
(hirn)
Ens kerralla tyvestä poikki ensin :)
Siinäkin pitää olla jännitteet selvillä, että mikä nytkähtää minnekin päin.
Komeasti se lasahtaa juuripaakku paikalleenkin noinkin, mutta jos asiaan on varautunut, niin ei mene heti kalsarinvaihtohommiksi.
-keinovaginamies-
Tuttavani murskaantui kokonaan kun jännitteessä ollut runko löi päin häntä. Teki pahaa jälkeä. Se oli siinä. Täysin turha lähtö. Kypärä löytyi kymmenien metrien päästä.
Täällä pohjanmaalla ei alle 30 metrisiä kuusia edes varasteta. Pienemmät ovat näpistyksiä.
>simiti<
Tuossa olis hyvä kuusi muutaman kymmenen metrin päässä pirtistä mutta juuri naapurin puolella.
Vähän kyllä himottaisi.
-keinovaginamies-
Edesmennyt isäni kävi säännöllisesti kuusivarkaissa (kaupungin metsässä). Joka vuosi jo kesällä, kuntolenkillä ollessaan, hän merkkasi kuusen valmiiksi. Pitkin syksyä hän piti kuusta "silmällä". Marraskuun lopulla, hyvin aikaisin aamulla, hän meni sateiseen ja pimeään metsään hakemaan kuusensa pois ja jätti sen talomme taakse ojaan pystyasentoon, odottamaan joulua. Meillä oli aina jouluisin hyvä ja kaunis kuusi. Ihme, ettei hän jäänyt niistä koskaan kiinni. Olisi voinut tulla isot sakot.
En oikein tiedä, miksi isäni kävi kuusivarkaissa. Muuten hän oli hyvin kunnollinen ja rehti ihminen. Ostarilta olisi saanut kuusen maksua vastaan ja rehellisin keinoin, mutta se ei josain syystä kelvannut meidän isälle.
Itse syyllistyin vahingossa samaan.
Armeijassa minut lähetettiin hankkimaan henkilökunnan lasten päiväkotiin joulukuusi ja ohjeistettiin etsimään se ampumaradan vierestä. Paikalle päästyäni totesin kuitenkin, että ne kuuset olivat todella kehnoja. Parkkipaikan vieressä oli kuitenkin hyvä kuusi aivan liian lähellä toista kuusta ja muutenkin niin sopimattomassa paikassa, että se oli hyvä poistaa.
Hyvin kelpasi kuusi päiväkodille ja oli kuulemma paras ikinä.
Komppaniassa sitten piti raportoida miten homma meni ja kävi sitten ilmi, että se parkkipaikan sivu on kaupungin puolta.
Ilmoitin, että se oli metsänhoidollisesti oikein otettu, eikä kukaan nähnyt ja tilanne oli sillä selvä.
Oli huomaavaista sinulta katsoa, että saivat päiväkotiin kunnollisen kuusen. Varmasti olivat mielissään. Joskus täytyy toimia oman mielen mukaan, jotta tehtävä tulee kunnolla suoritettua.
Teit tuossa myös metsänhoidollisen palveluksen ja poistit haittaavan kuusen, jotta se toinen kuusi sai kasvaa rauhassa. Kauaskatseinen ja luonnonläheinen teko.
Sinulle olisi kuulunut palkinto hyvin toimitetusta tehtävästä.
Kuusivarkaissa käyminen on ikiaikainen kansanperinne, mitä ei ole kyseenalaistettu. Jännityksellä ja hiellä ansaittu kuusi tuo oman arvonsa jouluun. Muuten, jos kaipaat jouluriitaa hänen kanssaan, niin käy ostamassa se kuusi. Melkein ennustan, mitä siitä seuraa... ;) - cu-
Höh, anteeksi epähuomioni. Kirjoitit edesmennyt. Pahoittelen kömpelyyttäni. - cu-
En kaipaa jouluriitaa edesmenneen isäni kanssa. Hän nukkui pois jo 12 v. sitten.
Mikä on ennusteesi?
Armeijassa ei saa helpolla palkintoja, sillä kuntoisuuslomatkin tulevat yleensä vain byrokratian päättämistä asioista.
Meillä oli loppuaikana koulutustarkastus ja olin komennusjoukkueen joukkueenjohtajana. Tuo porukka on yleensä hankalasti motivoitavaa ja yrittää välttää kaikea armeijan vaatimaa (siihen kuului soittokunta, lähettejä, yksi talonmies, radiokorjaamolla työskenteleviä ja sekalaisia muita). Meille luvattiin kuntoisuuslomia jos tarkastus menee hyvin ja se meni, sillä komennusjoukkuetta kehuttiin erikseen. Ei kuitenkaan tullut lomia aikoihin, sillä komppaniana päällikkö halusi odottaa virallisen raportin saapumista postissa ja siihen mennessä suurin osa porukasta oli jo kotiutettu. Vieläkin olen pettynyt systeemin toimintaan.
Eikös sotilaskahviloissa ollut aina hyviä munkkeja ja leivonnaisia? Näin olen kuullut kehuttavan. Sinun pitäisi hoitaa 20v. - 30 v. takaista pettymystäsi munkkipossuilla, tai korvapuusteilla. Ei nyt ihan päivittäin, mutta tasaisin väliajoin.
Oletko koskaan ajatellut hakea lohdutusta leivonnaisista??? :))
Eihän tuo reilua ollut, mutta joskus hyvät teot jäävät ilman palkkiota. Sääli.
Aleksanterinleivokset olivat paikallisessa sotkussa hyviä ja leipoivat niitä naapurivaruskunnassa. Oli puhetta ja jo sovittunakin, että kävisin katsomassa millainen leivontaprosessi niillä oli, mutta minulla oli sitten kuitenkin niin kiirettä etten ehtinyt.
(kiire johtui siitä, ettei meille oltu tehty selväksi mitä töitä meidän kuuluu ottaa vastaan ja sen seurauksena varuskuntatoimistolla kirjoitettiin puhtaaksi jopa paikallisen hiihtoseuran tulosluetteloita, eli teimme siis kaiken sen mitä kantahenkilökunta keksi meille tuoda)
((tosin työmäärästä huolimatta varuskuntatoimisto ei kuulemma ollut koskaan toiminut yhtä hyvin kuin minun johdossani))
(((yrittivät palkata minut kesätöihin palveluksen jälkeen, mutta ilmoitin että minulla on muita hommia)))
Aleksanterin- ja Beben leivokset olivat äitini herkkuttelulistalla silloin, kun hän oli Albertinkadulla töissä. Ekbergin konditoria-kahvila oli vain kivenheiton päässä ja sinne hän suuntasi aina ruokatunneilla. Leivoksia riitti joskus myös kotiintuomisiksi. Itse en niistä välitä. Ne ovat liian imeliä.
Oletko katsonut Aleksanterinleivosten reseptiä? En usko, että ne ovat kovinkaan vaikeita leivottavia.
Tuossa linkissä on yksi tekotapa. Toivoin vaal.punaista kuorrutetta, tuossa on valkoinen.
https://youtu.be/8ol5m5IJn8M?si=3l1_DitfLPa3zac6
Minulla on jossain tallessa eräs hyvin vanha resepti, mutta en ole vielä testannut sitä.
Ekberg on hieno paikka, mutta olen käynyt siellä vain muutaman kerran.
Perunaleivoksen olen ottanut aina silloin.
Ekberg on hieno paikka. Nykyään ei tule enää käytyä. Usein ohitan leivokset suosiolla. Viime kesänä kävin ystävien kanssa Regatta kahvilassa (Merikannontie 8, rannassa), niiden korvapuustit ovat ihan parhaita. Suosittelen kokeilemaan, jos et ole vielä käynyt.
Olisi hienoa, jos löytäisit sen vanhan Aleksanterin leivosten reseptin ja testaisit sitä. Mikäli jossain vaiheessa motivoidut leipomaan, laita lopputuloksesta kuvia palstalle.
Kävelen toisinaan Regatan ohi, mutta en ole käynyt siellä.
Ok, kun motivoidun leipomaan, niin kokeilen sitä reseptiä ja julkaisen kuvan.
Tjaa'a... Se saattaakin olla suunnilleen ainoa yhteiskuntakelpoinen vilunki jota en ole tehnyt, kuusivarkaus.
Sait kuusi-inspiraation minusta kun aiemmin kysyin, mitä tekisitte.
Ai että kun meikäläisten mettiin joku uskaltautuisi ai ettien että
Minä olen pikkupoikana näpistänyt kaupasta kaksi kertaa purukumipaketin.