Siis mikä mättää? Olemme seurustelleen noin 7 vuotta ja yhteiselo on muuttunut varkain sellaiseksi että toista voisi ehkä kutsua enempi kämppikseksi kuin elämänkumppaniksi.
Meillä on omat harrastukset ja mielenkiinnot. Olemme näistä syistä aika omissa oloissamme mutta se ei tarkoita etteikö me arvosteta toistemme harrastuksia. Molemmat olemme sentään kiinnostuneita toistemme harrastuksista.
Meille on kehittynyt oma kaveripiiri. En edes muista milloin olisimme olleet yhdessä kaveriporukalla ulkona viettämässä iltaa, tai yleensäkään tekemässä mitään hauskaa ihan kaksistaan. Joskus sentään vuokrataan leffa tai kokataan yhdessä.
Mieheni on ollut aina vähäpuheinen, ei yleensä puhu minulle paljon mitään jos en kysele ja ole kiinnostunut. Hän ei osoita minulle tunteitaan eikä tee aloitetta esim seksin suhteen. Enkä muista sitäkään milloin hän olisi sanonut minulle "minä rakastan sinua".
Olen erittäin huomionkipeä ja miellyttämisen haluinen, haluaisin hukuttaa kumppanini yllätyksillä yms kivoilla jutuilla ja niin teinkin kunnes huomasin että kun "toinen antaa mutta mitään ei saa", ei yksipuolinen huomioiminen loppujen lopuksi tuota mielihyvää.
Mieheni on erittäin tyyni, ei koskaan riitelisi mistään asiasta, eli se olen minä joka tässäkin tekee aloitteen. Joskus minua raivostuttaa pelkästään jo se ettei mieheni reagoi asioihin "tunteella".
Olen loppujen lopuksi aika masentunut ja itsetuntoni on rapistunut pohjalukemiin kun en enää tiedä mikä tässä tosiaankin mättää. Tässä pitäisi tehdä jotain isojakin ratkaisuja mutta epävarmuus kytee voimakkaana enkä tiedä mitä tehdä. Sen tiedän että minullakin on oikeus olla haluttava ja kiinnostava ja rakastettu. Mutta millä keinoin, varsinkin jos ei halua erota?
Auttakaa!
Meillä on omat harrastukset ja mielenkiinnot. Olemme näistä syistä aika omissa oloissamme mutta se ei tarkoita etteikö me arvosteta toistemme harrastuksia. Molemmat olemme sentään kiinnostuneita toistemme harrastuksista.
Meille on kehittynyt oma kaveripiiri. En edes muista milloin olisimme olleet yhdessä kaveriporukalla ulkona viettämässä iltaa, tai yleensäkään tekemässä mitään hauskaa ihan kaksistaan. Joskus sentään vuokrataan leffa tai kokataan yhdessä.
Mieheni on ollut aina vähäpuheinen, ei yleensä puhu minulle paljon mitään jos en kysele ja ole kiinnostunut. Hän ei osoita minulle tunteitaan eikä tee aloitetta esim seksin suhteen. Enkä muista sitäkään milloin hän olisi sanonut minulle "minä rakastan sinua".
Olen erittäin huomionkipeä ja miellyttämisen haluinen, haluaisin hukuttaa kumppanini yllätyksillä yms kivoilla jutuilla ja niin teinkin kunnes huomasin että kun "toinen antaa mutta mitään ei saa", ei yksipuolinen huomioiminen loppujen lopuksi tuota mielihyvää.
Mieheni on erittäin tyyni, ei koskaan riitelisi mistään asiasta, eli se olen minä joka tässäkin tekee aloitteen. Joskus minua raivostuttaa pelkästään jo se ettei mieheni reagoi asioihin "tunteella".
Olen loppujen lopuksi aika masentunut ja itsetuntoni on rapistunut pohjalukemiin kun en enää tiedä mikä tässä tosiaankin mättää. Tässä pitäisi tehdä jotain isojakin ratkaisuja mutta epävarmuus kytee voimakkaana enkä tiedä mitä tehdä. Sen tiedän että minullakin on oikeus olla haluttava ja kiinnostava ja rakastettu. Mutta millä keinoin, varsinkin jos ei halua erota?
Auttakaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse olette itsenne siihen ajaneet, hyvä parisuhde vaatii töitä teidän pitäis viettää enemmän aikaa yhdessä leffailtoja jos lähdette ulos niin lähdette yhdessä ym... kun elämä menee liian rutiiniksi niin siinä piilee just toi vaara.
Nyt olisi korkea aika tehdä töitä sen parisuhteen eteen. Toimikaa, ennen kuin on liian myöhäistä.
Tottahan se on, että aikaa myötä parisuhde tulee arkiseksi, se alkuaikojen huuma vain häviää.
Meille kävi samoin kuin teille on käymässä. Olimme yhdessä kaksitoista vuotta.
Miehellä omat jutut/kaverit, ja elimme kuin kämppikset. Välillä heitin vitsiäkin että ollaan kuin kämppikset.
Mies vain kyllästyi, otti ja lähti. Sanoi jälkikäteen että on pari kuukautta ollut kyllästynyt. Tieto oli shokki, sitä vaan luuli että elämä jatkuu entiseen malliin eikä koskaan erota voisi.
Keksikää yhdessä kivaa, matkustelkaa, nauttikaa toistenne seurasta. Yritä saada kipinää suhteeseenne.
Vinkkinä; toista osapuolta ei kannata pitää itsestäänselvyytenä.
Näinhän se tuntuu olevan normaali tilanne yleensäkin parisuhteissa..
jättäkää KAIKKI muut ihmiset (tietysti pakolliset kuviot esim. työ ym hoidettava) kesäksi pois. Sanotte kavereille, että en nyt voi tulla, palataan asiaan syksymmällä. Olette vain toistenne kanssa: MIKÄÄN EI MENE EDELLE TOISTA.
Jos tähän pystytte niin mielenkiinnolla haluaisin kuulla, miten suhteenne on muuttunut. Varmaan moni muukin tällä palstalla. Olkaa te koekaniineja!
Minun parisuhteeseen tämä auttoi ja koko parisuhde heitti häränpyllähdyksen... hyvään suuntaan. Meilläkin ero ollut lähellä (yhteisiä vuosia jo yli parikymmentä takana).
KOKEILKAA ja kertokaa tulos. Onko ap mahdollista moinen?
Moikka,
jotain tuommoista meidän tosiaankin pitäisi tehdä!
Yritetään kovasti saada kesäloma vietettyä samaan aikaan - silloin vinkkisi olisi vielä otollisempi toteutettava..
Se suuri mörkö parisuhteissa taitaa olla, että on toiselle itsestäänselvyys. Siihen ei pitäisi ajautua! "Mikään ei mene edelle toista"-mikäs sen parempi teema tähän meidänkin juttuun.
Oikein mukavaa kesänjatkoa sinulle sas!
ehdotukseni myös johtaa eroon mutta sitten ainakin eroatte "kaikkenne tehneenä" ja "itsellenne perustellen".
tilanne. Ollaan oltu yhdessä pian 3-vuotta.. rutiinilla mennään päiviä eteenpäin. Parisuhde on enemmän kun itsestäänselvyys, koska tästä olen puhunut hänelle. Mutta ei taida muuttua asiat..
erotukkin on jo kerran, mies vaan lähti kyllästyi varmaan..syytä en ole vieläkään saanut tietää. Taas ollaan yhdessä ja sama jatkuu..