Haluaisin tietää, mikä saa teidät miehet aina menemään. Tällä tarkoitan sitä että käytätte suurimman osan vapaa-ajastanne siihen että olette kavereidenne kanssa reissussa, baarissa jne. Vai olenko törmännyt vain tämän sortin miehiin, onko muunkin laisia olemassa? Sellaista joka osaisi tehdä muutakin vapaa-aikana? Kilttinä naisena en jaksa tapella toisen menemisistä ja tulemisista mutta sisältäpäin olen onneton ja masentunut, tuntuu siltä kuin minulla ei olisi todellista kumppania. Ihan kuin olisin joku kaveri hänelle muiden kavereiden joukossa. Mikä tähän auttaisi? Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan. Hän kyllä keskustelee mutta meneminen ei silti vähene yhtään. Pitäisi pistää hänet kasvamaan kesäksi ja katsoa mitä tapahtuu? Ja jos olet aiemmin ollut tällainen tosi paljon menevä mies niin mikä on saanut sinut muuttamaan tapojasi? Vai tarvitko kumppaniksi sellaisen naisen joka menee myös koko ajan?
Miehen loputon meneminen
ottaa päähän
262619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
olla omaa aikaa esim. harrastuksille ja muutenkin olla poissa toisen vierestä ettei mene ihan kyhnäämiseksi se homma.. mutta aikaa täytyy olla kuitenkin naisellekkin tottakai aina sillointällöin.. hyvät kaverit ovat läpi elämän mutta naiset vaihtuu.. se on vain tosiasia.. itse urheilen paljon ja jos nainen ei sitä kestä niin senkös menee omille teilleen!
huhhuh, oletpas itsekeskeinen! sinun kaltainen mies kannattaa varmaan kiertää kaukaa, nainen on sinulle pelkkä...
Sinähän se tässä itsekeskeiseltä vaikutat jos noin ajattelet. Ei se mies ole mikään esine jonka sä voit omistaa. Ja se mitä toi jole vastasit sanoi oli ihan totta. Et sä voi alkaa kieltämään miestäs harrastamasta tai olemasta kaveriensa kanssa, sä voit halutessas luopua kaikesta mikä sua kiinnostaa ja kavereistas, muttet sä voi sitä toiselta vaatia.
..ei ole vain "se oikea" sattunut kohdalle.. Koska itsekin urheilin paljon ja kun tuli ihana mies, niin kyllä sitä jäi urheilu välillä kakkoseksi.
Moro !
En mä ainakaan ole toomonen. Mä käyn töissä 08-16 ja se riittää, viikonloppuna ehkä sitten lenkillä tunti tai pari. Kaupassa yhdessä koko perhe ja muuten kotona.
Mutta joskus tosin 2 -3 krt kesässä pitää päästää viikonloppuna reissuun rätkällä jonnekkin. Silloin menee 2 tai 3 yötä etten ole vaimoni vieressä, mutta hyvin on liittomme kestänyt.
Ainiin, olen siis herra 43 v ja naimisissa 11 vuotta ollu
ikäkin vain hidastaa. Olen kokeillut rauhallista eloa hyvässä suhteessa, mutta luonto laittaa liikkeelle. Ei jaksa kovinkaan kauan aikaa paikallaan istua..
olen varmaan väärän miehen kanssa? Pitäisi olla sellaisen kanssa joka arvostaa koti-elämää ei mene jatkuvasti? Turha alkaa tappelemaan ym. ei hän kuitenkaan muutu. Kannattaisi varmaan pakata laukut ja lähteä, menköön mies niin paljon kuin haluaa, sillä erotuksessa että minun kainaloon ei ole enää asiaa...mukavahan se varmaan on palata jonkun kainaloon reissuiltaan.
Niin. Sitten siihen todelliseen ongelmaan.
Mistähän ajattelit löytää sellaisen miehen joka pitää kotona oleskelusta, ei harrasta juuri mitään, käy ulkona lähinnä kaupassa ja pirruuttaan pyöräilemässä?
Itse täytän nämä tuntomerkit, ja aika hiljaista on naisrintamalla. Tämä on kyllä ihan henk.koht. valinta. Ei just nyt "kerkee".
ja miehet käsittävät tämän asian heti niin että ei saisi mennä muka ollenkaan, tyypillistä. Juuri niin ukkoni sanoo jos joskus ehdotan esim. että tekisimme tänä viikonloppuna jotakin muuta niin vastaus on: sinähän et minua määrää...siis missä vaiheessa määräsin kun ehdotin että yhdessä tehtäisiin jotakin? ja huom. ihan asiallisesti sanoin, en mäkättänyt...
...sanottuna:
Fyysisesti kasvanut = mies
Syysisesti ja henkisesti kasvanut = Mies
Olet yhdessä miehen kanssa ja toivon, että hänestäkin kasvaa joskus Mies tai jos ei, niin toivon sinun kohtaavan vielä Miehen.
mies ajattelee pääsääntöisesti itseään, mutta Mies ajattelee puolisoaan ja puolison kanssa yhdessä.
mies ei omaa tunneälyä
Mies omaa tunneälyn.
Pieniä suuria eroja, jotka on ja tulee aina olemaan.
Maailmassa on Miehiä ja miehiä sekä Naisia ja naisia.
Et sä voi vaatia miestäs olemaan olematta kaveriensa kanssa. Sillä on täys oikeus nähdä kavereitaan. Kavereita saa ja pitääkin olla vaikka kuinka seurustelis. Minä en ainakaan suostus semmoseen, että joku nainen alkas saneleen saanko mä olla kaverien kanssa vai en. Tottakai se oma kulta on se tärkein, mutta kaverit on tärkeitä myöskin ja mulla ei olis aikomustakaan luonua niistä.
Sitäpaitsi kun nykyään suurio osa naisistakin pettää jne jne, niin seurustelusta on tullut hyvin epävarmaa. Siksikin olis hulluutta luopua hyvistä kavereista vain jonkun naisen takia. Mitäs sitten teet jos olet ollut vaan sen naisen kanssa ja unohtanut kaverit, ja sitten meneeki poikki. Sitten ootki ihan yksin, ei oo sitä naista eikä oo niitä kavereita kun niistä on näyttänyt ettet halua olla enää kaveri.
Sitäpaitsi oikeat kaverisuhtet kestää vuosia tai läpi elämän, kun taas seurusteluylle voi käydä just noin huonosti.
Kavereiden kanssa saa ja pitää siis olla, molempien sekä miehen että naisen. kavereita ei pidä unohtaa seurustelun takia, eikä toinen todellakaan saa alkaa rajottamaan sitä kaverien tapaamista.
Jokaisella pitää myös olla omaa aikaa, ei siitä tule mitään että toinen mustasukkasesti yrittäöä omistaa toisen. Jossain vaiheessa tollanen alkaa ahdistaa ja sitten käykin huonosti sen seurustelun.
Mä en siis missään nyt sano etteikö se oma kulta olis se tärkein, mä vaan en sulata ajatusta siitä ettei muka kaverien kanssa sais ola, tai ei sais harrastaa jne.
Mä laskeuduin kunnolla himaan vasta kun esikoinen syntyi ja elämään tuli muutakin kuin mä ja naiseni ja meidän duunit ja harrastukset. Lapsi yhdisti meidän elämät ihan konkreettisesti ja luonnollisesti. Tuli taas uusi rooli molemmille hoidettavaksi.
Silti vaimolla ja mulla on edelleenkin omat ystävät ja harrastuksemme, mutta enää ne eivät täytä elämää niin kuin vielä ennen vekaroita.
Sulla on oikeus kyseenalaistaa ne miehesi SYYT huidella muiden seurassa niin paljon, jos tunnet jääväsi pahasti paitsioon. Parisuhteessa elävän täytyy kyetä ottaan huomioon toisenkin ihmisen tunteet ja palveltava toista joskus omienkin tarpeiden ohi. Jatkuva itsekkyys erottaa parit väistämättä ja jättää lopulta sinkuks. ; )
Tuo on just niin harvinaista kuin olla voi, että kulkuriluontoinen ukko muka asettuu kun tulee käärö.
Vitut! Suurinta osaa miehistä se stressaa tuhat kertaa enemmän, ja ne ottaa jalat alleen.
Nainen siinä asettuu entisestään, on liikut liikuttu, ja ukon reissuista vielä hirveäämpi haloo.
Se, että se on äitin tissi eikä isin, jota se imaa, saa jo valmiiksi heppoisen suhteen rakoilemaan lopullisesti. Jätkähän on siinä ihan ulkopuolinen, varsinnkin semmoinen luonne, joka ei osaa alunperinkään kehittää itseään parisuhteessa asettuvaisempaan suuntaan.
Tuo on semmoinen kertomus, minkä fatsi-70 heitti, että en kovin keveästi rupeaisi suosittelemaan, on todella erikoinen tapaus mies, jonka lapsen rääkynä saa asettumaan kotisohvalle.
Olen äärimmäisen pahoillani, jos kirjoituksellani herätin sussa uinuvan perkeleen ja sen kaikki kaverit.
Kirjoitus oli kyllä ihan vilpitön, mää vannon sen, eikä tarkoitettu provosoimaan. Anteex ny vaan kauheesti...
:) No perkelepä hyvinkin, meikä vaan vähän otti ripeästi kantaa, kun on ollut mielessä ko. asiat viimeaikoina. ettei tuo sinun kirjees nyt sitä perkelettä varsinaisesti aiheuttanut..niinku varmaan arvaaki.
Olen nyt kuitenkin sitä mieltä, että varsinkaan nuoren tyttären ei kantsi luulla, että lapsi on joku parisuhteen parantaja, on vaan kaverille käynyt just silleen, että puhui kuinka ukko varmaan sitten muuttuu kun lapsi tulee, ja nyt se on yh:na.
Siihen en ota kantaa etteikö yh vois olla onnellinenkin, mutta kantsii kuitenkin naisen lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että toista ei voi muuttaa varsinaisesti, itse se kehittyy mihin suuntaan sillä taipumukset on,,kulkuri tai koti-isä, mene ja tiedä.
Mitä tarkoittaa koko ajan meneminen? Itselläni on kavereita (harvemmin näkee enään), joiden tyttöystävät saavat jonkin sortin kohtauksen, jos iltaa ei vietetäkkään yhdessä tekemättä mitään. Miksi parisuhteessa pitää olla kaikki mahdolliset tunnit toisissa kiinni? En ole juurikaan miehissä tuollaisia piirteitä huomannut. Tosin on noita kotona kököttäviä miehiäkin. Jos pariskunnat ovat 14 tuntia vuorokaudessa / 7 päivää viikossa yhdessä luulisi ehtivän puhuttavat asiat käymään läpi. Tuollaisessa satimessa kituvan miehen pitää esittää onnellista, samalla kun ystäväpiiri vähitellen katoaa. Sallittua menemistä taas olisi se, kun mennään tuttavapariskunnan kanssa tekemään ei mitään. Silloin harvoin kun kaverini (puolen vuoden jonotusaika) johonkin pääsee, näkee kyllä kaverin ilmeestä, että vaikka mitä vaimolle sanoo, kyllä mieli tekee välillä pois kotoa.
Joku kun sitä kuitenkin arvuuttelee, niin kyllä seurustelen onnellisesti. Sopu tilaa antaa; miehellekkin.
Mä törmään aina joko sellaseen mieheen jota ei saa hevilläkään liikkumaan kotoaan mihinkään, tai sitten liian meneviin joilla ei aikaa riitä minulla. Hyvä jos kerran viikossa ehtivät näkemään ja jos ehdottaa tiiviimpiä tapaamisia tyyliin (voi kamalaa) kaksi kertaa viikossa niin alkaa hirveä marina.
sinäpä sen sanoit, miksi ei ole välimuotoja? Miksi kaikki miehet ovat joko liikaa menijöitä tai sohvalla 24h köllöttelijöitä...
sillä koko ajan menemisellä sitä että mies käyttää lähes kaiken vapaa-aikansa siis vapaa päivät lomat jne. siihen että reissaa baareilee jne kavereidensa kanssa. Eikä siinä mitään jos minut otettaisiin joskus mukaan tai jos miekkonen edes joskus lähtisi minun kans johonkin reissuun lomalla, mutta kun ei. Itseasiassa ällöttää kun pitää vaatia, eikö normaali pariskunta tee yhdessäkin asioita ihan miehenkin aloitteesta? Tämä ukkelini kyllä sanoi jo suhteen alussa olevansa kulkuri luonteeltaan että oma vikani varmaan kun aloin hänen kanssaan.
miksi mies menee? itse olen mies ja harrastan liikuntaa voisin sanoa jopa intohimoisesti ja lisäksi prätkäilyä ja laitan kaverin kanssa projekti autoa. Yksinkertaista mutta totta mies tarvitsee henkireikiä kodin ulkopuolella muuten hajoo. Nainen on ihan hyvä kumppani ja tunteetkin ok, mutta silti tarvii minä ainakin miesten seuraa ja miesten juttuja. Hurtti äijä huumori kukkii ainakin meiän kaveripiirissä silloin kun naiset loistavat poissa. Joskusrauhotutaan päviksi ja tehdään kahestaan kivaa, mutta sitten taas mennään. meillä viikonloput pyhitetty yhdessä ololle. kannattaa jutella asiasta ja sopia pelisäännöt.
Meillä asiat on niin että niin miehellä kun minullakin on muutama meno vuodessa jonne toinen ei ole "tervetullut" - perinteinen Lapinreissu äijäporukalla, etelänmatka siskon kanssa, pakolliset työ- ja kongressimatkat jne. Näitä jos ei lasketa niin kaverit on aika lailla yhteisiä nykyään. Jos mies tahtoo mennä kavereiden kanssa johonkin niin mie pääsen kyllä mukaan jos vain tahdon. Joskus tahdon, joskus en - välillä teen oman mieleni mukaan ja välillä tuumaan antaa miehelle sitä "omaa aikaa". Samoin minulla on omia menoja joihin miestäkään en koskaan kiellä tulemasta mukaan. Joskus tulee, joskus ei. Mutta siis tällaisia säännöllisiä, jokaviikkoisia "ehdottoman omia" menoja ei ole juuri muita kuin mitä nyt kumpikin liikuntaa harrastaa itsekseen.
Meillä tämä sopii hyvin. Kummankaan ei tarvitse stressata kun mihinkään ei varsinaisesti kielletä lähtemästä mukaan. Kaikkialle sitä ei vaan tahdo mennä, aina. Kumpikin antaa toiselle tilaa ja toisaalta kumpikin osoittaa toisen olevan tärkeä, ellei jopa tärkein. Seurustelun alkuaikoina noita erimielisyyksiä toki oli ajankäytöstä ym. mutta vähitellen särmät ovat hioutuneet niin että homma toimii kitkatta. Ja jos jotain kränää meinaa tulla, asiasta osataan jo puhua oikeilla termeillä (ja koko homma huomataan aina väärinkäsitykseksi toisen ajatuksista/tunteista).
Meillä siis näin..välillä mie tartten tyttöseuraa, välillä mies äijäseuraa. Viisas kumppani antaa toiselle mitä hän tarvitsee. Kuulostaa tosi ankealta suhteelta semmoinen, missä pitää "paeta" vähän väliä parisuhteen vankilaa kaveriporukkaan. Sellaista pakenemista jos miehessä huomaisin niin pistäisin kyllä suhteen vakavasti uudelleenharkintaan. Ei oltaisi hyvässä jamassa silloin.
Kuulostaa hyvältä järjetelyltä. Jos toisen puoliskon tarpeet täysin jättää huomioimatta ei kyllä voi puhua parisuhteesta. Sitä kaiketi sanotaan alistamiseksi.
Naisille vinkki: Jos ei halua, että mies johonkin lähtee niin älkää leikkikö marttyyriä. Jos mies väännön jälkeen johonkin pääsee, niin älkää sitäkin pilatko viikon murjotuksella ja mielenosoituksilla. Marttyyri-tyylinen "mene sitten, jos pakko on mennä" kommentti ovella pilaa miehen päivän, eikä millään lailla täytä sitä kotia. Varmaankin tarpeeseen ollut tuulettuminen jää saamatta ja miestä vituttaa varmasti joka murjotuspäivä enemmän. Onko se naisten jokin sisään rakennettu tarve, että mies ei saa saa nauttia olostaan ilman tyttöystäväänsä? Onko hauskanpito jotenkin pois naisilta? Mitä puolison oman ajan pilaaminen antaa? En käsitä...
Ettei mene ihan yksipuoliseksi on noita samanlaisia miehiäkin:)
Hänelle kaverit reissut ja harrastukset ovat tärkeämpiä kuin sinä.
Toiset miehet on vaan aktiivisia ja he tarvitsevat paljon ( erilaista ) toimintaa.
Muuten iskee ahdistus ( eskapismia ??).
Ei miehen menemiset ole naiselta ( välttämättä )
pois. Parempi antaa miehen mennä ja toimia,
muuten voi alkaa suhde säröillä.
Menen itse paljon ja jotkut naisystäväni
ovat olleet mustasukkaisia mm. työmatkoista.
Vaikea ymmärtää ??
Nykyinenkin seurustelukumppani vaatii olemaan
enemmän kanssaan. Elämäni on sellaista, että kotona( asun ykikseni ) ehtii vain tekemässä vaatehuoltoa ja nukkumassa. Mutta sitäkään
ei ymmärretä. On alkanut ahdistaa.
Haluaisinpa kysyä miten käsität sanan parisuhde?
Parisuhde vai pari suhdetta?
Voipi olla sulla ja tyttöystävälläsi eri käsitykset asioista ja kumpikin pakottaa toista toimimaan omalla "oikealla" tavallaan.
Sulla on ongelma, jos sua alkaa ahdistaan tuollaiset jutut. Tuntuis olevan muutamia väärinkäsityksiä ja vääriä mielikuvia muutenkin naisista ihmisinä. Kannattaisko tehdä analyysi mitä oikeasti haluat ja toivot elämältäsi, ja minkälainen käsitys sulla on ideaaliparisuhteesta, ja mitä itse olet valmis tekemään sen eteen, että saisit siitä toimivamman.
Siis tietenkin ensiksi selvität itsellesi miksi ylipäätään olet parisuhteessa, jos kerran sen pelisäännötkin ovat hakusessa ja ahdistaa...
Muuten jos ei ole pelisäännöt selviä ja kummatkin vain puhaltaa omaan hiileen, voi parisuhde säröillä ja tulla sen jälkeen ne pari suhdetta. :)
Hyvä oli tuo erään Miehen kommentti asiasta,
vertaa mies->Mies, nainen-> Nainen
Yleisesti tämän keskustelun kulusta, eikö pariskunnan yhdessä pitäisi sopia menemisistä ja tulemisista, en tarkoita tällä sitä että joka ikiseen liikkuun pitäisi olla lupa ym. ei saisi olla kavereita eikä harrastuksia. Näytätte luulevan että olen kauhea akka joka haluaa omistaa miehensä, näin ei ole. Olen harvinaisen kiltti ja anteeksiantava nainen mutta kaipaan jo kumppanuutta ja yhdessäoloa enemmän. Eihän kukaan (ehkä jotkut harvat) jaksa koko ajan kotona olla samaa naamaa katsomassa mutta onko sekään oikein että menee KOKO AJAN, käyttää kaiken vapaa-aikansa ja kaikki lomansa siihen että on kavereidensa kanssa? Ettekö te miehet halua reissata jne. akkojenne kanssa? Siis teille riittää kun saatte kassit tyhjäksi kotona ja vähän haleja...mutta naiselleppas se ei pelkästään riitä. Helppoahan se sitten olisi, nähtäis vaan niissä merkeissä ja sillä sipuli...sitten alkaakin jo ihmetyttää että miksi mies yleensäkään on parisuhteessa? Siis tällainen menevä kulkuri mies?