Minulla on ongelma, johon haluaisin löytää ratkaisuja.
Aloitin reilu puoli vuotta sitten työt uudessa paikassa ja melkein heti tutustuin siellä minua melkein kymmenen vuotta vanhempaan mieheen.
Välimme etenivät todella nopeasti läheisiksi ja otimme askeleita ehkä vähän liian nopeasti,muutimme saman katon alle.
Sikäli erikoista, että mies on yksinhuoltaja isä, hänellä on kuusivuotias lapsi.
Kaikki meni jonkin aikaa hyvin ja tein alunalkaen miehelle selväksi,että hänellä on edelleen päävastuu lapsestaan,enkä siis halua leipoa itsestäni täyspäiväistä kotiäitiä.
Lapsella on oma äiti,jota hän näkee todella harvoin huomioonottaen yhteishuoltajuus velvollisuuden.
Olen vain vähitellen nyt huomannut,että mies sivuuttaa yhdessä sovitut asiat ja haluaa sitoa minut kotioloihin. Tarkoitan tällä sitä ettei hän haluaisi minun poistuvan ovesta ulos ilman häntä ja lastaan minkään syyn takia. Hänen riippuvainen ja mustasukkainen asenteensa saa minut unohtamaan itseni,ystäväni,perheeni.
Ja koska olemme vielä samassa työpaikassa,kuljemme siis "käsi kädessä" 24 tuntia vuorokaudessa,mutta silti tuntuu että olemme erkaantuneet toisistamme.
On totta,että muutimme liian nopeasti yhteen,koska tunsin silloin ihan toisenlaisen ihmisen kuin nyt.
Tuntuu,että mies haki elämäänsä äitiä lapselleen eikä tyttöystävää itselleen.
Siitä kertoo myös paljon se,että meillä ei ole ikinä yhteistä aikaa,emme ikinä käy kaksin missään.´
Tulen lapsen kanssa todella hyvin toimeen,mutta miehen kanssa onkin sitten toinen juttu.
Hän vaatii minua luopumaan kaikesta,enkä jaksa enää yrittää keskustella asiasta,koska emme pääse minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen.
Harkitsen lähtöä.
Kertokaa kommentteja.
Aloitin reilu puoli vuotta sitten työt uudessa paikassa ja melkein heti tutustuin siellä minua melkein kymmenen vuotta vanhempaan mieheen.
Välimme etenivät todella nopeasti läheisiksi ja otimme askeleita ehkä vähän liian nopeasti,muutimme saman katon alle.
Sikäli erikoista, että mies on yksinhuoltaja isä, hänellä on kuusivuotias lapsi.
Kaikki meni jonkin aikaa hyvin ja tein alunalkaen miehelle selväksi,että hänellä on edelleen päävastuu lapsestaan,enkä siis halua leipoa itsestäni täyspäiväistä kotiäitiä.
Lapsella on oma äiti,jota hän näkee todella harvoin huomioonottaen yhteishuoltajuus velvollisuuden.
Olen vain vähitellen nyt huomannut,että mies sivuuttaa yhdessä sovitut asiat ja haluaa sitoa minut kotioloihin. Tarkoitan tällä sitä ettei hän haluaisi minun poistuvan ovesta ulos ilman häntä ja lastaan minkään syyn takia. Hänen riippuvainen ja mustasukkainen asenteensa saa minut unohtamaan itseni,ystäväni,perheeni.
Ja koska olemme vielä samassa työpaikassa,kuljemme siis "käsi kädessä" 24 tuntia vuorokaudessa,mutta silti tuntuu että olemme erkaantuneet toisistamme.
On totta,että muutimme liian nopeasti yhteen,koska tunsin silloin ihan toisenlaisen ihmisen kuin nyt.
Tuntuu,että mies haki elämäänsä äitiä lapselleen eikä tyttöystävää itselleen.
Siitä kertoo myös paljon se,että meillä ei ole ikinä yhteistä aikaa,emme ikinä käy kaksin missään.´
Tulen lapsen kanssa todella hyvin toimeen,mutta miehen kanssa onkin sitten toinen juttu.
Hän vaatii minua luopumaan kaikesta,enkä jaksa enää yrittää keskustella asiasta,koska emme pääse minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen.
Harkitsen lähtöä.
Kertokaa kommentteja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä - olet ansassa.
Ja pois et pääse, ellet tee jotain. Varo, ettei käy niin, että "kyllähän isä, mutta kun "pirkko" ei enää pidä meistä"...
pitkä viesti, sorry
Mutta kappaleiden väliin olisi tietysti voinut jättää tyhjän rivin, niin lyhytjännitteisen seiskanlukijakansankin lukeminen olisi helpottunut.
Alkuperäiselle sanoisin, että toimi, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. Lähde tarvittaessa suhteesta. Jos luovut lopustakin omasta elämästäsi, ei sinulla ole pian mitään jäljellä ja sitten sinun on vielä vaikeampi päästä tilanteesta pois. Ties vaikka jossain vaiheessa nyrkkikin heilahtaa, jos nyt annat ymmärtää, että sinua saa mustasukkaisesti vahtia ja kohdella miten vain.
Oman kokemukseni mukaan suhteenkin kannalta on parasta, että ei anna toisen kohdella itseään epäkunnioittavasti. Muuten suhde näivettyy joka tapauksessa ja rakkaus ainakin sinun puoleltasi loppuu. Hyvällä tuurilla taas mies tajuaa, että olet tosissasi ja muuttaa käytöstään (älä kuitenkaan laske sen varaan). Mutta se vaatii joka tapauksessa sen, että olet oikeastikin valmis lähtemään suhteesta ja tarvittaessa todella lähdet - mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eli vaikka juuri nyt, varsinkin kun teillä ei ilmeisesti ole yhteisiä lapsiakaan.
Tuo yhteinen työpaikka on tietysti jonkinlainen ongelma. Voisitko ehkä vaihtaa työpaikkaa tai edes työpistettä, ettet joutuisi jatkossakin olemaan hänen kanssaan tekemisissä?
Näin on,ensinnä tunttu hyvältä sitten maistuu puulta.Mies tyydyttää itsensä mut ei jaksa naista siinä vika.
En ole ketään tuomitsemaan, enkä sitä tee. Sanoisin että mielestäni muutit liian lyhyen tuttavuuden jälkeen yhteen. vaikka kuinkapaljon töissä tapailittekin, se siviili minä jää vieraaksi vielä n. puolessa vuodessa.Toivottavasti asiasi järjestyy, älä masennu. Aurinkoista kesää sulle!