Alan olla henkisesti lopussa työpaikalla tapahtuvan kiusaamisen takia joka on osittain jo levinnyt sen ulkopuoliseen elämäänikin.
Minua pilkataan ja naureskellaan selkäni takana, ulkonäköäni morkataan jolle en tosiaankaan voi mitään.
Kiusaamisen aloittivat miehet ja muutama vuosi sitten pilkkajutut levisivät työyhteisöni naistenkin korviin.
Minulle ei suoraan juurikaan sanota mitään mutta ilmeet ja eleet, virnuilut ja naureskelut puhuvat kyllä omaa kieltään.
Häpeän tilannetta suunnattomasti enkä voi kertoa asiasta kenellekään. Tunnen itseni niin huonoksi ja rumaksi että en edes omalle miehelleni voi asiasta puhua. Onpa ollut muutamia tilanteita että olen huomannut hänen tietävän minusta keksityn pilkkanimen mutta ei ole sitä kertonut enkä ole sitä häneltä kysynyt. Jos tietäisin sen en varmaan enää voisi töihin mennä.
Olen aina varuillani ja valmis kohtaamaan inhottavia vihjauksia ja virnuiluja mutta silti en ole vieläkään tullut tarpeeksi kovaksi sillä aina ne satuttavat.
Olen kestänyt tätä jo kuusi vuotta ja ehkä pahin on jo ohi mutta aina kun ajattelen näin niin sitten tulee paluu ruotuun ja jotakin taas tapahtuu. Niin kuin tänäänkin.
Oli sentään helpottavaa ja lohduttavaa lukea että on muitakin kiusattuja, en ole yksin.
Minua pilkataan ja naureskellaan selkäni takana, ulkonäköäni morkataan jolle en tosiaankaan voi mitään.
Kiusaamisen aloittivat miehet ja muutama vuosi sitten pilkkajutut levisivät työyhteisöni naistenkin korviin.
Minulle ei suoraan juurikaan sanota mitään mutta ilmeet ja eleet, virnuilut ja naureskelut puhuvat kyllä omaa kieltään.
Häpeän tilannetta suunnattomasti enkä voi kertoa asiasta kenellekään. Tunnen itseni niin huonoksi ja rumaksi että en edes omalle miehelleni voi asiasta puhua. Onpa ollut muutamia tilanteita että olen huomannut hänen tietävän minusta keksityn pilkkanimen mutta ei ole sitä kertonut enkä ole sitä häneltä kysynyt. Jos tietäisin sen en varmaan enää voisi töihin mennä.
Olen aina varuillani ja valmis kohtaamaan inhottavia vihjauksia ja virnuiluja mutta silti en ole vieläkään tullut tarpeeksi kovaksi sillä aina ne satuttavat.
Olen kestänyt tätä jo kuusi vuotta ja ehkä pahin on jo ohi mutta aina kun ajattelen näin niin sitten tulee paluu ruotuun ja jotakin taas tapahtuu. Niin kuin tänäänkin.
Oli sentään helpottavaa ja lohduttavaa lukea että on muitakin kiusattuja, en ole yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti et olet ensimmäinen, eikä viimeinen kenelle vastaava tapahtuu.Tässä minua vain ihmetyttää muut ulkopuoliset.Mitä ihmisiä oikeasti vaivaa? Miksi kukaan kehtaa sanomaan yksinkertaisesti: Lopettakaa paskaan jauhaminen.
Mielestänni tämä ei ole vain esimies tai jonkun tehtävä, tässä on koko yhteiskunnalla vastuu.
Ensin ajataan joukolla ihmistä sairalla kuntoon, ja sitten valitetaan että onpas toi lähti sairaslomalle tai toi nyt hakemassa työkyvyttymyseläkettä.
Tässä kyllä olisi paljon miettitävä.........
Juuh... et ole tosiaankaan yksin. Kiusaamisen ongelma on vakava, sen vuoksi on monia ihmisiä sairastunut ja esimerkiksi Kuopiossa hiljattain päätyi eräs työpaikkakiusaamisen uhri itsemurhaankin.
Jokseenkin samoja tuntemuksia on itsellänikin koettuna. Minulta särjettiin miehinen itsetunto. Kiusaajat käännyttivät toimiston naispuolisia työntekijöitä minua vastaan, siten että jopa itse ollessani poissa muuttui tilanne silläkin aikaa huonommaksi. Lopulta eräs kiusaajista jäi kiinni puheistaan ja näistä puheista jäi todistettavaa näyttöä. Kyseessä oli Vaasalainen sinkkumies, jota firma ei tuolloin halunnut palkata vakituiseksi. Hän oli toistuvasti määräaikaisissa harjoittelusuhteissa. Havaittuaan työpaikan saamisen vaikeuden hän päätti savustaa minut ulos ja onnistui siinä. Käännyttämällä naiskolleegat minua vastaan muiden kiusaajien ohella hän sai tilanteen ensin minulle vaikeaksi, ja kun sitten pyrin selvittämään asioita ja saada keskustelua tilanteesta aikaan, pyöräytettiin koko tilanne pääalelleen eli vika olikin kuulemma minussa ja minä olinkin mukamas se kiusaaja. Tällainen uskomus vietiin sitten firman ylemmälle johdolle ilmeisimmin yksikön naispuolisen assistentin toimesta, ja selvähän se on että irtisanominen siitä tuli. Irtisanomiseni jälkeen tuo Vaasalainen sinkkumies sai työpaikkani itselleen ja pääsi vakituiseksi. Ilmeisesti sinkkumies sitten oli oikeutetumpi toimeentuloon kun tällainen perheenisä.
Kiusaaminen on siis tavallaan loppunut, mutta työpaikka meni ja siksi talous, oma koti ja perheen tulevaisuus ovat nyt vaakalaudalla. Näinollen kiusaaminen ja tilanne on edelleen olemassa päivittäin, eikä sitä pääse karkuun.
Sen olen oppinut että tällaisessa tilanteessa on tärkeintä muistaa, ettei anna periksi ja luovuta, ennenkuin kiusaajat ovat saaneet ansionsa mukaan! Ihminen, joka aiheuttaa toiselle ja tämän perheelle kärsimyksiä vuosien ajan tai jopa sairastumisen vain omaa etua ajaakseen (kuten tässä työpaikan saaminen väkisin) tulee saattaa vastuuseen teoistaan. Yksi hyvä tapa on tuoda asiasi julkiseksi. Meille työpaikkakiusatuille on nyt syntymässä yhdistys ja meillä on oma äänitorvi osoitteessa http://tyopaikkakiusatut.net - suosittelen tutustumaan. Yhdistyksen avulla voisimme yrittää saada asiasta mahdollisimman julkista.
Kannattaa myös muistaa, että jos kiusaajat vievät sinulta kaiken (oma koti, perhe jne) niin loppupeleissä tilanne johtaa siihen, ettei uhrilla ole enää mitään menetettävää. Kun tilanne on tällainen, se kääntyykin uhrin eduksi: uhri voi tässä tilanteessa taistella kiusaajiaan vastaan hyvinkin äärimmäisin keinoin, koska voittajaksi selvinnyt kiusaaja on silloin ainoa, jolla on menetettävää. Joten periksi ei anneta, siinä menee vain oma ja lähimmäisten terveys!
Ikävää tosi ikävää. Liekkö tapauksesi entisessä Itikka-Lihapolarissa?
Onhan niitä muitakin työpaikkoja, joissa on paljon parantamisen varaa ihmisten käyttäytymiseen.
Pahinta on, jos mennään henkilökohtaisuuksiin, ulkonäköön, mielipiteisiin, vakaumukseen jne.
Taitaa olla niin, että missä ollaan suuressa ryhmässä siellä kiusaamista ja irvailuja on enemmän.
Ei siis hyväksytä toista edes ihmisenä.
Ei ole kyse siitä lihafirmasta vaan tämä on isohko teollisuusyritys E-Suomessa.
Minulla on omat aavistukseni kuka tämän kaiken aloitti mutta en voi todistaa mitään. Ilmeisesti minussa vain oli jotain häntä ärsyttävää jota hän ei siedä. Hulluinta on se, että olen tuskin ollut edes missään tekemisissä hänen kanssaan!
Alussa oli puhelinhäirintääkin jonkin verran mutta se loppui kun vaihdoin numerot salaisiksi. Keskellä yötäkin saattoi puhelin soida ja jos vastasi niin ei puhuttu mitään. Sitten saattoi tulla soittoja että puhelin hälytti vain kerran. Kaikki häirinnät tulivat lankapuhelimeen.
Jo monta vuotta olen miettinyt lähtemistä mutta kun se tietäisi niin suurta elämänmuutosta että sekin arvelluttaa. Saman tien menisi asuinpaikkakin vaihtoon mutta ehkä sekin olisi vain hyväksi kun kiusaamista on jo työpaikan ulkopuolellakin...
Nykyään ei vaan ole helppoa saada vakituista työtä kun joka paikassa vain irtisanotaan ihmisiä pois.
Joku sairaaloinen sadisti tai psykopaatti nauttii juuri tällaisesta niinkuin lihafirmassakin oli nähtävänä ja kuultavana jopa silloisen kuuman osaston luottamusmiehen toimesta. Tyrmistyttävää ja erittäin loukkaavaa käytöstä.
Kiusaaja osoittaa käytöksellään henkistä lapsenmielisyyttä ja tunne-elämän köyhyyttä. Järkevä ihminen ei kiusaa. Kiusaamisen taustalla on usein kateutta, kiusatulla on jotain jota itse kaipaisi. Tai sitten käytetään sopivaa henkilöä vain sylkykuppina, kun itsellä on paha olla. Kiusaamisen syyksi näyttää riittävän esim. se, että toinen asuu viihtyisämmällä alueella kuin itse tai vaikuttaa yksityiselämässään onnellisemmalta kuin kiusaaja itse.