Rakkaani,
Olen pahoillani siitä, etten voi olla kanssasi yhdessä. Aikamme yhdessä näytti minulle kuinka vajavainen ja kypsymätön olen. Kuinka kateellinen, kuinka arvaamaton, kuinka hyväksikäyttävä ja häilyvä. En haluaisi tunnustaa raadollisuuttani. Kasvoiltasi näen vain kuitenkin enää epäonnistumisen ... sen, kuinka ailahtelevaisuuteni satuttaa sinua.
Yritän muistaa tuskaisen ilmeesi kun haluaisin taas soittaa sinulle. Yritän muistaa pyyntösi "älä ota minuun enää yhteyttä" ja unohtaa lukemattomat kerrat, jolloin sanoit että voin soittaa sinulle aina, olimmepa yhdessä tai emme.
Kiitos lempeistä aamuista, jolloin sain herätä hajuusi, turvallisuuden ja kiireettömyyden hajuun. Kiitos kun sain itkeä. Kiitän sinua kauniista hetkistä, jolloin tunsimme samaan aikaan samaa yhtymisen himoa ja halua päästä vieläkin lähemmäs. Jos on olemassa taivas, pieni ponini odottaa minua siellä.
Välitän sinusta yhä, vaikka itse jätin sinut jo puoli vuotta sitten. Sinun rakkautesi on aina ollut vahvempaa kuin minun. Olen pahoillani etten ole kaltaisesi.
Inhoan ja kaipaan samaan aikaan. En tiedä miten tästä selviän. Aikaansaamattomuutesi ja epäitsenäisyytesi ärsyttävät minua, en siedä vetäytyvyyttäsi ja passiivisuuttasi. Kyllästyin tuuppimaan sinua aina eteenäin. Tunteeni viilenivät aina, kun sälytit käytännönasioiden hoitamisen jollekulle muulle. En kestänyt sitä kaikkea intiimiyttä ja takertuvuutta.
En yritä enää muuttaa sinua, ärhennellä sinulle kun soittelit äidillesi useammin kuin minulle (siltä se tuntui). Eräs tuskallisimmista muistoistani on se, etten rakastanut sinua täydesti omana itsenäsi. Nt yritän vain muistaa ikävän tullessa kuinka et ole ihmisenä ollenkaan sellainen, jonka laisen haluaisin kumppanini olevan. Jos hyvin käy, se vie ikävältäni terän.
Rakkaani, tiedän ettet ymmärrä minua. Kuinka takerrun joskus sinuun mutta seuraavana päivänä olenkin jo järkiintynyt, kuinka ahdistuksessani nyyhkin kaipaavani sinua mutta en kuitenkaan halua seurustella kanssasi. En vain pysty arkeen kanssasi, ehkä tunteeni ovat onttoja. Jos voit, anna anteeksi. Olen heikko siinä missä sinä olet vahva.
Voimani, voi hyvin siellä jossain. Siellä jossain sydämeni perukoilla.
Olen pahoillani siitä, etten voi olla kanssasi yhdessä. Aikamme yhdessä näytti minulle kuinka vajavainen ja kypsymätön olen. Kuinka kateellinen, kuinka arvaamaton, kuinka hyväksikäyttävä ja häilyvä. En haluaisi tunnustaa raadollisuuttani. Kasvoiltasi näen vain kuitenkin enää epäonnistumisen ... sen, kuinka ailahtelevaisuuteni satuttaa sinua.
Yritän muistaa tuskaisen ilmeesi kun haluaisin taas soittaa sinulle. Yritän muistaa pyyntösi "älä ota minuun enää yhteyttä" ja unohtaa lukemattomat kerrat, jolloin sanoit että voin soittaa sinulle aina, olimmepa yhdessä tai emme.
Kiitos lempeistä aamuista, jolloin sain herätä hajuusi, turvallisuuden ja kiireettömyyden hajuun. Kiitos kun sain itkeä. Kiitän sinua kauniista hetkistä, jolloin tunsimme samaan aikaan samaa yhtymisen himoa ja halua päästä vieläkin lähemmäs. Jos on olemassa taivas, pieni ponini odottaa minua siellä.
Välitän sinusta yhä, vaikka itse jätin sinut jo puoli vuotta sitten. Sinun rakkautesi on aina ollut vahvempaa kuin minun. Olen pahoillani etten ole kaltaisesi.
Inhoan ja kaipaan samaan aikaan. En tiedä miten tästä selviän. Aikaansaamattomuutesi ja epäitsenäisyytesi ärsyttävät minua, en siedä vetäytyvyyttäsi ja passiivisuuttasi. Kyllästyin tuuppimaan sinua aina eteenäin. Tunteeni viilenivät aina, kun sälytit käytännönasioiden hoitamisen jollekulle muulle. En kestänyt sitä kaikkea intiimiyttä ja takertuvuutta.
En yritä enää muuttaa sinua, ärhennellä sinulle kun soittelit äidillesi useammin kuin minulle (siltä se tuntui). Eräs tuskallisimmista muistoistani on se, etten rakastanut sinua täydesti omana itsenäsi. Nt yritän vain muistaa ikävän tullessa kuinka et ole ihmisenä ollenkaan sellainen, jonka laisen haluaisin kumppanini olevan. Jos hyvin käy, se vie ikävältäni terän.
Rakkaani, tiedän ettet ymmärrä minua. Kuinka takerrun joskus sinuun mutta seuraavana päivänä olenkin jo järkiintynyt, kuinka ahdistuksessani nyyhkin kaipaavani sinua mutta en kuitenkaan halua seurustella kanssasi. En vain pysty arkeen kanssasi, ehkä tunteeni ovat onttoja. Jos voit, anna anteeksi. Olen heikko siinä missä sinä olet vahva.
Voimani, voi hyvin siellä jossain. Siellä jossain sydämeni perukoilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heräsikö mitään ajatuksia, kommentteja ... yhtään mitään?
Kyllä heräsi ja kiitos postista. Tuhoudun mikäli jatkan kanssasi. Minua varten on olemaas jotakin ehjempää, en jaksa enää. Olen loppu, täysin totaalisen loppu. Saat varmasti kaiken haluamasi miehiltä joiden vuoksi minut jätit.
Minua kutsuu nyt elämä enkä halua pirstaloittaa sydäntäni enää toista kertaa. Koskaan.
Haluatko sinä että minä kuolen? Jos haluat niin ota edelleenkin yhteyttä ja tarjoa sitä mitä sinä tarjoat kaikille muillekkin miehille.
Ei koskaan enää.
Sydämeni sulle aukaisin, intiimeimmät ja arimmat kohdat sieltä sulle osoitin. Sinäkin teit niin, vaikkakaan et niin selkeästi. Nauroimme, ajattelimme, himosimme, rakastimme. Minä tunsin, sinä tunsit.
Miksi sitten lakkasit tuntemasta, miksi en sinulle yht'äkkiä enää riittänyt? Sanoit että vika ei ole minun, vaan sinun. Kaikki ne asiat joísta sinulle kerroin, kaikki ne asiat joista puhuttiin joita tehtäisiin, kaikki ne asiat ja matkat joita suunniteltiin. Niitä ei tule, koskaan. Kaiken sen syliini takaisin sysäsit, ja vain minun syliini.
Sanoit minulle, että kunpa en menisi pois. Miksi sitten itse lähdit. Mitä haluat löytää, mitä luulet löytäväsi? Toivottavasti itsesi.
itseni vaan en täällä itseäni kaikille availe - vain oikeille ihmisille. joten ei muuta kuin sinullekin tsemppiä "laihtunut porsas". Etsi itsesi ja ala elää. Niin minäkin teen "rakkaus" sydämessäni... kiitollisena kaikesta.