noita aiempia ikäerojuttuja luettuani ajattelin kertoa oman tarinani ja kysäistä miehisiä mielipiteitä.
minä 20, mies 22. tapasimme työn puolesta, hän alkoi piirittää ja pyydellä kahville. tapailimme muutaman kuukauden, sitten tuli tunteiden tunnustusta ja muutimme yhteen. jouduin aika pian vastaamaan yksin kaikista kotitöistä ja varsinkin käytännön ja raha-asioista.
tietysti väsyin, kun piti samalla tehdä kahta työtä ja käydä koulua. en enää juurikaan jaksanut tehdä mitään ”kivaa” kun olin väsynyt. huom. tein siis paljon asioita, jotta miehellä olisi hyvä olla, koska rakastin ja osoitin rakkauttani mm. tekemällä toisen olemisesta mahdollisimman mukavaa.
kuitenkin pian astuivat riidat kuvaan: väsyin pyytämään kärsivällisesti, että mies auttaisi, joten aloin jo sanoa asian kylmän napakasti. mies karkasi baareihin. ihme kierre: joudun tekemään kaiken yksin -> väsyn -> en jaksa esim. mennä baariin, joten mies menee yksin/kaverin kaa -> valittaa seuraavana päivänä, että on tylsää kun en jaksa koskaan lähteä mukaan.
seuraavaksi selvisi, että hän tapailee jotain
16-v tyttöä. tyttö ei edes ole mitenkään hyvännäköinen, vaan ihan tavallinen (ei siis ruma, muttei erikoinenkaan). en minäkään mikään missimalli ole, mutta päitä kääntyy perääni tiuhaan tahtiin.
siis tämän tytön ongelmien "pienuus" ja iloinen ja viaton elämänasenneko riittivät siihen, että mies viihtyi hänen seurassaan paremmin kuin minun? seksistä tai sen laadusta/puutteesta ei varmasti ole kyse. vai halusikohan mies nimenomaan ”viatonta”? itselläni oli ennen häntä kokemuksia "jo" 6 miehestä.
kuitenkin erotessamme mies sanoi ensimmäistä kertaa rakastavansa minua. sitä ennen hän sanoi monesti että olen hänen unelmansa, että olen parasta mitä hän on koskaan saanut elämäänsä, että olen upea eikä hän halua koskaan luopua minusta.
näkökulmia, kiitos. olisi jotenkin helpompaa jatkaa surutyötä ja saada maahan poljettu itsetunto takaisin ylös, kun olisi selkeitä vastauksia eikä arvauksia, eikä mieheltäni saa mitään vastauksia.
kiitos etukäteen.
minä 20, mies 22. tapasimme työn puolesta, hän alkoi piirittää ja pyydellä kahville. tapailimme muutaman kuukauden, sitten tuli tunteiden tunnustusta ja muutimme yhteen. jouduin aika pian vastaamaan yksin kaikista kotitöistä ja varsinkin käytännön ja raha-asioista.
tietysti väsyin, kun piti samalla tehdä kahta työtä ja käydä koulua. en enää juurikaan jaksanut tehdä mitään ”kivaa” kun olin väsynyt. huom. tein siis paljon asioita, jotta miehellä olisi hyvä olla, koska rakastin ja osoitin rakkauttani mm. tekemällä toisen olemisesta mahdollisimman mukavaa.
kuitenkin pian astuivat riidat kuvaan: väsyin pyytämään kärsivällisesti, että mies auttaisi, joten aloin jo sanoa asian kylmän napakasti. mies karkasi baareihin. ihme kierre: joudun tekemään kaiken yksin -> väsyn -> en jaksa esim. mennä baariin, joten mies menee yksin/kaverin kaa -> valittaa seuraavana päivänä, että on tylsää kun en jaksa koskaan lähteä mukaan.
seuraavaksi selvisi, että hän tapailee jotain
16-v tyttöä. tyttö ei edes ole mitenkään hyvännäköinen, vaan ihan tavallinen (ei siis ruma, muttei erikoinenkaan). en minäkään mikään missimalli ole, mutta päitä kääntyy perääni tiuhaan tahtiin.
siis tämän tytön ongelmien "pienuus" ja iloinen ja viaton elämänasenneko riittivät siihen, että mies viihtyi hänen seurassaan paremmin kuin minun? seksistä tai sen laadusta/puutteesta ei varmasti ole kyse. vai halusikohan mies nimenomaan ”viatonta”? itselläni oli ennen häntä kokemuksia "jo" 6 miehestä.
kuitenkin erotessamme mies sanoi ensimmäistä kertaa rakastavansa minua. sitä ennen hän sanoi monesti että olen hänen unelmansa, että olen parasta mitä hän on koskaan saanut elämäänsä, että olen upea eikä hän halua koskaan luopua minusta.
näkökulmia, kiitos. olisi jotenkin helpompaa jatkaa surutyötä ja saada maahan poljettu itsetunto takaisin ylös, kun olisi selkeitä vastauksia eikä arvauksia, eikä mieheltäni saa mitään vastauksia.
kiitos etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Melkoinen kasa epäsuotuisia ominaisuuksia tässä ex-miehessäsi kyllä oli. Melkein viestisi tuntuu jopa provolta, koska kaikki kohdat ovat sellaisia joista on helppo asettua ko. tyyppiä vastaan. Mutta siltä varalta, että tämä ei ole provo, suhtaudutaan asiaan nyt vakavasti ja tuomitaan tämä ns. paskiainen (taas kerran).
1) Ethän sinä ole vanha, ja teidän ikäeronne oli kuitenkin isompi kuin monella muulla parilla.
2) Kotitöiden jaon pitäisi olla itsestään selvyys nykyaikana. Se että toinen tekee kaiken, ei vain ole enää soveliasta.
3) Erohetken höpinöihin ei kannata uskoa. Jos hän olisi rakastanut sinua, se olisi pitänyt osoittaa jo suhteen aikana. Ja kenenpä unelma ei olisi saada taloudenhoitajaa ilmaiseksi...
Totta kai on luonnollista, että ongelmaton ja iloinen persoona on mukavampi seuralainen kuin ahdistunut ja väsynyt, mutta ei ole mikään ihme jos et tuon kaiken jälkeen enää jaksa olla pirteä ja iloinen. Miehen olisi pitänyt ymmärtää tämä, niin sinunkin tilanteesi voisi olla parempi. Mutta hän näyttää olevan sellainen persoona joka vain poimii rusinat pullasta. Sinua ei siis voi syyttää siitä että et jaksa omistaa koko elämääsi pelkästään miehen miellyttämiseen. Siinähän jo kieltäisi oman ihmisarvonsa.
Tästä suhteesta 16-vuotiaasen ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Olisi helppo tuomita mies pedofiiliksi tai vastaavaksi, mutta oikeasti se ei ole niin yksinkertaista. Olen itsekin seurustellut päälle parikymppisenä parinkin teini-ikäisen (min.16 v kuitenkin) kanssa ja aina vakavalla tarkoituksella (toisen kanssa 2 vuotta), eikä nuori ikä sinänsä ollut mikään kriteeri, vaan se, että he nyt olivat vapaita ja kiinnostuneita serustelemaan kanssani, kun lähemmäksi oman ikäisilläni oli jo seurustelukumppani.
"siis tämän tytön ongelmien "pienuus" ja iloinen ja viaton elämänasenneko riittivät siihen, että mies viihtyi hänen seurassaan paremmin kuin minun? "
Mitä todennäköisimmin. Ei ole yullu mieleen, että se yksinkertasesti PITI siitä tytötstä enemmän kun susta? tarviiko nyt AINA kehitellä jotain muita teorioita. Eikös se toisesta pitäminen ole se ensisijanen syy miksi jonkun kanssa ollaan ja jonkun kanssa ei?
"Ei ole yullu mieleen, että se yksinkertasesti PITI siitä tytötstä enemmän kun susta?"
Öööö... sori, ei riitä selitykseksi. Mies kuitenkin asui mun kanssa omasta vapaasta tahdostaan, sanoi mua unelmakseen, ja ne pari kertaa kun meillä oli todella rough patch menossa ja halusin lähteä pois lopullisesti, mies ei antanut sen tapahtua.
pitääkö näitä eroja aina puida maailman loppuun asti ja pyöritellä asioita ees taas kunnes voi hautautua huonoon oloon?
se on ohi, sillä on toinen. mitä väliä sillä on miksi, jatka elämääsi ja etsi parempi ja viisaampi mies joka ymmärtää sua ja sun paineitasi muuallakin kuin kotona ja joka ei odota että sä alat kotiäidiksi sille.
Se on kuule lapsi vasta se "mies" josta puhut. Mies aikuistuu 4-kymppisenä, oppii ottamaan vastuuta ja arvostamaan naista. Tämä on minun kokemukseni asiasta.
Sitäpaitsi olet itsekin vielä hyvin, hyvin nuori. SINUNKIN pitäisi saada vähän kiukutella välillä ja lähteä tyttöjen kanssa juhlimaan: ja tarvitset miehen joka ymmärtää sen ja tukee sinua.
Ota mies, älä lasta. Huomaat eron sängyssäkin, taatusti!
Syitä pettämiseen voi olla monia. Tutkimusten mukaan se kuitenkin on harvoin vain seksi, vaikka pettäjä itsekin niin luulisi.
Se että sinä olit väsynyt ja iloton, on toki saattanut saada miehen kaipaamaan jotakin "vähemmän stressaavaa". Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että miksi tämä nuori mies ei ole pystynyt käsittelemään arjen paineita, stressiä, parisuhteenne ongelmia... jne. Hän karkasi, ja kuten joku hyvin kirjoittti, otti vain rusinat pullista. Ehkä hänellä oli huonoja kokemuksia lapsuudesta? Ehkä hän koki olevansa huono puhumaan/jää helposti tossun alle? Ehkä hänen itsenäistymisensä oli vielä pahasti kesken, eikä oikein tiedä vielä mitä elämältä haluaa? Ehkä työt stressasi niin voimakkaasti, että hän vältteli alitajuisesti kaikkea painetta muussa elämässään? Syitä voi olla lukemattomia.
Sinä et kuitenkaan tuon miehen kanssa enää elä. Ei sinun tarvitse hänen syitään enää pohtia. Toivottavasti hän joskus havahtuu pohtimaan. Sinulle toivon että seuraavaksi kohtaat kaverin, joka on valmis ottamaan elämässä vastaan muutakin kuin iloisen keveitä asioita, unohtamatta kuitenkaan että onnellinenkin saa olla!
Ja ota sinä vastuu omasta onnestasi. Itsetuntosi on toki saanut kolauksen, mutta se paranee ajan kanssa, usko pois. Nauti nuoruudestasi. Älä silti vedä överiksi, vaan ole aidosti onnellinen.
Totta on se, että liikaa ei kannata eroa jäädä märehtimään. Virheistään kannattaa oppia, mutta toisten virheistä ei kannata itsetuntoaan pilata.
Kuunteles tätä naista! Hyvät kommentit! Ja alkuperäiselle parempaa loppuelämää!
Ja vinkkinä minulta, että jos on mieli paha jo valmiiksi, niin täällä keskusteluissa netissä sen saa helposti vielä pahemmaksi, vaikka toiveesi ja tarkoituksesi olisi toinen. Kaikenlaisia tapauksia kun täällä mielipiteitään heittelee... Täällä suruissaan välittää ja pahastuu sellaistenkin ihmisten sanomisista, mitä tuolla "tosielämässä" ei viitsisi edes kuunnella. Moni ihminen kun on väärässä...