Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen tästä asiasta kirjoitettu viesti täällä :) Mutta senpä takia joukkoon mahtunee vielä yksi. Jospa se auttaisi selkiyttämään ajatuksiani, jos ei muuta.
Mitä minä haluaisin löytää?
Sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa kaikki ne jutut, joita elämä eteen heittää. Asioiden jakaminen on minulle tärkeää, koska sillä tavoin kaikki asiat ja kokemukset ovat kauniimpia ja merkityksellisempiä. Niin minä ainakin ajattelen, ja siksi sen puuttuminen harmittaa. Asioita vain tapahtuu, ne tulevat ja menevät. Muttei ole ketään, jolle niistä kertoa.
Totta kai tämä olisi molemminpuolista: minä haluaisin olla se, jolle soitettaisiin ensimmäisenä, kun jotain mukavaa tapahtuisi, tai kun se toiselle tosi tärkeä juttu olisi vihdoinkin onnistunut. Me tuuletettaisiin sitä yhdessä, ja oltaisiin molemmat siitä innoissamme. Yhtä lailla silloin, kun maailma murjoisi, tahtoisin antaa ison halauksen ja kertoa, että kaikki kyllä vielä järjestyy. Haluaisin kuulla, miten hänen päivänsä on mennyt, ja kuinka se lähestyvä deadline taas tuppaa ahdistamaan.
Yhdessä voitaisiin tehdä kaikkea mukavaa. Niitä sellaisia juttuja, jotka ovat yksin tylsiä. Tai ihan mitä vaan nyt mieleen tulisi :) Oltaisiin yksinkertaisesti hyvä tiimi, jossa otettaisiin huomioon toinenkin eikä vain itseä.
Olen aina ollut (ja olen yhä) sitä mieltä, että jos seuraa haluaa löytää, niin itse sille asialle on jotain tehtävä. En siis usko juurikaan sellaisiin "onnellisiin yhteensattumiin" tai siihen, että etsimättä löytäisi parhaiten.
Baareissa käyn harvoin, enkä muutenkaan pidä niitä minään iskupaikkoina. Luennollakaan ei viitsi oikein alkaa ketään "iskemään", saati sitten kassajonosta tai muusta sellaisesta paikasta.
Entäs tämä netti sitten? Jos vastaat deitti-ilmoitukseen, hukut todennäköisesti siihen vastausten tulvaan, jonka naisten ilmoitukset usein saavat aikaan. Oman ilmoituksen olen joskus laittanut, ja vastauksiakin tuli ihan mukavasti. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vain pieni osa niistä oli sellaisia, joiden perusteella siitä ihmisestä sai jonkinlaisen kuvan ts. vastaukseen oli nähty vaivaa. Nyt joku tietysti saattaa sanoa, että pakkoko sitä on kaikki niin tosissaan ottaa. Mutta kyllä ainakin itse jättäisin vastaamatta, ellei minulla olisi muuta sanottavaa kuin "olen sinisilmäinen blondi kaupungista x, ota yhteyttä jos kiinnostaa". Miten kukaan sen perusteella voisi tietää, kiinnostaako vai ei.
On siellä vastausten joukossa tietysti
"helmiäkin" ollut. Mutta -jostain syystä- lupaavan alun jälkeen ne sitten tyssäävät johonkin. Kuten eläinallergiaani, erilaiseen maailmankatsomukseen (EN ole uskovainen), sittenkin liian pitkään välimatkaan tai siihen, että hän onkin sattumalta juuri seuraavana päivänä löytänyt elämänsä miehen :)
Ja eihän siinä mitään. Jos asiat ovat menneet niin, ne ovat, ja that's it. Totta on toisaalta sekin, että jokainen epäonnistuminen murentaa pienen palan omaa uskoa siihen, että sopiva tyyppi joskus löytyy. Sellainen, jonka kanssa olisi hyvä olla ja palaset loksahtaisivat kohdalleen.
Enkä minä nyt tarkoita sitä, että heti olisin kirkkoa varaamassa, tietenkään. Mutta koska itse olisin valmis näkemään vaivaa suhteen eteen (tai nähdäkseni, voisiko sellaista joskus syntyä), niin tietysti toivoisin sitä toiseltakin.
Minkäänlaisia pelejä tai "säätöjä" en halua kenenkään kanssa harrastaa.
Loppujen lopuksihan kyse on "vain" siitä, että haluaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Joku saisi minusta kyllä hyvän miehen :)
Kaikesta huolimatta, hyvää kesää kaikille!
Mitä minä haluaisin löytää?
Sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa kaikki ne jutut, joita elämä eteen heittää. Asioiden jakaminen on minulle tärkeää, koska sillä tavoin kaikki asiat ja kokemukset ovat kauniimpia ja merkityksellisempiä. Niin minä ainakin ajattelen, ja siksi sen puuttuminen harmittaa. Asioita vain tapahtuu, ne tulevat ja menevät. Muttei ole ketään, jolle niistä kertoa.
Totta kai tämä olisi molemminpuolista: minä haluaisin olla se, jolle soitettaisiin ensimmäisenä, kun jotain mukavaa tapahtuisi, tai kun se toiselle tosi tärkeä juttu olisi vihdoinkin onnistunut. Me tuuletettaisiin sitä yhdessä, ja oltaisiin molemmat siitä innoissamme. Yhtä lailla silloin, kun maailma murjoisi, tahtoisin antaa ison halauksen ja kertoa, että kaikki kyllä vielä järjestyy. Haluaisin kuulla, miten hänen päivänsä on mennyt, ja kuinka se lähestyvä deadline taas tuppaa ahdistamaan.
Yhdessä voitaisiin tehdä kaikkea mukavaa. Niitä sellaisia juttuja, jotka ovat yksin tylsiä. Tai ihan mitä vaan nyt mieleen tulisi :) Oltaisiin yksinkertaisesti hyvä tiimi, jossa otettaisiin huomioon toinenkin eikä vain itseä.
Olen aina ollut (ja olen yhä) sitä mieltä, että jos seuraa haluaa löytää, niin itse sille asialle on jotain tehtävä. En siis usko juurikaan sellaisiin "onnellisiin yhteensattumiin" tai siihen, että etsimättä löytäisi parhaiten.
Baareissa käyn harvoin, enkä muutenkaan pidä niitä minään iskupaikkoina. Luennollakaan ei viitsi oikein alkaa ketään "iskemään", saati sitten kassajonosta tai muusta sellaisesta paikasta.
Entäs tämä netti sitten? Jos vastaat deitti-ilmoitukseen, hukut todennäköisesti siihen vastausten tulvaan, jonka naisten ilmoitukset usein saavat aikaan. Oman ilmoituksen olen joskus laittanut, ja vastauksiakin tuli ihan mukavasti. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vain pieni osa niistä oli sellaisia, joiden perusteella siitä ihmisestä sai jonkinlaisen kuvan ts. vastaukseen oli nähty vaivaa. Nyt joku tietysti saattaa sanoa, että pakkoko sitä on kaikki niin tosissaan ottaa. Mutta kyllä ainakin itse jättäisin vastaamatta, ellei minulla olisi muuta sanottavaa kuin "olen sinisilmäinen blondi kaupungista x, ota yhteyttä jos kiinnostaa". Miten kukaan sen perusteella voisi tietää, kiinnostaako vai ei.
On siellä vastausten joukossa tietysti
"helmiäkin" ollut. Mutta -jostain syystä- lupaavan alun jälkeen ne sitten tyssäävät johonkin. Kuten eläinallergiaani, erilaiseen maailmankatsomukseen (EN ole uskovainen), sittenkin liian pitkään välimatkaan tai siihen, että hän onkin sattumalta juuri seuraavana päivänä löytänyt elämänsä miehen :)
Ja eihän siinä mitään. Jos asiat ovat menneet niin, ne ovat, ja that's it. Totta on toisaalta sekin, että jokainen epäonnistuminen murentaa pienen palan omaa uskoa siihen, että sopiva tyyppi joskus löytyy. Sellainen, jonka kanssa olisi hyvä olla ja palaset loksahtaisivat kohdalleen.
Enkä minä nyt tarkoita sitä, että heti olisin kirkkoa varaamassa, tietenkään. Mutta koska itse olisin valmis näkemään vaivaa suhteen eteen (tai nähdäkseni, voisiko sellaista joskus syntyä), niin tietysti toivoisin sitä toiseltakin.
Minkäänlaisia pelejä tai "säätöjä" en halua kenenkään kanssa harrastaa.
Loppujen lopuksihan kyse on "vain" siitä, että haluaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Joku saisi minusta kyllä hyvän miehen :)
Kaikesta huolimatta, hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuli ihan kaipuu rakastamiseen ja parisuhteeseen..
etenkin kun olen tainnut ihastua... onneksi aivan ihan pikkuisen vain, mutkun ekaa kertaa en oikein tiedä että iskeäkö vai eikö.
Tismalleen noin aattelen,kärvistelen täällä yksikseni...viime suhteessa toi me-henki puuttui kun toinen ei rakastanutkaan.Minusta taas parisuhteessa pitää olla sellainen tiimi että yhdessä selvitään elämässä tuli mitä tuli,tuo yhdessä eläminen,asioiden kokeminen, toiseen luottaminen yms..niitä kaipaan. Harmi että sulla on tuo allergia, niin muuten minullakin mutta lemmikeistäni en luovu,kun on ne aikanaan otettu.
Minustakin olisi niin hienoa jakaa arjen ilot ja surut oman rakkaan kanssa.
Vaikutat mukavalta ja asialliselta, joten en usko että sinulla mitään hätää on. Kyllä se oma kulta vielä joku kerta vastaan kävelee:)
ja kaikesta tekee vaikeampaa se, että on kerran saanut tuota ihanuutta kokea ja itse meni mokaamaan kaiken.
Kirjoittamasi kuvasi juuri minunkin tunteet. En tiedä mistä enää löytäisin jonkun miehen rinnalleni. Baarissa en viihdy, joskus käy mutta silloinkin olen selvinpäin. Sieltähän niitä ehdotuksia saa. Jostain treffijutuista netissä tuntuu että ihmiset hakee melkein vaan seksiseuraa tai sitten jotain mutta -> eli ei mitään vakavampaa. Olisi kiva kirjoitella kanssasi enemmän :)
Jos haluat kirjoitella, niin se onnistuu osoitteeseen [email protected] :)
Tekstisi oli koskettava, onko noin romanttisia miehiä vapaana? Se oli niin hyvin kirjoitettukin, että sinuna ryhtyisin kirjoittamisen alalle. Kirjoita kirja!
Koko tämä vakipano-kulutus-meno nykyään on mulle oksettava. Kaikki mikä ei ole aitoa suhdetta, on mulle jotain mitä vältän.Silti on a)paljon miehiä jotka hyppäävät kukasta kukkaan (joille 24v. n on myös liian vanha) ja paljon b) naisiakin jotka nauttivat valloittamisesta ja pisteiden keräämisestä.
Minä haluan nykyään haudata vanhat illuusiot "menevästä sinkkuudesta". House-teknobileet on jo koettu, monen monta absinttipaukkua on "menevänä bilesinkkuna" sairastettu, mansikkasiidereiden sokerit näkyvät hammasrivissä,mikään pieni mekko trendiliikkeestä ei enää biletytä. Selvä tapaus olen -> haluan huoneiston parvekkeella, vakiintuneen suhteen ja hyvän keittokirjan. Ihanaa olisi vain kokata ihanan tyypin kanssa.
Lopettelen biletystä pehmolaskulla, välillä vielä ponnistus sykkeeseen (kotikaupungissani eli Hki kaikki paikat käyty läpi vuodesta -98) enimmäkseen reissussa ollessa. Hyvä juttuseura ja perinteinen pubi ehkä nyt my thing.
TOIVON et ME törmäillään!
Kirjoittaminen on luontevmpaa silloin, kun sitä ei ole pakko tehdä. Sitäpaitsi kaikki kirjailijat on juoppoja, ainakin miespuoliset.
Minäkin toivon yhteentörmäystä kanssasi :)