Miten lopetan suhteen?

Ja mieti muuttaako niiden asioiden korjaaminen tilanteen/tunteesi, oletko rakastunut toiseen?

No konkretisoi sitä suhteen pareantamista?

Oletko tehnyt oman osasi kumppanina varmasti?

Muistutan että miehet menevät siilimoodiin kun heillä menee paskasti, he elävät kuoleentuneena eteenpäin kuitenkaan tuhoamatta suhdetta koska se olisi väärin. Tähän tilaan päädytään kun kumppani ei ole oikeasti kuunnellut tosta tai antanut toisen mielipiteelle arvoa.

Naiset tuhoavat sanelemalla suhteensa, suhteet eivät ole naisen areena vaan sen pitäisi olla molemman osapuolen toteutumisalusta jossa intimiteetti takaa että molempia kuunnellaan. Mieti nyt ihan ensiksi oletko ajanut suhteessa suhteen asiaa vai omaa agendaasi - jolloin mies on voinut joutua syrjäytetyksi ensimetreillä ja siksi passivoitunut. Tällöin mitään mitä mies tekee ei voi korjata tilannetta vaan sinun olisi ymmärrettävä että se miten olet toiminut on väärin ja on aiheuttanut tämän tilanteen. Jos asia on näin niin mies ei voi korjata sitä että hän on tilanteessa uhri ja hän reagoi luonnollisella tavalla.

Tähän tuhoutuu yli puolet länsimaisista suhteista.

Anonyymi00008 kirjoitti:

No konkretisoi sitä suhteen pareantamista?

Oletko tehnyt oman osasi kumppanina varmasti?

Muistutan että miehet menevät siilimoodiin kun heillä menee paskasti, he elävät kuoleentuneena eteenpäin kuitenkaan tuhoamatta suhdetta koska se olisi väärin. Tähän tilaan päädytään kun kumppani ei ole oikeasti kuunnellut tosta tai antanut toisen mielipiteelle arvoa.

Naiset tuhoavat sanelemalla suhteensa, suhteet eivät ole naisen areena vaan sen pitäisi olla molemman osapuolen toteutumisalusta jossa intimiteetti takaa että molempia kuunnellaan. Mieti nyt ihan ensiksi oletko ajanut suhteessa suhteen asiaa vai omaa agendaasi - jolloin mies on voinut joutua syrjäytetyksi ensimetreillä ja siksi passivoitunut. Tällöin mitään mitä mies tekee ei voi korjata tilannetta vaan sinun olisi ymmärrettävä että se miten olet toiminut on väärin ja on aiheuttanut tämän tilanteen. Jos asia on näin niin mies ei voi korjata sitä että hän on tilanteessa uhri ja hän reagoi luonnollisella tavalla.

Tähän tuhoutuu yli puolet länsimaisista suhteista.

Ongelma suhteissa on se että naiset asettuvat tilaajan rooliin. He tilaavat suhteelta asioita, he eivät ole tuottajia vaan asiakkaita suhteessa ja mies on asiakaspalvelija.

Mutta on täysin selvää että tälläinen tilanne ei ole ok, se ei ole ihmissuhteiden perusta.


Kysymys voidaan asettaa että ymmärtävätkö naiset alkuunkaan mitä ihmissuhteet tällä tasolla ovat, että miehet eivät ole olemassa naista tai suhdetta varten vaan myös itseään? Että suhdetta ei voi pakottaa muodoltaan sellaiseksi että se olisi "naisen näkemysten mukainen" vaan suhteen pitäisi kasvaa kahden ihmisen yhteistoiminnan pohjaksi?

Tajuavatko naiset nykyisin tätä vai onko suhteet ja miehen rooli käsikirjoitettu sisään jo ennen ensitapaamista? Onko se pettymyksen juuri että konkretisoituva suhde ei olekaan käsikirjoituksen mukainen; jolloin suhde ei ole kasvanut kahden ihmisen merkityksekkääksi yhteiseksi asiaksi vaan yhden naisen odotusten pettymyksen alttariksi?

Olen viisissäkymmenissä oleva mies, suhteita ja avioliittoa takana ja minua suoraansanottuna kammoksuttaa ajatus uudesta suhteesta etenkään noilla kantimilla. Näkemykseni on että naisen kanssa oleminen on TUHOISAA miehen hyvinvoinnille.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ongelma suhteissa on se että naiset asettuvat tilaajan rooliin. He tilaavat suhteelta asioita, he eivät ole tuottajia vaan asiakkaita suhteessa ja mies on asiakaspalvelija.

Mutta on täysin selvää että tälläinen tilanne ei ole ok, se ei ole ihmissuhteiden perusta.


Kysymys voidaan asettaa että ymmärtävätkö naiset alkuunkaan mitä ihmissuhteet tällä tasolla ovat, että miehet eivät ole olemassa naista tai suhdetta varten vaan myös itseään? Että suhdetta ei voi pakottaa muodoltaan sellaiseksi että se olisi "naisen näkemysten mukainen" vaan suhteen pitäisi kasvaa kahden ihmisen yhteistoiminnan pohjaksi?

Tajuavatko naiset nykyisin tätä vai onko suhteet ja miehen rooli käsikirjoitettu sisään jo ennen ensitapaamista? Onko se pettymyksen juuri että konkretisoituva suhde ei olekaan käsikirjoituksen mukainen; jolloin suhde ei ole kasvanut kahden ihmisen merkityksekkääksi yhteiseksi asiaksi vaan yhden naisen odotusten pettymyksen alttariksi?

Olen viisissäkymmenissä oleva mies, suhteita ja avioliittoa takana ja minua suoraansanottuna kammoksuttaa ajatus uudesta suhteesta etenkään noilla kantimilla. Näkemykseni on että naisen kanssa oleminen on TUHOISAA miehen hyvinvoinnille.

Olet väärässä. Tutkimusten mukaan miehet jotka ovat parisuhteessa, ovat onnellisempia ja mielenterveydeltään paremmassa kunnossa kuin sinkut. Naisilla ero ei ole niin suuri eli kyllä naiset voivat huonommin suhteessa, noin keskimääräisesti. Oletteko muuten koulutettuja psykologeja tai psykiatreja, kun noin kovasti ja tietävästi neuvotte. Taidatte katsoa asioita hieman yksisilmäisesti.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Olet väärässä. Tutkimusten mukaan miehet jotka ovat parisuhteessa, ovat onnellisempia ja mielenterveydeltään paremmassa kunnossa kuin sinkut. Naisilla ero ei ole niin suuri eli kyllä naiset voivat huonommin suhteessa, noin keskimääräisesti. Oletteko muuten koulutettuja psykologeja tai psykiatreja, kun noin kovasti ja tietävästi neuvotte. Taidatte katsoa asioita hieman yksisilmäisesti.

"Tutkimusten mukaan miehet jotka ovat parisuhteessa, ovat onnellisempia ja mielenterveydeltään paremmassa kunnossa kuin sinkut."

Oletko kuullut sellasiesta asiasta kuin survivor bias?

Otetaan satunnainen ihminen. Jos hänellä on negatiivisia ominaisuuksia - perussairauksia, henkisiä ongelmia - hänen todennäköisyytensä päätyä parisuhteeseen ovat huonommat kuin sellaisen joka on tasapainoinen ja terve fyysisesti.

Se että naiset valikoivat parhaat päältä ei tarkoita että naiset aiheuttivat miehille hyvää.