Joka kerta, kun ajan sen kaupungin ohi tai istun junassa ja juuri ne asemat menee, niin toivon, että hän tulisi junaan ja istuisi viereeni, hymyilisi ja koskettaisi reittä. Niin nytkin. Puhuisipa hän minulle, lähettäisipä viestin, nostaisipa sen kissan pöydälle vielä kerran, jota minä en enää voi.
Olen ollut muutaman vuoden yksin (moni varmaan luulee, että en ja minulla joku olisi vierellä, mutta näin se ei todellisuudessa ole, väärät ei enää kelpaa), aika kuluu, ajatukset, tunteet tulee ja menee, ne lipuu lävitse ja ohi. Hengitän.
On jälleen talvi ja pellot ja metsät valkoisenaan. Maailma näyttää kauniilta, valoisalta ja kirkkaalta. Harmi, että en ottanut kirjaa mukaan, mutta silloin en näkisi ympärilleni. Henkäisen syvään, juon teeni termarista, vedän vilttiä enemmän suojaksi, katson junan ikkunasta ulos kuinka maisemat on paikoillaan ja minä liikun, hyväksyn elämäni tällaisenaan ja alan orientoitumaan huomiseen työpäivään. Lapset istuvat takapenkillä ja opiskelee, ehkä minäkin huomenna kirjoitan jotain omiin opintoihini liittyen. Ehkä. Voi hyvin.
Ikävä herää välillä
24
917
Vastaukset
- Anonyymi
Kannattaa välittää nämä aatokset sinne kohteelle.
Mitä ihmettä ihmiset pelkää myönteisten tunteiden kertomisessa?- Anonyymi
Jos on saanut vaikka pakit tai välit muuten huonot? Täysin sivusta, mutta jos ihmissuhde on jo historiaa, tuskin esim exälle mitään satunnaisia ikävätunnepuuskaviestejä kannattaa lähetellä.
- Anonyymi
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18154079x
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
- Anonyymi
Kotona omassa sängyssä on paras paikka olla. Sänky on tuttu ja turvallinen, sopivan jämäkkä ja silti pehmeä, iso ja juuri sopivan korkealla, äänet on oikeita eikä kello raksu tai tikitä vaativana. Matkoilta tulee lopulta koti-ikävä; sängyt ovat vääriä, peitot ja tyynyt liruja, liian kevyitä tai muuten vain vääriä, ei tunnu eikä tuoksu omilta, jostain kuuluu vieraita ääniä ja hälinää, liikennettä tai energia on väärä, hengessä ei ole mukava olla. Tämä sänky tuoksuu omalta ja on sitä. Ihmeellistä, ystävän luonakin tosin nukuin nyt hyvin vaikka se ei edes ollut oikea sänky vaan vuodesohva. Ehkä jokin on muuttumassa sitten kuitenkin minussa takaisin ennalleen?
Anteeksi, että vielä kerron tämän. Tämän päivän junamatka laukaisi jotain syvää itsessä. Siinä oli jotain haikeaa ja kaunista sitten kuitenkin.
Jossain vaiheessa muutuin ilmeisesti kotihiireksi. Koti on minusta hyvä paikka. Kuin turvallinen pesä, vaikka sen sijainti olisikin muuttunut. Välillä mietin mikä tekee minun kodista kodin. Miksi kaipaan juuri omaa kotiani, koska niin paljon kaipaan enkä halua sitä muuttaa kuin vähän kerrallaan, jos sitkään. Ehkä se jokin on lapset ja nämä muistojen tavarat. En ainakaan halua vaihtaa niitä uusiin. Hetki sitten mietin, että mahtuisiko enää elämääni ketään, tai toisen tavaroita, tekisinkö enää kompromusseja keittiöpöydän tai sängyn suhteen. Nih, ehkä petarin voin vaihtaa, jos se on riittävän hyvä. Ehkä jonkun hyllyn, mutta rehellisesti en tiedä enää. Asuinpaikkaa tuskin pitkälle, auemmin olisin muuttanu vaikka maailman ääriin. En tahdo hioa pois entistä vaan rakentaa sen päälle, tahdon, että elämä tuosuu ja näyttää minulta, kodilta, lämpimältä ja pehmeältä, riittävän siistiltä ja sopivan vaalealta, tummaa puuta vasten.
Hän siis pysyy eräällä tapaa sydämessäni, muistojeni matkoilla ja kirjoitetuissa runoissa, mielessä eletyissä unelmissa ja pieninä kehon muistikuvina.
Matkoilta ikävöin lopulta aina kotiin. Nykyään jo viikko tekee tiukkaa, mutta lasten vuoksi välillä täytyy yrittää. Väärää teetä tarjolla tai sitten sitruunat tai hunaja puuttuu, keksin syyt, kun ikävöin omaa. Ystävien luona on ihana käydä piipahtamassa, mutta paikan täytyy olla tuttu ja ystävän hyvä. En halua enää vaihtelua. Kaipaan pysyvyyttä.
Lapset teki minulle salaa Tinderin taannoin. En saanut unta, ennen kuin sain sen poistettua. Se ei ollut oikea tapa. Joskus aiemmin olisin vain nauranut ja ottanut vastaan mitä tulee. Nyt vedän lähinnä painopeiton korviini ja valmistaudun huomiseen. Siitä tulkoon hyvä ja tasainen.
Hyvää yötä ja kauniita unia.- Anonyymi
Täälläkin teet ja painopeitto, tekee ihmisestä iloisen. 🤭
- Anonyymi
Ei se mitään vaikka kerroit. Joulu tuo haikeuden ja vaikean olon pintaan. En halua muistaa siitä mitään, koska lopen se päättyi rumasti ja oli sitä alusta asti. Nyt sen voi jo myöntää itselle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täälläkin teet ja painopeitto, tekee ihmisestä iloisen. 🤭
Meillä siis ilmeisesti samat elämän selviytymisen keinot tuossa kohin. Tee on hyvää, sitä saa monen makuisena. 😊
Mietin tässä, että miten elämä muuttuisi, jos vaihtaisinkin olohuoneen vaalean ison maton, värikkääseen raidalliseen tai kirjavaan. Kirkuisiko se liikaa silmiin vai tottuisiko siihen? Päästäisinkö vielä elämääni ihmisenkin joka kirkuu väriläiskin ja luontein, ailahtelisi ja hyppelisi sinne tänne... Ei, nyt kun mietin, niin en päästäisi. Sellaiset ei olleet niitä oikeita, vaikka hauskoja olivatkin oman aikansa. He olivat lopulta niitä, jotka satutti ja kirkuivat mennessään. Mutta, ehkä se matto? Saatan katsoa uuden vaikka netistä. -Päädyn todennäisesti kuitenkin vain vaaleaan ja villaiseen. Tai ehkä harmaa? Vaaleanharmaa? Ehkä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä siis ilmeisesti samat elämän selviytymisen keinot tuossa kohin. Tee on hyvää, sitä saa monen makuisena. 😊
Mietin tässä, että miten elämä muuttuisi, jos vaihtaisinkin olohuoneen vaalean ison maton, värikkääseen raidalliseen tai kirjavaan. Kirkuisiko se liikaa silmiin vai tottuisiko siihen? Päästäisinkö vielä elämääni ihmisenkin joka kirkuu väriläiskin ja luontein, ailahtelisi ja hyppelisi sinne tänne... Ei, nyt kun mietin, niin en päästäisi. Sellaiset ei olleet niitä oikeita, vaikka hauskoja olivatkin oman aikansa. He olivat lopulta niitä, jotka satutti ja kirkuivat mennessään. Mutta, ehkä se matto? Saatan katsoa uuden vaikka netistä. -Päädyn todennäisesti kuitenkin vain vaaleaan ja villaiseen. Tai ehkä harmaa? Vaaleanharmaa? Ehkä.Teen monia makuja on ainakin vaivatonta uskaltautua kokeilemaan. 😊 Muillakin mahdollisilla muutoksilla on silloin tällöin hauska leikitellä, mutta usein se totuttu tuo sen turvan. Taidan myös olla sellainen, joka pohtii muuttaisiko olohuoneen maton väri tätä elämää jollain tapaa erilaiseksi. Voisiko se olla vain sellaisesta kiinni? Mutta taidan olla myös se, joka sitten kuitenkin päätyy kaiken empimisen jälkeen valitsemaan taas sen rauhallisen vaalean sävyn. Sen kanssa sopii niin hyvin yhteen. 😊
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä siis ilmeisesti samat elämän selviytymisen keinot tuossa kohin. Tee on hyvää, sitä saa monen makuisena. 😊
Mietin tässä, että miten elämä muuttuisi, jos vaihtaisinkin olohuoneen vaalean ison maton, värikkääseen raidalliseen tai kirjavaan. Kirkuisiko se liikaa silmiin vai tottuisiko siihen? Päästäisinkö vielä elämääni ihmisenkin joka kirkuu väriläiskin ja luontein, ailahtelisi ja hyppelisi sinne tänne... Ei, nyt kun mietin, niin en päästäisi. Sellaiset ei olleet niitä oikeita, vaikka hauskoja olivatkin oman aikansa. He olivat lopulta niitä, jotka satutti ja kirkuivat mennessään. Mutta, ehkä se matto? Saatan katsoa uuden vaikka netistä. -Päädyn todennäisesti kuitenkin vain vaaleaan ja villaiseen. Tai ehkä harmaa? Vaaleanharmaa? Ehkä.Jos päädyt tästä oikeasti sitä mattoasikin uusimaan niin täältä ääni vaalealle ja pehmeälle valinnalle! Vasta sain omani sellaisen uusittua ja valintaani tyytyväisenä totean niitä elämän pieniä tai toisinaan suurempiakin iloja löytyvän joskus näinkin yksinkertaisen päivityksen takaa. Ostoksille vaan!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Teen monia makuja on ainakin vaivatonta uskaltautua kokeilemaan. 😊 Muillakin mahdollisilla muutoksilla on silloin tällöin hauska leikitellä, mutta usein se totuttu tuo sen turvan. Taidan myös olla sellainen, joka pohtii muuttaisiko olohuoneen maton väri tätä elämää jollain tapaa erilaiseksi. Voisiko se olla vain sellaisesta kiinni? Mutta taidan olla myös se, joka sitten kuitenkin päätyy kaiken empimisen jälkeen valitsemaan taas sen rauhallisen vaalean sävyn. Sen kanssa sopii niin hyvin yhteen. 😊
Niin taidan minäkin päätyä vaaleaan sitten kuitenkin. En halua liikaa muutoksia. Etsin uuden villamaton. Samanlaisen kuin edellinen oli, jonka heitin taannoin pois. Se oli käsintehty ja palmikoitu. Sain siihen tahran mikä ei lähtenyt pesussa, niin meni piloille. Yritin epätoivoisesti värjätä sitä, mutta siitä tuli liian tumma ja alkoi vihertää. Löytäisinpä samanlaisen vielä jostain. Aloitan etsinnät.
Ehkäpä muutaman uuden lampunkin voisi katsoa, niin ja joulukuusen. Aidon! Tänä vuonna aion hankkia pitkästä aikaa aidon kuusen ja unohtaa muoviset. Kaipaan metsän tuoksua, sen levollisuutta ja rauhaa, sen syviä henkäyksiä ja juuria ja kantoja poluilla. Sitä miltä ne tuntuu jalan alla ja rapisee ja rasahtaa kivasti kävellessä. Ehkä kuusi tuo lohdun kaipuuseeni. Rakastan kevättä, sen solinaa ja sitä kuinka se ui ihmisten sydämiin ja sieluihin. Eläimet herää, on kosteaa, lämmintä ja helppo hengittää. Sitä kuinka valon säteet tanssii. Välillä tanssin salaa niiden kanssa. Kutsun ne sisään ja iloitsen. Voisinpa jakaa sen jonkun kanssa. Olisipa se ihanaa. Näkisipä joku toinenkin sen ja tuetäisi mistä puhun. Tulisipa se kevät jo! Tänä keväänä aavistan, että tapahtuu jotakin hyvää. Jotain mikä kuin laulaisi jo sisälläni ja olisi aukeamassa. Se pulputtaa jo kuin pieninä kuplina. En ole varma mitä se on, mutta jotain uutta selvästi. Ehkä se olen minä tai uusi alku johonkin, en tiedä mihin? Uusi alku vanhan päälle, riisumatta mitään pois? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin taidan minäkin päätyä vaaleaan sitten kuitenkin. En halua liikaa muutoksia. Etsin uuden villamaton. Samanlaisen kuin edellinen oli, jonka heitin taannoin pois. Se oli käsintehty ja palmikoitu. Sain siihen tahran mikä ei lähtenyt pesussa, niin meni piloille. Yritin epätoivoisesti värjätä sitä, mutta siitä tuli liian tumma ja alkoi vihertää. Löytäisinpä samanlaisen vielä jostain. Aloitan etsinnät.
Ehkäpä muutaman uuden lampunkin voisi katsoa, niin ja joulukuusen. Aidon! Tänä vuonna aion hankkia pitkästä aikaa aidon kuusen ja unohtaa muoviset. Kaipaan metsän tuoksua, sen levollisuutta ja rauhaa, sen syviä henkäyksiä ja juuria ja kantoja poluilla. Sitä miltä ne tuntuu jalan alla ja rapisee ja rasahtaa kivasti kävellessä. Ehkä kuusi tuo lohdun kaipuuseeni. Rakastan kevättä, sen solinaa ja sitä kuinka se ui ihmisten sydämiin ja sieluihin. Eläimet herää, on kosteaa, lämmintä ja helppo hengittää. Sitä kuinka valon säteet tanssii. Välillä tanssin salaa niiden kanssa. Kutsun ne sisään ja iloitsen. Voisinpa jakaa sen jonkun kanssa. Olisipa se ihanaa. Näkisipä joku toinenkin sen ja tuetäisi mistä puhun. Tulisipa se kevät jo! Tänä keväänä aavistan, että tapahtuu jotakin hyvää. Jotain mikä kuin laulaisi jo sisälläni ja olisi aukeamassa. Se pulputtaa jo kuin pieninä kuplina. En ole varma mitä se on, mutta jotain uutta selvästi. Ehkä se olen minä tai uusi alku johonkin, en tiedä mihin? Uusi alku vanhan päälle, riisumatta mitään pois?Toisinaan ne talven yli kasautuneet unelmat ja romanttiset toiveet voi hyvinkin herätä siellä kevään valoissa todellisiin voimiinsa ja ties mitä sieltä voikaan löytyä. Vain etsivä voi löytää, joskus yllättäviäkin kohtaamisia ja uusia suuntia.
- Anonyymi
Mikä oli rumaa alusta asti ja millä lailla rumasti se juttu päättyi mitä tarkoitit?
- Anonyymi
Missä suunnassa tämä ikävöimäsi asema sijaitsee? Jos et heti viitsi kaupunkiin tarkentaa niin viitsitkö vihjata edes jotain?
- Anonyymi
Hei, en taida nyt kertoa. Sillä tuskin on mitään merkitystä todellisuudessa. Tuon kohde tunnistaisi kyllä minut ja uskon, että itsensäkin myös. En oikeasti usko, että hän täällä kävisi mitään lukemassa. Oikeastaan kummalliselta tuntuisi, jos kävisi. Vaan siinä tapauksessa en pahana pitäisi, jos hän tietäisi vaikuttaneensa edelleen minuun. Tunteeni ei ole niitä mitkä tulee ja menee, pyörisi tuulen riepoteltavina. Ikäväkyllä ja hyvä niin, ne on hyvin pysyviä tätä elämäntaivalta kulkiessa. Tuskinpa näin on, että näitä tekstejä näkisi (ja jos niin toivon, ettei ainakaan ahdistuisi), mutta johonkin halusin tuntojani purkaa, kunhan en hänen sähköpostiinsa sentään. Itsetuntonsa ei käsittääkseni aivan oljista ole rakennettu, joten en usko, että tästä haittaakaan on. Ei mikään ole jäänyt paljoa arvailujen varaan minun puoleltani muutenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei, en taida nyt kertoa. Sillä tuskin on mitään merkitystä todellisuudessa. Tuon kohde tunnistaisi kyllä minut ja uskon, että itsensäkin myös. En oikeasti usko, että hän täällä kävisi mitään lukemassa. Oikeastaan kummalliselta tuntuisi, jos kävisi. Vaan siinä tapauksessa en pahana pitäisi, jos hän tietäisi vaikuttaneensa edelleen minuun. Tunteeni ei ole niitä mitkä tulee ja menee, pyörisi tuulen riepoteltavina. Ikäväkyllä ja hyvä niin, ne on hyvin pysyviä tätä elämäntaivalta kulkiessa. Tuskinpa näin on, että näitä tekstejä näkisi (ja jos niin toivon, ettei ainakaan ahdistuisi), mutta johonkin halusin tuntojani purkaa, kunhan en hänen sähköpostiinsa sentään. Itsetuntonsa ei käsittääkseni aivan oljista ole rakennettu, joten en usko, että tästä haittaakaan on. Ei mikään ole jäänyt paljoa arvailujen varaan minun puoleltani muutenkaan.
Täällä voi käydä lueskelemassa ja keskustelemassakin yllättävän moni sellainen, jonka ei varmasti moni uskoisi niin tekevän. Kannattaa ajatella niin, että käythän sinäkin. Esimerkkinä täysin hetero tai vakaasti kaapissa oleva nainen eli sellainen, jonka juuri ei uskoisi täällä käyvän, voi myöskin käydä täällä hakemassa mitä ikinä, mutta ainakin selkoa omiin tuntemuksiinsa. Tämän tiedän, koska olen itse vasta matkalla hyväksymään sen tänne kirjaimellisesti sopivan puolen itsestäni, mutta edes lähimmät ihmiseni eivät todellisuudessa tiedä näistä ajatuksistani, vaikka heihin lukeutuu myös lesboja. Voisin siis hyvin kuvitella, että oma ystävänikin voisi olla se, joka minusta täällä ajattelisi ja kirjoittaisi tuohon tapaan, ettei osaisi kuvitellakaan, että minä kaikista ihmisistä olisin se, joka täällä käy. Näin vähemmistöihin kuuluvia ystäviä omaavana ja heidän silmissään oletettavana heterona se varmaan on jopa jonkinlainen jännittäväkin tekijä, että tietämättämme saatamme vaihtaa täälläkin koko ajan ajatuksia. Ehkä jopa toisiamme koskevia tunteita, joille ei ole löytynyt niitä sanoittavaa paikkaa tuolla oikeassa maailmassa. Täällä esimerkiksi on jotenkin erityisen vapauttava ilmapiiri, että minäkin uskaltaudun niiden voimalla etenemään edes haaveissani. Niissä, joita kukaan minut tunteva tuskin uskoisi olevankaan, sillä oma elämäni näyttäytyy ulospäin varmasti jo sen verran selkeältä ja tietyn suuntaiselta.
Olen siis elävä esimerkki siitä, että täällä todellakin voi kohdata yllätyksen. Ja keskusteluista täällä tiedän sen verran, että en tosiaankaan ainoa tässä vaiheessa elävä, joka täällä käy tunnustelemassa mielensä syövereistä kumpuavia ajatuksia, jotka eivät ehkä lainkaan sovi sen hetkiseen arkeen, joten luontaisesti niille täytyy sitten etsiä omat reittinsä. Tänne keskusteluihin löytää kyllä tiensä todella helposti, koska onhan tämä kuitenkin edelleen suosittu ja aktiivinen sivu. Puhumattakaan sitten siitä, jos tietää toisen suuntautumisen olevan jo tänne osuva, niin sanoisin, että näin pienessä maassa on jopa todennäköisempää, että se ajatuksien kohde käy täällä ainakin satunnaisesti kuin olisi käymättä lainkaan. Mutta siinäkin tapauksessa jos toisen suuntautuminen on kysymysmerkki, niin todennäköisyyttä hänen täällä käymiseen kasvattaa se, että monissa somen ryhmissä voi olla vaikeaa tai mahdotonta osallistua keskusteluun muutoin kuin omalla identiteetillään. Siitä syystä taisin itsekin päätyä tänne hämmästelemään kaikkia aiheeseen liittyviä tunteitani, sillä näin nimettömänä niitä on huomattavasti helpompi lähteä purkamaan. Uskoisin, että varmasti moni ystäväänsä tai muuten ehkä epäsoviaan naiseen ihastunut nainen kokee tämän paikan sellaisiin tilanteisiin edes vähän helpottavaksi, jos tilanne on sellainen, että sitä ei sovi missään vaihtoehtoisessa paikassa omalla nassullaan mennä ja julistaa. Oma tilanteesi taitaa olla juuri sellainen, eikö? No, etpä ole lainkaan ainoa... Ja omasta puolestani voin vielä ainakin tällä hetkellä aika varmasti todeta, että jonkun itselleni tutun oloisen ihmisen tai tilanteen täällä kohdatessani, en tuskin uskaltaisi olla se, joka siihen tarttuisi tämän paikan ulkopuolella. En ainakaan yhtään ennen kuin jostain tällaisesta mahdollisesta tilanteesta ilmenisi vahvasti selventäviä asioita, kuten vaikkapa se, missä toinen ylipäänsä edes asuu. Tahdon tällä vähintään esittää ja ehkä rohkaistakin sinua sekä kaikkia tätä lukemaan eksyneitä, että jos koskaan toivotte omaan tilanteeseenne mitään etenemistä tai muutosta, niin älkää heti olettako etteikö sananne voisi tavoittaa kohdettaan täysin odottamattomissakin paikoissa. Ja jos sen tilanteen vieminen yhä edemmäs on yhtään tarkoituksena, niin älkää liikaa ja turhaan pelätkö kertoa lisää niistä ympäröivistä yksityiskohdista, koska meitä lienee todella monia, jotka syystä tai toisesta ehkäpä odottavat juuri niitä suoria, tiettyjä ja tarkkoja kohtia näissäkin keskusteluissa... Ollen ehkä vain yhtä epäuskoinen siitä tilanteesta, ettei pelkät hienoiset vihjeetkään pure, tai sitten tunteet ovat sen verran lukkiutuneina, että vain siltä toiselta ilmenevä suoruus on se, mitä odotetaan vaikka ikuisuus. Täälläkin tapahtuvalla suoruudella voi siis olla todella merkittävä vaikutus siihen, miten elämä tästä etenee. Vaikka tosiaan... Sitä ei joskus mitenkään uskoisi käyvän juuri siinä omassa tilanteessaan, koska eihän hän nyt täällä kävisi mitään tällaisia lueskelemassa. 😉 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä voi käydä lueskelemassa ja keskustelemassakin yllättävän moni sellainen, jonka ei varmasti moni uskoisi niin tekevän. Kannattaa ajatella niin, että käythän sinäkin. Esimerkkinä täysin hetero tai vakaasti kaapissa oleva nainen eli sellainen, jonka juuri ei uskoisi täällä käyvän, voi myöskin käydä täällä hakemassa mitä ikinä, mutta ainakin selkoa omiin tuntemuksiinsa. Tämän tiedän, koska olen itse vasta matkalla hyväksymään sen tänne kirjaimellisesti sopivan puolen itsestäni, mutta edes lähimmät ihmiseni eivät todellisuudessa tiedä näistä ajatuksistani, vaikka heihin lukeutuu myös lesboja. Voisin siis hyvin kuvitella, että oma ystävänikin voisi olla se, joka minusta täällä ajattelisi ja kirjoittaisi tuohon tapaan, ettei osaisi kuvitellakaan, että minä kaikista ihmisistä olisin se, joka täällä käy. Näin vähemmistöihin kuuluvia ystäviä omaavana ja heidän silmissään oletettavana heterona se varmaan on jopa jonkinlainen jännittäväkin tekijä, että tietämättämme saatamme vaihtaa täälläkin koko ajan ajatuksia. Ehkä jopa toisiamme koskevia tunteita, joille ei ole löytynyt niitä sanoittavaa paikkaa tuolla oikeassa maailmassa. Täällä esimerkiksi on jotenkin erityisen vapauttava ilmapiiri, että minäkin uskaltaudun niiden voimalla etenemään edes haaveissani. Niissä, joita kukaan minut tunteva tuskin uskoisi olevankaan, sillä oma elämäni näyttäytyy ulospäin varmasti jo sen verran selkeältä ja tietyn suuntaiselta.
Olen siis elävä esimerkki siitä, että täällä todellakin voi kohdata yllätyksen. Ja keskusteluista täällä tiedän sen verran, että en tosiaankaan ainoa tässä vaiheessa elävä, joka täällä käy tunnustelemassa mielensä syövereistä kumpuavia ajatuksia, jotka eivät ehkä lainkaan sovi sen hetkiseen arkeen, joten luontaisesti niille täytyy sitten etsiä omat reittinsä. Tänne keskusteluihin löytää kyllä tiensä todella helposti, koska onhan tämä kuitenkin edelleen suosittu ja aktiivinen sivu. Puhumattakaan sitten siitä, jos tietää toisen suuntautumisen olevan jo tänne osuva, niin sanoisin, että näin pienessä maassa on jopa todennäköisempää, että se ajatuksien kohde käy täällä ainakin satunnaisesti kuin olisi käymättä lainkaan. Mutta siinäkin tapauksessa jos toisen suuntautuminen on kysymysmerkki, niin todennäköisyyttä hänen täällä käymiseen kasvattaa se, että monissa somen ryhmissä voi olla vaikeaa tai mahdotonta osallistua keskusteluun muutoin kuin omalla identiteetillään. Siitä syystä taisin itsekin päätyä tänne hämmästelemään kaikkia aiheeseen liittyviä tunteitani, sillä näin nimettömänä niitä on huomattavasti helpompi lähteä purkamaan. Uskoisin, että varmasti moni ystäväänsä tai muuten ehkä epäsoviaan naiseen ihastunut nainen kokee tämän paikan sellaisiin tilanteisiin edes vähän helpottavaksi, jos tilanne on sellainen, että sitä ei sovi missään vaihtoehtoisessa paikassa omalla nassullaan mennä ja julistaa. Oma tilanteesi taitaa olla juuri sellainen, eikö? No, etpä ole lainkaan ainoa... Ja omasta puolestani voin vielä ainakin tällä hetkellä aika varmasti todeta, että jonkun itselleni tutun oloisen ihmisen tai tilanteen täällä kohdatessani, en tuskin uskaltaisi olla se, joka siihen tarttuisi tämän paikan ulkopuolella. En ainakaan yhtään ennen kuin jostain tällaisesta mahdollisesta tilanteesta ilmenisi vahvasti selventäviä asioita, kuten vaikkapa se, missä toinen ylipäänsä edes asuu. Tahdon tällä vähintään esittää ja ehkä rohkaistakin sinua sekä kaikkia tätä lukemaan eksyneitä, että jos koskaan toivotte omaan tilanteeseenne mitään etenemistä tai muutosta, niin älkää heti olettako etteikö sananne voisi tavoittaa kohdettaan täysin odottamattomissakin paikoissa. Ja jos sen tilanteen vieminen yhä edemmäs on yhtään tarkoituksena, niin älkää liikaa ja turhaan pelätkö kertoa lisää niistä ympäröivistä yksityiskohdista, koska meitä lienee todella monia, jotka syystä tai toisesta ehkäpä odottavat juuri niitä suoria, tiettyjä ja tarkkoja kohtia näissäkin keskusteluissa... Ollen ehkä vain yhtä epäuskoinen siitä tilanteesta, ettei pelkät hienoiset vihjeetkään pure, tai sitten tunteet ovat sen verran lukkiutuneina, että vain siltä toiselta ilmenevä suoruus on se, mitä odotetaan vaikka ikuisuus. Täälläkin tapahtuvalla suoruudella voi siis olla todella merkittävä vaikutus siihen, miten elämä tästä etenee. Vaikka tosiaan... Sitä ei joskus mitenkään uskoisi käyvän juuri siinä omassa tilanteessaan, koska eihän hän nyt täällä kävisi mitään tällaisia lueskelemassa. 😉Uskotko siis tunnistaneesi itsesi jostain viestistä täällä, jonka oletat olevan ystäväsi/ihastuksesi kirjoittama? Minullekin on joskus käynyt niin, nyt olen vähän rauhoittunut haaveilujeni suhteen, eikä oikeastaan ole ollut aikaa kirjoittaakaan. Sellaiset hetket herättää erikoisia tunteita. Kaikkihan on mahdollista. Haastavina päivinä tämä palsta on kyllä toiminut itsellenikin paikkana joka ottaa vastaan ne ajatukset ja tunteet, joita ei kellekään muulle pysty jakaa. Vaikka itse en varsinaisesti ”kaapissa” olekaan.
Kiva kirjotus!
- Anonyymi
Kiitos, olet tykännyt aiemmistakin teksteistäni. Joskus nimimerkilläni ja joskus ilman. En käy täällä tosin kovinkaan ahkerasti. Tai lähinnä käyn satunnaisesti joitakin päiviä putkeen ja silloin voin keskustella, jos jotakin mielen päällä; kirjoittaa ja lukea vastauksia kirjoituksiini. Sitten voi taas tulla viikkoja, kuukausia, tai joskus jopa vuosia, että lukisin tai kirjoittaisin mitään.
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, olet tykännyt aiemmistakin teksteistäni. Joskus nimimerkilläni ja joskus ilman. En käy täällä tosin kovinkaan ahkerasti. Tai lähinnä käyn satunnaisesti joitakin päiviä putkeen ja silloin voin keskustella, jos jotakin mielen päällä; kirjoittaa ja lukea vastauksia kirjoituksiini. Sitten voi taas tulla viikkoja, kuukausia, tai joskus jopa vuosia, että lukisin tai kirjoittaisin mitään.
👍🏻 Oispa kiva saada tänne palstallekin (taas) niitä kirjoitettuja riimejä 😉
- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
👍🏻 Oispa kiva saada tänne palstallekin (taas) niitä kirjoitettuja riimejä 😉
Ehkäpä saatkin vielä. Kiva, jos tunnistit. Yhdistitkö johonkin muuallekin kuin tänne palstalle? 😊
Anonyymi kirjoitti:
Ehkäpä saatkin vielä. Kiva, jos tunnistit. Yhdistitkö johonkin muuallekin kuin tänne palstalle? 😊
Se olis kiva 😊 Tänne Suamikaksneloseen...
- Anonyymi
Voisitko kertoa vähän enemmän, vaikka mistä läänistä olet ?
- Anonyymi
Miksi sinun mielenkiintosi heräsi? Toivoisitko ehkä, että tämä olisi ollut sinuun liittyvää muistelua? Olen pahoillani, jos aiheutin turhaa toivoa tai haikeita tunteita. Luulen, että aidosti minut tuntevat ovat jo tunnistaneet minut tuosta tekstistäni, jos sen olisivat lukeneet. Voin kuitenkin sen paljastaa itsestäni, että en ole ikäväkyllä voinut jämähtää yhteen paikkaan. Se olisikin oikeastaan aika ihanaa. Ehkä yhtä ihanaa kuin se luonnonvalkoinen pehmeä villamatto, se jota en ole vielä löytänyt. Vähän sinnepäin kyllä tullut vastaan, mutta ei sitä mikä tuntuisi omalta ja johon haluaisi kiintyä ja ottaa osaksi kotia. Sitä kotoista joka sopii jo valmiiksi, ilman, että myös sohvatyynyjä tai tauluja tarvitsisi vaihtaa.
- Anonyymi
Kiitos kun vastasit .
Noin se juuri oli, vähän toivoin .
Älä ole pahoillasi, täysin turhaa :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397800Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde411999Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251940- 911653
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801575Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071030Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5949- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822