Hmm. Yks mies johon oon tutustunu. Samalla pienellä kylällä asutaan, niin on vissiin ihastunut muhun ja tunne ei kyllä nyt oo molemmin puolinen. Haluaisin kumminkin olla kavereita hänen kanssaan. Niin miten saisin hänelle perille mahdollisimman vähän tunteitaan loukaten, mutta niin että se menee perille, ettei meidän välillä oo eikä ole odotettavissa mitään romanssia?
Juttu on niin, että kun ensimmäisen kerran tavattiin, niin oltiin molemmat tai ainakin minä aika kännissä ja päädyttiin harrastamaan seksiä. Minä en muista paljon mitään siitä, mutta en koe että pitäisi syyttää häntä tapahtuneesta, koska monikin on sanonut tilanteissa, joissa mulla on ollu tosiasiassa muisti pois humalan takia, että ethän sinä vaikuttanut yhtään humalaiselta. Siis monenlaisissa tilanteissa, ei vain seksiin liittyvissä, sekä miehet että naiset. Tämä oli siis toissavuoden kesällä ja tuon jälkeen en vielä edes muistanut hänen nimeään, vaikka tyypin muistin.
No tuon jälkeen aloin moikkailla ja mennä puheille rapsuttamaan koiraa välillä hänet ulkona nähdessäni. Normaalia toimintaa tälläkylällä pysähtyä jutuille vastaantulijoiden kanssa. Tuon myötä ja koska hänellä oli tapana käydä kylässä naapurillani aloin muistaa hänen nimensä jossain vaiheessa.
Viime kesänä kuulin juuri tuolta naapuriltani, että ko miehen asunnolla oli käyny viranomaiset siivottomuuden takia ja tämä oli sanonut olevansa kovasti masentunut. Kävi sääliksi miehen koirakin ja menimme sinne sitten yhden kaverin kanssa auttamaan siivouksessa. Siitä se tuttavuus sitten pikkuhiljaa syveni ja aloimme käydä toisinaan kävelyllä ja kyläillä toistemme luona...
No nyt ollaan vietetty enemmän aikaa yhdessä ja hän on alkanut soitella aika tiheään. Soittelee siis monen muunkin kaverinsa kanssa päivittäin niin en ensin pitänyt sitä kummallisena ja olin uudesta kaverista hyvillään.
Jossain vaiheessa se soittelu alkoi kuitenkin ärsyttää...
Nyt hän on parina päivänä tosin enemmän tai vähemmän humalassa lipsauttanut kaikenmaailman juttuja jopa mitä jos mentäisiin kihloihin! Viimeksi illalla, että "Nyt kun tässä ollaan vähän aikaa seurusteltu". Olen joka kerta korjannut, ettei me kyllä mitään seurustella ja etten halua kuin olla kavereita...
Näkkyy menevän vähän huonosti perille. Kesällä vielä sen kämpänsiivouksen aikoihin korjasi oma-aloitteisesti naapureilleen, jotka luuli mua joksikin tyttöystäväksi, että olemme kavereita.
Mies on ystävällinen, sosiaalinen, lempeä, herkkä, mutta ehkä kuitenkin hiukan liian yksinkertainen, jotta olisi minulle mitään seurustelukumppaniainesta. En haluaisi loukata enkä satuttaa, enkä turhaa pahaa mieltä aiheuttaa. Miten kannattaisi sanoa, että se menisi kumminkin perille, että en ole enkä tule olemaan häneen rakastunut?
Pelkään, että jos ei ala mennä perille, minulla menee hermot ja sitten sanon rumasti. Minäkin olen aika herkkä ja se sattuu minuun itseeni, jos satutan toista...
Voiko tässä tilanteessa ajatella sitä kaveruutta enää, vai pitääkö katkoa vaan kaikki yhteydenpito? Kyllä. Olen tampio. Autismin kirjon henkilö luultavasti.
Tykkäisin hänestä lenkki- ja juttelukaverina. Oon puhunu viimeksi tänään näistä ajatuksistani aika avoimesti ja pitkään, mutta humalassahan hän oli taas, että mahtaako muistaakaan.
Kaikenmaailman "sulla on niin jännä tuo katse" juttuja, vaikka on moneen kertaan puhuttu, että ollaan kavereita/ystäviä.
-Höpötäti-85
Juttu on niin, että kun ensimmäisen kerran tavattiin, niin oltiin molemmat tai ainakin minä aika kännissä ja päädyttiin harrastamaan seksiä. Minä en muista paljon mitään siitä, mutta en koe että pitäisi syyttää häntä tapahtuneesta, koska monikin on sanonut tilanteissa, joissa mulla on ollu tosiasiassa muisti pois humalan takia, että ethän sinä vaikuttanut yhtään humalaiselta. Siis monenlaisissa tilanteissa, ei vain seksiin liittyvissä, sekä miehet että naiset. Tämä oli siis toissavuoden kesällä ja tuon jälkeen en vielä edes muistanut hänen nimeään, vaikka tyypin muistin.
No tuon jälkeen aloin moikkailla ja mennä puheille rapsuttamaan koiraa välillä hänet ulkona nähdessäni. Normaalia toimintaa tälläkylällä pysähtyä jutuille vastaantulijoiden kanssa. Tuon myötä ja koska hänellä oli tapana käydä kylässä naapurillani aloin muistaa hänen nimensä jossain vaiheessa.
Viime kesänä kuulin juuri tuolta naapuriltani, että ko miehen asunnolla oli käyny viranomaiset siivottomuuden takia ja tämä oli sanonut olevansa kovasti masentunut. Kävi sääliksi miehen koirakin ja menimme sinne sitten yhden kaverin kanssa auttamaan siivouksessa. Siitä se tuttavuus sitten pikkuhiljaa syveni ja aloimme käydä toisinaan kävelyllä ja kyläillä toistemme luona...
No nyt ollaan vietetty enemmän aikaa yhdessä ja hän on alkanut soitella aika tiheään. Soittelee siis monen muunkin kaverinsa kanssa päivittäin niin en ensin pitänyt sitä kummallisena ja olin uudesta kaverista hyvillään.
Jossain vaiheessa se soittelu alkoi kuitenkin ärsyttää...
Nyt hän on parina päivänä tosin enemmän tai vähemmän humalassa lipsauttanut kaikenmaailman juttuja jopa mitä jos mentäisiin kihloihin! Viimeksi illalla, että "Nyt kun tässä ollaan vähän aikaa seurusteltu". Olen joka kerta korjannut, ettei me kyllä mitään seurustella ja etten halua kuin olla kavereita...
Näkkyy menevän vähän huonosti perille. Kesällä vielä sen kämpänsiivouksen aikoihin korjasi oma-aloitteisesti naapureilleen, jotka luuli mua joksikin tyttöystäväksi, että olemme kavereita.
Mies on ystävällinen, sosiaalinen, lempeä, herkkä, mutta ehkä kuitenkin hiukan liian yksinkertainen, jotta olisi minulle mitään seurustelukumppaniainesta. En haluaisi loukata enkä satuttaa, enkä turhaa pahaa mieltä aiheuttaa. Miten kannattaisi sanoa, että se menisi kumminkin perille, että en ole enkä tule olemaan häneen rakastunut?
Pelkään, että jos ei ala mennä perille, minulla menee hermot ja sitten sanon rumasti. Minäkin olen aika herkkä ja se sattuu minuun itseeni, jos satutan toista...
Voiko tässä tilanteessa ajatella sitä kaveruutta enää, vai pitääkö katkoa vaan kaikki yhteydenpito? Kyllä. Olen tampio. Autismin kirjon henkilö luultavasti.
Tykkäisin hänestä lenkki- ja juttelukaverina. Oon puhunu viimeksi tänään näistä ajatuksistani aika avoimesti ja pitkään, mutta humalassahan hän oli taas, että mahtaako muistaakaan.
Kaikenmaailman "sulla on niin jännä tuo katse" juttuja, vaikka on moneen kertaan puhuttu, että ollaan kavereita/ystäviä.
-Höpötäti-85
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sano, että olet tavannut miehen, josta olet kiinnostunut ja aiot tapailla tätä uutta miestä tutustuaksesi paremmin häneen.
Niin. Ehkä se vois toimia, vaikka on kyllä vale... Kyllä hän silti varmaan vähän nieleksii kyyneleitä, mutta varmaan ehkä vähemmän kuin jos elättelee kuvitelmiaan kovin kauan.
Voisin myös väittää hukanneeni puhelimeni ja rahaa ei ole nyt vähään aikaan ostaa uutta ja pelata aikaa siirtymällä vähäksi aikaa sinne hetkentakaiseen aikaan, kun tavattiin ja juteltiin vaan sattumalta tuolla ulkona. Ei passaa vaan sitten näppäillä kännykkää MISSÄÄN ihmistenilmoilla täällä, koska silloin se kulkee heti kavereiden kautta se tieto, ettei pidä paikkaansa kännykän hukkaaminen, vaan valehtelen. Mutta tulispahan vähän paastoa kännykästä. Mutta pahimmassa tapauksessa hän sitten hankkii minulle jonkun kännykän lahjaksi... Se ei ois kiva.
Sanot suoraan ja jos ei jantteri ymmärrä niin lähestymiskielto ja yhteydenotto sukulaisiin ja tuttuihin ja lopulta kylmään avantoon.
Nii, että en ole ollenkaan tekemisissä enkä kaveeraa sen takia, että minua hiukka vaivaannuttaa tuo ihastunut käytös? Sehän lähestymiskiellon hakeminen edellyttää, ettei itsekään lähesty toista. Vois saatana kun olen pöljä, että olen hankkiutunut tähän tilanteeseen. Mietin vaan, onko mulla aivovaurio, vai lievä kehitysvamma vai se autismi vai nää kaikki...
t. Höpötäti
Jospa tuo vähän rauhottus ku lopettaa ryyppäämisen toivottavasti pian.