Näin hänet kadulla sattumalta tänään. Kun pääsin kotiin, olenkin itkenyt siitä asti...
Erostamme on 3 vuotta. Ennen häntä minulla oli ollut paljon juttuja, ja kun hänet tapasin tiesin sen olevan SE OIKEA ja tiedän yhä.
Eromme jälkeen minulla on ollut paljon juttuja, mm. hurjia seksiöitä muiden kanssa. Uusi avolittokin alkanut. Avoliitto menee hyvin, lapsikin tullut tästä uudesta liitosta. Mutta...
Viimeksi kun näin Hänet kuukausi sitten sattumalta 3 minuutin ajan, vähän sen jälkeen erottuamme ja matkaa käveltyäni, purskahdin itkuun.
Nyt, tänään, sama juttu. Pelkkä näkeminen ja pieni small talk tuntuu ihan ok sillä hetkellä kun tavataan. Kun sitten kun jatketaan matkaa omiin suuntiin...meitsi,iso juro mies purskahtaa itkuun ja epäilystä ei ole minkä vuoksi.
Haluaisin jatkaa omaa elämääni, ja olla loistava perheenisä. Niin olen ollutkin (kaikkien, jopa itsenikin mielestä). Haluaisin unohtaa Hänet kokonaan, ja niin olen tehnytkin. Jostain aivolohkosta se vain pulpahtaa esiin, ja hänen oikea konkreettinen näkeminen on ihan liikaa: purskahdan itkuun. Mistään muista asioista en kyllä koskaan itke.
Minun on vain pakko myöntää että tämä entinen avovaimoni on jotain suurta.
Jokainen henkilö joka olisi paikalla minun ja Hänen tavatessa ja ohimennen jutellessa...Jokainen henkilö voisi todeta ettei kukaan muu mies tulisi koskaan katsomaan entistä avovaimoani sillä katseella kuin minä katson.
Siinä katseessa on intohimoa ja tulta. Jotain sellasta jota harvoin tosielämässä koskaan on.
Jos Sinä lukija näkisit sen katseen, niin tietäisit sen olevan jotain todella ainutlaatuista...
tosi RAKKAUS ei kuole ikinä
7
3272
Vastaukset
- m27
Mulla on ollut samansuuntaisia "ongelmia" (voisi jättää toisaalta lainausmerkit pois). Pahinta vaan, että kun olen exääni törmännyt ja muutaman sanan vaihtanut, niin nykyiseni on sattunut olemaan mukana.
Ja sama homma.
Eipä kauaakaan kun on kyyneleet valuneet silmäkulmista. Ihmettelen vain kuinka nykyinen avokkini on kestänyt ja hyväksynyt, koska näin on käynyt kahteen otteeseen. Mahdanko sitten olla nykyiselleni se tosirakkaus....
Tukalaa, ja niin pirun tukalaa onkin. - Veikka29
... eli ettei tosi rakkaus kuole ikinä. Erostamme on jo pari vuotta. Minä olin se joka halusi liiton lopettaa. Emme ole nähneet eromme jälkeen lainkaan. Suoraan sanottuna pelottaa, että joudumme joskus toisemme kohtaamaan. Tällä hetkellä pelkkä exän nimen kuuleminen lamauttaa hengityksen. Ehkä epäilen edelleen, oliko ero oikea ratkaisu? Oliko kyseessä sittenkin tosi rakkaus? Vai onko aika vain kullannut muistot, kun en enää edes muista miksi helvetissä halusin erota? Vai olenko vain mustasukkainen siitä, että hän on löytänyt itselleen uuden miehen?
Haluaisin jo unohtaa hänet, mutta se ei vain tunnu onnistuvan. Uusi suhde, jossa viihdyn erittäin hyvin, on minullakin aluillaan. Yksinäisinä hetkinä entinen elämä palaa kuitenkin mieleeni. Tuntuu kuin sydän olisi jaettu kahdelle ihmiselle. Sairasta. Aivan helvetin sairasta.- tikru
Joo todellakin sairasta.Varmasti myös minulla kävisi niin jos hänet näkisin,mutta en ole pitkiin aikoihin nähnyt..Toisaalta haluaisin nähdä,toisaalta en. Erosta on vuosi aikaa ja kolme vuotta seurustelimme. Nyt avoliitossa uuden miehen kanssa, joka tuntuu siltä oikealta. Elämä vain on niin tasaista, hän on hyvä mulle ja menee hyvin. Silti ajatuksissani ja unissani on entinen aika usein.Ja kaikkein hulluinta on se, että sen entisen kanssa ei olisi voinut koskaan tulla mitään tasapainoista perhe-elämää. En edes saanut mitään hyvää kohtelua häneltä. Hulluko olen kun häntä silti rakastin niin helvetisti! Ja uskon että hänkin rakasti minua, vaikkei osannutkaan sitä aina näyttää. Onnellinen kai pitäisi olla, kun pääsin hänestä eroon. Mutta joskus haluaisin vain halata häntä..Jos hänet näkisin. Ero oli todella tuskallinen, aluksi tuntui etten kestä sitä. Halusin uskoa,että vielä me palataan yhteen. Mutta mulla on nyt uusi elämä.
- Enuli13
Samassa veneessä, tosin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tosin minä en näe häntä, eikä hänkään minua.
on se kumma, että yhden ihmisen unohtaminen voi olla niin vaiikeaa. Meillä sentään erosta on jo 5 vuotta. Tuntuu, ettei mikään suhde ole "SE OIKEA", vaikka olisinkin oikea. Silti se jokin puuttuu.
Yleensä menee ihan hyvin, en muistele häntä enkä murehdi mennyttä. Kuitenkin joskus näen unta hänestä ja se laukaisee kaikki ne muistot joita olen yrittänyt työntää unholaan.
Yritäppä siinä sitten selitellä miehelle miksi itkee exänsä perään.... ohhoh, osaapa olla välillä aika vituttavaa.
Mutta uskon kyllä, että joskus tämä kipu, kaipaus ja kaikki muistot häviää.- niin vain häviä
on vain opittava elämään sen ajatuksen kanssa että tosi rakkauksia elämässä on vain vähän ja ei niitä unohda...ja aika todella kultaa muistot kun arkea et sen rakkaan kanssa elä ja arjen kestäminen yhdessä punnitsee rakkauden.
- Ummagumma2
RAKASTUMINEN ON MIELENHAIRIO! Jalat maahan ja jatkakaa nykyista elamaanne. Eilinen on mennytta, tama paiva on lahja, tulevaisuus on tuntematon.
- samoin
Uskon tarinaasi täysin niin surullista kun se onkin,yrittää unohtaa ei unohda .Tosin minä en naisena pääse etes alkuun kenenkään kanssa aika yksinäistä elämää on.Voimia sinulle ,ei se vaan kuole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781805Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161504
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191193En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121184Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61172hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121136Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61119Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71104