Kuinka moni nainen yksin kotona itkee ja odottaa rakastaan, toivoo uskoo parempaan huomiseen...
Kerro mies(kaikki miehet) miksi...
en tahdo enää antaa sinulle yhtään sen enämpää kuin sinäkään annat minulle (naiselle).
Minä perustan elämämme sille että meillä molemmilla olisi hyvä olla. Suunnittelen yhteistä tulevaisuuttamme jne.Sinä suunnittelet seuraavaa juopottelu reissua kavereidesi kanssa.
Haluan syödä terveellisesti mutta hyvin kuitenkin. Sinä haluat syödä roskaruokaa joka päivä.
Haluan käyttää osan vapaa-ajastani/ajastamme ulkoiluun, urheiluun tai johonkin muuhun harrastukseen. Sinä käyt joskus kalalla ja useimmiten kaljalla.
Kun sinä olet sairas minä hoidan sinua. Kun minä olen sairas sinä olet kavereidesi kanssa kaljalla (TAAS).
kuvittelet että takapuoleni on sinun, niinhän sanoit viimeksi eilenkin, mutta kerron sinulle että takapuoleni on ihan omani!!!
Kysyn sinulta mies: miksi minun pitäisi antaa sinulle kaikki tuo kun itse en saa mitään, en jaksa tapella sen eteen mikä pitäisi olla itsestään selvää, en ole täällä vain sinua ja sinun tarpeitasi varten. Niinpä olen päättäny, en anna sinulle enää yhtään enempää kuin sinäkään annat minulle.
Sinä ihmettelit: eikö sinua kiinnosta enää missä olen?
Olen tottunut olemaan niin paljon yksin sinua odotellesani että olen oppinut olemaan yksin, ilman sinua. Minulle on ihan sama missä kaljalla juuri parhaillaankin olet, en jaksa enää välittää. Olen rakentanut oman elämäni jota elän nyt, halusit tai et. Sinä rakensit suhteemme tällaiseksi. Sinulle kaverit olivat tärkeämpiä kuin minä, reissusi, harrastuksesi, sinun elämänarvosi. Nyt on myöhäistä itkeä mies kun nainen on saanut tarpeekseen. Kun rakkaus on muuttunut lähes vihaksi. Ehkä joskus opin taas välittämään sinusta, mutta nyt saat tuntea saman tuskan kuin minäkin.
Kerro mies(kaikki miehet) miksi...
en tahdo enää antaa sinulle yhtään sen enämpää kuin sinäkään annat minulle (naiselle).
Minä perustan elämämme sille että meillä molemmilla olisi hyvä olla. Suunnittelen yhteistä tulevaisuuttamme jne.Sinä suunnittelet seuraavaa juopottelu reissua kavereidesi kanssa.
Haluan syödä terveellisesti mutta hyvin kuitenkin. Sinä haluat syödä roskaruokaa joka päivä.
Haluan käyttää osan vapaa-ajastani/ajastamme ulkoiluun, urheiluun tai johonkin muuhun harrastukseen. Sinä käyt joskus kalalla ja useimmiten kaljalla.
Kun sinä olet sairas minä hoidan sinua. Kun minä olen sairas sinä olet kavereidesi kanssa kaljalla (TAAS).
kuvittelet että takapuoleni on sinun, niinhän sanoit viimeksi eilenkin, mutta kerron sinulle että takapuoleni on ihan omani!!!
Kysyn sinulta mies: miksi minun pitäisi antaa sinulle kaikki tuo kun itse en saa mitään, en jaksa tapella sen eteen mikä pitäisi olla itsestään selvää, en ole täällä vain sinua ja sinun tarpeitasi varten. Niinpä olen päättäny, en anna sinulle enää yhtään enempää kuin sinäkään annat minulle.
Sinä ihmettelit: eikö sinua kiinnosta enää missä olen?
Olen tottunut olemaan niin paljon yksin sinua odotellesani että olen oppinut olemaan yksin, ilman sinua. Minulle on ihan sama missä kaljalla juuri parhaillaankin olet, en jaksa enää välittää. Olen rakentanut oman elämäni jota elän nyt, halusit tai et. Sinä rakensit suhteemme tällaiseksi. Sinulle kaverit olivat tärkeämpiä kuin minä, reissusi, harrastuksesi, sinun elämänarvosi. Nyt on myöhäistä itkeä mies kun nainen on saanut tarpeekseen. Kun rakkaus on muuttunut lähes vihaksi. Ehkä joskus opin taas välittämään sinusta, mutta nyt saat tuntea saman tuskan kuin minäkin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älä alennu koston kierteeseen,ala elämään omaa elämääsi ja etsi siihen erilainen ihminen.Sellainen joka arvostaa sinua oikeasti.Usko pois,turhaa tuhlata elämä tyhjään.
Näen tuossa kovin jotain tuttua. Olen ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin. Itse tein ratkaisun tänään; en anna mitään ennen kuin saan jotain takaisin ja jos en saa, olkoon. Kyllä elää täytyy ja kunnolla, rakentuen omiin toiveisiin ja arvoihin. Jotkut eivät koskaan tule miehiksi. Muista, että sinä olet juuri osoittanut tulevasi naiseksi. Niin ainakin minä olen itselle vakuuttanut. Aiemmin olen vain ystävälleni sanonut, että unohdan. Tänään TARKOITIN tuota koko sydämestäni. En halua tulla poljetuksi, en halua enää yhtään turhaa haavaa sieluuni. Minun tapauksessa kysymys on n. 23-vuotiaista. Olen sitä mieltä, että kyllä todellinen mies näyttää, että nainen on hänelle tärkeä ja on suhteessa mukana. Ei se niin mene, että kysytään tiistai aamuna, että ´hei muru, missä me muuten mennään niinkun yleensä?´ Täysin vastuutonta, tavallaan riippuvaisuuttakin jossin määrin.
Itse tein tosiaan selvän valinnan. Etsin itseäni vielä aivan rauhassa, minulla ei ole kiire yhtään minnekään. Kyllä vielä jonain päivänä oman ja minun arvonsa tunteva Mies tulee kohti minua. Tähän haluaisin uskoa.
Kaikkea hyvää ja vointeja!
Nuo ketjun aloittajan tunteet ovat minullekin tuttuja vuosien takaa entisestä suhteestani. Tuollaisen ajattelun kautta pääsin vihdoin eroon exästäni, joka kippaili kaiket illat baareissa ja minä päivystin yksin kotona. Lopulta olin niin kyllästynyt kaikkeen, että aloin vain elää omaa elämääni ja mies sai mennä missä meni. Ero tuli, ja hyvä niin.
Nyt elän parisuhteessa, jossa minustakin ollaan kiinnostuneita ja joku toinen on valmis joustamaan myös minun vuokseni, eikä aina toisinpäin.
Joka sana, minkä kirjoitit. Mikä piru osaa meistä miehistä oikein riivaa.
Ensin tehdään kaikki mahdolliset voimisteluliikkeet, että saisimme "takapuolemme".
Kun se / sitä on sitten saatu, niin ei muuta kun "kaljalle" baariin kavereiden kanssa.
Aika outoa ajattelua, ettei suhteen eteen tarvitsisi tehdä muuta, kuin tyhjentää lastinsa, kun siltä tuntuu.
Eihän tuollainen tyyppi välitä muusta, kuin itsestään ja kaljakavereitaan.
Hei Nainen. Miehen neuvo Sinulle.
ja muillekin...toiset ihmiset ovat sitoutumiskykyisempiä eivätkä heti luovuta, on vaikea luovuttaa kun on periaatteen nainen ja uskoo aina parempaan huomiseen, antaa toiselle mahdollisuuden,kannustaa ja tukee miestä mutta mitään ei itse saa, näin on ollut minun parisuhteissani joka-ikisessä, en olisi niinkään varma että vaihtamalla paranee, jos ei ole juoppo on peluri, jos ei peluri petturi jne...
Kuulostipa niin tutulta, niin tutulta. Kirjoitin tuolla hiukan alempana alkoholista nimimerkillä "apua ratkaisuun"... Mutta todellakin alkoholiongelman lisäksi parisuhdettani näivettää se, että muutenkin tunnen panostavani kotiin, suhteeseen ja yhteiseen tulevaisuuteen paljon enemmän kuin toinen. Minä huolehdin siitä, että koti olisi siisti ja viihtyisä, minä laitan ruokaa ja katan kauniisti, minä käyn urheilemassa jotta näyttäisin miehenikin silmissä hyvältä jne. jne...
Ja mitä tekee mies? Löhöää telkkarin edessä tai lähtee baariin. Sitten kun joskus kerran hiukan osallistuu siivoukseen tai ruuanlaittoon, pitäisi minun suunnilleen tehdä aaltoja vieressä...
Voi helvetti! Seksiäkin annan auliisti, vaikken siitä niin paljon itse saisikaan...
Olipa hieno kirjoitus! Muutama asia listaan lisäksi vielä, niin homma on täydellinen.
Rakas mieheni, (ja kaikki miehet täällä), voit miettiä näin jälkeenpäin, oliko minun haluamani elämä todella niin kamala ajatus.
Minä halusin omistusasunnon, sinä et, vuokralla-asuminen kun oli "vapaampaa". Et koskaan halunnut suunnitella tulevaisuutta pidemmälle, eihän koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu (=kai suunnittelit lähteväsi taas baariin ja löytäväsi elämäsi naisen, vaikket omien sanojesi mukaan ole koskaan vieraissa juossutkaan). Alkuaikoina olisin halunnut avioon kanssasi, mutta sinusta oli hyvä olla vaan avoliitossa. Sinä halusit kuitenkin lapsen, onnistuit puhumaan minut siinä asiassa ympäri, mutta en tiennyt, ettet osallistu juurikaan lapseen liittyviin asioihin. Odotusaikana sinun piti jatkaa juoksujasi baareissa, kotona kun oli niin tylsää. Ja lapsen syntymän jälkeen kaljallakäynnit jatkuivat, olihan töissä aina niin rankkaa. Jos sittemmin hoidin kodin ja lapsen oman työssäkäynnin ohella, se kuului kai toimenkuvaani. Jos joskus vaivauduit imuroimaan, olisi kai pitänyt hihkua riemusta.
Sairaana ollessasi odotit aina huolenpitoa, minulla oli kyllä sairaanakin voimia käydä kaupassa, siivota, tiskata ja hoitaa lasta samaan syssyyn.
Jos joskus väsyneenä en ollut niin innostunut seksistä, jaksoit mököttää siitäkin, idiootti! Puutteessa sinun ei koskaan tarvinnut elää, et vain tiennyt, miten helppoa sängyssä teeskentely naisille onkaan.
Olisit joskus voinut kaupasta tuoda jotain minullekin, kai 15 vuoden aikana opit tietämään mistä pidän. Mutta kai se oli niin ylivoimaista kantaa muutakin kuin se mäyräkoira kotiin.
Ilmeisesti luulit myös, että kaikki mitä milloinkin satuit tarvitsemaan, kuten vessapaperi, hammastahna, särkylääkkeet tai maalarinteippi, ilmestyi kotiimme itsestään.
Tiedät kyllä, että pidän kukista kuten kaikki naiset, mutta koskaan et niitä minulle ostanut. Ai niin, toki äitisi niitä toi lapsen synnyttyä sairaalaan, itsehän et sellaistakaan olisi tajunnut tehdä.
Jaksoin myös muistuttaa sinua sukulaistesi merkkipäivistä. Itse kutsuin mielelläni tuttavia kotiimmekin, sinnekin tarjoilut ja tunnelma syntyivät taikurin hatusta, niin kai uskot vieläkin. Ethän tietenkään jaksanut edes pitää vanhemmillesi seuraa krapuloissasi, vaikka he harvoin meillä kävivät.
Kaiken kaikkiaan, nyt kun suhdettamme ei voi enää pelastaa, toivon sinulle voimia. Haluan opettaa lapsellemmekin, että elämässä on sittenkin niitä kunnollisia ja tavoittelemisen arvoisia asioita. Toivon myös, että löydät myös elämäsi naisen, minä en sitä ollut. Jos halusin tavallista ja kunnollista elämää, se oli sinulle liikaa ja eromme syy. Kuulostanko katkeralta? Tietysti, koska kaikesta huolimatta rakastin sinua ja luulin, että vanhetessasi olisit viisastunut ja rauhoittunut. Nyt tiedän, ettei niin käy, ja vaikka kuinka pahalta tuntuu, näin on tehtävä. Toivottavasti se haluamasi vapauden tunne ja hurlumhei-elämä miellyttää sinua vielä 70-vuotiaanakin.
...periaatteen ihminen ei helpolla luovuta vaikka tietää sydämmessään saavansa paljon vähemmän. Hurlumhei mies ansaitsee hurlumhei naisen, naisen jonka kanssa istua kaljalla illat pitkät, hurlumhei elämänasenteella...
Nykyään näitä miestään varten eläviä naisia on jo vähemmän, mutta siinähän se ongelma on: mitä enemmän huomioit miestäsi, sitä enemmän hänen huomionsa kiinnittyy omaan itseensä. Miehen tehtävä on tehdä nainen onnelliseksi -hänen onnensa löytyy sitä kautta. Sinä et ole hänelle haaste anovan katseesi, vaatimustesi ja passaamisesi kanssa.
Lisäksi kaikkien naisten pitäisi tehdä miehelle selväksi, että kavereiden kanssa EI lähdetä tuosta vain kaljalle. Poikamies voi lähteä, mutta parisuhteessa se ei ole itsestäänselvyys. Niistä asioista voidaan toki neuvotella ja jos mies pitää naisen onnellisena niin saa ehkä luvankin joskus!
"Miehen tehtävä on tehdä nainen onnelliseksi -hänen onnensa löytyy sitä kautta."
Vastenmielinen näkökulma. Toivottavasti en törmää sinun tavallasi ajatteleviin naisiin. Näinhän liian moni naisista ajattelee, eli nimim. Laura kääntää vain asetelman toisinpäin: "nainen ei ole miestä varten, vaan mies on naista varten".
Laura, toivottavasti sinäkin kasvat joskus aikuiseksi ja tajuat, että parisuhteessa miehellä ja naisella on kummallakin yhtä suuri vastuu toisen huomioimisessa. Naisilla ei ole minkäänlaisia etuja, heillä on lähtökohtaisesti yhtä suuri velvollisuus huomioida miestään. Monet miehet eivät tietenkään vaadi tätä naiselta, koska heitä ei joko kiinnosta tai he eivät osaa sitä vaatia.
"kaikkien naisten pitäisi tehdä miehelle selväksi, että kavereiden kanssa EI lähdetä tuosta vain kaljalle... jos mies pitää naisen onnellisena niin saa ehkä luvankin joskus!"
Anteeksi kuinka????!!
Juuri tällä hetkellä rakas mieheni on kaverinsa kanssa maistelemassa väkeviä ja ilmoitti minulle menostaan eilen illalla. Kuin ohimennen, ja mikäs siinä. Olisi kamalaa, jos miehestäni tuntuisi siltä, että meidän pitäisi KESKUSTELLA siitä saisiko hän mennä vai ei!
Ja että pitäisikö hänelläkin olla sitten sananvaltaa siihen SAANKO minä mennä kavereideni kanssa glubeille??! HUH mikä rautapallo jalassa!
En koskaan alistuisi sellaiseen.
Kerrot hienosti kirjoituksessasi millaiseksi olisit halunnut miehesi muuttaa/mistä hänen pitäisi pitää. Et ole pettynyt oikeasti mieheesi vaan kuvitelmaasi hänestä. Miehesi ei yksin rakentanut suhdettanne vaan sinä olit siinä mukana. Muuttamalla omaa toimintaasi olisit pystynyt vaikuttamaan oleellisesti miehesi toimiin; marttyyriiksi heittäytyminen "kun sinä olet tuommoinen, minä kärsin" on parisuhteessa tuhoisaa. Tärkeintä on hyväksyä toinen sellaisena kun on ja huomaa; Ellet voi hyväksyä toista sellaisena kuin hän on, se johtuu vain ja ainoastaan sinusta; ei miehestäsi.
Kerroppa "nainen" mistä asioista sinä olisit ollut onnellinen tuossa suhteessa? Ja mitem naisen olisi pitänyt muuttaa toimintaansa, että olisi ollut tyytyväinen eloonsa?
tietäisin? En todellakaan voi tietää MIKSI tämä "nainen" on valinnut kumppanikseen juuri sen miehen, jonka on valinnut. Tosin epäilen, että nainen miehen valitessaan kuvitteli muokkaavansa miehestä juuri naiselle itselleen sopivan... Mikään suhde ei toimi niin. Nainen on tyytyväisempi eloonsa mikäli vain myöntää vallitsevat tosiasiat eikä yritä muuttaa miestään kaltaisekseen.Ja jos miehellä on kavereita, joiden kanssa hän viihtyy niin siitäkin voi iloita! Kaikilla miehillä ei ole kavereita.
Sinun nimimerkkiä käytin vahingossa, olen pahoillani...
Rajansa on silläkin mitä tulee hyväksyä toiselta ihmiseltä, ei hyväksynnän laatukaan voi loputon olla. Näin oli ehkä sata vuotta sitten, naisen tuli vain oppia elämään sen kanssa mikä hälle oli annettu, mutta ei enää nykyään. Kirjoitukseni ei kertonut siitä millaiseksi olisin halunnut mieheni muuttaa vaan se kertoi siitä kuinka minä annoin paljon enemmän. Mieheni on hyvin vahva ns. dominoiva luonteeltaan, hän on kertonut miten elämää tulisi elää ja minun oli taivuttava elämään sitä hänen laillaan, sitä tarkoitin sillä kun kirjoitin että mies rakensi suhteen sellaiseksi...eikö kumpannuus ole sitä että yhdessä eletään ja rakennetaan raamit sille elämälle, ei toinen yksin vain ota kaikkiea kuin seisovasta pöydästä?
olet ymmärtänyt kirjoitukseni täysin väärin, kyse ei ollutkaan mieheni persoonasta, eikä myöskään mistään pikku-asioista kuten roskien ulosviennistä. Yritä ajatella syvällisemmin niin ehkäpä kirjoitukseni aukeaa sinullekin...en viitsisi pilata kirjoitustani menemällä enempää suhteeni yksityiskohtiin ja ryhtymällä liikaa analysoimaan sitä...jos niin olisin halunnut tehdä, olisin kirjoittanut eri tavoin.
toi ol niinku mun suustani!!!
..pahalta tollanen tuntuukaan.
Itse elän parisuhteessa jossa tilanne on tismalleen sama, en vain ole päässyt muutakuin kohtaan siihen, että olen melkeimpä tottunut olemaan jo yksin, tai en yksin mutta ilman miestäni.
Ennen takerruin kaikkeen, mieheni menemisiin ja tulemisiin. Mietein melkeimpä joka sekuntti ´missä se nyt ja menee ja kenen kanssa, mitä jos se valehtelee´ nykyään en jaksa edes miettiä, joskus käy ajatus missä mahtaa mies lorvailla, mutta se siitä. ´soittakoon, kun "kiireiltään" ehtii´
Tuntuu erittäin pahalta, kun en voi enää asialle mitään. Olemme seurustelleet puolitoistavuotta. Alku oli "todellista rakkautta" oikeen huumaa, hän jopa huomasi minut ja perseeni.
Mieheni lähtee torstai illalla YHDELLE kaljalle kaverinsa kanssa kello 21:00. Hän sanoo mulle, että ´ei mee kauaa kulta, korkeintaan pari tuntia´ Yöllä herään puoli neljän aikaa ku mies tulee kotiin ja ´kulta pusipusi teetkö ruokaa mulle, olisit niin kiltti´ ja tyttö tekee.
Enään en tee saatana mitään, ellei mies voi edes hiukan tulla vastaan!! Ja ellei tule, haistakoot paska.
Niin, itse kun kamppailen samassa jamassa, kyselen vaan, mikä saa sinut pysymään tuossa suhteessa? Mä siedin tota pari-kolme vuotta, mutta nyt lopulta kyllästyin siinä määrin, että olen ottanut jo konkreettisia askeleita eron suuntaan. Nyt mies on ihan kauhuissaan ja rukoilee mua takaisin. Lupaa muuttua ja pläpläplää... Vaikea enää uskoa ihmeisiin!
Voimia siskot!!!
helpommin sanottu kuin tehty, jos rakastaa, niin ei se niin helppoa ole vaan jättää kaikkea taakseen ja unohtaa yhteisiä juttuja vaikka pakko olisikin!! ja vaikka kuinka haluaisi! voin sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty!