Luin ketjun https://www.vauva.fi/keskustelu/2538648/kerrotaan_taas_kummallisiahirveita_treffi_tai_tapailukokemuksia?page=0 vaikka monta päivää se kestikin. Loppuosa kyllä yhtä tyhjän kanssa.
Alussa ihmettelin, että tuollaistako se elämä onkin ja minä kun olen jäänyt kaikesta paitsi, jotain vihjeitä kyllä kuullut. Naiset antaa Pillua noin vain ja kyntömiehille vakoa riittää. Täysinpoikkeaa minun kokemuksistani, siis AIVAN täysin! On siinä kyllä minunkin vikaani, sattuneesta syystä (lestavanhemmat) jäi sosiaaliset taidot oppimatta. Ihmisiähän piti PELÄTÄ! Varsinkin tyttöjä, niillä kun on se Rako. Ja niistä saa sen Kupan niinkuin sai esi-isä Juuso, joka muutenkin oli rapajuoppo.
Sitten kun isommaksi kasvoin, niin en osannutkaan keskustella tyttöjen kanssa ja eihän ne tuppisuusta tykänneet. Ja vielä vanhempana olisin saanut insinöörin rouvaakin, vaan en vain osannut... Ja ehkä muutamaa muutakin. Kauppiaan rouva sitten vähän tavoille opetti ja oli aina valmis.
Nyt vanhempana joku löytyi, oikein mukavakin, mutta jätti minut kun alkava diabetes vei kyvyt. Samaa vikaa parin muunkin kanssa. Ja aina, siis joka kerta, oli tavoitteena jollakin tavalla hyötyä minusta. Toki kohtuullinen määrä on OK, mutta että kaikki!
Nyt vanhana en kelpaa edes juttuseuraksi paitsi yhdelle Alzheimeriselle silloin, kun hänellä ei ole ketään muuta ja aika tulee riittävän pitkäksi. Tauti vain on jo siinä mallissa, ettei ajatuksen juoksussa ole mitään tolkkua. Ja kaukana asuu, ei nähty puoleentoista vuoteen, aina muita vieraita eikä edes vastaa puhelimeen.
On siis omat kokemukseni jotakuinkin päinvastaisia kuin palstalla. Oikein ihmettelen, että tuollaistako se oikea elämä on. Ja kai se sitten on. Pillua jaellaan estottomasti muille, vaan ei minulle.
Nyt ei enää tarvitse jakaa. Ikä ja disbetes tehneet sen, ettei enää seisokaan. Ja saman ikäluokan naiten Pillut ovat kuin kinttaat. Väljiä, kuivia onkaloita.
Alussa ihmettelin, että tuollaistako se elämä onkin ja minä kun olen jäänyt kaikesta paitsi, jotain vihjeitä kyllä kuullut. Naiset antaa Pillua noin vain ja kyntömiehille vakoa riittää. Täysinpoikkeaa minun kokemuksistani, siis AIVAN täysin! On siinä kyllä minunkin vikaani, sattuneesta syystä (lestavanhemmat) jäi sosiaaliset taidot oppimatta. Ihmisiähän piti PELÄTÄ! Varsinkin tyttöjä, niillä kun on se Rako. Ja niistä saa sen Kupan niinkuin sai esi-isä Juuso, joka muutenkin oli rapajuoppo.
Sitten kun isommaksi kasvoin, niin en osannutkaan keskustella tyttöjen kanssa ja eihän ne tuppisuusta tykänneet. Ja vielä vanhempana olisin saanut insinöörin rouvaakin, vaan en vain osannut... Ja ehkä muutamaa muutakin. Kauppiaan rouva sitten vähän tavoille opetti ja oli aina valmis.
Nyt vanhempana joku löytyi, oikein mukavakin, mutta jätti minut kun alkava diabetes vei kyvyt. Samaa vikaa parin muunkin kanssa. Ja aina, siis joka kerta, oli tavoitteena jollakin tavalla hyötyä minusta. Toki kohtuullinen määrä on OK, mutta että kaikki!
Nyt vanhana en kelpaa edes juttuseuraksi paitsi yhdelle Alzheimeriselle silloin, kun hänellä ei ole ketään muuta ja aika tulee riittävän pitkäksi. Tauti vain on jo siinä mallissa, ettei ajatuksen juoksussa ole mitään tolkkua. Ja kaukana asuu, ei nähty puoleentoista vuoteen, aina muita vieraita eikä edes vastaa puhelimeen.
On siis omat kokemukseni jotakuinkin päinvastaisia kuin palstalla. Oikein ihmettelen, että tuollaistako se oikea elämä on. Ja kai se sitten on. Pillua jaellaan estottomasti muille, vaan ei minulle.
Nyt ei enää tarvitse jakaa. Ikä ja disbetes tehneet sen, ettei enää seisokaan. Ja saman ikäluokan naiten Pillut ovat kuin kinttaat. Väljiä, kuivia onkaloita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.