Se on nyt sitten talvi taas ja samat pyöräilijän murheet jälleen:
Liukkaat petolliset polanteet, auraamattomat väylät, jääkokkareet, jalankulkijoiden tuottama muhkurainen täristävä lumipinta, renkaiden alla muljuava lumi"muhju", jäätynyt sohjo joka sulana ollessaan on jalankulkijoiden sekä pyöräilijöiden jäljiltä epätasaista sekä teräväreunaista, kireät pakkaset, neulanterävät kasvoihin ja silmille piiskaavat lumikiteet, aura-autojen tekemät lumivallit teiden ylityskohdissa yms.
Liukkaat petolliset polanteet, auraamattomat väylät, jääkokkareet, jalankulkijoiden tuottama muhkurainen täristävä lumipinta, renkaiden alla muljuava lumi"muhju", jäätynyt sohjo joka sulana ollessaan on jalankulkijoiden sekä pyöräilijöiden jäljiltä epätasaista sekä teräväreunaista, kireät pakkaset, neulanterävät kasvoihin ja silmille piiskaavat lumikiteet, aura-autojen tekemät lumivallit teiden ylityskohdissa yms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kelit vaihtelee ja ajatkin muuttuvat. Vielä muutama vuosi sitten polkupyöräilin jopa 75- kilometrisiä polkupyörälenkkejä aivan luomupolkuoyörällä, jopa 20- asteen pakkaisissa. Nykyään ajatuskin moisesta tuntuu vastenmieliseltä. Taikka niin mutta jos kumminkin.. oli siinä jotain upeaa. Pitäisisisikö taas? Ah, Taisteluni
Kunnollisilla nastarenkailla liukkaudesta ei ole tietoakaan.
Elämä on...