Psykiatriksi erikoistuva ehdottaa Suomeen yhteisöhoitomallia jossa potilaita pakkolääkitään avohoido

Abilifyn haittavaikutukset

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä):

diabetes mellitus
univaikeudet
ahdistuneisuus
levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
akatisia (epämiellyttävä sisäisen levottomuuden tunne ja pakottava tarve liikkua jatkuvasti)
hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet
vapina
päänsärky
väsymys
uneliaisuus
huimaus
vapina ja näön hämärtyminen
ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
ruoansulatushäiriöt
pahoinvointi
lisääntynyt syljeneritys
oksentelu
väsyneisyys

Melko harvinaiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 potilaalla 100:sta):

pienentynyt tai suurentunut prolaktiinihormonin pitoisuus veressä
kohonnut verensokeripitoisuus
masennus
muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen halu
suun, kielen ja raajojen hallitsemattomat liikkeet (tardiivi dyskinesia)
lihasjänteyshäiriö, joka aiheuttaa vääntelehtiviä liikkeitä (dystonia)
levottomat jalat
kahtena näkeminen
silmien valoherkkyys
nopea sydämen syke
verenpaineen lasku seisomaan noustaessa, mikä aiheuttaa huimausta, pyörrytystä tai pyörtymisen
nikotus

Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu suun kautta otettavan aripipratsolin tultua markkinoille, mutta niiden esiintymisen yleisyyttä ei tiedetä:

alhainen valkosolujen määrä
alhainen verihiutaleiden määrä
allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma)
diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai kooma
korkea verensokeri
natriumin vähyys veressä
ruokahaluttomuus (anoreksia)
painonlasku
painonnousu
itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha
aggressiivisuus
kiihtyneisyys
hermostuneisuus
pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnantason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset
kouristuskohtaukset
serotoniinioireyhtymä (tila, joka voi aiheuttaa suurta onnellisuuden tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua tai lihasjäykkyyttä)
puheen häiriöt
silmämunien kiinnittyminen yhteen asentoon
äkkikuolema
hengenvaaralliset rytmihäiriöt
sydänkohtaus
sydämensykkeen hidastuminen
verihyytymät laskimoissa, erityisesti alaraajoissa (oireita ovat alaraajan turpoaminen, kipu ja punoitus), joista ne voivat kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin aiheuttaen rintakipua ja hengitysvaikeuksia (jos havaitset jonkin näistä oireista, hakeudu heti lääkärin hoitoon)
korkea verenpaine
pyörtyminen
ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeen (keuhkoinfektion) riski
lihaskouristukset äänihuulten alueella
haimatulehdus
nielemisvaikeudet
ripuli
vatsavaivat
mahavaivat
maksan vajaatoiminta
maksatulehdus
ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus
poikkeavat maksa-arvot
ihottuma
ihon valoherkkyys
kaljuus
runsas hikoilu
vakavat allergiset reaktiot, kuten lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS). DRESS-oireyhtymä ilmenee alkuun flunssan kaltaisina oireina ja kasvoihottumana ja sen jälkeen laajempana ihottumana, kuumeena, suurentuneina imusolmukkeina, verikokeissa havaittavina kohonneina maksaentsyymiarvoina ja tietyntyyppisten valkosolujen määrän lisääntymisenä (eosinofilia)

Eikä tässä ole kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Abilifyn haittavaikutukset

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä):

diabetes mellitus
univaikeudet
ahdistuneisuus
levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
akatisia (epämiellyttävä sisäisen levottomuuden tunne ja pakottava tarve liikkua jatkuvasti)
hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet
vapina
päänsärky
väsymys
uneliaisuus
huimaus
vapina ja näön hämärtyminen
ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
ruoansulatushäiriöt
pahoinvointi
lisääntynyt syljeneritys
oksentelu
väsyneisyys

Melko harvinaiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 potilaalla 100:sta):

pienentynyt tai suurentunut prolaktiinihormonin pitoisuus veressä
kohonnut verensokeripitoisuus
masennus
muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen halu
suun, kielen ja raajojen hallitsemattomat liikkeet (tardiivi dyskinesia)
lihasjänteyshäiriö, joka aiheuttaa vääntelehtiviä liikkeitä (dystonia)
levottomat jalat
kahtena näkeminen
silmien valoherkkyys
nopea sydämen syke
verenpaineen lasku seisomaan noustaessa, mikä aiheuttaa huimausta, pyörrytystä tai pyörtymisen
nikotus

Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu suun kautta otettavan aripipratsolin tultua markkinoille, mutta niiden esiintymisen yleisyyttä ei tiedetä:

alhainen valkosolujen määrä
alhainen verihiutaleiden määrä
allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma)
diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai kooma
korkea verensokeri
natriumin vähyys veressä
ruokahaluttomuus (anoreksia)
painonlasku
painonnousu
itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha
aggressiivisuus
kiihtyneisyys
hermostuneisuus
pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnantason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset
kouristuskohtaukset
serotoniinioireyhtymä (tila, joka voi aiheuttaa suurta onnellisuuden tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua tai lihasjäykkyyttä)
puheen häiriöt
silmämunien kiinnittyminen yhteen asentoon
äkkikuolema
hengenvaaralliset rytmihäiriöt
sydänkohtaus
sydämensykkeen hidastuminen
verihyytymät laskimoissa, erityisesti alaraajoissa (oireita ovat alaraajan turpoaminen, kipu ja punoitus), joista ne voivat kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin aiheuttaen rintakipua ja hengitysvaikeuksia (jos havaitset jonkin näistä oireista, hakeudu heti lääkärin hoitoon)
korkea verenpaine
pyörtyminen
ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeen (keuhkoinfektion) riski
lihaskouristukset äänihuulten alueella
haimatulehdus
nielemisvaikeudet
ripuli
vatsavaivat
mahavaivat
maksan vajaatoiminta
maksatulehdus
ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus
poikkeavat maksa-arvot
ihottuma
ihon valoherkkyys
kaljuus
runsas hikoilu
vakavat allergiset reaktiot, kuten lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS). DRESS-oireyhtymä ilmenee alkuun flunssan kaltaisina oireina ja kasvoihottumana ja sen jälkeen laajempana ihottumana, kuumeena, suurentuneina imusolmukkeina, verikokeissa havaittavina kohonneina maksaentsyymiarvoina ja tietyntyyppisten valkosolujen määrän lisääntymisenä (eosinofilia)

Eikä tässä ole kaikki.

Lue lisää

Oisit nyt luetellu leponexinkin haittavaikutuksen niin oltas voitu vertailla.

Anonyymi kirjoitti:

Oisit nyt luetellu leponexinkin haittavaikutuksen niin oltas voitu vertailla.

No on varmaan pahempi mutta tuossa on ihan hyviä syitä miksi joku ei halua sitä Abilifytäkään käyttää. Huomionarvoista on akatisia yleisissä haittavaikutuksista.

Anonyymi kirjoitti:

No on varmaan pahempi mutta tuossa on ihan hyviä syitä miksi joku ei halua sitä Abilifytäkään käyttää. Huomionarvoista on akatisia yleisissä haittavaikutuksista.

Akatisia ja lääkkeen aiheuttama kiihtymys/levottomuus tila voi olla myös yhteydessä itsemurha ja väkivaltatapauksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Abilifyn haittavaikutukset

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä):

diabetes mellitus
univaikeudet
ahdistuneisuus
levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
akatisia (epämiellyttävä sisäisen levottomuuden tunne ja pakottava tarve liikkua jatkuvasti)
hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet
vapina
päänsärky
väsymys
uneliaisuus
huimaus
vapina ja näön hämärtyminen
ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
ruoansulatushäiriöt
pahoinvointi
lisääntynyt syljeneritys
oksentelu
väsyneisyys

Melko harvinaiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 potilaalla 100:sta):

pienentynyt tai suurentunut prolaktiinihormonin pitoisuus veressä
kohonnut verensokeripitoisuus
masennus
muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen halu
suun, kielen ja raajojen hallitsemattomat liikkeet (tardiivi dyskinesia)
lihasjänteyshäiriö, joka aiheuttaa vääntelehtiviä liikkeitä (dystonia)
levottomat jalat
kahtena näkeminen
silmien valoherkkyys
nopea sydämen syke
verenpaineen lasku seisomaan noustaessa, mikä aiheuttaa huimausta, pyörrytystä tai pyörtymisen
nikotus

Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu suun kautta otettavan aripipratsolin tultua markkinoille, mutta niiden esiintymisen yleisyyttä ei tiedetä:

alhainen valkosolujen määrä
alhainen verihiutaleiden määrä
allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma)
diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai kooma
korkea verensokeri
natriumin vähyys veressä
ruokahaluttomuus (anoreksia)
painonlasku
painonnousu
itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha
aggressiivisuus
kiihtyneisyys
hermostuneisuus
pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnantason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset
kouristuskohtaukset
serotoniinioireyhtymä (tila, joka voi aiheuttaa suurta onnellisuuden tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua tai lihasjäykkyyttä)
puheen häiriöt
silmämunien kiinnittyminen yhteen asentoon
äkkikuolema
hengenvaaralliset rytmihäiriöt
sydänkohtaus
sydämensykkeen hidastuminen
verihyytymät laskimoissa, erityisesti alaraajoissa (oireita ovat alaraajan turpoaminen, kipu ja punoitus), joista ne voivat kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin aiheuttaen rintakipua ja hengitysvaikeuksia (jos havaitset jonkin näistä oireista, hakeudu heti lääkärin hoitoon)
korkea verenpaine
pyörtyminen
ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeen (keuhkoinfektion) riski
lihaskouristukset äänihuulten alueella
haimatulehdus
nielemisvaikeudet
ripuli
vatsavaivat
mahavaivat
maksan vajaatoiminta
maksatulehdus
ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus
poikkeavat maksa-arvot
ihottuma
ihon valoherkkyys
kaljuus
runsas hikoilu
vakavat allergiset reaktiot, kuten lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS). DRESS-oireyhtymä ilmenee alkuun flunssan kaltaisina oireina ja kasvoihottumana ja sen jälkeen laajempana ihottumana, kuumeena, suurentuneina imusolmukkeina, verikokeissa havaittavina kohonneina maksaentsyymiarvoina ja tietyntyyppisten valkosolujen määrän lisääntymisenä (eosinofilia)

Eikä tässä ole kaikki.

Lue lisää

Kaikille ei tule edes yhtäkään näistä sivuvaikutuksista ne on laitettu esille siksi että jos jotain sattuu niin lääketehtaan n ei tarvitse korvata mitään . Joten sivuvaikutuksia voi olla hieman joillakin mutta ei kaikille tule yhtäkään

Anonyymi kirjoitti:

No on varmaan pahempi mutta tuossa on ihan hyviä syitä miksi joku ei halua sitä Abilifytäkään käyttää. Huomionarvoista on akatisia yleisissä haittavaikutuksista.

Joka lääkkeessä on sivuvaikutuksia , mutta monet ei niitä koskaan saa . Joten kun tietää miksi nuo sivuvaikutukset on listattu niin itse tekisin niin etten edes lukisi niitä . Koska usein ihmisen aivot toimivat niin erikoisella tavalla että kun on kokeiltu testeissä jotain sokeri pilleriä ja sanottu että se aiheuttaa päänsärkyä sivuvaikutuksena , niin kolme kymmenestä sai pääsäryn , siis aivot loivat sen heti kun sanottiin että saa päänsärkyä .
Joten siksi en koskaan luen mitään sivuvaikutuksista koska voin peloissani aiheuttaa juuri niitä .itselleni.
Niin että kun ei ole ennakkoluuloja täynnä kun alittaa lääkityksen niin usein se menee hyvin

Anonyymi kirjoitti:

Kaikille ei tule edes yhtäkään näistä sivuvaikutuksista ne on laitettu esille siksi että jos jotain sattuu niin lääketehtaan n ei tarvitse korvata mitään . Joten sivuvaikutuksia voi olla hieman joillakin mutta ei kaikille tule yhtäkään

Lue lisää

Kyllä antipsykooteissa ainakin jonkin sortin haittavaikutuksia monelle tulee. Harvemmassa lääkkeessä on tuon sortin yleisiä haittavaikutuksia tyyliin liikkumispakon tunnetta YLEISENÄ HAITTANA ja vielä ironista on, että kyseisen lääkkeen pitäisi korjata mt-ongelmaa, koska tuon sortin haitat voivat lisätä pahaa oloa. Ne haitat voi havaita myös vasta vieroitusvaiheessa kun käy läpi vieroitusoireita.

Kuten psykiatri Joanna Moncrieff on viitannut, haittavaikutukset voidaan ymmärtää joko sairauskeskeisen mallin mukaan toissijaisina oireina jotka on jotenkin vähäpätöisempiä oireita lääkkeen tavoiteltuun vaikutukseen verrattuna. Lääke nähdään vaikuttavan sairaaseen tai epänormaaliin hermostoon sairausprosessia korjaten. Monet puhuvat lääkkeistä tämän mallin mukaan ketkä työskentelevät mt-puolella. Tämä malli on tunnettu myös yleisterveydenhuollossa.

Tai sitten lääkekeskeisen mallin mukaan (miten itse näistä lääkkeistä nykyään ajattelen) niin että lääkkeet on psykoaktiivisia aineita, jotka eivät normalisoi aivotoimintaa vaan ne tekevät epänormaalin tai muuttunen tilan aivoihin joka voi korvata tai vähentää mielenterveys- ja käytösongelmien manifestaatioita. Lääkkeissä voi siis olla jotain positiivisia terapeuttisia vaikutuksia joidenkin kokemiin tunne-elämän oireisiin mutta ei niin että lääke normalisoisi aivotoimintaa. Sivuvaikutukset voidaan nähdä osana lääkkeen toimintamekanismia. Esim dopamiinin salpauksesta voi seurata sitä että ihminen kokee harhat esim. vähemmän ahdistavina tai kokee niitä vähemmän (osalla ei ole tätä vaikutusta laisinkaan) tai serotoniinin takaisinoton estosta voi seurata sitä että osa kokee vähemmän masennusoireita. Tästä voi seurata kyllä lista muunlaisiakin asioita, kun lääke kuitenkin loppupeleissä on elimistölle vieras aine joka voi aiheuttaa monentyyppistä sotkua ja siitä esimerkki on tuo lista erilaisia asioita mitkä tuntuvat toistuvan lukuisilla ihmisillä samanlaisina seurauksina kyseisen aineen käytöstä.

Itselleni nuorempana ei tullut niin pahoja haittavaikutuksia lääkkeistä, mitä nyt seksuaalisen toiminnan lievemmät häiriöt, voimakas päiväväsymys, kuiva suu, virtsaamishäiriöitä, silmäoireita sekä lääke unohtaessa kauheita sähköiskutuntemuksia päässä sekä mielialojen heittelyä ja ahdistuksen kohoamista. Vanhemmalla iällä koin extrapyramidaalioireita, pahaa ummetusta (Siis oikeasti pahaa), täydellistä seksuaalitoimintojen häiriöitä, tuntohäiriöitä, unettomuutta vieroitusoireena, sekä mitä voimakkaampia lääkkeitä psykiatri tunki, myös merkittäviä kognitiivisen toiminnan häiriöitä mitkä korjaantuivat lääkkeitä alasajaessa. Tuskaista oloa lääkkeissä.

Ei lähdetä taas tälle linjalle että "älä nyt vain lue niitä haittoja". Huhhahhei!

Joskus se voi jopa pelastaa hengen kun tajuaa että ahaa, koska en voi olla paikoillani ja liikuttelen pakonomaisesti jäseniäni niin kyseessä on lääkehaitta joka voi korjaantua enkä ole tullut hulluksi.

Anonyymi kirjoitti:

Abilifyn haittavaikutukset

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä):

diabetes mellitus
univaikeudet
ahdistuneisuus
levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
akatisia (epämiellyttävä sisäisen levottomuuden tunne ja pakottava tarve liikkua jatkuvasti)
hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet
vapina
päänsärky
väsymys
uneliaisuus
huimaus
vapina ja näön hämärtyminen
ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
ruoansulatushäiriöt
pahoinvointi
lisääntynyt syljeneritys
oksentelu
väsyneisyys

Melko harvinaiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 potilaalla 100:sta):

pienentynyt tai suurentunut prolaktiinihormonin pitoisuus veressä
kohonnut verensokeripitoisuus
masennus
muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen halu
suun, kielen ja raajojen hallitsemattomat liikkeet (tardiivi dyskinesia)
lihasjänteyshäiriö, joka aiheuttaa vääntelehtiviä liikkeitä (dystonia)
levottomat jalat
kahtena näkeminen
silmien valoherkkyys
nopea sydämen syke
verenpaineen lasku seisomaan noustaessa, mikä aiheuttaa huimausta, pyörrytystä tai pyörtymisen
nikotus

Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu suun kautta otettavan aripipratsolin tultua markkinoille, mutta niiden esiintymisen yleisyyttä ei tiedetä:

alhainen valkosolujen määrä
alhainen verihiutaleiden määrä
allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma)
diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai kooma
korkea verensokeri
natriumin vähyys veressä
ruokahaluttomuus (anoreksia)
painonlasku
painonnousu
itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha
aggressiivisuus
kiihtyneisyys
hermostuneisuus
pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnantason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset
kouristuskohtaukset
serotoniinioireyhtymä (tila, joka voi aiheuttaa suurta onnellisuuden tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua tai lihasjäykkyyttä)
puheen häiriöt
silmämunien kiinnittyminen yhteen asentoon
äkkikuolema
hengenvaaralliset rytmihäiriöt
sydänkohtaus
sydämensykkeen hidastuminen
verihyytymät laskimoissa, erityisesti alaraajoissa (oireita ovat alaraajan turpoaminen, kipu ja punoitus), joista ne voivat kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin aiheuttaen rintakipua ja hengitysvaikeuksia (jos havaitset jonkin näistä oireista, hakeudu heti lääkärin hoitoon)
korkea verenpaine
pyörtyminen
ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeen (keuhkoinfektion) riski
lihaskouristukset äänihuulten alueella
haimatulehdus
nielemisvaikeudet
ripuli
vatsavaivat
mahavaivat
maksan vajaatoiminta
maksatulehdus
ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus
poikkeavat maksa-arvot
ihottuma
ihon valoherkkyys
kaljuus
runsas hikoilu
vakavat allergiset reaktiot, kuten lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS). DRESS-oireyhtymä ilmenee alkuun flunssan kaltaisina oireina ja kasvoihottumana ja sen jälkeen laajempana ihottumana, kuumeena, suurentuneina imusolmukkeina, verikokeissa havaittavina kohonneina maksaentsyymiarvoina ja tietyntyyppisten valkosolujen määrän lisääntymisenä (eosinofilia)

Eikä tässä ole kaikki.

Lue lisää

No ensin pitää tutkia ennen kuin alkaa piikittää ketään tai työssä käyneille sähkö shokkeja päähän antamaan oletteko itse hulluja!

Anonyymi kirjoitti:

Oisit nyt luetellu leponexinkin haittavaikutuksen niin oltas voitu vertailla.

Syömishäiriöt nököharhat on myös uskonnoissa joogassa meditaatioissa reiki ja selvä näkijöissä on myös okkulttismia kabbalismia telepatiaa ajatuksen lukemista new age uskonnoissa guruilla hinduilla sitten on niitä synagoga uskontoja jehovia Jahve ja sebaotteja missä kuvitellaan olevansa profeetta kuten Siion seurakunnassa saalemilla hellareissa arkki seurakunnissa moskeijoilla.Et Mooses täs moi mul on sulle profetiat. Sitten woodoossa missä kirotaan toisiin kuolemaa sairautta pisteellään nukkeja neunoilla tyyliin neulatyyny. Ninja kick boxing thai potku nyrkkeily meditaatiolla. No Intian gurut kaataa lattialle ja gurut parantaa tönimällä.Youtube astanta joga kundalin YouTube Benny hinn healing et näitä on meillä eri seurakunnissa. YouTube Claus Möller no sitten on nämä YouTube Toronto airport church et älkää nyt vaan ihmetelkö enää mitään. YouTube Niilo Ylivainio YouTube Håkan Westergård / ollaanko noituudessa jo sitten on kaikki kuppaajat ja muut huijarit väkivalta päähän lyönnit lähiöissä yleistä. Jos ihminen on saanut potkun päähän tai niskaan tai selkä rakkaan ne pitää kuvata ensin vaarallisia vammoja päähän iskut kaatumiset joillakin on työssä mennyt selkä niska ranteet ne vaikuttaa koko vartalossa.

Anonyymi kirjoitti:

No on varmaan pahempi mutta tuossa on ihan hyviä syitä miksi joku ei halua sitä Abilifytäkään käyttää. Huomionarvoista on akatisia yleisissä haittavaikutuksista.

YouTube budha ( Wikipedia hindujen jumalat , laske montako käärmettä kuvissa ).

Anonyymi kirjoitti:

Akatisia ja lääkkeen aiheuttama kiihtymys/levottomuus tila voi olla myös yhteydessä itsemurha ja väkivaltatapauksiin.

No jos itsensä tappaa niin ettei muut kärsi se on valinta sitten ellei ole lavastettu murha.

Mitä mieltä Ullanlinnan psykiatrin puuhista.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä antipsykooteissa ainakin jonkin sortin haittavaikutuksia monelle tulee. Harvemmassa lääkkeessä on tuon sortin yleisiä haittavaikutuksia tyyliin liikkumispakon tunnetta YLEISENÄ HAITTANA ja vielä ironista on, että kyseisen lääkkeen pitäisi korjata mt-ongelmaa, koska tuon sortin haitat voivat lisätä pahaa oloa. Ne haitat voi havaita myös vasta vieroitusvaiheessa kun käy läpi vieroitusoireita.

Kuten psykiatri Joanna Moncrieff on viitannut, haittavaikutukset voidaan ymmärtää joko sairauskeskeisen mallin mukaan toissijaisina oireina jotka on jotenkin vähäpätöisempiä oireita lääkkeen tavoiteltuun vaikutukseen verrattuna. Lääke nähdään vaikuttavan sairaaseen tai epänormaaliin hermostoon sairausprosessia korjaten. Monet puhuvat lääkkeistä tämän mallin mukaan ketkä työskentelevät mt-puolella. Tämä malli on tunnettu myös yleisterveydenhuollossa.

Tai sitten lääkekeskeisen mallin mukaan (miten itse näistä lääkkeistä nykyään ajattelen) niin että lääkkeet on psykoaktiivisia aineita, jotka eivät normalisoi aivotoimintaa vaan ne tekevät epänormaalin tai muuttunen tilan aivoihin joka voi korvata tai vähentää mielenterveys- ja käytösongelmien manifestaatioita. Lääkkeissä voi siis olla jotain positiivisia terapeuttisia vaikutuksia joidenkin kokemiin tunne-elämän oireisiin mutta ei niin että lääke normalisoisi aivotoimintaa. Sivuvaikutukset voidaan nähdä osana lääkkeen toimintamekanismia. Esim dopamiinin salpauksesta voi seurata sitä että ihminen kokee harhat esim. vähemmän ahdistavina tai kokee niitä vähemmän (osalla ei ole tätä vaikutusta laisinkaan) tai serotoniinin takaisinoton estosta voi seurata sitä että osa kokee vähemmän masennusoireita. Tästä voi seurata kyllä lista muunlaisiakin asioita, kun lääke kuitenkin loppupeleissä on elimistölle vieras aine joka voi aiheuttaa monentyyppistä sotkua ja siitä esimerkki on tuo lista erilaisia asioita mitkä tuntuvat toistuvan lukuisilla ihmisillä samanlaisina seurauksina kyseisen aineen käytöstä.

Itselleni nuorempana ei tullut niin pahoja haittavaikutuksia lääkkeistä, mitä nyt seksuaalisen toiminnan lievemmät häiriöt, voimakas päiväväsymys, kuiva suu, virtsaamishäiriöitä, silmäoireita sekä lääke unohtaessa kauheita sähköiskutuntemuksia päässä sekä mielialojen heittelyä ja ahdistuksen kohoamista. Vanhemmalla iällä koin extrapyramidaalioireita, pahaa ummetusta (Siis oikeasti pahaa), täydellistä seksuaalitoimintojen häiriöitä, tuntohäiriöitä, unettomuutta vieroitusoireena, sekä mitä voimakkaampia lääkkeitä psykiatri tunki, myös merkittäviä kognitiivisen toiminnan häiriöitä mitkä korjaantuivat lääkkeitä alasajaessa. Tuskaista oloa lääkkeissä.

Ei lähdetä taas tälle linjalle että "älä nyt vain lue niitä haittoja". Huhhahhei!

Joskus se voi jopa pelastaa hengen kun tajuaa että ahaa, koska en voi olla paikoillani ja liikuttelen pakonomaisesti jäseniäni niin kyseessä on lääkehaitta joka voi korjaantua enkä ole tullut hulluksi.

Lue lisää

Hormonit vaikuttaa myös ruoka ja tulehdukset sekä vaihdevuodet käytökseen uskonnot ja noituus. Kun syöt illalla metwurstia olet aamulla silmä luomet turvoksissa. Ruoka vaikuttaa. FREUD OLI OIKEASTI juutalainen sholomo. HUIJAUKSET ON TODELLISIA.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikille ei tule edes yhtäkään näistä sivuvaikutuksista ne on laitettu esille siksi että jos jotain sattuu niin lääketehtaan n ei tarvitse korvata mitään . Joten sivuvaikutuksia voi olla hieman joillakin mutta ei kaikille tule yhtäkään

Lue lisää

Muslimi miehet hakkaa naisia jos ne ei saa rahaa ne ottaa naisen vaatteet myy ne.

Anonyymi kirjoitti:

Joka lääkkeessä on sivuvaikutuksia , mutta monet ei niitä koskaan saa . Joten kun tietää miksi nuo sivuvaikutukset on listattu niin itse tekisin niin etten edes lukisi niitä . Koska usein ihmisen aivot toimivat niin erikoisella tavalla että kun on kokeiltu testeissä jotain sokeri pilleriä ja sanottu että se aiheuttaa päänsärkyä sivuvaikutuksena , niin kolme kymmenestä sai pääsäryn , siis aivot loivat sen heti kun sanottiin että saa päänsärkyä .
Joten siksi en koskaan luen mitään sivuvaikutuksista koska voin peloissani aiheuttaa juuri niitä .itselleni.
Niin että kun ei ole ennakkoluuloja täynnä kun alittaa lääkityksen niin usein se menee hyvin

Lue lisää

Suomi24 sivuilla uskonnot lestadiolaiset hellarit jehovat saa vähän makua siitä mitä uskonnot on ja miten jotkut kiroaa niitä taas jotka uskoo tai ei usko !

Anonyymi kirjoitti:

No ensin pitää tutkia ennen kuin alkaa piikittää ketään tai työssä käyneille sähkö shokkeja päähän antamaan oletteko itse hulluja!

Mikä masennus lähtisi sähköllä tai ahdistus. Lopettakaa jo hölmöläiset.

Anonyymi kirjoitti:

No jos itsensä tappaa niin ettei muut kärsi se on valinta sitten ellei ole lavastettu murha.

Ei voi sanoa, etteikö muut kärsisi.
Omaiset kärsivät lopun elämäänsä, jos joku omainen tekee itsemurhan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mieltä Ullanlinnan psykiatrin puuhista.

Täytyykö siitä olla jotain mieltä ?
Mies on ollut sekaisin jostain syystä pidemmän aikaa.

Leponex usein muutettu kerran kuussa piikki,koska ei toiminut ja oireilivat.Nyt ovat normaaalimpia itseensä ja yhteisössään.

😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍

❤️ ­­N­­­y­­m­f­­o­­m­­­a­­a­­­n­­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Niin, onneksi kyseessä on vain hänen ehdotuksensa. Ja toivon että se ei saa vastakaikua missään. Toki jollain ihmisillä on helppo alkaa kannattaa tällaista yksinkertaistettua näkemystä, joka tuntuu kertovan vain yhdestä näkökulmasta kerrotun tarinan, jättäen paljon tärkeitäkin tarinoita kertomatta. Siinäkin massassa jota pidetään vaikeahoitoisena voi olla monenmoisia tarinoita jotka ei ole tulleet kerrotuksi.

Tarina mielenterveysongelmaisesta joka on väkivaltainen ja jota pitää pakkohoitaa elää vahvana ja voi helposti oikeuttaa kovempaa kohtelua potilaita kohtaan. Ainahan kyse ei ole kumminkaan tästäkään, että joku olisi väkivaltainen. Kun joku ottaa kantaa mt-potilaiden oikeuksien rajoittamisen puolesta, on kysen MUISTA, joiden perusoikeuksiin vaikutetaan niin helppohan se on MUIDEN OIKEUKSIA rajoittaa koska koko asia tuntuu monelle ihmiselle niin kaukaiselta ja vieraalta. Jopa psykiatrille itselleen, eihän hän näiden toimien kohteeksi joudu suurella todennäköisyydellä.

Voi olla hyvin silmiä avaavaa käydä tuo hoitomalli läpi toisesta perspektiivistä. Ymmärrän kyllä jos joku normijamppa tällaista kannattaa joka ajattelee varmaan tästäkin ketjusta että hullujen horinaa että eihän ne parastansa tajua. On suorastaan myytti siitä, kuinka joku ei vain tajua ottaa lääkkeitään ja on tietenkin sen seurauksena tosi sairas ja jopa väkivaltainen niin siksi pitää ottaa ne lääkkeet- Toki varmaan psykiatrian ammattilaisen perspektiivistäkin tulee herkästi ajatus että "miksei ne vaan vedä niitä lääkkeitään, ja ymmärrä parastaan" ja meidän kirjallisuuskin sanoo sitä ja tätä kuin hyödyllisiä nämä lääkkeet on.

On helppo uskoa, että psykiatrit ja mt-ammattilaiset tekevät yksinomaan oikeita päätöksiä ja selkeitä diagnooseja ja aina havaitsevat esim. hoidolla tuottamansa tai entisen hoidon tuottaman harmin.

Jos puututaan merkittävästi yksilön oikeuksiin niin tämän toivoisi olevan itsestäänselvää. Vaan se ei ole.

eihän se olisi ihan täysin eettistä esim lääkitä lääkinnän haittoja tai henkisiä arpia hoidosta joka on pahentanut ihmisen tilaa?

On helppo uskoa että potilaat pystyvät valtaepäsuhdassa puolustautumaan pää pökkyrään lääkittynä jos ovat jonkun kaltoinkohtelun uhriksi joutuneet pakkolääkintäasiassa. On helppo kuitata ihmisoikeuksiin merkittävästi puuttuva hoito jota toteutetaan melko kovia keinoja käyttäen "heikompiosaisten auttamisena". On helppo todeta että no "vaikeammat sairaudet tarvii raskaammat hoidot ja hei, kaikissa hoidoissa on haittavaikutuksia". Noh, syöpähoitoja ei kukaan kyllä injektoi kehoosi väkisin.

Oikeastihan tässä on eri sävyjä.
Toimenpiteet minkä kohteeksi potilaat joutuvat, olisivat oikeassa elämässä jo pahoinpitelyn kaltaisia jos joku löisi toisen ihmisen täyteen kyseisiä aineita joista koituisi vielä haittojakin toteuttaen hoidon fyysistä voimaa käyttäen. Toki niistä tulee yksilön oireiden vuoksi hoitoa, koska hänen todellisuudentajunsa on joku nähnyt heittävän, hän käyttäytyy epätoivotulla tavalla itselleen tuhoisasti tai on muita syitä jossa ihmiselle voidaan potentiaalisesti tuottaa harmia ja henkisiä arpia hoidon nimissä.

Pakkohoito ja etenkin lakien koventaminen on asia josta pitäisi aina herätä keskustelua koska kyseessä on yksilön oikeudet ja potentiaali siihen että jonkun henkistä tilaa pahennetaan keinoilla, jotka ovat kovia keinoja ja ylittävät monia rajoja joita ei monessa muussa tilanteessa pidettäisi sopivana.

Terveellä ihmisellä on itsemääräämis oikeus mutta sairaalla ei ole kaikissa tapauksissa sillä hän ei aina ymmärrä omaa tilaansa edes

Anonyymi kirjoitti:

Niin, onneksi kyseessä on vain hänen ehdotuksensa. Ja toivon että se ei saa vastakaikua missään. Toki jollain ihmisillä on helppo alkaa kannattaa tällaista yksinkertaistettua näkemystä, joka tuntuu kertovan vain yhdestä näkökulmasta kerrotun tarinan, jättäen paljon tärkeitäkin tarinoita kertomatta. Siinäkin massassa jota pidetään vaikeahoitoisena voi olla monenmoisia tarinoita jotka ei ole tulleet kerrotuksi.

Tarina mielenterveysongelmaisesta joka on väkivaltainen ja jota pitää pakkohoitaa elää vahvana ja voi helposti oikeuttaa kovempaa kohtelua potilaita kohtaan. Ainahan kyse ei ole kumminkaan tästäkään, että joku olisi väkivaltainen. Kun joku ottaa kantaa mt-potilaiden oikeuksien rajoittamisen puolesta, on kysen MUISTA, joiden perusoikeuksiin vaikutetaan niin helppohan se on MUIDEN OIKEUKSIA rajoittaa koska koko asia tuntuu monelle ihmiselle niin kaukaiselta ja vieraalta. Jopa psykiatrille itselleen, eihän hän näiden toimien kohteeksi joudu suurella todennäköisyydellä.

Voi olla hyvin silmiä avaavaa käydä tuo hoitomalli läpi toisesta perspektiivistä. Ymmärrän kyllä jos joku normijamppa tällaista kannattaa joka ajattelee varmaan tästäkin ketjusta että hullujen horinaa että eihän ne parastansa tajua. On suorastaan myytti siitä, kuinka joku ei vain tajua ottaa lääkkeitään ja on tietenkin sen seurauksena tosi sairas ja jopa väkivaltainen niin siksi pitää ottaa ne lääkkeet- Toki varmaan psykiatrian ammattilaisen perspektiivistäkin tulee herkästi ajatus että "miksei ne vaan vedä niitä lääkkeitään, ja ymmärrä parastaan" ja meidän kirjallisuuskin sanoo sitä ja tätä kuin hyödyllisiä nämä lääkkeet on.

On helppo uskoa, että psykiatrit ja mt-ammattilaiset tekevät yksinomaan oikeita päätöksiä ja selkeitä diagnooseja ja aina havaitsevat esim. hoidolla tuottamansa tai entisen hoidon tuottaman harmin.

Jos puututaan merkittävästi yksilön oikeuksiin niin tämän toivoisi olevan itsestäänselvää. Vaan se ei ole.

eihän se olisi ihan täysin eettistä esim lääkitä lääkinnän haittoja tai henkisiä arpia hoidosta joka on pahentanut ihmisen tilaa?

On helppo uskoa että potilaat pystyvät valtaepäsuhdassa puolustautumaan pää pökkyrään lääkittynä jos ovat jonkun kaltoinkohtelun uhriksi joutuneet pakkolääkintäasiassa. On helppo kuitata ihmisoikeuksiin merkittävästi puuttuva hoito jota toteutetaan melko kovia keinoja käyttäen "heikompiosaisten auttamisena". On helppo todeta että no "vaikeammat sairaudet tarvii raskaammat hoidot ja hei, kaikissa hoidoissa on haittavaikutuksia". Noh, syöpähoitoja ei kukaan kyllä injektoi kehoosi väkisin.

Oikeastihan tässä on eri sävyjä.
Toimenpiteet minkä kohteeksi potilaat joutuvat, olisivat oikeassa elämässä jo pahoinpitelyn kaltaisia jos joku löisi toisen ihmisen täyteen kyseisiä aineita joista koituisi vielä haittojakin toteuttaen hoidon fyysistä voimaa käyttäen. Toki niistä tulee yksilön oireiden vuoksi hoitoa, koska hänen todellisuudentajunsa on joku nähnyt heittävän, hän käyttäytyy epätoivotulla tavalla itselleen tuhoisasti tai on muita syitä jossa ihmiselle voidaan potentiaalisesti tuottaa harmia ja henkisiä arpia hoidon nimissä.

Pakkohoito ja etenkin lakien koventaminen on asia josta pitäisi aina herätä keskustelua koska kyseessä on yksilön oikeudet ja potentiaali siihen että jonkun henkistä tilaa pahennetaan keinoilla, jotka ovat kovia keinoja ja ylittävät monia rajoja joita ei monessa muussa tilanteessa pidettäisi sopivana.

Lue lisää

No se joka on niin varma jokaisen ns oikeuksista menköön toisin hoitelemaan näiden oikeuksia Takaan että ovat hiljaa sen jälkeen . Kun hoitajaa vedetään turpiin vaan siksi kun hän on olemassa niin silloin laitetaan oikeudet toisille ihmisille se kun potilaille ei terve ihminen mene lyömään ketään .
Niin että potilaitakin on erilaisia moni et vaadi mitään vaan on hiljaa traumojensa kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Niin, onneksi kyseessä on vain hänen ehdotuksensa. Ja toivon että se ei saa vastakaikua missään. Toki jollain ihmisillä on helppo alkaa kannattaa tällaista yksinkertaistettua näkemystä, joka tuntuu kertovan vain yhdestä näkökulmasta kerrotun tarinan, jättäen paljon tärkeitäkin tarinoita kertomatta. Siinäkin massassa jota pidetään vaikeahoitoisena voi olla monenmoisia tarinoita jotka ei ole tulleet kerrotuksi.

Tarina mielenterveysongelmaisesta joka on väkivaltainen ja jota pitää pakkohoitaa elää vahvana ja voi helposti oikeuttaa kovempaa kohtelua potilaita kohtaan. Ainahan kyse ei ole kumminkaan tästäkään, että joku olisi väkivaltainen. Kun joku ottaa kantaa mt-potilaiden oikeuksien rajoittamisen puolesta, on kysen MUISTA, joiden perusoikeuksiin vaikutetaan niin helppohan se on MUIDEN OIKEUKSIA rajoittaa koska koko asia tuntuu monelle ihmiselle niin kaukaiselta ja vieraalta. Jopa psykiatrille itselleen, eihän hän näiden toimien kohteeksi joudu suurella todennäköisyydellä.

Voi olla hyvin silmiä avaavaa käydä tuo hoitomalli läpi toisesta perspektiivistä. Ymmärrän kyllä jos joku normijamppa tällaista kannattaa joka ajattelee varmaan tästäkin ketjusta että hullujen horinaa että eihän ne parastansa tajua. On suorastaan myytti siitä, kuinka joku ei vain tajua ottaa lääkkeitään ja on tietenkin sen seurauksena tosi sairas ja jopa väkivaltainen niin siksi pitää ottaa ne lääkkeet- Toki varmaan psykiatrian ammattilaisen perspektiivistäkin tulee herkästi ajatus että "miksei ne vaan vedä niitä lääkkeitään, ja ymmärrä parastaan" ja meidän kirjallisuuskin sanoo sitä ja tätä kuin hyödyllisiä nämä lääkkeet on.

On helppo uskoa, että psykiatrit ja mt-ammattilaiset tekevät yksinomaan oikeita päätöksiä ja selkeitä diagnooseja ja aina havaitsevat esim. hoidolla tuottamansa tai entisen hoidon tuottaman harmin.

Jos puututaan merkittävästi yksilön oikeuksiin niin tämän toivoisi olevan itsestäänselvää. Vaan se ei ole.

eihän se olisi ihan täysin eettistä esim lääkitä lääkinnän haittoja tai henkisiä arpia hoidosta joka on pahentanut ihmisen tilaa?

On helppo uskoa että potilaat pystyvät valtaepäsuhdassa puolustautumaan pää pökkyrään lääkittynä jos ovat jonkun kaltoinkohtelun uhriksi joutuneet pakkolääkintäasiassa. On helppo kuitata ihmisoikeuksiin merkittävästi puuttuva hoito jota toteutetaan melko kovia keinoja käyttäen "heikompiosaisten auttamisena". On helppo todeta että no "vaikeammat sairaudet tarvii raskaammat hoidot ja hei, kaikissa hoidoissa on haittavaikutuksia". Noh, syöpähoitoja ei kukaan kyllä injektoi kehoosi väkisin.

Oikeastihan tässä on eri sävyjä.
Toimenpiteet minkä kohteeksi potilaat joutuvat, olisivat oikeassa elämässä jo pahoinpitelyn kaltaisia jos joku löisi toisen ihmisen täyteen kyseisiä aineita joista koituisi vielä haittojakin toteuttaen hoidon fyysistä voimaa käyttäen. Toki niistä tulee yksilön oireiden vuoksi hoitoa, koska hänen todellisuudentajunsa on joku nähnyt heittävän, hän käyttäytyy epätoivotulla tavalla itselleen tuhoisasti tai on muita syitä jossa ihmiselle voidaan potentiaalisesti tuottaa harmia ja henkisiä arpia hoidon nimissä.

Pakkohoito ja etenkin lakien koventaminen on asia josta pitäisi aina herätä keskustelua koska kyseessä on yksilön oikeudet ja potentiaali siihen että jonkun henkistä tilaa pahennetaan keinoilla, jotka ovat kovia keinoja ja ylittävät monia rajoja joita ei monessa muussa tilanteessa pidettäisi sopivana.

Lue lisää

Onko mitään hoitoa olemassa mielestäsi miten auttaa näitä potilaita joilla on mt sairauksia . Jos selittää potilaalle miten hänen sairautensa on , ja ehdottaa lääkitystä niin ensin sanoo ettei hänen sairautensa ole se sairaus. Ja toiseksi ettei ala syömään lääkkeitä vapaaehtoisesti eikä pakollakaan
Siis mitä silloin tehdään potilaan hyväksi joka voi huonosti eikä ota vastaan apua jota on saatavilla .
Sanokaa nyt te jotka niin tiedätte miten hoito olisi tehtävä että ihminen voisi hyvin .
Niin moni kieltää sairautensa Ja syyttää lääkäreitä väärästä diagnoosista , ja vääristä lääkkeistä joita itse sitten otetaan murunen luulossa että vaikutus on heikompi siten ja että kyllä riittää vähempikin , ja siten pilataan koko hoito joka on laskettu oikeaksi .äniin ett annetaanko vaan olla ihmisoikeuksiaan puitteissa ja odotellaan sitä mikä jatkossa seuraa
Siis kyse on skitsofreniasta ei siin masennuksesta ja ahdistuksesta joita moni potee ja saa niihin lääkkeet , ja ohjeet miten lääke toimii . Mutta vaikea skitsofrenia ei ole lasten leikkiä mitenkään . Jos ei ihminen tajua että on sairas ja tekee asioita mitä kukaan terve ei koskaan tekisi niin katsotaanko vaan päältä ja annetaa. Ihmisoikeuksien nimissä touhuta asioita mitkä ovathänelle vahingollisia ja joita hän ei itse tiedosta

Anonyymi kirjoitti:

Terveellä ihmisellä on itsemääräämis oikeus mutta sairaalla ei ole kaikissa tapauksissa sillä hän ei aina ymmärrä omaa tilaansa edes

Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat asuneet laitoksissa, palvelukodeissa, ym.
Ajan myötä on tullut huomattua, että asukkaan itsemääräämisoikeus vaihtelee, paikasta, tarpeesta, asiayhteydestä, ym. riippuen.
Jos vaikka henkilökunta ei halua kaikkeen asukkaan asioihin puuttua, saatetaan omaisille jonkin asian yhteydessä sanoa, kun on tuo itsemääräämisoikeus.
Jos taas hoivapaikka hyötyy jostain, tai haluaa käyttää " valtaa " väärin, voidaan itsemääräämisoikeus ilmeisesti tuosta vain ohimennen vähän kuin sivuuttaa.
Samaa tapahtuu kenties joskus sairaaloissa, pitkäaikaishoidossa olevien kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Onko mitään hoitoa olemassa mielestäsi miten auttaa näitä potilaita joilla on mt sairauksia . Jos selittää potilaalle miten hänen sairautensa on , ja ehdottaa lääkitystä niin ensin sanoo ettei hänen sairautensa ole se sairaus. Ja toiseksi ettei ala syömään lääkkeitä vapaaehtoisesti eikä pakollakaan
Siis mitä silloin tehdään potilaan hyväksi joka voi huonosti eikä ota vastaan apua jota on saatavilla .
Sanokaa nyt te jotka niin tiedätte miten hoito olisi tehtävä että ihminen voisi hyvin .
Niin moni kieltää sairautensa Ja syyttää lääkäreitä väärästä diagnoosista , ja vääristä lääkkeistä joita itse sitten otetaan murunen luulossa että vaikutus on heikompi siten ja että kyllä riittää vähempikin , ja siten pilataan koko hoito joka on laskettu oikeaksi .äniin ett annetaanko vaan olla ihmisoikeuksiaan puitteissa ja odotellaan sitä mikä jatkossa seuraa
Siis kyse on skitsofreniasta ei siin masennuksesta ja ahdistuksesta joita moni potee ja saa niihin lääkkeet , ja ohjeet miten lääke toimii . Mutta vaikea skitsofrenia ei ole lasten leikkiä mitenkään . Jos ei ihminen tajua että on sairas ja tekee asioita mitä kukaan terve ei koskaan tekisi niin katsotaanko vaan päältä ja annetaa. Ihmisoikeuksien nimissä touhuta asioita mitkä ovathänelle vahingollisia ja joita hän ei itse tiedosta

Lue lisää

Mikään ei ole kauheampaa kuin olla pakkohoidossa ja samaan aikaan kokea lääkkeistä haittaa ja sitten joku hoitaja siinä sanoo että näytä suusi että menihän se lääke kurkusta alas ja tiedät että kun otat sen olet taas turrampi, ja sinulle tulee entistä pahempi olla. Jos et ota lääkkeitä, sinua uhkaillaan voimankäytöllä ja suurin syntisi tähän uhkailuun on ollut lääkkeiden ottamattomuus. Kun lähdet pakkohoidosta pois,alasajat lääkkeitä ja olo alkaa kohenemaan vieroitusoireiden jälkeen (joita kestää pitkä aika) vaikka kuinka sinulla piti olla aivosairaus tai muu joka tarvii lääkkeitä mutta hoksaat että sinulla oli tosiaan aivot päässä jotka kykenevät ratkoman ongelmia ja löytämään uusia selviytymiskeinoja ja oikeasti kognitiivinen kapasiteettisi kohenee lääkkeiden jälkeen.

Sitten lähdet huoneeseen lääkkeenoton jälkeen ja mietit miten päin olet. Jalkojasi kutisee sisältä, ikäänkuin olisi pakko liikehtiä eteenpäin kokoajan ja sinulla on hankala olla. Vaivut raskaaseen horrokseen mutta keho on levoton. Samaan aikaan pääsi sammuu mutta kehosi haluaa liikkua. Tunnet kutkuttavaa paniikkia. Toisinaan yrität juoda vettä niin paljon kuin pystyt lääkkeenoton jälkeen että tuo tunne ei tulisi niin voimakkaana. Odottelet unilääkettä että se turruttaisi hermostoasi sen verran että saat edes nukahdettua. Psykiatrin mielestä lääkenosto oli hyvä. Omasta mielestäsi se pahensi tilannetta.

Päivät elät utun keskellä etkä enää tunne itseäsi, eikä tunne oikein kukaan muukaan lääkityksissäsi. Olet jo ajat sitten tajunnut että olet lääkeherkkä ja kukaan ei sitä tunnu ymmärtävän vaan vaikka olet jo saanut haittoja lääkkeistä, lääkkeet nähdään ratkaisuna loputtomiin. Koska olet kritisoinut lääkkeitä ja se on johtanut vain kovenevampaan pakkoon, alat olla hiljaa enemmän omissa maailmoissa kommunikoimatta enää hoitotahon kanssa. Et uskalla enää avata suutasi.

Lääkkeet tuottavat huonoa oloa mutta tuskaisuus nähdään sairautesi oireena. Kun päässäsi alkaa heittää kun lääkkeitä vaihdellaan, lisäillään, pudotetaan ja kärsit vieroitusoireista, sekin on sairautesi oire. Yhtä lasketaan, toista nostetaan. Kolmannetta kokeillaan lopuksi korjaamaan haittoja joita tuli lääkkeistä. Kun lääkkeet purkaa, prosessointikyky paranee ja olo on parempi. Alat ymmärtää että kokemus oli sinulle raskas ja psykoosikin oli mielen suojakeino siirtää sinut johonkin ihan muualle arkitodellisuudesta. Opit ymmärtämään itseäsi enemmän kun mietit kaikkia niitä oireita ja ymmärrät myös sen että lääkkeet voivat lisätä sekavuuttakin.

Siinä vastaus kysymykseesi.

Ja epäilen että jos olisin jatkanut psykiatrian hoitolinjalla myös diagnoosini olisivat koventuneet.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään ei ole kauheampaa kuin olla pakkohoidossa ja samaan aikaan kokea lääkkeistä haittaa ja sitten joku hoitaja siinä sanoo että näytä suusi että menihän se lääke kurkusta alas ja tiedät että kun otat sen olet taas turrampi, ja sinulle tulee entistä pahempi olla. Jos et ota lääkkeitä, sinua uhkaillaan voimankäytöllä ja suurin syntisi tähän uhkailuun on ollut lääkkeiden ottamattomuus. Kun lähdet pakkohoidosta pois,alasajat lääkkeitä ja olo alkaa kohenemaan vieroitusoireiden jälkeen (joita kestää pitkä aika) vaikka kuinka sinulla piti olla aivosairaus tai muu joka tarvii lääkkeitä mutta hoksaat että sinulla oli tosiaan aivot päässä jotka kykenevät ratkoman ongelmia ja löytämään uusia selviytymiskeinoja ja oikeasti kognitiivinen kapasiteettisi kohenee lääkkeiden jälkeen.

Sitten lähdet huoneeseen lääkkeenoton jälkeen ja mietit miten päin olet. Jalkojasi kutisee sisältä, ikäänkuin olisi pakko liikehtiä eteenpäin kokoajan ja sinulla on hankala olla. Vaivut raskaaseen horrokseen mutta keho on levoton. Samaan aikaan pääsi sammuu mutta kehosi haluaa liikkua. Tunnet kutkuttavaa paniikkia. Toisinaan yrität juoda vettä niin paljon kuin pystyt lääkkeenoton jälkeen että tuo tunne ei tulisi niin voimakkaana. Odottelet unilääkettä että se turruttaisi hermostoasi sen verran että saat edes nukahdettua. Psykiatrin mielestä lääkenosto oli hyvä. Omasta mielestäsi se pahensi tilannetta.

Päivät elät utun keskellä etkä enää tunne itseäsi, eikä tunne oikein kukaan muukaan lääkityksissäsi. Olet jo ajat sitten tajunnut että olet lääkeherkkä ja kukaan ei sitä tunnu ymmärtävän vaan vaikka olet jo saanut haittoja lääkkeistä, lääkkeet nähdään ratkaisuna loputtomiin. Koska olet kritisoinut lääkkeitä ja se on johtanut vain kovenevampaan pakkoon, alat olla hiljaa enemmän omissa maailmoissa kommunikoimatta enää hoitotahon kanssa. Et uskalla enää avata suutasi.

Lääkkeet tuottavat huonoa oloa mutta tuskaisuus nähdään sairautesi oireena. Kun päässäsi alkaa heittää kun lääkkeitä vaihdellaan, lisäillään, pudotetaan ja kärsit vieroitusoireista, sekin on sairautesi oire. Yhtä lasketaan, toista nostetaan. Kolmannetta kokeillaan lopuksi korjaamaan haittoja joita tuli lääkkeistä. Kun lääkkeet purkaa, prosessointikyky paranee ja olo on parempi. Alat ymmärtää että kokemus oli sinulle raskas ja psykoosikin oli mielen suojakeino siirtää sinut johonkin ihan muualle arkitodellisuudesta. Opit ymmärtämään itseäsi enemmän kun mietit kaikkia niitä oireita ja ymmärrät myös sen että lääkkeet voivat lisätä sekavuuttakin.

Siinä vastaus kysymykseesi.

Ja epäilen että jos olisin jatkanut psykiatrian hoitolinjalla myös diagnoosini olisivat koventuneet.

Lue lisää

"Pilataan hoito" = lääkepitoisuuksien heitellessä keho joka on mukautunut lääkityksiin (dependence) ei saa samaa määrää ja se vaikuttaa hermostoon ja voi saada olotilat heittelehtimään ja tulemaan vieroitusoireitakin. Syitä hoidon pilaamiselle voi olla esim se että ei tunnu sietävän lääkitystä tai siitä tulee paha olo tai olo ei parane lääkityksellä mutta hei, tokihan se on hoidon pilaamista.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, onneksi kyseessä on vain hänen ehdotuksensa. Ja toivon että se ei saa vastakaikua missään. Toki jollain ihmisillä on helppo alkaa kannattaa tällaista yksinkertaistettua näkemystä, joka tuntuu kertovan vain yhdestä näkökulmasta kerrotun tarinan, jättäen paljon tärkeitäkin tarinoita kertomatta. Siinäkin massassa jota pidetään vaikeahoitoisena voi olla monenmoisia tarinoita jotka ei ole tulleet kerrotuksi.

Tarina mielenterveysongelmaisesta joka on väkivaltainen ja jota pitää pakkohoitaa elää vahvana ja voi helposti oikeuttaa kovempaa kohtelua potilaita kohtaan. Ainahan kyse ei ole kumminkaan tästäkään, että joku olisi väkivaltainen. Kun joku ottaa kantaa mt-potilaiden oikeuksien rajoittamisen puolesta, on kysen MUISTA, joiden perusoikeuksiin vaikutetaan niin helppohan se on MUIDEN OIKEUKSIA rajoittaa koska koko asia tuntuu monelle ihmiselle niin kaukaiselta ja vieraalta. Jopa psykiatrille itselleen, eihän hän näiden toimien kohteeksi joudu suurella todennäköisyydellä.

Voi olla hyvin silmiä avaavaa käydä tuo hoitomalli läpi toisesta perspektiivistä. Ymmärrän kyllä jos joku normijamppa tällaista kannattaa joka ajattelee varmaan tästäkin ketjusta että hullujen horinaa että eihän ne parastansa tajua. On suorastaan myytti siitä, kuinka joku ei vain tajua ottaa lääkkeitään ja on tietenkin sen seurauksena tosi sairas ja jopa väkivaltainen niin siksi pitää ottaa ne lääkkeet- Toki varmaan psykiatrian ammattilaisen perspektiivistäkin tulee herkästi ajatus että "miksei ne vaan vedä niitä lääkkeitään, ja ymmärrä parastaan" ja meidän kirjallisuuskin sanoo sitä ja tätä kuin hyödyllisiä nämä lääkkeet on.

On helppo uskoa, että psykiatrit ja mt-ammattilaiset tekevät yksinomaan oikeita päätöksiä ja selkeitä diagnooseja ja aina havaitsevat esim. hoidolla tuottamansa tai entisen hoidon tuottaman harmin.

Jos puututaan merkittävästi yksilön oikeuksiin niin tämän toivoisi olevan itsestäänselvää. Vaan se ei ole.

eihän se olisi ihan täysin eettistä esim lääkitä lääkinnän haittoja tai henkisiä arpia hoidosta joka on pahentanut ihmisen tilaa?

On helppo uskoa että potilaat pystyvät valtaepäsuhdassa puolustautumaan pää pökkyrään lääkittynä jos ovat jonkun kaltoinkohtelun uhriksi joutuneet pakkolääkintäasiassa. On helppo kuitata ihmisoikeuksiin merkittävästi puuttuva hoito jota toteutetaan melko kovia keinoja käyttäen "heikompiosaisten auttamisena". On helppo todeta että no "vaikeammat sairaudet tarvii raskaammat hoidot ja hei, kaikissa hoidoissa on haittavaikutuksia". Noh, syöpähoitoja ei kukaan kyllä injektoi kehoosi väkisin.

Oikeastihan tässä on eri sävyjä.
Toimenpiteet minkä kohteeksi potilaat joutuvat, olisivat oikeassa elämässä jo pahoinpitelyn kaltaisia jos joku löisi toisen ihmisen täyteen kyseisiä aineita joista koituisi vielä haittojakin toteuttaen hoidon fyysistä voimaa käyttäen. Toki niistä tulee yksilön oireiden vuoksi hoitoa, koska hänen todellisuudentajunsa on joku nähnyt heittävän, hän käyttäytyy epätoivotulla tavalla itselleen tuhoisasti tai on muita syitä jossa ihmiselle voidaan potentiaalisesti tuottaa harmia ja henkisiä arpia hoidon nimissä.

Pakkohoito ja etenkin lakien koventaminen on asia josta pitäisi aina herätä keskustelua koska kyseessä on yksilön oikeudet ja potentiaali siihen että jonkun henkistä tilaa pahennetaan keinoilla, jotka ovat kovia keinoja ja ylittävät monia rajoja joita ei monessa muussa tilanteessa pidettäisi sopivana.

Lue lisää

Meillä on terveitä työssä käyneitä sairaslomalla kun menneet hakemaan apua vaikka avioeroon väkivaltaan tai uhkailuun tai joku lestalahko laittanut saatanalle ( hoitokoukset) tai hellarit ( eniten romaneja.

Anonyymi kirjoitti:

No se joka on niin varma jokaisen ns oikeuksista menköön toisin hoitelemaan näiden oikeuksia Takaan että ovat hiljaa sen jälkeen . Kun hoitajaa vedetään turpiin vaan siksi kun hän on olemassa niin silloin laitetaan oikeudet toisille ihmisille se kun potilaille ei terve ihminen mene lyömään ketään .
Niin että potilaitakin on erilaisia moni et vaadi mitään vaan on hiljaa traumojensa kanssa

Lue lisää

No monet hoitajat taas on parisuhteessa monissa missä lyödään huorataan juodaan vedetään huumeita uhkaillaan. Tietyt uskonnot uhkailee aina muumio kamaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään ei ole kauheampaa kuin olla pakkohoidossa ja samaan aikaan kokea lääkkeistä haittaa ja sitten joku hoitaja siinä sanoo että näytä suusi että menihän se lääke kurkusta alas ja tiedät että kun otat sen olet taas turrampi, ja sinulle tulee entistä pahempi olla. Jos et ota lääkkeitä, sinua uhkaillaan voimankäytöllä ja suurin syntisi tähän uhkailuun on ollut lääkkeiden ottamattomuus. Kun lähdet pakkohoidosta pois,alasajat lääkkeitä ja olo alkaa kohenemaan vieroitusoireiden jälkeen (joita kestää pitkä aika) vaikka kuinka sinulla piti olla aivosairaus tai muu joka tarvii lääkkeitä mutta hoksaat että sinulla oli tosiaan aivot päässä jotka kykenevät ratkoman ongelmia ja löytämään uusia selviytymiskeinoja ja oikeasti kognitiivinen kapasiteettisi kohenee lääkkeiden jälkeen.

Sitten lähdet huoneeseen lääkkeenoton jälkeen ja mietit miten päin olet. Jalkojasi kutisee sisältä, ikäänkuin olisi pakko liikehtiä eteenpäin kokoajan ja sinulla on hankala olla. Vaivut raskaaseen horrokseen mutta keho on levoton. Samaan aikaan pääsi sammuu mutta kehosi haluaa liikkua. Tunnet kutkuttavaa paniikkia. Toisinaan yrität juoda vettä niin paljon kuin pystyt lääkkeenoton jälkeen että tuo tunne ei tulisi niin voimakkaana. Odottelet unilääkettä että se turruttaisi hermostoasi sen verran että saat edes nukahdettua. Psykiatrin mielestä lääkenosto oli hyvä. Omasta mielestäsi se pahensi tilannetta.

Päivät elät utun keskellä etkä enää tunne itseäsi, eikä tunne oikein kukaan muukaan lääkityksissäsi. Olet jo ajat sitten tajunnut että olet lääkeherkkä ja kukaan ei sitä tunnu ymmärtävän vaan vaikka olet jo saanut haittoja lääkkeistä, lääkkeet nähdään ratkaisuna loputtomiin. Koska olet kritisoinut lääkkeitä ja se on johtanut vain kovenevampaan pakkoon, alat olla hiljaa enemmän omissa maailmoissa kommunikoimatta enää hoitotahon kanssa. Et uskalla enää avata suutasi.

Lääkkeet tuottavat huonoa oloa mutta tuskaisuus nähdään sairautesi oireena. Kun päässäsi alkaa heittää kun lääkkeitä vaihdellaan, lisäillään, pudotetaan ja kärsit vieroitusoireista, sekin on sairautesi oire. Yhtä lasketaan, toista nostetaan. Kolmannetta kokeillaan lopuksi korjaamaan haittoja joita tuli lääkkeistä. Kun lääkkeet purkaa, prosessointikyky paranee ja olo on parempi. Alat ymmärtää että kokemus oli sinulle raskas ja psykoosikin oli mielen suojakeino siirtää sinut johonkin ihan muualle arkitodellisuudesta. Opit ymmärtämään itseäsi enemmän kun mietit kaikkia niitä oireita ja ymmärrät myös sen että lääkkeet voivat lisätä sekavuuttakin.

Siinä vastaus kysymykseesi.

Ja epäilen että jos olisin jatkanut psykiatrian hoitolinjalla myös diagnoosini olisivat koventuneet.

Lue lisää

No meillä oli hoidossa pakkopaidassa Vapaakirkon jäseniä ortodokseja lestoja pääosin lyötyjä hakattu kidutettu navetassa pidetty piilossa jokunen romani kuljeskeli alapää paljaana kaikkaili lattioille. Voisi sanoa demoni. Mutta lääkkeet saa aikaan kuolaamista. Mutta hoitajat sitten siellä tapahtuu kiusaamista väärää puhetta muista ilkeyttä panettelua syyttelyä mustamaalaamista ja yllätys usein hellari uskoisia.

Anonyymi kirjoitti:

Terveellä ihmisellä on itsemääräämis oikeus mutta sairaalla ei ole kaikissa tapauksissa sillä hän ei aina ymmärrä omaa tilaansa edes

Romaninaiset teki ryöstöjä koteihin saalem.fi täällä olivat entä nämä väärillä nimillä esiintyvät laittomat tai näyttelijät sarjoissa TV sarjoissa kuten mm.yle TV.Arkki.org lahkoissa on laittomia passittomia latviasta virosta Venäjältä väärillä nimillä osa. Huumejengiä.Salakuljetusta.

Anonyymi kirjoitti:

No se joka on niin varma jokaisen ns oikeuksista menköön toisin hoitelemaan näiden oikeuksia Takaan että ovat hiljaa sen jälkeen . Kun hoitajaa vedetään turpiin vaan siksi kun hän on olemassa niin silloin laitetaan oikeudet toisille ihmisille se kun potilaille ei terve ihminen mene lyömään ketään .
Niin että potilaitakin on erilaisia moni et vaadi mitään vaan on hiljaa traumojensa kanssa

Lue lisää

Uskonnoissa on kidutusta lyödään ! Onko ne terveitä sitten ?

Anonyymi kirjoitti:

Onko mitään hoitoa olemassa mielestäsi miten auttaa näitä potilaita joilla on mt sairauksia . Jos selittää potilaalle miten hänen sairautensa on , ja ehdottaa lääkitystä niin ensin sanoo ettei hänen sairautensa ole se sairaus. Ja toiseksi ettei ala syömään lääkkeitä vapaaehtoisesti eikä pakollakaan
Siis mitä silloin tehdään potilaan hyväksi joka voi huonosti eikä ota vastaan apua jota on saatavilla .
Sanokaa nyt te jotka niin tiedätte miten hoito olisi tehtävä että ihminen voisi hyvin .
Niin moni kieltää sairautensa Ja syyttää lääkäreitä väärästä diagnoosista , ja vääristä lääkkeistä joita itse sitten otetaan murunen luulossa että vaikutus on heikompi siten ja että kyllä riittää vähempikin , ja siten pilataan koko hoito joka on laskettu oikeaksi .äniin ett annetaanko vaan olla ihmisoikeuksiaan puitteissa ja odotellaan sitä mikä jatkossa seuraa
Siis kyse on skitsofreniasta ei siin masennuksesta ja ahdistuksesta joita moni potee ja saa niihin lääkkeet , ja ohjeet miten lääke toimii . Mutta vaikea skitsofrenia ei ole lasten leikkiä mitenkään . Jos ei ihminen tajua että on sairas ja tekee asioita mitä kukaan terve ei koskaan tekisi niin katsotaanko vaan päältä ja annetaa. Ihmisoikeuksien nimissä touhuta asioita mitkä ovathänelle vahingollisia ja joita hän ei itse tiedosta

Lue lisää

Riivattu näin kuvaa vanhat kirjoitukset demonista ihmistä kuten mm.thaimaassa demoni patsaat kuvaa niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä on terveitä työssä käyneitä sairaslomalla kun menneet hakemaan apua vaikka avioeroon väkivaltaan tai uhkailuun tai joku lestalahko laittanut saatanalle ( hoitokoukset) tai hellarit ( eniten romaneja.

Lue lisää

On myös sairaita työssä käyviä, jotka ei hae sairaslomaa tarpeeseenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onko mitään hoitoa olemassa mielestäsi miten auttaa näitä potilaita joilla on mt sairauksia . Jos selittää potilaalle miten hänen sairautensa on , ja ehdottaa lääkitystä niin ensin sanoo ettei hänen sairautensa ole se sairaus. Ja toiseksi ettei ala syömään lääkkeitä vapaaehtoisesti eikä pakollakaan
Siis mitä silloin tehdään potilaan hyväksi joka voi huonosti eikä ota vastaan apua jota on saatavilla .
Sanokaa nyt te jotka niin tiedätte miten hoito olisi tehtävä että ihminen voisi hyvin .
Niin moni kieltää sairautensa Ja syyttää lääkäreitä väärästä diagnoosista , ja vääristä lääkkeistä joita itse sitten otetaan murunen luulossa että vaikutus on heikompi siten ja että kyllä riittää vähempikin , ja siten pilataan koko hoito joka on laskettu oikeaksi .äniin ett annetaanko vaan olla ihmisoikeuksiaan puitteissa ja odotellaan sitä mikä jatkossa seuraa
Siis kyse on skitsofreniasta ei siin masennuksesta ja ahdistuksesta joita moni potee ja saa niihin lääkkeet , ja ohjeet miten lääke toimii . Mutta vaikea skitsofrenia ei ole lasten leikkiä mitenkään . Jos ei ihminen tajua että on sairas ja tekee asioita mitä kukaan terve ei koskaan tekisi niin katsotaanko vaan päältä ja annetaa. Ihmisoikeuksien nimissä touhuta asioita mitkä ovathänelle vahingollisia ja joita hän ei itse tiedosta

Lue lisää

Mitä skitsofreenia on? Ihmiset on yksilöitä. Toisen skitsofrenia on ihan erilainen mitä toisella. Lisäksi on suuria eroja taidoissa ja älykkyydessä. Kun yritetään laittaa kaikki skitsofreenikot samalle viivalle niin ei hyvin mene. Skitsofreenikkokin voi olla ihan järkevä ja älykäs ihminen toisin kuin täällä esitetään. Yhteiskunta on sairas ja se sairastuttaa ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä skitsofreenia on? Ihmiset on yksilöitä. Toisen skitsofrenia on ihan erilainen mitä toisella. Lisäksi on suuria eroja taidoissa ja älykkyydessä. Kun yritetään laittaa kaikki skitsofreenikot samalle viivalle niin ei hyvin mene. Skitsofreenikkokin voi olla ihan järkevä ja älykäs ihminen toisin kuin täällä esitetään. Yhteiskunta on sairas ja se sairastuttaa ihmisen.

Lue lisää

Skitsofreenikoita on todellakin erilaisia, ja esimerkiksi heidän työ- /tai ylipäätään kyky toimia yhteiskunnassa on hyvin yksilöllistä.

Skitsofrenian "outous" onkin juuri siinä, että miten niin älykäs ihminen voi olla myös niin vinksallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä skitsofreenia on? Ihmiset on yksilöitä. Toisen skitsofrenia on ihan erilainen mitä toisella. Lisäksi on suuria eroja taidoissa ja älykkyydessä. Kun yritetään laittaa kaikki skitsofreenikot samalle viivalle niin ei hyvin mene. Skitsofreenikkokin voi olla ihan järkevä ja älykäs ihminen toisin kuin täällä esitetään. Yhteiskunta on sairas ja se sairastuttaa ihmisen.

Lue lisää

Mitä älykkäämpi skitsofreenikko, niin sitä hurjempia on ne ajatushimmelit.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään ei ole kauheampaa kuin olla pakkohoidossa ja samaan aikaan kokea lääkkeistä haittaa ja sitten joku hoitaja siinä sanoo että näytä suusi että menihän se lääke kurkusta alas ja tiedät että kun otat sen olet taas turrampi, ja sinulle tulee entistä pahempi olla. Jos et ota lääkkeitä, sinua uhkaillaan voimankäytöllä ja suurin syntisi tähän uhkailuun on ollut lääkkeiden ottamattomuus. Kun lähdet pakkohoidosta pois,alasajat lääkkeitä ja olo alkaa kohenemaan vieroitusoireiden jälkeen (joita kestää pitkä aika) vaikka kuinka sinulla piti olla aivosairaus tai muu joka tarvii lääkkeitä mutta hoksaat että sinulla oli tosiaan aivot päässä jotka kykenevät ratkoman ongelmia ja löytämään uusia selviytymiskeinoja ja oikeasti kognitiivinen kapasiteettisi kohenee lääkkeiden jälkeen.

Sitten lähdet huoneeseen lääkkeenoton jälkeen ja mietit miten päin olet. Jalkojasi kutisee sisältä, ikäänkuin olisi pakko liikehtiä eteenpäin kokoajan ja sinulla on hankala olla. Vaivut raskaaseen horrokseen mutta keho on levoton. Samaan aikaan pääsi sammuu mutta kehosi haluaa liikkua. Tunnet kutkuttavaa paniikkia. Toisinaan yrität juoda vettä niin paljon kuin pystyt lääkkeenoton jälkeen että tuo tunne ei tulisi niin voimakkaana. Odottelet unilääkettä että se turruttaisi hermostoasi sen verran että saat edes nukahdettua. Psykiatrin mielestä lääkenosto oli hyvä. Omasta mielestäsi se pahensi tilannetta.

Päivät elät utun keskellä etkä enää tunne itseäsi, eikä tunne oikein kukaan muukaan lääkityksissäsi. Olet jo ajat sitten tajunnut että olet lääkeherkkä ja kukaan ei sitä tunnu ymmärtävän vaan vaikka olet jo saanut haittoja lääkkeistä, lääkkeet nähdään ratkaisuna loputtomiin. Koska olet kritisoinut lääkkeitä ja se on johtanut vain kovenevampaan pakkoon, alat olla hiljaa enemmän omissa maailmoissa kommunikoimatta enää hoitotahon kanssa. Et uskalla enää avata suutasi.

Lääkkeet tuottavat huonoa oloa mutta tuskaisuus nähdään sairautesi oireena. Kun päässäsi alkaa heittää kun lääkkeitä vaihdellaan, lisäillään, pudotetaan ja kärsit vieroitusoireista, sekin on sairautesi oire. Yhtä lasketaan, toista nostetaan. Kolmannetta kokeillaan lopuksi korjaamaan haittoja joita tuli lääkkeistä. Kun lääkkeet purkaa, prosessointikyky paranee ja olo on parempi. Alat ymmärtää että kokemus oli sinulle raskas ja psykoosikin oli mielen suojakeino siirtää sinut johonkin ihan muualle arkitodellisuudesta. Opit ymmärtämään itseäsi enemmän kun mietit kaikkia niitä oireita ja ymmärrät myös sen että lääkkeet voivat lisätä sekavuuttakin.

Siinä vastaus kysymykseesi.

Ja epäilen että jos olisin jatkanut psykiatrian hoitolinjalla myös diagnoosini olisivat koventuneet.

Lue lisää

Näinhän se aina menee. Miksi yleensä sitten mennään vastaanotolle jos on terve ,, ennakkoluulot lääkkeistä on monille jokapäiväistä elämää. Entäs jos sanoisit lääkärille miten turraksi tulet lääkkeen oton jälkeen niin saattaisi ola paremmat tulokset jos keskustelisi asiasta avoimesti.
Mutta koska kuvassa on mukana ajatus aina että ” ne” haluavat vaan pahaa sinulle, niin miten yleensä voisikaan tulla terveeksi.
Pitää lähteä ajatuksesta että lääkärit todella haluaa auttaa, ja luottaa siihen niin ei kehokaan reagoi tavalla jossa autonominen hermosto oireilee.
siis mitä hoitoa tällaiselle potilaalle sitten pitäisi antaa, joka elää harhojensa kanssa ja kieltää sairautensa . Itse sanoisin että ei mene sitten ollenkaan vastaanotoille koska mieli on täynnä ennakkoluuloja joka asiasta mikä on muka uhka ihmiselle.
Silloin on vaan oltava kotona ja tulla terveeksi omilla keinoillaan, siis ei mene vastaanotoille koska ei muka luota lääketieteeseen .niin paljon on ihmisiä jotka voivat huonosti erilaisista syistä , ja yleensä alkavat voimaan paremmin hoidon kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreenikoita on todellakin erilaisia, ja esimerkiksi heidän työ- /tai ylipäätään kyky toimia yhteiskunnassa on hyvin yksilöllistä.

Skitsofrenian "outous" onkin juuri siinä, että miten niin älykäs ihminen voi olla myös niin vinksallaan.

Lue lisää

Tiedän yhden miehen jolla oli aina parhaat todistukset koulussa ja oli hyvä tåratkaisemaan ongelmia , oikea nero . Eräänä päivänä vaan tapahtui hönen elämässään jotain joka sai hänet ammuskelemaan ihmisiä kohti, ja sen jälkeen häne ei koskaan tullut ennalleen . Olin tuttu hönen siskonsa kanssa . Tänään ei näitä kumpaakaan ole enää elossa, ja olen monet kerrat miettinyt, mitä tapahtui pojan elämässä kun muutos tuli ihan vaan yhdessä päivässä, sitä ei tiedä kukaan , ainoastaan hän itse mutta kun ei elä enää niin ei saa koskaan tietääkään

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän yhden miehen jolla oli aina parhaat todistukset koulussa ja oli hyvä tåratkaisemaan ongelmia , oikea nero . Eräänä päivänä vaan tapahtui hönen elämässään jotain joka sai hänet ammuskelemaan ihmisiä kohti, ja sen jälkeen häne ei koskaan tullut ennalleen . Olin tuttu hönen siskonsa kanssa . Tänään ei näitä kumpaakaan ole enää elossa, ja olen monet kerrat miettinyt, mitä tapahtui pojan elämässä kun muutos tuli ihan vaan yhdessä päivässä, sitä ei tiedä kukaan , ainoastaan hän itse mutta kun ei elä enää niin ei saa koskaan tietääkään

Lue lisää

Ei se muutos tule yhdessä päivässä, pinnan alla usein kuplii pitkiäkin aikoja, ja jossain vaiheessa kaikki saattaa sitten mennä överiksi.
Useinhan on ollut, jos joku on tehnyt jotain pahaa, niin naapureilta tai tutuilta on siitä ihmisestä kyselty sanovat, että on ollut rauhallinen, ystävällinen, mukava ym. Sitten tuleekin jokin yllättävä tilanne, joka kohauttaa ympäristöä, kukaan ei olisi hänestä uskonut, jne..

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän yhden miehen jolla oli aina parhaat todistukset koulussa ja oli hyvä tåratkaisemaan ongelmia , oikea nero . Eräänä päivänä vaan tapahtui hönen elämässään jotain joka sai hänet ammuskelemaan ihmisiä kohti, ja sen jälkeen häne ei koskaan tullut ennalleen . Olin tuttu hönen siskonsa kanssa . Tänään ei näitä kumpaakaan ole enää elossa, ja olen monet kerrat miettinyt, mitä tapahtui pojan elämässä kun muutos tuli ihan vaan yhdessä päivässä, sitä ei tiedä kukaan , ainoastaan hän itse mutta kun ei elä enää niin ei saa koskaan tietääkään

Lue lisää

Itse olen niin psykiatriakriittinen nykyään että en usko konseptiin skitsofrenia enää kovin suurella luottamuksella.

https://www.psychologytoday.com/intl/blog/psychiatry-through-the-looking-glass/202011/creating-unitary-mental-illness-called

Kyseinen diagnoosi lisää stigmaa jo pelkän nimivalintansa takia, leimaa syyttäsuotta osan ihmisistä aivosairaiksi tai väkivaltaisiksi ja voi tehdä tunteen sairaudesta josta ei kykene parantumaan.

Toivon että kyseinen diagnoosi joskus poistetaan ja muutetaan sairasluokituksessa joksikin jossa on optimistisempi sävy tulevaisuuden kannalta

Ja varmasti on niitä ketkä ei ole tulleet ymmärretyksi, saaneet oikeasti ymmärtäväistä hoitoa (esim traumat on ignoorattu), kenties saaneet hoidosta haittaa jota on tulkittu sairauden oireena ja skitsofreniasta tullut uusi taakka.

Ihmisten kärsimys trivialisoidaan tällaisten termien alle. Ja auta armias jos lääkehoito ei sovikaan jollekin ja sopiikin paremmin lääkkeettömyys. Mikä taakka skitsofreniasta tuleekaan!

Ja väittääkö tuo erikoistuva psykiatri, että antipsykootit pidentävät potilaiden ikää joka jää normaaliväestöä yli kymmenen vuotta lyhyemmäksi? Ja että muka jatkuva lääkintä ehkäisisi itsemurhia erittäin tehokkaasti?

Itse olin joskus pakkolääkitty lyhyen aikaa ja tällaiset kirjoitukset saavat karvat nousemaan pystyyn. Pakkolääkintä alkoi kun olin jo kokenut lääkkeistä haittaa ja parhaillaan koin haittaa joka huononsi henkistä vointia. Lopetin lääkkeet täysin vastoin psykiatrin suositusta ja oloni alkoi hiljalleen kohentua lääkkeitä alasajamalla. Päätin valita erilaisen keinon hoitaa hyvinvointiani lääkemallista poispäin siirtyen. Väittäisin että toisinaan lääkkeiden seuraamuksista voi viedä pitkän aikaa toipua etenkin jos on saanut haittaa tai pahoja vieroitusoireita. Kokemukseni ei ole se, että psykiatrit aina ymmärtäisivät tämän päälle.

En ole sen jälkeen kun oloni sain tasapainoon lääkkeitä alasajaessa ole ollut kertaakaan enää osastolla ja siitä on vuosia.

Psykiatrian lääkkeet sairaalassa koin kognitiivisia häiriöitä puhkaisevana, ahdistavalla tavalla turruttavana, ne laukaisi pitkän listan elämänlaatua häiritseviä oireita ja jopa oireita jotka heikensi henkistä vointia merkittävästi. Koin pakottavan hoidon kammottavana. Lääkehaitat olivat pahinta mitä olen elämässäni kokenut.

Niiden käyttöä ei voida puolustella silläkään väkisin, että hei ihminenhän voi ne lopettaa ja ei lääkkeet ole sentään mikään lobotomia, eli ei vaikutukset jää pysyviksi. Olen eri mieltä, kärsin pitkäaikaislääkinnän seurauksena edelleen tietyistä oireista mitkä puhkesivat lääkehaittojen myötä. Epäilen että lääkehaittojani lääkittiin yhä uusilla lääkkeillä hoitaen ikäänkuin lääkkeen tuomaa haittaa ja pahaa oloa polyfarmasialla.

Näistä syistä koen velvollisuudekseni kirjoittaa potilaana vastaan tämän psykiatrin toiveita muuttaa hoitomallia Suomessa yhtään mitenkään "community treatment order"-suuntaan. En usko olevani ainoa jolla on negatiivisia kokemuksia lääkkeistä tai jotka ovat saattaneet jopa kokea lääkkeettömyyden tai mahdollisimman pienet lääkeannokset itselleen parhaana vaihtoehtona. Joiden näkemys siitä mikä itselle on parasta voi erota psykiatrin näkemyksestä ja psykiatri voi jopa myöhemmin tämän asian allekirjoittaa, että kyllä, lääkkeiden alasajo taisikin olla parempi idea. Nämäkin ihmiset saattaisivat pahimmassa tapauksessa joutua tällaisen yhteisössä tapahtuvan pakkohoidon kohteeksi. Pahimmassa tapauksessa osa saattaa olla lääkeherkkiä tai poikkeuksellisen herkkiä reagoimaan lääkkeisiin negatiivisella tavalla mutta heidät niputetaan psykiatrian hoitomallissa kuin sarakkeisiin jossa siihen ja siihen tautiin on sitten sellainen hoitokeino ja hoitojen haitatkin saatetaan nähdä ihmisen sairauden oireina. Joskus ihmiset voivat joutua negatiivisiin lääkekierteisiinkin jotka heikentävät oloa mutta ratkaisuksi on usein aina samaa. Paitsi Norjassa on kehitelty jotain muutakin: https://www.bbc.com/news/stories-56097028

Psykoosi ei ole synonyymi sille että sinut pitää lääkitä antipsykooteilla tietynlaiseksi. Kyseenalaistan myös psykiatrien käsityksiä psykiatrisista sairauksista tai psykoosista lähtökohtaisesti aivosairautena jota muka lääkitys kääntäisi pois joka luo ikäänkuin liian helpon idean siitä että jotakuta pitäisi pakkolääkitä vaikka asia voi olla paljon monimutkaisempi ja vaatia enemmän eettistä pohdintaa. Jos lääkkeitä pidetään yksinomaa neuroprotektiivisina ja itsemurhalta suojaavina, unohdetaan kyllä se toinen puoli. Kritiikkiäkin löytyy tätä antipsykoottien neuroprotektiivisuutta vastaan. Tokihan tätä voidaan käyttää vaan "tekosyynä" pakkolääkitä joitakin ihmisiä koska oikeasti nämä lääkkeet hyödyttää niin kivasti psykiatriaa siinä että niillä saadaan lääkittyä niin muistisairas mummo kuin käytöshäiriöinen pikkulapsikin mukavan rauhalliseksi ja helposti kontrolloitavaksi. Ei toki aina, koska lääkkeisiin voi sisältyä esim agitaatiota.

Jos minun tilanteessani minut olisi vielä avohoidossakin pakotettu käyttämään antipsykootteja, voi olla että en olisi täällä enää. Minun piti saada tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen, vaikka aluksi kärsinkin esim. vieroitusoireiden vuoksi. Tuntuu kuin kivi olisi otettu sydämeltä pois kun pääsin niistä eroon.

Potilaita ei pidä rankaista siitä, että keho mukautuu lääkkeisiin (dependence) miksi ne voi olla hankala ajaa alas ja vointi voi heitellä vieroitusvaiheessa. Potilaita ei pidä rankaista siitä että vieroitusoireisto voi olla myös henkisen tason oireita pakottamalla heitä käyttämään lääkettä vaikka heillä on niissä pahimmillaan paha olla.

Toivon, että tuon psykiatrin kirjoitus jää aivopieruturahdukseksi ja mt-systeemi muuttuu enemmän ihmisoikeuksien suuntaan. Ja määrärahoja annetaan sen verran, että systeemi muuttuu ihmisoikeudet mahdollisimman hyvin huomioiviksi jossa myös kärsiville ihmisille annetaan oikeutta päättää ruumiistaan ja mielestään. Sillä monella on siitä sanottavaa vaikka heidät kuinka leimattaisiin "sairaudentunnottomiksi" tai muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja väittääkö tuo erikoistuva psykiatri, että antipsykootit pidentävät potilaiden ikää joka jää normaaliväestöä yli kymmenen vuotta lyhyemmäksi? Ja että muka jatkuva lääkintä ehkäisisi itsemurhia erittäin tehokkaasti?

Itse olin joskus pakkolääkitty lyhyen aikaa ja tällaiset kirjoitukset saavat karvat nousemaan pystyyn. Pakkolääkintä alkoi kun olin jo kokenut lääkkeistä haittaa ja parhaillaan koin haittaa joka huononsi henkistä vointia. Lopetin lääkkeet täysin vastoin psykiatrin suositusta ja oloni alkoi hiljalleen kohentua lääkkeitä alasajamalla. Päätin valita erilaisen keinon hoitaa hyvinvointiani lääkemallista poispäin siirtyen. Väittäisin että toisinaan lääkkeiden seuraamuksista voi viedä pitkän aikaa toipua etenkin jos on saanut haittaa tai pahoja vieroitusoireita. Kokemukseni ei ole se, että psykiatrit aina ymmärtäisivät tämän päälle.

En ole sen jälkeen kun oloni sain tasapainoon lääkkeitä alasajaessa ole ollut kertaakaan enää osastolla ja siitä on vuosia.

Psykiatrian lääkkeet sairaalassa koin kognitiivisia häiriöitä puhkaisevana, ahdistavalla tavalla turruttavana, ne laukaisi pitkän listan elämänlaatua häiritseviä oireita ja jopa oireita jotka heikensi henkistä vointia merkittävästi. Koin pakottavan hoidon kammottavana. Lääkehaitat olivat pahinta mitä olen elämässäni kokenut.

Niiden käyttöä ei voida puolustella silläkään väkisin, että hei ihminenhän voi ne lopettaa ja ei lääkkeet ole sentään mikään lobotomia, eli ei vaikutukset jää pysyviksi. Olen eri mieltä, kärsin pitkäaikaislääkinnän seurauksena edelleen tietyistä oireista mitkä puhkesivat lääkehaittojen myötä. Epäilen että lääkehaittojani lääkittiin yhä uusilla lääkkeillä hoitaen ikäänkuin lääkkeen tuomaa haittaa ja pahaa oloa polyfarmasialla.

Näistä syistä koen velvollisuudekseni kirjoittaa potilaana vastaan tämän psykiatrin toiveita muuttaa hoitomallia Suomessa yhtään mitenkään "community treatment order"-suuntaan. En usko olevani ainoa jolla on negatiivisia kokemuksia lääkkeistä tai jotka ovat saattaneet jopa kokea lääkkeettömyyden tai mahdollisimman pienet lääkeannokset itselleen parhaana vaihtoehtona. Joiden näkemys siitä mikä itselle on parasta voi erota psykiatrin näkemyksestä ja psykiatri voi jopa myöhemmin tämän asian allekirjoittaa, että kyllä, lääkkeiden alasajo taisikin olla parempi idea. Nämäkin ihmiset saattaisivat pahimmassa tapauksessa joutua tällaisen yhteisössä tapahtuvan pakkohoidon kohteeksi. Pahimmassa tapauksessa osa saattaa olla lääkeherkkiä tai poikkeuksellisen herkkiä reagoimaan lääkkeisiin negatiivisella tavalla mutta heidät niputetaan psykiatrian hoitomallissa kuin sarakkeisiin jossa siihen ja siihen tautiin on sitten sellainen hoitokeino ja hoitojen haitatkin saatetaan nähdä ihmisen sairauden oireina. Joskus ihmiset voivat joutua negatiivisiin lääkekierteisiinkin jotka heikentävät oloa mutta ratkaisuksi on usein aina samaa. Paitsi Norjassa on kehitelty jotain muutakin: https://www.bbc.com/news/stories-56097028

Psykoosi ei ole synonyymi sille että sinut pitää lääkitä antipsykooteilla tietynlaiseksi. Kyseenalaistan myös psykiatrien käsityksiä psykiatrisista sairauksista tai psykoosista lähtökohtaisesti aivosairautena jota muka lääkitys kääntäisi pois joka luo ikäänkuin liian helpon idean siitä että jotakuta pitäisi pakkolääkitä vaikka asia voi olla paljon monimutkaisempi ja vaatia enemmän eettistä pohdintaa. Jos lääkkeitä pidetään yksinomaa neuroprotektiivisina ja itsemurhalta suojaavina, unohdetaan kyllä se toinen puoli. Kritiikkiäkin löytyy tätä antipsykoottien neuroprotektiivisuutta vastaan. Tokihan tätä voidaan käyttää vaan "tekosyynä" pakkolääkitä joitakin ihmisiä koska oikeasti nämä lääkkeet hyödyttää niin kivasti psykiatriaa siinä että niillä saadaan lääkittyä niin muistisairas mummo kuin käytöshäiriöinen pikkulapsikin mukavan rauhalliseksi ja helposti kontrolloitavaksi. Ei toki aina, koska lääkkeisiin voi sisältyä esim agitaatiota.

Jos minun tilanteessani minut olisi vielä avohoidossakin pakotettu käyttämään antipsykootteja, voi olla että en olisi täällä enää. Minun piti saada tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen, vaikka aluksi kärsinkin esim. vieroitusoireiden vuoksi. Tuntuu kuin kivi olisi otettu sydämeltä pois kun pääsin niistä eroon.

Potilaita ei pidä rankaista siitä, että keho mukautuu lääkkeisiin (dependence) miksi ne voi olla hankala ajaa alas ja vointi voi heitellä vieroitusvaiheessa. Potilaita ei pidä rankaista siitä että vieroitusoireisto voi olla myös henkisen tason oireita pakottamalla heitä käyttämään lääkettä vaikka heillä on niissä pahimmillaan paha olla.

Toivon, että tuon psykiatrin kirjoitus jää aivopieruturahdukseksi ja mt-systeemi muuttuu enemmän ihmisoikeuksien suuntaan. Ja määrärahoja annetaan sen verran, että systeemi muuttuu ihmisoikeudet mahdollisimman hyvin huomioiviksi jossa myös kärsiville ihmisille annetaan oikeutta päättää ruumiistaan ja mielestään. Sillä monella on siitä sanottavaa vaikka heidät kuinka leimattaisiin "sairaudentunnottomiksi" tai muuta.

Lue lisää

"Viimevuosina on alkanut näkyä kirjoituksia ihan arvovaltaisiltakin tahoilta ja auktoriteeteiltä ihmisoikeuksia kunnioittavamman mt-hoidon puolesta jossa on hiukan alettu viedä painopistettä muualle ylimedikalisoituneesta mt-hoidosta."

Kuten esimerkiksi WHO Maailman terveysjärjestö ja YK:
https://madinfinland.org/who-ja-yhdistyneet-kansakunnat-annetaan-vapauden-soida-hulluille/

Anonyymi kirjoitti:

"Viimevuosina on alkanut näkyä kirjoituksia ihan arvovaltaisiltakin tahoilta ja auktoriteeteiltä ihmisoikeuksia kunnioittavamman mt-hoidon puolesta jossa on hiukan alettu viedä painopistettä muualle ylimedikalisoituneesta mt-hoidosta."

Kuten esimerkiksi WHO Maailman terveysjärjestö ja YK:
https://madinfinland.org/who-ja-yhdistyneet-kansakunnat-annetaan-vapauden-soida-hulluille/

Lue lisää

Lainausta tuosta edellisestä linkistä:
"Vuonna 2020 kidutusta käsittelevä YK:n erityisesittelijä nosti esiin kysymyksen pakkohoidosta psykiatriassa. Esittelijä kirjoitti, että tällaisiin toimenpiteisiin ”liittyy yleensä erittäin syrjiviä ja painostavia yrityksiä kontrolloida tai ’korjata’ uhrin persoonallisuutta, käyttäytymistä tai valintoja, jolloin ne aiheuttavat lähes aina voimakasta piinaa tai kärsimystä”. Erityisesittelijän näkemyksen mukaan, jos kaikki muut määrittelyn ehdot täyttyvät, tällaiset käytännöt näin ollen voivat olla kidutusta.

WHO:n vuoden 2021 raportissa toistetaan tämä ajatus. Siinä todettiin, että vaikka yli 180 maata oli ratifioinut CRPD:n, vain harvat olivat ottaneet käyttöön standardit, jotka täyttävät CRPD:n vaatimuksen luoda ”palveluita ilman pakkokeinoja”. WHO:n kirjoittajat kirjasivat:

Mielenterveysjärjestelmiin, myös ammatilliseen koulutukseen ja kuntoutukseen, on sisäänrakennettu käsitys pakkokeinojen tarpeellisuudesta, ja sitä vahvistetaan kansallisella mielenterveyslainsäädännöllä ja muulla lainsäädännöllä. Pakkokäytännöt ovat yleisiä ja niitä käytetään yhä enemmän palveluissa eri puolilla maailmaa, vaikkei ole näyttöä siitä, että niistä olisi mitään hyötyä. Päinvastoin on paljon näyttöä siitä, että ne johtavat fyysisiin ja psyykkisiin haittoihin ja jopa kuolemaan. Pakkokäytäntöjen kohteeksi joutuneet ihmiset raportoivat tuntevansa tulleensa kohdelluksi epäinhimillisesti ja epäkunnioittavasti, menettävänsä vaikutusmahdollisuutensa ja jäävänsä heitä koskevien päätösten ulkopuolelle. Monet kokevat sen eräänlaisena traumana tai uudelleen traumatisoitumisena, joka johtaa heidän tilansa huononemiseen ja kasvaneeseen ahdistukseen. Pakkokäytännöt heikentävät myös merkittävästi ihmisten luottamusta mielenterveyspalveluiden henkilökuntaan, minkä seurauksena ihmiset välttävät hakeutumista hoitoon ja tuen piiriin. Pakkokeinoilla on myös kielteisiä vaikutuksia pakkokeinoja käyttävien ammattilaisten hyvinvointiin."

Ihmisoikeuksista puhuttaessa täytyy muistaa että myös uhreilla on ihmisoikeudet, vaikka tietyllä tapaa rikoksentekijöiden ihmisoikeuksilla voitaisiinkin ikään kuin mitata yhteiskunnan sivistystasoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisoikeuksista puhuttaessa täytyy muistaa että myös uhreilla on ihmisoikeudet, vaikka tietyllä tapaa rikoksentekijöiden ihmisoikeuksilla voitaisiinkin ikään kuin mitata yhteiskunnan sivistystasoa.

Lue lisää

Kehen viittaat sanalla uhri? Ne ketkä joutuvat pakkohoidon kohteeksi eivät ole välttämättä rikosten tekijöitä tai tehneet väkivaltarikoksia.

Olen nähnyt pikkumummelien pakkolääkintää osastolla, tai nuorten naisten mitkä eivät osoita mitään väkivaltaa joille ukaasi on että jos et ota lääkkeitä ne sinuun väkisin injektoidaan.

. Lisäksi vankiloissa istuu paljon ihmisiä jotka on tehneet pahaa väkivaltaa ihmisille, esim Breivik joka tappoi kymmeniä ihmisiä mutta häntä ei ole todettu syyntakeettomaksi. Hänellä epäiltiin skitsofreniaa mutta sitä ei vahvistettu ja hän on siis ihan syyntakeellisena vankilassa, ei mielisairaalassa eikä käsityskykyni mukaan ole siis myöskään pakkolääkehoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kehen viittaat sanalla uhri? Ne ketkä joutuvat pakkohoidon kohteeksi eivät ole välttämättä rikosten tekijöitä tai tehneet väkivaltarikoksia.

Olen nähnyt pikkumummelien pakkolääkintää osastolla, tai nuorten naisten mitkä eivät osoita mitään väkivaltaa joille ukaasi on että jos et ota lääkkeitä ne sinuun väkisin injektoidaan.

. Lisäksi vankiloissa istuu paljon ihmisiä jotka on tehneet pahaa väkivaltaa ihmisille, esim Breivik joka tappoi kymmeniä ihmisiä mutta häntä ei ole todettu syyntakeettomaksi. Hänellä epäiltiin skitsofreniaa mutta sitä ei vahvistettu ja hän on siis ihan syyntakeellisena vankilassa, ei mielisairaalassa eikä käsityskykyni mukaan ole siis myöskään pakkolääkehoidossa.

Lue lisää

Suurin rikos mihin moni pakkohoitotason ihminen syyllistyy on yhteiskunnan tai osaston kirjoittamattomien käytösnormien rikkominen (osastolla on aikalailla kova kuri kaikenlaisille tunneilmaisuille ja kaikkeen reagoidaan hyvin matalalla kynnyksellä), muiden mielestä outo tai epämiellyttävä käytös tai puhe, se että on jotain uskomuksia mitkä voi saada käyttäytymään ikävällä tai häiritsevällä tavalla, se että joku toinen joutuu huolehtimaan heistä tavallista enemmän tai esim itsetuhoisuus tai haitallinen käytös muille. Aina pakkohoidon kohteeksi joutuva ei välttämättä ole kuitenkaan päällepäin niin häiritsevä.

Antipsykootit sopivat kuin nenä päähän toisen ihmisen käytöksen tukahduttamiseen ja sosiaaliseen kontrolliin koska ne on lamaavia ja harvalla menee edes yksi lääke vaan kyllä siellä menee sedatiivia sun monenlaista päällekkäin. Toki tätä lääkintä prosessia perustellaan esim jollain biologisilla seikoilla yrittämällä esim vedota että kyseessä on aivosairaus miksi olisi oikeutetumpaa kajota toiseen biologisesti.

Se ei toki välttämättä ihmisestä itsestään tunnu yhtä hyvältä kun olet lamattu ja kenties kärsit lääke haitoista ja olet menettänyt jotain itsessäsi.

Psykiatrit voivat tulkita harhoiksi sellaisiakin asioita kuten lääke haitoista puhuminen jos ne ei sovi haittana psykiatrin maailmankuvaan. Lisäksi nykypäivänä yhä useampi voimakkaampi reaktio elämässä tapahtuneeseen kärsimykseen tulkitaan medikalisoituneen perspektiivin läpi.

Pakko lääkinnässä saatetaan kuten ylläolevassa kirjoituksessa mainittiin yrittää muokata ihmisen persoonaa myös siinä sivussa. Ihmiselle kun pakotetaan lääkkeitä siinä sivussa sanatta ilmaistaan "sinun käytöksesi on väärin, ne pitää muokata lääkkeillä". Jotkut traumatisoituvat kuten tuossa linkissä mainittiin pakkohoidosta.

Veikkaan että jos ihmiset joutuisivat tilanteeseen jossa heitä pakkolääkittäisiin niin monen mielipide pakkohoitoa kohtaan muuttuisi kriittisemmäksi. Mutta ne on niitä - Muita - niin mitä väliä

Yleensä on kyllä niin että se joka myöntä sairautensa ja haluaa tulla terveeksi ei tunne koskaa että häntä kontrolloidaan sillä ainut ajatus mikä hänellä on se etttä tulisi terveeksi. Muut sitten huutelevat kontrollista . On olemassa sairauksia joissa on oltava kontrolli ihan vaan siitä syystä ettei ihminen itse ole terve vaan elää ihan muissa maailmoissa . Joku peittelee ikkunansa ja sanoo että on sota ja on tullut käsky peittää ikkunat ,no se ei kenenltään ole poissa mutta jos tämä joku saisi jonkun kontrolloimaan itseään ja lääkityksen. Niin ei peittelivät ikkunoista. .
Joten tapauksia on niin monenlaisia ja myös ihmisiä
Ketään eilaiteta hoitoon koka sitä ei tarvitse. Ei aina edes niitä jotka tarvitsisivat. .

Anonyymi kirjoitti:

Ja väittääkö tuo erikoistuva psykiatri, että antipsykootit pidentävät potilaiden ikää joka jää normaaliväestöä yli kymmenen vuotta lyhyemmäksi? Ja että muka jatkuva lääkintä ehkäisisi itsemurhia erittäin tehokkaasti?

Itse olin joskus pakkolääkitty lyhyen aikaa ja tällaiset kirjoitukset saavat karvat nousemaan pystyyn. Pakkolääkintä alkoi kun olin jo kokenut lääkkeistä haittaa ja parhaillaan koin haittaa joka huononsi henkistä vointia. Lopetin lääkkeet täysin vastoin psykiatrin suositusta ja oloni alkoi hiljalleen kohentua lääkkeitä alasajamalla. Päätin valita erilaisen keinon hoitaa hyvinvointiani lääkemallista poispäin siirtyen. Väittäisin että toisinaan lääkkeiden seuraamuksista voi viedä pitkän aikaa toipua etenkin jos on saanut haittaa tai pahoja vieroitusoireita. Kokemukseni ei ole se, että psykiatrit aina ymmärtäisivät tämän päälle.

En ole sen jälkeen kun oloni sain tasapainoon lääkkeitä alasajaessa ole ollut kertaakaan enää osastolla ja siitä on vuosia.

Psykiatrian lääkkeet sairaalassa koin kognitiivisia häiriöitä puhkaisevana, ahdistavalla tavalla turruttavana, ne laukaisi pitkän listan elämänlaatua häiritseviä oireita ja jopa oireita jotka heikensi henkistä vointia merkittävästi. Koin pakottavan hoidon kammottavana. Lääkehaitat olivat pahinta mitä olen elämässäni kokenut.

Niiden käyttöä ei voida puolustella silläkään väkisin, että hei ihminenhän voi ne lopettaa ja ei lääkkeet ole sentään mikään lobotomia, eli ei vaikutukset jää pysyviksi. Olen eri mieltä, kärsin pitkäaikaislääkinnän seurauksena edelleen tietyistä oireista mitkä puhkesivat lääkehaittojen myötä. Epäilen että lääkehaittojani lääkittiin yhä uusilla lääkkeillä hoitaen ikäänkuin lääkkeen tuomaa haittaa ja pahaa oloa polyfarmasialla.

Näistä syistä koen velvollisuudekseni kirjoittaa potilaana vastaan tämän psykiatrin toiveita muuttaa hoitomallia Suomessa yhtään mitenkään "community treatment order"-suuntaan. En usko olevani ainoa jolla on negatiivisia kokemuksia lääkkeistä tai jotka ovat saattaneet jopa kokea lääkkeettömyyden tai mahdollisimman pienet lääkeannokset itselleen parhaana vaihtoehtona. Joiden näkemys siitä mikä itselle on parasta voi erota psykiatrin näkemyksestä ja psykiatri voi jopa myöhemmin tämän asian allekirjoittaa, että kyllä, lääkkeiden alasajo taisikin olla parempi idea. Nämäkin ihmiset saattaisivat pahimmassa tapauksessa joutua tällaisen yhteisössä tapahtuvan pakkohoidon kohteeksi. Pahimmassa tapauksessa osa saattaa olla lääkeherkkiä tai poikkeuksellisen herkkiä reagoimaan lääkkeisiin negatiivisella tavalla mutta heidät niputetaan psykiatrian hoitomallissa kuin sarakkeisiin jossa siihen ja siihen tautiin on sitten sellainen hoitokeino ja hoitojen haitatkin saatetaan nähdä ihmisen sairauden oireina. Joskus ihmiset voivat joutua negatiivisiin lääkekierteisiinkin jotka heikentävät oloa mutta ratkaisuksi on usein aina samaa. Paitsi Norjassa on kehitelty jotain muutakin: https://www.bbc.com/news/stories-56097028

Psykoosi ei ole synonyymi sille että sinut pitää lääkitä antipsykooteilla tietynlaiseksi. Kyseenalaistan myös psykiatrien käsityksiä psykiatrisista sairauksista tai psykoosista lähtökohtaisesti aivosairautena jota muka lääkitys kääntäisi pois joka luo ikäänkuin liian helpon idean siitä että jotakuta pitäisi pakkolääkitä vaikka asia voi olla paljon monimutkaisempi ja vaatia enemmän eettistä pohdintaa. Jos lääkkeitä pidetään yksinomaa neuroprotektiivisina ja itsemurhalta suojaavina, unohdetaan kyllä se toinen puoli. Kritiikkiäkin löytyy tätä antipsykoottien neuroprotektiivisuutta vastaan. Tokihan tätä voidaan käyttää vaan "tekosyynä" pakkolääkitä joitakin ihmisiä koska oikeasti nämä lääkkeet hyödyttää niin kivasti psykiatriaa siinä että niillä saadaan lääkittyä niin muistisairas mummo kuin käytöshäiriöinen pikkulapsikin mukavan rauhalliseksi ja helposti kontrolloitavaksi. Ei toki aina, koska lääkkeisiin voi sisältyä esim agitaatiota.

Jos minun tilanteessani minut olisi vielä avohoidossakin pakotettu käyttämään antipsykootteja, voi olla että en olisi täällä enää. Minun piti saada tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen, vaikka aluksi kärsinkin esim. vieroitusoireiden vuoksi. Tuntuu kuin kivi olisi otettu sydämeltä pois kun pääsin niistä eroon.

Potilaita ei pidä rankaista siitä, että keho mukautuu lääkkeisiin (dependence) miksi ne voi olla hankala ajaa alas ja vointi voi heitellä vieroitusvaiheessa. Potilaita ei pidä rankaista siitä että vieroitusoireisto voi olla myös henkisen tason oireita pakottamalla heitä käyttämään lääkettä vaikka heillä on niissä pahimmillaan paha olla.

Toivon, että tuon psykiatrin kirjoitus jää aivopieruturahdukseksi ja mt-systeemi muuttuu enemmän ihmisoikeuksien suuntaan. Ja määrärahoja annetaan sen verran, että systeemi muuttuu ihmisoikeudet mahdollisimman hyvin huomioiviksi jossa myös kärsiville ihmisille annetaan oikeutta päättää ruumiistaan ja mielestään. Sillä monella on siitä sanottavaa vaikka heidät kuinka leimattaisiin "sairaudentunnottomiksi" tai muuta.

Lue lisää

No mitä ehdotat hoitomenelemäksi potilaille .

Anonyymi kirjoitti:

No mitä ehdotat hoitomenelemäksi potilaille .

Tuo ajatus psykiatriasta sosiaalisena kontrollina on vanhan kunnon antipsykiatrian edustaja psykiatri Thomas Szaszin ajatus. " Szasz argued that mental illness was a myth and that psychiatric treatment was a form of social control. Szasz believed that the concept of mental illness was invented by society to label and control people who did not fit into mainstream society or who engaged in behavior that was considered abnormal or deviant."

Lähde Wikipedia.

Hänen mukaansa siis psykiatriset sairaudet oli myyttejä ja psykiatria on sosiaalisen kontrollin muoto. Hän ajatteli että mielisairauden konsepti on kehitetty yhteiskunnassa leimaamaan ja kontrolloimaan ihmisiä jotka eivät sopineet mainstream yhteiskuntaan ja jotka käyttäytyivät tavalla jota pidetään epänormaalina tai poikkeavana

Anonyymi kirjoitti:

Kehen viittaat sanalla uhri? Ne ketkä joutuvat pakkohoidon kohteeksi eivät ole välttämättä rikosten tekijöitä tai tehneet väkivaltarikoksia.

Olen nähnyt pikkumummelien pakkolääkintää osastolla, tai nuorten naisten mitkä eivät osoita mitään väkivaltaa joille ukaasi on että jos et ota lääkkeitä ne sinuun väkisin injektoidaan.

. Lisäksi vankiloissa istuu paljon ihmisiä jotka on tehneet pahaa väkivaltaa ihmisille, esim Breivik joka tappoi kymmeniä ihmisiä mutta häntä ei ole todettu syyntakeettomaksi. Hänellä epäiltiin skitsofreniaa mutta sitä ei vahvistettu ja hän on siis ihan syyntakeellisena vankilassa, ei mielisairaalassa eikä käsityskykyni mukaan ole siis myöskään pakkolääkehoidossa.

Lue lisää

Eiköhän se uhrin konsepti pitäisi löytyä jokaisesta ihmisestä, jolla ei ole pientä sosiopaatin vikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo ajatus psykiatriasta sosiaalisena kontrollina on vanhan kunnon antipsykiatrian edustaja psykiatri Thomas Szaszin ajatus. " Szasz argued that mental illness was a myth and that psychiatric treatment was a form of social control. Szasz believed that the concept of mental illness was invented by society to label and control people who did not fit into mainstream society or who engaged in behavior that was considered abnormal or deviant."

Lähde Wikipedia.

Hänen mukaansa siis psykiatriset sairaudet oli myyttejä ja psykiatria on sosiaalisen kontrollin muoto. Hän ajatteli että mielisairauden konsepti on kehitetty yhteiskunnassa leimaamaan ja kontrolloimaan ihmisiä jotka eivät sopineet mainstream yhteiskuntaan ja jotka käyttäytyivät tavalla jota pidetään epänormaalina tai poikkeavana

Lue lisää

Sinänsä siis ihan mielenkiintoinen näkökulma, mutta tässäkin tapauksessahan se vain tarkoittaisi sitä, että ei olisi olemassa syyntakeettomuutta, vaan rise sitten hoitaisi parhaaksi katsomallaan tavalla.

Pitäisikö silloin suomessakin olla kuolemantuomio?

Anonyymi kirjoitti:

Sinänsä siis ihan mielenkiintoinen näkökulma, mutta tässäkin tapauksessahan se vain tarkoittaisi sitä, että ei olisi olemassa syyntakeettomuutta, vaan rise sitten hoitaisi parhaaksi katsomallaan tavalla.

Pitäisikö silloin suomessakin olla kuolemantuomio?

Lue lisää

Vankiloissa on paljon vankeja, jotka tarvitsisivat psykiatrista hoitoa.
Ehkä syyntakeettomuus on joskus hyväksi, ihminen pääsee hoitoon, eikä joudu vankilaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo ajatus psykiatriasta sosiaalisena kontrollina on vanhan kunnon antipsykiatrian edustaja psykiatri Thomas Szaszin ajatus. " Szasz argued that mental illness was a myth and that psychiatric treatment was a form of social control. Szasz believed that the concept of mental illness was invented by society to label and control people who did not fit into mainstream society or who engaged in behavior that was considered abnormal or deviant."

Lähde Wikipedia.

Hänen mukaansa siis psykiatriset sairaudet oli myyttejä ja psykiatria on sosiaalisen kontrollin muoto. Hän ajatteli että mielisairauden konsepti on kehitetty yhteiskunnassa leimaamaan ja kontrolloimaan ihmisiä jotka eivät sopineet mainstream yhteiskuntaan ja jotka käyttäytyivät tavalla jota pidetään epänormaalina tai poikkeavana

Lue lisää

Minutko pitäisi laittaa hoidon kehittäjäksi? Toistaiseksi olen huomannut että parasta on ollut se, että auttaa itseään mahdollisimman paljon ja pitää tiettyä varauksellisuutta systeemiä kohtaan josta on saanut harmia.

Ihmislaji on siinä surkea, etten usko täydelliseen oikeudenmukaisuuteen enää ja ylhäältäpäin organisoidut tekeleet ei aina toimi vaikka kuinka laeissa lukisi kaunopuheita. Aina jotakin kohdellaan kaltoin, kun ei esim vähäosaisten jutut kiinnosta vahvempia ja tuollaista systeemiäkin on hankala organisoida. Parempi vain yrittää pitää hullut poissa silmistä. (Huom, ironiaa, että en tässä ketään sano hulluksi)

Siksi kannattaa aina varoa sitä että laittaa itsensä johonkin missä toimitaan tuolla tavalla jossa olet herkästi alakynnessä. Rahaakaan ei huvittaisi vähäosaisiin laittaa. Ketä kiinnostaa jos joku kärsii hoidon seurauksena? Tuherretaan jotain menemään, pistetään vähän lisälääkkeitä päälle niin avot, kyllä ongelmat ratkeaa.
voi sitä esim lööpissä kauhistella pari päivää jos jotain esim kohdellaan kaltoin, seuraavina päivinä uudet jutut. Jos joudut osaksi tuota massaa joka saa harmia, niin voi voi. Olet joiden mittapuiden mukaan suunnilleen johonkin murhaajaan potentiaalisesti rinnastettava koska kyllähän kaikki sekopäät saattaa jonkun tappaa. Ymmärrän kyllä että sekavuus voi lisätä joissain tapauksissa väkivaltarikosten mahdollisuutta tai väkivaltaista hallitsematontakin käytöstä.

Neuvoni on että kärsii läpi sen paska hoidon, ja irroita itsesi tuosta paskasta jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos jotain ottaakin psykiatrialta, niin varovasti. Tällaiset jutut triggeröi pahasti, jossa psykiatri vielä haluaisi laajentaa pakkokeinoja ja ulottaa limaisia näppejään joihinkin ihmisiin lisää, vaikka joillekin se voi olla paranemisen alku irroittaa itsensä tuosta systeemistä, ainakin hetkeksi.

Vaikka systeemi kuinka rakentaisi osasta ihmisiä kuvan heikko-osaisina ,sairaudentunnottomina, mitään ymmärtämättöminä aivosairaina suoraansanottuna reppanoina, joiden kanssa ollaan hätää kärsimässä, joita patriarkaalisen isähahmopsykiatrin pitää kädestä pitäen ohjata parempaan elämään niin sielläkin siinä karjamassassa on itsereflektiokyvyltään korkeallaolevia ihmisiä jotka pystyvät myös itse analysoimaan itseään, toimintaansa ja oppimaan uusia selviytymiskeinoja myös vaikka kuinka psykiatri pitäisi toivottomana tapauksena ja vaikeahoitoisena, vaikeaa sairautta potevana reppanana jolle pitää lyödä väkisin injektiolääkitys. Osa löytää nuo kyvyt lääkekasan alta vaikka systeemi kuinka kannustaisi että lääke ratkaisee ongelmat.

Vaaleanpunaisessa höttömaailmassa ehkä riittävät määrärahat, lääkevapaa osastomahdollisuus jonne kroonikoillakin on mahdollista päästä esim hallittuun lääkepurkuun jossa yritetään oikeasti harjoitella sitä elämänhallintaa, pureutua syvemmin ongelmiin ja parantaa toimintakykyä (jossa kokeillaan vaihteeksi muuta kuin laittaa neliötä ympyräreiästä sisään mitä on tehty jo lukuisia kertoja)., pakkokeinojen käytön vähentämiseen pyrkiminen koulutusta mahdollisimman paljon lisäämällä, lisää kokemusasiantuntijoiden kuulemista jotka on saaneet harmia hoitomallista,
diagnoosi- ja lääkekeskeisyydestä pääseminen enemmän niin että potilaan oma kertomus saa tilaa hoitokertomuksissa (tätäkin jopa tapahtuu!), hoitajien parempi palkkaus jotta sinne hakeutuisi pätevää sakkia jatkossakin, myyteistä luopuminen jossa ihmisellä on joku kemiallinen häiriö päässä jonka lääke korjaa vain simppelisti (miksei ne vaan syö niitä lääkkeitään prkl!) ja helposti ja traumainformoitu hoito. Kaikenlaisia kauniita sanojahan nämä ovat. Mt-hoito jossa todellakaan ei mietittäisi sitä että miten lisätään pakkolääkintää, jopa avolla.

Toki ymmärrän että jos on joku akuutisti riehuva ihminen joka luulee elävänsä planeetta X:llä maapallon sijaan on hankalasti käsiteltävä ja ei, minulla ei ole kokemuksia moisten asiakkaiden käsittelystä. Sen tiedän että psykoosi voi olla myös mielen suojamekanismi hankalien asioiden kohtaamiseen, siinä voi olla traumatisoivia kokemuksia joko parhaillaan tai historiassa taustalla ja psykoosioireiden käsittely etenkin jatkuvan lamaamisen sijaan voi olla avain parempaan itsetuntemukseen ja tasapainoisempaan psyykeeseen pitemmällä aikavälillä. Ja kuinka monentyyppiset aineet voi sotkea pään, myös psyykenlääkkeet vaikka niiden sanotaan hoitavan.

Anonyymi kirjoitti:

"Viimevuosina on alkanut näkyä kirjoituksia ihan arvovaltaisiltakin tahoilta ja auktoriteeteiltä ihmisoikeuksia kunnioittavamman mt-hoidon puolesta jossa on hiukan alettu viedä painopistettä muualle ylimedikalisoituneesta mt-hoidosta."

Kuten esimerkiksi WHO Maailman terveysjärjestö ja YK:
https://madinfinland.org/who-ja-yhdistyneet-kansakunnat-annetaan-vapauden-soida-hulluille/

Lue lisää

Se WHO:n raportti kannattaa lukea ihan suoraan ilmaan minkään värikynän läpi värittämistä.

https://www.who.int/publications/i/item/9789240080737

Ja sit jos vielä kapasiteetti riittää, niin kannattaa miettiä että mitä se suomessa tarkoittaa.
Se jos joku WHO puhuu jostain ZImbabwesta, niin se ei ihan suoraan yks yhteen tule suomeen.

Anonyymi kirjoitti:

Se WHO:n raportti kannattaa lukea ihan suoraan ilmaan minkään värikynän läpi värittämistä.

https://www.who.int/publications/i/item/9789240080737

Ja sit jos vielä kapasiteetti riittää, niin kannattaa miettiä että mitä se suomessa tarkoittaa.
Se jos joku WHO puhuu jostain ZImbabwesta, niin se ei ihan suoraan yks yhteen tule suomeen.

Lue lisää

The biomedical model of mental health is based on the concept of mental health conditions being caused
by neurobiological factors (1, 2). As a result, care often focuses on diagnosis, medication, and symptom
reduction, rather than considering the full range of social and environmental factors that can impact mental
health. This can lead to a narrow approach to care and support that may not address the root causes of
distress and trauma."

Heti ekoja kappaleita raportissa. Aamen.

Anonyymi kirjoitti:

The biomedical model of mental health is based on the concept of mental health conditions being caused
by neurobiological factors (1, 2). As a result, care often focuses on diagnosis, medication, and symptom
reduction, rather than considering the full range of social and environmental factors that can impact mental
health. This can lead to a narrow approach to care and support that may not address the root causes of
distress and trauma."

Heti ekoja kappaleita raportissa. Aamen.

Lue lisää

Käsittääkseni esim coercion pakotukseen liittyvät kappaleet ei liity erityisesti mihinkään Zimbabween ja kyllä tuo universaali raportti on.

Siinä selvästi halutaan siirtää painopistettä rajoittuneen biomedikalisaatiokeskeisestä näkökulmasta laajempaan perspektiin huomioiden ihmisoikeusseikkoja sekä nostetaan problematiikkaa mitä pakko toimenpiteisiin liittyy.

Minulle psykiatri kertoi kuinka psykoosilääkkeet suojaa aivoja psykoosilta viitaten että ne neuroprotektiivisia täysin ignooraten vuosien lääke taustani negatiiviset vaikutukset minuun. Kuulin myös hoitoväeltä vertauksia kuinka lääkkeet on kuin insuliinia diabetekseen tai kemiallista epätasapainoa korjaavia.

Ilmeisesti näistä spekseistä sitten he mielellään pakko injektoivat ihmisiä. On se kumma kun insuliini aikaansaa pakkoliikkeitä tai pakkoliikkeet näyttävät toteen kuinka lääke suoja aivoja! :D vieläkin hermostossa menee tuntohäiriöitä mutta hienosti kyllä psykiatria suojasi aivoja!

Anonyymi kirjoitti:

Vankiloissa on paljon vankeja, jotka tarvitsisivat psykiatrista hoitoa.
Ehkä syyntakeettomuus on joskus hyväksi, ihminen pääsee hoitoon, eikä joudu vankilaan.

Jos pitäisi valita linnatuomio, ja ensikertalaisena istua puolet tai joku hämärä syyntakeettomuustuomio mielisairaalassa jossa psykiatrin mielipiteestä riippuu pääsenkö pois ja milloin pääsen, niin kummankohan ottaisin? Linnatuomion tietysti. Siellä oikeuteni omaan kehooni olisi parempi enkä joutuisi käyttämään esim antipsykootteja.

Toki jos syyntakeettomuus kumoaisi tuomioni täysin ja makselisin vähän sakkoja korkeintaan niin mikäpä jottei?

Voiko syyntakeellinen kyetä tekeytymään syyntakeettomaksi tai syyntakeeton syyntakeelliseksi? Pystyisikö psykiatria puijaamaan? Tai kykeneekö syyntakeeton siihen että peittelisi esim omaa toimintaansa esim jollain tavoin tietää sen vääräksi ja eikö se tavallaan tarkoita että on jonkinlaisen ymmärryksen varassa? Mielenkiintoisia juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Minutko pitäisi laittaa hoidon kehittäjäksi? Toistaiseksi olen huomannut että parasta on ollut se, että auttaa itseään mahdollisimman paljon ja pitää tiettyä varauksellisuutta systeemiä kohtaan josta on saanut harmia.

Ihmislaji on siinä surkea, etten usko täydelliseen oikeudenmukaisuuteen enää ja ylhäältäpäin organisoidut tekeleet ei aina toimi vaikka kuinka laeissa lukisi kaunopuheita. Aina jotakin kohdellaan kaltoin, kun ei esim vähäosaisten jutut kiinnosta vahvempia ja tuollaista systeemiäkin on hankala organisoida. Parempi vain yrittää pitää hullut poissa silmistä. (Huom, ironiaa, että en tässä ketään sano hulluksi)

Siksi kannattaa aina varoa sitä että laittaa itsensä johonkin missä toimitaan tuolla tavalla jossa olet herkästi alakynnessä. Rahaakaan ei huvittaisi vähäosaisiin laittaa. Ketä kiinnostaa jos joku kärsii hoidon seurauksena? Tuherretaan jotain menemään, pistetään vähän lisälääkkeitä päälle niin avot, kyllä ongelmat ratkeaa.
voi sitä esim lööpissä kauhistella pari päivää jos jotain esim kohdellaan kaltoin, seuraavina päivinä uudet jutut. Jos joudut osaksi tuota massaa joka saa harmia, niin voi voi. Olet joiden mittapuiden mukaan suunnilleen johonkin murhaajaan potentiaalisesti rinnastettava koska kyllähän kaikki sekopäät saattaa jonkun tappaa. Ymmärrän kyllä että sekavuus voi lisätä joissain tapauksissa väkivaltarikosten mahdollisuutta tai väkivaltaista hallitsematontakin käytöstä.

Neuvoni on että kärsii läpi sen paska hoidon, ja irroita itsesi tuosta paskasta jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos jotain ottaakin psykiatrialta, niin varovasti. Tällaiset jutut triggeröi pahasti, jossa psykiatri vielä haluaisi laajentaa pakkokeinoja ja ulottaa limaisia näppejään joihinkin ihmisiin lisää, vaikka joillekin se voi olla paranemisen alku irroittaa itsensä tuosta systeemistä, ainakin hetkeksi.

Vaikka systeemi kuinka rakentaisi osasta ihmisiä kuvan heikko-osaisina ,sairaudentunnottomina, mitään ymmärtämättöminä aivosairaina suoraansanottuna reppanoina, joiden kanssa ollaan hätää kärsimässä, joita patriarkaalisen isähahmopsykiatrin pitää kädestä pitäen ohjata parempaan elämään niin sielläkin siinä karjamassassa on itsereflektiokyvyltään korkeallaolevia ihmisiä jotka pystyvät myös itse analysoimaan itseään, toimintaansa ja oppimaan uusia selviytymiskeinoja myös vaikka kuinka psykiatri pitäisi toivottomana tapauksena ja vaikeahoitoisena, vaikeaa sairautta potevana reppanana jolle pitää lyödä väkisin injektiolääkitys. Osa löytää nuo kyvyt lääkekasan alta vaikka systeemi kuinka kannustaisi että lääke ratkaisee ongelmat.

Vaaleanpunaisessa höttömaailmassa ehkä riittävät määrärahat, lääkevapaa osastomahdollisuus jonne kroonikoillakin on mahdollista päästä esim hallittuun lääkepurkuun jossa yritetään oikeasti harjoitella sitä elämänhallintaa, pureutua syvemmin ongelmiin ja parantaa toimintakykyä (jossa kokeillaan vaihteeksi muuta kuin laittaa neliötä ympyräreiästä sisään mitä on tehty jo lukuisia kertoja)., pakkokeinojen käytön vähentämiseen pyrkiminen koulutusta mahdollisimman paljon lisäämällä, lisää kokemusasiantuntijoiden kuulemista jotka on saaneet harmia hoitomallista,
diagnoosi- ja lääkekeskeisyydestä pääseminen enemmän niin että potilaan oma kertomus saa tilaa hoitokertomuksissa (tätäkin jopa tapahtuu!), hoitajien parempi palkkaus jotta sinne hakeutuisi pätevää sakkia jatkossakin, myyteistä luopuminen jossa ihmisellä on joku kemiallinen häiriö päässä jonka lääke korjaa vain simppelisti (miksei ne vaan syö niitä lääkkeitään prkl!) ja helposti ja traumainformoitu hoito. Kaikenlaisia kauniita sanojahan nämä ovat. Mt-hoito jossa todellakaan ei mietittäisi sitä että miten lisätään pakkolääkintää, jopa avolla.

Toki ymmärrän että jos on joku akuutisti riehuva ihminen joka luulee elävänsä planeetta X:llä maapallon sijaan on hankalasti käsiteltävä ja ei, minulla ei ole kokemuksia moisten asiakkaiden käsittelystä. Sen tiedän että psykoosi voi olla myös mielen suojamekanismi hankalien asioiden kohtaamiseen, siinä voi olla traumatisoivia kokemuksia joko parhaillaan tai historiassa taustalla ja psykoosioireiden käsittely etenkin jatkuvan lamaamisen sijaan voi olla avain parempaan itsetuntemukseen ja tasapainoisempaan psyykeeseen pitemmällä aikavälillä. Ja kuinka monentyyppiset aineet voi sotkea pään, myös psyykenlääkkeet vaikka niiden sanotaan hoitavan.

Lue lisää

Kyllä. Jokainen ihminen voi käyttää päätään myös johonkin hyödylliseen. Eikä kukaan muu kuin sinä itse voi sitä sinulta estää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pitäisi valita linnatuomio, ja ensikertalaisena istua puolet tai joku hämärä syyntakeettomuustuomio mielisairaalassa jossa psykiatrin mielipiteestä riippuu pääsenkö pois ja milloin pääsen, niin kummankohan ottaisin? Linnatuomion tietysti. Siellä oikeuteni omaan kehooni olisi parempi enkä joutuisi käyttämään esim antipsykootteja.

Toki jos syyntakeettomuus kumoaisi tuomioni täysin ja makselisin vähän sakkoja korkeintaan niin mikäpä jottei?

Voiko syyntakeellinen kyetä tekeytymään syyntakeettomaksi tai syyntakeeton syyntakeelliseksi? Pystyisikö psykiatria puijaamaan? Tai kykeneekö syyntakeeton siihen että peittelisi esim omaa toimintaansa esim jollain tavoin tietää sen vääräksi ja eikö se tavallaan tarkoita että on jonkinlaisen ymmärryksen varassa? Mielenkiintoisia juttuja.

Lue lisää

Vuosia sitten olin syyntakeettomana pakkohoidossa, sen seurauksena olen edelleen hengissä ja sain elämäni tasapainoon.
Jos olisin vankilaan joutunut, en olisi saanut asianmukaista hoitoa, jota siinä vaiheessa tarvitsin saadakseni niin sanotun uuden mahdollisuuden parempilaatuiseen elämään.
Ja usko tai älä, jouduin käyttämään todella pientä lääkemäärää, kun verrataan siihen, mitä ne oli kunnallisissa julkisissa " säilytyspaikoissa ".

Tuosta tekeytymisestä sen verran, kun kuuntelin joskus oikeuspsykiatrian puhetta, niin ihmisen/potilaan on aika vaikeaa esittää, tai tekeytyä jonkinlaiseksi, mitä hän ei ole.
Esimerkiksi mielentilatutkimus kestää vähintään kaksi kuukautta, siinä ajassa tulee totuus esiin, kukaan ei voi huijata koko aikaa.
Eli kyllä kerkeävät ja osaavat nähdä tutkittavasta, onko syyntakeeton vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Kehen viittaat sanalla uhri? Ne ketkä joutuvat pakkohoidon kohteeksi eivät ole välttämättä rikosten tekijöitä tai tehneet väkivaltarikoksia.

Olen nähnyt pikkumummelien pakkolääkintää osastolla, tai nuorten naisten mitkä eivät osoita mitään väkivaltaa joille ukaasi on että jos et ota lääkkeitä ne sinuun väkisin injektoidaan.

. Lisäksi vankiloissa istuu paljon ihmisiä jotka on tehneet pahaa väkivaltaa ihmisille, esim Breivik joka tappoi kymmeniä ihmisiä mutta häntä ei ole todettu syyntakeettomaksi. Hänellä epäiltiin skitsofreniaa mutta sitä ei vahvistettu ja hän on siis ihan syyntakeellisena vankilassa, ei mielisairaalassa eikä käsityskykyni mukaan ole siis myöskään pakkolääkehoidossa.

Lue lisää

Uhriutumeåinenkin on moni tasoinen ajattelu muoto, ensin mennään lääkäriin ja kun saadaan lääkkeet vaivaan , niin äkkiä kotiin ja sitte; lukemaan haittavaikutukset ja myös saadaan ne koska ne itse usein suggessioidaan ajatuksissa pelon kanssa vaaralliseksi ihmiselle. Näin ei ole. Hyvin harva ihminen saa mitään vaikeita sivuoireita niistä, ja enimmäkseen ovat tyytyväisiä että saivat lääkkeet. sitten voi myös lääkkeiden; ohella käydä terapiassa myös •mutta kun usein vaan ihminen tekee itsestään jgåhdin sanoilla että ” syötetään ” lääkkeitä . Asia on niin ettei kenenkään ole pakko syödä mitään lääkkeitä, mutta kumminkin saavat psykoosin ilman lääkkeitäkin koska se on sairaus sinänsä joka sen aiheuttaa. Ja sitten tuodaan ambulanssilla sairaalaan ja koska papereissa lukee ett on ajankohtainen lääkitys niin annetaan apua huomioon ottamalla ne lääkkeet joita luullaan että potilas syö ( vaikka ei syö) joten silloin menee hoito vikaan Mutta saa olla uhrina ainakin mielsestäni se joka ei ole yhteistoimessa lääkärin kanssa mitä tulee hoitomuotoon ei ole mikään uhri ainoastaa. Aiheuttaa toisille turhaa työtä kun ei haluakaan tulla terveeksi joten miksi yleensä mennä.n edes lääkäriin kun ei edes olla valmiita auttamaan itseään parantumiseen .niin ett kun ennakkoluulojen varassa mennään lääkäriin niin ketä se lääkärin käynti hyödyttää
Totuus on että hyvin harvat saavat sivuoireita lääkityksestä ja jos saa niitä alussa niin menevät ohitse aika pian lääkityksen alussa .

Anonyymi kirjoitti:

Sinänsä siis ihan mielenkiintoinen näkökulma, mutta tässäkin tapauksessahan se vain tarkoittaisi sitä, että ei olisi olemassa syyntakeettomuutta, vaan rise sitten hoitaisi parhaaksi katsomallaan tavalla.

Pitäisikö silloin suomessakin olla kuolemantuomio?

Lue lisää

Huudellaan hoidosta niin kovasti mutta kukaan ei sano mikä se sellainen hoitomenetelmä on joka näille olisi oikea, vaan huutavat oikeasta hoidosta. Mikä on sitä oikeaa hoitoa silloin kun ihminen on psykoosissa eikä tiedä edes mitä tekee . Miten siinä sitten pitäisi toimia , sitä ei kukaan kerro mutta valittaa osataan

Anonyymi kirjoitti:

Minutko pitäisi laittaa hoidon kehittäjäksi? Toistaiseksi olen huomannut että parasta on ollut se, että auttaa itseään mahdollisimman paljon ja pitää tiettyä varauksellisuutta systeemiä kohtaan josta on saanut harmia.

Ihmislaji on siinä surkea, etten usko täydelliseen oikeudenmukaisuuteen enää ja ylhäältäpäin organisoidut tekeleet ei aina toimi vaikka kuinka laeissa lukisi kaunopuheita. Aina jotakin kohdellaan kaltoin, kun ei esim vähäosaisten jutut kiinnosta vahvempia ja tuollaista systeemiäkin on hankala organisoida. Parempi vain yrittää pitää hullut poissa silmistä. (Huom, ironiaa, että en tässä ketään sano hulluksi)

Siksi kannattaa aina varoa sitä että laittaa itsensä johonkin missä toimitaan tuolla tavalla jossa olet herkästi alakynnessä. Rahaakaan ei huvittaisi vähäosaisiin laittaa. Ketä kiinnostaa jos joku kärsii hoidon seurauksena? Tuherretaan jotain menemään, pistetään vähän lisälääkkeitä päälle niin avot, kyllä ongelmat ratkeaa.
voi sitä esim lööpissä kauhistella pari päivää jos jotain esim kohdellaan kaltoin, seuraavina päivinä uudet jutut. Jos joudut osaksi tuota massaa joka saa harmia, niin voi voi. Olet joiden mittapuiden mukaan suunnilleen johonkin murhaajaan potentiaalisesti rinnastettava koska kyllähän kaikki sekopäät saattaa jonkun tappaa. Ymmärrän kyllä että sekavuus voi lisätä joissain tapauksissa väkivaltarikosten mahdollisuutta tai väkivaltaista hallitsematontakin käytöstä.

Neuvoni on että kärsii läpi sen paska hoidon, ja irroita itsesi tuosta paskasta jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos jotain ottaakin psykiatrialta, niin varovasti. Tällaiset jutut triggeröi pahasti, jossa psykiatri vielä haluaisi laajentaa pakkokeinoja ja ulottaa limaisia näppejään joihinkin ihmisiin lisää, vaikka joillekin se voi olla paranemisen alku irroittaa itsensä tuosta systeemistä, ainakin hetkeksi.

Vaikka systeemi kuinka rakentaisi osasta ihmisiä kuvan heikko-osaisina ,sairaudentunnottomina, mitään ymmärtämättöminä aivosairaina suoraansanottuna reppanoina, joiden kanssa ollaan hätää kärsimässä, joita patriarkaalisen isähahmopsykiatrin pitää kädestä pitäen ohjata parempaan elämään niin sielläkin siinä karjamassassa on itsereflektiokyvyltään korkeallaolevia ihmisiä jotka pystyvät myös itse analysoimaan itseään, toimintaansa ja oppimaan uusia selviytymiskeinoja myös vaikka kuinka psykiatri pitäisi toivottomana tapauksena ja vaikeahoitoisena, vaikeaa sairautta potevana reppanana jolle pitää lyödä väkisin injektiolääkitys. Osa löytää nuo kyvyt lääkekasan alta vaikka systeemi kuinka kannustaisi että lääke ratkaisee ongelmat.

Vaaleanpunaisessa höttömaailmassa ehkä riittävät määrärahat, lääkevapaa osastomahdollisuus jonne kroonikoillakin on mahdollista päästä esim hallittuun lääkepurkuun jossa yritetään oikeasti harjoitella sitä elämänhallintaa, pureutua syvemmin ongelmiin ja parantaa toimintakykyä (jossa kokeillaan vaihteeksi muuta kuin laittaa neliötä ympyräreiästä sisään mitä on tehty jo lukuisia kertoja)., pakkokeinojen käytön vähentämiseen pyrkiminen koulutusta mahdollisimman paljon lisäämällä, lisää kokemusasiantuntijoiden kuulemista jotka on saaneet harmia hoitomallista,
diagnoosi- ja lääkekeskeisyydestä pääseminen enemmän niin että potilaan oma kertomus saa tilaa hoitokertomuksissa (tätäkin jopa tapahtuu!), hoitajien parempi palkkaus jotta sinne hakeutuisi pätevää sakkia jatkossakin, myyteistä luopuminen jossa ihmisellä on joku kemiallinen häiriö päässä jonka lääke korjaa vain simppelisti (miksei ne vaan syö niitä lääkkeitään prkl!) ja helposti ja traumainformoitu hoito. Kaikenlaisia kauniita sanojahan nämä ovat. Mt-hoito jossa todellakaan ei mietittäisi sitä että miten lisätään pakkolääkintää, jopa avolla.

Toki ymmärrän että jos on joku akuutisti riehuva ihminen joka luulee elävänsä planeetta X:llä maapallon sijaan on hankalasti käsiteltävä ja ei, minulla ei ole kokemuksia moisten asiakkaiden käsittelystä. Sen tiedän että psykoosi voi olla myös mielen suojamekanismi hankalien asioiden kohtaamiseen, siinä voi olla traumatisoivia kokemuksia joko parhaillaan tai historiassa taustalla ja psykoosioireiden käsittely etenkin jatkuvan lamaamisen sijaan voi olla avain parempaan itsetuntemukseen ja tasapainoisempaan psyykeeseen pitemmällä aikavälillä. Ja kuinka monentyyppiset aineet voi sotkea pään, myös psyykenlääkkeet vaikka niiden sanotaan hoitavan.

Lue lisää

Ihan niin me ihmiset ollaan erilaisia , kun on nähnyt erään omaisen miehen temput psykoosiin kanssa niin ymmärtää että jonkinlainen tapa pitäisi olla heitä hoitaa.
Kun ollaan vastaan lääkitystä ensinnäkin kas kun lääkäri saakuulla ettei tässä mitenkään hulluja olla, ja siitä syntyy agressioita lääkäriä kohtaan , vaikka hän ei ole edes mistään hulluista maininnut mitään. Pakkopaitaa ei enää suosita eikä remmitystä liioin ja jos ei lääkettäkään haluta niin kotiin vaan toisten kauhuksi ja siellä sitten vähän riehua mielin määrin ja pelotella muut ihmiset . Joten mihin tälläiset suurmiehet laitetaan kun ollaan välillä James Bondia ja seuraavana päivänä on kuulemma sala suhde jonkun julkkiksen kanssa , ovat salassa ettei lehdissä heistä kirjoitettaisiin .
Luulen että jokain ihminen joka tälläistä näkee haluaa että tämä ihminen saisi pakko lääkityksen kun elää harhoissa ja riehuu päälle päätteksi .
Joten annetaan lääkärien vastaisuudessakin päättää hoitomuoto ja se ilman että käytetään vaki sanontaa että ” luuletko että hullu oon” lääkärille nämä ovat potilaita eikä hulluja , joten usein potilaan omat arvot tulee esiin selvästi kun sairastuu ja kieltää sairautensa .sillä jos hän on terveenä ollessaan nimitellyt herkkiä ihmisiä hulluksi niin haluaa kieltää se omalla osallaan ettei ole sairas edes . Joten monen ihmisen elämä on helvettiä kun yrittää jaksaa tälläisen ihmisen kanssa vaikka tietää että mitä tahansa voi odottaa hänen taholtaan
Niin että ne muut lääkkeen kieltäjät , miksi teitä ei voisi hoitaa niillä menetelmillä mitä on muissakin maissa psyykkisiä sairauksia hoidettaessa , sillä tämä sairaus on muuallakin ei vaan Suomessa. Miksi muualla ei potilaat kirjoittele nettiin ja hauku lääkäreitä , siksi että he ymmärtävät että ovat sairaista ja tarvitsevat apua . Ja lääke haitatkin ovat hyvin vähäisiä .
Oli hoito mikä tahansa niin sairaus silti se sama minkä lääkäri on kirjoittanut journaaleihin

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni esim coercion pakotukseen liittyvät kappaleet ei liity erityisesti mihinkään Zimbabween ja kyllä tuo universaali raportti on.

Siinä selvästi halutaan siirtää painopistettä rajoittuneen biomedikalisaatiokeskeisestä näkökulmasta laajempaan perspektiin huomioiden ihmisoikeusseikkoja sekä nostetaan problematiikkaa mitä pakko toimenpiteisiin liittyy.

Minulle psykiatri kertoi kuinka psykoosilääkkeet suojaa aivoja psykoosilta viitaten että ne neuroprotektiivisia täysin ignooraten vuosien lääke taustani negatiiviset vaikutukset minuun. Kuulin myös hoitoväeltä vertauksia kuinka lääkkeet on kuin insuliinia diabetekseen tai kemiallista epätasapainoa korjaavia.

Ilmeisesti näistä spekseistä sitten he mielellään pakko injektoivat ihmisiä. On se kumma kun insuliini aikaansaa pakkoliikkeitä tai pakkoliikkeet näyttävät toteen kuinka lääke suoja aivoja! :D vieläkin hermostossa menee tuntohäiriöitä mutta hienosti kyllä psykiatria suojasi aivoja!

Lue lisää

On ihme tapaus sinänsä , en ole työvuosinani nähnyt yhtäkään tälläistä . Mutta nähnyt ihmisiä jotka kieltävät sairautensa , juovat viinaa lääkityksen aikana , annostelee itse lääkitystään, välillä pieniä muruja jostain syystä ja lopulta sitten kun keho tekee lakon niin huomataan että itse sairaus tekee asioita potilaasta .
Moni ihminen jolla ei ole ennakkoluuloja lääkäriä tai lääkkeitä kohtaan paranee nopeammin ja pääsee takaisin työelämään taas.
Joten erilaisuus on markantisti ihmisten tavasta ottaa hoito

Anonyymi kirjoitti:

Jos pitäisi valita linnatuomio, ja ensikertalaisena istua puolet tai joku hämärä syyntakeettomuustuomio mielisairaalassa jossa psykiatrin mielipiteestä riippuu pääsenkö pois ja milloin pääsen, niin kummankohan ottaisin? Linnatuomion tietysti. Siellä oikeuteni omaan kehooni olisi parempi enkä joutuisi käyttämään esim antipsykootteja.

Toki jos syyntakeettomuus kumoaisi tuomioni täysin ja makselisin vähän sakkoja korkeintaan niin mikäpä jottei?

Voiko syyntakeellinen kyetä tekeytymään syyntakeettomaksi tai syyntakeeton syyntakeelliseksi? Pystyisikö psykiatria puijaamaan? Tai kykeneekö syyntakeeton siihen että peittelisi esim omaa toimintaansa esim jollain tavoin tietää sen vääräksi ja eikö se tavallaan tarkoita että on jonkinlaisen ymmärryksen varassa? Mielenkiintoisia juttuja.

Lue lisää

Psykiatri tietää aina milloin potilas on kypsä lähtemään sairaalasta kotiin. Jos on pari päivää tuntenut olonsa terveeksi niin se ei aina ole niin että on todella terve vielä olemaan sairaalan ulkopuolella .
Psykiatri ei tee mitään piruuttaan. Vaan tarpeesta ja silloin kun ei sitä ymmärrä niin on todella sairas
Ja moni mt potilas elää uskossa että juuri hänen tilanteensa iåon jotenkin hyvin erikoinen, voin sanoa ettei ole, ainoastaan samoja asioita kerrotaan kun muutkin , se on sitä sairautta

Anonyymi kirjoitti:

Jos pitäisi valita linnatuomio, ja ensikertalaisena istua puolet tai joku hämärä syyntakeettomuustuomio mielisairaalassa jossa psykiatrin mielipiteestä riippuu pääsenkö pois ja milloin pääsen, niin kummankohan ottaisin? Linnatuomion tietysti. Siellä oikeuteni omaan kehooni olisi parempi enkä joutuisi käyttämään esim antipsykootteja.

Toki jos syyntakeettomuus kumoaisi tuomioni täysin ja makselisin vähän sakkoja korkeintaan niin mikäpä jottei?

Voiko syyntakeellinen kyetä tekeytymään syyntakeettomaksi tai syyntakeeton syyntakeelliseksi? Pystyisikö psykiatria puijaamaan? Tai kykeneekö syyntakeeton siihen että peittelisi esim omaa toimintaansa esim jollain tavoin tietää sen vääräksi ja eikö se tavallaan tarkoita että on jonkinlaisen ymmärryksen varassa? Mielenkiintoisia juttuja.

Lue lisää

Tästähän on puhuttu pitkään, että on olemassa ihmisiä jotka tietävät että he tulevat tekemään uusia väkivalta ja henkirikoksia lääkitsemättömänä heti kun he vapautuvat vankilasta, mutta he eivät silti suostu mielentila tutkimuksiin... No koska mitäs hiton iloa siitä sitten olisi jos ei pääsisi tekemään uusia väkivaltarikoksia...

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri tietää aina milloin potilas on kypsä lähtemään sairaalasta kotiin. Jos on pari päivää tuntenut olonsa terveeksi niin se ei aina ole niin että on todella terve vielä olemaan sairaalan ulkopuolella .
Psykiatri ei tee mitään piruuttaan. Vaan tarpeesta ja silloin kun ei sitä ymmärrä niin on todella sairas
Ja moni mt potilas elää uskossa että juuri hänen tilanteensa iåon jotenkin hyvin erikoinen, voin sanoa ettei ole, ainoastaan samoja asioita kerrotaan kun muutkin , se on sitä sairautta

Lue lisää

Kun potilas päästettiin sairaalasta psykoosissa ulos, hän meni ja melkein tappoi toisen ihmisen...
Psykiatriko näki ihan oikein, milloin potilas oli kypsä kotiutumaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Huudellaan hoidosta niin kovasti mutta kukaan ei sano mikä se sellainen hoitomenetelmä on joka näille olisi oikea, vaan huutavat oikeasta hoidosta. Mikä on sitä oikeaa hoitoa silloin kun ihminen on psykoosissa eikä tiedä edes mitä tekee . Miten siinä sitten pitäisi toimia , sitä ei kukaan kerro mutta valittaa osataan

Lue lisää

sairauden tunnoton ei halua parantua, eli ei ole olemassa sellaista hoitoa, mitä hän haluaisi koska se ei saa parantaa häntä.

Pakko tunnetusti on maailman huonointa hoitoa, eikä se monienkaan sanojen mukaan paranna mitään.

Eli se onkin yhtäkkiä ainoa sairaudentunnottomien kriteerit täyttävä hoito...

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni esim coercion pakotukseen liittyvät kappaleet ei liity erityisesti mihinkään Zimbabween ja kyllä tuo universaali raportti on.

Siinä selvästi halutaan siirtää painopistettä rajoittuneen biomedikalisaatiokeskeisestä näkökulmasta laajempaan perspektiin huomioiden ihmisoikeusseikkoja sekä nostetaan problematiikkaa mitä pakko toimenpiteisiin liittyy.

Minulle psykiatri kertoi kuinka psykoosilääkkeet suojaa aivoja psykoosilta viitaten että ne neuroprotektiivisia täysin ignooraten vuosien lääke taustani negatiiviset vaikutukset minuun. Kuulin myös hoitoväeltä vertauksia kuinka lääkkeet on kuin insuliinia diabetekseen tai kemiallista epätasapainoa korjaavia.

Ilmeisesti näistä spekseistä sitten he mielellään pakko injektoivat ihmisiä. On se kumma kun insuliini aikaansaa pakkoliikkeitä tai pakkoliikkeet näyttävät toteen kuinka lääke suoja aivoja! :D vieläkin hermostossa menee tuntohäiriöitä mutta hienosti kyllä psykiatria suojasi aivoja!

Lue lisää

Silloin kun puhutaan universaaleista terveysraporteista, niin niissähän yleensä patistellaan loppumaailmaa siirtymään enemmän sinne pohjoismaiseen suuntaan, kuin että pohjoismaita patisteltaisiin siirtymään sinne loppumaailman suuntaan.

Terveysraportti ei ole mikään yksittäisen hullun vapaudut vankilasta kortti, vaikka sitä tällä foorumilla sellaisena tarjoillaankin. Ja voin vain odotella sitä päivää, milloin omien lääkehaittojen asiantuntiat pystyvät keskustelemaan niistä laajemmista perspektiiveistä.

Anonyymi kirjoitti:

Tästähän on puhuttu pitkään, että on olemassa ihmisiä jotka tietävät että he tulevat tekemään uusia väkivalta ja henkirikoksia lääkitsemättömänä heti kun he vapautuvat vankilasta, mutta he eivät silti suostu mielentila tutkimuksiin... No koska mitäs hiton iloa siitä sitten olisi jos ei pääsisi tekemään uusia väkivaltarikoksia...

Lue lisää

Mielentilatutkimukseen joutuu, jos sinne määrätään, siitä ei taida rikoksen tehnyt itse päättää. Toki voi itse pyytää mielentilatutkimusta, se on sitten eri asia suostutaanko siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhutaan universaaleista terveysraporteista, niin niissähän yleensä patistellaan loppumaailmaa siirtymään enemmän sinne pohjoismaiseen suuntaan, kuin että pohjoismaita patisteltaisiin siirtymään sinne loppumaailman suuntaan.

Terveysraportti ei ole mikään yksittäisen hullun vapaudut vankilasta kortti, vaikka sitä tällä foorumilla sellaisena tarjoillaankin. Ja voin vain odotella sitä päivää, milloin omien lääkehaittojen asiantuntiat pystyvät keskustelemaan niistä laajemmista perspektiiveistä.

Lue lisää

En väitä itseäni lääkehaittojen asiantuntijaksi, vaikka vuosikausien kokemus lääkkeistä onkin.
Lääkkeillä on myös haittoja, kukaan ei voi sitä kieltää.
Oma lääkkeiden käyttö historiani tapahtui suurimmaksi osaksi sekakäyttönä päihteiden kanssa, mikä oli, jälkeenpäin ajateltuna todella typerää.
En tainnut olla sairaudentunnoton, en vain välittänyt mistään mitään, ehkä vähiten itsestäni.

Vasta viimeisinä vuosina olen miettinyt asioita laajemmin, monista eri näkökulmista. Asiat ovat yleensä monen tekijän summa, harva asia on aivan yksiselitteinen.
Jos/kun vielä jossain vaiheessa kokemustensa jälkeen järkiintyy, osaa katsoa kokemaansa paremmin kuin sillä hetkellä, jolloin on ns. tilanne päällä. Eli siinä vaiheessa, kun on lääkitys, on itse huonossa kunnossa, ja koko maailma on muka juuri minua vastaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla/lukea, millaista keskustelua tuo edellinen haluaisi niistä laajemmista perspektiiveistä ? Mitä kaikkea sisältöä sellaiseen keskusteluun kaivattaisiin ?
Harvemmin potilas/ex-potilas pääsee minnekään kertomaan kokemuksistaan jälkeenpäin.
Ja toisaalta sitä miettii, jos alkaa puhua laajasti, voi tulla kyseenalaistamista, ehkä enemmänkin ammattilaisten suunnalta. Ja mitä sitten uskotaan, ja mikä on riski, että leimataan " hulluksi ", tai että sairaus olisi ottanut uudestaan vallan.
Sekin kun on tuttua, jos potilas alkaa avaamaan omia mielipiteitään vaikkapa hoidostaan, se ei aina ole kovin suotavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhutaan universaaleista terveysraporteista, niin niissähän yleensä patistellaan loppumaailmaa siirtymään enemmän sinne pohjoismaiseen suuntaan, kuin että pohjoismaita patisteltaisiin siirtymään sinne loppumaailman suuntaan.

Terveysraportti ei ole mikään yksittäisen hullun vapaudut vankilasta kortti, vaikka sitä tällä foorumilla sellaisena tarjoillaankin. Ja voin vain odotella sitä päivää, milloin omien lääkehaittojen asiantuntiat pystyvät keskustelemaan niistä laajemmista perspektiiveistä.

Lue lisää

Mielestäni mennään hienoon suuntaan kun on alettu nähdä biomedikaalisen mallin kapeakatseisuutta, pakkohoidon harmeista puhutaan ja ihmisoikeuksia nostetaan esille raporteissa. Vaikka länsimaisen järjestelmän kuvittelisi olevan tosi hienon, siinä voi olla silti ongelmia, esim ihmisten kokeman kärsimyksen ylimedikalisaatio. Resurssipuutteeet vaarantavat vielä ihmisten mahdollisuuksia saada kunnollista hoitoa, seurantaa ja jatkuvuutta.

Jokainen meistä kuka käytti lääkkeitä pitkään, sarjana ja päällekkäin oli osa ei kontrolloitua ihmiskoetta pitkän käytön suhteen sillä lääketutkimukset on lyhyitä. On melko mielenkiintoista että potilaiden kuvaamat kokemukset saa lähinnä pilkkausta ja vihaa niskaansa. "mistä te mitään tiedätte kun olette potilaita, sairaudentunnottomia, liioittelevia, miksi ette keskity vain omaan hyvinvointiin ne."

Ei harmia saaneille potilaille ole välttämättä paikkaa puhua kokemuksistaan ja siinä on riskinsä.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhutaan universaaleista terveysraporteista, niin niissähän yleensä patistellaan loppumaailmaa siirtymään enemmän sinne pohjoismaiseen suuntaan, kuin että pohjoismaita patisteltaisiin siirtymään sinne loppumaailman suuntaan.

Terveysraportti ei ole mikään yksittäisen hullun vapaudut vankilasta kortti, vaikka sitä tällä foorumilla sellaisena tarjoillaankin. Ja voin vain odotella sitä päivää, milloin omien lääkehaittojen asiantuntiat pystyvät keskustelemaan niistä laajemmista perspektiiveistä.

Lue lisää

Minä taas odotan sitä että lääkehaittojen kyseenalaistajat voivat joskus ymmärtää kuinka paljon ne voi heikentää vointia monella tavalla ja minkälaista kärsimystä ne voi aiheuttaa.

Tiedän ihmisiä jotka on joutuneet tosi huonoihin kierteisiin lääke haitan takia jota lääkäri ei ole ottanut vakavasti ja on jatkanut lääkintää.

Mutta niin se on että ihminen ei voi ymmärtää täysin asioita mitä ei ole käynyt läpi ja on helppoa vähätellä kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri tietää aina milloin potilas on kypsä lähtemään sairaalasta kotiin. Jos on pari päivää tuntenut olonsa terveeksi niin se ei aina ole niin että on todella terve vielä olemaan sairaalan ulkopuolella .
Psykiatri ei tee mitään piruuttaan. Vaan tarpeesta ja silloin kun ei sitä ymmärrä niin on todella sairas
Ja moni mt potilas elää uskossa että juuri hänen tilanteensa iåon jotenkin hyvin erikoinen, voin sanoa ettei ole, ainoastaan samoja asioita kerrotaan kun muutkin , se on sitä sairautta

Lue lisää

Mitä siinä on että kokee esim nuoruudesta alkaneesta vuosien käytöstä vieroitusoireita joka esim sotkee unen ja aiheuttaa kamalaa oloa? Ja että näistä vieroitusoireita palautuminen voi kestää aika helvetin pitkään (protracted withdrawal) ? Entä siinä että kokee lääke haitan jonka myöhemmin psykiatri hoidon jälkeen diagnosoi joka pahentaa merkittävästi oloa? Ja kun ajaa lääkkeitä alas ja haitat helpottaa niin henkinenkin vointi helpottaa? Ja vuosien lääke putkesta jää kuitenkin hermostollisia oireita ja se voi olla ahdistavaakin elää oireiden kanssa joita ei juuri tutkita koska pitkäaikaiskäytön seurauksia useista pillereistä ei tutkita?

Sille en voi mitään jos ignoranssimaailmassasi kaikki on vain ihmisen sairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

On ihme tapaus sinänsä , en ole työvuosinani nähnyt yhtäkään tälläistä . Mutta nähnyt ihmisiä jotka kieltävät sairautensa , juovat viinaa lääkityksen aikana , annostelee itse lääkitystään, välillä pieniä muruja jostain syystä ja lopulta sitten kun keho tekee lakon niin huomataan että itse sairaus tekee asioita potilaasta .
Moni ihminen jolla ei ole ennakkoluuloja lääkäriä tai lääkkeitä kohtaan paranee nopeammin ja pääsee takaisin työelämään taas.
Joten erilaisuus on markantisti ihmisten tavasta ottaa hoito

Lue lisää

Itse en olisi päässyt antipsykootti+rauhoittavakoktailissa edes kirjan ensimmäiselle sivulle saatika työelämään :D Kun vuosia oli hermostoa turmeltu erilaisilla psyykenlääkkeillä ja haittoja lääkitty niin niistä haitoista kesti vuosia palautua. Sille on sanakin "protracted withdrawal". Vaikka kuinka yritin olla vähän ennakkoluuloinen psykiatria ja lääkäreitä kohtaan niin silti terveys turmeltui.

Usko nyt kultapieni ei se ole asenteesta kiinni saako haittaa, vaikka kuinka toki itsellesi niin uskottelet. Veikkaan että en ole ainut vuosia systeemissä ollut joka on haittoja saanut ja en olekaan kun olen löytänyt niitä ihmisiä netistä kenen kanssa on voinut jakaa yhteneviä kokemuksia. Toki sä taidat nähdä niitä vähän lääkittyjen lääkeneitsyeiden tarinoita joissa ne on saaneet tyyliin jonkun plasebovaikutuksen ja on menneet takaisin sinne työelämään ;)

Anonyymi kirjoitti:

On ihme tapaus sinänsä , en ole työvuosinani nähnyt yhtäkään tälläistä . Mutta nähnyt ihmisiä jotka kieltävät sairautensa , juovat viinaa lääkityksen aikana , annostelee itse lääkitystään, välillä pieniä muruja jostain syystä ja lopulta sitten kun keho tekee lakon niin huomataan että itse sairaus tekee asioita potilaasta .
Moni ihminen jolla ei ole ennakkoluuloja lääkäriä tai lääkkeitä kohtaan paranee nopeammin ja pääsee takaisin työelämään taas.
Joten erilaisuus on markantisti ihmisten tavasta ottaa hoito

Lue lisää

Nuo aineet on neurotoksista paskaa johon keho mukautuu ja niistä tulee vieroitusoireita. Vieroitusoireistakin sitten syytellään potilaan mielenterveyttä ja sitä vähätellään törkeästi jos vuosien käytössä menee terveys pilalle tai elämänlaatu laskee. Potilaalla ei ole välttämättä ollut edes mitään oikeutta kuulla mihin hän joutuu aloittaessaan lääkkeet esim vieroitusoireet. Sitten kun ei välttämättä edes tiedä mitä aineita vetää, tai kunnollista lääkeseurantaa tai ei edes näe samaa lääkäriä edes kahdeti ei ole niin siitäkin syytellään potilasta. "sä olet sairaudentunnoton tyhmä, mitäs söit lääkkeitä, mitä et lukenut pakkausselostetta luota lääkäriin, lääkäri tietää, olet sairaudentunnoton et sitoudu hoitoon, ai sulla on alentunut elämänlaatu paskojen lääkekokemuksiesi takia no eikä oo lapin lisää. Me tiedetään nollatutkimuksellakin ja meidän hienojen kokemusten takia että haittoja ei tuu kenellekään. Siinäpä tiivistettynä. VAROKAA PSYKIATRIAA.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosia sitten olin syyntakeettomana pakkohoidossa, sen seurauksena olen edelleen hengissä ja sain elämäni tasapainoon.
Jos olisin vankilaan joutunut, en olisi saanut asianmukaista hoitoa, jota siinä vaiheessa tarvitsin saadakseni niin sanotun uuden mahdollisuuden parempilaatuiseen elämään.
Ja usko tai älä, jouduin käyttämään todella pientä lääkemäärää, kun verrataan siihen, mitä ne oli kunnallisissa julkisissa " säilytyspaikoissa ".

Tuosta tekeytymisestä sen verran, kun kuuntelin joskus oikeuspsykiatrian puhetta, niin ihmisen/potilaan on aika vaikeaa esittää, tai tekeytyä jonkinlaiseksi, mitä hän ei ole.
Esimerkiksi mielentilatutkimus kestää vähintään kaksi kuukautta, siinä ajassa tulee totuus esiin, kukaan ei voi huijata koko aikaa.
Eli kyllä kerkeävät ja osaavat nähdä tutkittavasta, onko syyntakeeton vai ei.

Lue lisää

Toi on aikamoinen onni että sulle sattui hyvää hoitoa. En kiellä etteikö mt-puolella ole myös hyvää hoitoa, se voi olla tuurista kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhutaan universaaleista terveysraporteista, niin niissähän yleensä patistellaan loppumaailmaa siirtymään enemmän sinne pohjoismaiseen suuntaan, kuin että pohjoismaita patisteltaisiin siirtymään sinne loppumaailman suuntaan.

Terveysraportti ei ole mikään yksittäisen hullun vapaudut vankilasta kortti, vaikka sitä tällä foorumilla sellaisena tarjoillaankin. Ja voin vain odotella sitä päivää, milloin omien lääkehaittojen asiantuntiat pystyvät keskustelemaan niistä laajemmista perspektiiveistä.

Lue lisää

Mikä on pohjoismainen suunta? Eikö täällä oleva mt-hoito ole aika samaa kuin muuallakin länsimaissa? Jos menet sairaalaan, syöt pillereitä jos epäillään edes että sinulla viiraa päässä näin kärjistetysti todeten. Lääkäri ehkä sanoo että sinulla on "sairaus" ja tarvit "lääkkeitä". Jos menet yleislääkäriin, voit saada melko alhaisella kynnyksellä masislääkereseptin tai muita psyykenlääkkeitä esim unettomuutta hoitamaan. Ainoa ero kenties on alueellinen Keroputaan malli jossa esim. psykoosiin lähestymistapa ei ole niin biomedikalisaatiokeskeinen jossa esim lääkkeitä ei nähdä niin olennaisena vaikka niitäkin käytetään mutta psykoosia lähestytään dialogisesta ja sosiaalisen ympäristön paremmin huomioivasta näkökulmasta. Toki voi olla jotain traumainformoituja ihmisiä mt-palveluissa jossa keskitytään siihen mitä ihmiselle on tapahtunut sen sijaan mitkä hänen oireensa ovat tai mikä hänessä on vialla mutta eiköhän se monesti ole sitä "sulla on sairaus, siihen on lääke". Sitten voidaan ehkä vähän ei niin diagnosikeskeisesti ratkoa asioita myös terapeuttisesti, riippuen siitä paljonko psykiatrisi uskoo terapian auttavan sinun sairauttasi.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on pohjoismainen suunta? Eikö täällä oleva mt-hoito ole aika samaa kuin muuallakin länsimaissa? Jos menet sairaalaan, syöt pillereitä jos epäillään edes että sinulla viiraa päässä näin kärjistetysti todeten. Lääkäri ehkä sanoo että sinulla on "sairaus" ja tarvit "lääkkeitä". Jos menet yleislääkäriin, voit saada melko alhaisella kynnyksellä masislääkereseptin tai muita psyykenlääkkeitä esim unettomuutta hoitamaan. Ainoa ero kenties on alueellinen Keroputaan malli jossa esim. psykoosiin lähestymistapa ei ole niin biomedikalisaatiokeskeinen jossa esim lääkkeitä ei nähdä niin olennaisena vaikka niitäkin käytetään mutta psykoosia lähestytään dialogisesta ja sosiaalisen ympäristön paremmin huomioivasta näkökulmasta. Toki voi olla jotain traumainformoituja ihmisiä mt-palveluissa jossa keskitytään siihen mitä ihmiselle on tapahtunut sen sijaan mitkä hänen oireensa ovat tai mikä hänessä on vialla mutta eiköhän se monesti ole sitä "sulla on sairaus, siihen on lääke". Sitten voidaan ehkä vähän ei niin diagnosikeskeisesti ratkoa asioita myös terapeuttisesti, riippuen siitä paljonko psykiatrisi uskoo terapian auttavan sinun sairauttasi.

Lue lisää

Itse en juuri lueskellut lääkehaitoista mitään vuosikausiin. Kyllä niitä silti havaitsi vaikkei lukenutkaan ja varsinkin vuosien päästä kun ne paheni.

Anonyymi kirjoitti:

Nuo aineet on neurotoksista paskaa johon keho mukautuu ja niistä tulee vieroitusoireita. Vieroitusoireistakin sitten syytellään potilaan mielenterveyttä ja sitä vähätellään törkeästi jos vuosien käytössä menee terveys pilalle tai elämänlaatu laskee. Potilaalla ei ole välttämättä ollut edes mitään oikeutta kuulla mihin hän joutuu aloittaessaan lääkkeet esim vieroitusoireet. Sitten kun ei välttämättä edes tiedä mitä aineita vetää, tai kunnollista lääkeseurantaa tai ei edes näe samaa lääkäriä edes kahdeti ei ole niin siitäkin syytellään potilasta. "sä olet sairaudentunnoton tyhmä, mitäs söit lääkkeitä, mitä et lukenut pakkausselostetta luota lääkäriin, lääkäri tietää, olet sairaudentunnoton et sitoudu hoitoon, ai sulla on alentunut elämänlaatu paskojen lääkekokemuksiesi takia no eikä oo lapin lisää. Me tiedetään nollatutkimuksellakin ja meidän hienojen kokemusten takia että haittoja ei tuu kenellekään. Siinäpä tiivistettynä. VAROKAA PSYKIATRIAA.

Lue lisää

Kymmeniä psykiatreja on tullut vuosien varrella tavattua, mutta yksikään ei ole minua vielä tyhmäksi sanonut, vaikka kohtelu on joskus aika ala-arvoista ollutkin.
Enemmän on hyviä tapaamisia kertynyt, kun alkaa miettiä menneitä aikoja.

Anonyymi kirjoitti:

Toi on aikamoinen onni että sulle sattui hyvää hoitoa. En kiellä etteikö mt-puolella ole myös hyvää hoitoa, se voi olla tuurista kiinni.

Oikeuspsykiatrisissa laitoksissa hoito on aivan eri tasoa, kuin kunnallisissa julkisissa sairaaloissa.
Siellä panostetaan potilaaseen ihmisenä, ei sairaana elämässään epäonnistuneena potilaana.

Anonyymi kirjoitti:

Kymmeniä psykiatreja on tullut vuosien varrella tavattua, mutta yksikään ei ole minua vielä tyhmäksi sanonut, vaikka kohtelu on joskus aika ala-arvoista ollutkin.
Enemmän on hyviä tapaamisia kertynyt, kun alkaa miettiä menneitä aikoja.

Lue lisää

En viittaa tällä psykiatreihin suoraan vaan tälläkin palstalla oleviin asenteisiin niitä kohtaan ketkä kertoo harmeista. Ne on tuota tasoa.

Anonyymi kirjoitti:

En viittaa tällä psykiatreihin suoraan vaan tälläkin palstalla oleviin asenteisiin niitä kohtaan ketkä kertoo harmeista. Ne on tuota tasoa.

Osasta saa kuvaa että ovat mt hoitajia. On kyllä aika mielenkiintoista kertoo haitoista ja joku jankkaa että kun lukee haitoista niin ne tulee, ei minun potilaillani, mikset vaan sitoudu hoitoon, sairaudentunnottomat ei ota apua vastaan, uhriutujat, kyllä kun lääkäriin uskoo niin parantuu, suurin osa hyötyy. FFS. Ei voi muuta sanoa.

En ole itsekään tyhmäksi tullut haukuttua psykiatrin toimesta. Toki on sekin jo jonkinlaista tyhmäksi haukkumista rivien välistä että kun kertoo haitoista hän vain yrittää puskea lisää tai ei ikään kuin reagoi asiaan ollenkaan ym.

Anonyymi kirjoitti:

Osasta saa kuvaa että ovat mt hoitajia. On kyllä aika mielenkiintoista kertoo haitoista ja joku jankkaa että kun lukee haitoista niin ne tulee, ei minun potilaillani, mikset vaan sitoudu hoitoon, sairaudentunnottomat ei ota apua vastaan, uhriutujat, kyllä kun lääkäriin uskoo niin parantuu, suurin osa hyötyy. FFS. Ei voi muuta sanoa.

En ole itsekään tyhmäksi tullut haukuttua psykiatrin toimesta. Toki on sekin jo jonkinlaista tyhmäksi haukkumista rivien välistä että kun kertoo haitoista hän vain yrittää puskea lisää tai ei ikään kuin reagoi asiaan ollenkaan ym.

Lue lisää

Voihan lääkäri yrittää " puskea " lisää lääkettä, mutta tosiaankin vain yrittää.
Potilaalla on lupa sanoa, ei kiitos, niin halutessaan. Avohoidossa näin, eri juttu on pakkohoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

sairauden tunnoton ei halua parantua, eli ei ole olemassa sellaista hoitoa, mitä hän haluaisi koska se ei saa parantaa häntä.

Pakko tunnetusti on maailman huonointa hoitoa, eikä se monienkaan sanojen mukaan paranna mitään.

Eli se onkin yhtäkkiä ainoa sairaudentunnottomien kriteerit täyttävä hoito...

Lue lisää

Erittäin hyvin sanottu siellä takana. :P

Anonyymi kirjoitti:

Voihan lääkäri yrittää " puskea " lisää lääkettä, mutta tosiaankin vain yrittää.
Potilaalla on lupa sanoa, ei kiitos, niin halutessaan. Avohoidossa näin, eri juttu on pakkohoidossa.

Lue lisää

Voisko nuorille ihmisille tulla kouluihin kursseja joissa opetellaan sanomaan huumediilerien lisäksi ei psykiatrille?

Anonyymi kirjoitti:

Voisko nuorille ihmisille tulla kouluihin kursseja joissa opetellaan sanomaan huumediilerien lisäksi ei psykiatrille?

Sairaudentunnottomuus termi on osa psykiatrian vallankäyttöä ja sosiaalista kontrollia jossa painopiste halutaan siirtää potilaisiin kuinka hän ei vain tee työtä, tajua sairauttaan, hyväksy sairauttaan, ja potilaalta viedään uskottavuutta kaikella tällä paskalla,. Jos hän kritisoi jotain hän vain on hullu tai sairaudentunnoton. . En ihmettelisi jos mt väessä on niitä jotka oikeasti esim syyllistää ihmisiä siitä että eivät tee työtä eteensä tai ota vastuuta vaikka mt sairaudet on tietenkin sellaisia jotka voi vaikeuttaa kykyä toimia ja tehdä töitä asioiden eteen myös jonkun näkökulman mukaan ja ihminen ei välttämättä kykene vaikuttamaan asioihin tai toimimaan.
Ihmisiä siis voidaan mt palveluissa myös syyttää omasta toimintakyvyttömyydestään.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuus termi on osa psykiatrian vallankäyttöä ja sosiaalista kontrollia jossa painopiste halutaan siirtää potilaisiin kuinka hän ei vain tee työtä, tajua sairauttaan, hyväksy sairauttaan, ja potilaalta viedään uskottavuutta kaikella tällä paskalla,. Jos hän kritisoi jotain hän vain on hullu tai sairaudentunnoton. . En ihmettelisi jos mt väessä on niitä jotka oikeasti esim syyllistää ihmisiä siitä että eivät tee työtä eteensä tai ota vastuuta vaikka mt sairaudet on tietenkin sellaisia jotka voi vaikeuttaa kykyä toimia ja tehdä töitä asioiden eteen myös jonkun näkökulman mukaan ja ihminen ei välttämättä kykene vaikuttamaan asioihin tai toimimaan.
Ihmisiä siis voidaan mt palveluissa myös syyttää omasta toimintakyvyttömyydestään.

Lue lisää

Jos on saanutkin paskaa hoitoa niin siihen voidaan vaan kuitata et hei etkö sä ollutkin huonossa kunnossa (ikäänkuin oikeuttaen ihan kaikki paska).

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanutkin paskaa hoitoa niin siihen voidaan vaan kuitata et hei etkö sä ollutkin huonossa kunnossa (ikäänkuin oikeuttaen ihan kaikki paska).

Kun ihmisille määrätään pitkiksi aikaa lääkkeitä nykymaailman menossa voidaanko olettaa esim nuoret eivät käytä alkoholia tuo joka syyllisti ihmisiä alkoholinkäytöstään. Tunnen paljon ihmisiä ketkä ei ole lääkkeen käyttäjiä ja käyttävät alkoholia silloin tällöin ja ovat henkisesti ihan ok, se kuulunee ihan normaaliin hyvinvoivaankin elämään. Toki siitä tulee väärempää käyttää alkoholia psyykenlääkkeitöää käyttäessä, toki se ei estä kaikkia. psyykenlääkkeet tekee kaikesta luonnotonta. Jos joku vaikka tietää odottavansa lasta niin voi kuinka mukavaa olla samaa aikaan psyykenlääkkeenkäyttäjät.. Lapsi voi kokea vieroitusoireita käytöstä. Pitää miettiä vieroitusta raskausaikana ja samaan aikaan lapsi kohdussa nauttii lääkeannoksista. Hedelmällinen ikäkin voi mennä nopeaa ohi, aikana jolloin kamppaile psyykenlääkkeiden kanssa.

Kaikkihan lääkkeiden ongelmat on tietenkin potilaiden vikaa kun aloittivat lääkkeet. Yleensä niin hyvin informoituina.

Ainiin, sen yhden hoitsun maailmassa kenenkään lääkitys ei venähdä.

Mitä muuten tarkoittaa sairaudentunnottomuus jos esim on masennus diagnoosi? Ei juttele riittävästi ongelmistaan masennus lääkkeissä, sanoo EI en ole masentunut, ei vedä Ssri lääkettä joka päivä, ei sano kyllä psykiatri?

Anonyymi kirjoitti:

"Viimevuosina on alkanut näkyä kirjoituksia ihan arvovaltaisiltakin tahoilta ja auktoriteeteiltä ihmisoikeuksia kunnioittavamman mt-hoidon puolesta jossa on hiukan alettu viedä painopistettä muualle ylimedikalisoituneesta mt-hoidosta."

Kuten esimerkiksi WHO Maailman terveysjärjestö ja YK:
https://madinfinland.org/who-ja-yhdistyneet-kansakunnat-annetaan-vapauden-soida-hulluille/

Lue lisää

Helluntai Jehova lestadiolainen .....uskonnot tekee hirviöitä. Kiduttaa syyttää. Yksikin hellari syytti syytti lastaan julkisesti toinen ei tehnyt mitään samaa teki lesta lapselleen huusi miten jumppa on syntiä ja siinä jo syntiset ajatukset kyllä siinä hulluksi tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisoikeuksista puhuttaessa täytyy muistaa että myös uhreilla on ihmisoikeudet, vaikka tietyllä tapaa rikoksentekijöiden ihmisoikeuksilla voitaisiinkin ikään kuin mitata yhteiskunnan sivistystasoa.

Lue lisää

No aika monet rikoksen uhriksi tulleet saa diagnoosin eikä ne rikoksen tekijät paitsi Ullanlinnan psykiatri kertoo varmaan miten vaimo oli hullu. Mä täs vaan vähän siivoilen vaimo siinä katosi mattokääröön.

Anonyymi kirjoitti:

Kehen viittaat sanalla uhri? Ne ketkä joutuvat pakkohoidon kohteeksi eivät ole välttämättä rikosten tekijöitä tai tehneet väkivaltarikoksia.

Olen nähnyt pikkumummelien pakkolääkintää osastolla, tai nuorten naisten mitkä eivät osoita mitään väkivaltaa joille ukaasi on että jos et ota lääkkeitä ne sinuun väkisin injektoidaan.

. Lisäksi vankiloissa istuu paljon ihmisiä jotka on tehneet pahaa väkivaltaa ihmisille, esim Breivik joka tappoi kymmeniä ihmisiä mutta häntä ei ole todettu syyntakeettomaksi. Hänellä epäiltiin skitsofreniaa mutta sitä ei vahvistettu ja hän on siis ihan syyntakeellisena vankilassa, ei mielisairaalassa eikä käsityskykyni mukaan ole siis myöskään pakkolääkehoidossa.

Lue lisää

Lestanaiset kun ilkeilee ne käyttää sanoja VOI SUA halveksivasti ja reppana raukka myös ortodoksit käyttää näitä raukka sanoja. Ja sitten JEESUKSEN VERI juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Suurin rikos mihin moni pakkohoitotason ihminen syyllistyy on yhteiskunnan tai osaston kirjoittamattomien käytösnormien rikkominen (osastolla on aikalailla kova kuri kaikenlaisille tunneilmaisuille ja kaikkeen reagoidaan hyvin matalalla kynnyksellä), muiden mielestä outo tai epämiellyttävä käytös tai puhe, se että on jotain uskomuksia mitkä voi saada käyttäytymään ikävällä tai häiritsevällä tavalla, se että joku toinen joutuu huolehtimaan heistä tavallista enemmän tai esim itsetuhoisuus tai haitallinen käytös muille. Aina pakkohoidon kohteeksi joutuva ei välttämättä ole kuitenkaan päällepäin niin häiritsevä.

Antipsykootit sopivat kuin nenä päähän toisen ihmisen käytöksen tukahduttamiseen ja sosiaaliseen kontrolliin koska ne on lamaavia ja harvalla menee edes yksi lääke vaan kyllä siellä menee sedatiivia sun monenlaista päällekkäin. Toki tätä lääkintä prosessia perustellaan esim jollain biologisilla seikoilla yrittämällä esim vedota että kyseessä on aivosairaus miksi olisi oikeutetumpaa kajota toiseen biologisesti.

Se ei toki välttämättä ihmisestä itsestään tunnu yhtä hyvältä kun olet lamattu ja kenties kärsit lääke haitoista ja olet menettänyt jotain itsessäsi.

Psykiatrit voivat tulkita harhoiksi sellaisiakin asioita kuten lääke haitoista puhuminen jos ne ei sovi haittana psykiatrin maailmankuvaan. Lisäksi nykypäivänä yhä useampi voimakkaampi reaktio elämässä tapahtuneeseen kärsimykseen tulkitaan medikalisoituneen perspektiivin läpi.

Pakko lääkinnässä saatetaan kuten ylläolevassa kirjoituksessa mainittiin yrittää muokata ihmisen persoonaa myös siinä sivussa. Ihmiselle kun pakotetaan lääkkeitä siinä sivussa sanatta ilmaistaan "sinun käytöksesi on väärin, ne pitää muokata lääkkeillä". Jotkut traumatisoituvat kuten tuossa linkissä mainittiin pakkohoidosta.

Veikkaan että jos ihmiset joutuisivat tilanteeseen jossa heitä pakkolääkittäisiin niin monen mielipide pakkohoitoa kohtaan muuttuisi kriittisemmäksi. Mutta ne on niitä - Muita - niin mitä väliä

Lue lisää

Lestadiolaiset laittaa saatanalle ne jotka ei noudata heidän sääntöjään ja heillä on monia eri lahkoja missä säännöt vaihtelee mutta oopperan kuuntelemisesta voi joutua saatanalle !

Anonyymi kirjoitti:

Tuo ajatus psykiatriasta sosiaalisena kontrollina on vanhan kunnon antipsykiatrian edustaja psykiatri Thomas Szaszin ajatus. " Szasz argued that mental illness was a myth and that psychiatric treatment was a form of social control. Szasz believed that the concept of mental illness was invented by society to label and control people who did not fit into mainstream society or who engaged in behavior that was considered abnormal or deviant."

Lähde Wikipedia.

Hänen mukaansa siis psykiatriset sairaudet oli myyttejä ja psykiatria on sosiaalisen kontrollin muoto. Hän ajatteli että mielisairauden konsepti on kehitetty yhteiskunnassa leimaamaan ja kontrolloimaan ihmisiä jotka eivät sopineet mainstream yhteiskuntaan ja jotka käyttäytyivät tavalla jota pidetään epänormaalina tai poikkeavana

Lue lisää

No kaksos pojat oli diagnosoitu skitsoiksi ne oli vähän olutta juovia ja lihavia arabiataustaa hiukan. Heidän äiti oli niitä pelotellut mutta kyllä he ihan kilttejä olivat,autoa ajoivat ja auttoivat äitiään. Omassa asunnossa asuivat.Veljensä oli poliisi mutta näin.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se uhrin konsepti pitäisi löytyä jokaisesta ihmisestä, jolla ei ole pientä sosiopaatin vikaa.

Ei kuulkaa on uskontolahkoja jehovia muslimeja missä laitetaan hoitoon tahallaan eri mieltä olevat.

Anonyymi kirjoitti:

Sinänsä siis ihan mielenkiintoinen näkökulma, mutta tässäkin tapauksessahan se vain tarkoittaisi sitä, että ei olisi olemassa syyntakeettomuutta, vaan rise sitten hoitaisi parhaaksi katsomallaan tavalla.

Pitäisikö silloin suomessakin olla kuolemantuomio?

Lue lisää

Meillä on Iranista tulleita turkista rikollisia joita voi palauttaa sinne meillä on erilainen kulttuuri kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pitäisi valita linnatuomio, ja ensikertalaisena istua puolet tai joku hämärä syyntakeettomuustuomio mielisairaalassa jossa psykiatrin mielipiteestä riippuu pääsenkö pois ja milloin pääsen, niin kummankohan ottaisin? Linnatuomion tietysti. Siellä oikeuteni omaan kehooni olisi parempi enkä joutuisi käyttämään esim antipsykootteja.

Toki jos syyntakeettomuus kumoaisi tuomioni täysin ja makselisin vähän sakkoja korkeintaan niin mikäpä jottei?

Voiko syyntakeellinen kyetä tekeytymään syyntakeettomaksi tai syyntakeeton syyntakeelliseksi? Pystyisikö psykiatria puijaamaan? Tai kykeneekö syyntakeeton siihen että peittelisi esim omaa toimintaansa esim jollain tavoin tietää sen vääräksi ja eikö se tavallaan tarkoita että on jonkinlaisen ymmärryksen varassa? Mielenkiintoisia juttuja.

Lue lisää

Meidän asunnossa kävi Viron kansalaisia varkaissa niin he olivat helluntaiseurakunnasta heillä on Virossa kokoustiloja.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri tietää aina milloin potilas on kypsä lähtemään sairaalasta kotiin. Jos on pari päivää tuntenut olonsa terveeksi niin se ei aina ole niin että on todella terve vielä olemaan sairaalan ulkopuolella .
Psykiatri ei tee mitään piruuttaan. Vaan tarpeesta ja silloin kun ei sitä ymmärrä niin on todella sairas
Ja moni mt potilas elää uskossa että juuri hänen tilanteensa iåon jotenkin hyvin erikoinen, voin sanoa ettei ole, ainoastaan samoja asioita kerrotaan kun muutkin , se on sitä sairautta

Lue lisää

Venäläinen nainen ruskeat hiukset piikitti ihmisiä kaulasuoneen lähiöissä mistä johtuen nämä oli monta päivää sekaisin kun heiltä vietiin kellot korut ja muuta. Myös kodinkoneita. Niin yhden porukan touhut vei Israeliin huumekuljetukset Thaimaa Viro Prahaan Israel kuinka ihmeellistä helluntaiseurakunnasta. Romaneja ja virolaisia. TE OLETTE TUOMITSEMASSA KAIKKIA MUTTA IHMISET OVAT uhreja tai sitten rikosten tekijöitä rahan ahneudesta kateudesta huumeista eikä mikään psykiatria auta näitä uhreja muulla kuin kemikaaleilla diagnoosia.

Anonyymi kirjoitti:

Tästähän on puhuttu pitkään, että on olemassa ihmisiä jotka tietävät että he tulevat tekemään uusia väkivalta ja henkirikoksia lääkitsemättömänä heti kun he vapautuvat vankilasta, mutta he eivät silti suostu mielentila tutkimuksiin... No koska mitäs hiton iloa siitä sitten olisi jos ei pääsisi tekemään uusia väkivaltarikoksia...

Lue lisää

TETOSTERONIT aiheuttaa myös väkivaltaa NAISISSA sitä vedetään naamaan hormoneja potkunyrkkeillään muilta henki pois.

Anonyymi kirjoitti:

Kun potilas päästettiin sairaalasta psykoosissa ulos, hän meni ja melkein tappoi toisen ihmisen...
Psykiatriko näki ihan oikein, milloin potilas oli kypsä kotiutumaan ?

Lue lisää

No no ei toi Ullanlinnan psykiatri kyllä päässyt pois hoidosta vankilasta kun vasta järjesti itsensä sinne. Psykiatriksi reipas soitti vaimonsa kadonneen ja ihmetteli yhdessä muiden kanssa mihin se on kadonnut. Ihan vaan tiedoksi hoitajat lääkärit on kuitenkin ihmisiä vain.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en juuri lueskellut lääkehaitoista mitään vuosikausiin. Kyllä niitä silti havaitsi vaikkei lukenutkaan ja varsinkin vuosien päästä kun ne paheni.

Ahmimishäiriöitä tulee kemikaaleista liiasta sokerista lisää ruokahalua ylimäärä sokeri myös aiheuttaa liikakierroksia kuin kofeiinit.

Anonyymi kirjoitti:

Kymmeniä psykiatreja on tullut vuosien varrella tavattua, mutta yksikään ei ole minua vielä tyhmäksi sanonut, vaikka kohtelu on joskus aika ala-arvoista ollutkin.
Enemmän on hyviä tapaamisia kertynyt, kun alkaa miettiä menneitä aikoja.

Lue lisää

Niin ei sen pöydän takana istu kuin ihminen vaan palkkansa eteen siinä. Miettii milloin päivä päättyy. Antakaa ihmisten olla jokaisella on oma lapsuus koulut työt opiskelut ja muut.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeuspsykiatrisissa laitoksissa hoito on aivan eri tasoa, kuin kunnallisissa julkisissa sairaaloissa.
Siellä panostetaan potilaaseen ihmisenä, ei sairaana elämässään epäonnistuneena potilaana.

Lue lisää

Mitäs psykiatrista hoitoa se Ullanlinnan psyko on antanut

Anonyymi kirjoitti:

No mitä ehdotat hoitomenelemäksi potilaille .

Thaimaassa on venäjän kansalaisia hoidossa BORDELLISSA siellä saa toteuttaa itseään vapaasti miehet pukeutua naisten vaatteisiin tai miehillä on rinnat kun ovat saaneet naishormonia tai naiset saanut mieshormonia on huumeita joka lähtöön tatuointeja on sukuelinten leikkauksia poistoja ja mies meikkaajia kaikki käy. Menkää sinne niiden kemikaalienne kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se uhrin konsepti pitäisi löytyä jokaisesta ihmisestä, jolla ei ole pientä sosiopaatin vikaa.

Sosiopaattiset Sörnäisissä huumepiikkiä vähän ohimeneviin samalla ja thai bordellin muslimi miehet tykkää. Miten millaisen psyykepiikin näille thai bordelleille ja siellä käyville perheen isille voi antaa autoillakin ajavat sinne päivällä mohametti piristää päiväänsä myy autosta huumeita.

Anonyymi kirjoitti:

Se WHO:n raportti kannattaa lukea ihan suoraan ilmaan minkään värikynän läpi värittämistä.

https://www.who.int/publications/i/item/9789240080737

Ja sit jos vielä kapasiteetti riittää, niin kannattaa miettiä että mitä se suomessa tarkoittaa.
Se jos joku WHO puhuu jostain ZImbabwesta, niin se ei ihan suoraan yks yhteen tule suomeen.

Lue lisää

Amerikassa on katuja missä on näitä psykiatrian lääkitsemiä ihmisiä ihan tajuttomana makaa kadulla.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pitäisi valita linnatuomio, ja ensikertalaisena istua puolet tai joku hämärä syyntakeettomuustuomio mielisairaalassa jossa psykiatrin mielipiteestä riippuu pääsenkö pois ja milloin pääsen, niin kummankohan ottaisin? Linnatuomion tietysti. Siellä oikeuteni omaan kehooni olisi parempi enkä joutuisi käyttämään esim antipsykootteja.

Toki jos syyntakeettomuus kumoaisi tuomioni täysin ja makselisin vähän sakkoja korkeintaan niin mikäpä jottei?

Voiko syyntakeellinen kyetä tekeytymään syyntakeettomaksi tai syyntakeeton syyntakeelliseksi? Pystyisikö psykiatria puijaamaan? Tai kykeneekö syyntakeeton siihen että peittelisi esim omaa toimintaansa esim jollain tavoin tietää sen vääräksi ja eikö se tavallaan tarkoita että on jonkinlaisen ymmärryksen varassa? Mielenkiintoisia juttuja.

Lue lisää

Sitten väärät syytökset päälle myös. Muistakaa hoitajat tämä joku voi olla tälläisen kohteena myös te voitte itse olla.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri tietää aina milloin potilas on kypsä lähtemään sairaalasta kotiin. Jos on pari päivää tuntenut olonsa terveeksi niin se ei aina ole niin että on todella terve vielä olemaan sairaalan ulkopuolella .
Psykiatri ei tee mitään piruuttaan. Vaan tarpeesta ja silloin kun ei sitä ymmärrä niin on todella sairas
Ja moni mt potilas elää uskossa että juuri hänen tilanteensa iåon jotenkin hyvin erikoinen, voin sanoa ettei ole, ainoastaan samoja asioita kerrotaan kun muutkin , se on sitä sairautta

Lue lisää

Uskonnoissa voidaan kieltää asioita kuten peiliin katsominen jumppa rytmimusiikki tai kynsilakka niistä saa rangaistuksen.

Anonyymi kirjoitti:

sairauden tunnoton ei halua parantua, eli ei ole olemassa sellaista hoitoa, mitä hän haluaisi koska se ei saa parantaa häntä.

Pakko tunnetusti on maailman huonointa hoitoa, eikä se monienkaan sanojen mukaan paranna mitään.

Eli se onkin yhtäkkiä ainoa sairaudentunnottomien kriteerit täyttävä hoito...

Lue lisää

Entä sitten jos on seurustelu kumppani tehnyt rikoksia mihin voi mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhutaan universaaleista terveysraporteista, niin niissähän yleensä patistellaan loppumaailmaa siirtymään enemmän sinne pohjoismaiseen suuntaan, kuin että pohjoismaita patisteltaisiin siirtymään sinne loppumaailman suuntaan.

Terveysraportti ei ole mikään yksittäisen hullun vapaudut vankilasta kortti, vaikka sitä tällä foorumilla sellaisena tarjoillaankin. Ja voin vain odotella sitä päivää, milloin omien lääkehaittojen asiantuntiat pystyvät keskustelemaan niistä laajemmista perspektiiveistä.

Lue lisää

Monta helluntainaista on turvakodissa miehen takia mitä heille tapahtuu tietysti miehet pääsee vähällä naiset tuomitaan hulluiksi. Noin se menee !

Anonyymi kirjoitti:

Toi on aikamoinen onni että sulle sattui hyvää hoitoa. En kiellä etteikö mt-puolella ole myös hyvää hoitoa, se voi olla tuurista kiinni.

No jos vetää huumeita vuosi kymmenet varastelee riehuu raiskaa niin kai siinä vähän pää poksahtaa jos lopettaa yhtä äkkiä kuin juoppo raitistuu se ei tiedä mitä tekisi.

Anonyymi kirjoitti:

Voisko nuorille ihmisille tulla kouluihin kursseja joissa opetellaan sanomaan huumediilerien lisäksi ei psykiatrille?

Nuorille voisi tulla kursseja, joilla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, toisten huomioon ottamista, käytöstapoja, itsetunnon kasvatusta, ym.
Niillä taidoilla saattaisi pystyä välttämään, ettei tulisi tarvetta psykiatrille.

Anonyymi kirjoitti:

Entä sitten jos on seurustelu kumppani tehnyt rikoksia mihin voi mennä.

Voi lopettaa seurustelun sellaisen kumppanin kanssa, ja lähteä elämään omaa elämää.
Halutessaan etsiä uuden seurustelukumppanin, joka ei tee rikoksia.

Anonyymi kirjoitti:

Osasta saa kuvaa että ovat mt hoitajia. On kyllä aika mielenkiintoista kertoo haitoista ja joku jankkaa että kun lukee haitoista niin ne tulee, ei minun potilaillani, mikset vaan sitoudu hoitoon, sairaudentunnottomat ei ota apua vastaan, uhriutujat, kyllä kun lääkäriin uskoo niin parantuu, suurin osa hyötyy. FFS. Ei voi muuta sanoa.

En ole itsekään tyhmäksi tullut haukuttua psykiatrin toimesta. Toki on sekin jo jonkinlaista tyhmäksi haukkumista rivien välistä että kun kertoo haitoista hän vain yrittää puskea lisää tai ei ikään kuin reagoi asiaan ollenkaan ym.

Lue lisää

En edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa että miksi jo ku MT-hoitaja täällä vapaa aikanaan tekisi töitä, mutta eikö se toisaalta olisi ihan hyvä että soomessa saisi myös ajantasaista oikeaa tietoa luulojen korjaamiseen? Jos sellainen hoitaja täällä olisi?

Anonyymi kirjoitti:

Se WHO:n raportti kannattaa lukea ihan suoraan ilmaan minkään värikynän läpi värittämistä.

https://www.who.int/publications/i/item/9789240080737

Ja sit jos vielä kapasiteetti riittää, niin kannattaa miettiä että mitä se suomessa tarkoittaa.
Se jos joku WHO puhuu jostain ZImbabwesta, niin se ei ihan suoraan yks yhteen tule suomeen.

Lue lisää

Eiks tuon Who:n raportin läpikäyminen täällä sairaudentunnottomien kanssa ole vähän turhaa? Eihän ne ymmärrä, että hoito on aina kehittynyt ja tulee aina kehittymään, ja WHO:n raportti on vain yksi askel siinä.

Sairaudentunnoton ei kuitenkaan pysty hyötymään hoidon kehittymisestä, koska eihän hänessä ole mitään parannettavaa.

Anonyymi kirjoitti:

En väitä itseäni lääkehaittojen asiantuntijaksi, vaikka vuosikausien kokemus lääkkeistä onkin.
Lääkkeillä on myös haittoja, kukaan ei voi sitä kieltää.
Oma lääkkeiden käyttö historiani tapahtui suurimmaksi osaksi sekakäyttönä päihteiden kanssa, mikä oli, jälkeenpäin ajateltuna todella typerää.
En tainnut olla sairaudentunnoton, en vain välittänyt mistään mitään, ehkä vähiten itsestäni.

Vasta viimeisinä vuosina olen miettinyt asioita laajemmin, monista eri näkökulmista. Asiat ovat yleensä monen tekijän summa, harva asia on aivan yksiselitteinen.
Jos/kun vielä jossain vaiheessa kokemustensa jälkeen järkiintyy, osaa katsoa kokemaansa paremmin kuin sillä hetkellä, jolloin on ns. tilanne päällä. Eli siinä vaiheessa, kun on lääkitys, on itse huonossa kunnossa, ja koko maailma on muka juuri minua vastaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla/lukea, millaista keskustelua tuo edellinen haluaisi niistä laajemmista perspektiiveistä ? Mitä kaikkea sisältöä sellaiseen keskusteluun kaivattaisiin ?
Harvemmin potilas/ex-potilas pääsee minnekään kertomaan kokemuksistaan jälkeenpäin.
Ja toisaalta sitä miettii, jos alkaa puhua laajasti, voi tulla kyseenalaistamista, ehkä enemmänkin ammattilaisten suunnalta. Ja mitä sitten uskotaan, ja mikä on riski, että leimataan " hulluksi ", tai että sairaus olisi ottanut uudestaan vallan.
Sekin kun on tuttua, jos potilas alkaa avaamaan omia mielipiteitään vaikkapa hoidostaan, se ei aina ole kovin suotavaa.

Lue lisää

Eikö joskus olisi ihan virkistävää jos täälläkin olisi ketju, missä kukaan ei halaistulla sanallakaan puhuisi lääkkeistä tai niiden sivuvaikutuksista, vaan siinä puhuttaisiin kaikesta muusta mielenterveydestä ja sen hoitoon liittyvästä?

Toinen on tietenkin se että keskustellaanko sitä sellaisesta yksilöllisestä näkökulmasta, vai laajemmin yhteiskunnan näkökulmasta. Sitä yhteiskunnallista näkökulmaa jää aina vähän kaipaamaan, tällä foorumilla.

Anonyymi kirjoitti:

Eiks tuon Who:n raportin läpikäyminen täällä sairaudentunnottomien kanssa ole vähän turhaa? Eihän ne ymmärrä, että hoito on aina kehittynyt ja tulee aina kehittymään, ja WHO:n raportti on vain yksi askel siinä.

Sairaudentunnoton ei kuitenkaan pysty hyötymään hoidon kehittymisestä, koska eihän hänessä ole mitään parannettavaa.

Lue lisää

Onko sellaista sairautta olemassa jossa näkee kokoajan sairaudentunnottomia joka paikassa?

Ei ole mitään takeita että hoito aina kehittyy tai ihmisoikeudet aine kehittyy jos niihin ei panosteta.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuus termi on osa psykiatrian vallankäyttöä ja sosiaalista kontrollia jossa painopiste halutaan siirtää potilaisiin kuinka hän ei vain tee työtä, tajua sairauttaan, hyväksy sairauttaan, ja potilaalta viedään uskottavuutta kaikella tällä paskalla,. Jos hän kritisoi jotain hän vain on hullu tai sairaudentunnoton. . En ihmettelisi jos mt väessä on niitä jotka oikeasti esim syyllistää ihmisiä siitä että eivät tee työtä eteensä tai ota vastuuta vaikka mt sairaudet on tietenkin sellaisia jotka voi vaikeuttaa kykyä toimia ja tehdä töitä asioiden eteen myös jonkun näkökulman mukaan ja ihminen ei välttämättä kykene vaikuttamaan asioihin tai toimimaan.
Ihmisiä siis voidaan mt palveluissa myös syyttää omasta toimintakyvyttömyydestään.

Lue lisää

Sairaudentunnottomuus on hyvin osuva ja kuvaava termi. Sellainen jonka kaikki sairaan ihmisen kanssa tekemisissä olevat ihmiset ymmärtävät. Oli hän sitten hoitotahoa, tai omaisia / läheisiä.

Sairaudentunnolla ei ole mitään tekemistä lääkkeiden kanssa, vaikka lääkkeillä sen voi yleensä saadakkin.

Sairaudentunto on sitä, että miten hyvin tunnistat sen että joku ajatusvääristymä saa sinut tekemään jotain "sairasta" Esimerkiksi, kuinka se sairaus saa ihmisen tulemaan suomi24 foorumille ja vahvistamaan sitä omaa vahvistusharhaansa kerta toisensa jälkeen. Sillä käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä MT-hoitsujen tai otettujen lääkkeiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sellaista sairautta olemassa jossa näkee kokoajan sairaudentunnottomia joka paikassa?

Ei ole mitään takeita että hoito aina kehittyy tai ihmisoikeudet aine kehittyy jos niihin ei panosteta.

Lue lisää

Eikö sekin kerro yhteiskunnasta jos ei ole kauheasti muuta kanavia puhua anonyymisti haitoista tai potilaat kokee siihen tarvetta?

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanutkin paskaa hoitoa niin siihen voidaan vaan kuitata et hei etkö sä ollutkin huonossa kunnossa (ikäänkuin oikeuttaen ihan kaikki paska).

Jos on saanu paskuria hoitoa, niin sitten siitä kannattaa tehdä joku kantelu tai valitus. Jos taas on saanut ihan normaalia hoitoa, ja siitä haluaa soittaa poskeaan, niin siitä ei varmaan kannata sitten hirveästi lähteä valittamaan.

Anonyymi kirjoitti:

En edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa että miksi jo ku MT-hoitaja täällä vapaa aikanaan tekisi töitä, mutta eikö se toisaalta olisi ihan hyvä että soomessa saisi myös ajantasaista oikeaa tietoa luulojen korjaamiseen? Jos sellainen hoitaja täällä olisi?

Lue lisää

No ainakin yksi mt hoitajalta vaikuttava kirjoittaja on jolla on aina tarinoita potilaidensa ihmeparantumisista ja vuoden masennuslääkekuureista joilla he palaavat töihin ja sitten potilaskertomuksia siitä kuinka joku on kaahaillut autolla ja joutunut sairaalaan?

Kukaan ei estä sua perustamasta ketjua jossa voit puhua vaan mielenterveydestä ja kiellät puhumasta lääkehaitoista. Ehkä saat sinne samanhenkisiä. Itselläni on mennyt pitkään toipua lääke haitoista ja ajella haitallisia lääkkeitä alas niin ehkä siksi perspektiivi on eri.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanu paskuria hoitoa, niin sitten siitä kannattaa tehdä joku kantelu tai valitus. Jos taas on saanut ihan normaalia hoitoa, ja siitä haluaa soittaa poskeaan, niin siitä ei varmaan kannata sitten hirveästi lähteä valittamaan.

Lue lisää

Tässä vaan päästään siihen asiaan että psykiatria ei ole perillä tuottamistaan vammoista esim, PSSD, protracted withdrawal, kuinka paljon pahaa oloa lääke haitat voi tuottaa. Se ei edes tutki aineidensa tai lääkeyhdistelmiensä pitkän tähtäimen seurauksia.

Siis mitä hyötyä valittamisesta on tuollaisessa hoito mallissa?

Parasta on vain pysyä pois eikä triggeröidä vanhoja arpia auki. Käsittääkseni valituksissa on myös aikarajoja.

Jos moni asia psykiatriassa mättää omasta mielestä, mitä sillä valituksella saavuttaa?

Jos sanon, psykiatrian aineet lisäsivät sekavuutta ja hankaluuksia ajatella, aiheuttivat piinaavia vieroitusoireita ja aiheuttivat kidutukseen verrattavia olotiloja niin kyllä varmaan valitus menee helposti perille. Toki sain yhden lääke haitan todennettuakin sikälimikäli siinä olisi voinut olla keissi.

Kärsin pitkän aikaa hoidon vammoista. Nämä kaikki on asioita jolla ei ole mitään väliä. Ne kuuluu vaan osaksi psykiatriaa jossa hoitoa vaan tehdään.

Ja auttaako oikeasti valitus korvaamaan mitään? Kärsimystä? Ei.

Parasta on siis vain välttää vastaavaa hoitoa. Se auttaa huomattavasti enemmän

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuus on hyvin osuva ja kuvaava termi. Sellainen jonka kaikki sairaan ihmisen kanssa tekemisissä olevat ihmiset ymmärtävät. Oli hän sitten hoitotahoa, tai omaisia / läheisiä.

Sairaudentunnolla ei ole mitään tekemistä lääkkeiden kanssa, vaikka lääkkeillä sen voi yleensä saadakkin.

Sairaudentunto on sitä, että miten hyvin tunnistat sen että joku ajatusvääristymä saa sinut tekemään jotain "sairasta" Esimerkiksi, kuinka se sairaus saa ihmisen tulemaan suomi24 foorumille ja vahvistamaan sitä omaa vahvistusharhaansa kerta toisensa jälkeen. Sillä käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä MT-hoitsujen tai otettujen lääkkeiden kanssa.

Lue lisää

Kyllä se sinäkin näytät aika innokkaasti tulemaan suomi24:n pauhaamaan sairaudentunnottomis ta. Ettei vain olisi jotain juttuja omassa päässä käsiteltävänä kun on niin kova tarve paistaa muita ihmisiä omiaan käsittelemään ja vielä yrittää diagnosoidskin heitä jatkuvasti?.. Itselläni ei ole mitään tarvetta kokoajan puuttua toisten kertomuksiin ja nähdä ne sairaudentunnottomia, väärinä tai kokoajan paasata siitä kuinka lääkäriin kannattaa luottaa.

Lääkkeillä voi myös saada levottomuutta, unettomuutta, kehon sekaisin, vieroitusoireita ja pahaa oloa. Miksi sellainen korjaisi mitään Itse ymmärrystä?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö sekin kerro yhteiskunnasta jos ei ole kauheasti muuta kanavia puhua anonyymisti haitoista tai potilaat kokee siihen tarvetta?

Kyllä se kertoo yhteiskunnasta.
Tietoisuus ja tietämättömyys eivät vähene sillä, että näistä asioista vaietaan.
Enemmän pitäisi saada julkisuutta mielenterveyteen liittyville asioille.
Mistä lienee johtuu, ettei näin ole ?
Osittain varmaan siitäkin, koska epäkohtiakin löytyy, eihän niitä kukaan halua julkisuuteen ( muut kuin he, jotka ovat kokeneet niitä ikävämpiä puolia ).
Mutta eipä julkisuudessa hehkuteta hyvää hoitoakaan, miksei ? Onko sellaista ?
Kamalan monet vain valittavat, vaikka siihenkin kai osittain syynä valittajien psyykkinen kunto.

Saahan sen ääneen sanoa, jos vaikka kokee lääkkeistä haittoja, harvoin keskustelu kuitenkaan pysyy asiallisena, aletaan haukkua ammattilaisia, lääkkeitä, arvostellaan muiden kokemuksia sen mukaan, mitä he kertovat.
Vaikka varmaankin hoidosta hyötyvät ja siihen tyytyväisimmät eivät täällä kirjoittelekaan kummemmin, mistä sekin johtuu ?

Ylipäänsä ihminen, joka ymmärtää oman tilansa, henkisen vointinsa, pystyy kyllä keskustelemaan asiallisesti mielenterveydestä laajemminkin. Toki voi olla sekä hyvää, että huonoa sanottavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se sinäkin näytät aika innokkaasti tulemaan suomi24:n pauhaamaan sairaudentunnottomis ta. Ettei vain olisi jotain juttuja omassa päässä käsiteltävänä kun on niin kova tarve paistaa muita ihmisiä omiaan käsittelemään ja vielä yrittää diagnosoidskin heitä jatkuvasti?.. Itselläni ei ole mitään tarvetta kokoajan puuttua toisten kertomuksiin ja nähdä ne sairaudentunnottomia, väärinä tai kokoajan paasata siitä kuinka lääkäriin kannattaa luottaa.

Lääkkeillä voi myös saada levottomuutta, unettomuutta, kehon sekaisin, vieroitusoireita ja pahaa oloa. Miksi sellainen korjaisi mitään Itse ymmärrystä?

Lue lisää

Vai että vahvistusharhoja.

Se sun mt ketju tulee olemaan varmaan aika suosittu 😃

"te olette kaikki sairaudentunnottomia!"

Anonyymi kirjoitti:

Vai että vahvistusharhoja.

Se sun mt ketju tulee olemaan varmaan aika suosittu 😃

"te olette kaikki sairaudentunnottomia!"

Suomi24 ei myöskään kuvaa sitä työtä mitä ihmiset tekevät itsensä kanssa muussa elämässään ja jokainen ei käy läpi näitä asioita kirjoittamalla niistä tänne.

Toisten harhaisiksi leimaaminen on aika kusipäämäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Nuorille voisi tulla kursseja, joilla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, toisten huomioon ottamista, käytöstapoja, itsetunnon kasvatusta, ym.
Niillä taidoilla saattaisi pystyä välttämään, ettei tulisi tarvetta psykiatrille.

Lue lisää

Omien rajojen vetämistä, yhteiskunnan haitallisen arvomaailman kyseenalaistamista, ajattelua omilla aivoillaan, filosofista ajattelua, itsestä huolenpitämistä fyysisesti, elämänhallintataitoja, tunteista puhumista ja niiden tunnistamista.

Anonyymi kirjoitti:

Eiks tuon Who:n raportin läpikäyminen täällä sairaudentunnottomien kanssa ole vähän turhaa? Eihän ne ymmärrä, että hoito on aina kehittynyt ja tulee aina kehittymään, ja WHO:n raportti on vain yksi askel siinä.

Sairaudentunnoton ei kuitenkaan pysty hyötymään hoidon kehittymisestä, koska eihän hänessä ole mitään parannettavaa.

Lue lisää

Olin ensimmäisiä kertoja psykiatrian potilaana kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Viimeiset hoitokerrat olivat vasta muutamia vuosia sitten.
Osastohoidot ja avohoito tulivat siis tutuiksi.
Olen nähnyt sen kehityksen, siis minkä, ai kehityksen.....
Voin sanoa, että mikään ei ole muuttunut ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen.
Ehkä uusia lääkkeitä on tullut markkinoille, jotka toimivat ihan samalla tavalla kuin vanhatkin. Toki on kiinni siitä, mikä kenellekin sopii ( tai ei sovi ).

Samanlaiset hoitomuodot ja -mahdollisuudet ovat olleet niin kauan kuin muistan.
On avohoitoa poliklinikalla, päivätoimintaa ilmeisesti nimikkeellä päiväosasto ( ennen oli päivätoimintakeskuksia ja päiväsairaaloita ), terapiaa, on myös mielenterveysyhdistys-toimintaa, uutena tulleet Klubitalot.

Lääkityksistä minulla ei ole ajankohtaista tietoa, en tiedä, mitä se on vaikkapa osastoilla. Ennen osastoilla lääkittiin aika runsaalla kädellä, potilaat kulkivat kuin zombiet, kenellä niskat vinossa, kenellä seisoi silmät päässä, puhe oli puuroista.
Tunnen vielä muutamia ihmisiä, jotka ovat avohoidon puolella, ja ainakin joillain heistä näyttää olevan edelleen kova lääkitys päällä.

Jos edellisen kommentin kirjoittaja voisi tarkentaa, millaista kehitystä on tapahtunut, siis ihan konkreettisesti, jotakin näkyvää, tuntuvaa ?

Vuoisen varrella koin kehityksen ainoastaan itsessäni, kun loppujen lopuksi myönsin, että kaikki ei ole kunnossa ja otin avun vastaan. Sen tajusin, että siinä vaiheessa oli löydyttävä se niin sanottu sairaudentunto, että pystyin ottamaan vastuuta itsestäni ja toipumisestani.

Anonyymi kirjoitti:

Omien rajojen vetämistä, yhteiskunnan haitallisen arvomaailman kyseenalaistamista, ajattelua omilla aivoillaan, filosofista ajattelua, itsestä huolenpitämistä fyysisesti, elämänhallintataitoja, tunteista puhumista ja niiden tunnistamista.

Lue lisää

Nämä kaikki ainakin minun oli opittava ja omaksuttava toipumismatkallani.
Joskus jopa jälkeenpäin mietin sitä, että voi kun nuo olisi osannut ymmärtää jo nuorena, olisin ehkä paljolta säästynyt.
Mutta kun on tullut käytyä läpi pitkä matka, ensin matka alas, siellä pohjalla oleminen vuosikausien ajan, ja viimeiseksi todella pitkä ja vaativa matka ylös, niin on pakko myöntää, ettei se olisi onnistunut ilman noita edellisessä lueteltuja asioita.

Joskus tuntuu kuin elämä olisi jonkinlainen taiteenlaji. Tuntematon, mutta mielenkiintoinen.
Mitä enemmän kokee ja näkee, sitä enemmän voi myös oppia, ehkäpä eniten omasta itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

Voisko nuorille ihmisille tulla kouluihin kursseja joissa opetellaan sanomaan huumediilerien lisäksi ei psykiatrille?

Ei tarvitse. Luulosairaus luulee ihan valmiiksi jo nuoren puolesta.

Ei kai meillä mitään pakkohoitoa olisi, jos ihminen älyäisi hakeutua hoitoon, ennen kuin kakka on tuulettimessa.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sellaista sairautta olemassa jossa näkee kokoajan sairaudentunnottomia joka paikassa?

Ei ole mitään takeita että hoito aina kehittyy tai ihmisoikeudet aine kehittyy jos niihin ei panosteta.

Lue lisää

Tai mieti. Miten kauheaa olisi jos olisi olemassa ihmisiä jotka tuntee vaikka muutaman sataa mielenterveyskuntoutujaa silleen suht hyvin.

Sitten ne saattais heti ensisimäyksellä nädhä että ketkä on ne viisi sairaudentunnotonta, niistä paristasadasta ihmisestä?

Millätavalla olet viimeaikoina itse panostanut hoidon kehittämiseen?

Anonyymi kirjoitti:

Minutko pitäisi laittaa hoidon kehittäjäksi? Toistaiseksi olen huomannut että parasta on ollut se, että auttaa itseään mahdollisimman paljon ja pitää tiettyä varauksellisuutta systeemiä kohtaan josta on saanut harmia.

Ihmislaji on siinä surkea, etten usko täydelliseen oikeudenmukaisuuteen enää ja ylhäältäpäin organisoidut tekeleet ei aina toimi vaikka kuinka laeissa lukisi kaunopuheita. Aina jotakin kohdellaan kaltoin, kun ei esim vähäosaisten jutut kiinnosta vahvempia ja tuollaista systeemiäkin on hankala organisoida. Parempi vain yrittää pitää hullut poissa silmistä. (Huom, ironiaa, että en tässä ketään sano hulluksi)

Siksi kannattaa aina varoa sitä että laittaa itsensä johonkin missä toimitaan tuolla tavalla jossa olet herkästi alakynnessä. Rahaakaan ei huvittaisi vähäosaisiin laittaa. Ketä kiinnostaa jos joku kärsii hoidon seurauksena? Tuherretaan jotain menemään, pistetään vähän lisälääkkeitä päälle niin avot, kyllä ongelmat ratkeaa.
voi sitä esim lööpissä kauhistella pari päivää jos jotain esim kohdellaan kaltoin, seuraavina päivinä uudet jutut. Jos joudut osaksi tuota massaa joka saa harmia, niin voi voi. Olet joiden mittapuiden mukaan suunnilleen johonkin murhaajaan potentiaalisesti rinnastettava koska kyllähän kaikki sekopäät saattaa jonkun tappaa. Ymmärrän kyllä että sekavuus voi lisätä joissain tapauksissa väkivaltarikosten mahdollisuutta tai väkivaltaista hallitsematontakin käytöstä.

Neuvoni on että kärsii läpi sen paska hoidon, ja irroita itsesi tuosta paskasta jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos jotain ottaakin psykiatrialta, niin varovasti. Tällaiset jutut triggeröi pahasti, jossa psykiatri vielä haluaisi laajentaa pakkokeinoja ja ulottaa limaisia näppejään joihinkin ihmisiin lisää, vaikka joillekin se voi olla paranemisen alku irroittaa itsensä tuosta systeemistä, ainakin hetkeksi.

Vaikka systeemi kuinka rakentaisi osasta ihmisiä kuvan heikko-osaisina ,sairaudentunnottomina, mitään ymmärtämättöminä aivosairaina suoraansanottuna reppanoina, joiden kanssa ollaan hätää kärsimässä, joita patriarkaalisen isähahmopsykiatrin pitää kädestä pitäen ohjata parempaan elämään niin sielläkin siinä karjamassassa on itsereflektiokyvyltään korkeallaolevia ihmisiä jotka pystyvät myös itse analysoimaan itseään, toimintaansa ja oppimaan uusia selviytymiskeinoja myös vaikka kuinka psykiatri pitäisi toivottomana tapauksena ja vaikeahoitoisena, vaikeaa sairautta potevana reppanana jolle pitää lyödä väkisin injektiolääkitys. Osa löytää nuo kyvyt lääkekasan alta vaikka systeemi kuinka kannustaisi että lääke ratkaisee ongelmat.

Vaaleanpunaisessa höttömaailmassa ehkä riittävät määrärahat, lääkevapaa osastomahdollisuus jonne kroonikoillakin on mahdollista päästä esim hallittuun lääkepurkuun jossa yritetään oikeasti harjoitella sitä elämänhallintaa, pureutua syvemmin ongelmiin ja parantaa toimintakykyä (jossa kokeillaan vaihteeksi muuta kuin laittaa neliötä ympyräreiästä sisään mitä on tehty jo lukuisia kertoja)., pakkokeinojen käytön vähentämiseen pyrkiminen koulutusta mahdollisimman paljon lisäämällä, lisää kokemusasiantuntijoiden kuulemista jotka on saaneet harmia hoitomallista,
diagnoosi- ja lääkekeskeisyydestä pääseminen enemmän niin että potilaan oma kertomus saa tilaa hoitokertomuksissa (tätäkin jopa tapahtuu!), hoitajien parempi palkkaus jotta sinne hakeutuisi pätevää sakkia jatkossakin, myyteistä luopuminen jossa ihmisellä on joku kemiallinen häiriö päässä jonka lääke korjaa vain simppelisti (miksei ne vaan syö niitä lääkkeitään prkl!) ja helposti ja traumainformoitu hoito. Kaikenlaisia kauniita sanojahan nämä ovat. Mt-hoito jossa todellakaan ei mietittäisi sitä että miten lisätään pakkolääkintää, jopa avolla.

Toki ymmärrän että jos on joku akuutisti riehuva ihminen joka luulee elävänsä planeetta X:llä maapallon sijaan on hankalasti käsiteltävä ja ei, minulla ei ole kokemuksia moisten asiakkaiden käsittelystä. Sen tiedän että psykoosi voi olla myös mielen suojamekanismi hankalien asioiden kohtaamiseen, siinä voi olla traumatisoivia kokemuksia joko parhaillaan tai historiassa taustalla ja psykoosioireiden käsittely etenkin jatkuvan lamaamisen sijaan voi olla avain parempaan itsetuntemukseen ja tasapainoisempaan psyykeeseen pitemmällä aikavälillä. Ja kuinka monentyyppiset aineet voi sotkea pään, myös psyykenlääkkeet vaikka niiden sanotaan hoitavan.

Lue lisää

Ehkä näitä hoidontarpeita olisi vähemmän jos kukaan ei käyttäisi valtaa muiden ylitse ja pyrkisi saamaan ihmiset toimimaan niin kuin itse haluaa vain sen takia, että joku toimii niin ettei sitä itse kykene ymmärtämään.

Tunnen pareja jotka riitelevät lähes kaikista asioista ja joskus pyytävät ns. erotuomariksi olen vain todennut, että heidän asiat eivät kuulu minulle millään tavalla ja ilmaissut oman mielipiteeni, että asioista voidaan olla erimieltä riitelemättäkin riita vain heijastelee jotain tyytymättömyytä toisiaan kohtaan, josta minulla ei välttämättä ole mitään tietoa. Yleensä riidat vaikuttaisivat syntyvät varsin mitättömistä asioista, mutta kun taustoista ei tiedä niin vaikea sanoa mitään ja sittenkin kahden ihmisen olisi kyettävä selvittämään ne itsekin keskustelemalla asiat auki mikä toisessa mahdollisesti ärsyttää.

Tietysti jos keskusteluyhteyttä ei ole pitäisi siihen ainakin pyrkiä, koska toinen voi kokea toisen ylimielisenä tai halventavana vaikka siitä syystä, että itsellään heikko ns. itsetunto jolloin kokee pienenkin asian itseensä kohdistuvana loukkauksena.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö sekin kerro yhteiskunnasta jos ei ole kauheasti muuta kanavia puhua anonyymisti haitoista tai potilaat kokee siihen tarvetta?

Anonyymin huutelun sijaanhan nyky yhteiskunta luottaa huomattavasti paljon enemmän niihin todellisten ihmisten todellisiin tarinoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse. Luulosairaus luulee ihan valmiiksi jo nuoren puolesta.

Ei kai meillä mitään pakkohoitoa olisi, jos ihminen älyäisi hakeutua hoitoon, ennen kuin kakka on tuulettimessa.

Lue lisää

Minun mielestäni on erittäin hyvä taito oppia sanomaan ei myös psykiatrin lääkeresepteille. Kuuluu omien rajojen vetämiseen. :) Kaikkea ei tarvitse vetää.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestäni on erittäin hyvä taito oppia sanomaan ei myös psykiatrin lääkeresepteille. Kuuluu omien rajojen vetämiseen. :) Kaikkea ei tarvitse vetää.

Olisinpa tajunnut sanoa ei psykiatrin lääkereseptille nuorena ja luottanut intuitioon. Nykyajan medikalisaation aikana yhä useampi nuori ihminen saa masennuslääkereseptejä länsimaissa. On oikeus sanoa ei.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestäni on erittäin hyvä taito oppia sanomaan ei myös psykiatrin lääkeresepteille. Kuuluu omien rajojen vetämiseen. :) Kaikkea ei tarvitse vetää.

Miten se että ylä-aste ikäinen ei uskalla kertoa mistään omasta ongelmasta kellekkään aikuiselle, liittyy reseptiin?

Anonyymi kirjoitti:

Olisinpa tajunnut sanoa ei psykiatrin lääkereseptille nuorena ja luottanut intuitioon. Nykyajan medikalisaation aikana yhä useampi nuori ihminen saa masennuslääkereseptejä länsimaissa. On oikeus sanoa ei.

Lue lisää

Miten olisitkaan osannut keskenkasvuisena ottaa vastuuta omasta elämästä, jos et osaa sitä vielä näin aikuisenakaan?

Anonyymi kirjoitti:

Miten olisitkaan osannut keskenkasvuisena ottaa vastuuta omasta elämästä, jos et osaa sitä vielä näin aikuisenakaan?

Oliks nuorena yhtä passiivisen aggressiivinen?

Anonyymi kirjoitti:

Miten olisitkaan osannut keskenkasvuisena ottaa vastuuta omasta elämästä, jos et osaa sitä vielä näin aikuisenakaan?

Auktoriteeteille on ok sanoa ei vaikka psykiatri alaikäiselle puskee pilleriä joka korjaa masennusta muka. Masennus on konstruktio ei mikään luotettava biologinen sairaus millaisena psykiatri määrätessään lääkettä maalasi kuvan. Psykiatri ei kertonut vieroitusoireista, Seksuaalisen toiminnan häiriöistä, surkeasta tehosta plasebon verrattuna, eikä myöskään siitä että aivot kehittyy pitkälle yli parinkympin ja olen koekaniini tässä mitä seurauksia siitä on.

Jos tuon ikäinen ei saa ajaa vielä autoa eikä äänestää miten hän tekisi täysvaltaisen informed consentin?

Elämäni meni pilalle uskottuani psykiatreihin ja maksan hintaa nykyään.

Anonyymi kirjoitti:

Auktoriteeteille on ok sanoa ei vaikka psykiatri alaikäiselle puskee pilleriä joka korjaa masennusta muka. Masennus on konstruktio ei mikään luotettava biologinen sairaus millaisena psykiatri määrätessään lääkettä maalasi kuvan. Psykiatri ei kertonut vieroitusoireista, Seksuaalisen toiminnan häiriöistä, surkeasta tehosta plasebon verrattuna, eikä myöskään siitä että aivot kehittyy pitkälle yli parinkympin ja olen koekaniini tässä mitä seurauksia siitä on.

Jos tuon ikäinen ei saa ajaa vielä autoa eikä äänestää miten hän tekisi täysvaltaisen informed consentin?

Elämäni meni pilalle uskottuani psykiatreihin ja maksan hintaa nykyään.

Lue lisää

Niin ja viesti nuorille: kun saatte harmia saatte vittuilua päälle a la tämän ketjun esimerkit! Varokaa.

Anonyymi kirjoitti:

Auktoriteeteille on ok sanoa ei vaikka psykiatri alaikäiselle puskee pilleriä joka korjaa masennusta muka. Masennus on konstruktio ei mikään luotettava biologinen sairaus millaisena psykiatri määrätessään lääkettä maalasi kuvan. Psykiatri ei kertonut vieroitusoireista, Seksuaalisen toiminnan häiriöistä, surkeasta tehosta plasebon verrattuna, eikä myöskään siitä että aivot kehittyy pitkälle yli parinkympin ja olen koekaniini tässä mitä seurauksia siitä on.

Jos tuon ikäinen ei saa ajaa vielä autoa eikä äänestää miten hän tekisi täysvaltaisen informed consentin?

Elämäni meni pilalle uskottuani psykiatreihin ja maksan hintaa nykyään.

Lue lisää

Mielenkiinnosta kysyn, miten elämäsi meni pilalle ?
Kerrot, että nykyäänkin vielä maksat hintaa siitä.
Itselleni jäi vuosikausien lääkityksistä ainoastaan fyysistä vaivaa.

Anonyymi kirjoitti:

On ihme tapaus sinänsä , en ole työvuosinani nähnyt yhtäkään tälläistä . Mutta nähnyt ihmisiä jotka kieltävät sairautensa , juovat viinaa lääkityksen aikana , annostelee itse lääkitystään, välillä pieniä muruja jostain syystä ja lopulta sitten kun keho tekee lakon niin huomataan että itse sairaus tekee asioita potilaasta .
Moni ihminen jolla ei ole ennakkoluuloja lääkäriä tai lääkkeitä kohtaan paranee nopeammin ja pääsee takaisin työelämään taas.
Joten erilaisuus on markantisti ihmisten tavasta ottaa hoito

Lue lisää

Minä tunnen masennusta kokeneita ihmisiä ja niiden kunto on parhain jotka on olleet kriittisiä hoito mallia kohtaan ja terapiamyönteisimpiä tai muuten satsaavat itsestä huolenpitoon fyysisesti. Pitkäaikaislääkitykset eivät monesti ole olleet hyvä idea.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn, miten elämäsi meni pilalle ?
Kerrot, että nykyäänkin vielä maksat hintaa siitä.
Itselleni jäi vuosikausien lääkityksistä ainoastaan fyysistä vaivaa.

Lue lisää

En ala noista puhumaan koska tunnelma täällä on niin aggressiivinen harmeja saaneita kohtaan

Anonyymi kirjoitti:

En ala noista puhumaan koska tunnelma täällä on niin aggressiivinen harmeja saaneita kohtaan

Ok, asia selvä.
En kyllä itsekään pidä keskustelutyylistä, jolla täällä kommentoidaan.
Ei oikein kukaan ymmärrä toinen toistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja viesti nuorille: kun saatte harmia saatte vittuilua päälle a la tämän ketjun esimerkit! Varokaa.

Et kai sie nyt ihan oikeesti kuvittele että nuorten ongelma on se että ne saa joitain pillereitä?

Ongelma on se että edelliset sukupolvet kaataa sen niiden ongelmakäyttäytymisen niiden nuorten niskaan. Johtuuko se pillereistä vai niiden puutteesta on sitten ihan oma keskustelunsa.

Vittuilu on kuitenkin ihan tehokas tapa ottaa esille asioita, missä toinen osapuoli yrittäytyy heittäytyä tyhmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oliks nuorena yhtä passiivisen aggressiivinen?

Kiitos kysymästä. Nuoruus oli senverran raju, ettei tarvinnut jäädä miettimään, että söinkä lääkkeitä ihan tarpeeseen, vai hainko vain huomiota.

Arvannet varmaan, että ihan tarpeeseen tulivat.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä. Nuoruus oli senverran raju, ettei tarvinnut jäädä miettimään, että söinkä lääkkeitä ihan tarpeeseen, vai hainko vain huomiota.

Arvannet varmaan, että ihan tarpeeseen tulivat.

Lue lisää

Lääkeyhtiöt ovat markkinoineet ja kampanjoineet isolla rahalla niin masennuksen tiedostamisen ja tunnustamisen kuin lääkkeiden promootion eteen

Nykyaikana puhutaan esim tautitehtailusta. Ensin markkinoidaan tauti, sitten lääke. Puhutaan myös medikalisaatiosta missä erilaiset ihmiselämän kärsimykset pahoista teini-iän oireista ylikuormittuneeseen oloon kapitalistisessa tehoa korostavassa työelämässä tulevat medikalisoiduksi.

Toki ihmisten oireet on todellisia, en kiellä sitä että on kaikenlaista pahaa oloa ja peppukipua ja vanhempien perseilyä ja välittämiä traumoja. Mutta on myös medikalisaatiota jossa monenlaiset ongelmat supistetaan yksilön virheellisten geenien ja aivokemioiden syyksi ja siihen esitellään trivialisoitu ratkaisu.

Joo joo, toki omat traumat kannattaa hoitaa eikä viedä niitä omille lapsille. Ja miettiä sitä lasten hankintaa tarkkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkeyhtiöt ovat markkinoineet ja kampanjoineet isolla rahalla niin masennuksen tiedostamisen ja tunnustamisen kuin lääkkeiden promootion eteen

Nykyaikana puhutaan esim tautitehtailusta. Ensin markkinoidaan tauti, sitten lääke. Puhutaan myös medikalisaatiosta missä erilaiset ihmiselämän kärsimykset pahoista teini-iän oireista ylikuormittuneeseen oloon kapitalistisessa tehoa korostavassa työelämässä tulevat medikalisoiduksi.

Toki ihmisten oireet on todellisia, en kiellä sitä että on kaikenlaista pahaa oloa ja peppukipua ja vanhempien perseilyä ja välittämiä traumoja. Mutta on myös medikalisaatiota jossa monenlaiset ongelmat supistetaan yksilön virheellisten geenien ja aivokemioiden syyksi ja siihen esitellään trivialisoitu ratkaisu.

Joo joo, toki omat traumat kannattaa hoitaa eikä viedä niitä omille lapsille. Ja miettiä sitä lasten hankintaa tarkkaan.

Lue lisää

Maailmassa on muutakin kuin lääkeyhtiöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun potilas päästettiin sairaalasta psykoosissa ulos, hän meni ja melkein tappoi toisen ihmisen...
Psykiatriko näki ihan oikein, milloin potilas oli kypsä kotiutumaan ?

Lue lisää

Niin näissäkin potilaissa on sellaisia jotka pystyvät ulospäin näyttämään terveiltä ja silloin ei ole kukaan joka voi sanoa että on sairas. Kaikkeen eivät psykiatritkaan pysty. Näyttelevä ihminen kuuluu mielestäni teatteriin eikä ota paikkaa sairaalasta jonka joku muu tarvitsee paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en juuri lueskellut lääkehaitoista mitään vuosikausiin. Kyllä niitä silti havaitsi vaikkei lukenutkaan ja varsinkin vuosien päästä kun ne paheni.

No jos on ainoastaan masennuslääke niin sehän on sellainen että alussa voi olla huonompikin mutta se on ohimenevää ämutta moni joka voi huonosti sanoo että on sivuvaikutuksia ja lopettaa muutaman päivän päästä , kun ei jakseta kärsiä sitä huonoa oloa muutamaa päivää. Sitten sanovat vielä ettei lääke heille muka sopinut. Äyksimpotilas joka aloitti lääkityksen soitti viikon verran minulle , ja sanoi aina että nyt voi niin huonosti että hän haluaa lopettaa. Sain yli puhujiksi joka kerta hänet jatkamaan. Sitten kun alkoi voimaan paremmin niin kiitti että olin patistanut häntä jatkamaan muuten hän olisi lopettanut ja ei olisi tullut terveeksi. Joten hänntuli terveeksi ja nautti täysin siemauksin elämästään

Anonyymi kirjoitti:

En edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa että miksi jo ku MT-hoitaja täällä vapaa aikanaan tekisi töitä, mutta eikö se toisaalta olisi ihan hyvä että soomessa saisi myös ajantasaista oikeaa tietoa luulojen korjaamiseen? Jos sellainen hoitaja täällä olisi?

Lue lisää

Kyllä mt hoitajakin kiinnostaa asiat siinä kun muitakin. Onko se sitten jollekkin haitaksi jos pystyy kertomaan että ihmisiä tulee todella terveiksi ja kykenevät menemään töihin taas. Sillä kaikki eivöt mitenkään sano että psykiatrit ovat hulluja ja ettei heitä ymmärretä jne, sillä joka asiassa on niin hyviä kun huonojakin puolia kuten kirjoituksista näkyy.
Eikö se ole hyvä että voi nähdä molemmat puolet asiasta , eikä vaan sitä pimeää puolta .
Joten annetaan kaikkien kirjoittaa jotka tietävät asiasta , sillä totuus on todella se että tänään on niin hyviä lääkkeitä olemassa juuri näihi; asioihin että jos ei yksi lääke sovi niin voi kokeilla jotain toista. Esim skitsofreniaa ei hoideta alussa millään puheterapialla , ensin vähän aikaa lääkitystä sen jälkeen voi aloittaa puheterapia. Jos tuntee aiihen tarvetta . Mutta kun sekin menee usein niin että sanotaan että terapeutti vaan lässytti , eikä olla tietoisia edes mikä on puheterapiaan tarkoitus .
Ihmisiä tulee terveeksi se on fakta sitten on toisia jotka kärsivät kun tuntevat ettei mikään auta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö sekin kerro yhteiskunnasta jos ei ole kauheasti muuta kanavia puhua anonyymisti haitoista tai potilaat kokee siihen tarvetta?

Mutta eräät potilaat eivät halua edes kuulla että toiset tervehtyy Joten sekin on kaks piippuinen asia.
Minä en ainakaan alentuisi haukkumaan hoitoa , jos joku lääkäri on sellainen ettei me ivat toimi niin ei muuta kun vaihtaa lääkäriä.

Anonyymi kirjoitti:

No ainakin yksi mt hoitajalta vaikuttava kirjoittaja on jolla on aina tarinoita potilaidensa ihmeparantumisista ja vuoden masennuslääkekuureista joilla he palaavat töihin ja sitten potilaskertomuksia siitä kuinka joku on kaahaillut autolla ja joutunut sairaalaan?

Kukaan ei estä sua perustamasta ketjua jossa voit puhua vaan mielenterveydestä ja kiellät puhumasta lääkehaitoista. Ehkä saat sinne samanhenkisiä. Itselläni on mennyt pitkään toipua lääke haitoista ja ajella haitallisia lääkkeitä alas niin ehkä siksi perspektiivi on eri.

Lue lisää

Mitkään tarinat eivät ole tällä pastalla kertoneet ” ihmeparantumisista” ainoastaan hoidosta joka on auttanut ihmisiä takasin elämään. Ei se mitenkään ole mielestäni ihme.
Siksihän lääkkeitä syödään että olo kohenee .Joten onko se väärin jos joku kirjoittaa että lääkehoito on toiminut ihan hyvin ihmisten kohdalla jotka ovat syöneet lääkkeensä ja tulleet terveeksi kamalasta olotilastaan.
Se on ihan vaan joka päiväistä psykiatriassa että ihmiset parantuvat . Ja sinä sanot sitä ihmeeksi .
Onko sekin mielestäsi ihme jos jollain on vaikea tulehdus kehossa ja saa siihen antibiootikka kuurin ja paranee.
Tai että diabeetikko saa lääkkeet ja voi niiden avulla voi normaalisti Siis parantuminen saadaan aikaan lääkehoidolla siksihän niitä lääkkeitä kirjoitetaan
Siis ei mikään ihme ainoastaan laskettu parantuminen . Ei psyykkeen lääkkeet sen kummempia ole niitä syödään aikansa ja sitten aletaan voimaan paremmin . Joten naurettavaa tuo sana ihmeparannus tavallisesta asiasta
Pelkäänkö että joku tulee terveeksi vai pitäisikö kaikkien täällä haukkua hoitoa sinun mielestäsi .
Ennakkoluuloinen ihminen ei tule koskaan terveeksi jolle kaikki asiat ovat negatiivisia, jos saa lääkettä niin se on myrkkyä, jos saa terapiaa niin terapeutti lässyttää, jos voi huonosti lääkkeen aloitus vaiheessa niin ei muka lääke sovikaan hänelle jne

Silloin on valinnut oman tiensä , eikä positiiviset ihmiset saisi edes sanoa totuuksia joita kutsut ihmeparannukseksi .kaikilla on sentään lupa kirjoittaa , vaikka sinä et mitenkään halua kuullakaan että lääkkeet auttaa mutta silti ne auttaa sanoit mitä sanoit

Anonyymi kirjoitti:

Mitkään tarinat eivät ole tällä pastalla kertoneet ” ihmeparantumisista” ainoastaan hoidosta joka on auttanut ihmisiä takasin elämään. Ei se mitenkään ole mielestäni ihme.
Siksihän lääkkeitä syödään että olo kohenee .Joten onko se väärin jos joku kirjoittaa että lääkehoito on toiminut ihan hyvin ihmisten kohdalla jotka ovat syöneet lääkkeensä ja tulleet terveeksi kamalasta olotilastaan.
Se on ihan vaan joka päiväistä psykiatriassa että ihmiset parantuvat . Ja sinä sanot sitä ihmeeksi .
Onko sekin mielestäsi ihme jos jollain on vaikea tulehdus kehossa ja saa siihen antibiootikka kuurin ja paranee.
Tai että diabeetikko saa lääkkeet ja voi niiden avulla voi normaalisti Siis parantuminen saadaan aikaan lääkehoidolla siksihän niitä lääkkeitä kirjoitetaan
Siis ei mikään ihme ainoastaan laskettu parantuminen . Ei psyykkeen lääkkeet sen kummempia ole niitä syödään aikansa ja sitten aletaan voimaan paremmin . Joten naurettavaa tuo sana ihmeparannus tavallisesta asiasta
Pelkäänkö että joku tulee terveeksi vai pitäisikö kaikkien täällä haukkua hoitoa sinun mielestäsi .
Ennakkoluuloinen ihminen ei tule koskaan terveeksi jolle kaikki asiat ovat negatiivisia, jos saa lääkettä niin se on myrkkyä, jos saa terapiaa niin terapeutti lässyttää, jos voi huonosti lääkkeen aloitus vaiheessa niin ei muka lääke sovikaan hänelle jne

Silloin on valinnut oman tiensä , eikä positiiviset ihmiset saisi edes sanoa totuuksia joita kutsut ihmeparannukseksi .kaikilla on sentään lupa kirjoittaa , vaikka sinä et mitenkään halua kuullakaan että lääkkeet auttaa mutta silti ne auttaa sanoit mitä sanoit

Lue lisää

Muuten hyvä mutta en vertaisi masennuslääkkeitä insuliiniin diabetekseen. Ennemminkin psykoaktiivisiin aineisiin vaikutustavaltaan. Ja tuo on vaarallinen näkökulma että kyllä ne haitat katoaa kun vaan jatkaa vaikka naama irvessä lääkkeen käyttöä. Ei katoa kaikilla. Haitat voi alkaa puhjeta myöhemminkin elämässä kun jäät lääkehoitomallin vangiksi. Parasta käyttöä on lyhyt käyttö jos mietitään haittoja jossa lääke alas ajetaan. Käytön jäämistä lyhyeksi edesauttaa kun psykiatri ei maalaa siitä kuvaa aivokemioita kuntoon hoitavana lääkkeenä ettei potilaalle jää tunnetta että hänellä on joku aivokemiallinen häiriö mitä nyt pitää vaan jatkuvasti hoitaa. Tällainen ajattelumalli piti itseäni koukussa lääkkeisiin.

Itse olen havainnut tehokkaammaksi hoidoksi lääkehoitomallin jälkeen mielialaoireisiin elämäntapakeinot koska en enää siedä lääkkeitä. Niistä ei tule mielialalääkkeisiin sisältyviä ongelmia esim tunnetason leikkautumista, päiväväsymyksen lisääntymistä, tai seksuaalisia häiriöitä eikä jossain vaiheessa tarvi vieroittautua vieroitusoireiden kera.

Hyvä että joku saa hyötyä lääkkeistä mutta ihmisten henkisten ongelmien medikalisaation on mielestäni länsimaissa räjähtänyt ja siihen sisältyy monenlaisia ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eräät potilaat eivät halua edes kuulla että toiset tervehtyy Joten sekin on kaks piippuinen asia.
Minä en ainakaan alentuisi haukkumaan hoitoa , jos joku lääkäri on sellainen ettei me ivat toimi niin ei muuta kun vaihtaa lääkäriä.

Lue lisää

Jos jotkut eivät halua kuulla jonkun toisen selviytymistarinaa, se voi johtua ehkä kateudesta. Saattaa harmittaa, kun joku selviää, eikä itse tunne saavansa mistään apuja ja on toivoton omaan tilanteeseen.
Jotkut oikeasti itse päättävät, ettei juuri minua kukaan pysty auttamaan. Ja tuolla asenteella on hankalaa ottaa apua vastaan, ja auttajallakin on vaikea tilanne siinä vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jotkut eivät halua kuulla jonkun toisen selviytymistarinaa, se voi johtua ehkä kateudesta. Saattaa harmittaa, kun joku selviää, eikä itse tunne saavansa mistään apuja ja on toivoton omaan tilanteeseen.
Jotkut oikeasti itse päättävät, ettei juuri minua kukaan pysty auttamaan. Ja tuolla asenteella on hankalaa ottaa apua vastaan, ja auttajallakin on vaikea tilanne siinä vaiheessa.

Lue lisää

Eihän kukaan saa parantua, koska sehän todistaisi sen että joku voi olla sairas. Parempi siis vain syyttää kaikkia muita siitä että elämä ei etene.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän kukaan saa parantua, koska sehän todistaisi sen että joku voi olla sairas. Parempi siis vain syyttää kaikkia muita siitä että elämä ei etene.

Olen nähnyt mitä parantuminen psykiatrian hoito mallilla on. Sitä että tunteet jäädytetään lääkkeillä, mikä edesauttaa kakan lakaisemista maton alle ja sinua yritetään mahduttaa johonkin psyykediagnoosiin joka ei kerro oikein mitään kärsimyksesi kontekstista ja pahimmillaan vie sinua ihan ulalle siitä mistä on kyse. Ei se ole mitään kunnon paranemista.

"Hiphei" hetken aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nähnyt mitä parantuminen psykiatrian hoito mallilla on. Sitä että tunteet jäädytetään lääkkeillä, mikä edesauttaa kakan lakaisemista maton alle ja sinua yritetään mahduttaa johonkin psyykediagnoosiin joka ei kerro oikein mitään kärsimyksesi kontekstista ja pahimmillaan vie sinua ihan ulalle siitä mistä on kyse. Ei se ole mitään kunnon paranemista.

"Hiphei" hetken aikaa.

Lue lisää

Ja olen saanut elämääni etenemään, olen saanut tukea psykiatrialta tai en. Ps. Miksi aina pitää "edetä"?

Anonyymi kirjoitti:

Olen nähnyt mitä parantuminen psykiatrian hoito mallilla on. Sitä että tunteet jäädytetään lääkkeillä, mikä edesauttaa kakan lakaisemista maton alle ja sinua yritetään mahduttaa johonkin psyykediagnoosiin joka ei kerro oikein mitään kärsimyksesi kontekstista ja pahimmillaan vie sinua ihan ulalle siitä mistä on kyse. Ei se ole mitään kunnon paranemista.

"Hiphei" hetken aikaa.

Lue lisää

Parantuneissahan voi hyvinkin olla paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat suostuneet ottamaan vastaan jo sitä muuta hoitoa ennen sitä viimeistä pillerivaihtoehtoa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nähnyt mitä parantuminen psykiatrian hoito mallilla on. Sitä että tunteet jäädytetään lääkkeillä, mikä edesauttaa kakan lakaisemista maton alle ja sinua yritetään mahduttaa johonkin psyykediagnoosiin joka ei kerro oikein mitään kärsimyksesi kontekstista ja pahimmillaan vie sinua ihan ulalle siitä mistä on kyse. Ei se ole mitään kunnon paranemista.

"Hiphei" hetken aikaa.

Lue lisää

Kävin kaiken tuon kakan läpi, lääkitykset, laitokset, avohoidot, lääkityksiin liittyvän tunteiden latistumisen, lääkitysten haitat, myös ne, jotka jäivät loppuiäksi.
Oikeastaan mietin, että ehkä niin oli kohdallani tarkoitettu, se oli käytävä läpi. Ei mukava monia vuosia kestänyt koettelemus, mutta tulipa koettua.
Nyt on parempi jatkaa, kun kaikki on paremmin, ei parhaimmin mutta paremmin kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Parantuneissahan voi hyvinkin olla paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat suostuneet ottamaan vastaan jo sitä muuta hoitoa ennen sitä viimeistä pillerivaihtoehtoa.

Muutama kymmenen vuotta sitten ei edes ehdotettu muuta hoitoa, suoraan vain kamalat lastit pillereitä. Muuhun hoitoon oli siinä vaiheessa edessä aika pitkä matka.

Anonyymi kirjoitti:

Ja väittääkö tuo erikoistuva psykiatri, että antipsykootit pidentävät potilaiden ikää joka jää normaaliväestöä yli kymmenen vuotta lyhyemmäksi? Ja että muka jatkuva lääkintä ehkäisisi itsemurhia erittäin tehokkaasti?

Itse olin joskus pakkolääkitty lyhyen aikaa ja tällaiset kirjoitukset saavat karvat nousemaan pystyyn. Pakkolääkintä alkoi kun olin jo kokenut lääkkeistä haittaa ja parhaillaan koin haittaa joka huononsi henkistä vointia. Lopetin lääkkeet täysin vastoin psykiatrin suositusta ja oloni alkoi hiljalleen kohentua lääkkeitä alasajamalla. Päätin valita erilaisen keinon hoitaa hyvinvointiani lääkemallista poispäin siirtyen. Väittäisin että toisinaan lääkkeiden seuraamuksista voi viedä pitkän aikaa toipua etenkin jos on saanut haittaa tai pahoja vieroitusoireita. Kokemukseni ei ole se, että psykiatrit aina ymmärtäisivät tämän päälle.

En ole sen jälkeen kun oloni sain tasapainoon lääkkeitä alasajaessa ole ollut kertaakaan enää osastolla ja siitä on vuosia.

Psykiatrian lääkkeet sairaalassa koin kognitiivisia häiriöitä puhkaisevana, ahdistavalla tavalla turruttavana, ne laukaisi pitkän listan elämänlaatua häiritseviä oireita ja jopa oireita jotka heikensi henkistä vointia merkittävästi. Koin pakottavan hoidon kammottavana. Lääkehaitat olivat pahinta mitä olen elämässäni kokenut.

Niiden käyttöä ei voida puolustella silläkään väkisin, että hei ihminenhän voi ne lopettaa ja ei lääkkeet ole sentään mikään lobotomia, eli ei vaikutukset jää pysyviksi. Olen eri mieltä, kärsin pitkäaikaislääkinnän seurauksena edelleen tietyistä oireista mitkä puhkesivat lääkehaittojen myötä. Epäilen että lääkehaittojani lääkittiin yhä uusilla lääkkeillä hoitaen ikäänkuin lääkkeen tuomaa haittaa ja pahaa oloa polyfarmasialla.

Näistä syistä koen velvollisuudekseni kirjoittaa potilaana vastaan tämän psykiatrin toiveita muuttaa hoitomallia Suomessa yhtään mitenkään "community treatment order"-suuntaan. En usko olevani ainoa jolla on negatiivisia kokemuksia lääkkeistä tai jotka ovat saattaneet jopa kokea lääkkeettömyyden tai mahdollisimman pienet lääkeannokset itselleen parhaana vaihtoehtona. Joiden näkemys siitä mikä itselle on parasta voi erota psykiatrin näkemyksestä ja psykiatri voi jopa myöhemmin tämän asian allekirjoittaa, että kyllä, lääkkeiden alasajo taisikin olla parempi idea. Nämäkin ihmiset saattaisivat pahimmassa tapauksessa joutua tällaisen yhteisössä tapahtuvan pakkohoidon kohteeksi. Pahimmassa tapauksessa osa saattaa olla lääkeherkkiä tai poikkeuksellisen herkkiä reagoimaan lääkkeisiin negatiivisella tavalla mutta heidät niputetaan psykiatrian hoitomallissa kuin sarakkeisiin jossa siihen ja siihen tautiin on sitten sellainen hoitokeino ja hoitojen haitatkin saatetaan nähdä ihmisen sairauden oireina. Joskus ihmiset voivat joutua negatiivisiin lääkekierteisiinkin jotka heikentävät oloa mutta ratkaisuksi on usein aina samaa. Paitsi Norjassa on kehitelty jotain muutakin: https://www.bbc.com/news/stories-56097028

Psykoosi ei ole synonyymi sille että sinut pitää lääkitä antipsykooteilla tietynlaiseksi. Kyseenalaistan myös psykiatrien käsityksiä psykiatrisista sairauksista tai psykoosista lähtökohtaisesti aivosairautena jota muka lääkitys kääntäisi pois joka luo ikäänkuin liian helpon idean siitä että jotakuta pitäisi pakkolääkitä vaikka asia voi olla paljon monimutkaisempi ja vaatia enemmän eettistä pohdintaa. Jos lääkkeitä pidetään yksinomaa neuroprotektiivisina ja itsemurhalta suojaavina, unohdetaan kyllä se toinen puoli. Kritiikkiäkin löytyy tätä antipsykoottien neuroprotektiivisuutta vastaan. Tokihan tätä voidaan käyttää vaan "tekosyynä" pakkolääkitä joitakin ihmisiä koska oikeasti nämä lääkkeet hyödyttää niin kivasti psykiatriaa siinä että niillä saadaan lääkittyä niin muistisairas mummo kuin käytöshäiriöinen pikkulapsikin mukavan rauhalliseksi ja helposti kontrolloitavaksi. Ei toki aina, koska lääkkeisiin voi sisältyä esim agitaatiota.

Jos minun tilanteessani minut olisi vielä avohoidossakin pakotettu käyttämään antipsykootteja, voi olla että en olisi täällä enää. Minun piti saada tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen, vaikka aluksi kärsinkin esim. vieroitusoireiden vuoksi. Tuntuu kuin kivi olisi otettu sydämeltä pois kun pääsin niistä eroon.

Potilaita ei pidä rankaista siitä, että keho mukautuu lääkkeisiin (dependence) miksi ne voi olla hankala ajaa alas ja vointi voi heitellä vieroitusvaiheessa. Potilaita ei pidä rankaista siitä että vieroitusoireisto voi olla myös henkisen tason oireita pakottamalla heitä käyttämään lääkettä vaikka heillä on niissä pahimmillaan paha olla.

Toivon, että tuon psykiatrin kirjoitus jää aivopieruturahdukseksi ja mt-systeemi muuttuu enemmän ihmisoikeuksien suuntaan. Ja määrärahoja annetaan sen verran, että systeemi muuttuu ihmisoikeudet mahdollisimman hyvin huomioiviksi jossa myös kärsiville ihmisille annetaan oikeutta päättää ruumiistaan ja mielestään. Sillä monella on siitä sanottavaa vaikka heidät kuinka leimattaisiin "sairaudentunnottomiksi" tai muuta.

Lue lisää

Entäs miten kertovat potilaat joilla hoito on onnistunut, kun aina vaan on esillä ne joilla on yhtä ja toista negatiivista sanottavaa. Ihmiset voivat ruveta luulemaan etti hyviä tuloksia olekkaan .
Mutta niitä on , minulla oli kaukainen sukulainen joka oli mt sairaalassa kolme kuukautta , ja hän pääsi ongelmistaan eroon ja kiitteli jälkeenpäin hoitoa koska saattoi olla töissä siinä kun muutkin ihmiset ja elää normaalisti .
Tästä on kauan eikä häntä ole enää olemassa , mutta joskus ajatukset ajautuvat muistamaan hänen elämän haluaan ja kiitollisuutta siitä että oli saanut avun .
Mutta harvoinpa tervehtyneet ihmiset näillä palstoilla pyörii , mutta silti olisi hyvä asia jos olisivat kertomassa hekin kokemuksistaan . Sillä kun näitä kirjoituksia lukee niin saa käsityksen ettei kukaan saa koskaan apua .

Anonyymi kirjoitti:

Kymmeniä psykiatreja on tullut vuosien varrella tavattua, mutta yksikään ei ole minua vielä tyhmäksi sanonut, vaikka kohtelu on joskus aika ala-arvoista ollutkin.
Enemmän on hyviä tapaamisia kertynyt, kun alkaa miettiä menneitä aikoja.

Lue lisää

Ala-arvoista kohtelua moni valittaa. Esim jos lääkäri sanoo että sairautesi on siinä pisteessä että tarvitset hoitoa mt lääkkeillä. Niin tämä potilas menee oltiin ja sanoo että lääkäri on häntä uhkaillut että on alettava syömään hullun lääkkeitä. Usein se menee näin ,
Joten sekin että koetaan jotain ala-arvoiseksi kohtelussa ei aina ole sitä mutta potilas kokee sen niin.sana uhkailu on usein ainoastaan potilaan keksimä juttu. Fakta ei ole uhkailua .

Anonyymi kirjoitti:

Ala-arvoista kohtelua moni valittaa. Esim jos lääkäri sanoo että sairautesi on siinä pisteessä että tarvitset hoitoa mt lääkkeillä. Niin tämä potilas menee oltiin ja sanoo että lääkäri on häntä uhkaillut että on alettava syömään hullun lääkkeitä. Usein se menee näin ,
Joten sekin että koetaan jotain ala-arvoiseksi kohtelussa ei aina ole sitä mutta potilas kokee sen niin.sana uhkailu on usein ainoastaan potilaan keksimä juttu. Fakta ei ole uhkailua .

Lue lisää

Aika usein se vähän niin kuin kuuluu mielenterveysongelmiin.
Kaikessa on oltava vastahankaan, ehkä osittain johtuen asenteesta " minuahan ei kukaan määräile ", vaikka mitään määräilyä ei edes tapahtuisi.
Joskus ehdotukset ja kehotukset mielletään määräilyksi. Monet lääkärin sanomiset muutetaan pakottamiseksi, jne.
Joskus vastaanotolla voi olla jännitystä, eikä saa sanottua omaa mielipidettään, ja sekin koetaan ahdistavaksi.
Mistäkö näin arvelen ? Siitä kun nuorena olin suurin piirtein juuri tuolla asenteella ollessani psyykkisesti huonossa kunnossa.
Apu onnistui vasta, kun muutin asennettani ja ajatustapoja. Joustin vähän enemmän eri tilanteissa, olin vastaanottavaisempi ja iso tekijä oli, että aloin sanoa omat mielipiteeni.

Anonyymi kirjoitti:

Muutama kymmenen vuotta sitten ei edes ehdotettu muuta hoitoa, suoraan vain kamalat lastit pillereitä. Muuhun hoitoon oli siinä vaiheessa edessä aika pitkä matka.

Teoriassa on mahdollista että ihminen on niin huonossa kunnossa, että joudutaan alottamaan lääkkeillä, mutta kyllä valitettavasti muutakin hoitoa tarjotaan.

Anonyymi kirjoitti:

Teoriassa on mahdollista että ihminen on niin huonossa kunnossa, että joudutaan alottamaan lääkkeillä, mutta kyllä valitettavasti muutakin hoitoa tarjotaan.

Itse en sanoisi " valitettavasti ".
Mainitsin pitkän matkan, se tarkoitti sitä, että loppujen lopuksi vuosia myöhemmin sain tarvitsemaani hoitoa, se vaati vain sen, että otan sen vastaan.
Tähän kohtaan se " valitettavasti " sopii paremmin, valitettavasti meni monet vuodet, ennen kuin ymmärsin ottaa hoidon vastaan.
Ja nyt en sano " valitettavasti ", koska siinä ei ole mitään valitettavaa, että saavutin paremman psyykkisen voinnin.

Anonyymi kirjoitti:

Parantuneissahan voi hyvinkin olla paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat suostuneet ottamaan vastaan jo sitä muuta hoitoa ennen sitä viimeistä pillerivaihtoehtoa.

Tyypillistä potilas syyllistämistä "se oli sun vika kun et parantunut ja vaatinut itsellesi hyvät terapiat ennen lääkkeen syöntiä". Se auttaisi ettei olisi vielä niin nuori että olisi vähän ymmärrystäkin vaatia. Ja olisi vähän rahaakin.

Sekin on varmaan potilaan vika että maailma on läpeensä medikalisoitunut ja potilaille valehdellaan jopa miksi lääkettä kannattaa syödä ja jätetään puolet kertomatta kaikesta pakasta mitä niiden lääkkeiden seurauksena joutuu käymään läpi?

Ja parantuu mistä?

Paraneminen alkaa siitä kun ei näe itseään sairaana vaan ihmisenä jolla on kärsimystä eikä näe tunteiden kanssa toimimista paranemisena. Pro tippi.

Kielellä on merkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Ala-arvoista kohtelua moni valittaa. Esim jos lääkäri sanoo että sairautesi on siinä pisteessä että tarvitset hoitoa mt lääkkeillä. Niin tämä potilas menee oltiin ja sanoo että lääkäri on häntä uhkaillut että on alettava syömään hullun lääkkeitä. Usein se menee näin ,
Joten sekin että koetaan jotain ala-arvoiseksi kohtelussa ei aina ole sitä mutta potilas kokee sen niin.sana uhkailu on usein ainoastaan potilaan keksimä juttu. Fakta ei ole uhkailua .

Lue lisää

En ala tarkempaan kertomaan omia kokemuksiani mutta sen voin sanoa että kokemukseni joistain psykiatreista on sen verran paskoja ettei tarvi alkaa liioittelemahan kyllä yhtään.

Ei niin yhtään.

Anonyymi kirjoitti:

Tyypillistä potilas syyllistämistä "se oli sun vika kun et parantunut ja vaatinut itsellesi hyvät terapiat ennen lääkkeen syöntiä". Se auttaisi ettei olisi vielä niin nuori että olisi vähän ymmärrystäkin vaatia. Ja olisi vähän rahaakin.

Sekin on varmaan potilaan vika että maailma on läpeensä medikalisoitunut ja potilaille valehdellaan jopa miksi lääkettä kannattaa syödä ja jätetään puolet kertomatta kaikesta pakasta mitä niiden lääkkeiden seurauksena joutuu käymään läpi?

Ja parantuu mistä?

Paraneminen alkaa siitä kun ei näe itseään sairaana vaan ihmisenä jolla on kärsimystä eikä näe tunteiden kanssa toimimista paranemisena. Pro tippi.

Kielellä on merkitystä.

Lue lisää

Pro tippi mihin? Uhriutumiseen?

Pro tippi, mieti mitä ihmiset tekee eritavalla, kun niiden ei tarvitse tulla tänne harva se päivä kertomaan kärsimyksistään!

Anonyymi kirjoitti:

Pro tippi mihin? Uhriutumiseen?

Pro tippi, mieti mitä ihmiset tekee eritavalla, kun niiden ei tarvitse tulla tänne harva se päivä kertomaan kärsimyksistään!

Kärsimys kuuluu elämään. Joskus sitä kärsimystä on, mutta ei siitä puhuminen tee ihmisestä uhriutujaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kärsimys kuuluu elämään. Joskus sitä kärsimystä on, mutta ei siitä puhuminen tee ihmisestä uhriutujaa.

Niin voishan se kiva jos ei tarvis elää PSSD:n ja lääkehaittojen kanssa ja trauma kokemusten kanssa psykiatriasta. Mutta näillä mennään.

Ei oo elämä kuin aurinkoa ja päivänpaistetta kun yrittää diilata vahingon kanssa. Mutta still here. Henki pihisee.

Toki elämä ois vähän kivempaa paremman terveyden kanssa. Ehkä en ois täällä. Mutta missä pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä?

Elämä on kärsimystä, se toteamus auttaa minua henkisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Niin voishan se kiva jos ei tarvis elää PSSD:n ja lääkehaittojen kanssa ja trauma kokemusten kanssa psykiatriasta. Mutta näillä mennään.

Ei oo elämä kuin aurinkoa ja päivänpaistetta kun yrittää diilata vahingon kanssa. Mutta still here. Henki pihisee.

Toki elämä ois vähän kivempaa paremman terveyden kanssa. Ehkä en ois täällä. Mutta missä pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä?

Elämä on kärsimystä, se toteamus auttaa minua henkisesti.

Lue lisää

Toisin kuin hoitsukka väittää en olisi yhtään onnellisempi aineissa jonka mielestä pitää vaan luottaa lääkäriin. Pyristeli itseni pois siitä pahasta suosta ja totesin, ei enää koskaan sen tason haitoilla. Ne on riski mielenterveydelle.
Oli kun olisi juuri ja juuri selvinnyt siitä

Sitähän hoitsukka, uhriutujasyyttelijä ja sairaudentunnottomuushokija ei tiedä mitä jokainen itsensä eteen näin muuten tekee.

Anonyymi kirjoitti:

Se WHO:n raportti kannattaa lukea ihan suoraan ilmaan minkään värikynän läpi värittämistä.

https://www.who.int/publications/i/item/9789240080737

Ja sit jos vielä kapasiteetti riittää, niin kannattaa miettiä että mitä se suomessa tarkoittaa.
Se jos joku WHO puhuu jostain ZImbabwesta, niin se ei ihan suoraan yks yhteen tule suomeen.

Lue lisää

Luuletko että Zimbabwen kaltaisissa maissa biomedikaalinen hoitomalli on erityisen vahvana? Eihän heillä ole edes resursseja lääkitä ihmisiä jotka haluavat lääkkeitä, saati sitten pakkolääkitä vuosikausia mielisairaita. Kyllä WHO ja YK viittaavat teksteillään nimenomaan länsimaihin ja länsimaista tulleeseen biomedikaaliseen hoitoon ja erityisesti siihen liittyvään pakkohoidon (tämä on juridinen, länsimaissa kehitetty konsepti), siis konseptiin, joka mahdollistaa kidutuksen kaltaisia ihmisoikeusrikoksia lääketieteellisen "hoidon" oikeutuksella. Ei siis aiheuta, vaan mahdollistaa, tekee mahdolliseksi. Tässä on kyse etenkin vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimusta koskevasta tulkinnasta ja sen tulkinnan johdonmukaisuudesta eli siitä, että ihmistä ei saisi hoitaa väkisin pelkän sairauden tai vamman perusteella. Suomi on perustuslaissaan sitoutunut suojelemaan myös vammaisten ja mielisairaiden ihmisoikeuksia ainakin teoriatasolla, käytännössähän Suomi usein rikkoo omaa perustuslakiaan tässä suhteessa.

Mielisairauksissa ongelmaksi nousee myös se, että nämä ovat häiriötä, ne määritellään käyttäytymisen perusteella eli n eivät ole käytännössä naturalistisessa mielessä sairauksia lainkaan, ja niillä on melko alhainen reliabiliteetti realistisissa olosuhteissa testattuna (skitsofrenian kappa-arvo on 0.48 eli yli puolet diagnooseista on "vääriä"). Alhainen reliabiliteetti tarkoittaa sitä, että skitsofreniaa ei voi luotettavasti erottaa muista psykooseista tai lähihäiriöistä. Psykiatrit eivät ymmärrä oman tieteenalansa tutkimuksia ja niihin liittyviä puutteita, tai eivät halua potilaiden tai tavallisen kansalaisen ymmärtävän niitä. Heille riittää aivosairauden todentamiseksi se, että kahden epäedustavan ryhmän välillä on tilastollisesti merkitsevä ero ryhmätasolla. Otetaan vaikka poikkeavan terveitä psykologian opiskelijoita, verrataan niitä 10 vuotta lääkittyihin skitsofreenikkoihin, ja tehdään päätelmiä p-arvoista eli siitä, kuinka suuri efekti on valitussa näytteessä eri ryhmien välisessä erossa. Siis tällöin ei puhuta siitä, onko yksittäisen ihmisen aivot poikkeavat vaan puhutaan eri muuttujien jakaumien yhteisvaihtelun tai keskiarvojen erojen todentamisesta. Jotta jokin häiriö voidaan määritellä aivosairaudeksi, pitää erojen eli efektikoon olla aivan suuria, systemaattisia ja toistettavissa suurilla edustavilla otoksilla. Tämän vuoksi skitsofreniaa ei voida todeta aivokuvantamistutkimuksilla, vaikka psykiatriassa usein viitataan tutkimuksiin, joissa eroja on löydetty ryhmätasolla -nämä tutkimukset eivät ole löytäneet riittävän systemaattisia ja johdonmukaisia eroja terveiden ja skitsofreenikoiden aivojen rakenteessa ja toiminnassa, ja lisäksi muita vaikuttavia tekijöitä kuten lääkitystä on todella vaikea pois sulkea populaatiossa, jossa kaikki ovat käyttäneet lääkkeitä usein pitkään jo paljon ennen skitsofreniadiagnoosiaan. Kausaliteetin todentaminen edellyttää siis paljon muutakin kuin pelkän tilastollisen assosiaation löytämistä, assosiaatio on vain lähtökohta kausaliteetin tutkimiselle. Lisäksi tutkimuksissa viitataan usein vain "merkitsevään" eroon, mikä käytännössä viittaa efektin eli vasteen suuruuden sijasta p-arvoon. P-arvo eli tilastollinen merkitsevyys muodostuu otoksen koosta ja efektistä, ja käytännössä mikä tahansa asia voidaan saada tilastollisesti merkitseväksi kun kasvatetaan otoskokoa. P-arvoa käytetään apuvälineenä siinä, kun halutaan yleistää jokin löydetty tulos otoksesta eli koehenkilöistä perusjoukkoon, eli vaikkapa kaikkiin maailman skitsofreenikoihin. Tätä käytetään paljon mm. lääketutkimuksessa ja lääketieteessä yleensä, kun halutaan vaikka seuloa genomista efektiltään aivan olemattoman pieniä assosiaatioita (esim. 0,01 %), joilla ei ole käytännön merkitystä tutkittuun häiriöön lainkaan. Mutta kun tällaisia assosiaatioita löytyy monta, saadaan laskettua kokonaisriski sille, kuinka paljon geenit "selittävät" tutkittua häiriötä. Sitten laitetaan valtamediaan lööppejä, että sadat geenit selittävät skitsofreniaa tai jotain muuta häiriötä ja saadaan ihmiset uskomaan, että tämä äärimmäisen tilastolliset assosiaatiot ovat oikeasti jotain muuta kuin tilastollista kohinaa, mitä ne paljon todennäköisemmin ovat. Tilastollista merkitsevyystestausta käytetään siis tieteessä väärin ja sitä ymmärretään tahallisesti väärin, ja koska suurin osa ihmisistä ei ymmärrä lääketieteestä yhtään mitään, niin ihmisiä voidaan manipuloida pseudotieteellisellä kielellä tulkitsemaan asioita biomedikaalisesta näkökulmasta. Tietämättömyys ja sen hyväksikäyttö on vaarallista nimenomaan silloin, kun puhutaan pakkohoidon kaltaisista vakavasti ihmisen keholliseen koskemattomuuteen kajoavista toimenpiteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin hoitsukka väittää en olisi yhtään onnellisempi aineissa jonka mielestä pitää vaan luottaa lääkäriin. Pyristeli itseni pois siitä pahasta suosta ja totesin, ei enää koskaan sen tason haitoilla. Ne on riski mielenterveydelle.
Oli kun olisi juuri ja juuri selvinnyt siitä

Sitähän hoitsukka, uhriutujasyyttelijä ja sairaudentunnottomuushokija ei tiedä mitä jokainen itsensä eteen näin muuten tekee.

Lue lisää

Voithan sie itekki tutustuu pariinsataan MT-kuntoutujaan, ja kuunnella sitä heidän elämää. Kyllä sie sitten itekki rupeet huomaamaan, miten herkkään se särähtää korvaan, kun joku siellä rupee valittamaan siitä, että miten hyvin elämä menee, ilman hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Luuletko että Zimbabwen kaltaisissa maissa biomedikaalinen hoitomalli on erityisen vahvana? Eihän heillä ole edes resursseja lääkitä ihmisiä jotka haluavat lääkkeitä, saati sitten pakkolääkitä vuosikausia mielisairaita. Kyllä WHO ja YK viittaavat teksteillään nimenomaan länsimaihin ja länsimaista tulleeseen biomedikaaliseen hoitoon ja erityisesti siihen liittyvään pakkohoidon (tämä on juridinen, länsimaissa kehitetty konsepti), siis konseptiin, joka mahdollistaa kidutuksen kaltaisia ihmisoikeusrikoksia lääketieteellisen "hoidon" oikeutuksella. Ei siis aiheuta, vaan mahdollistaa, tekee mahdolliseksi. Tässä on kyse etenkin vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimusta koskevasta tulkinnasta ja sen tulkinnan johdonmukaisuudesta eli siitä, että ihmistä ei saisi hoitaa väkisin pelkän sairauden tai vamman perusteella. Suomi on perustuslaissaan sitoutunut suojelemaan myös vammaisten ja mielisairaiden ihmisoikeuksia ainakin teoriatasolla, käytännössähän Suomi usein rikkoo omaa perustuslakiaan tässä suhteessa.

Mielisairauksissa ongelmaksi nousee myös se, että nämä ovat häiriötä, ne määritellään käyttäytymisen perusteella eli n eivät ole käytännössä naturalistisessa mielessä sairauksia lainkaan, ja niillä on melko alhainen reliabiliteetti realistisissa olosuhteissa testattuna (skitsofrenian kappa-arvo on 0.48 eli yli puolet diagnooseista on "vääriä"). Alhainen reliabiliteetti tarkoittaa sitä, että skitsofreniaa ei voi luotettavasti erottaa muista psykooseista tai lähihäiriöistä. Psykiatrit eivät ymmärrä oman tieteenalansa tutkimuksia ja niihin liittyviä puutteita, tai eivät halua potilaiden tai tavallisen kansalaisen ymmärtävän niitä. Heille riittää aivosairauden todentamiseksi se, että kahden epäedustavan ryhmän välillä on tilastollisesti merkitsevä ero ryhmätasolla. Otetaan vaikka poikkeavan terveitä psykologian opiskelijoita, verrataan niitä 10 vuotta lääkittyihin skitsofreenikkoihin, ja tehdään päätelmiä p-arvoista eli siitä, kuinka suuri efekti on valitussa näytteessä eri ryhmien välisessä erossa. Siis tällöin ei puhuta siitä, onko yksittäisen ihmisen aivot poikkeavat vaan puhutaan eri muuttujien jakaumien yhteisvaihtelun tai keskiarvojen erojen todentamisesta. Jotta jokin häiriö voidaan määritellä aivosairaudeksi, pitää erojen eli efektikoon olla aivan suuria, systemaattisia ja toistettavissa suurilla edustavilla otoksilla. Tämän vuoksi skitsofreniaa ei voida todeta aivokuvantamistutkimuksilla, vaikka psykiatriassa usein viitataan tutkimuksiin, joissa eroja on löydetty ryhmätasolla -nämä tutkimukset eivät ole löytäneet riittävän systemaattisia ja johdonmukaisia eroja terveiden ja skitsofreenikoiden aivojen rakenteessa ja toiminnassa, ja lisäksi muita vaikuttavia tekijöitä kuten lääkitystä on todella vaikea pois sulkea populaatiossa, jossa kaikki ovat käyttäneet lääkkeitä usein pitkään jo paljon ennen skitsofreniadiagnoosiaan. Kausaliteetin todentaminen edellyttää siis paljon muutakin kuin pelkän tilastollisen assosiaation löytämistä, assosiaatio on vain lähtökohta kausaliteetin tutkimiselle. Lisäksi tutkimuksissa viitataan usein vain "merkitsevään" eroon, mikä käytännössä viittaa efektin eli vasteen suuruuden sijasta p-arvoon. P-arvo eli tilastollinen merkitsevyys muodostuu otoksen koosta ja efektistä, ja käytännössä mikä tahansa asia voidaan saada tilastollisesti merkitseväksi kun kasvatetaan otoskokoa. P-arvoa käytetään apuvälineenä siinä, kun halutaan yleistää jokin löydetty tulos otoksesta eli koehenkilöistä perusjoukkoon, eli vaikkapa kaikkiin maailman skitsofreenikoihin. Tätä käytetään paljon mm. lääketutkimuksessa ja lääketieteessä yleensä, kun halutaan vaikka seuloa genomista efektiltään aivan olemattoman pieniä assosiaatioita (esim. 0,01 %), joilla ei ole käytännön merkitystä tutkittuun häiriöön lainkaan. Mutta kun tällaisia assosiaatioita löytyy monta, saadaan laskettua kokonaisriski sille, kuinka paljon geenit "selittävät" tutkittua häiriötä. Sitten laitetaan valtamediaan lööppejä, että sadat geenit selittävät skitsofreniaa tai jotain muuta häiriötä ja saadaan ihmiset uskomaan, että tämä äärimmäisen tilastolliset assosiaatiot ovat oikeasti jotain muuta kuin tilastollista kohinaa, mitä ne paljon todennäköisemmin ovat. Tilastollista merkitsevyystestausta käytetään siis tieteessä väärin ja sitä ymmärretään tahallisesti väärin, ja koska suurin osa ihmisistä ei ymmärrä lääketieteestä yhtään mitään, niin ihmisiä voidaan manipuloida pseudotieteellisellä kielellä tulkitsemaan asioita biomedikaalisesta näkökulmasta. Tietämättömyys ja sen hyväksikäyttö on vaarallista nimenomaan silloin, kun puhutaan pakkohoidon kaltaisista vakavasti ihmisen keholliseen koskemattomuuteen kajoavista toimenpiteistä.

Lue lisää

Tarkoitatko että WHO:n juridiset ohjeet koskee vain sellaisia maita jotka sitoutuvat noudattamaan jotain kansainvälistä oikeuskäsitystä?

Eiköhän se kuule ole niin, että ne suurimmat ihmisoikeusrikkomukset tapahtuu juuri niissä maissa missä niitä ei noudateta. Vaikka meidän täkäläiset mielensä pahoittajat toista välillä väittäävätkin.

Mitä häiriökäyttäytymiseen tulee, niin mitä sinä oikein ajat takaa?

Sitä että kaikki häiriökäyttäytyjät pistetään jonnekkin rikosseuraamuksen rattaisiin, vai sitä että ihminen saa tehdä väkivaltarikoksia ja häiriökäyttäytymistä, kunhan vaan sanoo olevansa syyntakeeton, ja siihen vielä jatkona se haave, että siihen ei todellakaan tarvita sitä diagnoosia, vaan riittää vain että hulluttelee sopivan hullusti?

Valitettavasti väkivaltakäyttäytymisellä on myös oikeita uhreja, ja valitettavasti myös heillä on ihmisoikeuksia.

Ps. tätä tyrmiin lukitsemista on muuten kokeiltu, ja voitko uskoa jostain syystä sitäkin pidetään epäinhimillisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko että WHO:n juridiset ohjeet koskee vain sellaisia maita jotka sitoutuvat noudattamaan jotain kansainvälistä oikeuskäsitystä?

Eiköhän se kuule ole niin, että ne suurimmat ihmisoikeusrikkomukset tapahtuu juuri niissä maissa missä niitä ei noudateta. Vaikka meidän täkäläiset mielensä pahoittajat toista välillä väittäävätkin.

Mitä häiriökäyttäytymiseen tulee, niin mitä sinä oikein ajat takaa?

Sitä että kaikki häiriökäyttäytyjät pistetään jonnekkin rikosseuraamuksen rattaisiin, vai sitä että ihminen saa tehdä väkivaltarikoksia ja häiriökäyttäytymistä, kunhan vaan sanoo olevansa syyntakeeton, ja siihen vielä jatkona se haave, että siihen ei todellakaan tarvita sitä diagnoosia, vaan riittää vain että hulluttelee sopivan hullusti?

Valitettavasti väkivaltakäyttäytymisellä on myös oikeita uhreja, ja valitettavasti myös heillä on ihmisoikeuksia.

Ps. tätä tyrmiin lukitsemista on muuten kokeiltu, ja voitko uskoa jostain syystä sitäkin pidetään epäinhimillisenä.

Lue lisää

Väitätkö että Suomessa ei voi tapahtua ihmisoikeusrikkomuksia tai nykyinen hoitomalli olisi jotenkin erityisen optimaalinen? Mitäpä sitä kehittämään mitään kun jossain Zimbabwessa on huonommin asiat? Ja eikö se ollut vielä jotenkin niin että kehittyvissä maissa psykoosinhoitotulokset oli pitempää aikaväliä ajatellen paremmatkin kun ei ollut resursseja neuroleptata kaikkia?

Nuo Whon ja Ykn kannanotot ulottuu myös Suomeen.

En ole vain mielensäpahoittaja vaan koin nykyisen hoitomallin kidutuksena joiltain osin koska pakkosteppaaminen hoidon nimissä lääkkeissä ei tosiaankaan ole mitään hellää hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Väitätkö että Suomessa ei voi tapahtua ihmisoikeusrikkomuksia tai nykyinen hoitomalli olisi jotenkin erityisen optimaalinen? Mitäpä sitä kehittämään mitään kun jossain Zimbabwessa on huonommin asiat? Ja eikö se ollut vielä jotenkin niin että kehittyvissä maissa psykoosinhoitotulokset oli pitempää aikaväliä ajatellen paremmatkin kun ei ollut resursseja neuroleptata kaikkia?

Nuo Whon ja Ykn kannanotot ulottuu myös Suomeen.

En ole vain mielensäpahoittaja vaan koin nykyisen hoitomallin kidutuksena joiltain osin koska pakkosteppaaminen hoidon nimissä lääkkeissä ei tosiaankaan ole mitään hellää hoitoa.

Lue lisää

Väitän, että tiedät hyvin, että suomessa tapahtuu huomattavasti vähemmän ihmisoikeusrikkomuksia kuin monissa muissa maissa.

Väitän että tiedät hyvin, että nykyinen terveydenhuollon järjestelmä on kehittynyt sellaiseksi kun se on vuosisatojen tarpeiden mukaan.

Väitän että tiedostat sen itsekkin hyvin, että yrität lukea who:n ja about kaikkia muitakin löytämiäsi raportteja kuin piru raamattua. Koska tarkoituksesi ei ole kehittää psykoosinhoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko että WHO:n juridiset ohjeet koskee vain sellaisia maita jotka sitoutuvat noudattamaan jotain kansainvälistä oikeuskäsitystä?

Eiköhän se kuule ole niin, että ne suurimmat ihmisoikeusrikkomukset tapahtuu juuri niissä maissa missä niitä ei noudateta. Vaikka meidän täkäläiset mielensä pahoittajat toista välillä väittäävätkin.

Mitä häiriökäyttäytymiseen tulee, niin mitä sinä oikein ajat takaa?

Sitä että kaikki häiriökäyttäytyjät pistetään jonnekkin rikosseuraamuksen rattaisiin, vai sitä että ihminen saa tehdä väkivaltarikoksia ja häiriökäyttäytymistä, kunhan vaan sanoo olevansa syyntakeeton, ja siihen vielä jatkona se haave, että siihen ei todellakaan tarvita sitä diagnoosia, vaan riittää vain että hulluttelee sopivan hullusti?

Valitettavasti väkivaltakäyttäytymisellä on myös oikeita uhreja, ja valitettavasti myös heillä on ihmisoikeuksia.

Ps. tätä tyrmiin lukitsemista on muuten kokeiltu, ja voitko uskoa jostain syystä sitäkin pidetään epäinhimillisenä.

Lue lisää

Zimbabwessa ei ole samalla tavalla käytössä kuin esimerkiksi Suomessa biomedikaalista hoitomallia, jota YK ja WHO kritisoivat. Se ei ole kotoisin Zimbabwesta eikä sen ongelmat kasaudu Zimbabwen kaltaisiin maihin, joissa on aivan omat ongelmansa. Biomedikaalista hoitomallia kritisoidaan YK:ssa siksi, että se on tieteellisesti heikkotasoinen, siihen liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta eikä ole näyttöä siitä, että se yleisellä tasolla parantaisi potilaiden toimintakykyä. He eivät kritisoi sitä, miten biomedikaalista hoitomallia toteutetaan eri maissa vaan sitä, että se ylipäätään on liian hallitsevassa osassa hoitojärjestelmää ja sillä oikeutetaan toimia, jotka eivät ole tieteellisesti perusteltua ja jotka rikkovat potilaiden ihmisoikeuksia. Itse asiassa WHOn omien tutkimusten mukaan esimerkiksi skitsofrenian ennuste on parempi monissa köyhissä maissa, joissa on vähemmän resursseja panostaa minkäänlaiseen hoitoon. Niissä käytetään usein paljon vähemmän lääkkeitä ja tulkitaan "epätieteellisemmin" esimerkiksi ääniharhoja, jolloin niistä tulee merkityksellisempiä ja ehkä helpommin hallittavissa olevia. On mahdollista, että joskus köyhissä maissa on sekä vähemmän ihmisoikeusrikoksia että niiden byrokraattista valvontaa, vaikka tätä on vaikea todentaa. Liberaaleilla länsimaillakin on omat sokeat pisteensä, ymmärrät varmaan että nämä kansainväliset sopimukset liittyen ihmisoikeuksien suojelemiseen ovat suurelta osin lähtöisin siitä, mitä tapahtui toisen maailmansodan aikaan natsi-Saksassa? Saksa oli se joka suoritti "eutanasian" 70 %:lle Saksan skitsofreenikoista, ei Zimbabwe. Tämä eugeniikan perintö elää yhä edelleen meidänkin kulttuurissa esimerkiksi siinä miten mielisairaiden perusoikeuksiin kuten ruumiilliseen koskemattomuuteen suhtaudutaan, vaikka emme ole siitä kovin tietoisia. Monia asioita ei siksi edes nähdä ihmisoikeusrikoksina. Saksa ei ollut ainoa maa joka suoritti tätä lempeää eutanasiaa mielisairaille, vaan se oli erityisesti lääkärien keskuudessa suosittu aate kaikkialla länsimaissa.

Köyhissä maissa on on toki kohdeltu kurjasti ns. mielisairaita etenkin jos ovat olleet väkivaltaisia, mutta tämä kuva on hyvin kapea-alainen. Eri kulttuureissa esimerkiksi telepatiaan ja äänten kuulemiseen ei edes suhtauduta mielisairauden oireina, ei ole sellaista käsitettä kuin mielisairaus. Maailmankuva, käsitys todellisuudesta on niin erilainen, ettei ole mitään yhtenäistä käsitettä kuin psykoosi, jota voisi vertailla eri kulttuurien välillä. Tästä tullaankin tähän naturalistiseen sairauskäsitykseen, jossa häiriötä nimeltä skitsofrenia yritetään retorisesti ja pseudotieteellisellä kielellä redusoida aivojen ja geenien tasolle viittaamalla tutkimuksiin, joita juuri kukaan ei lue ja harva ymmärtää. Tällä viittasin siihen, ettei skitsofreniaa voi edelleenkään vuosikymmenienkään jälkeen todentaa millään muulla kuin psykiatrin haastattelulla, vaikka miljoonia on hassattu aivokuvantamis- ja geenitutkimuksiin. Ainoa tulos on liuta tilastollisesti merkitseviä p-arvoja, joita käytetään miten sattuu tieteellisessä raportoinnissa ja retoriikassa tarkoitushakuisesti lähinnä vallankäytön ja kaupallisten intressien nimissä.

Anonyymi kirjoitti:

Zimbabwessa ei ole samalla tavalla käytössä kuin esimerkiksi Suomessa biomedikaalista hoitomallia, jota YK ja WHO kritisoivat. Se ei ole kotoisin Zimbabwesta eikä sen ongelmat kasaudu Zimbabwen kaltaisiin maihin, joissa on aivan omat ongelmansa. Biomedikaalista hoitomallia kritisoidaan YK:ssa siksi, että se on tieteellisesti heikkotasoinen, siihen liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta eikä ole näyttöä siitä, että se yleisellä tasolla parantaisi potilaiden toimintakykyä. He eivät kritisoi sitä, miten biomedikaalista hoitomallia toteutetaan eri maissa vaan sitä, että se ylipäätään on liian hallitsevassa osassa hoitojärjestelmää ja sillä oikeutetaan toimia, jotka eivät ole tieteellisesti perusteltua ja jotka rikkovat potilaiden ihmisoikeuksia. Itse asiassa WHOn omien tutkimusten mukaan esimerkiksi skitsofrenian ennuste on parempi monissa köyhissä maissa, joissa on vähemmän resursseja panostaa minkäänlaiseen hoitoon. Niissä käytetään usein paljon vähemmän lääkkeitä ja tulkitaan "epätieteellisemmin" esimerkiksi ääniharhoja, jolloin niistä tulee merkityksellisempiä ja ehkä helpommin hallittavissa olevia. On mahdollista, että joskus köyhissä maissa on sekä vähemmän ihmisoikeusrikoksia että niiden byrokraattista valvontaa, vaikka tätä on vaikea todentaa. Liberaaleilla länsimaillakin on omat sokeat pisteensä, ymmärrät varmaan että nämä kansainväliset sopimukset liittyen ihmisoikeuksien suojelemiseen ovat suurelta osin lähtöisin siitä, mitä tapahtui toisen maailmansodan aikaan natsi-Saksassa? Saksa oli se joka suoritti "eutanasian" 70 %:lle Saksan skitsofreenikoista, ei Zimbabwe. Tämä eugeniikan perintö elää yhä edelleen meidänkin kulttuurissa esimerkiksi siinä miten mielisairaiden perusoikeuksiin kuten ruumiilliseen koskemattomuuteen suhtaudutaan, vaikka emme ole siitä kovin tietoisia. Monia asioita ei siksi edes nähdä ihmisoikeusrikoksina. Saksa ei ollut ainoa maa joka suoritti tätä lempeää eutanasiaa mielisairaille, vaan se oli erityisesti lääkärien keskuudessa suosittu aate kaikkialla länsimaissa.

Köyhissä maissa on on toki kohdeltu kurjasti ns. mielisairaita etenkin jos ovat olleet väkivaltaisia, mutta tämä kuva on hyvin kapea-alainen. Eri kulttuureissa esimerkiksi telepatiaan ja äänten kuulemiseen ei edes suhtauduta mielisairauden oireina, ei ole sellaista käsitettä kuin mielisairaus. Maailmankuva, käsitys todellisuudesta on niin erilainen, ettei ole mitään yhtenäistä käsitettä kuin psykoosi, jota voisi vertailla eri kulttuurien välillä. Tästä tullaankin tähän naturalistiseen sairauskäsitykseen, jossa häiriötä nimeltä skitsofrenia yritetään retorisesti ja pseudotieteellisellä kielellä redusoida aivojen ja geenien tasolle viittaamalla tutkimuksiin, joita juuri kukaan ei lue ja harva ymmärtää. Tällä viittasin siihen, ettei skitsofreniaa voi edelleenkään vuosikymmenienkään jälkeen todentaa millään muulla kuin psykiatrin haastattelulla, vaikka miljoonia on hassattu aivokuvantamis- ja geenitutkimuksiin. Ainoa tulos on liuta tilastollisesti merkitseviä p-arvoja, joita käytetään miten sattuu tieteellisessä raportoinnissa ja retoriikassa tarkoitushakuisesti lähinnä vallankäytön ja kaupallisten intressien nimissä.

Lue lisää

Joskus oliski kiva rahottaa tutkimus, jossa tutkittaisiin vain sitä, että voiko natsi kortin heiluttelusta tunnistaa uhriutuvan narsistin.

Tämä voi nyt tulla järkyttävänä yllätyksenä, mutta natsi-saksa hävisi sen sodan. Voittaako natsi venäjä seuraavan, se jää nähtäväksi.

Joku ihmisten seinään kahlitseminen on ollut tapana jo hyvän aikaa äärinationalismia. Jostain kumman syystä jätitkin vastaamatta siitä, että mitä näille ihmisille olisi syytä tehdä? Pitäisikö ne lääkinnän sijaan laittaa sinne kiven sisään? Vai onko tämäkin asia vaikea sulattaa, kun järki sanoo, että sinnehän ne joutuu, mutta kun tunteet sanoo, ettet sinne tahdo?

Hoito on ajan saatossa kehittynyt sellaiseksi kun se on niiden realiteettien mukaan mitkä maailmassa vallitsee. Who:n raportti on yksi pieni osa sitä hoidon kehittymistä, nyt ja tulevaisuudessa. Toisin kuin täällä kuvitellaan, niin se ei poista agressiivista käytöstä, eikä monisukupolvisia ongelmaketjuja, se ei poista hoidon tarvetta, eikä hoitoa itseään. Eikä se muuta uhriutujaa uhriksi. Ne realiteetit pysyvät.

Tämä sama "utopistinen" keskustelu on käyty sanomalehtien yleisönosastolla yhdeksänkymmentäluvulla, kun suomalainen laitoshoito alasajettiin. Laitospaikat poistuivat, mutta hoidon tarve säilyi.

Miksiköhän erikoistuva psykiatri valittaa että laitospaikkoja on liian vähän? Sen kun nyt tietäs.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus oliski kiva rahottaa tutkimus, jossa tutkittaisiin vain sitä, että voiko natsi kortin heiluttelusta tunnistaa uhriutuvan narsistin.

Tämä voi nyt tulla järkyttävänä yllätyksenä, mutta natsi-saksa hävisi sen sodan. Voittaako natsi venäjä seuraavan, se jää nähtäväksi.

Joku ihmisten seinään kahlitseminen on ollut tapana jo hyvän aikaa äärinationalismia. Jostain kumman syystä jätitkin vastaamatta siitä, että mitä näille ihmisille olisi syytä tehdä? Pitäisikö ne lääkinnän sijaan laittaa sinne kiven sisään? Vai onko tämäkin asia vaikea sulattaa, kun järki sanoo, että sinnehän ne joutuu, mutta kun tunteet sanoo, ettet sinne tahdo?

Hoito on ajan saatossa kehittynyt sellaiseksi kun se on niiden realiteettien mukaan mitkä maailmassa vallitsee. Who:n raportti on yksi pieni osa sitä hoidon kehittymistä, nyt ja tulevaisuudessa. Toisin kuin täällä kuvitellaan, niin se ei poista agressiivista käytöstä, eikä monisukupolvisia ongelmaketjuja, se ei poista hoidon tarvetta, eikä hoitoa itseään. Eikä se muuta uhriutujaa uhriksi. Ne realiteetit pysyvät.

Tämä sama "utopistinen" keskustelu on käyty sanomalehtien yleisönosastolla yhdeksänkymmentäluvulla, kun suomalainen laitoshoito alasajettiin. Laitospaikat poistuivat, mutta hoidon tarve säilyi.

Miksiköhän erikoistuva psykiatri valittaa että laitospaikkoja on liian vähän? Sen kun nyt tietäs.

Lue lisää

Suomessa oli aikanaan ajatuksia rotuhygieniasta. Ihmisten luokittelua, sterilointeja, älykkyystestejä mitä lie. Kyllä täälläkin osattiin vaikkei ihan Natsi-Saksan mentaliteettiin lähdetty hävittämään osaa väestöstä.

Taitaa tuo kulttuuriperintö elää edelleen oppeina joidenkin ihmisten rappeutuvista aivoista joiden perusteella on hyvä estää väkivalta kovin keinoin. Jossa pakko ja ihmisoikeuksien rajoittaminen on ihan täysin normaali toimenpide eikä voi edes miettiä voisiko osan joukosta ihmisoikeuksia parantaa joille on lyöty monen kaltaisia leimoja jaj joiden kohdalla ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu tulevan joidenkin mielestä community treatment order.

Voisiko senkin niputtaa jo jonkun sortin natsismiksi että säästämisen nimissä jotkut ihmiset näkevät syyksi rajoittaa ihmisoikeuksia yhä kovemmalla kädellä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa oli aikanaan ajatuksia rotuhygieniasta. Ihmisten luokittelua, sterilointeja, älykkyystestejä mitä lie. Kyllä täälläkin osattiin vaikkei ihan Natsi-Saksan mentaliteettiin lähdetty hävittämään osaa väestöstä.

Taitaa tuo kulttuuriperintö elää edelleen oppeina joidenkin ihmisten rappeutuvista aivoista joiden perusteella on hyvä estää väkivalta kovin keinoin. Jossa pakko ja ihmisoikeuksien rajoittaminen on ihan täysin normaali toimenpide eikä voi edes miettiä voisiko osan joukosta ihmisoikeuksia parantaa joille on lyöty monen kaltaisia leimoja jaj joiden kohdalla ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu tulevan joidenkin mielestä community treatment order.

Voisiko senkin niputtaa jo jonkun sortin natsismiksi että säästämisen nimissä jotkut ihmiset näkevät syyksi rajoittaa ihmisoikeuksia yhä kovemmalla kädellä.

Lue lisää

"ei tässä auta tässä taloudellisessa tilanteessa kuin kahlita ihmiset seinään kun valtiolta loppuu rahat."

Mutta rikkaillekin annettiin verohelpotuksia, onhan sitä rahaa siihenkin.

"no mut siis pakko nyt vain kahlita seinään. Community treatment order on kans yks hyvä vaihtoehto. Sitten kans ois semmonen sterilointihomma"....

Anonyymi kirjoitti:

"ei tässä auta tässä taloudellisessa tilanteessa kuin kahlita ihmiset seinään kun valtiolta loppuu rahat."

Mutta rikkaillekin annettiin verohelpotuksia, onhan sitä rahaa siihenkin.

"no mut siis pakko nyt vain kahlita seinään. Community treatment order on kans yks hyvä vaihtoehto. Sitten kans ois semmonen sterilointihomma"....

Lue lisää

No sinunhan mielestä kaikki on uhriutuvia narsisteja, onkohan jotain projisointia jostain.

Anonyymi kirjoitti:

No sinunhan mielestä kaikki on uhriutuvia narsisteja, onkohan jotain projisointia jostain.

Milloin sinusta tuli kaikki?

Anonyymi kirjoitti:

"ei tässä auta tässä taloudellisessa tilanteessa kuin kahlita ihmiset seinään kun valtiolta loppuu rahat."

Mutta rikkaillekin annettiin verohelpotuksia, onhan sitä rahaa siihenkin.

"no mut siis pakko nyt vain kahlita seinään. Community treatment order on kans yks hyvä vaihtoehto. Sitten kans ois semmonen sterilointihomma"....

Lue lisää

Tässä taloudellisessa tilanteessa hoidon heikkeneminen ei ole mikään psykiatrian asiakkaiden etuoikeus, vaan koskee kaikkia.

Suosittelen äänestämään poliitikkoja, jotka ovat valmiit tasaamaan työterveydenhuollon ja perusterveydenhuollon resursseja.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa oli aikanaan ajatuksia rotuhygieniasta. Ihmisten luokittelua, sterilointeja, älykkyystestejä mitä lie. Kyllä täälläkin osattiin vaikkei ihan Natsi-Saksan mentaliteettiin lähdetty hävittämään osaa väestöstä.

Taitaa tuo kulttuuriperintö elää edelleen oppeina joidenkin ihmisten rappeutuvista aivoista joiden perusteella on hyvä estää väkivalta kovin keinoin. Jossa pakko ja ihmisoikeuksien rajoittaminen on ihan täysin normaali toimenpide eikä voi edes miettiä voisiko osan joukosta ihmisoikeuksia parantaa joille on lyöty monen kaltaisia leimoja jaj joiden kohdalla ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu tulevan joidenkin mielestä community treatment order.

Voisiko senkin niputtaa jo jonkun sortin natsismiksi että säästämisen nimissä jotkut ihmiset näkevät syyksi rajoittaa ihmisoikeuksia yhä kovemmalla kädellä.

Lue lisää

Rintasyövän hoidossa aikoinaan rinta poistettiin pihdeillä, ja potilas kuoli verenvuotoon. Miksi rintasyöpä potilaat eivät tänä päivänä vaadi hoidon lopettamista tämän historiallisen faktan takia?

Aina ennen kun lähtee heiluttelemaan natsi-korttia kannattaa pysähtyä miettimään, että voisiko sitä korttia heiluttaa jos kyseinen natsi aate olisi tällä hetkellä vallalla. Olisiko sitä enää itse heiluttamassa, tai tulisiko se aito natsi gestapo sinne oven taakse.

Tämä pieni ajatusleikki auttaa antamaan asiolle ne mittasuhteet ja viitekehykset, missä ajassa ja maailmassa eletään, ettei mene ihan oman mielikuvituksen tuotteeksi.

Suomalaisella kulttuuriperinnöllä on huomattavasti enemmän yhtäläisyyksiä ruotsalaiseen kulttuuriperintöön, kuin natsi saksaan.

Väkivaltaan on nolla toleranssi ja se pitää estää kaikin keinoin. Jos pehmeät keinot ei riitä, niin joudutaan käyttämään kovempia keinoja. Maailmassa ei vain ole tilaa väkivallan romantisoinnille, vaikka se olisikin elokuvista poikkeavaa ”hulluutta”.

Kerro sinä onko se natsismia, jos ihminen vankimielisairaalan sijaan saakin asua asumisyksikössä jossa ovet eivät ole lukossa?

Loppukanettina sanon, että mikään WHO:n raportti ei pysty muuttamaan ihmisten ajatusvääristymiä. Niihin ihmisten pitää itse tarttua.

Anonyymi kirjoitti:

Rintasyövän hoidossa aikoinaan rinta poistettiin pihdeillä, ja potilas kuoli verenvuotoon. Miksi rintasyöpä potilaat eivät tänä päivänä vaadi hoidon lopettamista tämän historiallisen faktan takia?

Aina ennen kun lähtee heiluttelemaan natsi-korttia kannattaa pysähtyä miettimään, että voisiko sitä korttia heiluttaa jos kyseinen natsi aate olisi tällä hetkellä vallalla. Olisiko sitä enää itse heiluttamassa, tai tulisiko se aito natsi gestapo sinne oven taakse.

Tämä pieni ajatusleikki auttaa antamaan asiolle ne mittasuhteet ja viitekehykset, missä ajassa ja maailmassa eletään, ettei mene ihan oman mielikuvituksen tuotteeksi.

Suomalaisella kulttuuriperinnöllä on huomattavasti enemmän yhtäläisyyksiä ruotsalaiseen kulttuuriperintöön, kuin natsi saksaan.

Väkivaltaan on nolla toleranssi ja se pitää estää kaikin keinoin. Jos pehmeät keinot ei riitä, niin joudutaan käyttämään kovempia keinoja. Maailmassa ei vain ole tilaa väkivallan romantisoinnille, vaikka se olisikin elokuvista poikkeavaa ”hulluutta”.

Kerro sinä onko se natsismia, jos ihminen vankimielisairaalan sijaan saakin asua asumisyksikössä jossa ovet eivät ole lukossa?

Loppukanettina sanon, että mikään WHO:n raportti ei pysty muuttamaan ihmisten ajatusvääristymiä. Niihin ihmisten pitää itse tarttua.

Lue lisää

Ihmiset eivät ole välttämättä väkivaltaisia jotka joutuvat psykiatrian toimien kohteeksi. Riittää että eivät ota pillereitään. Kaikki tunneilmaukset katsotaan linssien läpi jossa joku voi potentiaalisesti olla kiihtynyt tai väkivaltainen. Niidenkin tunneilmaukset jossa tämä ei tule esiin minään väkivaltana.

Psykiatrian pakkokeinot muistuttavat raiskausta. Sanon sitä mieliraiskaukseksi koska kohteella ei ole oikeutta edes omaan mieleen ilman että sitä muutetaan kemikaalein toisenlaiseksi raiskausta muistuttavalla toimenpiteellä jossa joku repii toisten housuja alas. Millä oikeutuksella?
Sillä että ajattelet väärin? Olet potentiaalisesti väkivaltainen tilastojen valossa? Sekava? Aivosairautta korjataan kemikaaleilla (valehdellen että aineet muka korjaa jotain kun ne enemmänkin kutistaa esim apinoiden aivoja ja voi aiheuttaa pakkoliikkeitä sun muuta).Et ottanut pillereitä joihin sinut on koukutettu (Dependence)?

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset eivät ole välttämättä väkivaltaisia jotka joutuvat psykiatrian toimien kohteeksi. Riittää että eivät ota pillereitään. Kaikki tunneilmaukset katsotaan linssien läpi jossa joku voi potentiaalisesti olla kiihtynyt tai väkivaltainen. Niidenkin tunneilmaukset jossa tämä ei tule esiin minään väkivaltana.

Psykiatrian pakkokeinot muistuttavat raiskausta. Sanon sitä mieliraiskaukseksi koska kohteella ei ole oikeutta edes omaan mieleen ilman että sitä muutetaan kemikaalein toisenlaiseksi raiskausta muistuttavalla toimenpiteellä jossa joku repii toisten housuja alas. Millä oikeutuksella?
Sillä että ajattelet väärin? Olet potentiaalisesti väkivaltainen tilastojen valossa? Sekava? Aivosairautta korjataan kemikaaleilla (valehdellen että aineet muka korjaa jotain kun ne enemmänkin kutistaa esim apinoiden aivoja ja voi aiheuttaa pakkoliikkeitä sun muuta).Et ottanut pillereitä joihin sinut on koukutettu (Dependence)?

Lue lisää

Niin aikaisemmin psykiatrian potilaiden aivoihin laitettiin piikkejä. Ei niillä ole sen vuoksi oikeutta valittaa kun tänäpäivänä ei niin enää tehdä.

Rintasyövän ja mt-ongelmien hoidossa on se vissi ero että kukaan ei yleensä pakota sinua hoitamaan rintasyöpääsi vaikka kuolisit siihen. Jos taas ongelmiesi syy on mt-ongelmaisuus jossa sinut nähdään potentiaalisesti että et ymmärrä tilaasi, hoito survotaan kurkustasi tai perseesi kautta sinuun.

Kun se olisikin hoitoa, oikeasti kaikki ei edes mene parempaan suuntaan sillä vaan voikin paremmin kun lopettaa hoidon. Hoito voi traumatisoida ja olla ahdistavaa kokijalleen. Hoidossa voidaan myös vahingossa hoitaa hoidon tuottameja harmeja.

Anonyymi kirjoitti:

Niin aikaisemmin psykiatrian potilaiden aivoihin laitettiin piikkejä. Ei niillä ole sen vuoksi oikeutta valittaa kun tänäpäivänä ei niin enää tehdä.

Rintasyövän ja mt-ongelmien hoidossa on se vissi ero että kukaan ei yleensä pakota sinua hoitamaan rintasyöpääsi vaikka kuolisit siihen. Jos taas ongelmiesi syy on mt-ongelmaisuus jossa sinut nähdään potentiaalisesti että et ymmärrä tilaasi, hoito survotaan kurkustasi tai perseesi kautta sinuun.

Kun se olisikin hoitoa, oikeasti kaikki ei edes mene parempaan suuntaan sillä vaan voikin paremmin kun lopettaa hoidon. Hoito voi traumatisoida ja olla ahdistavaa kokijalleen. Hoidossa voidaan myös vahingossa hoitaa hoidon tuottameja harmeja.

Lue lisää

Tässä ei ole kyse asumisyksikössä asumisesta vaan tässä on kysymys myös esim community treatment orderista, jossa ihmisten oikeutta omaan kehoon kavennetaan tietyissä tapauksissa. Toki voidaan ajatella että tämä koskisi vain väkivaltaisia tai vain sellaisia tai tällaisia ihmisiä (ihan niinkuin tämä jotenkin voitaisiin rajoittaa ihan täysin näihin vain).

Jos väkivaltaa mietitään kai sekäkäyttäjä Santerikin sitten pakkolääkitään ihan varalta koska hän saattaa nähdä vihreitä miehiä kun vetää neljän aineen sekakäyttökoktailiaan ja saattaa ehkä luulla että hänen pitää tappaa vihreä mies joka häntä vainoaa? Ainakin sen kahden viikon rännin jälkeen kun seinätkin puhuu hänelle?

Entä jos Santeri ei täytä minkään psykoosisairaan kriteereitä, nuppi voi vain vähän vinksahtaa aina aineita käyttäessä mutta on ihan normaali hoitotapaamisissa kun joskus käy päihdepalveluissa? Pitäisikö varalta kaikkia Santereita lääkitä? Pitäisikö kaikki pehmustaa pumpuliin?

Pakkolääkitäänkö vain psykoosi-Pettereitä jotka on joskus olleet aggressiivisia?

Myös psykiatrialta kohdattuun väkivaltaan on nollatoleranssi. Ainakin minulla. Siksi en enää koskaan altista itseäni psykiatriaan niin että vaikka olisi kuinka huono henkinen vointi, hakisin apua psykiatrialta siihen. Viimeksi kun lähdin hakemaan apua olin kohdannut jo lääkehaittoja. Niistäkin piittaamatta psykiatri näki parhaimmaksi pakkolääkitä minua ja muuttaa vapaaehtoinen hoitoni pakoksi koska tiesi että en suostuisi muuten hänen neurolepteihinsä.

Sain todennettua haittoja kun lähdin hoidosta pois ja lopetin lääkkeet minkä epäilin tekevän haittaa. Se selkeytti päätä ja sen koommin en ole psykoosisairaan kriteereitä täyttänyt. Olin pitkään negatiivisessa kierteessä minkä epäilen liittyvän lääkkeisiin mitkä ei sopineet. Sain katkaistua kierteen. Piti myös käsitellä ahdistava kokemus mikä psykiatriasta jäi.

Edelleenkin, epäilen jos olisin jatkanut aineiden käyttöä minulla saattaisi olla joku vakava kroonikkodiagnoosi koska kyseisiä aineita käyttäessä oli sen verran paljon kognitiivisia ongelmia sun muuta minkä perusteella olisi voitu tulkita jähmeä olemukseni jonkun sairauden oireena mitä epäilen psykiatrian jatkuvasti tekevän.

Olen todella onnellinen että en uskonut psykiatriaa. Olen community treatment ordereita vastaan, sillä voi olla myös muita jotka on pakkolääkintäkierteessä jossa voi olla että lääkkeiden purku tai merkittävä vähennys on parempi. Törmäsin valitettavasti psykiatriin jonka mielestä kun vointi ei parane lääkkeillä paras on vain hilata niitä ylöspäin.

Mitä oikeudettomalla potilaalla on sitten enää mahdollisuuksia jos hoito ei sujukaan eikä psykiatrin kanssa pääse yhteisymmärrykseen jos ei pysty lääkkeitäkään purkamaan ja ottamaan asioita omiin käsiin? Tappaa itsensä täältä pois? Se varmaan voisi olla melkein ainut asia millä asioita voi saada omiin käsiin.

EI COMMUNITY TREATMENT ORDEREILLE.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei ole kyse asumisyksikössä asumisesta vaan tässä on kysymys myös esim community treatment orderista, jossa ihmisten oikeutta omaan kehoon kavennetaan tietyissä tapauksissa. Toki voidaan ajatella että tämä koskisi vain väkivaltaisia tai vain sellaisia tai tällaisia ihmisiä (ihan niinkuin tämä jotenkin voitaisiin rajoittaa ihan täysin näihin vain).

Jos väkivaltaa mietitään kai sekäkäyttäjä Santerikin sitten pakkolääkitään ihan varalta koska hän saattaa nähdä vihreitä miehiä kun vetää neljän aineen sekakäyttökoktailiaan ja saattaa ehkä luulla että hänen pitää tappaa vihreä mies joka häntä vainoaa? Ainakin sen kahden viikon rännin jälkeen kun seinätkin puhuu hänelle?

Entä jos Santeri ei täytä minkään psykoosisairaan kriteereitä, nuppi voi vain vähän vinksahtaa aina aineita käyttäessä mutta on ihan normaali hoitotapaamisissa kun joskus käy päihdepalveluissa? Pitäisikö varalta kaikkia Santereita lääkitä? Pitäisikö kaikki pehmustaa pumpuliin?

Pakkolääkitäänkö vain psykoosi-Pettereitä jotka on joskus olleet aggressiivisia?

Myös psykiatrialta kohdattuun väkivaltaan on nollatoleranssi. Ainakin minulla. Siksi en enää koskaan altista itseäni psykiatriaan niin että vaikka olisi kuinka huono henkinen vointi, hakisin apua psykiatrialta siihen. Viimeksi kun lähdin hakemaan apua olin kohdannut jo lääkehaittoja. Niistäkin piittaamatta psykiatri näki parhaimmaksi pakkolääkitä minua ja muuttaa vapaaehtoinen hoitoni pakoksi koska tiesi että en suostuisi muuten hänen neurolepteihinsä.

Sain todennettua haittoja kun lähdin hoidosta pois ja lopetin lääkkeet minkä epäilin tekevän haittaa. Se selkeytti päätä ja sen koommin en ole psykoosisairaan kriteereitä täyttänyt. Olin pitkään negatiivisessa kierteessä minkä epäilen liittyvän lääkkeisiin mitkä ei sopineet. Sain katkaistua kierteen. Piti myös käsitellä ahdistava kokemus mikä psykiatriasta jäi.

Edelleenkin, epäilen jos olisin jatkanut aineiden käyttöä minulla saattaisi olla joku vakava kroonikkodiagnoosi koska kyseisiä aineita käyttäessä oli sen verran paljon kognitiivisia ongelmia sun muuta minkä perusteella olisi voitu tulkita jähmeä olemukseni jonkun sairauden oireena mitä epäilen psykiatrian jatkuvasti tekevän.

Olen todella onnellinen että en uskonut psykiatriaa. Olen community treatment ordereita vastaan, sillä voi olla myös muita jotka on pakkolääkintäkierteessä jossa voi olla että lääkkeiden purku tai merkittävä vähennys on parempi. Törmäsin valitettavasti psykiatriin jonka mielestä kun vointi ei parane lääkkeillä paras on vain hilata niitä ylöspäin.

Mitä oikeudettomalla potilaalla on sitten enää mahdollisuuksia jos hoito ei sujukaan eikä psykiatrin kanssa pääse yhteisymmärrykseen jos ei pysty lääkkeitäkään purkamaan ja ottamaan asioita omiin käsiin? Tappaa itsensä täältä pois? Se varmaan voisi olla melkein ainut asia millä asioita voi saada omiin käsiin.

EI COMMUNITY TREATMENT ORDEREILLE.

Lue lisää

Vähin mitä voisi tehdä hoidon muuttamiseksi olisi se että pakkohoitoa lakattaisiin kutsumasta hoidoksi. Nimeksi voitaisiin muuttaa pelkät "pakkotoimet". Kaikille nimittäin pakkohoito ei ole hoitoa jos siitä saa henkisiä arpia tai fyysisiä oireita pakkopillereiden muodossa.

Voisi olla huomattavasti selkeämpää nimittäin psyykelle kun olet joutunut pelkästään pakkotoimien kohteeksi. Voit ymmärtää enemmän tuollaisen rangaistukselta tuntuvan "hoidon" jos sillä on neutraali nimitys.

Se voisi olla vähemmän sekoittavaa ihmisen kuupalle joka kokee hoidon haitallisena kuin että tuo olisi ollut hoitoa. Pitää myös muistaa että kaikki ei tosiaankaan saa edes olonsa paranemista tästä hoidon muodosta. Sillähän on psykiatriassa ihan sama menetkö loppupeleissä parempaan vai huonompaan suuntaan pakkohoidolla, vaikka tapat itsesi kyseisen hoidon jälkeen (kunhan teet sen kotona etkä jonkun vahtivuorolla)

tuntuuko potilaasta että hänen sisimmästään on riistetty jotain kun on joutunut pakkosedaation kohteeksi, onko entistä masentuneempi ja sisältä sotkussa oleva olo hoidon seurauksena tai tunnet että sinua on yritetty monella tavalla muuttaa, myös persoonaasi ja muuta siinä sivussa kun sinuun on annosteltu hoitoa joka sopii hyvin lamauttamaan myös ihmisen tahdon ja muunkin.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei ole kyse asumisyksikössä asumisesta vaan tässä on kysymys myös esim community treatment orderista, jossa ihmisten oikeutta omaan kehoon kavennetaan tietyissä tapauksissa. Toki voidaan ajatella että tämä koskisi vain väkivaltaisia tai vain sellaisia tai tällaisia ihmisiä (ihan niinkuin tämä jotenkin voitaisiin rajoittaa ihan täysin näihin vain).

Jos väkivaltaa mietitään kai sekäkäyttäjä Santerikin sitten pakkolääkitään ihan varalta koska hän saattaa nähdä vihreitä miehiä kun vetää neljän aineen sekakäyttökoktailiaan ja saattaa ehkä luulla että hänen pitää tappaa vihreä mies joka häntä vainoaa? Ainakin sen kahden viikon rännin jälkeen kun seinätkin puhuu hänelle?

Entä jos Santeri ei täytä minkään psykoosisairaan kriteereitä, nuppi voi vain vähän vinksahtaa aina aineita käyttäessä mutta on ihan normaali hoitotapaamisissa kun joskus käy päihdepalveluissa? Pitäisikö varalta kaikkia Santereita lääkitä? Pitäisikö kaikki pehmustaa pumpuliin?

Pakkolääkitäänkö vain psykoosi-Pettereitä jotka on joskus olleet aggressiivisia?

Myös psykiatrialta kohdattuun väkivaltaan on nollatoleranssi. Ainakin minulla. Siksi en enää koskaan altista itseäni psykiatriaan niin että vaikka olisi kuinka huono henkinen vointi, hakisin apua psykiatrialta siihen. Viimeksi kun lähdin hakemaan apua olin kohdannut jo lääkehaittoja. Niistäkin piittaamatta psykiatri näki parhaimmaksi pakkolääkitä minua ja muuttaa vapaaehtoinen hoitoni pakoksi koska tiesi että en suostuisi muuten hänen neurolepteihinsä.

Sain todennettua haittoja kun lähdin hoidosta pois ja lopetin lääkkeet minkä epäilin tekevän haittaa. Se selkeytti päätä ja sen koommin en ole psykoosisairaan kriteereitä täyttänyt. Olin pitkään negatiivisessa kierteessä minkä epäilen liittyvän lääkkeisiin mitkä ei sopineet. Sain katkaistua kierteen. Piti myös käsitellä ahdistava kokemus mikä psykiatriasta jäi.

Edelleenkin, epäilen jos olisin jatkanut aineiden käyttöä minulla saattaisi olla joku vakava kroonikkodiagnoosi koska kyseisiä aineita käyttäessä oli sen verran paljon kognitiivisia ongelmia sun muuta minkä perusteella olisi voitu tulkita jähmeä olemukseni jonkun sairauden oireena mitä epäilen psykiatrian jatkuvasti tekevän.

Olen todella onnellinen että en uskonut psykiatriaa. Olen community treatment ordereita vastaan, sillä voi olla myös muita jotka on pakkolääkintäkierteessä jossa voi olla että lääkkeiden purku tai merkittävä vähennys on parempi. Törmäsin valitettavasti psykiatriin jonka mielestä kun vointi ei parane lääkkeillä paras on vain hilata niitä ylöspäin.

Mitä oikeudettomalla potilaalla on sitten enää mahdollisuuksia jos hoito ei sujukaan eikä psykiatrin kanssa pääse yhteisymmärrykseen jos ei pysty lääkkeitäkään purkamaan ja ottamaan asioita omiin käsiin? Tappaa itsensä täältä pois? Se varmaan voisi olla melkein ainut asia millä asioita voi saada omiin käsiin.

EI COMMUNITY TREATMENT ORDEREILLE.

Lue lisää

Luitko sen alkuperäisen mielipide kirjoituksen? Siinä on nimenomaan puhe asumisyksikössä asumisesta, ja siitä että sitä tarjotaan vaihtoehtona vankilalle.

Anonyymi kirjoitti:

Niin aikaisemmin psykiatrian potilaiden aivoihin laitettiin piikkejä. Ei niillä ole sen vuoksi oikeutta valittaa kun tänäpäivänä ei niin enää tehdä.

Rintasyövän ja mt-ongelmien hoidossa on se vissi ero että kukaan ei yleensä pakota sinua hoitamaan rintasyöpääsi vaikka kuolisit siihen. Jos taas ongelmiesi syy on mt-ongelmaisuus jossa sinut nähdään potentiaalisesti että et ymmärrä tilaasi, hoito survotaan kurkustasi tai perseesi kautta sinuun.

Kun se olisikin hoitoa, oikeasti kaikki ei edes mene parempaan suuntaan sillä vaan voikin paremmin kun lopettaa hoidon. Hoito voi traumatisoida ja olla ahdistavaa kokijalleen. Hoidossa voidaan myös vahingossa hoitaa hoidon tuottameja harmeja.

Lue lisää

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihmisen pitäisi olla oikeus kuolla omaan mahdottomuuteensa vaikka se olisikin vain "aivosairaus"

Jostain syystä yhteiskunta on erimieltä kanssani tästä asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset eivät ole välttämättä väkivaltaisia jotka joutuvat psykiatrian toimien kohteeksi. Riittää että eivät ota pillereitään. Kaikki tunneilmaukset katsotaan linssien läpi jossa joku voi potentiaalisesti olla kiihtynyt tai väkivaltainen. Niidenkin tunneilmaukset jossa tämä ei tule esiin minään väkivaltana.

Psykiatrian pakkokeinot muistuttavat raiskausta. Sanon sitä mieliraiskaukseksi koska kohteella ei ole oikeutta edes omaan mieleen ilman että sitä muutetaan kemikaalein toisenlaiseksi raiskausta muistuttavalla toimenpiteellä jossa joku repii toisten housuja alas. Millä oikeutuksella?
Sillä että ajattelet väärin? Olet potentiaalisesti väkivaltainen tilastojen valossa? Sekava? Aivosairautta korjataan kemikaaleilla (valehdellen että aineet muka korjaa jotain kun ne enemmänkin kutistaa esim apinoiden aivoja ja voi aiheuttaa pakkoliikkeitä sun muuta).Et ottanut pillereitä joihin sinut on koukutettu (Dependence)?

Lue lisää

Ei tietenkään voi yleistää. Ihmiset jotka joutuvat psykiatriaan eivät kaikki automaattisesti ole kaikki väkivaltaisia.

Eikä tietenkään ne kaikki jotka vihdoinkin pääsevät psykiatriaan ole automaattisesti väkivallattomia.

Mutta kyllä se jotain osviittaa antaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin aikaisemmin psykiatrian potilaiden aivoihin laitettiin piikkejä. Ei niillä ole sen vuoksi oikeutta valittaa kun tänäpäivänä ei niin enää tehdä.

Rintasyövän ja mt-ongelmien hoidossa on se vissi ero että kukaan ei yleensä pakota sinua hoitamaan rintasyöpääsi vaikka kuolisit siihen. Jos taas ongelmiesi syy on mt-ongelmaisuus jossa sinut nähdään potentiaalisesti että et ymmärrä tilaasi, hoito survotaan kurkustasi tai perseesi kautta sinuun.

Kun se olisikin hoitoa, oikeasti kaikki ei edes mene parempaan suuntaan sillä vaan voikin paremmin kun lopettaa hoidon. Hoito voi traumatisoida ja olla ahdistavaa kokijalleen. Hoidossa voidaan myös vahingossa hoitaa hoidon tuottameja harmeja.

Lue lisää

Käsi ylös taas kaikki joiden aivoihin on tökitty piikkejä!!!

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei ole kyse asumisyksikössä asumisesta vaan tässä on kysymys myös esim community treatment orderista, jossa ihmisten oikeutta omaan kehoon kavennetaan tietyissä tapauksissa. Toki voidaan ajatella että tämä koskisi vain väkivaltaisia tai vain sellaisia tai tällaisia ihmisiä (ihan niinkuin tämä jotenkin voitaisiin rajoittaa ihan täysin näihin vain).

Jos väkivaltaa mietitään kai sekäkäyttäjä Santerikin sitten pakkolääkitään ihan varalta koska hän saattaa nähdä vihreitä miehiä kun vetää neljän aineen sekakäyttökoktailiaan ja saattaa ehkä luulla että hänen pitää tappaa vihreä mies joka häntä vainoaa? Ainakin sen kahden viikon rännin jälkeen kun seinätkin puhuu hänelle?

Entä jos Santeri ei täytä minkään psykoosisairaan kriteereitä, nuppi voi vain vähän vinksahtaa aina aineita käyttäessä mutta on ihan normaali hoitotapaamisissa kun joskus käy päihdepalveluissa? Pitäisikö varalta kaikkia Santereita lääkitä? Pitäisikö kaikki pehmustaa pumpuliin?

Pakkolääkitäänkö vain psykoosi-Pettereitä jotka on joskus olleet aggressiivisia?

Myös psykiatrialta kohdattuun väkivaltaan on nollatoleranssi. Ainakin minulla. Siksi en enää koskaan altista itseäni psykiatriaan niin että vaikka olisi kuinka huono henkinen vointi, hakisin apua psykiatrialta siihen. Viimeksi kun lähdin hakemaan apua olin kohdannut jo lääkehaittoja. Niistäkin piittaamatta psykiatri näki parhaimmaksi pakkolääkitä minua ja muuttaa vapaaehtoinen hoitoni pakoksi koska tiesi että en suostuisi muuten hänen neurolepteihinsä.

Sain todennettua haittoja kun lähdin hoidosta pois ja lopetin lääkkeet minkä epäilin tekevän haittaa. Se selkeytti päätä ja sen koommin en ole psykoosisairaan kriteereitä täyttänyt. Olin pitkään negatiivisessa kierteessä minkä epäilen liittyvän lääkkeisiin mitkä ei sopineet. Sain katkaistua kierteen. Piti myös käsitellä ahdistava kokemus mikä psykiatriasta jäi.

Edelleenkin, epäilen jos olisin jatkanut aineiden käyttöä minulla saattaisi olla joku vakava kroonikkodiagnoosi koska kyseisiä aineita käyttäessä oli sen verran paljon kognitiivisia ongelmia sun muuta minkä perusteella olisi voitu tulkita jähmeä olemukseni jonkun sairauden oireena mitä epäilen psykiatrian jatkuvasti tekevän.

Olen todella onnellinen että en uskonut psykiatriaa. Olen community treatment ordereita vastaan, sillä voi olla myös muita jotka on pakkolääkintäkierteessä jossa voi olla että lääkkeiden purku tai merkittävä vähennys on parempi. Törmäsin valitettavasti psykiatriin jonka mielestä kun vointi ei parane lääkkeillä paras on vain hilata niitä ylöspäin.

Mitä oikeudettomalla potilaalla on sitten enää mahdollisuuksia jos hoito ei sujukaan eikä psykiatrin kanssa pääse yhteisymmärrykseen jos ei pysty lääkkeitäkään purkamaan ja ottamaan asioita omiin käsiin? Tappaa itsensä täältä pois? Se varmaan voisi olla melkein ainut asia millä asioita voi saada omiin käsiin.

EI COMMUNITY TREATMENT ORDEREILLE.

Lue lisää

Täällä ainakin on yksi Santeri-sekakäyttäjä.
Päihdesekoilujen takia tuli suuret määrät psyyken lääkityksiä ja psykoosisairaus diagnoosi siihen päälle.
Santeri on päässyt päihteistä ja sekakäytöstä eroon, mutta " sairaus " seuraa ilmeisesti koko lopun elämän ajan, vaikkakaan oireita ei ole ollut enää kahteenkymmeneen vuoteen.
Meitä ja näitä Santereita on aika monta.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko sen alkuperäisen mielipide kirjoituksen? Siinä on nimenomaan puhe asumisyksikössä asumisesta, ja siitä että sitä tarjotaan vaihtoehtona vankilalle.

Asumisyksikkö ei ole vaihtoehto vankilalle. Tuomitut rikolliset laitetaan vankilaan, ei mihinkään asumisyksikköön.

Anonyymi kirjoitti:

Käsi ylös taas kaikki joiden aivoihin on tökitty piikkejä!!!

Ei aivoihin mitään piikkejä tökitä.
Lobotomiastakin on luovuttu jo kymmeniä vuosia sitten.
Neurologiaan liittyvät aivoleikkaukset ovat erikseen, tai päähän kohdistuneiden vammojen hoito.

Anonyymi kirjoitti:

Asumisyksikkö ei ole vaihtoehto vankilalle. Tuomitut rikolliset laitetaan vankilaan, ei mihinkään asumisyksikköön.

Eli et lukenut.

Anonyymi kirjoitti:

Asumisyksikkö ei ole vaihtoehto vankilalle. Tuomitut rikolliset laitetaan vankilaan, ei mihinkään asumisyksikköön.

Onko asumisyksiköt muka jotain syyntakeettomien vankien asuinpaikkoja?

Anonyymi kirjoitti:

Onko asumisyksiköt muka jotain syyntakeettomien vankien asuinpaikkoja?

Lähtökohtaisesti syyntakeettomat eivät mene vankilaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lähtökohtaisesti syyntakeettomat eivät mene vankilaan.

Eivät menekään, heidät määrätään oikeuspsykiatriseen pakkohoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät menekään, heidät määrätään oikeuspsykiatriseen pakkohoitoon.

Ovatko he siellä ikuisesti, vai pitäisikö heidän päästä jonnekkin asumaan psykiatriaan erikoistuvan lääkärin mielestä?

Ja suosittelen) kokeilemaan ihan terapeuttista hoitoannosta, millään pikku annoksilla psykiatriassa tuherreta. Jos psykiatrille tulee esim olo että kuuppa ei toimi ihan normaalisti jolloin toimintakyky laskee, epämukavaa liikkumispakon tunnetta (esim abilifyllä ihan yleinen haitta), oma tunne-elämä muuttuu tunteettomampaan suuntaan (mikä tuli ahdistavalla tavalla koettua) tai on jollain tavalla hankalasti selitettävä vaikea olo (mitä psykiatri oli kuvannut aika hyvin tuossa yhdessä linkissä), niin tulee vain tunne että miten psykiatrit voivat oikeuttaa pakko lääkinnän lisäystä mitenkään?

Itse en voisi olla psykiatri koska nuo lääkkeet on kammottavia haitoiltaan enkä voisi kuvitella olevani pakottamassa noiden käyttöä. En pystyisi öisin nukkumaan jos tekisin mitään tuollaista ihmisille kokemukseni jälkeen. On aina tietty osa potilaita joka voi kokea huomattavaakin harmia lääkkeiden takia enkä haluaisi olla niitä kenellekään pakottamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja suosittelen) kokeilemaan ihan terapeuttista hoitoannosta, millään pikku annoksilla psykiatriassa tuherreta. Jos psykiatrille tulee esim olo että kuuppa ei toimi ihan normaalisti jolloin toimintakyky laskee, epämukavaa liikkumispakon tunnetta (esim abilifyllä ihan yleinen haitta), oma tunne-elämä muuttuu tunteettomampaan suuntaan (mikä tuli ahdistavalla tavalla koettua) tai on jollain tavalla hankalasti selitettävä vaikea olo (mitä psykiatri oli kuvannut aika hyvin tuossa yhdessä linkissä), niin tulee vain tunne että miten psykiatrit voivat oikeuttaa pakko lääkinnän lisäystä mitenkään?

Itse en voisi olla psykiatri koska nuo lääkkeet on kammottavia haitoiltaan enkä voisi kuvitella olevani pakottamassa noiden käyttöä. En pystyisi öisin nukkumaan jos tekisin mitään tuollaista ihmisille kokemukseni jälkeen. On aina tietty osa potilaita joka voi kokea huomattavaakin harmia lääkkeiden takia enkä haluaisi olla niitä kenellekään pakottamassa.

Lue lisää

Voisi olla myös oikein silmiä avartavaa psykiatrille jos hänet laitettaisiin rooliin mitä hän ajaa joillekin ihmisille joksikin aiss. Joku ilmoittaisi herra tai rouva tai siltä väliltä psykiatrille että sinun perusoikeuksiasi on nyt sitten viikoksi alennettu. Voit valittaa hoidostasi sinne ja tänne (toki antipsykootit tai koktaili lääkkeitä otetaan ensin että saa mukavasti lisähaastetta valituksen muotoiluun). Ja Herra tai rouva psykiatri ei kirjoita ihan siitä asemasta missä hän on vaan nyt on niin että kunnia arvoisa yli yli psykiatri on nyt sitä mieltä että Herra tai rouva psykiatrilla on tällainen puheen perusteella tieteellisesti todennettu mielen sairaus minkä perusteella hän ei tajua tarvitsevansa hoitoa. Sitten herra tai rouva psykiatri voisi kokeilla sitä osastohoitoa jossa herra tai rouva psykiatrille annostellaan lääkkeet monta kertaa päivässä halusi tai hän ei. Kun herra tai rouva psykiatri olisi pääsemässä kotiin hoidosta, Herra tai rouva psykiatri pitäisi kyllä laittaa community treatment orderiin jossa hän voisi vaikka oikeudelta anoa mukavan lisähaasteen, antipsykoottipökkyrän kera itselleen oikeuksia omaan ruumiiseensa ja mieleensä takaisin. Kun herra tai rouva psykiatri sitten puhuisi jotain oikeuksistaan, hänelle kyllä muistuteltaisiin että yli yli psykiatri kyllä on ajatellut että Herra tai rouva psykiatri ei ymmärrä parastaan. Jos herra tai rouva psykiatri hieman esim korottaa ääntään tai tunteilee liikaa, niin pitää kyllä mahdollisesti miettiä niistä aggressiivisuus syistä ehkä sitä että ehkä lisälääkitys voi mukavasti rauhoittaa.

Niin, opettavainen kokemus olisi monelle enkä usko että monen ihmisen oikeustajuun tuollainen koska ei missään muualla yhteiskunnassa vastaava onnistu. Nekin toisinnetut aivosairaat voivat nähdä kaikki ne vaikuttamisen hankaluudet omaan tilanteeseensa ja ahdistua siitä että oikeuksia on leikattu vaikka heitä pidetään kyvyttöminä ymmärtämään parhaansa.

Jaahas! Lisää hyviä syitä miksen äänestä Vihreitä enää!

Työssäkäyvälle psykiatrilta apua hakevalle psykiatri sanoi voisitko tehdä työtä. Et näin.

Anonyymi kirjoitti:

Työssäkäyvälle psykiatrilta apua hakevalle psykiatri sanoi voisitko tehdä työtä. Et näin.

Ehkäpä psykiatri halusi tietää avunhakijan oman ajatuksen työkyvystään, siksi kysynyt voisiko edelleen tehdä töitä.
Ei ole varmaankaan ollut suositus, että jos et muuta keksi niin tee töitä.
Asiat ja sanomiset kuka vain voi ymmärtää väärin, vaikka kysyjä tarkoittaisi kysymyksellään jotain muuta.
Joskus johtuu myös sairaudesta, että ihminen puhuu asiat saadakseen kuulostamaan ne itselleen edullisemmaksi. Eli tulee vaikutus, että vain toisessa on vikaa.

Ai meinaatko että community treatment order muka jotenkin erityisen hyvin kohdistuisi vain aggressiivisiin ihmisiin ja kriteerit osuisi kohdilleen? Miten ulkomailla on asian laita? (Tuossa NHSää koskevassa artikkelissa oli havaittu että community treatment order napsahti useammin mustille). Mitä jos joku tulee lääkkeissä aggressiivisemmaksi? Mitä jos on vain hetkellisesti aggressiivinen niin pitääkö siltä aggressiivisuudelta suojella jatkuvilla pakkolääkityksillä? Mitä jos pakkohoito lisää traumatisoitumista ja sitämyöten esim lisää vihan puuskia? Miten sitä seurataan että community treatment order ei venähdä tarpeettoman pitkäksi ja yksilöllä on sananvaltaa?

Niin mitäpä sitä määrärahojen puutteessa tekemään muuta kuin pakkolääkitsemään ihmisiä avohoidossakin!

Anonyymi kirjoitti:

Ai meinaatko että community treatment order muka jotenkin erityisen hyvin kohdistuisi vain aggressiivisiin ihmisiin ja kriteerit osuisi kohdilleen? Miten ulkomailla on asian laita? (Tuossa NHSää koskevassa artikkelissa oli havaittu että community treatment order napsahti useammin mustille). Mitä jos joku tulee lääkkeissä aggressiivisemmaksi? Mitä jos on vain hetkellisesti aggressiivinen niin pitääkö siltä aggressiivisuudelta suojella jatkuvilla pakkolääkityksillä? Mitä jos pakkohoito lisää traumatisoitumista ja sitämyöten esim lisää vihan puuskia? Miten sitä seurataan että community treatment order ei venähdä tarpeettoman pitkäksi ja yksilöllä on sananvaltaa?

Niin mitäpä sitä määrärahojen puutteessa tekemään muuta kuin pakkolääkitsemään ihmisiä avohoidossakin!

Lue lisää

Olen aina kauhistellut esim Amerikan community treatment-order mallia, jossa oikeudessa vaan todetaan että hei, sulla ei sitten ole mitään oikeuksia päättää kehostasi yhteiskunnassakaan.

Itse valitsisin ennemmin vaikka vangjttuna olon kuin raskaan sarjan psykiatrian rohdot. Sekä armomurhan ennemmin kuin olisin neurolepteissä dementoituneena vanhainkodissa. Se kuvaa hyvin tuntemuksiani psykiatrian hoitoja kohtaan mitä pidän suurelta osin kidutuksena haittojen ja olon vuoksi mikä niistä tulee mikä siis VOI pahentaa oloa.

Entäs sitten päihdeongelmatapaukset jossa joku vetää itseään sekakäytöllä sekavaan jamaan ja sitten napsahtaa psykoosidiagnoosi. seuraavana sitten menee lääkkeitä ja ehkä välillä päihteitäkin päälle? Psykiatria pitää sitten toista neuroleptattuna vuosia ja entä jos yksinkertaisesti kun ne päihteet ja lääkkeet lopettaisi pää selkiäisi ja saisi vaikka apua niihin juurisyihin miksi alkoi tuolla tyylillä elämäänsä elää? Esim. traumainformoitua hoitoa ja kunnon päihdehoitoa?

Kamala suunta että määrärahojen puutteessa sitten vain todetaan että hei, parempi koventaa keinoja entuudestaan. Ja tiedoksi, valtaepäsuhtaa on edelleen psykiatriassa, ei se mitenkään ole keikahtanut niin ettei sitä muka ollenkaan ole ja potilaalla on liikaa oikeuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Ai meinaatko että community treatment order muka jotenkin erityisen hyvin kohdistuisi vain aggressiivisiin ihmisiin ja kriteerit osuisi kohdilleen? Miten ulkomailla on asian laita? (Tuossa NHSää koskevassa artikkelissa oli havaittu että community treatment order napsahti useammin mustille). Mitä jos joku tulee lääkkeissä aggressiivisemmaksi? Mitä jos on vain hetkellisesti aggressiivinen niin pitääkö siltä aggressiivisuudelta suojella jatkuvilla pakkolääkityksillä? Mitä jos pakkohoito lisää traumatisoitumista ja sitämyöten esim lisää vihan puuskia? Miten sitä seurataan että community treatment order ei venähdä tarpeettoman pitkäksi ja yksilöllä on sananvaltaa?

Niin mitäpä sitä määrärahojen puutteessa tekemään muuta kuin pakkolääkitsemään ihmisiä avohoidossakin!

Lue lisää

Juu ja kaikkein parasta on, että nämä pakkolääkitsijät saavat vaan parempaa asemaa yhteiskunnassa. Valitaan päättäviin asemiin kuten A.L. Ei mitään vastuuta mistään. Ei paljon ihmisten terveys ja turvallisuus paina mieltä. Jos olisi merkitystä, niin erään osaston / alan rahoitus laitettaisiin kuntoon. Myös psykiatrialle rahoitusta, koska nämä ko. henkilön pakkotoimet ovat ajaneet ihmisiä ns. hullun kirjoihin.

Se, että skitsofreenikkojen elinajanodote on noin paljon lyhempi verrattuna normiväestöön on helkutin väärin varsinkin, jos nämä toisten väärinkäytökset ovat sen skitsofrenian alun alkaen aikaansaaneet.

Anonyymi kirjoitti:

Olen aina kauhistellut esim Amerikan community treatment-order mallia, jossa oikeudessa vaan todetaan että hei, sulla ei sitten ole mitään oikeuksia päättää kehostasi yhteiskunnassakaan.

Itse valitsisin ennemmin vaikka vangjttuna olon kuin raskaan sarjan psykiatrian rohdot. Sekä armomurhan ennemmin kuin olisin neurolepteissä dementoituneena vanhainkodissa. Se kuvaa hyvin tuntemuksiani psykiatrian hoitoja kohtaan mitä pidän suurelta osin kidutuksena haittojen ja olon vuoksi mikä niistä tulee mikä siis VOI pahentaa oloa.

Entäs sitten päihdeongelmatapaukset jossa joku vetää itseään sekakäytöllä sekavaan jamaan ja sitten napsahtaa psykoosidiagnoosi. seuraavana sitten menee lääkkeitä ja ehkä välillä päihteitäkin päälle? Psykiatria pitää sitten toista neuroleptattuna vuosia ja entä jos yksinkertaisesti kun ne päihteet ja lääkkeet lopettaisi pää selkiäisi ja saisi vaikka apua niihin juurisyihin miksi alkoi tuolla tyylillä elämäänsä elää? Esim. traumainformoitua hoitoa ja kunnon päihdehoitoa?

Kamala suunta että määrärahojen puutteessa sitten vain todetaan että hei, parempi koventaa keinoja entuudestaan. Ja tiedoksi, valtaepäsuhtaa on edelleen psykiatriassa, ei se mitenkään ole keikahtanut niin ettei sitä muka ollenkaan ole ja potilaalla on liikaa oikeuksia.

Lue lisää

" Entäs sitten päihdeongelmatapaukset ? "
Sekakäyttö ja siitä seuraavat psykoosit, ikuinen psykoosisairaan leima.
Aggressiivisuus psykoottisessa tilassa, runsaalla lääkityksellä.

Näistä sattuu olemaan ihan omakohtaista kokemusta.
Minulla jo nuorena alkoi päihteiden kanssa sekoilu, ensin alkoholi, perään kannabis.
Tuli paniikkihäiriö, itsetunto mureni, alkoi ahdistaa, lievähköä psykoottisuutta.
Siinä vaiheessa alkoi lääkitykset, osastohoidot ( joskus vapaaehtoiset, joskus pakkohoidot ).

Elämä meni koko ajan sekavammaksi, lääkityksiä nostettiin, lisäiltiin, vaihdeltiin lähes jatkuvasti. Sekakäyttöä siitä seurasi, psykoosit lisääntyivät, niitä tuli useammin ja jatkuivat pitkiä aikoja.

Otin todella monia kertoja yliannoksia lääkkeitä, olin kyllästynyt elämääni. Joskus tarkoituksena päästä pois, joskus avunhuutotarkoituksessa ( sillä voin todella huonosti ).
Ajatukseni olivat aggressiivisia, mitään pahaa en kenellekään muulle tehnyt, tuhosin vain itseäni.
Kunnes koitti hetki, kun pääsin osastohoidosta ulos ollessani hyvin sekaisin, kenties vielä psykoosissa. Olin puhunut aivan sekavia, hurjiakin juttuja.
Siitä meni reilu vuorokausi, kun syyllistyin vakavaan väkivaltarikokseen ( onni siinä, ettei tullut ruumiita ), psykoottisena, alkoholia ja lääkkeitä nauttineena.

Siitä tuli elämäni käännekohta, sain tapahtuneen jälkeen ammattitaitoista apua.
Ensin kyllä otti päähän, kun väkisin laitokseen vietiin, vapaus " riistettiin ".
Siellä alkoi pää selvitä, ei ollut päihteitä, lääkityksiä ajettiin alas reilusti, oli keskustelua, oli aikaa itselle käydä läpi lähes koko elämää vuosien varrelta.

Ehkä sillä oli jokin tarkoitus, että jouduin sen läpi käymään, pelasti se sentään oman henkeni, jos mietin sitä, miten olisi käynyt hurjan elämän jatkuessa.
Paljon on herännyt ajatuksia, mikä johti mihinkin, mikä aiheutti mitäkin, miksi yllättäen väkivaltarikos ( ainoa elämässäni ), selittivät kyllä, että se johtui sairaudestani...
Itse olen ollut aina, ja olen edelleen sitä mieltä, että isoin tekijä tapahtuneeseen oli sen hetkinen psykoottinen tila ja sekakäytön seuraus. Olkoonkin ammattilaiset mitä mieltä tahansa.
Sanoinkin jo aikoinaan, että jos se olisi sairaudestani johtunut, todennäköisesti vahinkoa olisi tapahtunut jo aiemmin, ja mistä ikinä tietää jos vaikka vielä myöhemminkin.
Elämässäni ei enää ole mitään tekijöitä, jotka minut nuorena ajoi tuollaiseen tilanteeseen, poissa ovat päihteet, lääkkeet, ym.

Tämä tavallaan opetuksena siitä, miten voi käydä, kun nuori ihminen, jolla on päihdeongelmia, saa taakakseen rankat lääkitykset kaiken muun päälle. Tiedostettua, osittain tiedostamatonta ( tai ymmärtämätöntä ) sekakäyttöä, jonka seuraukset saattavat tulla esille vasta joidenkin vuosien päästä. Kun ongelmien kanssa kuluu aikaa, on mahdollista, että ne vain pahenevat.

Anonyymi kirjoitti:

Olen aina kauhistellut esim Amerikan community treatment-order mallia, jossa oikeudessa vaan todetaan että hei, sulla ei sitten ole mitään oikeuksia päättää kehostasi yhteiskunnassakaan.

Itse valitsisin ennemmin vaikka vangjttuna olon kuin raskaan sarjan psykiatrian rohdot. Sekä armomurhan ennemmin kuin olisin neurolepteissä dementoituneena vanhainkodissa. Se kuvaa hyvin tuntemuksiani psykiatrian hoitoja kohtaan mitä pidän suurelta osin kidutuksena haittojen ja olon vuoksi mikä niistä tulee mikä siis VOI pahentaa oloa.

Entäs sitten päihdeongelmatapaukset jossa joku vetää itseään sekakäytöllä sekavaan jamaan ja sitten napsahtaa psykoosidiagnoosi. seuraavana sitten menee lääkkeitä ja ehkä välillä päihteitäkin päälle? Psykiatria pitää sitten toista neuroleptattuna vuosia ja entä jos yksinkertaisesti kun ne päihteet ja lääkkeet lopettaisi pää selkiäisi ja saisi vaikka apua niihin juurisyihin miksi alkoi tuolla tyylillä elämäänsä elää? Esim. traumainformoitua hoitoa ja kunnon päihdehoitoa?

Kamala suunta että määrärahojen puutteessa sitten vain todetaan että hei, parempi koventaa keinoja entuudestaan. Ja tiedoksi, valtaepäsuhtaa on edelleen psykiatriassa, ei se mitenkään ole keikahtanut niin ettei sitä muka ollenkaan ole ja potilaalla on liikaa oikeuksia.

Lue lisää

Uhrit saattaa ehkä olla vähän eri mieltäsiitä siitä valtaepäsuhdasta.

Anonyymi kirjoitti:

Uhrit saattaa ehkä olla vähän eri mieltäsiitä siitä valtaepäsuhdasta.

Tässä yhteydessä keskustellessa pitää kuitenkin erottaa käsite uhrit niistä ketä pakkohoidetaan koska pakkohoidetulla ei välttämättä ole mitään uhria.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä yhteydessä keskustellessa pitää kuitenkin erottaa käsite uhrit niistä ketä pakkohoidetaan koska pakkohoidetulla ei välttämättä ole mitään uhria.

Aika usein sairaudentunnottomat, tai laitoshoidossa olleet, joskus myös avohoidossakin, hoitoon tyytymättömät potilaat nimittävät itseään uhreiksi.
Tuossa edellisessä uhri-sanalla kenties tarkoitetaan asiaa juuri niin päin.

Anonyymi kirjoitti:

Ai meinaatko että community treatment order muka jotenkin erityisen hyvin kohdistuisi vain aggressiivisiin ihmisiin ja kriteerit osuisi kohdilleen? Miten ulkomailla on asian laita? (Tuossa NHSää koskevassa artikkelissa oli havaittu että community treatment order napsahti useammin mustille). Mitä jos joku tulee lääkkeissä aggressiivisemmaksi? Mitä jos on vain hetkellisesti aggressiivinen niin pitääkö siltä aggressiivisuudelta suojella jatkuvilla pakkolääkityksillä? Mitä jos pakkohoito lisää traumatisoitumista ja sitämyöten esim lisää vihan puuskia? Miten sitä seurataan että community treatment order ei venähdä tarpeettoman pitkäksi ja yksilöllä on sananvaltaa?

Niin mitäpä sitä määrärahojen puutteessa tekemään muuta kuin pakkolääkitsemään ihmisiä avohoidossakin!

Lue lisää

Meinaan, että...

A) Ymmärrätkö kysymyksen?
B) Pystytkö vastaamaan siihen?

C) Oletko vähän sellainen tyypillinen mutkun mutkun???
https://www.youtube.com/watch?v=Em5qhfwqljY

Anonyymi kirjoitti:

Tässä yhteydessä keskustellessa pitää kuitenkin erottaa käsite uhrit niistä ketä pakkohoidetaan koska pakkohoidetulla ei välttämättä ole mitään uhria.

Ihan hyvä pointti.

Tuossa mielipidekirjoituksessa tulee kuitenkin jo ensimmäisessä luvussa se asetelma hyvin esille.

https://www.ts.fi/lukijoilta/6200615

Anonyymi kirjoitti:

Ihan hyvä pointti.

Tuossa mielipidekirjoituksessa tulee kuitenkin jo ensimmäisessä luvussa se asetelma hyvin esille.

https://www.ts.fi/lukijoilta/6200615

Lue lisää

Asiaa voisi lähteä korjaamaan esim päihdehoitopalvelujen parantamisena sekä moniongelmaisien parempana avunsaamisena (kun kyseessä on päihde+mt-ongelmat). Sekavimmat ihmiset usein ovat niitä joilla on sekakäyttöä, jatkuvaa päihteenkäyttöä ynnä muuta. Ongelmat pitäisi ratkoa syvemmältä.

Lisäksi on paljon ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta elättää itseään, työllistyvät heikosti ja ovat köyhyysloukussa. Tällainen toimettomuus ja sisällöttömyys elämässä voi olla yhtiä syitä päihteisiin turvautumiselle. Voit olla kuningas hetken elämässä joka on sisällötöntä ja kun olet syrjäytynyt. Paeta hetkeksi kaikkea.

Ja jos vaihtoehto on pakkokeinojen lisääminen niin silloin luulisi olevan itsestäänkin selvää että mt-asioita ei pidä hoitaa säästöbudjetilla jos aletaan mennä suuntaan jossa ihmisoikeuksiin puututaan yhä raskaammalla kädellä.

Itse koska en voi tuota järjestelmää muuttaa, suosittelen vastuunottoa itsestä mahdollisimman pitkälle ja välttelemään mahdollisimman pitkälle hoito mallia jossa ihmisoikeuksiin kajotaan

Anonyymi kirjoitti:

" Entäs sitten päihdeongelmatapaukset ? "
Sekakäyttö ja siitä seuraavat psykoosit, ikuinen psykoosisairaan leima.
Aggressiivisuus psykoottisessa tilassa, runsaalla lääkityksellä.

Näistä sattuu olemaan ihan omakohtaista kokemusta.
Minulla jo nuorena alkoi päihteiden kanssa sekoilu, ensin alkoholi, perään kannabis.
Tuli paniikkihäiriö, itsetunto mureni, alkoi ahdistaa, lievähköä psykoottisuutta.
Siinä vaiheessa alkoi lääkitykset, osastohoidot ( joskus vapaaehtoiset, joskus pakkohoidot ).

Elämä meni koko ajan sekavammaksi, lääkityksiä nostettiin, lisäiltiin, vaihdeltiin lähes jatkuvasti. Sekakäyttöä siitä seurasi, psykoosit lisääntyivät, niitä tuli useammin ja jatkuivat pitkiä aikoja.

Otin todella monia kertoja yliannoksia lääkkeitä, olin kyllästynyt elämääni. Joskus tarkoituksena päästä pois, joskus avunhuutotarkoituksessa ( sillä voin todella huonosti ).
Ajatukseni olivat aggressiivisia, mitään pahaa en kenellekään muulle tehnyt, tuhosin vain itseäni.
Kunnes koitti hetki, kun pääsin osastohoidosta ulos ollessani hyvin sekaisin, kenties vielä psykoosissa. Olin puhunut aivan sekavia, hurjiakin juttuja.
Siitä meni reilu vuorokausi, kun syyllistyin vakavaan väkivaltarikokseen ( onni siinä, ettei tullut ruumiita ), psykoottisena, alkoholia ja lääkkeitä nauttineena.

Siitä tuli elämäni käännekohta, sain tapahtuneen jälkeen ammattitaitoista apua.
Ensin kyllä otti päähän, kun väkisin laitokseen vietiin, vapaus " riistettiin ".
Siellä alkoi pää selvitä, ei ollut päihteitä, lääkityksiä ajettiin alas reilusti, oli keskustelua, oli aikaa itselle käydä läpi lähes koko elämää vuosien varrelta.

Ehkä sillä oli jokin tarkoitus, että jouduin sen läpi käymään, pelasti se sentään oman henkeni, jos mietin sitä, miten olisi käynyt hurjan elämän jatkuessa.
Paljon on herännyt ajatuksia, mikä johti mihinkin, mikä aiheutti mitäkin, miksi yllättäen väkivaltarikos ( ainoa elämässäni ), selittivät kyllä, että se johtui sairaudestani...
Itse olen ollut aina, ja olen edelleen sitä mieltä, että isoin tekijä tapahtuneeseen oli sen hetkinen psykoottinen tila ja sekakäytön seuraus. Olkoonkin ammattilaiset mitä mieltä tahansa.
Sanoinkin jo aikoinaan, että jos se olisi sairaudestani johtunut, todennäköisesti vahinkoa olisi tapahtunut jo aiemmin, ja mistä ikinä tietää jos vaikka vielä myöhemminkin.
Elämässäni ei enää ole mitään tekijöitä, jotka minut nuorena ajoi tuollaiseen tilanteeseen, poissa ovat päihteet, lääkkeet, ym.

Tämä tavallaan opetuksena siitä, miten voi käydä, kun nuori ihminen, jolla on päihdeongelmia, saa taakakseen rankat lääkitykset kaiken muun päälle. Tiedostettua, osittain tiedostamatonta ( tai ymmärtämätöntä ) sekakäyttöä, jonka seuraukset saattavat tulla esille vasta joidenkin vuosien päästä. Kun ongelmien kanssa kuluu aikaa, on mahdollista, että ne vain pahenevat.

Lue lisää

No ei kannata kuolla kun kuitenkin kuolee eli ala elää ensin kuolet kuitenkin kuten me kaikki siinä välissä pitää elää.

Anonyymi kirjoitti:

Aika usein sairaudentunnottomat, tai laitoshoidossa olleet, joskus myös avohoidossakin, hoitoon tyytymättömät potilaat nimittävät itseään uhreiksi.
Tuossa edellisessä uhri-sanalla kenties tarkoitetaan asiaa juuri niin päin.

Lue lisää

No no no moni on väkivallan uhri oikeasti ryöstön uhri tai kiusaamisen uhri työssä koulussa ei saa noin mitätöidä toisia.

Anonyymi kirjoitti:

No ei kannata kuolla kun kuitenkin kuolee eli ala elää ensin kuolet kuitenkin kuten me kaikki siinä välissä pitää elää.

Mulla ei ole aikomustakaan kuolla pitkään aikaan.
Elämä on mielenkiintoista.

Anonyymi kirjoitti:

No no no moni on väkivallan uhri oikeasti ryöstön uhri tai kiusaamisen uhri työssä koulussa ei saa noin mitätöidä toisia.

Enpä niin väittänytkään, toki sellaiset on uhreja, joille on tehty pahaa, väkivaltaa, kiusaamista, ryöstetty, tms.
Tarkoitus ei ollut mitätöidä ketään, eikä mitään.
Puhe oli psykiatrian potilaista, jotka joskus uhriutuvat, kun tuntevat tulleensa kohdelluksi väärin.

Jos hoitotavat on tasoa "me injektoimme sinuun väkisin antipsykootit jos et ota niitä", "syö nyt ne lääkkeesi vain, sinulla on skitsofrenia ja tarvit lääkkeitä" niin en ihmettele jos sekin altistaa lyönneille (väkivalta ei ole koskaan oikeutettua), koska edelleenkin syy siihen että jotkut eivät halua käyttää lääkkeitä ei ole välttämättä ns. sairaudentunnottomuus vaan se, että lääkkeissä on epämiellyttävä olla ts. seksuaalihäiriöt, kapasiteetti kokea tunteita voi vähentyä, extrapyramidaalioireet, liikkumispakko, huonot kokemukset vieroitusoireista sun muusta jne jne. Tunne että jokin itsessä on muuttunut haitallisella tavalla, jota ei sanat aina tavoita. Paljon on tullut luettua ihmisten kokemuksia, joissa he sanovat että antipsykootit on tehneet täysin turran olon, eikä voi kokea nautintoa mistään. Se on mielestäni kammottavaa, jos oikeasti asia on niin että lääke on ollut myötävaikuttavassa siihen turra olo-kokemukseen, mutta silti psykiatria yrittää löytää syyksi aina sairauden.

Omakin kokemukseni antipsykooteissa oli että ne tekivät turraksi. Tuntuu kun mikään ei tuntunut kehossa hyvältä eikä mikään tuntunut millekään paitsi tunsin epämiellyttäviä levottomuuden kokemuksia ja sedaatiota kuin olisin elänyt raskaan sumun keskellä. Toki psykiatria yritti tätä selittää tietysti sairaudella mutta tilanne muuttui antipsykoottialasajon jälkeen.

Se voi olla myös tervettä, ettei ota itselleen liikaa sairaan identiteettiä, sitä lokerikkoa mihin joku on sinut tunkenut, koska psykiatriset diagnoosit eivät tavoita ihmisen koko elämäntarinaa. Voi tuntua todella ahdistavalta ja loukkaavalta ja jopa pelottavalta, jos joku yrittää tiivistää sinut ihmisenä jonkin epämääräisen diagnoosin alle ja ratkaisuksi tähän tarjotaan lähinnä merkittävimmiltä osin injektioita ja antipsykootteja ja usein tässä "tiivistelmässä sinusta" ei nähdä kaikkia niitä vaikuttavia seikkoja taustalla.. Psykiatrisessa tutkimuksessa ja käytännöissä voidaan liikaakin suosia lääkehoitoa mm.sen helpon toteuttamistavan vuoksi. . Tiedän ihmisiä, jotka ovat löytäneet lääkkeettömiäkin keinoja pärjätä skitsofreniaoireistonsa kanssa ja voi myös olla että tuo diagnoosi on tullut jollekin lyötyä esim silloin kun hän kokee lääkkeistä harmia, ollut paha trauma päällä, ollut päihdekierteitä sun muuta ja elämä voi olla hyvin erilaista kun ihminen raitistuu ja pääsee lääkekierteistäkin pois tai joku muu raskas elämäntilanne helpottaa.

Olen joskus tavannut ihmisiä jolla ei ole ollut skitsofreniadiagnoosia mutta joka on puhunut täysin sekavia juttuja päihteissä, joista varmaan suurinkaan osa ei ole totta ja jolla on ollut huomattavia vainoharhoja. Toki voi olla että päihteet voivat joidenkin aivoissa laukaista sitten tällaisia tiloja etenkin pitkään käyttäessä eli tältäkin osin uskon jonkinlaisen oirekuvan olemassaoloon. Itse olen huomattavan kyyninen siihen, että lääkitys olisi ainoa vaihtoehto tyyliin hoidossa ihmisille ja toivon, että ihmisillä on valinnanvaraa hoitotapoihin ja oikeasti olisi enemmän mahdollisuuksia esim hallittuihin lääkealasajoihin. Sitä ei voi käyttää syynä että lääkkeitä tarvii jos olo heikkenee vieroituksessa välttämättä. Itsellänikin heikkeni. Kuukausia meni että olo tasaantui. Se että olo kävi huonona vieroituksessa ei ollut sairaus. Kamppailin sen itse läpi ja pysyin poissa mt-palveluista.

Lisäksi mitä olen seurannut psykiatrien tapaa diagnosoida ihmisiä, tai ylipäätään psykiatristen sairauksien reliabiliteettia niin en kyllä itsekään purematta nielisi tuollaista diagnoosia.
Uskon, että psykiatrian diagnoosit oirelistana ovat olemassa, mutta suhtaudun aina kyynisesti näkemyksiin kroonisista aivosairauksista joita on kertakaikkiaan pakko hoitaa tyyliin lääkkeillä suurimmassa osassa tapauksia. Kyseenalaistan myös skitsofrenian sellaisena käsitteenä mitä se on.

Olen kokenut tilapäisen psykoosia vastaavan tilan ja olen omassa elämässäni kokenut psyyken kyvyn korjata itseään sekä ihmisen voimavarat.
Suhtaudun kyynisesti jokaiseen psykiatrian sairauteen, ainakin jos minulle sanottaisiin että sinulla on sitten tällainen lopun elämääsi. Minulla ei ole skitsofreniadiagnoosia tai vastaavia diagnooseja.

Diagnoosi voi olla myös melkoinen taakka itsessään, jos jollekin sanotaan että sinulla on sitten tällainen pysyvä psyykkinen sairaus johon kuuluu tällaisia oireita: " Tyypillisiä positiivisia oireita ovat aistiharhat (erityisesti kuuloharhat) ja harhaluulot (varsinkin eriskummalliset) sekä puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus. Negatiivisia oireita ovat tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää.". Minua on aina kiehtonut koko skitsofrenia käsitteenä, koska on mielenkiintoista että olisi tällainen aivosairaus johon kuuluu tällainen oirekuva. Mielenkiintoista on myös että diagnoosin alla on myös huomattavan toimintakykyisiä ihmisiä. Välillä suhtaudun kyynisesti onko oikeasti olemassa aivosairaus skitsofreniaa joka on yhtenäinen sairaus kaikilla näillä ihmisillä loppupeleissä kuitenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos hoitotavat on tasoa "me injektoimme sinuun väkisin antipsykootit jos et ota niitä", "syö nyt ne lääkkeesi vain, sinulla on skitsofrenia ja tarvit lääkkeitä" niin en ihmettele jos sekin altistaa lyönneille (väkivalta ei ole koskaan oikeutettua), koska edelleenkin syy siihen että jotkut eivät halua käyttää lääkkeitä ei ole välttämättä ns. sairaudentunnottomuus vaan se, että lääkkeissä on epämiellyttävä olla ts. seksuaalihäiriöt, kapasiteetti kokea tunteita voi vähentyä, extrapyramidaalioireet, liikkumispakko, huonot kokemukset vieroitusoireista sun muusta jne jne. Tunne että jokin itsessä on muuttunut haitallisella tavalla, jota ei sanat aina tavoita. Paljon on tullut luettua ihmisten kokemuksia, joissa he sanovat että antipsykootit on tehneet täysin turran olon, eikä voi kokea nautintoa mistään. Se on mielestäni kammottavaa, jos oikeasti asia on niin että lääke on ollut myötävaikuttavassa siihen turra olo-kokemukseen, mutta silti psykiatria yrittää löytää syyksi aina sairauden.

Omakin kokemukseni antipsykooteissa oli että ne tekivät turraksi. Tuntuu kun mikään ei tuntunut kehossa hyvältä eikä mikään tuntunut millekään paitsi tunsin epämiellyttäviä levottomuuden kokemuksia ja sedaatiota kuin olisin elänyt raskaan sumun keskellä. Toki psykiatria yritti tätä selittää tietysti sairaudella mutta tilanne muuttui antipsykoottialasajon jälkeen.

Se voi olla myös tervettä, ettei ota itselleen liikaa sairaan identiteettiä, sitä lokerikkoa mihin joku on sinut tunkenut, koska psykiatriset diagnoosit eivät tavoita ihmisen koko elämäntarinaa. Voi tuntua todella ahdistavalta ja loukkaavalta ja jopa pelottavalta, jos joku yrittää tiivistää sinut ihmisenä jonkin epämääräisen diagnoosin alle ja ratkaisuksi tähän tarjotaan lähinnä merkittävimmiltä osin injektioita ja antipsykootteja ja usein tässä "tiivistelmässä sinusta" ei nähdä kaikkia niitä vaikuttavia seikkoja taustalla.. Psykiatrisessa tutkimuksessa ja käytännöissä voidaan liikaakin suosia lääkehoitoa mm.sen helpon toteuttamistavan vuoksi. . Tiedän ihmisiä, jotka ovat löytäneet lääkkeettömiäkin keinoja pärjätä skitsofreniaoireistonsa kanssa ja voi myös olla että tuo diagnoosi on tullut jollekin lyötyä esim silloin kun hän kokee lääkkeistä harmia, ollut paha trauma päällä, ollut päihdekierteitä sun muuta ja elämä voi olla hyvin erilaista kun ihminen raitistuu ja pääsee lääkekierteistäkin pois tai joku muu raskas elämäntilanne helpottaa.

Olen joskus tavannut ihmisiä jolla ei ole ollut skitsofreniadiagnoosia mutta joka on puhunut täysin sekavia juttuja päihteissä, joista varmaan suurinkaan osa ei ole totta ja jolla on ollut huomattavia vainoharhoja. Toki voi olla että päihteet voivat joidenkin aivoissa laukaista sitten tällaisia tiloja etenkin pitkään käyttäessä eli tältäkin osin uskon jonkinlaisen oirekuvan olemassaoloon. Itse olen huomattavan kyyninen siihen, että lääkitys olisi ainoa vaihtoehto tyyliin hoidossa ihmisille ja toivon, että ihmisillä on valinnanvaraa hoitotapoihin ja oikeasti olisi enemmän mahdollisuuksia esim hallittuihin lääkealasajoihin. Sitä ei voi käyttää syynä että lääkkeitä tarvii jos olo heikkenee vieroituksessa välttämättä. Itsellänikin heikkeni. Kuukausia meni että olo tasaantui. Se että olo kävi huonona vieroituksessa ei ollut sairaus. Kamppailin sen itse läpi ja pysyin poissa mt-palveluista.

Lisäksi mitä olen seurannut psykiatrien tapaa diagnosoida ihmisiä, tai ylipäätään psykiatristen sairauksien reliabiliteettia niin en kyllä itsekään purematta nielisi tuollaista diagnoosia.
Uskon, että psykiatrian diagnoosit oirelistana ovat olemassa, mutta suhtaudun aina kyynisesti näkemyksiin kroonisista aivosairauksista joita on kertakaikkiaan pakko hoitaa tyyliin lääkkeillä suurimmassa osassa tapauksia. Kyseenalaistan myös skitsofrenian sellaisena käsitteenä mitä se on.

Olen kokenut tilapäisen psykoosia vastaavan tilan ja olen omassa elämässäni kokenut psyyken kyvyn korjata itseään sekä ihmisen voimavarat.
Suhtaudun kyynisesti jokaiseen psykiatrian sairauteen, ainakin jos minulle sanottaisiin että sinulla on sitten tällainen lopun elämääsi. Minulla ei ole skitsofreniadiagnoosia tai vastaavia diagnooseja.

Diagnoosi voi olla myös melkoinen taakka itsessään, jos jollekin sanotaan että sinulla on sitten tällainen pysyvä psyykkinen sairaus johon kuuluu tällaisia oireita: " Tyypillisiä positiivisia oireita ovat aistiharhat (erityisesti kuuloharhat) ja harhaluulot (varsinkin eriskummalliset) sekä puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus. Negatiivisia oireita ovat tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää.". Minua on aina kiehtonut koko skitsofrenia käsitteenä, koska on mielenkiintoista että olisi tällainen aivosairaus johon kuuluu tällainen oirekuva. Mielenkiintoista on myös että diagnoosin alla on myös huomattavan toimintakykyisiä ihmisiä. Välillä suhtaudun kyynisesti onko oikeasti olemassa aivosairaus skitsofreniaa joka on yhtenäinen sairaus kaikilla näillä ihmisillä loppupeleissä kuitenkaan.

Lue lisää

Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, ottavat lääkkeensä, tekevät kaiken mitä psykiatri suosittaa että vain pääsevät mahdollisimman nopeaa tuosta laitoksesta pois ja joutuvat mahdollisimman vähän olemaan lääkityksen vaikutuksen alla joka voi olla epämukavaa. Toki aina tämä ei mene kuin ajateltu koska lääkkeet voivat myös heikentää oloa ja lamata ihmistä joten vaikka olisi kuinka paljon tahdonvoimaa, lääkitys voi murtaa sitä mikä voi vaikeuttaa sitä että näytät riittävän toipuneelta päästäksesi osastolta pois. kenelläkään kiinnosta oletko mennyt psykiatrisessa sairaalassa huonompaan suuntaan lääkitysputkessa joita on jopa pakotettu sinulle.

Kotona sitten jotkut alasajavat lääkkeet välittömästi osaston jälkeen. Minulle psykiatri sanoi jotain "kotonahan ne lääkkeet voi lopettaa". Ongelmana on se että lääkkeissä on vieroitusoireita, ja mm. itselleni on tullut harvinaisen tutuksi esim.vieroitusunettomuus. Voimakkaiden aineiden seinään lopetus voi olla todella haitallista aivoille, hermostolle ja psyykelle ja moni ei tajua alasajaa lääkkeitä rauhallisesti.

Aloin itse lopettelemaan lääkitystä jo osastoaikana sylkien lääkkeet hihaan siinä vaiheessa kun kukaan ei asiaa enää tarkastellut ja minua uhkaillut jos en ota lääkkeitä. Kuulostan varmaan hullulta toteamukseni kanssa ja se ei minua kiinnosta. elämäni aikana ei ollut tällainen ajatus käynyt mielessäkään, enkä ollut vastaavaan tilanteeseen joutunut mutta en kertakaikkisesti enää kestänyt painostavaa oloa mikä lääkkeestä tuli ja minun piti vielä ottaa toinen lääke siihen päälle että edes kestin sitä inhottavaa oloa mikä tuli missä potkiskelin jalkoja nukahtaessa. Nukahdin oloon jossa tuntui että minun olisi pitänyt pakkoliikkua mutta samaan aikaan kuin raskas väsymys ja voimattomuus olisi pyyhkinyt kehoni yli.

Kun tein tällaista olotilani heitteli merkittävästi. Seison vahvasti sen toteamukseni takana että psykiatrian polyfarmasia ja tietyt lääkkeet lisäsivät sekavuustilaa. Siitä huolimatta minut kotiutettiin kenenkään tietämättä etten edes syö lääkkeitä. Oli mielenkiintoinen tunne kuinka sekavuustila selkeni kun pääsin kotiin jossa ei ollut enää osaston stressiä ja kun purin lääkkeitä. Tuntui niinkuin olotila helpotti paljon, alun vieroituksen vaikeutumisen jälkeen.

Minulla ei enää ollut luottamuksellista lääkärisuhdetta, koska lääkäri oli pakottanut käyttämään lääkettä ja vielä vastoin tahtoani nostanut lääkkeen niin että haitat tuntuivat sietämättömiltä. En enää ollenkaan uskaltanut jutella lääkärille mistään haitoista, koska tiesin vallan mitä hänellä minuun oli.

Olin koko elämäni ollut hyvin herkkä isommille lääkeannoksille, enkä ollut aiemmassa elämässäni käyttänyt tämän tason lääkkeitä.

Osastolla psykiatri suositteli ottamaan injektioita, joita hän suositteli vähän kaikille jopa kotiinpääsykorttia väläytellen. Mielestäni ihmiselle jolla on ollut jo merkittäviä lääkehaittoja tällainen on merkittävä riski että kehoon injektoidaan jotain pitkiksi aikaa. Alkaa jo jossain vaiheessa täyttää kidutuksen määritelmän koska lääkettä ei saa kehosta pois.

Siitä voi toki montaa mieltä olla auttaako tuollainen apu ketään jossa esitetään tietty rooli koska tiedetään että näin pitää käyttäytyä että pääsee pois. Mutta tätä varmaan tapahtuu paljon. Osasto ei monelle ole muutenkaan kovin auttava paikka, se on viimekäden paikka missä tärkeimmältä tuntuu osaston säännöt ja tietyllä tavalla toimiminen, jossa jokaiset pienetkin ihmisyyden purkaukset jotka on liikaa nähdään turvallisuusriskinä

Pakkohoidon jälkeen moni karttelee hoitotahoa kuin ruttoa. Enkä ihmettele.
Pakkohoito ei aina tuota positiivisia tuloksia kaikissa tapauksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, ottavat lääkkeensä, tekevät kaiken mitä psykiatri suosittaa että vain pääsevät mahdollisimman nopeaa tuosta laitoksesta pois ja joutuvat mahdollisimman vähän olemaan lääkityksen vaikutuksen alla joka voi olla epämukavaa. Toki aina tämä ei mene kuin ajateltu koska lääkkeet voivat myös heikentää oloa ja lamata ihmistä joten vaikka olisi kuinka paljon tahdonvoimaa, lääkitys voi murtaa sitä mikä voi vaikeuttaa sitä että näytät riittävän toipuneelta päästäksesi osastolta pois. kenelläkään kiinnosta oletko mennyt psykiatrisessa sairaalassa huonompaan suuntaan lääkitysputkessa joita on jopa pakotettu sinulle.

Kotona sitten jotkut alasajavat lääkkeet välittömästi osaston jälkeen. Minulle psykiatri sanoi jotain "kotonahan ne lääkkeet voi lopettaa". Ongelmana on se että lääkkeissä on vieroitusoireita, ja mm. itselleni on tullut harvinaisen tutuksi esim.vieroitusunettomuus. Voimakkaiden aineiden seinään lopetus voi olla todella haitallista aivoille, hermostolle ja psyykelle ja moni ei tajua alasajaa lääkkeitä rauhallisesti.

Aloin itse lopettelemaan lääkitystä jo osastoaikana sylkien lääkkeet hihaan siinä vaiheessa kun kukaan ei asiaa enää tarkastellut ja minua uhkaillut jos en ota lääkkeitä. Kuulostan varmaan hullulta toteamukseni kanssa ja se ei minua kiinnosta. elämäni aikana ei ollut tällainen ajatus käynyt mielessäkään, enkä ollut vastaavaan tilanteeseen joutunut mutta en kertakaikkisesti enää kestänyt painostavaa oloa mikä lääkkeestä tuli ja minun piti vielä ottaa toinen lääke siihen päälle että edes kestin sitä inhottavaa oloa mikä tuli missä potkiskelin jalkoja nukahtaessa. Nukahdin oloon jossa tuntui että minun olisi pitänyt pakkoliikkua mutta samaan aikaan kuin raskas väsymys ja voimattomuus olisi pyyhkinyt kehoni yli.

Kun tein tällaista olotilani heitteli merkittävästi. Seison vahvasti sen toteamukseni takana että psykiatrian polyfarmasia ja tietyt lääkkeet lisäsivät sekavuustilaa. Siitä huolimatta minut kotiutettiin kenenkään tietämättä etten edes syö lääkkeitä. Oli mielenkiintoinen tunne kuinka sekavuustila selkeni kun pääsin kotiin jossa ei ollut enää osaston stressiä ja kun purin lääkkeitä. Tuntui niinkuin olotila helpotti paljon, alun vieroituksen vaikeutumisen jälkeen.

Minulla ei enää ollut luottamuksellista lääkärisuhdetta, koska lääkäri oli pakottanut käyttämään lääkettä ja vielä vastoin tahtoani nostanut lääkkeen niin että haitat tuntuivat sietämättömiltä. En enää ollenkaan uskaltanut jutella lääkärille mistään haitoista, koska tiesin vallan mitä hänellä minuun oli.

Olin koko elämäni ollut hyvin herkkä isommille lääkeannoksille, enkä ollut aiemmassa elämässäni käyttänyt tämän tason lääkkeitä.

Osastolla psykiatri suositteli ottamaan injektioita, joita hän suositteli vähän kaikille jopa kotiinpääsykorttia väläytellen. Mielestäni ihmiselle jolla on ollut jo merkittäviä lääkehaittoja tällainen on merkittävä riski että kehoon injektoidaan jotain pitkiksi aikaa. Alkaa jo jossain vaiheessa täyttää kidutuksen määritelmän koska lääkettä ei saa kehosta pois.

Siitä voi toki montaa mieltä olla auttaako tuollainen apu ketään jossa esitetään tietty rooli koska tiedetään että näin pitää käyttäytyä että pääsee pois. Mutta tätä varmaan tapahtuu paljon. Osasto ei monelle ole muutenkaan kovin auttava paikka, se on viimekäden paikka missä tärkeimmältä tuntuu osaston säännöt ja tietyllä tavalla toimiminen, jossa jokaiset pienetkin ihmisyyden purkaukset jotka on liikaa nähdään turvallisuusriskinä

Pakkohoidon jälkeen moni karttelee hoitotahoa kuin ruttoa. Enkä ihmettele.
Pakkohoito ei aina tuota positiivisia tuloksia kaikissa tapauksissa.

Lue lisää

Jos määrärahojen puute johtaa perusoikeuksien lisärajoittamiseen, mielestäni tärkeintä olisi lisätä määrärahoja hoidossa.

Kannattaa myös varoa mt-palveluita, jos siellä mennään budjettivajeessa. se voi tarkoittaa heikompaa lääkitysseurantaa, lääkemääräysten lisääntymistä koska oikein muuta apua ei tarjota ole, kovempia otteita, tympääntyneempiä hoitajia, vaihtuilevia lääkäreitlä, lisääntynyttä ihmisoikeuksien rajoittamista ja heikompia mahdollisuuksia siihen että oikeasti syitä oireiden taustalla hoidetaan eikä vain yritetä lääkkeellä lamata oireita pois todeten jonkun mystisen aivosairauden olevan kaikkien oireidesi syy.

Riskit siihen että tulet vahingoitetuksi hoidossa lisääntyvät. Ironista kyllä, ihminen saattaa saada kyllä kunnollista apua, mutta ennen sitä voi joutua käymään melkoiset lääkeputket läpi ja hermosto ei välttämättä ole kaiken sen veivauksen jälkeen ihan entisellään.

Anonyymi kirjoitti:

Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, ottavat lääkkeensä, tekevät kaiken mitä psykiatri suosittaa että vain pääsevät mahdollisimman nopeaa tuosta laitoksesta pois ja joutuvat mahdollisimman vähän olemaan lääkityksen vaikutuksen alla joka voi olla epämukavaa. Toki aina tämä ei mene kuin ajateltu koska lääkkeet voivat myös heikentää oloa ja lamata ihmistä joten vaikka olisi kuinka paljon tahdonvoimaa, lääkitys voi murtaa sitä mikä voi vaikeuttaa sitä että näytät riittävän toipuneelta päästäksesi osastolta pois. kenelläkään kiinnosta oletko mennyt psykiatrisessa sairaalassa huonompaan suuntaan lääkitysputkessa joita on jopa pakotettu sinulle.

Kotona sitten jotkut alasajavat lääkkeet välittömästi osaston jälkeen. Minulle psykiatri sanoi jotain "kotonahan ne lääkkeet voi lopettaa". Ongelmana on se että lääkkeissä on vieroitusoireita, ja mm. itselleni on tullut harvinaisen tutuksi esim.vieroitusunettomuus. Voimakkaiden aineiden seinään lopetus voi olla todella haitallista aivoille, hermostolle ja psyykelle ja moni ei tajua alasajaa lääkkeitä rauhallisesti.

Aloin itse lopettelemaan lääkitystä jo osastoaikana sylkien lääkkeet hihaan siinä vaiheessa kun kukaan ei asiaa enää tarkastellut ja minua uhkaillut jos en ota lääkkeitä. Kuulostan varmaan hullulta toteamukseni kanssa ja se ei minua kiinnosta. elämäni aikana ei ollut tällainen ajatus käynyt mielessäkään, enkä ollut vastaavaan tilanteeseen joutunut mutta en kertakaikkisesti enää kestänyt painostavaa oloa mikä lääkkeestä tuli ja minun piti vielä ottaa toinen lääke siihen päälle että edes kestin sitä inhottavaa oloa mikä tuli missä potkiskelin jalkoja nukahtaessa. Nukahdin oloon jossa tuntui että minun olisi pitänyt pakkoliikkua mutta samaan aikaan kuin raskas väsymys ja voimattomuus olisi pyyhkinyt kehoni yli.

Kun tein tällaista olotilani heitteli merkittävästi. Seison vahvasti sen toteamukseni takana että psykiatrian polyfarmasia ja tietyt lääkkeet lisäsivät sekavuustilaa. Siitä huolimatta minut kotiutettiin kenenkään tietämättä etten edes syö lääkkeitä. Oli mielenkiintoinen tunne kuinka sekavuustila selkeni kun pääsin kotiin jossa ei ollut enää osaston stressiä ja kun purin lääkkeitä. Tuntui niinkuin olotila helpotti paljon, alun vieroituksen vaikeutumisen jälkeen.

Minulla ei enää ollut luottamuksellista lääkärisuhdetta, koska lääkäri oli pakottanut käyttämään lääkettä ja vielä vastoin tahtoani nostanut lääkkeen niin että haitat tuntuivat sietämättömiltä. En enää ollenkaan uskaltanut jutella lääkärille mistään haitoista, koska tiesin vallan mitä hänellä minuun oli.

Olin koko elämäni ollut hyvin herkkä isommille lääkeannoksille, enkä ollut aiemmassa elämässäni käyttänyt tämän tason lääkkeitä.

Osastolla psykiatri suositteli ottamaan injektioita, joita hän suositteli vähän kaikille jopa kotiinpääsykorttia väläytellen. Mielestäni ihmiselle jolla on ollut jo merkittäviä lääkehaittoja tällainen on merkittävä riski että kehoon injektoidaan jotain pitkiksi aikaa. Alkaa jo jossain vaiheessa täyttää kidutuksen määritelmän koska lääkettä ei saa kehosta pois.

Siitä voi toki montaa mieltä olla auttaako tuollainen apu ketään jossa esitetään tietty rooli koska tiedetään että näin pitää käyttäytyä että pääsee pois. Mutta tätä varmaan tapahtuu paljon. Osasto ei monelle ole muutenkaan kovin auttava paikka, se on viimekäden paikka missä tärkeimmältä tuntuu osaston säännöt ja tietyllä tavalla toimiminen, jossa jokaiset pienetkin ihmisyyden purkaukset jotka on liikaa nähdään turvallisuusriskinä

Pakkohoidon jälkeen moni karttelee hoitotahoa kuin ruttoa. Enkä ihmettele.
Pakkohoito ei aina tuota positiivisia tuloksia kaikissa tapauksissa.

Lue lisää

" Oppii esittämään roolinsa.."
Jos tuntisin tarvetta näytellä, vetää jotain roolia, hakisin teatterikouluun, en psykiatriselle osastolle.

Anonyymi kirjoitti:

" Oppii esittämään roolinsa.."
Jos tuntisin tarvetta näytellä, vetää jotain roolia, hakisin teatterikouluun, en psykiatriselle osastolle.

Niin mutta jos olet joutunut tahdosta riippumattomaan hoitoon ja koet siitä haittaa, voi olla hyödyllistä näytellä että olet ihan ok ja rooli mitä sinulta odotetaan "kyllä lääkäri sinä tiedät parhaiten". Tottelet ja lähdet pois mahdollisimman nopeaa. Kaikenlainen vastustus ynnä muu voidaan tulkita sinun kannaltasi huonossa sävyssä.

Anonyymi kirjoitti:

Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, ottavat lääkkeensä, tekevät kaiken mitä psykiatri suosittaa että vain pääsevät mahdollisimman nopeaa tuosta laitoksesta pois ja joutuvat mahdollisimman vähän olemaan lääkityksen vaikutuksen alla joka voi olla epämukavaa. Toki aina tämä ei mene kuin ajateltu koska lääkkeet voivat myös heikentää oloa ja lamata ihmistä joten vaikka olisi kuinka paljon tahdonvoimaa, lääkitys voi murtaa sitä mikä voi vaikeuttaa sitä että näytät riittävän toipuneelta päästäksesi osastolta pois. kenelläkään kiinnosta oletko mennyt psykiatrisessa sairaalassa huonompaan suuntaan lääkitysputkessa joita on jopa pakotettu sinulle.

Kotona sitten jotkut alasajavat lääkkeet välittömästi osaston jälkeen. Minulle psykiatri sanoi jotain "kotonahan ne lääkkeet voi lopettaa". Ongelmana on se että lääkkeissä on vieroitusoireita, ja mm. itselleni on tullut harvinaisen tutuksi esim.vieroitusunettomuus. Voimakkaiden aineiden seinään lopetus voi olla todella haitallista aivoille, hermostolle ja psyykelle ja moni ei tajua alasajaa lääkkeitä rauhallisesti.

Aloin itse lopettelemaan lääkitystä jo osastoaikana sylkien lääkkeet hihaan siinä vaiheessa kun kukaan ei asiaa enää tarkastellut ja minua uhkaillut jos en ota lääkkeitä. Kuulostan varmaan hullulta toteamukseni kanssa ja se ei minua kiinnosta. elämäni aikana ei ollut tällainen ajatus käynyt mielessäkään, enkä ollut vastaavaan tilanteeseen joutunut mutta en kertakaikkisesti enää kestänyt painostavaa oloa mikä lääkkeestä tuli ja minun piti vielä ottaa toinen lääke siihen päälle että edes kestin sitä inhottavaa oloa mikä tuli missä potkiskelin jalkoja nukahtaessa. Nukahdin oloon jossa tuntui että minun olisi pitänyt pakkoliikkua mutta samaan aikaan kuin raskas väsymys ja voimattomuus olisi pyyhkinyt kehoni yli.

Kun tein tällaista olotilani heitteli merkittävästi. Seison vahvasti sen toteamukseni takana että psykiatrian polyfarmasia ja tietyt lääkkeet lisäsivät sekavuustilaa. Siitä huolimatta minut kotiutettiin kenenkään tietämättä etten edes syö lääkkeitä. Oli mielenkiintoinen tunne kuinka sekavuustila selkeni kun pääsin kotiin jossa ei ollut enää osaston stressiä ja kun purin lääkkeitä. Tuntui niinkuin olotila helpotti paljon, alun vieroituksen vaikeutumisen jälkeen.

Minulla ei enää ollut luottamuksellista lääkärisuhdetta, koska lääkäri oli pakottanut käyttämään lääkettä ja vielä vastoin tahtoani nostanut lääkkeen niin että haitat tuntuivat sietämättömiltä. En enää ollenkaan uskaltanut jutella lääkärille mistään haitoista, koska tiesin vallan mitä hänellä minuun oli.

Olin koko elämäni ollut hyvin herkkä isommille lääkeannoksille, enkä ollut aiemmassa elämässäni käyttänyt tämän tason lääkkeitä.

Osastolla psykiatri suositteli ottamaan injektioita, joita hän suositteli vähän kaikille jopa kotiinpääsykorttia väläytellen. Mielestäni ihmiselle jolla on ollut jo merkittäviä lääkehaittoja tällainen on merkittävä riski että kehoon injektoidaan jotain pitkiksi aikaa. Alkaa jo jossain vaiheessa täyttää kidutuksen määritelmän koska lääkettä ei saa kehosta pois.

Siitä voi toki montaa mieltä olla auttaako tuollainen apu ketään jossa esitetään tietty rooli koska tiedetään että näin pitää käyttäytyä että pääsee pois. Mutta tätä varmaan tapahtuu paljon. Osasto ei monelle ole muutenkaan kovin auttava paikka, se on viimekäden paikka missä tärkeimmältä tuntuu osaston säännöt ja tietyllä tavalla toimiminen, jossa jokaiset pienetkin ihmisyyden purkaukset jotka on liikaa nähdään turvallisuusriskinä

Pakkohoidon jälkeen moni karttelee hoitotahoa kuin ruttoa. Enkä ihmettele.
Pakkohoito ei aina tuota positiivisia tuloksia kaikissa tapauksissa.

Lue lisää

Tämän 21:09:30 kirjoittaja on selvästi mieleltään terve ja saanut väärän diagnoosin jota sitten ruvettiin sairaalassa hoitamaan. Siis hoitamaan diagnoosia ei itse ihmistä.

Noin selkeästi hoitoaan ja osaston toimintaa analysoimaan pystyvä ei voi olla mieleltään sairas, pystyy vielä vetämään sitä roolia johon kaikki osastolle tulevat ennen pitkää muovataan . Tästä on kokemusta kun olen voinut seurata perheen jäsentä kuinka hänestä pikkuhiljaa muokattiin psyykkisesti sairasta. Kotona hän eli pitkään sairaalassa saamaansa roolia kunnes lääkkeet lopetettuaan. pikkuhiljaa alkoi palautua omaksi normaaliksi itsekseen.
Tämä oli hyvä esimerkki nykyisestä osastohoidosta, kuinka siellä on suurin osa mieleltään terveitä eivätkä tarvitse noita elimistöä tuhoavia myrkkyjä.

Näissä keskustelujen kommenteissa puhutaan paljon skitsofreniasta. Tulisi kuitenkin muistaa se tosiasia,että psykiatrisessa hoitojärjestelmässä on todella vähän aidosti skitsofreniaaan sairastuneita, koko Suomen mittakaavassa se on harvinainen sairaus.

Mutta kun psykiatriseen hoitojärjestelmään heitetään valtava määrä terveitä ihmisiä ja lääkitään sairaaksi, silloin lääkäreiden on pakko jaella skitso tai sen sukuisia diagnoosejakin. Nämä ovat lääkäreiden itse aiheuttamia sairauksia, kun ensin sekoittavat potilaidensa aivot ja kehon lääkkeillään. Masennusta kun lääkitään samoilla lääkkeillä kun skitsofreniaa, lääke muuttaa ihmisen aivotoimintaa ja olemusta ja se on lääkäreille selvä merkki että nyt on aivoissa jotain sairasta. Eivät raukat vain tajua että itse ovat sen aiheuttannet.

Anonyymi kirjoitti:

Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, ottavat lääkkeensä, tekevät kaiken mitä psykiatri suosittaa että vain pääsevät mahdollisimman nopeaa tuosta laitoksesta pois ja joutuvat mahdollisimman vähän olemaan lääkityksen vaikutuksen alla joka voi olla epämukavaa. Toki aina tämä ei mene kuin ajateltu koska lääkkeet voivat myös heikentää oloa ja lamata ihmistä joten vaikka olisi kuinka paljon tahdonvoimaa, lääkitys voi murtaa sitä mikä voi vaikeuttaa sitä että näytät riittävän toipuneelta päästäksesi osastolta pois. kenelläkään kiinnosta oletko mennyt psykiatrisessa sairaalassa huonompaan suuntaan lääkitysputkessa joita on jopa pakotettu sinulle.

Kotona sitten jotkut alasajavat lääkkeet välittömästi osaston jälkeen. Minulle psykiatri sanoi jotain "kotonahan ne lääkkeet voi lopettaa". Ongelmana on se että lääkkeissä on vieroitusoireita, ja mm. itselleni on tullut harvinaisen tutuksi esim.vieroitusunettomuus. Voimakkaiden aineiden seinään lopetus voi olla todella haitallista aivoille, hermostolle ja psyykelle ja moni ei tajua alasajaa lääkkeitä rauhallisesti.

Aloin itse lopettelemaan lääkitystä jo osastoaikana sylkien lääkkeet hihaan siinä vaiheessa kun kukaan ei asiaa enää tarkastellut ja minua uhkaillut jos en ota lääkkeitä. Kuulostan varmaan hullulta toteamukseni kanssa ja se ei minua kiinnosta. elämäni aikana ei ollut tällainen ajatus käynyt mielessäkään, enkä ollut vastaavaan tilanteeseen joutunut mutta en kertakaikkisesti enää kestänyt painostavaa oloa mikä lääkkeestä tuli ja minun piti vielä ottaa toinen lääke siihen päälle että edes kestin sitä inhottavaa oloa mikä tuli missä potkiskelin jalkoja nukahtaessa. Nukahdin oloon jossa tuntui että minun olisi pitänyt pakkoliikkua mutta samaan aikaan kuin raskas väsymys ja voimattomuus olisi pyyhkinyt kehoni yli.

Kun tein tällaista olotilani heitteli merkittävästi. Seison vahvasti sen toteamukseni takana että psykiatrian polyfarmasia ja tietyt lääkkeet lisäsivät sekavuustilaa. Siitä huolimatta minut kotiutettiin kenenkään tietämättä etten edes syö lääkkeitä. Oli mielenkiintoinen tunne kuinka sekavuustila selkeni kun pääsin kotiin jossa ei ollut enää osaston stressiä ja kun purin lääkkeitä. Tuntui niinkuin olotila helpotti paljon, alun vieroituksen vaikeutumisen jälkeen.

Minulla ei enää ollut luottamuksellista lääkärisuhdetta, koska lääkäri oli pakottanut käyttämään lääkettä ja vielä vastoin tahtoani nostanut lääkkeen niin että haitat tuntuivat sietämättömiltä. En enää ollenkaan uskaltanut jutella lääkärille mistään haitoista, koska tiesin vallan mitä hänellä minuun oli.

Olin koko elämäni ollut hyvin herkkä isommille lääkeannoksille, enkä ollut aiemmassa elämässäni käyttänyt tämän tason lääkkeitä.

Osastolla psykiatri suositteli ottamaan injektioita, joita hän suositteli vähän kaikille jopa kotiinpääsykorttia väläytellen. Mielestäni ihmiselle jolla on ollut jo merkittäviä lääkehaittoja tällainen on merkittävä riski että kehoon injektoidaan jotain pitkiksi aikaa. Alkaa jo jossain vaiheessa täyttää kidutuksen määritelmän koska lääkettä ei saa kehosta pois.

Siitä voi toki montaa mieltä olla auttaako tuollainen apu ketään jossa esitetään tietty rooli koska tiedetään että näin pitää käyttäytyä että pääsee pois. Mutta tätä varmaan tapahtuu paljon. Osasto ei monelle ole muutenkaan kovin auttava paikka, se on viimekäden paikka missä tärkeimmältä tuntuu osaston säännöt ja tietyllä tavalla toimiminen, jossa jokaiset pienetkin ihmisyyden purkaukset jotka on liikaa nähdään turvallisuusriskinä

Pakkohoidon jälkeen moni karttelee hoitotahoa kuin ruttoa. Enkä ihmettele.
Pakkohoito ei aina tuota positiivisia tuloksia kaikissa tapauksissa.

Lue lisää

"Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, "

Nyt kehottaisin varovaisuuteen näiden möläytysten kanssa. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa puhutaan siis rikollisista, jotka ovat syyntakeettomia.

Ei kannata antaa sitä mielikuvaa, että kaikki rikolliset hakevat itselleen jotain etuja tai lievempiä tuomioita esittämällä jotain "roolia" vaan pitää muistaa että on oikeasti olemassa sairaita ihmisiä jotka tarvitsevat apua.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta jos olet joutunut tahdosta riippumattomaan hoitoon ja koet siitä haittaa, voi olla hyödyllistä näytellä että olet ihan ok ja rooli mitä sinulta odotetaan "kyllä lääkäri sinä tiedät parhaiten". Tottelet ja lähdet pois mahdollisimman nopeaa. Kaikenlainen vastustus ynnä muu voidaan tulkita sinun kannaltasi huonossa sävyssä.

Lue lisää

Jos joutuisin tahdosta riippumattomattomaan hoitoon, olisin kyllä niin huonossa kunnossa, etten osaisi alkaa esittää yhtään mitään.
Ja huonossa kunnossa, mahdollisessa psykoosissa, en osaisi erottaa, onko hoidosta haittaa vai ei.
Pakkohoitoon ei viedä järjissään olevaa ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

"Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, "

Nyt kehottaisin varovaisuuteen näiden möläytysten kanssa. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa puhutaan siis rikollisista, jotka ovat syyntakeettomia.

Ei kannata antaa sitä mielikuvaa, että kaikki rikolliset hakevat itselleen jotain etuja tai lievempiä tuomioita esittämällä jotain "roolia" vaan pitää muistaa että on oikeasti olemassa sairaita ihmisiä jotka tarvitsevat apua.

Lue lisää

Kirjoituksessa ei puhuta erityisesti vain rikollisista.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joutuisin tahdosta riippumattomattomaan hoitoon, olisin kyllä niin huonossa kunnossa, etten osaisi alkaa esittää yhtään mitään.
Ja huonossa kunnossa, mahdollisessa psykoosissa, en osaisi erottaa, onko hoidosta haittaa vai ei.
Pakkohoitoon ei viedä järjissään olevaa ihmistä.

Lue lisää

Minä kärsin lääke haitoista kun psykiatri päätti muuttaa hoidon vastentahtoiseksi. Olin ahdistunut kokemistani lääke haitoista. Hoito mitä hän tarjosi pahensi ja monimutkaisti jo kokemiani lääke haittoja ja vei olon syvimpään pohjaan missä olen käynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kärsin lääke haitoista kun psykiatri päätti muuttaa hoidon vastentahtoiseksi. Olin ahdistunut kokemistani lääke haitoista. Hoito mitä hän tarjosi pahensi ja monimutkaisti jo kokemiani lääke haittoja ja vei olon syvimpään pohjaan missä olen käynyt.

Lue lisää

Jos tilanteesi on nykyään parempi, hyvä niin.
Älä jää jumiin menneisiin, siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoituksessa ei puhuta erityisesti vain rikollisista.

Syyntakeettomaksi ei pääse pelkällä uhriutumisella.

Anonyymi kirjoitti:

Jos tilanteesi on nykyään parempi, hyvä niin.
Älä jää jumiin menneisiin, siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Ei minulla ole tulevaisuutta kaikkien lääkehaittojen jälkeen sellaisena kuin haluaisin. On jotain elämää mutta elämäni meni pilalle.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulla ole tulevaisuutta kaikkien lääkehaittojen jälkeen sellaisena kuin haluaisin. On jotain elämää mutta elämäni meni pilalle.

Ymmärrän hyvin. Minulla vähän samanlainen tilanne.
Ja varmaan aika moni meistä haluaisi elämältään enemmän, kuin mahdollista. Monet sellaisetkin, jotka eivät ole edes olleet psykiatrian kanssa tekemisissä.
Ei ole hyvä ajatella, mitä ei ole, tai mihin ei pysty. Parempi ajatella, mitä vielä on ja mihin pystyy.
Tulevaisuus on kaikilla, jotka elossa ovat, ja se millainen se tulee olemaan, on aika paljon itsestä kiinni.
Itse ajattelen omalla kohdallani, että on tultava toimeen sillä mitä on, ja sen on riitettävä.
On hyvä, että on edes jotain elämää.

Anonyymi kirjoitti:

"Moni oppii psykiatrisessa sairaalassa esittämään roolinsa, "

Nyt kehottaisin varovaisuuteen näiden möläytysten kanssa. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa puhutaan siis rikollisista, jotka ovat syyntakeettomia.

Ei kannata antaa sitä mielikuvaa, että kaikki rikolliset hakevat itselleen jotain etuja tai lievempiä tuomioita esittämällä jotain "roolia" vaan pitää muistaa että on oikeasti olemassa sairaita ihmisiä jotka tarvitsevat apua.

Lue lisää

No jos joku toinen survoo avun kurkustasi jopa alas, määrittelee milloin tarvit apua, pakottaa avun, määrittelee milloin pääset pois ja määrittelee sen milloin olet parantunut, , mistä syistä olet mennyt huonompaan suuntaan ja voi jopa kyseenalaistaa puheitasi niin siitä seuraa että
a) ihmiset saattavat vältellä tällaista systeemiä tällaisen kokemuksen jälkeen, sehän tiedetään että pakkohoito lisää hoitokielteisyyttä ja systeemistä vetäytymistä
b) oppivat esittämään vaan roolinsa että pääsevät sieltä pois ja jopa pelkäävät kyseenalaistaa lääkäriä tai sanoa mielipiteitään ja kokevat että heidän pitää esittää jonkinlaista myötäilevää teatteria. "joo mulla on sairaus. joo otan lääkkeeni". vaikka oikeasti päästessään kotiin heittävät ne pillerit jorpakkoon koska niistä voi tulla pahempi olla eikä kyseessä ole vain sairaudentunnottomuus.

Been there done that. En varmasti ole ensimmäinen joka näin sanoo.

Päästäkseen pois sairaalasta monien ihmisten pitää valehdella. Hoito voi tuntua kuin jonkinlaiselta pahoinpitelyltä kun sinua laitetaan ties mihin lääkkeisiin (huonosti tutkittuihin lääkeyhdistelmiin) mitkä voivat tehdä hankalaksi jopa ilmaista itseäsi, ajatella ja prosessoida laaja-alaisesti, ja jopa voivat vetää sinua huonompaan suuntaan, ja kellään ei kiinnosta.Jotta pystyt pakenemaan tuota paskaa, sinun pitää kusettaa että voit paremmin.

Toki osa voi olla silleensä huonossa jamassa että tukeutuu apuun ja kokee siitä hyötyä esim jälkikäteen kun pohtii asiaa. Toki jälkikäteen voi tulla myös ahaaelämyksiä joissa tajuaa mitä kaikkea paskaa sinulle on tehty hoidon nimissä kun heräät neuroleptitokkurasta. Kaikilla asia ei ole joko tai, voi nähdä hyvää että huonoa. Mutta voi olla läpeensäkin paskoja kokemuksia.

Ns. sairas ihminenkin voi saada paskaa apua.

Anonyymi kirjoitti:

No jos joku toinen survoo avun kurkustasi jopa alas, määrittelee milloin tarvit apua, pakottaa avun, määrittelee milloin pääset pois ja määrittelee sen milloin olet parantunut, , mistä syistä olet mennyt huonompaan suuntaan ja voi jopa kyseenalaistaa puheitasi niin siitä seuraa että
a) ihmiset saattavat vältellä tällaista systeemiä tällaisen kokemuksen jälkeen, sehän tiedetään että pakkohoito lisää hoitokielteisyyttä ja systeemistä vetäytymistä
b) oppivat esittämään vaan roolinsa että pääsevät sieltä pois ja jopa pelkäävät kyseenalaistaa lääkäriä tai sanoa mielipiteitään ja kokevat että heidän pitää esittää jonkinlaista myötäilevää teatteria. "joo mulla on sairaus. joo otan lääkkeeni". vaikka oikeasti päästessään kotiin heittävät ne pillerit jorpakkoon koska niistä voi tulla pahempi olla eikä kyseessä ole vain sairaudentunnottomuus.

Been there done that. En varmasti ole ensimmäinen joka näin sanoo.

Päästäkseen pois sairaalasta monien ihmisten pitää valehdella. Hoito voi tuntua kuin jonkinlaiselta pahoinpitelyltä kun sinua laitetaan ties mihin lääkkeisiin (huonosti tutkittuihin lääkeyhdistelmiin) mitkä voivat tehdä hankalaksi jopa ilmaista itseäsi, ajatella ja prosessoida laaja-alaisesti, ja jopa voivat vetää sinua huonompaan suuntaan, ja kellään ei kiinnosta.Jotta pystyt pakenemaan tuota paskaa, sinun pitää kusettaa että voit paremmin.

Toki osa voi olla silleensä huonossa jamassa että tukeutuu apuun ja kokee siitä hyötyä esim jälkikäteen kun pohtii asiaa. Toki jälkikäteen voi tulla myös ahaaelämyksiä joissa tajuaa mitä kaikkea paskaa sinulle on tehty hoidon nimissä kun heräät neuroleptitokkurasta. Kaikilla asia ei ole joko tai, voi nähdä hyvää että huonoa. Mutta voi olla läpeensäkin paskoja kokemuksia.

Ns. sairas ihminenkin voi saada paskaa apua.

Lue lisää

Jos on valehdeltava päästäkseen pois sairaalasta, niin miksei olisi valehdellut jo ennen sairaalaan joutumista, olisi ehkä voinut välttyä sairaalareissulta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on valehdeltava päästäkseen pois sairaalasta, niin miksei olisi valehdellut jo ennen sairaalaan joutumista, olisi ehkä voinut välttyä sairaalareissulta.

Yrität vaan kokoajan hakea sitä miksi hait sairaalaan sitten häh. No siksi kun uneni meni sekaisin vieroittautuessani lääkkeestä. Kun kokeilin lääkkeitä unettomuuteen iski vielä paha ahdistunut olo kun yksi lääke vaihdettiin lennosta toiseen. Olotilani oli ahdistunut ja uneton. Vieroituksella vuosien käytöstä oli osansa ja arpansa pelissä.

Anonyymi kirjoitti:

Yrität vaan kokoajan hakea sitä miksi hait sairaalaan sitten häh. No siksi kun uneni meni sekaisin vieroittautuessani lääkkeestä. Kun kokeilin lääkkeitä unettomuuteen iski vielä paha ahdistunut olo kun yksi lääke vaihdettiin lennosta toiseen. Olotilani oli ahdistunut ja uneton. Vieroituksella vuosien käytöstä oli osansa ja arpansa pelissä.

Lue lisää

Ajattelin että osastolla kyettäisiin parantamaan oloani koska olin naiivi ja idiootti enkä läheskään vielä niin kriittinen vaan vielä psykiatriauskovainen. Usko karisi hiljalleen pois.

Jos on saanut haittaa, olen oppinut että kannattaa antaa kehon palautua siitä ja sitä ei voi lääkkeillä korjata. Ei ole mitään lääkettä joka resetoisi vieroitusoireet. On suuri potentiaali pahentaa asioita jos niitä aletaan lääkitä

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelin että osastolla kyettäisiin parantamaan oloani koska olin naiivi ja idiootti enkä läheskään vielä niin kriittinen vaan vielä psykiatriauskovainen. Usko karisi hiljalleen pois.

Jos on saanut haittaa, olen oppinut että kannattaa antaa kehon palautua siitä ja sitä ei voi lääkkeillä korjata. Ei ole mitään lääkettä joka resetoisi vieroitusoireet. On suuri potentiaali pahentaa asioita jos niitä aletaan lääkitä

Lue lisää

Mutta Siperia opetti ja joskus pitää oppia kantapään kautta. Nykyään resilienssi pahalle ololle on parempi ja olen kestänyt vaikka millaista kidutusta kehossa läpi kun purin lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Yrität vaan kokoajan hakea sitä miksi hait sairaalaan sitten häh. No siksi kun uneni meni sekaisin vieroittautuessani lääkkeestä. Kun kokeilin lääkkeitä unettomuuteen iski vielä paha ahdistunut olo kun yksi lääke vaihdettiin lennosta toiseen. Olotilani oli ahdistunut ja uneton. Vieroituksella vuosien käytöstä oli osansa ja arpansa pelissä.

Lue lisää

En ole väittänyt, etteikö sairaalaan saisi hakeutua.
Hyvähän se vain on, jos itse tuntee tarvitsevansa apua, ja sitä yrittää hakea.
Onko olotilasi nykyään jo parempi ?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Siperia opetti ja joskus pitää oppia kantapään kautta. Nykyään resilienssi pahalle ololle on parempi ja olen kestänyt vaikka millaista kidutusta kehossa läpi kun purin lääkkeet.

Lue lisää

Vieroitusoireet on käytävä läpi, jos sellaisia tulee. Ei siinä oikein muu auta.
Sama se on narkomaaneilla tai alkoholisteilla, jos he lopettavat käyttöään, vieroitusoireet tulevat.
Resilienssi onkin se tämän päivän sana, mitä parempi resilienssi on, sen enemmän yleensä pystyy kestämään/ottamaan vastaan.
Ja totta se, että kokemuksesta oppii. Jos ei tule mitään tarvetta, ei lähde kokemaan samoja asioita uudestaan.

Ei se nyt heti ole skitso jos käyttäytyy toisin kuin sinä !

Anonyymi kirjoitti:

Jos hoitotavat on tasoa "me injektoimme sinuun väkisin antipsykootit jos et ota niitä", "syö nyt ne lääkkeesi vain, sinulla on skitsofrenia ja tarvit lääkkeitä" niin en ihmettele jos sekin altistaa lyönneille (väkivalta ei ole koskaan oikeutettua), koska edelleenkin syy siihen että jotkut eivät halua käyttää lääkkeitä ei ole välttämättä ns. sairaudentunnottomuus vaan se, että lääkkeissä on epämiellyttävä olla ts. seksuaalihäiriöt, kapasiteetti kokea tunteita voi vähentyä, extrapyramidaalioireet, liikkumispakko, huonot kokemukset vieroitusoireista sun muusta jne jne. Tunne että jokin itsessä on muuttunut haitallisella tavalla, jota ei sanat aina tavoita. Paljon on tullut luettua ihmisten kokemuksia, joissa he sanovat että antipsykootit on tehneet täysin turran olon, eikä voi kokea nautintoa mistään. Se on mielestäni kammottavaa, jos oikeasti asia on niin että lääke on ollut myötävaikuttavassa siihen turra olo-kokemukseen, mutta silti psykiatria yrittää löytää syyksi aina sairauden.

Omakin kokemukseni antipsykooteissa oli että ne tekivät turraksi. Tuntuu kun mikään ei tuntunut kehossa hyvältä eikä mikään tuntunut millekään paitsi tunsin epämiellyttäviä levottomuuden kokemuksia ja sedaatiota kuin olisin elänyt raskaan sumun keskellä. Toki psykiatria yritti tätä selittää tietysti sairaudella mutta tilanne muuttui antipsykoottialasajon jälkeen.

Se voi olla myös tervettä, ettei ota itselleen liikaa sairaan identiteettiä, sitä lokerikkoa mihin joku on sinut tunkenut, koska psykiatriset diagnoosit eivät tavoita ihmisen koko elämäntarinaa. Voi tuntua todella ahdistavalta ja loukkaavalta ja jopa pelottavalta, jos joku yrittää tiivistää sinut ihmisenä jonkin epämääräisen diagnoosin alle ja ratkaisuksi tähän tarjotaan lähinnä merkittävimmiltä osin injektioita ja antipsykootteja ja usein tässä "tiivistelmässä sinusta" ei nähdä kaikkia niitä vaikuttavia seikkoja taustalla.. Psykiatrisessa tutkimuksessa ja käytännöissä voidaan liikaakin suosia lääkehoitoa mm.sen helpon toteuttamistavan vuoksi. . Tiedän ihmisiä, jotka ovat löytäneet lääkkeettömiäkin keinoja pärjätä skitsofreniaoireistonsa kanssa ja voi myös olla että tuo diagnoosi on tullut jollekin lyötyä esim silloin kun hän kokee lääkkeistä harmia, ollut paha trauma päällä, ollut päihdekierteitä sun muuta ja elämä voi olla hyvin erilaista kun ihminen raitistuu ja pääsee lääkekierteistäkin pois tai joku muu raskas elämäntilanne helpottaa.

Olen joskus tavannut ihmisiä jolla ei ole ollut skitsofreniadiagnoosia mutta joka on puhunut täysin sekavia juttuja päihteissä, joista varmaan suurinkaan osa ei ole totta ja jolla on ollut huomattavia vainoharhoja. Toki voi olla että päihteet voivat joidenkin aivoissa laukaista sitten tällaisia tiloja etenkin pitkään käyttäessä eli tältäkin osin uskon jonkinlaisen oirekuvan olemassaoloon. Itse olen huomattavan kyyninen siihen, että lääkitys olisi ainoa vaihtoehto tyyliin hoidossa ihmisille ja toivon, että ihmisillä on valinnanvaraa hoitotapoihin ja oikeasti olisi enemmän mahdollisuuksia esim hallittuihin lääkealasajoihin. Sitä ei voi käyttää syynä että lääkkeitä tarvii jos olo heikkenee vieroituksessa välttämättä. Itsellänikin heikkeni. Kuukausia meni että olo tasaantui. Se että olo kävi huonona vieroituksessa ei ollut sairaus. Kamppailin sen itse läpi ja pysyin poissa mt-palveluista.

Lisäksi mitä olen seurannut psykiatrien tapaa diagnosoida ihmisiä, tai ylipäätään psykiatristen sairauksien reliabiliteettia niin en kyllä itsekään purematta nielisi tuollaista diagnoosia.
Uskon, että psykiatrian diagnoosit oirelistana ovat olemassa, mutta suhtaudun aina kyynisesti näkemyksiin kroonisista aivosairauksista joita on kertakaikkiaan pakko hoitaa tyyliin lääkkeillä suurimmassa osassa tapauksia. Kyseenalaistan myös skitsofrenian sellaisena käsitteenä mitä se on.

Olen kokenut tilapäisen psykoosia vastaavan tilan ja olen omassa elämässäni kokenut psyyken kyvyn korjata itseään sekä ihmisen voimavarat.
Suhtaudun kyynisesti jokaiseen psykiatrian sairauteen, ainakin jos minulle sanottaisiin että sinulla on sitten tällainen lopun elämääsi. Minulla ei ole skitsofreniadiagnoosia tai vastaavia diagnooseja.

Diagnoosi voi olla myös melkoinen taakka itsessään, jos jollekin sanotaan että sinulla on sitten tällainen pysyvä psyykkinen sairaus johon kuuluu tällaisia oireita: " Tyypillisiä positiivisia oireita ovat aistiharhat (erityisesti kuuloharhat) ja harhaluulot (varsinkin eriskummalliset) sekä puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus. Negatiivisia oireita ovat tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää.". Minua on aina kiehtonut koko skitsofrenia käsitteenä, koska on mielenkiintoista että olisi tällainen aivosairaus johon kuuluu tällainen oirekuva. Mielenkiintoista on myös että diagnoosin alla on myös huomattavan toimintakykyisiä ihmisiä. Välillä suhtaudun kyynisesti onko oikeasti olemassa aivosairaus skitsofreniaa joka on yhtenäinen sairaus kaikilla näillä ihmisillä loppupeleissä kuitenkaan.

Lue lisää

Lähiöissä on myös oikeat huumejengit ehkä YLE areenassa on vielä narkomaanit narkkarit dokumentti

Anonyymi kirjoitti:

Jos määrärahojen puute johtaa perusoikeuksien lisärajoittamiseen, mielestäni tärkeintä olisi lisätä määrärahoja hoidossa.

Kannattaa myös varoa mt-palveluita, jos siellä mennään budjettivajeessa. se voi tarkoittaa heikompaa lääkitysseurantaa, lääkemääräysten lisääntymistä koska oikein muuta apua ei tarjota ole, kovempia otteita, tympääntyneempiä hoitajia, vaihtuilevia lääkäreitlä, lisääntynyttä ihmisoikeuksien rajoittamista ja heikompia mahdollisuuksia siihen että oikeasti syitä oireiden taustalla hoidetaan eikä vain yritetä lääkkeellä lamata oireita pois todeten jonkun mystisen aivosairauden olevan kaikkien oireidesi syy.

Riskit siihen että tulet vahingoitetuksi hoidossa lisääntyvät. Ironista kyllä, ihminen saattaa saada kyllä kunnollista apua, mutta ennen sitä voi joutua käymään melkoiset lääkeputket läpi ja hermosto ei välttämättä ole kaiken sen veivauksen jälkeen ihan entisellään.

Lue lisää

Uskontojen uhrit ry voi kertoa sitten lisää

Anonyymi kirjoitti:

Jos joutuisin tahdosta riippumattomattomaan hoitoon, olisin kyllä niin huonossa kunnossa, etten osaisi alkaa esittää yhtään mitään.
Ja huonossa kunnossa, mahdollisessa psykoosissa, en osaisi erottaa, onko hoidosta haittaa vai ei.
Pakkohoitoon ei viedä järjissään olevaa ihmistä.

Lue lisää

Joku uskontolahko voi painostaa hoitoon pakottaa rukoilla että joutuu

Anonyymi kirjoitti:

Syyntakeettomaksi ei pääse pelkällä uhriutumisella.

Turkissa lomamatkalla nähtiin kuinka pikkutyttö silvottuina klitoris häpyhuulet pois ilman puudutusta ja kuinka vartija hakkasi poikaa kepillä ulkona ja kuinka muutama nuori mies tappeli pitkät veitset kädessä EMME MENE IKINÄ SIIHEN MAAHAN

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelin että osastolla kyettäisiin parantamaan oloani koska olin naiivi ja idiootti enkä läheskään vielä niin kriittinen vaan vielä psykiatriauskovainen. Usko karisi hiljalleen pois.

Jos on saanut haittaa, olen oppinut että kannattaa antaa kehon palautua siitä ja sitä ei voi lääkkeillä korjata. Ei ole mitään lääkettä joka resetoisi vieroitusoireet. On suuri potentiaali pahentaa asioita jos niitä aletaan lääkitä

Lue lisää

Juu uskotv huijaukset käynnissä

Anonyymi kirjoitti:

Joku uskontolahko voi painostaa hoitoon pakottaa rukoilla että joutuu

Parempi kun pysyy sellaisista lahkoista erossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se nyt heti ole skitso jos käyttäytyy toisin kuin sinä !

Kuka niin on väittänytkään ?

Kyllähän ne kyselee, miten menee, ym.
Sen kummemmin syvimpään päätyyn ei hoitopaikoissa sukelleta, eli mikä mahtanee olla ongelmien juurisyy.
Osastot ovat enemmänkin säilöntäpaikkoja, päivän kuulumiset kysytään, annetaan lääkkeet, henkilökunta istuu kansliassaan juoruamassa ja juomassa kahvia.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän ne kyselee, miten menee, ym.
Sen kummemmin syvimpään päätyyn ei hoitopaikoissa sukelleta, eli mikä mahtanee olla ongelmien juurisyy.
Osastot ovat enemmänkin säilöntäpaikkoja, päivän kuulumiset kysytään, annetaan lääkkeet, henkilökunta istuu kansliassaan juoruamassa ja juomassa kahvia.

Lue lisää

Puhutko työnantajasta, jossa vain kuudesosa työntekijöistä suosittelee ko. organisaatiota? En tiedä, minusta kuulostaa siltä, että kyseessä aika iso hälytysmerkki. Jos ei käsitetä, että tämän on muututtava ja jotta muutosta voi tulla, tarvitaan painetta ylöspäin.

Helv. olot, työ ei jousta, eikun työntekijä Kelan tuille ja psyk. polille. Sieltä pilleriä ja terapiaa Kelan rahoilla. Sijaisia ei edes haeta ja jos haetaan, niitä ei tule. Hoito viivästyy ja ssitten tuleekin nepsy-ongelmia. Sinne jonotat monta vuotta.

Samaan aikaan työmäärä psykiatrialla kasvaa äärimmilleen. Hyvät psykiatrit lähtee yksityiselle, heitä sitten ostetaan kalliilla opo-sopimuksilla, kun hallitus määrittelee, mistä kaikista palveluista julkisen puolen tulee vastata oli resurssi mikä tahansa. Lisäksi Määräilevät hoitajamitotuksia, vaikka hoitajia ei ole.

Totuutta tilanteesta kentältä ei kerrota. Kamelin selkä on jo katkennut.

Aki määräilee pakkolakeja.

Julkinen keskustelu henkilökuntaa syyttävä, kuka jaksaa työtä, kun ensin tekee niska limassa hommia ja ylikin ja sitten saa haukut päälle ja voidaan jopa oman terveyden uhalla viedä pakolla töihin koska tahansa. Petterin konkreettiset toimet, eli ARVOSTUS, ei paljon paina tässä kontekstissa.

VIIMEISEN PÄÄLLE MIETITTY HOMMA

Anonyymi kirjoitti:

Puhutko työnantajasta, jossa vain kuudesosa työntekijöistä suosittelee ko. organisaatiota? En tiedä, minusta kuulostaa siltä, että kyseessä aika iso hälytysmerkki. Jos ei käsitetä, että tämän on muututtava ja jotta muutosta voi tulla, tarvitaan painetta ylöspäin.

Helv. olot, työ ei jousta, eikun työntekijä Kelan tuille ja psyk. polille. Sieltä pilleriä ja terapiaa Kelan rahoilla. Sijaisia ei edes haeta ja jos haetaan, niitä ei tule. Hoito viivästyy ja ssitten tuleekin nepsy-ongelmia. Sinne jonotat monta vuotta.

Samaan aikaan työmäärä psykiatrialla kasvaa äärimmilleen. Hyvät psykiatrit lähtee yksityiselle, heitä sitten ostetaan kalliilla opo-sopimuksilla, kun hallitus määrittelee, mistä kaikista palveluista julkisen puolen tulee vastata oli resurssi mikä tahansa. Lisäksi Määräilevät hoitajamitotuksia, vaikka hoitajia ei ole.

Totuutta tilanteesta kentältä ei kerrota. Kamelin selkä on jo katkennut.

Aki määräilee pakkolakeja.

Julkinen keskustelu henkilökuntaa syyttävä, kuka jaksaa työtä, kun ensin tekee niska limassa hommia ja ylikin ja sitten saa haukut päälle ja voidaan jopa oman terveyden uhalla viedä pakolla töihin koska tahansa. Petterin konkreettiset toimet, eli ARVOSTUS, ei paljon paina tässä kontekstissa.

VIIMEISEN PÄÄLLE MIETITTY HOMMA

Lue lisää

Olin itse viimeiset laitosaikani sen verran hyvässä kunnossa, että näin kyllä, mitä se oli henkilökunnalle, se työ.
Toki seurasin myös potilastovereita ja heidän saamaansa kohtelua.
Suurin osa henkilökunnasta, hoitajista, oli ihan mukavia, mutta ei heillä sitä aikaa ollut, kiitos kaiken alasajosta jo vuosia sitten. Laitospaikkoja vähennettiin isot määrät, henkilökuntaa on vähennetty todella reilusti.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, oli joitain hoitajia, jotka kohtelivat potilaita ala-arvoisesti. Silloin tuli mietittyä, millaista mahtaa olla niillä " hyvillä " hoitajilla sellaisessa työilmapiirissä, joissa jotkut kollegat ovat niitä " mätiä omenoita ". Millaista on seurata vierestä, kun kollega kohtelee potilasta miltei lainvastaisesti ?
Kerran kun olin osastolla, jossa lähes kaikkia potilaita kohdeltiin enemmän kuin koirina, ei ihmisinä, tuli mieleen, että en ikinä pystyisi olla sellaisessa paikassa töissä.

Tavallaan kyllä tämän alan ammattilaiset saavat sympatiani, kun edelleen jaksavat työtään tehdä. Tosin ihan kaikki eivät sovi alalle, ovat valinneet ammattinsa väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Olin itse viimeiset laitosaikani sen verran hyvässä kunnossa, että näin kyllä, mitä se oli henkilökunnalle, se työ.
Toki seurasin myös potilastovereita ja heidän saamaansa kohtelua.
Suurin osa henkilökunnasta, hoitajista, oli ihan mukavia, mutta ei heillä sitä aikaa ollut, kiitos kaiken alasajosta jo vuosia sitten. Laitospaikkoja vähennettiin isot määrät, henkilökuntaa on vähennetty todella reilusti.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, oli joitain hoitajia, jotka kohtelivat potilaita ala-arvoisesti. Silloin tuli mietittyä, millaista mahtaa olla niillä " hyvillä " hoitajilla sellaisessa työilmapiirissä, joissa jotkut kollegat ovat niitä " mätiä omenoita ". Millaista on seurata vierestä, kun kollega kohtelee potilasta miltei lainvastaisesti ?
Kerran kun olin osastolla, jossa lähes kaikkia potilaita kohdeltiin enemmän kuin koirina, ei ihmisinä, tuli mieleen, että en ikinä pystyisi olla sellaisessa paikassa töissä.

Tavallaan kyllä tämän alan ammattilaiset saavat sympatiani, kun edelleen jaksavat työtään tehdä. Tosin ihan kaikki eivät sovi alalle, ovat valinneet ammattinsa väärin.

Lue lisää

Mielestäni työ on niin raskasta, että kun tarpeeksi kuormittuu, alkaa itsekin käyttäytyä potilaita kohtaan huonosti. Ei kenenkään pää kaikkea painetta kestä. En nimittelisi ehkä mädiksi omenoiksi (vaikka olen sitä saattanut täällä palstalla tehdä) ihmisiä kuitenkin! Ja ihmiset tekee virheitä, hyvätkin ihmiset!

Jos halutaan, että näihin asioihin tulee muutos tarvitaan sekä rahaa, jolla resurssipula hoituu, että panostusta työhyvinvointiin!

Jos oikeasti halutaan säästää, niin sitä rahaa on lisättävä erityisesti ennaltaehkäiseviin toimiin! Minä olen kyllä vakavasti miettimässä alan vaihtoa!

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni työ on niin raskasta, että kun tarpeeksi kuormittuu, alkaa itsekin käyttäytyä potilaita kohtaan huonosti. Ei kenenkään pää kaikkea painetta kestä. En nimittelisi ehkä mädiksi omenoiksi (vaikka olen sitä saattanut täällä palstalla tehdä) ihmisiä kuitenkin! Ja ihmiset tekee virheitä, hyvätkin ihmiset!

Jos halutaan, että näihin asioihin tulee muutos tarvitaan sekä rahaa, jolla resurssipula hoituu, että panostusta työhyvinvointiin!

Jos oikeasti halutaan säästää, niin sitä rahaa on lisättävä erityisesti ennaltaehkäiseviin toimiin! Minä olen kyllä vakavasti miettimässä alan vaihtoa!

Lue lisää

Ennaltaehkäisy on se avainsana, joka pitäisi olla kyseessä ihan alussa, monissa eri asioissa.
Miksi ihmiset joutuvat laitoksiin ? Taitaa olla juurikin siksi, kun ei ajoissa apua saa, ja kaikki menee ajan kanssa huonommaksi.
Usein esim. masennus ja ahdistus saattavat vain pahentua, jos joutuu olemaan täysin yksin, ei siitä kaikki keksi ulospääsyä omin voimin.

Etkä ole varmasti ainoa, joka miettii alan vaihtoa.
On käynyt joskus harvoin niinkin, että hoitaja tai lääkäri ovat löytäneet itsensä potilaspuolelta. Ei se katso, kuka pärjää, kuka ei, liika on aina liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni työ on niin raskasta, että kun tarpeeksi kuormittuu, alkaa itsekin käyttäytyä potilaita kohtaan huonosti. Ei kenenkään pää kaikkea painetta kestä. En nimittelisi ehkä mädiksi omenoiksi (vaikka olen sitä saattanut täällä palstalla tehdä) ihmisiä kuitenkin! Ja ihmiset tekee virheitä, hyvätkin ihmiset!

Jos halutaan, että näihin asioihin tulee muutos tarvitaan sekä rahaa, jolla resurssipula hoituu, että panostusta työhyvinvointiin!

Jos oikeasti halutaan säästää, niin sitä rahaa on lisättävä erityisesti ennaltaehkäiseviin toimiin! Minä olen kyllä vakavasti miettimässä alan vaihtoa!

Lue lisää

Jos käyttäytyy huonosti potilasta kohtaan, tai vaikka toisinkin päin, että potilas käyttäytyy huonosti, ei se ole mikään virheeksi selitettävä asia.

Anonyymi kirjoitti:

Puhutko työnantajasta, jossa vain kuudesosa työntekijöistä suosittelee ko. organisaatiota? En tiedä, minusta kuulostaa siltä, että kyseessä aika iso hälytysmerkki. Jos ei käsitetä, että tämän on muututtava ja jotta muutosta voi tulla, tarvitaan painetta ylöspäin.

Helv. olot, työ ei jousta, eikun työntekijä Kelan tuille ja psyk. polille. Sieltä pilleriä ja terapiaa Kelan rahoilla. Sijaisia ei edes haeta ja jos haetaan, niitä ei tule. Hoito viivästyy ja ssitten tuleekin nepsy-ongelmia. Sinne jonotat monta vuotta.

Samaan aikaan työmäärä psykiatrialla kasvaa äärimmilleen. Hyvät psykiatrit lähtee yksityiselle, heitä sitten ostetaan kalliilla opo-sopimuksilla, kun hallitus määrittelee, mistä kaikista palveluista julkisen puolen tulee vastata oli resurssi mikä tahansa. Lisäksi Määräilevät hoitajamitotuksia, vaikka hoitajia ei ole.

Totuutta tilanteesta kentältä ei kerrota. Kamelin selkä on jo katkennut.

Aki määräilee pakkolakeja.

Julkinen keskustelu henkilökuntaa syyttävä, kuka jaksaa työtä, kun ensin tekee niska limassa hommia ja ylikin ja sitten saa haukut päälle ja voidaan jopa oman terveyden uhalla viedä pakolla töihin koska tahansa. Petterin konkreettiset toimet, eli ARVOSTUS, ei paljon paina tässä kontekstissa.

VIIMEISEN PÄÄLLE MIETITTY HOMMA

Lue lisää

Onhan se selvää että systeemi on jo pitkälti hajonnut siinä vaiheessa kun jotain lääkäreitä ostetaan kalliilla jostain yksityiseltä julkiselle näennäisesti roikkuen niissä vielä muka jossain hyvinvointiyhteiskunnassa jossa näennäisesti ei jätetä ketään heitteille mutta käytäntö on vähän eri. Yksityinen kuppaa kokoajan julkisen rahoja ja kellään ei oikein kiinnostaisi enää työskennellä siellä julkisella. Kohta pitää pakottaa lailla työntekijöitä töihin.

Ja jälleen, muistutan tätä hakeutuessa mt-palveluihin. Nämä ongelmat voivat heijastella hoitoon.

Entisaikana oikeasti julkisella puolellakin pääsi jopa pienemmillä paikkakunnilla lääkäriin yleislääkäripuolella ainakin. Nykyaika on se että rahalla pääsee.