Osaako joku kertoa mistä seuraavanlainen käytös kumpuaa?
Kyseessä on mieshenkilö (vaikka ei tämä varmaan sukupuolikysymys ole), jonka mä olen tuntenut jo vuosikausia. Kyseessä on nettituttavuus, jota en koskaan livenä tavannut. Olen aikanani ollut häneen ihastunutkin ja se saattoi olla jopa molemminpuolista, mutta jäljempänä ilmikäyvistä syistä olen jo aikaa sitten luopunut noista haaveista hänen suhteensa ja samasta syystä emme myöskään koskaan tavanneet.
Eli siis se ongelma on, että hän ei osaa antaa asioiden olla, eikä tunnu kykenemään pääsemään niistä yli. Hän on jostakin jotakin mieltä, minä en ole siitä samaa mieltä, keskustelemme hetken ja sitten mä totean, että okei todetaan, että me ollaan tästä eri mieltä ja jutellaan jostain muusta. Se voi onnistua siinä hetkessä, mutta hän tulee aina väistämättä ottamaan sen asian uudestaan puheeksi.
Hän saattaa heitää ihan vaan vitsillä ensitervehdyksenä seuraavaan viestiinsä jotain tyyliin, että "hei nainen, jonka mielestä ... ". Okei vitsinä, kerran tai kaksi, mutta toi muuttuu vanhaksi vitsiksi hyvin nopeasti. Pidemmän päälle tuollainen tuntuu minusta ihan puhtaasti riidan haastamiselta. Ja kun se on vielä aloitusviesti, niin ei mun tee edes mieli vastata siihen mitään.
Tai sitten hän saattaa linkittää vaikka jonkun artikkelin, joka liittyy siihen aiempaan aiheeseen ja kysyä mitä mieltä olen. Ja se on nykyään likipitäen aina joku aihe, josta mä en näe mitään syytä enää puhua, eikä siitä keskustelusta ole pienintäkään mahdollisuutta seurata mitään hyvää. Pidemmän päälle tämäkin tapa tuntuu minusta riidan haastamiselta, vaikka voisi sen varmasti jotenkin muutoinkin tulkita.
Tai sanotaan vaikka, että meillä on ollut jokin kiista ja sitten mä totean vaikka, että minä menen nyt nukkumaan, kun en jaksa enää enempää. No sitten seuraavan kerran, kun hän kirjottaa mulle, niin hän alottaa sen "oletko vielä vihanen mulle". Tämäkin on periaatteessa ihan ok, jos siihen vois vain todeta "en ole" ja puhua ihan muusta. Mutta kun ei, vaan sen jälkeen se keskustelu menee siihen aiheeseen, että olenko vihainen, olenko edes ollut vihainen ja mikä se edellinen aihe nyt sitten olikaan ollut. Turhauttavinta on, kun en ole edes ollut vihainen, vaan vain tympääntynyt siihen aiheeseen. Turhauttavaa, kun ei voi vain antaa olla ja kysyä vaikka, että "miten menee" tai "millanen päivä sulla on ollut". Ei kun pitää jatkaa siitä edellisestä ja taas, se tuntuu musta tarkoitukselliselta riidan haastamiselta ja mun ei tee mieli vastata mitään.
Pahimmillaan hän ei edes kysy, että "oletko vielä vihainen", vaan hän saattaa ihan vain alkaa kirjoittaa jotain jatkoa siihen edelliseen kiistaan. Siis alkaa kirjoittaa jatkoa siihen vaikka viikko edellisen viestinsä jälkeen. Siis ei mitään kontaktia viikkoon ja sitten sieltä alkaa tulla tekstiä siihen edelliseen liittyen. WTF!!!
Viimeksi mä kysyin, että mitä hittoa hän edes haluaa musta. Kun se kommunikaatio on tota tasoa ja hän lähinnä vain valittaa milloin mistäkin asiasta mussa, niin mitä hittoa hän musta tahtoo. Lopulta totesin, että anna mun olla ja lopetetaan tämä kirjottelu tähän. Mä en vain jaksa tollasta enää. Hän lopetti silloin, yritti parin päivän päästä jatkaa, mä pyysin uudestaan lopettamaan ja antamaan mun olla ja sen jälkeen hän on ollut kirjottamatta ja hyvä niin. Mä ymmärrän oikein hyvin, että tämä kommunikaatio ei tule tästä muuttumaan, enkä siis edes kysy keinoja muuttaa sitä tmv. Mä haluaisin vain yrittää tajuta, että mikä tuo juttu on. Osaako joku sanoa jotakin, että mikä on ihmisen mielessä vialla, kun hän käyttäytyy noin?
Kyseessä on mieshenkilö (vaikka ei tämä varmaan sukupuolikysymys ole), jonka mä olen tuntenut jo vuosikausia. Kyseessä on nettituttavuus, jota en koskaan livenä tavannut. Olen aikanani ollut häneen ihastunutkin ja se saattoi olla jopa molemminpuolista, mutta jäljempänä ilmikäyvistä syistä olen jo aikaa sitten luopunut noista haaveista hänen suhteensa ja samasta syystä emme myöskään koskaan tavanneet.
Eli siis se ongelma on, että hän ei osaa antaa asioiden olla, eikä tunnu kykenemään pääsemään niistä yli. Hän on jostakin jotakin mieltä, minä en ole siitä samaa mieltä, keskustelemme hetken ja sitten mä totean, että okei todetaan, että me ollaan tästä eri mieltä ja jutellaan jostain muusta. Se voi onnistua siinä hetkessä, mutta hän tulee aina väistämättä ottamaan sen asian uudestaan puheeksi.
Hän saattaa heitää ihan vaan vitsillä ensitervehdyksenä seuraavaan viestiinsä jotain tyyliin, että "hei nainen, jonka mielestä ... ". Okei vitsinä, kerran tai kaksi, mutta toi muuttuu vanhaksi vitsiksi hyvin nopeasti. Pidemmän päälle tuollainen tuntuu minusta ihan puhtaasti riidan haastamiselta. Ja kun se on vielä aloitusviesti, niin ei mun tee edes mieli vastata siihen mitään.
Tai sitten hän saattaa linkittää vaikka jonkun artikkelin, joka liittyy siihen aiempaan aiheeseen ja kysyä mitä mieltä olen. Ja se on nykyään likipitäen aina joku aihe, josta mä en näe mitään syytä enää puhua, eikä siitä keskustelusta ole pienintäkään mahdollisuutta seurata mitään hyvää. Pidemmän päälle tämäkin tapa tuntuu minusta riidan haastamiselta, vaikka voisi sen varmasti jotenkin muutoinkin tulkita.
Tai sanotaan vaikka, että meillä on ollut jokin kiista ja sitten mä totean vaikka, että minä menen nyt nukkumaan, kun en jaksa enää enempää. No sitten seuraavan kerran, kun hän kirjottaa mulle, niin hän alottaa sen "oletko vielä vihanen mulle". Tämäkin on periaatteessa ihan ok, jos siihen vois vain todeta "en ole" ja puhua ihan muusta. Mutta kun ei, vaan sen jälkeen se keskustelu menee siihen aiheeseen, että olenko vihainen, olenko edes ollut vihainen ja mikä se edellinen aihe nyt sitten olikaan ollut. Turhauttavinta on, kun en ole edes ollut vihainen, vaan vain tympääntynyt siihen aiheeseen. Turhauttavaa, kun ei voi vain antaa olla ja kysyä vaikka, että "miten menee" tai "millanen päivä sulla on ollut". Ei kun pitää jatkaa siitä edellisestä ja taas, se tuntuu musta tarkoitukselliselta riidan haastamiselta ja mun ei tee mieli vastata mitään.
Pahimmillaan hän ei edes kysy, että "oletko vielä vihainen", vaan hän saattaa ihan vain alkaa kirjoittaa jotain jatkoa siihen edelliseen kiistaan. Siis alkaa kirjoittaa jatkoa siihen vaikka viikko edellisen viestinsä jälkeen. Siis ei mitään kontaktia viikkoon ja sitten sieltä alkaa tulla tekstiä siihen edelliseen liittyen. WTF!!!
Viimeksi mä kysyin, että mitä hittoa hän edes haluaa musta. Kun se kommunikaatio on tota tasoa ja hän lähinnä vain valittaa milloin mistäkin asiasta mussa, niin mitä hittoa hän musta tahtoo. Lopulta totesin, että anna mun olla ja lopetetaan tämä kirjottelu tähän. Mä en vain jaksa tollasta enää. Hän lopetti silloin, yritti parin päivän päästä jatkaa, mä pyysin uudestaan lopettamaan ja antamaan mun olla ja sen jälkeen hän on ollut kirjottamatta ja hyvä niin. Mä ymmärrän oikein hyvin, että tämä kommunikaatio ei tule tästä muuttumaan, enkä siis edes kysy keinoja muuttaa sitä tmv. Mä haluaisin vain yrittää tajuta, että mikä tuo juttu on. Osaako joku sanoa jotakin, että mikä on ihmisen mielessä vialla, kun hän käyttäytyy noin?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Katso peiliin.
Miten se auttaa? En ole koskaan törmännyt yhteenkään toiseen ihmiseen, joka käyttäytyisi samalla tavalla kuin tuo kertomani.
saa se3llaisia suurebracuajub oeukehöm hiussa suus tiusekka oyikwkka syrwbtava oubtam böjww inab t hytyt tarjennub
Maalaistollot jotka ovat keksineet että on olemasa taskulaskin... joku musiiki mutta saekasmia vähän he is a dabger4ous man... ei aivan liisa ihmemaasta noita tulee vaan
https://www.youtube.com/watch?v=pe1Tdkuw1Ks
Kyse ei ole ollut keskustelusta hänen kohdalla, vaan jonkinlaisesta "käännytystyöstä".
Ja ehkä hän vain hakee "oikeutusta" sinulta juuttuneisiin mielipiteihinsä?
Mä en koe sen olevan niinkään tarkoituksellista. Mä koen sen olevan enemmän jumittamista. Jos olisin koskaan kokenut sen yritykseksi "käännyttää", niin mä olisin lakannut keskustelemasta hänen kanssaan jo kauan sitten. Mä pikemmin koen sen niin, että hänen ajatuksensa ovat osin jumittuneita ja toisaalta hän on myös kyvytön muokkaamaan ajatteluaan keskustelun aikana. En tiedä lainkaan mikä tuollaista aiheuttaa.
pötkö perkule, kuin koiran kakka ja pissa huoneistossa...
voisi vera5aq johonkin sqnontqnon5qqni, 2lukkq e3i määrää ihmiwiä olisi melkoibeb ygteusyjbtq hiwwq 3kyja5 jiu3at hq juwsat nööw3öuaquvföb,¨
jos huoneistossasi on elukoita eli koiria tai kssoja olet aivvab vaarma on 5orakoitakin witt3n.. jy4wimäwwä
Monet naiset ovat pedofiilejq jq wtalkk3ei5a
Hällä taitaa olla heikot sosiaaliset taidot. Autisti?
xLiner
Mä en tunne autisteja, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että sen huomaisi muustakin. Hän kuitenkin osaa olla myös ihan "normaali", joka on erityisen hämäävää.
Mä jäin nyt miettimään tuota autismia. Sitähän on hyvin monen asteista ja laatuista. Onko sinulla kokemusta autistisista ystävistä? Voiko autismi aiheuttaa tuollaista jumittamista ja "itsepäisyyttä"? Voiko se vaikeuttaa ajattelun muokkautumista juuri vuorovaikutustilanteessa, mutta sitten kuitenkin ajattelun ja mielipiteiden muutokset ovat mahdollisia ilman sitä vuodovaikutustilannetta? Ikäänkuin oman ajattelun mukauttaminen olisi mahdollista vain, jos sitä saa tehdä omassa rauhassaan.?
Mulla on autistisia tuttuja, juu. Ihania ihmisiä ♥️
Löytyy jumitusta, mustavalkoisuutta, ehdottomuutta, sosiaalisten pelien osaamattomuutta, omalaatuista huumoria, tosikkomaisuutta, asiakeskeisyyttä, herkästi ärsyyntyvyyttä, aistiherkkyyttä, tapoihin kangistumista, täysillä heittäytymistä... rehellisyyttä, aitoutta ja suoruutta.
Tai sitten vain jotain noista. Joku tietty kaavamaisuus tai jäykkyys löytyy kuitenkin aina. Tai voi sitä sanoa suoraselkäisyydeksikin.
xLiner
Ovatko noista sun tuttavistasi kaikki sellaisia, että ovat ihan diagnoosin tmv saaneita? Vai onko joukossa sellaisia, joista ehkä vain epäilet tuota? Mä jäin nimittäin tässä tän ketjun myötä miettimään, että itselleni ehkä se keskustelut kaikkein raskaimmaksi tekevä juttu on se, että hän ei itse tunnu olevan tietoinen tai myöntävän sitä, että hän ei toimi ihan "tavanomaisesti". Mä en tiedä onko mähdollista, että hän ei aidosti itse lainkaan tajuaisi tuota, vai onko kyse ehkä kuitenkin enemmän siitä, että ei voi myöntää sitä, ei halua tietää, eikä myöskään harkita sitä mahdollisuutta. Ei siksi, että "diagnoosi" mitään muuttaisi, mutta sen asian tiedostaminen itsekin voisi kuitenkin helpottaa myös sitä itsensä tajuamista.
No en tiedä.
On diagnooseja ja ei ole. Kukaan mun tutuistani ei ole niin erikoinen, että normaali työnteko estyisi tai että heti huomaisi jotain outoa. Toki aika paljon on masennusta ja ahdistuneisuutta, mutta eikös nykyään monella ole muutenkin.
Kirjolla tv-sarjassa jokaisella autistilla oli aikamoisia eroja ns. normaaleihin verratuna. Moni autisti on kuitenkin ihan ns. normaalin oloinen.
xLiner
Tuo "Kirjolla" on sarja, jota ei ole tullut katsottua. Mä en ylipäänsä juuri telkkaria katso ja jotenkin tuo ei ole ikein sellainen, jota mun tulisi edes mieleeni katsoa. Ja juu, siinä oletuksessa olen ollut, että moni autisti olisi varsinkin pintapuolisemmin tuntien ihan "normaali".
Hänkin käy mun ymmärtääkseni ihan normaalisti töissä ja on paljon, ehkä jopa valtaosa on, sellaisia aiheita, joista voi keskutella ilman, että mitään erikoista ilmaantuu. Sen mä tiedän, että hänellä on jonkinasteisia sosiaalisia ongelmia. Lähinnä siis niin, että hänellä nyt ei kauheammin ole ystäviä. Ymmärtääkseni hänellä on tasan 1 varsinainen ystävä, jonka kanssa viettää joskus aikaa myös vapaa-ajalla. Vaikka eihän tuokaan nyt mitenkään kauhean outoa, varsinkaan miehille, ole. Lisäksi mä tiedän, että hänellä ei ole naispuolisia tuttavia, oikeastaan ketään muita kuin äitinsä ja siskonsa ja jokunen työkaveri ja sitten minä olen se ainoa tuon piirin ulkopuolinen naispuolinen, joka on edes jollain tasolla pysynyt mukana useamman vuoden.
Samaa mieltä Linerin kanssa. Saattavat noin muuten olla ihan normaaleja, mutta johonkin jumivat.
Lisäksi voi olla jotain aleksotymiaa, että ei osaa tulkita, että se jumittaminen asiaan ärsyttää tai saa toisessa aikaan jotain negatiivista.
Ns. tunnesokeus.
Selvästi korkeastikoulutettu eli puhuu korkeastikoulutettua ja viisasta naiset tykkää korkeastikoulutetuista jännämiehistä ne tekee jänniä asioita ja aloittajakin kaipaa häntä ja toivoo ottais yhteyttä ja tulis ja panis
Kuulehan välis. Kirjoitteletko myös nimimerkillä Buddy-love? 😉
xLiner
Minulla ei ole mitään tekemistä tuon kanssa.
Ikävä puhkaista kuplasi, mutta mies ei ole mitenkään eristyisen korkeasti koulutettu, van ammattikoulutaustainen ja työskentelee duunarina.
Tiukka kielto 😄
Ettei vaan Buddelista paljastuisi kuitenkin pieni pervo 😁
xLiner
Myönnän, että välimerkillisyyteni laatu on usein sangen merkillistä.
😂 epäilin samaa tässä muutama päivä sitten mutta ei ehkä ihan täsmää
Ai jaa 😄
Voi olla että väliksiä on useampi. Välillä vaan käyttää sellaista kieltä tai sanoja, ettei mene ihan täydestä vajukista mitä esittää.
BL on tunnustanut trollailevansa 😁
xLiner
Ei ole välis vajukki, kyllä hän on jonkun herrasmiehen alter ego 🙂
Hänellä ei ole riittävästi keskustelunaiheita, siksi jää junnaamaan samoihin asioihin. Ei pysty menemään eteenpäin. Hänen on selvästi vaikea ymmärtää että hän saattaa olla väärässä vaikka sinä hyväksytkin hänen erilaiset mielipiteensä.
Hän joka kirjoittaa, että voi olla kyse sinun käännytystyöstä, on luultavasti oikeassa. Haluaa saada sinut uskomaan että olet väärässä, haluaisi sinun olevan myöntyvämpi ja antavan periksi hänen mielipiteelleen.
Jumiin jäävä persoona? Tulee mieleen, että kun jankkaa omaa ajatustaan itsepäisesti ja pitkään. Hän on fakkiutuja. Rasittava.
Jasu
Jotain tuon tyyppistä. Mä en ole voinut välttyä kokemukselta, että taustalla on jokin ihan aito ongelma, joka jumittaa sitä ajattelua. Tässä vuosien varrella on kyllä ilmennyt muutoksia mielipiteissä. Hän on ensin jankannut jotain ja sitten kun siitä ei ole puhuttu lainkaan pitkiin aikoihin, niin hän onkin muokannut mielipidettään. Hän ei siis kuitenkaan ole täysin fakkiintunut niihin ajatuksiinsa, vaikka hän ei keskustellessa kykenekään niitä lainkaan muokkaamaan ja pehmentämään, niin muutosta ilmiesesti kuitenkin tapahtuu keskustelun ulkopuolella. Tämä taas tuo mulle mielikuvan likipitäen patologisesta itsepäisyydestä. Mä en tiedä onko jossakin sellaisia "oireita".
Joissain asioissa on tullut vastaan myös sitä, että hän on itsekin rajoittanut sitä omaa käytöstään. On tullut vastaan sellaisia lauseita kuin "olen päättänyt, että en enää ajattele tuota asiaa" ja joistain aiheista hän on ihan itse todennut, että hän ei lähde enää keskustelemaan. Mä en tiedä, että kertooko se siitä, että hän on itsekin tajunnut jumittavansa niihin.
No mutta hänhän on ihan kehityskelpoinen heppu. Jos ymmärtää jankkaamisensa ja haluaa muuttua. Hyvä sulle.
Mä en tiedä onko vai ei. Tuo on vain tunne, joka on tullut, mutta jonka todenmukaisuudesta en tiedä. Minusta tuo ei ole mitenkään "hyvä mulle", mutta hänelle se voi hyvin ollakin. Minun kohdaltani tämä koko tilanne on jo auttamatta myöhässä, koska mä olen saanut aidosti tarpeekseni. Koen kuitenkin, että itseni kehittämisen nimissä on varmasti ihan hyödyllistä koettaa tajuta mistä tuossa voisi olla kyse. Mulla tosiaan ei itselläni ole vaikka nyt tuolla edellä mainitusta autismista henkilökohtaista kokemusta. En siis osaa yhtään arvella voisiko se jossain muodossaan "oireilla" noin.
Hänelle itselleen tuollaisen asian ymmärtämisestä olisi varmasti paljon enemmänkin hyötyä kuin minulle, jos hän vain olisi halukas vaikkapa saamaan diagnoosin (jos sellainen nyt siis olisi saatavissa). Mä kuitenkin tiedän kysymättäkin, että ei hän ole halukas edes pohtimaan sellaista mahdollisuutta.
Miksi pidät miestä löyhässä hirressä? Sanot vaan ettei meistä koskaan voi tulla mitään, ja jatkat elämääsi.
Miten minä olen häntä missään hirressä pitänyt? Hän on ihan itse aina palannut kirjoittelemaan minulle. En minä häntä ole pakottanut itselleni kirjoittamaan. Yritätkö sanoa, että olisi ollut jotenkin kohteliaampaa vain ghostata hänet?
Kyllä. Eikä itsesikään takia kannata kirjoitella henkilön kanssa joka käyttää henkistä väkivaltaa.
En usko hänen tekevän tuota tarkoituksellisesti. Se ei sopisi lainkaan kuvaan. Kyse on jostain ongelmasta, jota mä en kykene tajuamaan. Ehkä jokin sosiaalisten taitojen ongelma, jota tuolla aiemmin ehdotettiinkin. Hän jää jumiin siihen omaan juttuunsa, eikä kykene lopettamaan.
Minusta ghostaaminen ei ole mikään hyvä teko ja jos hän nyt antaa minun olla rauhassa, niin ei sille ole mitään tarvetta.
sitä sellaista paranoidia voi aiheu55qq mqqlqiw65alon 5y5öille kun 3ivä5 parwmmaqs5q tiedä...
Ehkä tunnistan persoonan. Itsessänikin on ripaus tuollaista "jankkaajaa" ja besserwisseriä.
Hän pitää itseään älykkäänä ja huumorintajuisena ja tuntee ylemmyydentuntoa sinua kohtaan. Ei hän siis ehkä varsinaisesti ajattele, että olenpa älykäs ja hauska ja sinä yksinkertainen, mutta tuntee olonsa hyväksi, kun saa perustella ajatuksiaan.
Jos haluat hänestä eroon, niin et reagoi enää mitenkään hänen viesteihinsä IKINÄ. Et siis edes kerro, että haluat hänen jättävän sinut rauhaan.
"Jos haluat hänestä eroon, niin et reagoi enää mitenkään hänen viesteihinsä IKINÄ. Et siis edes kerro, että haluat hänen jättävän sinut rauhaan."
Ei mulla ole mitään pakottavaa tarvetta "päästä eroon". Ei hän ole koskaan tehnyt mulle mitään varsinaista pahaa. Mä en vain enää oikein jaksa jutella hänen kanssaan. Ainakin nyt hän on jättänyt mut rauhaan ihan pyytämällä. Tarvetta ghostamiseen ja muuhunkaan ilkeilyyn mulla ei ole. Ei ainakaan niin kauan kun ystävällisyyskin tehoaa.
Hän kyseenalaista sinun mielipiteesi. Hän esittää tietoa ja artikkeleita luettavaksesi, jotka ilman epäilyksen häivää pitäisivät vaikuttaa kaikkien älykkäästi ajattelevien ihmisten mielipiteisiin.
Tässä näkökulmassa sinun ajatuksesi ovat jumiutuneet ja olet kykenemätön käsittelemään uutta tietoa.
Riippuu tietysti aiheista ja asioista joista keskustelette. Jos kaikki on vaun sitä, että sun mielestä jokin asian on jotenkin, etkä kykene oppimaan uutta, voi hän pitää sinua tyhmänä, mikä luonnollisesti ärsyttää.
Musta on outoa, jos kukaan viitsisi vuositolkulla keskustella mistään sellaisen seuran kanssa, jota pitää tyhmänä. Erikoinen toimintapa.
Jos itse olen antanut jollekin artikkelin luettavaksi, olen odottanut mielipidettä, tarkoittanut sen opittavaksi tai keskustelun aiheeksi. Erilaisetkin mielipiteet ovat kiinnostavia, kun tietää miten toinen ne perustelee.
Jos minulle on annettu artikkeli luettavaksi, etsin ydinkysymykset tai artikkelin virheellisiä väittämiä. Toki kiinnostaa myös se, mikä toisessa asiassa kiinnostaa ja hänen vaikuttimensa. Usein tutkin lähteet jms. Sehän on vain keskustelua, jota älykkäiltä ihmisiltä odotetaan. Myös provokaation aste on kiinnostava. Aiheista saa ihmisistä lisätietoa yms
Mitä taas aiheisiin, esim. jatkuviin seksiaiheisiin, niin niistä saatan vetää palon nenukkaan. Niitä saa puolestani jäädä kuka tahansa jankkaamaan ihan omassa keskenään. Saatan tietysti keeskustella niistäkin, jos sille päälle satun.
Et vastannut kuitenkaan kysymykseen, ovatko omat ajatuksesi muovautumiskykyisiä tai jotenkin ehdottomia. Tartuit vain narsistisen näkökulman kysymyskoukkuun.
En minä ole koskaan saanut hänestä lainkaan narsistista mielikuvaa. Ylipäänsä narsistit ovat harvinaisia ja heistä jauhetaan ihan liikaa.
Minulla ei ole yksinomaan kummankaanlaisia ajatuksia. Osassa ajatuksistani on paljon muokkautumisen varaa ja toisessa ääripäässä ovat sitten ne, jotka eivät tule muokkautumaan mihinkään. Tuo on kuitenkin tämän koko kysymyksen kannalta epäolennaista, enkä mä ole missään tässä ketjussa ottanut kantaa hänen (tai itseni) mielipiteiden oikeellisuuteen tai vääryyteen. Mielipiteet eivät ole tässä se mikä minua on kummastuttanut. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu. Minua kummastuttaa käytös, eivät mielipiteet.
Kyllä. Mutta minä mietin sinun käytöstäsi. Se vaikuttaa tietysti tilanteen arviointiin, mutta siitä ole muuta tietoa kuin se minkä itse kerroit.
Kerro ihmeessä mikä käytöksessäni ihmetyttää? Sekö, että en näe tarvetta yrittää muokata toisen mielipiteitä ja voin vain antaa niiden olla? Vai mikä?
Ei mikään ihmetytä, mutta voidakseen jotakin arvioida tai ymmärtää, olisi tiedettävä myös sinun käyttäytymisesi. Siis onko se mielestäni normaalia, vai onko siinä mielestäni jotakin poikkeavaa.
En ole koskaan missään muualla törmännyt hänen kanssaan samoin käyttäytyvään yksilöön. Mä tunnen hankaliakin yksilöitä, myös sellaisia, jotka itsekin tietävät olevansa hankalia, mutta ei kukaan ole tuolla tavalla hankala. Että siinä mielessä koen hänen käytöksensä poikkeavaksi, verrattuna kaikkiin muihin ihmisiin jotka tunnen. Sillä ei hän nyt tokikaan ole ainoa ihminen, jonka kanssa olen koskaan mitään jutellut ja pidempään tuntenut. Oletettavasti, jos minä olen hankala, niin mä olen samalla tavalla hankala ihan kaikille muillekin.
Jumiutuuko asiat yhä uudestaan samoihin aiheisiin? Onko mielestäsi kyse pakkomielteisyydestä samaan aiheeseen. Yrittääkö hän johdatella keskustelun samaan aiheeseen tai yksityiskohtaan, joka häntä kiinnostaa Voiko hän nauttia sinun vaivautuneisuudesta tai hakea jotain tiettyä reaktiointiasi.
Vai eikö asioille ja hänen takertumisiin löydy mitään yhteistä nimittäjää.
"Jumiutuuko asiat yhä uudestaan samoihin aiheisiin?"
Joo ja ei. On samoja aiheita ja on uusia aiheita.
"Onko mielestäsi kyse pakkomielteisyydestä samaan aiheeseen. Yrittääkö hän johdatella keskustelun samaan aiheeseen tai yksityiskohtaan, joka häntä kiinnostaa"
Eipä oikeastaan. Keskustelut ovat sellaista suht tavallista tajunnanvirtaa, mitä satunnaiset keskustelut yleensä ovat. Jos jokin aihe on vaikka nyt maailman tapahtumissa pinnalla, niin niihin on suht normaalia palata uudelleenkin.
"Voiko hän nauttia sinun vaivautuneisuudesta tai hakea jotain tiettyä reaktiointiasi."
Kyllä mä olen toisinaan miettinyt tahallisuuttakin, mutta ei se vaikuta kovin todennäköiseltä kiken huomioon ottaen. Enemmän musta tuntuu, että hän ei useinkaan osaa ennakoida reaktioitani, vaikka se olisi aina sama. Ikään kuin ne aiemmat eivät joko olisi ihan rekisteröityneet tai syys ja seurasu olisivat jääneet jotenkin epäselviksi.
"Vai eikö asioille ja hänen takertumisiin löydy mitään yhteistä nimittäjää."
Toisinaan löytyy ja toisinaan ei. Kyllä sellaisia asioita on, joista tietynlaisen tilanteen saisi aina aikaiseksi, mutta mä olen sen tajuttuani ollut menemättä niihin.
Kaikilla ihmisillä on aina erilainen "näkövinkkeli asioihin kukaan ei ole väärässä eikä kukaan ol3e oik3aswsaqkaan silloin.
Jotkut eivöt vain osaa jättää asioita kesken jos ne ovat heidän omasta mielestään jotenkin vaillinaisesti käsiteltyjä, juuttuvat ja sama tyyli jatkunee myös tosielämässä. Ei ehkä helpoin mahdollinen luonnetyyppi. Tässä juuri teen tuttavuutta erääseen henkilöön niin vaikka se ulkomuoto viehättääkin niin jotenkin alkaa vaikuttamaan varsin huumorintajuttomalta yksilöltä...katsotaan, ihan tämmöistä polkua en ole minäkään aiemmin kulkenut 🙂
Se on varmasti taivahan tosi, että ei tyyli ole livenä yhtään erilainen. Siksipä en sitten koskaan edes pohtinut sitä tapaamista tosissani.
Mä en lopulta koskaan päässyt loppupäätelmään, että onko kyse siitä, että asian käsittely on ollut hänestä kesken. Vai onko kyse siitä, että mun mielipidettäni yritettäisiin muuttaa. Vai onko kyse sitten kuitenkin enemmän siitä, että hän kokee, ettei häntä ehkä ole ymmärretty ihan oikein tai että hänellä on omasta mielestään oikeasti jäänyt jotain sanomatta, vai mikä se perimmäinen syy oikein on. Oli mikä oli, niin se on tehnyt kommunikaation hetkittäin hyvin raskaaksi.
Toisekseen nämä kommunikaatioon käytetyt välineet, erityisesti puhelin on mulle se mikä tekee jutustelun raskaaksi, ei kerta kaikkiaan huvita tökkiä sitä kapistusta niin paljon kuin pitäisi...puhun muuten edelleen puhelimesta 🙂 ja se vaikuttaa sitten kommunikoinnin sisältöön. Siitä tulee lyhempää ja vaikeasti tulkittavampaa, on helppo kuulostaa hölmöltä...toki se nyt sujuu luonnostaankin mutta korostuu erityisesti puhelimessa 🙂
Tuo voi varmasti vaikuttaa monille. Itse kirjoitankin ihan mielelläni, mutta mielummin näppiksellä kuin puhelimella. Mäkin puhun edelleen puhelimessa ja tietyissä tilanteissa preferoin sitä Tosin ihan silleen virallista puhelua en nykyään soita juuri muille kuin äidilleni. Muuten tulee käytettyä lähinnä erilaisia äppejä, joiden kautta voi myös puhua. Kyllä mä kuitenkin useammin kirjoitan viestejä kuin puhun puheluita. Lähinnä varmaan siksi, että viesti ei vaadi välitöntä vastausta. Se jää odottamaan, vaikka vastaanottaja ei siinä ihan heti paikalla olisikaan. Sen sijaan joissain tilanteissa puhelu on paljon kätevämpi. No joo, mulle toimii kumpikin tapa. 🙂
Jokainen on aina vääräwwä jokaisesta asiasta, absoluuttista 5o5uu55aq ei ole olmassakaan, mutta s on viiwqw jokq ymmärtää olevansa i65sw3e tyhmä.
Kuulostaa raskaalta tyypiltä, itse en jaksaisi tuollaista yhtään. Kyllä tuo varmaan johonkin mielenterveyden häiriöön voidaan luokittaa, että ihminen ei hyväksy sitä, että toisella ihmisellä on omat mielipiteet. Hänen kanssaan tulisi olla yhtä mieltä kaikesta. Ei kuulosta normaalilta.
kun feminismi nos6aa päätään niin löy6yy yhä 3nmmän nais-sarjamu54hqqjiqkin jq luu4qngo5 kap3iw5q pqljqw5uvq5 nais-st6alkkwei45 ova5 ikägvimpiä..
Varmaan joku "viimeisen sanan" palstalainen kyseessä :D
-harmiseikirj-
Ei ole kyseessä palstalainen, mutta kieltämättä olen joskus pohtinut sitäkin, että onko hänellä tarve aina sanoa viimeinen sana.